Google+ Followers

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

HAVAITSEMINEN IHMEIDEN OPPIKURSSISSA


Ihmeiden Oppikurssi aukeaa helpommin, jos ottaa lähtökohdaksi sen, että alue jolla liikutaan, on aina mielen sisäinen maailma (content), ei ulkoinen maailma (form), joka Ihmeiden Oppikurssissa nähdään sisäisen maailman projektiona. Silloinkin kun puhutaan aistien/aistielinten kautta tulevista havainnoista, ”aistihavainnoista”, tai “havaintomaailmasta”, nämä sanat viittaavat päässä tapahtuvaan tulkintaan siitä, mitä aistitaan. Tulkinta perustuu aina menneisyyden kokemuksiin ja on prosessina salamannopeaa ja enimmäkseen tiedostamatonta. Ajatteleva mieli tulee mukaan vasta jälkeenpäin antamalla omaan menneisyyteen perustuvan sanallisen tulkinnan havaitulle asialle. Kysymys ei siis ole siitä, MITÄ havaitaan, vaan siitä MITEN kyseinen havainto tulkitaan. Havaintomaailma sijaitsee siis yksilöllisesti itse kunkin omassa päässä ja saa muotonsa mielessä tapahtuvien prosessien kautta. Nämä prosessit näkyvät suhtautumisena eli ajatuksina ja asenteina itseä, kanssaihmisiä ja maailmaa kohtaan.
“Projisointi saa aikaan aistihavainnot” (T.21.Johd.1.1) (Englanniksi “Projection makes perception”). Lauseen sisällys avautuu, kun termi ‘aistihavainnot’ korvataan sanalla ‘suhtautuminen’. Suhtautuminen perustuu siis projisointiin eikä kerro mitään todellisuudesta. Projisointi on tapa kätkeä omassa mielessä olevia kipeitä asioita. Ne nähdään ulkopuolisissa asioissa ja maailmaan aletaan nähdä harhaisesti omien projektioiden ohjaamana. “Se (näkemäsi maailma) todistaa sinun mielesi tilasta, se on sisäisen tilan ulkoinen kuva.” (T.21.Johd.1.5) Sisäisten kiputilojen parantamiseksi ei toisin sanoen tarvitse yrittää muuttaa maailmaa, koska kipujen syy on ajattelijan mielessä, ei ulkoisissa asioissa. “Älä sen vuoksi yritä muuttaa maailmaa, vaan valitse mielesi muuttaminen maailman suhteen.” (T.21.Johd.1.7)
“Kadotus on sitä, että tuomitset itsesi, ja sen sinä tulet projisoimaan maailmaan. Kun näet sen (maailman) kirottuna, et näe muuta kuin sen, mitä teit loukataksesi Jumalan Poikaa (eli Itseäsi). Jos näet tuhoa ja katastrofeja, yrität ristiinnaulita hänet. Jos näet pyhyyttä ja toivoa, yhdyt Jumalan tahtoon vapauttaa hänet. Näiden kahden päätöksen välillä ei ole muita vaihtoehtoja.” (T.21.Johd.2.2-5). Kannattaa siis tarkkailla omaa suhtautumistaan ja panna merkille mieltä rasittava negatiivisuus, joka on yhtä vahingollista riippumatta siitä mihin se kohdistuu. Erityisesti omaan itseen kohdistuva negatiivisuus on yksi vahvimmista egon käyttämistä keinoista pitää ihmistä hallinnassaan. Negatiivinen suhtautuminen on kokonaisuudessaan tarpeen ottaa mielen muuttumisen ja parantumisen eli todellisen anteeksiannon kohteeksi.

-Niilo Kylmälahti


perjantai 17. marraskuuta 2017

Kaikki on läsnäoloa! Muuta ei ole!

Et voi olla irti läsnäolosta. Läsnäolo ei piileskele piilossa kalliissa läsnäolon kurssilla, eikä se jätä muita ihmisiä ilman läsnäoloa. Läsnäolo ei ole ostettavissa. Mutta läsnäolo on myös kursseilla ja ostohetkelläkin.

Otan kupin kahvia, otan hörpyn kahvetta. Avaan koneen ja katson mitä maailmalla on tapahtunut. Hengitän. Käyn vessassa. Imuroin ja tiskaan. Taas hengitän. Hengitän koko ajan, mutta en ehkä huomannut sitä. Muistan taas, että olen jatkuvasti läsnä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Kaikki on nyt. Tässä ja nyt. Käteni on edelleen kipeä. Se on varmasti tulehtunut. Joudun jättämään rakkaat harrastukseni. Ja kas, siltikin läsnäolo on tässä ja nyt! Olen yksin, mutta en ole yksinäinen, koska läsnäolo on kanssani. Kaikki ilmentää pelkkää läsnäoloa. Läsnäolo ei jätä minua koskaan. Mitään muuta ei ole kuin läsnäolo. Jos keskustelen läsnäolosta ja sen puutteesta, niin se tapahtuu jatkuvassa läsnäolossa. Vaikka olisinkin kanssasi eri mieltä asiasta,  niin läsnäolo on vain sama. Läsnäolo ei muutu. Se on ikuinen.
En voi juosta karkuun läsnäoloa. Mietin ja taas vedän henkeä. Sisään ja ulos. Sitten yskäsen...länäolo ei mennyt yskäsynkään aikana pakoon.

On aivan sama miltä näytät, mitä kansallisuutta edustat tai mitä uskomuksia kannat päässäsi. Läsnäolo on vain sama. Meissä jokaisessa virtaa veri, hengitämme samaa ilmaa ja asutamme saman pallon ja kas läsnäolokin on täysin sama. Herää ja hengitä!

Ei tarvitse etsiä läsnäoloa kursseilta, kirjoista tai guruilta. Se on tässä ja nyt. Ja taas hengitän koska mä olen hengittänyt jo 44 vuotta! Jatkuvasti, koko ajan.  Ja vaikka hengitys loppuisi, läsnäolo ei lopu! Kuvitelmat vain loppuvat, mutta läsnäolo ei.
Maailman rikkain bisnesmies tai köyhä kulkuri= sama läsnäolo. Joskus saattaa käydä niin, että mitä enmmän ajatuksia päässä joihin samaistutaan sokeasti, sitä vähemmän länsäolon huomaamista on, mutta sama läsnäolo kaikille ja yhtä paljon, katoamatta.

Jos rakastelet, syöt, kävelet, kuuntelet ystävääsi, teet työtäsi, soitat instrumenttiasi tai vain laiskottelet niin läsnäolo on sama, se ei muutu. Vain sinun ajatuksesi muuttuvat mutta ei hätää, ajatukset eivät vie läsnäoloa pois. Ei tarvitse etsiä läsnäoloa henkisistä piireistä, new age musiikista, tiibetin luolasta, jumalasta joka asustaa jossain muualla eikä läsnäolo löydy kirjakaupan henkisestä kirjasta. Se ei piileskele sinulta piilossa. Se on jatkuvasti läsnä, mutta on myös siellä kirjakaupassa tai tiibetin luolassa. Läsnäolo on kaikkialla!

On aikoja jolloin läsnäoloa ei huomata, ja ajatukset vievät 100-0.
Kun eläin katsoo sinua silmiin, raikas ilma täyttää ummehtuneet keuhkot tai kun suussa sulava suklaaminttu jäätelö muistuttaa siitä että on vain NYT, läsnäolo paljastaa itsensä, vaikkakin ei se piilossa ollutkaan. Läsnäolo on silloin kun vituttaa ja läsnäolo on silloin kun naurattaa. Läsnäolo on silloinkin kun puhut ja ystäväsi tuijottaa älypuhelintaan. Läsnäolo on silloinkin kun katson tv:stä vain elämää tai juot saunaoluen. Läsnäolo on AINA. Läsnäolo on silloinkin kun sinua ei kuunnella. Läsnäolo kuuntelee sinua. Sinä olet se.

Kaikki on pelkkää läsnäoloa, joten en henk.koht. kauheasti enää treenaa läsnäoloa tai hae sitä jostain nurkan takaa erillisestä kokemuksesta tai ihmisestä. Koen ja teen mutta en hae sitä.

Kaikki tapahtuu tässä hetkessä, muu ei ole mahdollista. Ei ole mitään muuta KUIN TÄMÄ. TÄMÄ TÄSSÄ ON AINA TARPEEKSI. MINÄ OLEN. Miksi harjoitella kaavamaisesti ja pakonomaisesti meditaatiota, jos kaikki on meditaatiota? Toki voi harjoitella läsnäoloa, mutta ei sitä tarvitse kuin olla, tietoinen. Mitään ei tarvitse tehdä eikä mitään tarvitse ansaita. Minkään eteen ei tarvitse uhrata itseään. Läsnäolo on rakastavaa ja täysin täydellistä. Läsnäolo on täydellisen rakastavaa. Sinä riität läsnäololle, minä riitän läsnäololle. Me riitämme läsnäololle.

