Google+ Followers

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Anuttara-samyak-sambodhi, todellisuus haisee!

"Täydellinen vapautuminen kuulostaa isolta jutulta, ja sitä se onkin. Se on kaikkein isoin juttu. Mutta älä pane sille liikaa painoa, sillä samalla se ei kuitenkaan ole yhtään mitään.
Rakastan New Age-kirjojen kansikuvia, joissa valaistunut pyhä mies istuu sinisen hehkun ympäröimänä, ja hänen päästään ja sormenpäistään säteilee puhdasta, valkeaa valoa. Se on puhdasta roskaa. Oikea valaistunut olento ei näytä yhtään erilaiselta kuin muut. He ovat tavallisia ihmisiä, aivan kuten sinä. Kaikki muu on pelkkiä erikoistehosteita. Anuttara-samyak-sambodhi olet sinä. Valaistunuminen on todellisuutta itseään.
Ja todellisuus olet sinä-alastomana, haisevana ja teennäisenä niin kuin kaikki muutkin.
Todellisuus ei tiedä mistään mitään.
Todellisuus epäröi ja on epävarma.
Todellisuus on joskus rivolla tuulella ja lukee toisinaan sarjakuvalehtiä.
Todellisuus on vanha ukko Cleveland Heightsissä valittamassa, että hänen lapsenlapsensa ovat taas pihistäneet hänen tekohampaansa.
Todellisuus on viisi jätkää, jotka yrittävät virittää kolme kitaraa ja Farfisa-urut samalle korkeudelle ja epäonnistuvat surkeasti.
Todellisuus on jokaisen tähden, jokaisen planeetan, jokaisen galaksin, jokaisen pölyhiukkasen, jokaisen atomin, jokaisen kleptonin, leptonin ja sleptonin alkulähde.
Todellisuus on jokainen räkäklimppi, jokainen hikitahra isäsi T-paidassa, jokainen kiusallinen kakkakikkare pyllyssäsi.
Todellisuus on tämä hetki."

"Todellisuus on se, mikä ei katoa,
vaikka siihen lakkaa uskomasta."
 Philip K. Dick


 

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Rakkaus on itsekästä! Kaikki on itsekästä!

YHTEINEN HENKI VAI ITSEKÄS RAKKAUS?

Vaikka puhutaan paljon siitä, että olemme yhtä ja henki on meille yhteinen. Vaikka puhutaan paljon siitä, että rakkaus on meissä jokaisessa, eikä kukaan sitä rakkautta omista, niin tarkastellaampa hetki sitä millaiselta se maallinen elämä täällä näyttää, silleen aikuisten oikeasti.

Täällä maailmassa elämä on itsekästä. Kaikki on itsekästä. Jopa rakkaus on itsekästä.
Jos olet lukenut paljon elämäntaito oppaita, henkisen kehityksen kirjoja ja muuta rakkaus "hömppää", ei voi olla huomaamatta, että niissä kaikissa puhutaan vain itsestä joka pitää muuttaa. Jos luen Raamattua niin minun pitää antaa itseni Jeesukselle, jotta minun on päästävä taivaaseen. Jos luen vetovoiman lakia niin kenelle muulle siellä luvataan että saan kaiken mitä haluan? No minulle! Jos luen henkisiä keskusteluja, niin siellä puhutaan vain siitä mitä minun tulee tehdä, jotta elämästä tulisi laadukkaampaa! Kaikki jooga, zazen, meditaatio, kasvisruoka, ja muut kurssit ovat vain minua varten, oman mieleni ja kehon muuttamista varten. Urheilu, ruoka ja muut oppaat on kirjoitettu sille ihmiselle, joka ei ole tyytyväinen siihen mitä on. Läsnäolon voimakin on vain sinua ja minua varten. Se on minälle.



MINUN MAAILMANI

Kun synnymme ja kasvamme, alkaa meille syntymään "minäkuva". Minulle annetaan nimi ja näin alkaa identiteetti syntymään. Alkaa elämästä selviytyminen; Minulla on nimi, minulla on syntymäaika, minulla on leluja, minulla on äiti ja minulla on isä, minulla on kavereita, minulla on kokemuksia, minulla on kivaa, minulla on tylsää, minulla ei ole mitään tekemistä, minulla alkaa koulu, minulla menee huonosti koulussa, minulla menee hyvin koulussa, minulla on nälkä, minua väsyttää, minä olen kiusattu, minä masennun, minä olen suosittu, minulla on rahaa, minä vedän ekan kännin, minä olen paras, minä olen onneton, minä menee armeijaan, minä kuuntelen musiikkia, minä asun yksin, minä olen yksinäinen, minä seurustelen, minä petyn elämään, minä olen työtön, minä olen työelämässä, minä käyn kaupassa, minua petetään, minä perustan perheen, minä saan lapsen, minä saan lapsia, minulla on rahaa, minulla on paljon rahaa, minulla on tyhjyys, minulla on ammatti, minulla on hyvä työpaikka, minulla on kaunis vaimo, minulla on komea ja rikas mies, minä olen poliitikassa, minulla on tyhjä olo, minusta tulee alkoholisti, minä urheilen, minä selviydyin, minä valaistun, minä tulin uskoon, minä kehityn henkisesti, minä olen henkinen ihminen, minä olen hyvä ihminen, minä olen parempi ihminen kuin ihminen joka ei ole henkinen, minä etsin itseäni, minulla on facebook sivu, minä haluan jotakin muuta, minä osaan rakastaa, minä tiedän mitä rakkaus on, minulla on mielenrauha, nyt minulla ei ole mielenrauha, minulla on horoskooppi, minä löydän henkisen polun, minä murskaan minun egoni, minä menen minun guruni luokse, minä tiedän, minä olen viisas, minua kunnioitetaan, minä haluan olla esillä, minä haluan että minut huomataan, minä haluan enemmän löytää minun Jumalaani, minä olen rakastunut, minulla on sielunkumppani, minun lemmikkieläimeni, minun ystäväni kuoli, minulla on vaikeeta, minulla on ihanaa, minä liityn minun ryhmiini, minulla on jengi, minulla on elämä, minulla on ongelmia, minä olen terve, minulta hajosi hammas, minä haluan seksiä, minä en halua seksiä, minä haluan terveellistä ruokaa, minä olen niin komea, minulla on pömppö maha, minulla on blogi, minä blogaan, minä haluan hyvän fiiliksen, minä olen flowssa, minä haluan voittaa, minä haluan rahaa, minä en halua antaa rahaa, minä haluan elää yksinkertaisesti, minua väsyttää, minä haluan kehittyä, minulla on kattava levykokoelma, minä haluan matkustella, minulla on kokemuksia, minä haluan rauhaa, minä haluan lukea uusia kirjoja, minä haluan jäätelöä, minulle tuli kakkahätä. Minä kuolen. Mutta sitä ennen....
MINÄ HALUAN TOTUUDEN!



EI OLE SYNTIÄ OLLA ITSEKÄS

Ja niin edespäin. Jos tätä asia tarkastelee mistä suunnasta päin tahansa, niin huomaa että kaikki pyörii oman navan ympärillä, koska kaikki on ihan reilusti itsekästä!
Jopa rakastaminen on itsekästä! Minulla on kokemus rakastamisesta ja minulla on kokemus tulla rakastetuksi. Vain MINÄ kokee tulevansa rakastetuksi ja vain minä rakastaa! Jos annan sinulle rakkautta, odotan vähintäänkin 99% varmuudella saavani siihen vastakaikua, miksi? Koska MINÄ. Tämän takia niin monet rakkaus suhteen kaatuvat, koska koetaan että "se ei antanut minulle enään mitään". Halutaan että joku toinen antaa MINULLE enemmän.

Tässä huomiossani ei ole mikään pahaa tarkoittava pointti. Se on vain asia joka on hyväksi huomioida ennenkuin kuvittelee että MINÄ olen valaistunut tai parempi kuin ennen, tai kuvittelen että olen parempi ihminen vasta sitten kun...
Nykyään kuulee puhuttavan paljon myös MINUN egosta ja SINUN egosta. Kaikki on egoa tai ei sitten mikään. Ego on vain kuvitelma siitä mitä luulen olevani ja haluavani. Ei ole mitään pahaa tai syntistä olla itsekäs. Hyväksy se että olet itsekäs. Olet vain ihmisen muodon ottanut hahmo joka näkee unta elämästä. Täällä kaikki on itsekästä. Jos MINÄ laitan hyväntekeväisyyteen rahaa, niin tunnen itsessäni hyvää oloa. Jos ostan sinulle lahjan, niin MINÄ ostan sen sinulle, toiselle minälle, erilliselle minälle. Minä synnyn, minä elän, minä suren, minä sairastun ja minä kuolen. Jos MINULLE sattuu hyvä säkä, minä saan lottovoiton, mutta minä kuolen jokatapauksessa. 
Mutta vain minä kuolee.

