Sankaruus ja kuolleet instituutiot

Joskus sankarin täytyy jopa kuolla ennen kuin hänen raivaamansa polku hyväksytään viralliseksi tieksi. Tässä tulevat mieleen monet taiteilijat, esimerkikisi Vincent van Gogh, joka elää kituutti köyhänä ja hulluna ja jonka taidetta kukaan ei ymmärtänyt hänen eläessään. Nykyään vain miljonääreillä on varaa omistaa hänen maalauksiaan. Sankaria siis mitätöidään ja vastustetaan ja sitten hänestä tehdään esikuva. Sankareita on poltettu roviolla, naulittu ristiin, pilkattu ja ivattu julkisesti, karkotettu maasta, halveksittu, torjuttu, mitätöity ja julistettu kerettiläiseksi.

Kaikessa sankaruudessa on yhteistä se, että sankarilla on ihmeellinen kyky uskoa sisimpäänsä enemmän kuin olemassa oleviin rakenteisiin. Ihmisellä on taipumus jäykistää elämää, institutionalisoida sitä ja jähmettää se, mikä alunperin on ollut elävää. Ilmeisesti elämä itsessään koetaan niin kaaottiseksi, että se on yritettävä saada hallintaan, jotta ei tarvitse olla sen riepoteltavana. Kun elämä otetaan hallintaan, saadaan turvallisuudentunne, joka perustuu siihen, ettei enää eletä.

Näin esimerkiksi rakastumisesta tulee avioliitto. Se mikä alun perin tempaisi totaallisesti mukaansa ja vei jalat alta, supistuu vähitellen pelkäksi juridiseksi järjestelyksi, josta pahimmassa tapauksessa katoaa rakkaus kokonaan. Yleinen vitsihän on, että seurustelu voi päättyä kahdella tavalla: onnellisesti tai avioliittoon.
Samalla tavalla uskosta tulee uskonto. Siitä mikä alkujaan hehkui intoa, uudistusmieltä ja suurta paloa, tulee sääntöjen kokoelma jota pitää noudattaa, jotta ansaitsisi pelastuksen. Uskosta tulee uskonto, kun Jumala ajetaan siitä ulos ja ihminen alkaa itse hallita uskonsa kohdetta tekemällä siitä itselleen sopivan järjestelmän. Kun ei suostuta Jumalan edessä elämään, luodaan uskonto, jonka avulla uskosta ja Jumalasta tehdään ihmisen hallinnassa oleva asia.

Taistelujen ja konfliktien kautta syntyneestä uudesta yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta tulee laki, keksinnöstä tulee patentti, yhteiskunnallisesta uudistusliikkeestä tulee puolue, vallankumouksesta tulee poliittinen systeemi, uudesta vaateluomuksesta tulee muoti, jostain yksilöllisestä oivalluksesta tulee trendi.

Kun jokin uusi liike tai asia muuttuu instituutioksi, se menettää kokonaan tai osittain voiman ja hehkun, joka sen alun perin synnytti. Se alkaa elää omaa elämäänsä ja kadottaa yhteyden alkuperäiseen tarkoitukseensa. Byrokratia on oiva esimerkki tästä. Byrokratiasta sanotaan, että se ylläpitää itse itseään ja on tullut oman itsensä tarkoitukseksi. Se ei enää välttämättä palvele ihmisiä, vaan ihmisten on palveltava sitä. Virkamies ei enää ole palvelija vaan mies jolla on virka. Kirkkoherra ei enää ole paimen vaan kirkkoherra.

Sankari tunnistaa nämä järjestelmät, jotka antavat turvaa mutta tappavat elämän. Itse asiassa sankaruus on juuri olemassaolevien kuolleiden instituutioiden uhmaamista. Instituutiot antavat turvaa, kun niihin turvautumalla toimitaan kuten kaikki muutkin. Ripustautumalla siihen, mikä on kaikkien hyväksymää, saadaan ympäristön hyväksyntä. Kun sankari sitten heiluttaa kuolleita instituutioita, ne jotka ovat niihin takertuneet ja hakeneet niistä turvaa heiluvat niiden mukana. Siksi he reagoivat ja ovat valmiit jopa tappamaan kulisseja heiluttavan sankarin, jotta eivät menetä kulisseista saamaansa turvaa.

Tommy Hellsten, Saat sen mistä luovut 

http://areena.yle.fi/1-2629534?autoplay=true