Jos haahuilee vain ajatuksissa ja imee netistä dataa aivot täyteen, elää sosiaalisessa mediassa niin läsnäolo ei katoa silläkään välin, mutta sen huomaaminen saattaa olla hankalampaa. Lasten leikki, nauraminen, eläinten silittäminen, metsässä kävely tai sateenropinan kuuntelu voi muistuttaa siitä mikä ON NYT. Joskus varpaan lyöminen oven karmiin tai jokin sairaus voi tehdä saman. Kolari tai läheisen kuolema voi pysäyttää myös-huomaamaan läsnäolon. 
Tapahtui mitä vaan, niin se on vain läsnäoloa. Ja se on ilmaista. Läsnäolo on rakkautta ja sitä sinä todellakin olet.






tiistai 14. marraskuuta 2017

Lopputuloksena on kaikkien tasapeli

"Ei tämä ole mikään kilpailu vaan elämää. Ei ole mitään maaliviivaa eikä voittajia tai häviäjiä. Tätäkin sinun kannattaa ajatella. Lopputuloksena on kaikkien tasapeli. Tule taas pakeilleni muutaman päivän kuluttua ja kerro, mitä mieleesi on tullut.
Sarah työstää samaa väärinkäsitystä kuin kaikki muutkin. Hän uskoo -noin yleisesti ottaen-  että jotakin on vialla tai väärin ja että hän voi korjata sen. Se, mikä tuo jokin on, mikä siinä on vialla ja miten sen voi korjata, vaihtelee ihmisistä toiseen, mutta peruskuvio on sama; totuus kuitenkin on, ettei mikään ole oikeasti väärin. Mikään ei ole koskaan väärin eikä mikään voi ollakaan väärin. Siinäkään ei ole mitään väärää, että ajattelee jonkin olevan väärin. Vääryys ei vain ole mahdollista. Kuten Alexander Popo kirjoitti: "Eräs tosiasia on selvä - kaikki mikä on, on oikein." Vääryys on vain katsojan silmässä eikä missään muualla. 
Vääryyden havaitseminen on kuitenkin aivan välttämätöntä ihmiselon jatkumiselle niin kuin on erillisyyden harha ja vapaan tahdon olemassaolokin. Draamassa pitää olla konflikti - ellei ole konfliktia, ei ole draamaakaan. Ellei jokin ole vialla, mitään ei täydy korjatakaan, mikä merkitsee sitä, ettei mitään tarvitse tehdä. Ei tarvitse kurottaa korkeuksiin tai sukeltaa syvyyksiin. Omaisuutta ja valtaa ei tarvitse kerätä. Tulevia sukupolvia ei tarvitse siittää. Taidetta ei tarvitse tehdä tai pilvenpiirtäjiä rakentaa. Sotia ei tarvitse käydä. Uskontoja ja elämänkatsomuksia ei tarvitse keksiä. Hampaita ei tarvitse harjata.
"Usko siihen, että jotakin on vialla, on tuli ihmiskunnan persuksen alla", muotoilen asian Sarahille.
Ei vääryys tietenkään ole ihan kokonaan keksittyä. Tietty määrä oikeaa ja väärää on viritetty ihmisen koneeseen. Nälkä on väärin ja syöminen on oikein, selibaatti on väärin ja siittäminen oikein, kipu on väärin ja mielihyvä on oikein ja niin edelleen.
Mutta nämä ovat kaikki biologisesti ohjautuvia asioita, jotka pätevät vain fyysiseen organismiin ja joista piittaamattomuus saattaa johtaa entistä suurempaan tukalaan oloon ja mahdollisesti kuolemaan.
Missä fyysisen organismimme ulkopuolella sitten on vääryyttä? ilmeinen vastaus kuuluu: ei missään. Mutta jos tässä koko olemassaolemisen jutussa on oltava jokin dramaattinen elementti, jotta se tuntuisi mielenkiintoiselta, tarvitaan konflikteja, ja niin keitokseen täytyy lisätä keinotekoinen vääryys: pelko.
Sisäisen onttouden pelko. Sisäisen valkoisen aukon pelko. Olemattomuuden pelko.
Itsettömyyden pelko.
Itsettömyyden pelko on kaikkien pelkojen äiti, pelko johon kaikki muut pelot perustuvat. Mikään pelko ei ole niin vähäpätöinen, etteikö sen ytimessä olisi olemattomuuden pelko. kaikki pelko on pohjimmiltaan olemattomuuden pelkoa.
"Entä mitä muuta valaistuminen on, kuin hyppy olemattomuuden kuiluun", kysyn Sarahilta.
Hän ei vastaa.
Huolimatta siitä, millaiset kasvot pelolla on, se ohjaa niin yksilöitä kuin koko ihmiskuntaa lajinakin. Ihmiset ovat yksinkertaisesti sanottuna pelko-olentoja. Tuntuu ehkä houkuttelevalta sanoa, että meissä on yhtä paljon järkeä ja tunnetta tai saman verran oikeaa ja vasenta aivopuoliskoa, mutta näin ei ole. Me olemme ensisijaisesti tunneolentoja ja tärkein tunteemme on pelko.
"Eikö olekin hauskaa", kysyn Sarahilta, joka tässä vaiheessa näyttää aika pöllähtäneeltä.
En pyydä oppilaitani määrittelemään sitä, mistä he ovat tulossa ja minne he ovat menossa, siksi, että kaipaisin näitä tietoja itse jotenkin, Tai edes siksi, että haluaisin heidän selvittävän asian itselleen. Haluan heidän vain tarkastelevan uudelleen nykyistä suuntaansa, sillä jos kohtalo tai sallimus on tuonut heidät minun luokseni kuulemaan tällaisia asioita, äkillinen suunnanmuutos saattaa myös todennäköisesti seurata, Ja tätä varten täytyy ensin selvittää nykyinen suunta."

Jed McKenna


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Dragonforce: Tavastia Semifinal 10.11. 2017

POSITIIVISTA ENERGIAA, teknistä taituruutta, nopeutta & SOLD OUT!

Kun oli pikkuisen ajoissa lippujen tilaamisen kanssa, niin sai kokea ainutlaatuisen kaikkaelämyksen pienessä Tavastian Semifinalissa, HELLsin-gissä.
Bändi heitti kiertueensa tokavikan keikan stadissa, kaksi keikkaa putkeen ja vielä edellisenä yönä bändi oli tykitellyt ruotsin laivalla. Ja kun otetaan huomioon bändin super nopea ja huippu tekninen musiikki tyyli, niin ei voi kuin arvostaa moista temppua!
Kaikesta väsymyksestä huolimatta bändillä oli hiton hauskaa, heput oli musiikkinsa näköisiä myös lavalla. Siellä ei kuivin suin oltu, mutta ei siellä myöskään mökötetty eikä tuijoteltu tennareihin.
Rumpali näytti minulle muutamaan otteeseen kesken soiton että "huh huh",-vähän alkaa jo painamaan ja leveä hymy päälle. Muutenkin hän oli aivan mainiolta tuntuva heppu. 
Bassotaiteilijan basson kaulaa sain varoa, ettei tämä osunut päähäni, sillä olinhan melkein lavalla bändin kanssa. Laulaja osasi ottaa yleisönsä helposti. Kitaristit vetivät huikeita sooloja, jopa niin helpon näköisesti, että toisessa kädessä oli olut pullo ja toisessa kitara eikä musiikki kärsinyt pätkääkään moisesta brassailusta. 
Kuten yleensä keikoilla jossa käyn, niin tapahtuu aina jotain kummallista. Erään kerran L.A Guns nimisen bändin keikalla tämä egopumpattu rokkitähti päätti heittää kamerani seinään ja nyt tänään kuvaan sillä samalla kameralla maailman hyväntuulisinta bändiä, jotka selvästi olivat niin itsevarmoja taidoistaan, että kuvaaminen oli heille jopa kunniakysymys. Nämä tyypit eivät olleet kusipäitä, vaan tekivät sitä mitä parhaiten osasivat, eli soittaa. Heidän tehtävänsä oli välittää positiivista energiaa. Ja se myös näkyi ja kuului.
Edellisellä tavastian keikalla loistavan h.e.a.t nimisen bändin keulakuva lainasi kameraani ja kuvasi tempun täydelle tavastialle ja mitäs tapahtui tänään? No rakas matkakumppanini kamera otettiin lavalle mukaan, sen voit katsella kuvaamastani videosta.

Ainut pieni miinus keikalla oli liian kova volyymi, mutta siitäkin selvittiin ilman kuulovaurioita, sillä onhan earit keksitty. Kaikenkaikkiaan mahtava ilta. Keikka oli ainutlaatuinen ja tuskin näitä montaa kertaa tulee elämässä vastaan. On the rocksin vesivahingon takia oli matkassa odottelun lisäksi myös lippuhässäkkää ja paikan vaihtoa mutta monenlaisten vaikeuksien kautta voittoon! Paluumatkalle lähti kaksi onnellista lohikäärmettä tulta sisuksissaan, Kiitos tästä dragonforce.

Kas näin nousee tassu ja tassu nousee näin...

 https://www.youtube.com/watch?v=Jx9QEynOuto&feature=youtu.be


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Puukonisku, Britney, puukonisku, Britney...