HENKINEN EGO

Materialistisen minä jälkeen rakennamme nätisti itsellemme henkisen egon, henkisen MINÄN. Tätä henkistä egoa varjelemme yhtä paljon kuin omaisuuttamme. Vertailemme sitä muiden egoihin ja odotamme jotain ihmemaailmaa tapahtuvaksi, joka toisi taivaan maan päälle. Kuitenkin käyttäydymme kuin tavalliset ihmiset inhimillisine tunteineen. Olemme yhtä herkkiä räjähtelemään kun osuu arkaan paikkaan. Henkinen ego on se, joka keksi myös kaikki enkelit, voimakivet, maahiset, saatanat, demonit, kuolleet mestarit, eri tasot, eri uskonnot, ennustajat, horoskoopit, tarinat ja uskomukset. Nämä eivät ole pahoja asioita, nämä ovat vain asioita. Joillekin todellisempia kuin toisille. Riippuu minästä.

Minän on jokatapauksessa kuoltava, koska minä ei ole todellinen. Vaikka minä kovin todelliselta tuntuukin. Todellisuuden kautta tarkasteltuna koko minä ressukan tarinaa on helppo ymmärtää, koska on oltava jotain suurempaa minän taustalla. Se on ikuisuus ja täydellisyys. Minä voi parhaimmillaankin olla vain ikuisuudelta tuntuva keskeneräisyys, rikkinäinen "minun sieluni". Minulla on ajan jättämiä jälkiä niin kehossa, mielessä kuin sydämessä. Hyväksy se.



Tarkoitukseni on herätellä, nostaa katsomaan rehellisesti tätä näytelmää. Ei tukahduttaa mitään osaa siitä. Minä en ole koskaan halunnut olla parempi ihminen kuin sinä (kuin ehkä NHL pelissä;-).
Olemme minän luomassa näytelmässä keskeneräisiä, koska ego on luonut maailman jossa ei ole kestoa. Hyväksy se. Hyväksy se, että minä olen epätäydellinen. Ei tähän näytelmään välttämättä tarvita henkistä (egon) kasvamista, se MUUTOS tapahtuu ihan itsestäänkin, koska kaikki on muutoksen alaista täällä. Jos jokin asia on huonosti, yritä muuttaa se, mutta jos se ei muutu, hyväksy se. Jos et kykene hyväksymään, hyväksy sekin. Tämä kaikki on vain minän kaunista ja vähemmän kaunista leikkiä.

PARAS RATKAISU

Paras "henkinen" ratkaisu mitä voi tehdä on katsella tätä MINÄN leikkiä ulkopuolelta yrittämättä tukahduttaa sitä mitenkään. Neutraali katseleminen ja näytelmästä katselemisesta nauttiminen.
Persoonaa ei tarvitse (toki voi ja saa) muuttaa. Meillä jokaisella on omat tapamme, paheemme, ihanuutemme, heikkoutemme, vahvuutemme (mitä minä muissa näen?). Olemme vain ihmisiä. Jos kävelen tien yli, minä en halua jäädä auton alle. Jos minä kyllästyy elämään, niin minä heittää minut kaulakiikkuun. Minä haluaa mielihyvää ja hienoja kokemuksia, minä haluaa alitajuisesti itselleen rankaisua, minä haluaa tuomita ja projisoida. Kaikki tämä siksi, että minä on hämmentynyt oman olemassaolonsa epävarmuudesta. Minällä on muisto siitä, että minä ei ole todellinen ja että todellisuutta ei voi mitenkään kontrolloida. Ikuisuus on aina täydellinen, minä ei.

MARIONETTI NUKKEJA?

Kaiken tämän takia pyrin puhumaan mahdollisimman paljon siitä, kuka tätä näytelmää katsoo...minä? Se sama minä joka on itsekkäästi oman minän lumoissa, vai onko minä takana sittenkin jokin suurempi rakkaus jota MINÄ EI VOI KOSKAAN YMMÄRTÄÄ? Minä ei voi ymmärtää mitään sellaisia jota se ei itse ole. Mitä jos tätä näytelmää ohjaakin jokin muu kuin pieni minä? Jos olemmekin marionetti nukkeja ison teatterin lavalla?
Mitä jos kyseenalaistaa kaiken mitä minä kertoo, ja katsoo sitten mitä jää? 
Suattaapi olla, että kun katselee elämän peliä ulkoapäin, saattaapi jonkun mielestä muuttua tylsäksi, koska ei enää halua juosta kaikien asioiden perässä eikä jaksa etsiä totuutta eri paikoista.

Tämän kaiken kuvitellun ymmärrykseni takia MINÄ tykkään sanoa, että MINÄ en tiedä mitä totuus on, mutta minulla on pienen pieni haju siitä mitä se ei ainakaan ole. 
Siinä on minun polkuni.

T:Minä

 



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Erilaiset mielipiteet ihmissuhteissa, uhka vai siunaus?







En vastaa sinun mielipiteistäsi tämän luettuasi, koska se on sinun mielipiteesi. Näitä mielipiteitä voi toki yhteensovittaa, mutta mitä väliä silläkään on?

Ennen kuin luet tämän sinun on myös hyvä tietää, että erotan TUOMITSEMISEN, ARVOSTELUN  ja rehellisen mielipiteen toisistaan. Ensimmäiset eivät ole mitenkään henkisesti kohentavia ja kertovat enemmän arvostelijasta itsestään, kuin siitä toisesta ihmisestä. 
Mielipiteet ovat neutraaleja ja pohjautuvat omaan itseen ja omaan kokemusmaailmaan sekä henkiseen henkilökohtaiseen kasvuun!
"Näkökulmani on se...", "minun mielestäni asia on niin..." "olen eri mieltä tästä asiasta koska....", "olen tullut siihen tulokseen, että..."
Arvostelu on sitä, että kerrotaan "näin sinun tulisi elää koska..", "minä tiedän miksi sinä et kestä sitä ja tätä", "sinä et tee tätä asiaa hyvin", "tahdon että muutut ihmisenä", "sinun vikasi, että tämä asia on niin..."
Mielipide kertoo aina vain itsestä ja omasta näkökulmasta elämää kohtaan. Monenlaiset mielipiteet ovat enemmänkin rikastuttavia kuin vihastuttavia. Arvostelusta ja tuomitsemisesta jää aina aina hieman ahdistunut olo, vaikkakin se onkin vain tietynlainen mielipide. Jokainen arvostelu tai mielipide kertoo kertojasta itsestään eli kyseessä on aina itsekäs tapa elää ja nähdä. Mieluummin muuttaa itseään, kuin toisia ihmisiä tai asioita.

 Pieni kriitikko elää meissä jokaisessa

Monet parisuhteet ja muutkin ihmisuhteet kaatuvat mielipide eroihin. Kun tuntuu että olemme eri mieltä aina kaikesta, ei yhteistä tulevaisuutta näytä olevan. Monesti erilaiset mielipiteet koetaan uhkana ja ovat jopa väyliä isompiin sotiin. Eri mielipiteistä syntyy eripuraa, mökötystä ja jopa koston kierteitä. Työpaikoilla alkaa myhäily selän takana ja netin ihmeellisessä maailmassa viskotaan anonyymeinä rankkojakin mielipiteitä. Politiikka ja jopa musiikki foorumeilla ollaan eri mieltä. Erimielisyys näkyy joka paikassa. Pieni kriitikko elää meissä jokaisessa. Siltä ei voi tässä maailmassa välttyä mitenkään. Ei mitenkään. Tämä maailma on jakautunut eri mielipiteisiin. Pirstaloitunut maailma on pirstaloitunut eri näkökulmiin, koska elämme päässämme.

Sitten on se toinen laita, eli se, että ei uskalleta ilmaista mielipiteitä, vaikka niitä olisi pää täysi (pelko ilmaista asioita) tai ajatellaan olevan niin henkisesti valaistuneita, että ei tarvitse enää yhtään mielipidettä mistään. Sekin voi olla ihan jees, mutta mitä väliä silläkään on, että ilmaiseeko hyvää tahtovia ajatuksiaan vai ei?
Varsinkin ajatukset jotka kertovat vain itsestä ovat hyvin neutraaleita ja itsetutkiskelevia. Oman tarinan ulostuominen ei pitäisi olla mitenkään huono tai uhkaava asia, jos se nähdään vain erillisenä tarinana. Ihmisyyttä ja ajatuksia ei tarvitse tukahduttaa, ne ovat taidetta.
Ja aina voi kokeilla nauramistakin. :-)



Miten sitten ajattelen ajatuksista?