"Hoivaan terminaalivaiheessa olevaa syöpäpotilasta. Syöpä on levinnyt miehen eturauhaseen ja kiveksiin, jotka on nyt tennispallon kokoiset. Hän ei enää kykene pidättelemään suoltaan ja hän on yön aikana laskenut alleen. Me nauramme ja juttelemme edellisillan jalkapallo-ottelusta, kun pyyhin hänen jättimäiset kiveksensä puhtaaksi ulosteesta. En sano hänelle, ettei  mitään kärsimystä ole. Enkä sano, että "minä olen vapautunut ja sinä et ole". En mainitse sanallakaan koko ei-dualismista vaan ainoastaan pesen hänen kiveksensä. Tästäkin on kyse.

Pitelen saattokodissa naista kädestä. Hän on kuolemaisillaan. Hänen kasvonsa ovat keltaiset ja hän hengittää pinnallisesti. Virtsan ja kloorin haju kamppailee koskemattomana kupissa jäähtyvän tomaattikeiton tuoksun kanssa. Katselen itseäni kuolemassa. Me kuolemme yhdessä tässä yksinäisessä saattokodin huoneessa tomaattikeiton ja muovikukkien keskellä. Tästäkin on kyse, ja hän on kaunein koskaan näkemäni asia.

Nyt makaan itse sairaalan vuoteella. Kirurgi on juuri poistanut möhkäleen lihaa peräaukostani. Hoitaja työntää jonkin välineen avoimeen ja tulehtuneeseen haavaan. Tuntuu siltä kuin minut pistettäisiin puukolla peräreikään ja veistä pyöritettäisiin siinä kivuliaasti. Pyydän lisää morfiinia, mutta hoitaja sanoo minun ja saaneen tarpeeksi. Maailmankaikkeudessa tapahtuu ainoastaan kipua.
Televisiossa, sänkyni vieressä, pauhaa musiikkivideo. Ja sitten, aivan yhtäkkiä, kipu on poissa ja Britney Spears täyttää koko tilan. Tapahtuu vain Britney Spears, ja Womaniner pyyhkii tieltään kaiken kivun. On kuin kipua ei olisi koskaan ollutkaan. Jos se joskus oli, se oli miljardi vuotta sitten. Ja se tapahtui jollekin toiselle.
Ja sitten, yhtäkkiä, pistävä kipu palaa jälleen takaisin. En tiennyt, että tällainen kipu edes olisi mahdollinen. Silmissäni on kyyneleitä. Menetän lähes tajuntani. Ja sitten, lisää Britneytä "Womanizer, woman-womanizer, you`re a womanizer, oh Womanizer, oh you`re a womanizer, baby." Kipu imeytyy Britneyn tanssikuvioihin.
Täällä ei ole mitään jatkuvuutta. Mikään ei jatku hetkestä toiseen. Täällä on vain kokemusten alkeellisuus. Puukonisku, Britney, puukonisku, Britney. Maailmankaikkeus hengittää sisään ja ulos."

Jeff Foster







tiistai 7. marraskuuta 2017

Lemmy oli henkinen guru!

Onko henkisempää lukea kirjoista kuin oppia ns. "käytännössä"? Onko henkisempää kirjoitella täällä blogausta kuin käydä henkisillä kursseilla? Onko henkisempää vetää ylleen vihreät luomuvaatteet kuin nahkahousut tai minkkiturkki? Onko henkisempää olla iso vatsainen "buddha" kuin hoikka ja timmi fitness mimmi? Onko henkisempää uskoa enkeleihin ja keijukaisiin kuin kristinuskon Jumalaan? Onko henkisempää puhua suunsa puhtaaksi kuin olla hiljaa? Onko tunteiden avaaminen jotenkin henkisempää kuin olla tunteeton viilipytty? Onko henkisempää antaa anteeksi, kuin olla anteeksi antamatta? Onko henkisempää olla hippileirissä toistelemassa mantroja kuin huutaa tuska festareilla äänensä käheäksi? Onko henkisempää istua kirkossa kuin paikallisessa kaljalla? Onko henkisempää olla vaativassa parisuhteessa kuin sinkkuna? Onko henkisempää lukea iltalehteä kuin henkisen kasvun ryhmä sivuja? Onko henkisempää olla antelias kuin kitsas? Onko liikunta henkisempää kuin tv:n tuijottelu? Onko henkisempää olla yksin omassa rauhassa kuin ihmisten keskellä ns. antamassa anteeksi heidän tekemiään "virheitä"? Onko henkisempää syödä vihersmoothieta kuin uunimakkaraa? Onko henkisempää lukea raamattua kuin aku ankkaa? Onko minä olen lehti henkisempi kuin metal hammer? Onko henkisempää olla henkinen guru kuin linja-auton kuljettaja? Onko henkisempää olla hyödyksi kuin hyödytön? Onko henkisempää olla perheen isä tai äiti kuin lapseton? Onko syvällisten puhuminen jotenkin henkisempää kuin paskan puhuminen äijä porukassa? Onko hymyileminen jotenkin henkisempää kuin masentuneena oleminen? Onko vaalea ja avara koti jotenkin henkisempi kuin materiaa keräävän koti? Onko köyhänä oleminen jotenkin henkisempää kuin rahallisesti rikkaampana oleminen? Onko yliluonnollisia kokenut jotenkin henkisempi kuin ihminen jolle ei koskaan ole tapahtunut yhtikäs mitään? Onko luonnon aineksista rakennettu talo jotenkin henkisempi kuin betonista rakennettu? Onko luomuruoka jotenkin henkisempi asia kuin lihis 2 grillimakkaralla? Onko luomuravintolassa käyminen henkisempää kuin puiston penkillä ruisleivän syöminen? Onko henkisempää olla uhriutuva ja itseään uhraava kuin työtön luuseri? Onko henkisesti alempi arvoisia ihmisiä olemassa? Onko henkisempää kokea valaistuminen kuin olla ihminen jolla ei kokemusta ole? Onko henkisempää pitää buddha patsasta kirjahyllyssä kuin pitää Lemmyn julistetta seinällä? Onko henkisempää kuunnella new age musiikkia ja joogata kuin moshata motörheadin tahtiin ace of spadesia?
Oliko Jeesus jotenkin henkisempi kuin sinä? Oliko Jeesus henkisempi kuin motörheadin Lemmy?




Yksi vastaus kaikkeen: mikään ei ole toistaan henkisempää. Kaikki on yhtä henkistä tai ei yhtään henkistä! Mieltymyksiä ajassa tarpojalle on monenlaisia.

Jos haluat mennä kaljalle, niin mene. Jos koet paremmaksi mennä kävelylenkille, niin mene. Jos koet tarvitsevasi aamumeditaation, niin meditoi (minä tein juuri äsken niin). Jos koet antamisen saamista paremmaksi ja kivemmaksi, niin anna vilpittömästi.  Jos tykkäät olla enemmän yksin kuin seurassa, niin nauti olostasi. Jos koet buddhalaisuuden paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kristinuskon, niin seuraa polkuasi. Jos tykkäät lueskella kirjoja enemmän kuin olla esillä opettajana, niin lue ja oivalla (niin kuuluukin olla). Jos haluat shoppailla enemmän kuin olla minimalisti, niin shoppaile. Jos aamukahvi on parempaa kuin tuoremehu niin juo ja nauti kahvistasi. Jos tykkäät kaurismäen elokuvista enemmän kuin amerikkalaisista räiskintäelokuvista, niin katsele kaurismäkeä ilolla (ja rauhalla;-). Jos Motörhead antaa sinulle enemmän adrenaliinia ja fiilistä kuin rentoutusmusa, niin kuuntele ace of spades!
Homman pointti on siis se, että kyse on aina vain mieltymyksistä, eikä niitä tule sekoittaa henkisyyteen. Mikään asia maailmassa ei ole toista henkisempää. Vaan kaikki on yhtä henkistä! Jokainen vastaantuleva ihminen on gurusi. Se olet SINÄ. Kaikki ilmenee pyyteettömästä rakkaudesta. Meidän todellisuutemme on kuolematon eikä se liity aikaan mitenkään, olemme täällä vain käymässä.

Ennenkö tuomitset lähimmäisesi seuraavan kerran hänen mieltymyksistään tai valinnoistaan, niin mieti mistä sinä voit tietää mikä on hänelle parasta? Mistä voit tietää mikä on oikein tai väärin? Mistä voit olla varma mitä tämä ystäväsi tarvitsee? Et voi tietää mikä on tämän elollisen "karma"? Et edes tiedä onko karmakin vai keksitty juttu? Älä siis rakastu ajatuksiisi, kuvitelmiisi, kontrollin tarpeeseesi. Älä rakastu olettamuksiin, huhuihin. Ne ovat vain ajatuksia ja korkeintaan vaan odotuksia joihin tulet kuitenkin pettymään. Toki voit tehdä niinkin.

Kuvitelmasi siitä, että ympäristön voi muuttaa sellaiseksi kuin haluan, haluat, on mahdotonta. Jos haluaa yrittää muuttaa muita jotta itsellä olisi helpompaa, siinä saattaa olla hieman työnsarkaa... 
Ainut paikka jossa voi tehdä todellisia muutoksia, on oma mieli-jos tarvetta sillekään (päätös). Itse valitset mieltymyksesi. Ehkäpä kaikki onkin täydellisen hyvin jatkuvasti? Who knows? Jos koet tyytymättömyyttä, muuta mielesi.

"Henkisten" oivallusten polun alkumetreillä ihminen kovin useasti tiputtaa itsensä muiden alapuolelle (luulee nostavansa itsensä yläpuolelle)-kuvitelmissaan (ei totuudessa tietenkään). Jos kuvittelee olevansa jotenkin henkisempi kuin naapurin jaska, niin tiputtaa hienosti itsensä alemmalle tasolle jonkun toisen ihmisen kohdalla, ja näin ego saa haluamansa. Täydellisessä "henkisyydessä" ei ole hierarkiaa. 
Ego luo vertailua ja erillisyyttä ja vertailu luo pelkoa ja pelko taas syyllisyyttä.

Maailma on vain roolien maailma. Minä näyttelen maailman parhaiten just tätä Jarkkoa, Jeesus näytteli parhaiten Jeesusta, Lemmy näytteli parhaiten Lemmyä ja se kuuluisa naapurin Jaska näyttelee parhaiten naapurin Jaskaa. Jos haluat näytellä roolia, joka haluaa saada koko maailman hallintaansa niin siitä vain! Anna mennä ja onnea tavoitteellesi! Kerro sitten minulle miten siinä onnistuit! Olet kuitenkin näytelmäsi pääosanesittäjä, joten turha sitä vastaan on taistella, paitsi jos se kuuluu "vuorosanoihin" ;-)

Kuinka paljon käytämme energiaa ja vaivaa siihen että vertailemme ja punnitsemme mikä on oikein ja väärin? Eikä sekään riitä vaan teemme sen kaverin ja koko maailman puolesta. Tuomitsemme kaverin, jos kaveri ei tee niinkuin minä kuvittelen asian olevan aikuisten oikein! Luulemme että on henkisempiä ihmisiä jossain, jopa valaistuneita. Minä en kuitenkaan ole henkisempi kuin naapurin Jaska. Voin toki keskustella kanssasi siitä, olla peilisi, siitä mikä estää sinua olemasta onnellinen, mutta henkisempää se ei minusta tee. Se että katsotko pornoa vai leijailetko katon rajassa meditaatio asennossa, ei vaikuta mitenkään siihen miten henkinen olet.Toki olet vapaa kuvittelemaan niin, mutta todellisuus ei siitä välitä pätkääkään. Todellisuus näkee meidät samanarvoisina, koska olemme SE, todellisuus itse. Todellisuus ei välitä pätkääkään siitä, että onko paidassasi sydän logo vai pentagrammi. Sen arvon teet sinä itse! Ongelma syntyy siitä, että annamme uskon jollekin asialle, joka alkaa hallitsemaan mieliämme. Sekään asia ei vie meitä pois totuudesta. Totuus on kokemuksellisesti vain ajatuksen päässä, jos sielläkään. Se on NYT. Muuta ei ole. Tämä on tässä.
Tavallinen arki rules, ok?

Kaikki se mikä vain ilmenee tässä ja nyt, on yhtä henkistä. Kaikki muu on tarinaa. 
Ja jos hieman tarinoin tähän loppuun niin, Lemmy oli yhtä henkinen kuin Jeesus! Kummatkin ilmentivät parhaiten sen minkä osasivat! Kummatkin oli totuudessa SAMAA henkeä ja Rakkautta. Kummatkin olivat opettajia parhaasta päästä, koska sinäkin olet!

Jeesus rokkasi opetuslapsille, Lemmy rokkasi lavoilla. Jeesus eli sitä elämää mikä hänelle oli paras ja niin teki myös Lemmy, sinäkin teet sitä just parhaillaan! Minäkin teen! Me jokainen elämme just sitä elämää mikä kuuluukin olla. Mistä voin olla varma? No siitä että asiat ovat just näin tässä ja nyt! Älä tuomitse muiden valintoja vaan elä sitä elämääsi. Niin teki Jeesus ja niin teki Lemmykin! 



Jos olet henkinen opettaja, kirjoitat kirjoja ja pidät luentoja, niin se ei ole sen henkisempää kuin rokkaaminen savu ja valomeressä! 
Rotta ei ole vähemmän henkinen eläin kuin yksisarvinen tai delfiini!
Kyse on vain ilmentymien maailmasta. Illuusiosta, kuten Einstein sanoi "maailma on illuusio mutta sitkeä sellainen". Antaa sen olla. Semmoista tämä on. Olemme pohjimmiltaan yksi, olemme yhtä. Polut vain näyttävän olevan erilaisia, mutta antaa niiden olla. 
Tulin vain kertomaan että olemme samalla viivalla. 
Olemme samassa veneessä, joka tulee kuitenkin uppoamaan ennemmin tai myöhemmin, jotta voimme uida rantaan..;-)
Nauttikaamme esityksestä, oli se sitten rock tai henkinen hurmos, kyse on vain tietoisuuden tilojen muuntumisesta. Vain se mikä on ikuista, on oikeasti totta ja siinä me esiinnytään. Olemme SE.
Peace & Love.



T: Sanaisen arkkunsa avannut Jake, Lemmy ja Jeesus



maanantai 6. marraskuuta 2017

Älä etsi rakkautta muista, rakkaus on läsnäolo itse

Totuuden kieli on y-k-s-i-n-k-e-r-t-a-i-s-t-a.

 
"Heräämisen matka on täysin yksinkertainen huolimatta loputtomasta halustamme mutkistaa sitä. Aina kun tunnemme olomme sekavaksi, epäselkeäksi, toivottomaksi tai sumuiseksi tai kun jokin uusi henkinen houkutus, filosofinen argumentti tai päivän gurun puheet sekoittavat mielemme, meidän on vain palattava yksinkertaisuuteen. Ei ole mitään opittavaa, mitään tiedettävää, mitään harjoitettavaa eikä mitään, miksi tulla." 
-Jed Mckenna
 
"Tiedän vain yhden asian:
 sen että en tiedä mitään."
 -Sokrates




 "Älä pelkää egoa. Se on riippuvainen sinun mielestäsi, ja koska sinä teit sen uskomalla siihen, voit myös hävittää sen lakkaamalla uskomasta siihen."
-Ihmeiden oppikurssi



 "Mutta profetoimiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Kun minä olin lapsi niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on."
-1 Kor. 13-



 "Älkää antako uskonnollisten kirjoitusten resitoinnin, perinteisten uskomusten, kuulopuheiden, kirjanoppineiden todistuksen, viisastelun, mielikuvituksen, yleisen mielipiteen, väärien näkemysten miellyttävyyden, näennäisten todennäköisyyden tai askeettien ja opettajien arvovallan johtaa teitä harhaan."
-Buddha 



Älä etsi rakkautta. Älä jätä itseäsi rakkauden takia, älä etsi rakkautta muista. Rakkaus ei ole kohde, sitä ei voi antaa eikä ottaa pois. Sitä ei voi löytää eikä kadottaa. Rakkaus ei ole tunne, ei olotila tai huippukokemus, vaan se on se mikä sinä olet, rakkaus on läsnäolo itse. Älä sekoita rakkautta viehätysvoimaan. Viehätysvoima tulee ja menee, se häipyy ajan myötä. Älä sekoita rakkautta kaipaukseen. Kaipaus on pysymätöntä, ohimenevää. Älä sekoita rakkautta autuuden tunteeseen, mielihyvään tai kiihottumisen hermostolliseen tilaan. Tällainen ohimenevä tila ei voi olla kestävää. Se ei ole niille ominaista. Myös tänään parhaalla tahdolla annetut varmat lupaukset voivat huomenna olla haalistuneita tai rikottuja. Rakkaus ei kuitenkaan haalistu. Rakkaus ei voi vähetä ajan kuluessa. Rakkaus ei ole hyödyke, muuttuvaa muotoa. Rakkaus on sisimmässämme ja ulkopuolellamme oleva kenttä, missä ajatuksemme, tunteemme, myös näennäisesti kaikkein luotettavimmat tulevaisuuden suunnitelmamme voivat ilmaantua ja hävitä. Rakkaus pitää sisällään yhtä paljon toivoa kuin menettämistä, jännitystä yhtä paljon kuin tylsyyttä, musertavaa pettymystä yhtä paljon kuin autuutta. Rakkaus on muuttuvia muotoja ylläpitävä kenttä, perusta jonka varassa kävelemme, istumme, puhumme tai olemme tekemättä mitään, tunnemme sitä mitä tunnemme toistemme läsnäolossa, kuljemme päivän askareissamme, suunnittelemme, syömme, toivomme, hyvästelemme, yritämme rakastaa. Rakkaus on suurempaa kuin me itse olemme. Me emme saa rakkautta aikaan sanoilla ja teoilla, emmekä myöskään aikomuksillamme, mutta olemme jatkuvasti rakkauden syleilyssä, sen valtavuuden kannattelemia, riippumatta siitä mitä teemme tai emme tee. Olemme naimisissa, eroamme, olemme ystäviä, olemme rakastavaisia, katkaisemme suhteita, solmimme suhteita, synnymme, kuolemme. Rakkauden kenttä pysyy. Kukaan ei ole koskaan antanut meille rakkautta, se on suurta illuusiota. Olemme yksinkertaisesti muistaneet kentän olemassaolon muiden läsnä ollessa, joskus tajunneet ikuisuuden läsnäolon arjen keskellä ja sitten lukeneet tämän toisen ihmisen ansioksi. Rakkaus ei koskaan tule ulkopuoleltamme; olemme yksinkertaisesti koskettaneet omaa läsnäoloamme, rakastuneet siihen rakkauteen joka olemme, emmekä voi olla olematta.