Kerron nyt OMIN (uskomus)sanoin sen mielipiteen asiasta miten asian nyt tässä hetkessä näen. Tiedän jo nyt että jossain on joku joka on eri mieltä kanssani ja se on jees. Minä joko hyväksyn asian tai sitten en, oma valinta, joten älä huolehdi siitä.
Tämä blogin pitäminenkin on varmasti aiheuttanut paljon iloa ja hyväksyviä pään nyökkäilyjä, mutta varmasti on sitäkin että "en tajua tästä mitään" tai "olen eri mieltä." Jotkut kuvittelevat minun persoonani olevan sama asia kuin se mitä täällä kirjoitan ja sattaisivat pettyä kun huomaavat, että en olekaan se universaali rakkaus, jolla ei ikinä ole yhtään ongelmaa (jos niitä on). Ihmiset pettyvät aina vain omiin odotuksiinsa ja mielikuviinsa. Rakkaus on kuitenkin jotakin aivan muuta (ja sitäkin).

Miksi erilaisilta mielipiteiltä ei voi välttyä? No koska mielipiteet on opittuja asioita menneisyydestä ja me jokainen kannamme niitä mukanamme. Olemme kuin käveleviä uskomusjärjestelmiä. Meihin on tankattu niin monenlaista tietoa ja taitoa että kuvittelemme olevamme se. Sitten me vain ilmennämme "itseämme" jota kuvittelemme olevamme. Kuvittelemme olevamme se mielipide ja näin alkaa vertailu toisiin mielipiteisiin. Jos mielipide eli uskomus osuu kohdalle toisen mielipiteen kanssa, niin se saa yhteisen ymmärryksen ja se koetaan kivaksi asiaksi, jopa rakkaudeksi. Monesti tätä illuusiota kannetaan mahdollisimman pitkälle, jotta kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa. Tämä illuusio ei kuitenkaan kovin pitkälle kanna. Jos otan vaikka rakastumisen alkuvaiheen esimerkiksi, niin käsi pystyyn kuinka moni on ollut sama mieltä hänen kanssaan rakastumisen huumassa? Silloin on helppo olla samaa mieltä, koska näkee vain ne kivat asiat. Ja jos vaikka ollaankin eri mieltä, niin kunnioitetaan toisen mielipidettä rakastavasti..esim."vau miten viisas olet". Jossakin vaiheessa kuitenkin oleminen palautuu omaksi olemiseksi ja aletaan ilmentämään enemmän "omia" mielipiteitä ja kovin usein ne myös kohdataan hyökkäyksiksi, onko tuttua? Yritetään pitää mielipiteitä yhdessä ja se on loputtomasti kertakaikkiaan mahdotonta.
Ongelma eri mielipiteistä tulee aina silloin kun kuvittelemme olevamme mielipide ITSE. Ja kun kuvittelemme että se on ainut todellisuus, ei hankaluuksilta selviydytä.

Itse uskon että meidän todellisuutemme ei ole mielipide eikä mikään uskomus. Uskon myös, että mielipide ei koskaan ole hyvä tai huono asia, vaan se on vain ja ainoastaan mielipide. Saaŧtaa olla vaikeaa muistaa tämä silloin kun on varma jostain asiasta, mutta mielipiteet ovat aina muutoksen alaisia koska ne eivät pohjimmiltaan ole tosia. Vain se mikä on totta, ei muutu! Totuudesta yritän kirjoittaa tai tarkemmin sanottuna yritän osoittaa sormella totuuteen päin. Se on oma henkilökohtainen matkani, kuljen sormeni kanssa samaan suuntaan. Ristin tie. Rakkauden polku. Aina on se, joka näkee minut ehyenä ajatuksina ja se joka näkee minut rikkinäisenä ajatuksina, mutta se miten itse itseni näen ja koen, on lähempänä. Ja aina se löytyy ajatusteni takaa rauhasta, rakkaudesta.

Ikuisen rakkauden syleilyssä

Minun kehoni muuttuu, minun ajatukseni muuttuu (jos ne ovat ajan kahlitsemia), minun vaatteeni muuttuvat, minun ympäristöni muuttuvat, talot, uskomukset, aika ja minun mielipiteeni muuttuvat ajan kanssa..siis miksi ihmeessä pitäsi ajatuksia ja mielipiteitä ottaa niin kovin vakavasti?
Oman haasteen ihmissuhteissa tekee se, että niitä ajatuksia aletaan vertailemaan oikeisiin ja vääriin, vanhoihin ja uusiin, hyviin ja huonoihin. Minun ajatukseni vs. sinun ajatuksesi.
Koetaan kenties, että kun en ajattele kuin sinä, tämä ei ole rakkautta. Mitäpä jos sallisit itsellesi olla eri mieltä rakkaasi kanssa ja tekisisitte yhdessä mielenkiintoisia keskusteluja OMASTA näkökulmastanne. Seisotte rohkeasti sen takana mitä sanotte, tietäen että jokainen ajatus on totuuden kautta väärä. Väärä mutta mielenkiintoinen. Rakkaus maan päällä on parhaimmillaan sitä, että ei tuomita toista toisen ajatuksista, tekosista, vaan hyväksytään ihmiset erillisinä persoonina. Annetaan oma tila ja vapaus elää ja olla. Olemme Jumalaisen naytelmän näyttelijöinä ikuisen rakkauden syleilyssä. On normaalia ja inhimillistä ottaa ajatukset tunteisiin, mutta se on aina merkki siitä, että kuvittelee olevansa MIELIPIDE. Tästä seuraa vain kiivasta vertailua, riitoja, pettymystä, uhriutumista ja kontrollia. On turhaa yrittää muuttaa toista ihmistä itsekseen (persoonassa, hengessä olemme yhtä). 
On turhaa yrittää liittää ajatuksia (ihmisiä) yhteen. On turhaa ajatella, että VAIN samat mielipiteet olisivat todellisen rakkauden merkki ja tarkoitus. Ajatukset ovat kivoja pelimerkkejä elämän pelilaudalla ja sekin on mielenkiintoista että "menee tunteisiin", mutta uskon että tässä on oman elämäni tärkein tehtävä. Olla uskomatta uskomuksiin, mielipiteisiin ja jopa tunteisiin. Maailma itsessään on rakastava ja täydellinen. Vain ajatukset tekevät siitä helvetin. Alitajuntakin on täynnä asioita jotka tarvitsevat anteeksiantoa, koska siellä on paljon sullottua pelkoa, epävarmuutta ja syyllisyyttä. Väärin kuultuja asioita jotka on otettu todesta. Pelatkaa lasten kanssa rikkinäistä puhelinta. Siinä saattaa piileä viisaus.

On eduksi jos pystyy muistamaan kaiken tämän. Silloin on helpompi puhua ja ilmentää itseään sekä nähdä keskustelut mielekkäinä siitäkin huolimatta että on erimielisyyksiä. Hyväksyy ajatusten erillisyyden ja jopa kunnioittaa niitä. Näiden kaikkien keskustelujen takana on kuitenkin aina oikea rakkaus. Ajattomuus, ikuisuus ja anteeksianto. Jumalaa/Rakkautta ei kiinnosta pennin pyörylää siitä, mitä mieltä hänestä olemme. Hän ei tiedä kenenkään ajatuksista yhtään mitään. Jos on 10 miljardia ihmistä ja niistä jokainen ajattelee sen 60 000 ajatusta päivässä ja kerrot sen 2000 vuodella tai jopa 10 000 vuodella niin ymmärrät että kyllä maailmaan on uskomuksia ja mielipiteitä mahtunut, mutta kukaan ihminen ei ole tuomittavissa niistä. Rakkaus on senkin jälkeen kun ajatus loppuu. Kuinka monta sotaa, riitaa, vihaa, eroa ja julmuutta on lähtenyt siitä, että olemme uskoneet päässämme kuuluvia ääniä? Sinä et ole se ääni. Olet paljon enemmän. Tässä piilee anteeksiannon ja rakkauden ydin.
On totta, että kaikkia pahojakin tekoja edeltää ajatus. Jo siinä pitäisi olla tarpeeksi hyvä syy kuunnella hengen hiljaista opastusta meluavan pään sijaan. Ei aina niin helppoa, onhan ego niin pirun kova pilkun viilaaja. Me monesti luemme ja kuulemme vain sen mitä haluamme lukea ja kuulla, kun taas hengen hiljainen ääni tietää enemmän. Paljon enemmän. Namaste. Amen.



Ajattele rauhassa, Rakkaus vain ON

Ei ole väliä mitä ajattelet, jos annat sen tulla ja mennä. Ei ole väliä mitä mieltä joku on sinusta, jos annat sen tulla ja mennä. Ei ole väliä mitä toinen ajattelee maailmasta, jos annat sen tulla ja mennä. Ei ole mitään väliä mitä muut ajattelevat sinusta ja menetät hermosi, jos annat tulla ja mennä senkin. Ei ole mitään väliä vaikka ajattelisit asioita vastaan, jos annat niiden tulla ja mennä. Millään ei ole mitään väliä todellisuuden kannalta. Egolle se ei ole sama mutta rakkaudelle ON, koska rakkaus on aina samaa.