Jeff Foster 



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Liian kiire muuttamaan itseämme?

"Elämä on tapahtunut koko ajan tässä ja nyt, mutta meillä vain on ollut kiire sitä karkuun."

"Ja emmehän me ole huomanneet tuota kattoakaan. Meillä on ollut liian kiire muuttaa itseämme ja tulla joksikin muuksi. Viis katosta, me haluamme herätä tuon katon alla! Ja koko ajan katto on lempeän hellästi yrittänyt muistuttaa meitä siitä, ettei mitään heräämistä ole, että me vain huijaamme itseämme ja että elämä on vain tämä. Katto on koko ajan ollut salainen jumalallisen ilmentymä. Aivan niin. Ykseys on koko ajan ollut piilossa tuossa katossa, matossa, vaatteissa, hengityksessä - aivan kaikessa. Se on aina ollut olemassa, mutta me olemme olleet niin hemmetin kiireisiä yrittäessämme saada kuvitteellisen itsemme näyttämään joltakin.
Emme tosin koskaan ole oikein tienneet, millaisiksi pyrimme tulemaan, mutta sen olemme tienneet, ettei ole tarpeeksi. Ja niinpä emme ole välittäneet tuolista, koska olemme luulleet, että meillä on tulevaisuus. Emmekä ole välittäneet katostakaan, koska olemme luulleet, että meillä on tulevaisuus. Emme myöskään ole välittäneet elämästä, tästä elävyydestä, koska olemme luulleet, että meillä on tulevaisuus. Uskoimme henkiseen etsimiseen. Uskoimme kertomuksiin valaistuneista olennoista. Uskoimme erilaisiin opetuksiin.
Jossain vaiheessa ympäröivä maailma kertoi, että olet vain pieni "persoona", erillinen "minä", jonka täytyi vain yrittää pärjätä, onnistua ja tulla joksikin, ja sinä uskoit tämän kaiken. Viattomuudessasi uskoit kaiken. Et kuitenkaan tiennyt mistään muusta.

Joten nyt voimme kasvaa aikuisiksi. Voimme tulla kypsään ikään. Voimme nähdä tämän sellaisena kuin se on-ihmeenä, joka tapahtuu aivan silmiemme alla. Se on siinä kuin taikaiskusta. Ja miten viatonta kaikki onkaan! Emme ole koskaan olleet tästä viattomuudesta erillämme, emme hetkeäkään. Meiltä on mennyt vuosikausia pyrkiessämme saamaan erillisyydentunteen katoamaan ja nyt tajuamme, ettemme ole alun alkaenkaan koskaan olleet yhtään mistään erillään! Että tuoli on koko ajan kutsunut meitä palaamaan takaisin tähän, aivan kuten mattokin. Ne ovat koko ajan osoittaneet meille tietä takaisin kotiin.
Kiinnymme niin kovasti opettajiimme- heihin, jotka yrittävät kertoa meille, miten  meidän tulisi elää, koska he kuvittelevat itse löytäneensä vastaukset ja kykenevänsä välittämään muille hyvät uutiset- että meiltä jäi kaikkein ilmeisin huomaamatta: elämä itse on yrittänyt opettaa meitä koko ajan, elämä itse on aina ollut ainoa opettaja. Meillä on ollut niin kiire etsiä heräämiskokemuksia, autuuden kokemusta tai kaikkia toisen käden kokemuksia, joista olemme saaneet kirjoista lukea, että meiltä on jäänyt huomaamatta tämä kokemus. Meillä on ollut niin kova kiire etsiä ihmeellistä kokemusta, että emme ole huomanneet tavallista kokemusta, ja niin kiire huijata itseämme uskomaan olevamme "henkisiä ihmisiä" ja siksi seurustelemaan muiden "henkisten ihmisten" kanssa, että meiltä on jäänyt huomaamatta kadulla kulkeva vanha rouva, joka on ehkä suuremmassa sopusoinnussa elämän kanssa kuin kukaan muu ja joka ei edes tiedä mitä sanat "henkinen" tai "herääminen" tarkoittavat."

Suuri löytö:
Elämä ei tarvitse "sinua" mihinkään.

Jeff Foster 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Arkipäivän valaistumisia kahvikupin kanssa

Pienen arkipäivän pieni "valaistuminen".
(tarina kahvikupista ja minusta)




Kun herään aamulla huomaan, että sain mahdollisuuden uuteen päivään, enkä minä sitä pidä tässä hetkessä mitenkään selvänä asiana. Olen onnekas mies, että saan nousta ylös terveenä, kotonani, katto pääni päällä. Jonain päivänä sitä ei tapahdu näytöksessäni, ehkäpä jo huomenna...(huominen,mikä se on?). Sitten tapahtuu jotakin muuta. Jonakin kauniina (tai rumana, kuka sen määrittää?) päivänä huomaan olevani sairas, vanha, fyysistä kuolemaa odottava puolikuollut raihnainen vanhus. Tai ehkäpä sitä huomen aamua ei enää tule? Sitten näytös on vain ohi. 
The end.

Mistä ihmeestä tämä aamuherätys oikein ilmenee? Miten onnekas saankin olla? Kun käpyttelen keittelemään kahvia, katson ulos ikkunasta. Siellä näyttää olevan rauha ja valo. Tänään pilkottaa aurinko. Mistä rajattomasta runsaudesta tuo valopallo ilmestyi näkökenttääni? Tuo lamppu taivaalla on osoittanut vilpitöntä rakkauttaan minulle jo 44 vuotta joka ainut päivä, enkä minä hupsu ole muistanut edes kiittää sitä. Kahvimyllyni kahvinpapuineen on palvellut minua uskollisesti ja nähnyt pitkän olonsa kaaren ennen keittokomerooni tuloa. Siellä on työntekijä-roolihahmot tehnyt valtavan työn roolihahmoani varten, että juuri minä saan keittää sillä tuoreet ja makoisat kahvit. Tämä ihana asuntoni on myös "nähnyt" paljon ennen kuin minä olen saanut asuttaa sitä. Minua varten on kauppa ja ruokaa, miten valtavan hienoa luomistyötä ne tuhannet ruokatarvikkeet ovat tehneet ennen jääkaappiini ilmestymistä. Kiitos teille/meille kaikille!

Huomaan että minulla on kaksi kättä, kaksi jalkaa. Miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista? Kuvittelen liikuttavani niitä ja se jopa onnistuu! Olenko minä se joka niitä liikuttaa? Ja mites ne kovin tärkeäksi todistetut sydämenlyönnit? Ne lyövät rytmikkäästi ilman että teen yhtikäs mitään. Voinko lopettaa sen? Tai jos jätän vaikka joka kolmannen lyönnin väliin? Kasvatanko minä hiuksia, no en kasvata. Ne vain kasvavat itsestään. Myös nämä sanat tapahtuvat itsestään. Koko luomakunta vain ilmestyi eteeni ja nyt vain katselen sitä. Kuka ihme tätä näytelmää katsoo? Onko sitä minää edes olemassa? Olenko kuvitellut kaiken? Olen ajatellut paljon, mistä ne ajatukset tulevat? Ajatus virtakin ilmestyy ja mitä enemmmän sitä tarkkailen sitä uskomattomammalta se näyttää. Olenko tuo ajatus? Voinko olla jotain mitä ei ole? (Mietin).
Jatkan kahvini juomista ja katselen ympärilleni. Näen valtavasti runsautta. On tietokone, jonka avaamisen jälkeen minun eteeni ilmestyy koko maailma. Istun tuolilla leppoisasti kädet pöytään nojaten. Selkäni takana on valtavasti äänilevyjä. Hahmoani varten. Jokainen niistä on tehty esitystäni varten. Tuntuu siltä kuin ne olisivat juuri minua varten. Tiedän kuitenkin että "minää" ei ole. Saan vain kokemuksen siitä. Mieleeni herää kiitollisuus. Miten onkin mahdollista, että tänään valitsin juuri bulletproof/superfood kahvin enkä tavallista kahvia? Sitä en osaa sanoa, mutta sitä nyt juon, kiitollisena. Tässä hetkessä. Tästä ei puutu mitään. Tämä tässä on tarpeeksi. Jos kupissani olisi tavallinen kahvi, sekin olisi tarpeeksi.