Ei ole mitään syytä hävetä omia mielipiteitään eikä tuntea niistä huonoa omaa tuntoa. Ei ole mitään syytä syyllistää itseään uskomuksista, mielipiteistä tai tunteista. Eikä ole mitään syytä tuomita ketään toista toisen uskomuksista. Me kuljemme jokainen erilaisia ajatusratoja pitkin ja jos niitä ei kykene hyväksymään, se on vain oma ongelma. Hyvä hetki katsoa, että miksi en hyväksy?


Ihanat erilaiset ihmiset, maailman monimuotoisuus

Minulla on ollut aina mystinen viehtymys erilaisiin ihmisiin, tosinajattelijoihin ja erilaisiin ajatuksiin, mutta se mikä saa minun anteeksiantoni koville on toisen ihmisen muuttaminen! En vain koe siihen mitään tarvetta! Vaikka tykkäänkin inhimillisenä tavallisena ihmisenä siitä että ajatuksistani, blogauksistani ja läsnäolostani tykätään ja koen niistä kovasti kiitollisuutta, niin en vain koe vetovoimaa sitä kohtaan, että yrittäisin muuttaa toisen ihmisen uskomuksia kaltaisekseni. Jos minun valintojani, tapaani elää ja olla tai muuta ilmentämistäni arvostellaan ja yritetään muuttaa, koen että se ei ole polkuni. Ilmennän vain itseäni, kaikessa rauhassa, tietäen syvällä sydämessäni tekeväni täysin oikein ja tarkoituksen omaisesti. Uskon valinnan mahdollisuuteen maallisella tasolla (tiettyyn pisteeseen asti) ja siihen että jokainen kukka saa kukkia sen näköisenä kuin kukka on. Moni haluisi aina muuttaa asioita ympärillään, mutta se vaikeuttaa vain omaa onnellisuuden tunnetta. Vapaus on sitä, että saa elää näköistänsä elämää. Vaikka jokaisella ruusulla on piikkinsä, saa jokainen kukka kukkia ihan rauhassa.

Olen viimeaikoina seurannyt v.logeja joissa seikkailee mamut vs isänmaalliset, toisessa v:logissa seikkailee alkoholiin menevä mopon korjaaja, yhdessä soitellaan kitaraa, ja yhdessä puhutaan vain hevistä. Luen elämänkertoja ja kuuntelen ihmisiä joilla on erilaisia elämäntyylejä, ajatuksia ja ongelmia. Kaikilla meillä on erilaisia uskomuksia ja ajatuksia elämästä, mutta yksikään ajatus ei ole pois minulta, päinvastoin! Elämää on kiva tarkkailla ja katsella. Elämän pelilauta on niin monen kirjava, että sitä vastaan on turha taistella. Ympäristöään on turha muuttaa, mutta JOS haluaa jotain muuttaa, niin muuta omat ajatuksesi maailmasta.
On tietysti kokemuksellisesti ajatella kivoja ja rakentavia ajatuksia kuin rypeä omassa luomassaan helvetissä ajatellen masentavia ajatuksia. On mukavaa olla jotain mieltä jostain asiasta, mutta on mukavaa joskus olla vain hiljainen tarkkailija. 

Viestini lyhyesti: mielipiteet eivät ole huono asia kunhan ei vahingoita tai yritä tyrkyttää väkisin totuuttaan muille. Nyt sinulle saattoi tulla mieleen, että miksi sitten kirjoitin tänne "totuuksia", mutta se johtuu vain siitä, että se on vain mielipiteeni, näkökulmani joka ei vahingoita (toivon mukaan;-) ketään. 
Kiitos kun luit ja tulit hetkeksi maailmaani, koska valitsit tehdä niin, toivottavasti se tuo helpotusta kenties ahdistavaan elämääsi tai sitten lisää rauhan tunnettasi. Sinulla on oma yhtä arvokas elämä elettävänä. Tehdään tästä elämästä rikkaampaa olemalla oma itsenämme omine mielipiteinämme (hassusti ilmaistu mutta jätän se tohon ;-).
Minulla ei ole koskaan tässä blogissa kenellekään mitään pahaa tarjottavaa, jos joku niin kokee, niin se on sinun läksysi, ei minun.
Näin myös koko elämä toimii, on vain Rakkauden pyyntöä.

Erilaiset mielipiteet ihmisuhteissa, uhka vai siunaus? 
Vast: Siunaus, jos luottaa itseensä ja omaan sisäiseen polkuunsa.
Kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu.



T: Jake

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Totuus tuijottaa suoraan päin naamaa! (toisen tappaminen Jumalan nimessä on naurettavaa)

"Mikään ei ole pyhää. Epäilys -kaikessa-  on ehdottoman välttämätöntä. Kaikki, riippumatta siitä kuinka suuri, kuinka olennainen, kaunis tai tärkeä jokin asia on, kaikki täytyy kyseenalaistaa.
Vain silloin kun ihmiset uskovat, että heidän uskomuksensa ovat kaiken epäilyksen yläpuolella, että vain heidän uskomuksensa ovat ehdottoman tosia, heistä voi tulla juuri niin kammottavia kuin me kaikki tiedämme ihmisten voivan olla. Usko on voima kaiken ihmiskunnan aikaansaaman pahan takana. Ihmiskunnan historiasta on mahdotonta löytää edes yhtä todella pahaa tekoa, joka ei olisi perustunut uskomukseen- ja mitä vahvempi uskomus, sitä julmempia ihmisolennot voivat olla.
Tässä yksi minun uskomuksistani: Kaikki on pyhää. Jokainen ruohonkorsi, jokainen torakka, jokainen pölyhiukkanen, jokainen kukka, jokainen graffittien peittämän varastoparakin edessä leviävä kuralätäkkö on Jumala. Kaikki  on palvonnan arvoista. Ellei voi kumartaa auton alle jäänyttä mätänevää eläimen raatoa maantiellä, ei ole mitään syytä palvoa nahkakansiin sidottuja kirjoja tai lasimaalausten ympäröimiä marmoriveistoksia.
Ja tässä toinen uskomus: Kaikki on tyhjänpäiväistä ja epäpyhää. "Planeetan pelastaminen" on ajanhukkaa ja ympäristönsuojelu energian tuhlaamista. Kukat löyhkäävät ja linnunlaulu on ärsyttävää hälyä.
Toisaalta  mikään ei ole pyhää eikä mikään ole epäpyhää. Ei edes oma säälittävä olemuksemme. Jos koskaan pidämme jotakin -mitä tahansa- pyhempänä kuin jotakin muuta, olemme matkalla helvettiin. Ja kun sanon "mitä tahansa", tarkoitan sitä todella - perhettämme, ystäviämme, maatamme, Jumalaamme. Emme voi pitää mitään tällaista yhtään sen pyhempänä kuin mitä tahansa muuta, mitä elämämme varrella satumme kohtaamaan, tai olemme tuhoon tuomittuja. En yritä olla edes dramaattisen kaunopuheinen. Jos ajattelemme, että jokin -mikä hyvänsä- ansaitsee kunnioitusta enemmän kuin jokin toinen asia, olemme jo ottaneet ensimmäisen askeleen polulla kohti ihmiskunnan äärimmäistä, lopullista tuhoa.
Mitä tapahtuu, jos seuraamme tätä vaarallista polkua loppuun saakka? Voimme panna merkille useita vihjeitä, joiden perusteella meillä pitäisi olla aavistus siitä. Nämä vihjeet häilyvät synkkinä kollektiivisessa muistissamme: Martin Luther King Juniorin ja John F. Kennedyn murhat, Pearl Harborin pommitukset, Hiroshimaan ja nagasakiin pudotetut ydinpommit,"lopullinen ratkaisu", syyskuun 11. päivä. Saatamme jopa kaivaa muististamme näiden järkyttävien tapahtumien päivämäärät, mutta niissä piilevää opetusta emme vielä ole omaksuneet. Ennen kuin todella opimme sen, lapset saavat muistettavakseen yhä uusia päivämääriä historiantunneilla.
Jos pidämme jotakin pyhänä, yritämme erottaa sen muusta maailmankaikkeudesta. Se ei ole mahdollista. Mitään ei voi erottaa kaikesta muusta. Punainen on punaista vain siksi ettei se ole vihreää tai keltaista tai sinistä. Heavy on heavya vain koska se ei ole polkkaa eikä barbershop-musiikkia. Mikään koko maailmankaikkeudessa ei voi olla olemassa vain itsenään, kaikesta muusta riippumattomana. Hyvä on hyvää vain kun se asetetaan vastakkain pahan kanssa. Ihmisyksilö on "hän" vain siksi ettei hän ole kukaan muu. Tällaisella erillisyydellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka maailmankaikkeus toimii.
Ei ole mahdollista kunnioittaa Jumalaa, ellei pysty kunnioittamaan joka ainoaa jumaluuden ilmentymää. Toisen tappaminen Jumalan nimessä on naurettavaa. Jos teemme sen, tapamme samalla sekä Jumalan että totuuden.
Mutta mitä totuus on? Mikä Jumala on? Kuinka on mahdollista nähdä, kuulla, haistaa, maistaa ja koskettaa näitä painavia ajatuksia?
Totuus kirkuu katsojalle maantien varteen pystytetystä tupakkamainoksesta. Jumala laulaa Barry Manilowin laulujen muzak-versioissa. Totuus ilmaisee itsensä, kun potkaisee menemään poisheitetyn kaljatölkin. Totuus sataa taivaalta, ja kun Jumala muodostuu lätäköinä jalkojemme juureen. Syömme Jumalaa ja ulostamme totuutta neljä tuntia myöhemmin. Nuuhkaiskaa- miten ihanalta totuus tuoksuukaan! Totuus on todellisuus itse. Jumala on todellisuus. Ja se on tässä.
Ja tiedoksi: Vaikka ihminen juoksisi ja juoksisi ja juoksisi ikuisesti, hän ei koskaan pääse pakoon todellisuutta. Ihminen voi kiihkeästi kieltää totuuden tai Jumalan, mutta todellisuus on aina läsnä ja tuijottaa suoraan päin naamaa. Ihminen voi myös etsiä ja etsiä valaistumista, mutta törmää vain todellisuuteen.
 Valaistumista ei voi kokea taikasieniä syömällä eikä ensiluokkaista ruohoa polttamalla. Valaistumista ei voi myöskään löytää kirjoista-ei edes tästä kirjasta.
Jotkut ihmiset kuvittelevat, että valaistuminen on jonkinlainen supererityinen tila, jossa ei ole kysymyksiä eikä epäilyksiä, vain absoluuttista luottamusta omiin uskomuksiin ja omien havaintojen oikeellisuuteen. Se ei ole valaistumista. Itseasiassa se on pahimmanlaatuista harhaa, ja jotta saisimme tämän asian selväksi heti alkuunsa, sallikaa minun sanoa, etten ole "saavuttanut" valaistumista. En koskaan ole enkä koskaan saavutakaan, ja silti on tapahtunut jotakin. Vaikka se kokemus ei muuta yhtään mitään, se muuttaa kuitenkin kaiken.
Se, että "tietää" omien uskomusten olevan täydellisen sataprosenttisesti nyt-ja-aina ehdottoman ja täydellisen tosia, kierouttaa ja turmelee sairaalla, irvokkaalla tavalla kaiken, mikä ihmiskunnassa on arvokasta: kaiken sen, mikä maailmassa on oikein. Totuutta ei voi löytää pelkästä uskomuksesta. Usko on rajoittunutta. Totuus on rajatonta.
Totuus ei häslää siellä sun täällä eikä välitä ihmisten mielipiteistä. Se ei piittaa, uskotaanko siihen, kielletäänkö se, tai jätetään huomiotta. Se ei voisi vähempää välittää siitä, mitä uskontoa ihminen edustaa, mistä maasta hän on, minkä värinen iho hänellä on, mitä tai kuka hänellä on jalkojensa välissä tai kuinka paljon hän on sijoittanut sijoitusrahastoihin. Mikään arkipäiväinen roska, minkä parissa useinpien ihmisten ajatukset askartelevat, ei merkitse totuudelle yhtään mitään.
Ai niin, ja vielä yksi huomautus: totuus ei ole neuvottelukysymys. Sitä en voi määritellä minä etkä sinä, ei vapaan maailman johtaja eikä moraalinen enemmistö.
Totuus vain yksinkertaisesti ON."

Brad Warner, Hardcore Zen

7 tunnin ZEN pyöräily

Pelkoja, epävarmuutta, intoa, iloa, vapauden tunnetta, parisuhde asioita, perse puutuu, jalassa tunnetta, jalassa ei tunnetta, ajatuksia vilisee, ajatuksia ei vilise, kauniita maisemia, vasta tuuli, unelmia, turhan päiväisiä ajatuksia, filosofisia ajatuksia, syvällisiä ajatuksia, perse puutuu vielä enemmän, tauko, ihania ajatuksia, negatiivisia ajatuksia, ei niin ihania ajatuksia, pissa hätä, mieli on rauhallinen, pysähtymisiä, kauniita ihmisiä, erilaisia ihmisiä, viliseviä autoja, lintujen laulua, epävarmuutta, kävelyä, hidastelua, pouta pilviä, jano, nälkä, tauko, niskat jäykistyy ja perse puutuu, kävelen, alamäki, inspiroivia ajatuksia, Jumallisia ajatuksia, menneisyyden ajatuksia, perse puutuu vieläkin enemmän, hiljaisuus, jäätelö ja kesä. Iho palaa, iho todellakin palaa, laitan pitkähihaisen paidan, rakastavia asioita, tori, ranta, levykauppa x, Sipe Santapukki vaimonsa kanssa, pyöräilyä, fiilistelyä, kierrätyskeskus, liikennevalot, tekstari, aurinkoa, energinen olo, nahka kirvelee, ajatuksia, wc, biisit päässä, biisit ei päässä, läsnäolo ja minä vain poljen, jumalaton vastatuuli, ajatuksia ja polkeminen vain jatkuu, jaloissa ei enää tunnetta mutta iho kirvelee. Päässä pitkään hiljaista, maisema vaihtuu, tutut maisemat vaihtuu mutta tilanne on uusi. Jäljelle jää vain väsynyt tunne kropassa ja pahasti palanut keho ja iso nälkä.

Kaikkea tätä ja paljon muuta. Olemisen tunne on vahvasti läsnä vaikka asiat muuttuvat ja vaihtuvat. 7 tuntia pyörä reissussa ei tunnu edes pitkältä. Siinä saa vain seurata asioiden tuloa ja menoa. Tätä minulle merkitsee ZEN. Minulle ei pitkästyminen pääse tulemaan, se sama olotila joka on aina, on myös pyörän päällä. En pidä määränpäätä enää ylitse muiden, vaan nautin matkasta niin paljon kuin voin heittäytymällä siihen. Rakastan matkaa vaikka se ei aina tuntuisi kovin mukavalta. Mietin välillä että mitä hienoa tässä nyt on, mutta ei mene aikaakaan kun taas haluan tehdä pitkän pyörä reissun omalla stylella. Nautin meditoida tunti kaupalla vain istuen ja polkien. Kun kroppa saa liikettä, mutta voin silti seurata päässäni tapahtuvia asioita ihan kuin perinteisessä meditaatiossa. Siinä on vain tultava ITSENSÄ kanssa toimeen. On luotettava että pyörä eikä pää leviä kesken matkan;-) On rakastettava sitä tätä hetkeä, antauduttava siihen että ei ole mitään virikkeitä. Ei musiikkia, ei älypuhelimia, ei tietokonetta, ei laiskottelua, ei mitään muuta kuin polkeminen ja jännittyneiden niskojen rentouttaminen ja luonto.
On siis kesän eka kuuma päivä ja 7 tunnin ZEN pyöräily itsensä kanssa. Hienosti taas meni ja tuskin maltan odottaa uutta reissua...ainiin, mähän olenkin koko ajan sillä samalla matkalla.
Rauhaa siskot ja veljet, peace & love.



maanantai 29. toukokuuta 2017

Minä en tiedä

"On varmasti useinmiten parempi pysyä elossa kuin kuolla. Mutta monessa tapauksessa näin ei ole. Äidilläni oli ollut hyvin rankkaa viimeisinä vuosinaan. Minusta tuntui, että hänelle kuolema oli juuri sillä hetkellä hyvä asia. Ainoa vaihtoehto olisi ollut maata vuosikausia surkeassa sairaalapedissä televisio edessään. Jossain vaiheessa me kaikki päädymme tilanteeseen, jossa on paras kuolla. Ja kun on paras kuolla, kuoleman ei tarvitse olla niin kauhea asia. Ilmiselvästi se on jonkin loppu. Mutta tiedämmekö todella, mitä se merkitsee?
En usko taivaaseen tai helvettiin, ainakaan tavanomaisessa mielessä. Kun tunnet olevasi tasapainossa, olet taivaassa. Kun et, olet helvetissä. En usko myöskään kuolemanjälkeiseen elämään tai jälleensyntymään. Toisaalta tiedän, ettei ihmiselämä ole lainkaan samanlaista kuin usemmat kuvittelevat sen olevan. Ylhäältä katsottuna olemme kaikki yksilöitä omine eläminemme ja kuoleminemme. Kukaan muu koko universumissa ei tule koskaan kokemaan elämäämme ja kuolemaamme. Ja kuitenkin toisaalta kukaan meistä ei ole millään tavalla erillinen toisista tai maailmasta, jossa elää. Äitini on kuollut ja universumi jatkaa olemassaoloaan. Hän oli tärkeä osa universumia ja on vieläkin. Minne hän on hävinnyt? En minä tiedä. Onko tämä ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin edellisessä luvussa äidin olinpaikan tietämisestä? Totta hitossa on. Elämä on ristiriitaa. Opi elämään sen kanssa.