Maailma, koko UNIversumi näyttää pyörivän juuri minua varten tässä hetkessä mutta kuitenkin aavistan, että asia ei näin ole. Mitä tapahtuu kun illalla nukahdan uneen? Mitä universumille sitten tapahtuu? Katselen edelleen omaa untani erillisyydestä, vaikka erillisyys on täysin mahdotonta. Mikään ei voi olla irti mistään. Jokainen yöunessani on "minä". Ei ole muita kuin se minä joka sitä unta katsoo. Mikä tämä minä on? 
Tämä näytös räjähtää silmilleni.

Kehoni on ilmestynyt jostain tyhjyydestä ja katoaa lopulta tyhjyyteen, siellä tyhjyydessä se jo on. Koko kolmiulotteinen näytös katoaa sinne mistä se näytti tulevan. Se on kuin silmänräpäys ikuisuuden keskellä, joka on millä mittapuulla tahansa täysin mahdoton ajatus, mutta niin vain se näyttää olevan. Huikeaa.
Jatkan kahvinjuontia ja tunnen sen mikä on, tässä ja nyt. Tämä tässä riittää. Kättäni väsyttää, siinä on rannetuki. Oi miten mahtavaa, rannetuki! Sekin on ilmestynyt ranteeseen monen mutkan kautta. Kiitos siitä!

Minun on kerrottu olevan "ihminen". Tällä ihmisellä on henkilökohtainen tarina jota kannan mukanani. Oi miten mahtava ilmentymä ja keksintö! Taitavaa, kertakaikkiaan! Kaiken luomisen keskellä minulla on tarina. On nimi, syntymäaika, menneisyyden muistot..jne. Kerron niitä muille hahmoille ja me uskomme siihen erikseen ja yhdessä. Huikeaa huijausta, ei voi kuin arvostaa moista silmänkääntötemppua! Meillä jokaisella on oma tarinamme ja me jokainen on taiteiltu erinäkösiksi. Mieti, kaikki ne syntyneet erillisiltä näyttävät "sielut" jotka ovat käyneet täällä, ovat nyt täällä ja tulevat tänne ovat täysin erinäkösiä! Eikö ole huikeeta, hetken verran. Kuitenkin kyseessä on vain se sama ihminen. Älä usko että ulkomaailman erilaisuus tekisi meistä jotenkin erillisiä. Se on vain uskomus uskomusten joukossa.
Hörppään kahvia mukista, joka on muotoiltu juojaa(luojaa) varten. Oi miten vilpitöntä rakkautta! Kiitos ja kumarrus.
Rakkaudessa (sana vain) ilmenevä kahvimuki ja minä. Kumpaakaan ei ole, mutta se tuntuu siltä, todelta, tässä ja nyt.

Luulen meneväni tänään töihin, bussilla. Minulla on mielikuvia siitä mitä tulee tapahtumaan, samalla tiedän että minä en sitä päätä. Kerrankin bussi jätti tulematta. Mitä jos ajetaan kolari? Mitä jos saan sydänkohtauksen? Liukastun ja lyön pääni? Olen kuullut miten nuoret kaverit ovat kuolleet sänkyihiinsä. On paljon tarinoita joita täällä katselemme.

Syöpääkin on ympärillä jatkuvasti. Voin kuvitella tekeväni asialle jotain, jotta sitä ei minulle tulisi, mutta minäkö sen lopulta päätän? Aika moni on päättänyt että minulle sitä ei tule, mutta niin vain on sitä on esiintynyt. Olen kiitollinen siitä, että nyt sitä ei ole kehossani, mutta samalla tiedän että koska se on näytelmässäni, se on minussakin. Hyväksyn sen. Ei jää muuta kuin hyväksyminen ja kiitollisuus. 
Tämäkin oli vain tarina joten unohda koko juttu.

Jos suru ilmenee, niin se ilmenee. Suru on kunniavieras. Jos ilo ilmenee, se on kunniavieras. Ajan maailmassa kaikki muuttuu kuten myös kahvini nyt kupissani. Nyt se on kylmää. Hörpään kahviani ja olen yhtä kahvini kanssa-hetken. 
Tässä hetkessä tarinat katoavat, kunnes mieleni kertoo, että kylmä kahvi on pahempaa kuin kuuma. Hyvä niin, se on mielen tehtävä, hyväksyn sen. Mieli kertoo tarinoita jatkuvasti, jopa yöllä. Ja todella uskomattomia tarinoita. Yöunissa kaikki mahdoton on mahdollista. Nyt minusta tuntuu että kahvini ei kuumene ellei kehoni kuljeta minua sitä lämmittämään. Ah miten uskomatonta, sekin on siis mahdollista!

Kaikki näyttää tapahtuvan juuri oikeaan aikaan. Kaikki tapahtuu juuri nyt. Mitään muuta ei vain kertakaikkiaan ole. Tämä se on rakkautta, jos jokin. Tämä mikä on NYT. Miten voisin poistaa rakkauden pois? Se on mahdotonta. Se on nyt-aina ja ikuisesti. Miksi? Koska kaikki tämä vain tapahtuu! KAIKKI. 
Myös tämä blogaus on juuri nyt, tässä ja nyt. Niin täydellinen kuin lukijansakin. Se ei voi olla epätäydellinen koska se tapahtuu. Jos jätät lukematta, sinua ei blogaukselle ole, jotenkin sekin on yhtä täydellistä. Jos ajattelet tämän olevan täyttä paskaa, sekin on yhtä täydellistä. Ensin ilmeni paska blogaus sille joka niin halusi valita ajatella, ja nyt on vain tämä. Muuta ei ole. Huh miten uskomaton juttu!
 Sitä mitä ei ole, ei ole ja se mikä on, ON. KAIKKI ON.

Huom: nyt kupissani on täysin kylmä kahvin loppu ja jätän sen juomatta, yököttää ja se vasta onkin huikea käänne tarinassani! Varsinaista hitchcockia! HUH, ajattelin juovani kahvin loppuun, mutta elokuvani saikin huikean käänteen! En juonut! Koko UNIversumi ilmeni juuri niin, se päätti elokuvan ohjauksesta! Ja minä ressukka luulin toisin!
En vain tiedä mistään mitään, en edes kahvin kohtalosta!

Pesen kahvikuppini raanasta tulevalla vedellä ja hiippailen olkapää jumissa takaisin tänne pääkallopaikalle. Lyön perseeni penkkiin ja alan naputtamaan.....mieleeni ilmestyi eilinen tapahtuma johon nyt tässä hetkessä uskon;
Tilasin huutonetistä uudet vanhat kasettidekin ja vahvistimen. Ne toimitti minulle joku myyjän kaveri. 80 luvun dekki ja vahvistin. Ajatuksen tasolla niin moni olisi voinut mennä pieleen, mutta mahtava tapahtumaketju yllätti täysin tämän katselijan. Olin kuin ällikällä lyöty.

Heti kun olin ostanut huutonetistä dekin, tämä myyjä soitti vanhaan puhelimeeni. Hän kertoi, että ei ole mitään järkeä postittaa niitä. Olin siis ensin ostamassa vain dekkiä kunnes tuli puheeksi, että voisin ostaa myös vahvistimenkin (käänne tarinassa). Sain siitä alennusta. 
Niin, myyyjä kertoi että hänen kaverinsa toisi sen tiistaina kotiini jotta ei tarvitsisi maksaa 20 euroa postimaksuja ja että kamat tulisi ehjänä perille. Ajattelin että vasta tiistaina....(mieleni pääsi väliin) 
Maanataina sitten tuli soitto, että tämä kaveri olisikin tuomassa niitä jo heti "tänään" maanantaina ja sehän passasi. Kerroin että olen kotona vasta kuuden jälkeen illalla. Sovimme että kaveri soittaa sitten. Pääsinkin hieman aikaisemmin töistä ja kävin kaupassa, kunnes tuli soitto, että olen viiden minuutin päästä siellä. Kerkesin tyhjentämään ruokakassini, mutta en kerennyt ottaa takkia pois kun koneet oli jo ulko-ovellani. Täydellistä. Minuutilleen kaikki tapahtui täydellisesti. Asiassa, joka olis voinut mieleni mielestä mennä täysin vikaan. Oi mikä näytelmä! Arkipäivän pieniä suuria asioita! Kasettidekin huikeat seikkailut! Sivurooleissa paljon nimettömiä esittäjiä! Toki jos jokin olisi mennyt "vikaan", se olisi tuonut lisäjännitystä. Nyt kyse ei ollut kuitenkaan toiminnasta tai kauhusta. Kyse oli kevyestä draamasta. Melkein jopa kaurismäkeä, tylsää mutta ah, niin mahtavaa.