Sanat minä en tiedä esiintyvät usein buddhalaisessa filosofiassa. Mutta useimpien on vaikea ymmärtää näitä sanoja, koska meillä on aina kiire lisätä jotain niiden perään - jonkinlainen tarkennus, jonka on tarkoitus suojella egoamme myöntämästä, että on asioita, joita se ei pysty käsittämään. Sanoessamme "en tiedä" me tarkoitamme yleensä tosiasiassa "en tiedä, mutta toivottavasti kerrot minulle" tai "en tiedä, mutta ehkä saan tietää, jos opiskelen asiaa tarpeeksi pitkään". Opettajamme, vanhempamme ja ystävämme saavat meidät tuntemaan itsemme hölmöiksi ja riittämättömiksi, jos vastaamme "en tiedä" heidän kysymyksiinsä. Mutta buddhalainen "en tiedä" on erilainen. "En tiedä" on täsmälleen johtopäätös, jonka jälkeen ei ole mitään. En tiedä-piste.

Jos todella haluaa ymmärtää todellisuutta, on pystyttävä hyväksymään tämä "en tiedä". Mikä vielä pahempaa, tässä elämässä on äärettömästi enemmän puolia, joita et pysty koskaan ymmärtämään kuin puolia joita pystyt ymmärtämään. Tiedät nimesi, tiedät puhelinnumerosi, tiedät kengännumerosi. Jos olet tosi etevä, voit jopa erottaa perseesi kuopasta tiessä. Näistä tiedoista yleistät muuhun, ja uskot, että kunhan sinusta tulee todella, todella etevä, pystyt mahdollisesti lopulta ymmärtämään, mitä elämäsi on. Ajattelet, että pystyt selvittämään Lopullisen Totuuden ja tallettamaan sen päähäsi samalla tapaa kuin talletat miehesi toisen nimen tai siskosi syntymäpäivän. Mutta et pysty siihen. Kukaan ei pysty. Ei kukaan. Jokainen joka väittää vastaan, on valehteleva paskakasa.
Elämä ja kuolema voidaan selittää monin tavoin. Tietyt näistä tavoista voivat olla parempia kuin toiset. Ajatus, että ihmiset kuolevat ja sen jälkeen Jumala lähettää heidän sielunsa taivaaseen, on selvästikin naurettava. Minä tajusin sen viiden ikäisenä, eikä minulla riitä kärsivällisyyttä sitä vanhemmille ihmisille, jotka eivät ole kyenneet ymmärtämään senkään vertaa itse. Teenkö pilaa joidenkin ihmisten syvällisistä uskonnollisista vakaumuksista? Kyllä. Niin teen. Elä sen kanssa.
Ajatus jälleensyntymästä kuulostaa vähän paremmalta. Ainakin se antaa Jumalalle enemmän kuin kaksi vaihtoehtoa. Mutta se on silti aika idioottimainen, kun sitä tarkastelee hieman lähemmin. Kaikki tuntemani jälleensyntymisteoriat johtavat aina siihen, että noin tsiljoona kertaa syntynyt henkilö on lopulta puhdistunut ja pääsee jonkinlaiseen muunneltuun versioon taivaasta, joten se ei ole kovin hyvä korvike kuoleman jälkeisen taivaan ja helvetin ideoille. Joskus zenopettajat selittävät elämää ja kuolemaa joki- ja kynttilämetaforin. Joskus he sanovat, että asia on sama kuin sytyttäisi kynttilän toisella kynttilällä ja sitten puhaltaisi ensimmäisen sammuksiin. Uusi liekki ei ole varsinaisesti sama kuin vanha, mutta ei se ole täysin erilainenkaan. Toinen selitys kuuluu, että elämämme ovat vain kuplia joen pinnalla. Kun kuplat puhkeavat, niiden olemassaolo kuplina on lopullisesti ohi. Silti ne olivat vain joen ilmentymiä, ja joki virtaa yhä. Mutta nämäkin selitykset ovat silti vain lohdullisia sanoja enemmän kuin mitään muuta.
Et ymmärrä elämää ja kuolemaa ennen kuin olet valmis heittämään syrjään kaikki toiveet elämän ja kuoleman ymmärtämisestä ja vain elät elämääsi, kunnes kuolet."

-Brad Warner


maanantai 22. toukokuuta 2017

Rakkaus löytyy vapaudesta! Rakkaus on läsnäolo itse!



Rakkaus löytyy VAPAUDESTA

"Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ihmisten välillä."
Luuk.20:21

Tarkastele elämääsi ja huomaa, miten olet täyttänyt sen tyhjyyden ihmisillä. Se seurauksena he ovat saaneet sinusta kuristusotteen. Havaitse, miten he säätelevät sinun käytöstäsi hyväksymisellään ja hyväksymättömyydellään.

He käyttävät valtaa helpottaakseen yksinäisyyttäsi seurallaan, lähettääkseen henkesi korkeuksiin heidän ylistyksekseen ja painaakseen sinut syvyyksiin kriittisyydellään ja torjunnallaan.

Katso, miten käytät valveillaoloajastasi lähes jokaisen minuutin ihmisten tyynnyttelyyn ja miellyttämiseen, olivatpa nämä sitten eläviä tai kuolleita.

Sinä elät heidän normiensa mukaan, sopeudut heidän mittapuihinsa, etsit heidän seuraansa, kaipaat heidän rakkauttaan, pelkäät heidän virnuiluaan, ikävoit heidän suosionosoituksiaan, alistut nöyrästi syylliseksi heidän edessään; kauhistut toimimasta sitä tapaa vastaan, jolla pukeudut, puhut, toimit tai jopa ajattelet.

Pane merkille, miten myös kontrolloidessasi heitä olet heistä riippuvainen ja heidän orjansa.

Ihmisistä on tullut siinä määrin osa sinua, ette voi edes kuvitella elämää, johon he eivät vaikuttaisi ja jota he eivät säätelisi. Tosiasiassa he ovat saaneet sinut vakuuttumaan siitä, että jos ikinä murtautuisit heistä vapaaksi, sinusta tulisi saari - yksinäinen, kolkko ja rakkaudeton. Tosiasia on kuitenkin täsmälleen vastakkainen.

Miten voit rakastaa sitä, jonka orja olet? Miten voit rakastaa sitä, joita ilman et voi elää? Voit vain kaivata, tarvita, riippua, pelätä ja olla valvonnan alainen. Rakkaus on löydettävissä vain pelottomana ja vapaana.

Anthony De Mello


"Älkää antako uskonnollisten kirjoitusten resitoinnin, perinteisten uskomusten, kuulopuheiden, kirjanoppineiden todistuksen, viisastelun, mielikuvituksen, yleisen mielipiteen, väärien näkemysten miellyttävyyden, näennäisten todennäköisyyden tai askeettien ja opettajien arvovallan johtaa teitä harhaan."
-Buddha




" Zenissä ja buddhalaisuudessa nirvanan sanotaan tarkoittavan valaistumista, täydellistä vapautumista kehon ja mielen harhoista ja oman todellisen luontonsa oivaltamista. Minulle "valaistuminen" ei kuitenkaan koskaan merkinnyt mitään muuta kuin pakenemista todellisuudesta - valaistuminen ei ole minulle läsnä tässä ja nyt, enkä kykene uskomaan johonkin vain toisen käden raporttien perusteella. Minulle Nirvana on vain ja ainoastaan yhdysvaltalainen grungebändi." 
-Katujen Zen

"Arkinen elämä on todellista buddhalaisuutta."
-Gudo Nishjima, to meet the real dragon

"Mutta älä kysy minne olen matkalla, sillä vaeltaessani tässä rajattomassa maailmassa jokainen ottamani askel on kotini."
The Zen Poetry of Dogen- Verses from the mountain of Eternal Peace