Nyt huomaan että kahvikuppiani ei ole enää missään, se on kadonnut. Käyn vessassa, vaikka sitäkään en ollut valmiiksi suunnitellut, tulen takaisin ja huomaan miten maailma pyörii edelleen vaikka se ei näytä pyörivän. En tiedä mistään mitään, mutta tähän hetkeen jää vain pelkkä luottamus.
Tämä on totta kaikki, mutta mikään ei ole yhtään totta! Oi mitä armoa ja rakkautta. Oi mikä näytelmä! Minua kuljettaa rakkaus! Katselen näytelmääni ja odotan lisää mielenkiintoisia käänteitä! Minä en rakasta mitään, minä vain olen rakkaus! Miten voisin olla tai olla olematta jotain jos se vain tapahtuu?! Minä en voisi mitään millekään, en voisi ikinä kadottaa sitä mitä minä olen! Sinäkin olet, me olemme! Rakkaus oli ennen ajatusta, se ilmenee ajatuksina, on ajatuksienkin takana! Rakkautta ei ole missään, mutta se  on! Nyt jätän sanan rakkaus pois ja jätän sen vain ilmentämään itseään eikä minun tarvitse tehdä mitään! Jos teenkin, niin en saa sitä katoamaan..en vain kertakaikkiaan voi! Minä vain olen! Tai niin ainakin kuvittelen.
Rakkaus on!

Pääosissa: Kahvikuppi ja kasettidekki
Sivurooleissa: Jake, jonka pää oli kyllä osissa
(vai mitenköhän noi roolit nyt menikään..? En kyl tiedä, riippuu mistä näkökulmasta katsoo vai onko se pääosan esittäjä "sinä" joka tätä nyt katsoo?;-)

T:Jake, kahvikuppi, vuokko ja moni muu









sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Isä ja poika tarinan kuolema

"Muistan kun näin isäni ensimmäisen kerran. En ollut nähnyt häntä isänäni, ainakaan mitenkään "minun" isänäni, vaan pikemminkin roolihahmona elokuvassa, jota itse Oleminen esitti. Näin hänet selkeästi. Näin, mitä oikeasti oli.  Näin isän ja pojan tarinan lävitse, jossa hän ei ollut se, mikä halusin hänet olevan, tarinan, joka oli täynnä ehtoja ja varauksia.
Kun tällaiset raskaat ajatukset kaikkosivat ja kun menneisyydestä tuli yhtä merkityksetön kuin tulevaisuudestakin, jäljelle jäi vain jotain järkyttävän viatonta; vanha mies, harmaantuvat hiukset, ryppyiset kasvot, maksaläiskät käsissä. Kaikki yritykset muuttaa häntä jollakin tavoin loppuivat kertaheitolla ja jäljelle jäi ainoastaan kiitollisuus siitä, mitä oli.
Kaikki on kovin viatonta. Hän oli ollut täysin viaton. Minä olin ollut täysin viaton. Eihän hän loppujen lopuksi edes ollut isäni enkä minä hänen poikansa. Ne olivat vain rooleja, joita me olimme erehtyneet pitämään todellisina. Näyttelijät olivat vain unohtaneet olevansa näyttelijöitä. He olivat unohtaneet vain esittävänsä isää ja poikaa. He olivat samaistuneet roolihahmoon ja todellisuudesta oli tullut täysin rajallinen.
 Mutta nyt sumu oli hälventynyt, aistien havaintoikkunat puhdistuneet ja jäljellä oli vain kaiken tapahtuvan yksinkertaisuus. Vanha, harmaantuvahiuksinen mies istumassa tuolilla syömässä aamiaista. Enää ei ollut mitään tunnetta, että hän olisi ollut mitenkään minun. Ei minkäänlaista omistamisenhalua. Eikä minkäänlaista hallitsemisen tai hallitsemattomuuden tunnetta. Ainoastaan viaton hahmo, joka oli täysin oma itsensä. Jeesus sanoi, että hän ja isä olivat yhtä, ja nyt ymmärsin, mitä se tarkoitti.

Eräässä mielessä kyseessä oli kuolema-isä-tarinan kuolema ja siinä samassa myös poika-tarinan kuoleman. Isän ja pojan kuolema. Kaiken sen kuolema, mikä oli tullut meidän välillemme. Roolihahmojen kuolema. Teeskentelyn kuolema. Naamioiden ja pelien kuolema. Ja tähän  kuolemaan kätkeytyi elämän syke. Mikään todellinen ei voi koskaan kuolla.
Eikä se koskenut vain isää vaan se koski myös äitiä, siskoa, veljeä, ystävää ja rakastettua: ne olivat kaikki vain rooleja. Tällaiset roolit voivat kyllä on hyvinkin tarpeellisia, kun puhutaan tässä maailmassa toimimisesta, mutta niistä voi tulla varsinainen rasite ihmisten välille. Ne voivat hyvin helposti peittää alleen sen välittömyyden, joka on aina olemassa.
Kun mikään ei ole sinun, kaikki on sinun. Kun mikään ei ole sinun, ei ole mitään, mikä voisi sulkea yhtään mitään pois. Kun mikään ei ole sinun, koko maailma virtaa sisään kaikessa puhtaudessaan. Koska enää ei ole mitään, mikä pitäisi maailmaa loitolla, jäljelle jää vain täydellinen välittömyys maailman suhteen, näennäisesti toisten ihmisten suhteen ja aivan kaiken tapahtuvan suhteen.
Koska isän ja pojan rooleja ei enää ollut, mikään ei voinut pitää tuota välittömyyttä enää poissa.
Voi sitä välittömyyttä tuon pienen, aamiaismuroja syövän miehen kanssa! Se on aivan liian kaunista, jotta siitä kannattaisi edes yrittää puhua."

Jeff Foster, ihmeellinen poissaolo-vapautuminen keskellä hyvin tavallista elämää

"Isäni" joka ilmestyi tyhjästä ja katosi tyhjyyteen. Siinä välissä esitti omalla tavallaan rooliaan ja nyt ja tässä olemme yhtä. Olemme aina olleet. Levätään rauhassa.


lauantai 28. lokakuuta 2017

Mikä merkitys on "henkisillä kokemuksilla"?


 Kysymys: Mikä merkitys on "henkisillä kokemuksilla"?

"Henkiset kokemukset" ovat vain kokemuksia, siinä se, ja kaikki kokemukset tulevat ja menevät. Ne tapahtuvat ajassa, niillä on alku ja loppu, joten ne tulevat ja menevät. Ne ilmenevät ja katoavat jälkiä jättämättä lukuunottamatta ehkäpä "muistoa" niistä, joka sekin on vain tässä hetkessä ilmenevä tarina "menneestä kokemuksesta".

Minä en puhu teille erityisistä henkisistä kokemuksista, mutta menkää ihmeessä hankkimaan sellaisia, jos haluatte! Ajatus on loputtoman luova ja kykenee synnyttämään kaikenlaisia kokemuksia. Lopulta kaikki kokemukset kuitenkin menevät ohitse ja katoavat tyhjyyteen. Mitä jää jäljelle, kun kaikki henkiset kokemukset- jopa kaikkein syvimmät ja autuaallisimmat -ovat tulleet ja menneet?

Missä kaikki kokemukset ilmenevät? Sitä yksikään kokemus, olipa se miten autuaallinen, ihana tai syvällinen  tahansa, ei voi sinulle antaa.

Me olemme kokemusten etsijöitä. Me näytämme aina kaipaavan seuraavaa kokemusta tai jonkin menneen kokemuksen muistamista tai suoranaista kaihoamista. Tarinassa voi, esimerkiksi, olla hetkiä, jolloin kaikki ajattelu lakkaa ja jäljelle jää vain selkeys siitä, mikä on ja jota kukaan ei ole kokemassa. Ja sen jälkeen ajatus ("persoona") palaa takaisin ja sanoo. "Vau! Kaikki ajatukset lakkasivat ja minulla oli kokemus "ajatuksettomuudesta". Tämän täytyy olla merkityksellistä! Olen varmaan ihan lähellä valaistumista!"

Ja sitten ajatus jatkaa: "Minä haluan kokea uudestaan tuon "ajatuksettomuuden"! (naurua) ja niin alkaa "ajatuksettomuuden" kokemisen etsintä. Mutta eihän ajatusten poissaolo voi koskaan olla mikään "kokemus", koska ajatuksen poissaoloaan ei voi "kokea".

Etsimällä seuraavaa "ajatuksettomuuden" kokemusta, ajatus pitää itsensä hengissä. Vain ajatus saattaa etsiä ajattelun loppumista. Ajatus ruokkii ajatusta, ja tuo kehä näyttää olevan päättymätön. Ihmiset jäävät siihen täysin jumiin etsien seuraavaa "henkistä" kokemusta. Se on varsinainen ansa. Me olemme oikeastaan sodassa juuri ajattelun kanssa.

Mutta katsokaas, eivät ajatukset mikään ongelma ole. Ne vain tapahtuvat. Ne eivät ole teidän.

On olemassa tarinoita "valaistuneista mestareista", jotka ovat vapauttaneet itsensä kaikesta ajattelusta. Ainakin sellainen myytti on. Ja ehkä tekin ajattelette, että ollaksenne "valaistuneita" teidän täytyy päästä eroon kaikesta ajattelusta. Mutta outoa onkin se, että kun ajattelusta vapautumisen pyrkimys nähdään, samalla nähdään myös, ettei ajattelu ole koskaan ollut mikään ongelma. Ajatukset ovat täysin viattomia, kun ne nähdään sellaisina kuin ne todella ovat. Ja silloin teillä ei enää ole halua päästä eroon ajatuksista, koska ne vain kumpuavat pyyteettömästä rakkaudesta ja ovat itsessään tuon pyyteettömän rakkauden ilmaisuja. Ajatukset tapahtuvat siinä välittömyydessä, joka te olette."

Jeff Foster


perjantai 27. lokakuuta 2017

Myytti valaistumisesta!

"Sairastuin vakavaan rauhaskuumeeseen ja luhistuin eräänä päivänä kylpyhuoneen lattialle. Olin oksentanut verta ja pyörryin. Heräsin verilammikossa ja yritin liikkua vain huomatakseni, että olin halvaantunut. Silloin ajattelin: "Tässä se nyt sitten oli. Nyt kuolen."
Ja juuri tässä oivalluksessa oli jotakin sellaista-siinä, miten arvokas tämä elämä on ja miten äkkiä se voi pyyhkiytyä pois- joka ei kadonnut minulta. Pari päivää myöhemmin makasin sairaalassa ja tunsin oloni paljon paremmaksi. Jotakin tuosta kokemuksesta oli säilynyt minussa edelleen. En ollut koko elämäni aikana tajunnut, miten arvokasta oli vain olla hengissä. Olin pitänyt sitä itsestäänselvyytenä. Koska olin yrittänyt olla joku tässä maailmassa, minulta oli jäänyt huomaamatta sen asian yksinkertaisuus, että olin elossa. Jokin tuossa kylpyhuonekokemuksessani oli tehnyt vaikutuksen minuun; kuolemanmaku ja sen läheisyys, ja sen miten helposti kaikki voi päättyä- elämämme pysymättömyys. Sairaus iski kuin tyhjästä, aivan tyhjästä. Tuohon aikaan minua kauhistutti se, miten helposti kaikki voidaan ottaa meiltä pois.
Olin ollut koko elämäni vakaumuksellinen ateisti. Sana "henkisyys" ei merkinnyt minulle mitään. Se tarkoitti vain noitia, tonttuja ja henkiä! Uskonto tuntui minusta naurettavalta, ja muistan, miten sairaalasänkyni vieressä oli Raamattu, jonka otin käteeni. Selailin sitä ja luin Jeesuksen sanoja, ja ensimmäisen kerran elämässäni nuo sanat eivät vain kumisseet tyhjyyttään; nyt ne eivät olleet vain ihmisen sepittämää hölynpölyä vaan niissä oli jotakin, jotakin Ikuisesta elämästä, jotakin tämän kaiken arvokkuudesta, jotakin enemmän. En vielä tiennyt tuolloin, mitä se oli, mutta sanat tuntuivat minusta oikeilta.
Minulla ei ollut valinnanmahdollisuutta. Siitä alkoi henkinen etsiminen. Minun täytyi saada selville, mistä tässä oikelta tuntumisessa oli kyse. Minun piti etsiä vastaus "tuolta jostakin".



Myytti valaistumisesta

"Vapautuminen ei ole jotakin, joka minulla on ja sinulla ei ole. Tämä sanoma ei kerro heränneistä tai valaistuneista ihmisistä, jotka siirtävät ymmärryksensä edelleen muille.
Ei ole mitään heränneitä ihmisiä eikä ole mitään valaistuneita ihmisiä, sillä todellisuudessa ei ole mitään ihmisiä missään.
Ne ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa heränneitä ja jotka sanovat: "Minä olen herännyt, sinä et" tai "Minä ymmärrän tämän, sinä et", he uskovat yhä erillisyyteen. "Minä olen herännyt, sinä et"-siinä vasta erillisyyttä onkin! Jotta näin voisi sanoa, täytyy yhä olla olemassa jokin viitepiste, "minä". "Minä" joka vertaa itseään "sinuun". "Minä", joka herää aamuisin ja muistuttaa itselleen olevansa herännyt.
Et voi enää tietää yhtään mitään. Sinulla ei ole enää sanoja sille, mitä tämä on. Näet kaiken ensimmäisen kerran vastasyntyneen tavoin. Eikä millään ole nimeä. Aivan kuten Aatami Eedenin puutarhassa, alat nimetä kaiken alusta uudelleen.
Heränneet ihmiset, valaistuneet ihmiset- se on kaikki unessa. Unihahmo etsii heräämistä. Ja kun tuo unihahmo viimein löytää heräämisen, se osottautuukin uniheräämiseksi.

Mikään ei muutu, kaikki muuttuu

Jos vaikka voisitkin saavuttaa "heräämisen", mitä sillä tekisit?
Emmehän me edes näe sitä armoa ja ihmeellisyyttä, mitä tuolilla istuminen on. Emmehän me edes näe sitä, mikä on aivan silmiemme alla, joten miten hitossa voisimme nähdä heräämisen? Emmehän me edes näe tätä! Vaikka olisikin olemassa jotakin, jota heräämiseksi kutsutaan, me emme kykenisi näkemään sitä.
Aloita tästä. Näe tämä ensin.
Ja hassuinta on se, että kun näet tämän, näet myös sen, että tämä on aina tarpeeksi.
Pelkkä tuolilla istuminen, hengittäminen, pelkkä tämä riittää. Siinä on enemmän kuin tarpeeksi.
Ja kun näet tämän, voit elää tavallista elämää. Heräät yhä aamuisin, puet vaatteet yllesi, kävelet haukkaamaan raitista ilmaa, pilkot puita ja kannat vettä ja teet kaikkea sitä, mitä olet ennenkin tehnyt.
Mikään ei ole muuttunut, elät yhä tuiki tavallista elämää. Ja kuitenkin, kaikki on muuttunut, sillä mielesi ei ole enää raskas eikä vakava; etsiminen on lakannut.
Etsijä on kuollut.
Mikään ei ole muuttunut ja kaikki on muuttunut, ja nyt nähdään, että alun alkaenkin on ollut vain ihme.
Tämä kirja pyrkii jakamaan sen mahdollisuuden, että koko elämän kestänyt etsiminen voi lopulta päättyä, kun ei enää koe olevansa erillinen ihminen ja kun sukeltaa Pyyteettömään rakkauteen."

Jeff Foster, ihmeellinen poissaolo, vapautuminen keskellä hyvin tavallista elämää


torstai 26. lokakuuta 2017

Elämää vapaassa pudotuksessa!

"Sitä vain huomaa tekevänsä asioita. Vaikkapa tulevansa tänään tänne. Se, mikä tapahtuu, tapahtuu. Eikä mieli pysty millään hyväksymään, että se on näin yksinkertaista. Mieli haluaa valita, suunnitella ja hallita- tai ainakin kuvitella hallitsevansa. Se haluaa esittää Jumalaa. Voi olla hyvinkin lohdullista tuntea, että on itse ohjaksissa..

Mutta elämä vain tapahtuu. Se on niin käsittämättömän yksinkertaista. Tämä tapahtuu, tuo tapahtuu. Suunnitelmia laaditaan. Ruokaa syödään. Matkustamista tapahtuu, matkustamista ei tapahdu. Ystäviä tulee ja menee. Sanoja lausutaan tai ei lausuta. Keho istuu, seisoo, kävelee ja on kävelemättä. Kaikenlaisia ääniä, tuoksuja, makuja ja muita tuntemuksia ilmenee, ja kaikki tapahtuu tässä, siinä välittömyydessä, joka olen.

Kaikki vain ilmenee juuri silloin kun se ilmenee ja karisee pois ajallaan. Jäljelle jää vain välittömyys tapahtuipa mitä tahansa. Näin yksinkertaista se on. Se on elämää vapaassa pudotuksessa, elämää ilman viitepisteitä, ja koko kysymys motivaatiosta katoaa, kun tämä nähdään ja kun huomaa, että tekipä tai olipa tekemättä jotakin, se on aina täydellistä. Eikä koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu-se on se seikkailu!"

Jeff Foster

Eilinen meni jo! Mutta sitä voi muistella TÄSSÄ HETKESSÄ! Luureissa soi metallicaT:Ilmarumpali Hakola
Sanotaanko vaikka näin että "OLI ihanan RAIKASTA!" ;-)
Ilmentymiä
Uimala päivää ennen lumen tuloa..Go to the flow!
Jake: "Mennäänkö ulos syömään?" Jake: "juu mennään vaan, se on muodikasta!"
Aamen
Ghost of Love
Lovetusta osa 1
Lovetusta osa 2.
Tänä aamuna: "Ensilumi yllätti autoilijat" ;-)
Henkisen kirjallisuuden klassikko. Manala. "Kaikki ongelmat alkoivat siitä kun Jumalan poika unohti nauraa" ;-) ;-) ;-)

.
"Kitka ja erillisyys elämästä eivät voi olla mahdollisia, sillä sinä olet elämä!"

Jeff Foster