Älä etsi rakkautta. Älä jätä itseäsi rakkauden takia, älä etsi rakkautta muista. Rakkaus ei ole kohde, sitä ei voi antaa eikä ottaa pois. Sitä ei voi löytää eikä kadottaa. Rakkaus ei ole tunne, ei olotila tai huippukokemus, vaan se on se mikä sinä olet, rakkaus on läsnäolo itse.
Älä sekoita rakkautta viehätysvoimaan. Viehätysvoima tulee ja menee, se häipyy ajan myötä. Älä sekoita rakkautta kaipaukseen. Kaipaus on pysymätöntä, ohimenevää. Älä sekoita rakkautta autuuden tunteeseen, mielihyvään tai kiihottumisen hermostolliseen tilaan. Tällainen ohimenevä tila ei voi olla kestävää. Se ei ole niille ominaista. Myös tänään parhaalla tahdolla annetut varmat lupaukset voivat huomenna olla haalistuneita tai rikottuja. Rakkaus ei kuitenkaan haalistu. Rakkaus ei voi vähetä ajan kuluessa. Rakkaus ei ole hyödyke, muuttuvaa muotoa. Rakkaus on sisimmässämme ja ulkopuolellamme oleva kenttä, missä ajatuksemme, tunteemme, myös näennäisesti kaikkein luotettavimmat tulevaisuuden suunnitelmamme voivat ilmaantua ja hävitä. Rakkaus pitää sisällään yhtä paljon toivoa kuin menettämistä, jännitystä yhtä paljon kuin tylsyyttä, musertavaa pettymystä yhtä paljon kuin autuutta. Rakkaus on muuttuvia muotoja ylläpitävä kenttä, perusta jonka varassa kävelemme, istumme, puhumme tai olemme tekemättä mitään, tunnemme sitä mitä tunnemme toistemme läsnäolossa, kuljemme päivän askareissamme, suunnittelemme, syömme, toivomme, hyvästelemme, yritämme rakastaa. Rakkaus on suurempaa kuin me itse olemme. Me emme saa rakkautta aikaan sanoilla ja teoilla, emmekä myöskään aikomuksillamme, mutta olemme jatkuvasti rakkauden syleilyssä, sen valtavuuden kannattelemia, riippumatta siitä mitä teemme tai emme tee. Olemme naimisissa, eroamme, olemme ystäviä, olemme rakastavaisia, katkaisemme suhteita, solmimme suhteita, synnymme, kuolemme. Rakkauden kenttä pysyy. Kukaan ei ole koskaan antanut meille rakkautta, se on suurta illuusiota. Olemme yksinkertaisesti muistaneet kentän olemassaolon muiden läsnä ollessa, joskus tajunneet ikuisuuden läsnäolon arjen keskellä ja sitten lukeneet tämän toisen ihmisen ansioksi. Rakkaus ei koskaan tule ulkopuoleltamme; olemme yksinkertaisesti koskettaneet omaa läsnäoloamme, rakastuneet siihen rakkauteen joka olemme, emmekä voi olla olematta.

Jeff Foster 

 

Mieli haluaa koko ajan lisää

"Mieli haluaa koko ajan lisää- uutta sisältöä, uusia ajatuksia tai uskomuksia, jotakin uutta pureskeltavaa. Sen metsästysmaina toimii koko maailma ja se ruokkii itseään kirjoista, opettajilta ja auktoriteetteina pitämiltään tahoilta imemillään, käytettyinä hankkimillaan mielipiteillä yksi toisensa jälkeen. Mieli on etsijä; se himoitsee aina lisää. Olipa kyse sitten maallisesta menestyksestä, onnesta, pysyvästä mielihyvästä, ikuisesta rauhan tilasta tai henkisestä valaistumisesta, kyse on aina samasta ajatuksen liikkeestä. Etsiminen kertoo aina siitä, että jotakin on hukassa, että jokin ei ole juuri nyt kohdillaan, että jotakin puuttuu maailmankaikkeudesta. Tämän takia valaistumisen etsiminen ei oikeastaan poikkea millään tavoin maallisen menestyksen etsimisestä. Tämän on sangen vaikea pala niellä. Puute näyttää loputtomalta. Täyttipä tyhjiötä miten paljon tahansa, sitä riittää aina täytettäväksi! Ei ihme, että tunnemme olomme aina tyytymättömäksi, tyydyttämättömiksi ja vaillinaisiksi."

Jeff Foster




sunnuntai 21. toukokuuta 2017

100001 LUKUKERTAA!!! + Brad Warner

 100001 kertaa on luettu Rakkauden Pohjasakkaa blogia!!! 

Nöyränä poikana kiitän ja kumarran sekä olen vilpittömästi iloinen siitä, että saan jakaa teidän kanssanne ajatuksia joita ei iltapäivä sekä juorulehtien palstoilta näy. Edelleen pidän tätä vain syvällisten asioiden, ajattomien opetusten päiväkirjana, jossa saattaa pyörähtää ihan arkisiakin asioita. Samalla riemuitsen jos joku toinenkin saa näistä jotain iloa tai kenties jopa apua vaikeisiin hetkiin. 
Pääpaino tulee jatkossakin olemaan asioissa jotka itseäni kiinnostavat. Opetanhan tässä pohjimmiltaan vain itseäni.

Totuus ei pala tulessa. Minä en tiedä mitä totuus on, mutta siitä minulla on jo hajua mitä se ei ainakaan ole.
Jatketaan harjoituksia. Peace & Love.

Ainiin, Facebookin ryhmäsivulla on jo 228 fiksua jäsentä, joten jos jotain kiinnostaa tulla jorisemaan vapaasti maan ja taivaan väliltä,niin tervetuloa!!

Nyt annan Zen - Punkkarille Brad Warnerille puheenvuoron:

T:Jake





Auktoriteetit on syvältä

Tämän aamun zen-tapaamisessa kävin pitkän keskustelun auktoriteeteista. Aihe on mielenkiintoinen. Saatat olla havainnut että suhtaudun varsin nihkeästi auktoriteetteihin. Jotkut tekivät Hardcore zen –kirjan myynnin edistämiseksi puskuritarroja (en muuten saanut niistä ainuttakaan) joissa luki ”Kyseenalaista auktoriteetit, kyseenalaista todellisuus”. Auktoriteettien kyseenalaistaminen on iso osa buddhalaista filosofiaa. Buddha itse kannustaa tunnetussa Kalama-kirjoituksessaan seuraajiaan kyseenalaistamaan myös hänen auktoriteettiasemansa. Buddhalaisuus ei ole opetusten tai perinteiden sokeaa hyväksymistä sellaisinaan.
Huomaa kuitenkin, ettei buddhalaisuus myöskään ole sitä mitä monet pitävät asioiden sellaisenaan hyväksymisen vastakohtana. Buddhalaisuuden harjoittamiseen ei kuulu luupäinen auktoriteetit helvettiin –asennoituminen kaikkeen vastaantulevaan. Huomaat huvittavan jutun, kun tarkastelet maailmalla heiluvia hulluja, auktoriteettivastaisia, kapinallisia zenmestareita: he kaikki hyväksyvät zen-perinteen. Kapinallisuudestaan huolimatta mestarit ajelevat päänsä kaljuiksi, käyttävät kaapuja sekä osallistuvat zen-perinteeseen kuuluviin rituaaleihin ja seremonioihin. Käytän esimerkkinä Kodo Sawakia. Häntä pidetään äärimmäisenä kapinalliszenhemmona. Vilkaisepa mestarin kuvaa tämän tekstin yläosassa. Siinä hän seisoo samanmoisessa kaavussa ja klaniksi ajellussa hiustyylissä kuin kuka tahansa zeniä opiskeleva. Miksi? Jos hän kerran oli viimeisen päälle kapinallinen, miksi hän ei vaan sanonut ”Paskat!”, antanut hiustensa kasvaa ja vetänyt jalkaansa trumpettilahkeisia farkkuja?
Kodo Sawaki
Kodo Sawaki
Olen kysynyt samaa itseltäni moneen kertaan. Jo kirjassani* avasin ajatuksiani siitä miten vastenmielistä minun oli hyväksyä asemaani uskonnollisena auktoriteettina. Perkele, minä vihaan uskonnollisia auktoriteetteja. Sen lisäksi olen auktoriteettihahmoksi jokseenkin surkea. Kukaan ei pysty ottamaan minua vakavasti. Kun aikoinani työskentelin sijaisopettajana, sain komennuksen päiväkotiin ja kersat ottivat tilanteessa täydellisen ylivallan! Jouduin soittamaan päiväkodin toimistoon saadakseni apua. Olin tulla syödyksi elävältä. (;-) Meikää nauratti)

Auktoriteettiasiaan on toinenkin näkökulma ja se on tärkeä. Jokainen auktoriteettihahmo olet sinä. Moni on ihan pistoksissaan buddhalaisuuteen liitetystä ”Kaikki on yhtä” ‑näkemyksestä. Se kuulostaa ihkulta ja hienolta. Älä kuitenkaan unohda että ”Kaikki on yhtä” tarkoittaa sitä että sinä olet George W. Bush. Teitä ei erota mikään. Georgen valta ja auktoriteetti tulevat vain ja ainoastaan sinulta.
Valitsin esimerkikseni Georgen, koska nykyisin jokainen näyttäisi vihaavan häntä (en vihaa häntä enkä edes Ronny Ray-gunia, mutta se on toinen tarina). Ihan sama mikä tai kuka auktoriteettihahmo sinua hiertää, hän on sinä. Poliisi joka pysäyttää sinut, koska ei halua kaltaistesi pyörivän hänen naapurustossaan, on sinä. Kalanhajua hönkivä pomosi on sinä. Opettajat, kriitikot, kaikki jotka estävät sinua tekemästä sitä mitä haluat, eivät ole ketään eivätkä mitään muuta kuin sinä itse. Enkä yritä olla näsäviisas. En myöskään käytä vertauskuvia. Kaikki tämä on sinä, koska se ei voi olla kukaan muu.
Moni zenistä innostunut ei halua viedä touhua loppuun saakka. He ovat ihastuneet ajatukseen yhdestä ja jakamattomasta maailmankaikkeudesta, kunhan saavat jättää sellaiset asiat ja ihmiset sen ulkopuolelle joista eivät pidä. Mutta sinä et voi tehdä niin. Ulkopuolelle jättäminen ei käy. Ja tästä ei voi poiketa. Jos haluat olla yhtä kaiken kanssa, on paras valmistautua siihen mitä se todella tarkoittaa. Luulen että harva meistä on.
Kohdatessasi epämiellyttävän auktoriteetin, sinun tulee tietenkin asettaa juttu kyseenalaiseksi. Et voi kuitenkaan jättää asiaa puolitiehen. Sinun on kyseenalaistettava se loppuun asti. Se tarkoittaa, että sinun on myös kyseenalaistettava reaktiosi kyseiseen auktoriteettiin. Mieti miksi homma hiertää sinua. Tämä on aivan yhtä tärkeää.
Sinä haluat kuria. Haluat myös esteitä ja rajoituksia. On melkoista teinipelleilyä herjata kaikkea mikä sinua rajoittaa. Biisissään Teenage Wind Frank Zappa laulaa: ”Vapaus on sitä ettei tarvitse tehdä mitään eikä maksaa mistään, me haluamme olla vapaita!” Moni tulee zentouhuihin tällaisella teiniasenteella. Se vaan ei tässä ympäristössä toimi. (”Teiniasenne” josta tässä yhteydessä puhun, koskee kaikenikäisiä.)
Zazen on täydellistä vapautta. Täydellinen vapaus löytyy vain erittäin rajoittavasta harjoituksesta. Se on ironista, mutta sattuu pitämään paikkansa. Todellisella vapaudella ja turhanpäiväisellä kaiken tallomisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Todellinen vapaus alkaa kun huomaat että ainoa henkilö joka on milloinkaan sinua rajoittanut, ja tulee ikinä rajoittamaan, olet sinä itse. Se mikä näyttää sinusta ulkopuoliselta asialta tai auktoriteetilta ei koskaan tule ulkopuolelta.
Tätä on hiton hankala hyväksyä. Tiedän tämän asian niin varmasti kuin jotain voi ylipäätään tietää ja silti minun on jäätävän vaikea sopeutua asiaan. Edelleenkin kamppailen asian kanssa joka pirun päivä.
Siinä oli meikäläisen tämän päivän paasaus. Toivottavasti pidit siitä. Nyt minun pitää mennä muihin hommiin.

*Hardcore Zen (Basam Books 2006). Brad Warnerin ensimmäinen kirja. Häneltä on myöhemmin ilmestynyt kirjat Sit Down and Shut Up!, Zen Wrapped in Karma Dipped in Chocolate (Zeniä karmalla ja suklaakastikkeella, Basam Books 2009), Sex, Sin and Zen ja There Is No God and He Is Always With You. (Suom. huom.)

Kirjoittanut Brad Warner 26.8.2006
Suomentanut ja toimittanut Larri Vermola

Kikan karaokeklassikko, uupunut sankari, mänty ja sinä

"Jos ajattelet kusen kyllästämässä maassa, tyhjien röökiaskien ja röökinatsojen keskellä kasvavaa mäntyä, et voi mitenkään tietää, mistä se on alun perin saanut alkunsa. Joo joo, toki siemenestä, mutta mistä se siemen on tullut? Galaktisen Neitsyen henkäyksestä tai paikallisen ostarin kaljakuppilan karaokeillasta? Ei, siemen on peräisin toisesta puusta, ja siitä siemenestä kasvanut puu on syntynyt toisen puun siemenestä, ja edetessämme näin uudestaan ja uudestaan vauvasiemenestä äitisiemeneen pääsemme jossain vaiheessa satojen vuosien, tuhansien vuosien, miljoonien vuosien taakse, kunnes jo ihmettelemme, mistä se puu on edes alunperin kehittynyt, mistä maailmankaikkeus on kehittynyt, missä Emmerdalen kylä todellisuudessa sijaitsee...mutta nyt menee jo liian filosofiseksi.
Palatkaamme takaisin puuhun. Esimerkkimme yksinäinen, betonisen lähiön ostoskeskuksen parkkipaikalla kituva puu ei ole olemassa yksin, vaan se on jatkuvassa vuorovaikutuksessa kaiken ympärillä olevan kanssa. Lorotellessasi aamuyöllä puun alimmaisille oksille osa sinusta jää puuhun, ja kenties seuraavana yönä joku karaokekemuista palaava uupunut sankari konttaa puun ohi ja taittaa siitä pienen oksan hammastikukseen. Kiertokulku jatkuu loputtomiin: karaokekeisari kaivelee virtsasi kyllästämällä oksalla harvoja mätäneviä hampaitaan ja samaan aikaan humalaisella nuotilla laulaen vetelee Kikan karaokeklassikkoa "Apinamies", kunnes heittää samaisen tikun läheiseen jokeen, josta sen poimii pesän rakennuspuuhiin iloisesti rääkyvä, peräpeiliään innostuvasti heiluttava sorsa.. Nyt sorsa on läheisessä kosketuksessa sekä sinun virtsasi, karaokekuninkaan syljen sekä joen ja ilman epäpuhtauksien kanssa. Voit jatkaa tätä ajatusleikkiä edelleen miettimällä, minne se oksa lopulta päätyy, mitä kaikkea se matkallaan kohtaa ja itseensä imee. Joka tapauksessa puu, karaokekeisari, sorsa ja sinä olette syntyneet, kasvaneet ja kehittyneet lukemattomien eri tapahtumien kautta, ja teidän kaikkien tarinat kohtaavat yhden kitukasvuisen ja mitättömän oloisen kusisen männyn pikkuruisen oksan kohdalla.
Tätä vuorovaikutusta kutsutaan buddhalaisuudessa kaiken olemassa olevan keskinäiseksi riippuvuudeksi. Jokainen ajatuksesi, tunteesi ja tekosi on yhteydessä kaikkiin muihin ja kaikkeen muuhun- aivan jokainen. Sinä et ole todellisuudessa koskaan yksin, vaikka joskus siltä saattaa tuntua. Sinä et ole erillinen siitä väsyneestä männystä Helsingin Pihlajamäen, Espoon Leppävaaran tai Pieksämäen ostarin liepeillä, siitä jonka juureen ihmiset laskevat tarpeitaan, johon väsyneet ihmiset nojailevat tai pettyneet ihmiset purkavat potkimalla pahaa oloaan ja jonka oksien suojissa rakastuneet ihmiset pitelevät sadetta. Sinä et ole erillinen männyn luo ryömimästä karaokekeisarista etkä linnusta, joka nappaa tämän hammastikun."









perjantai 12. toukokuuta 2017

Sää (ja mää) olemme hyviä opettajia!

Vuodenaikojen vaihtelut

Meillä on neljä rikasta ja vaihtelevaa vuoden aikaa. Jos olisi aina 30-40 astetta hellettä, sekään ei olisi välttämättä kaikkien mielestä niin rikasta eikä mukavalta tuntuvaa. Me eletään ehkä maailman rikkaimmassa maassa monien asioiden suhteen, myös sään suhteen. Totta on myös se, että ihan kaikkeen ulkoiseen ei voi aina vaikuttaa, mutta omaan suhtautumiseen toki voi. Voimme pettyä vain omiin odotuksiimme, joten sää (ja mää) on erittäin hyvä opettaja! ;-)
Näiden vaihtelevien säiden jälkeen alkaa jo naurattamaan Pekka Poutaakin:


Täytyy kyllä sanoa, että olen (lähes jokaisena) aamuna lenkkeillyt raikkaassa ja aurinkoisessa säässä.
Muutama viikko ja on jo kesäkuu!

Toivon silti vähälumista kesää! ;-)

Vain sillä on merkitystä miten asioita katsot, miten koet ne? Hyväksytkö sen mitä näet vai taisteletko asioita vastaan?



Muutokset ja roolit

Minusta MM-lätkäjoukkue tarvitsisi just nyt kannustusta, uskoa ja tsemppausta. Ei dissaamista ja matoan alta vetämistä (siinä meni medialle ja lätkäkansalle terkut!). Ilmatkin on ne mitä ne on tuoden oman vaihtelunsa, joten siinäkin jäljelle jää vain asian hyväksyminen. Elämä on hyvää jos sen ajattelee hyväksi. Aina ei ole kivaa eikä aina asiat menee mahtavasti, mutta elämä on kuitenkin pohjimmiltaan hauskaa näytelmää ja sinulla on valta ajatella toisin. Elämä on kuin teatteri esitys. Ihan kuin olisimme ITSE tulleet tänne katselemaan omaa näytöstämme. 
On monenlaisia vaihteluita ja tapahtumia eikä aina voi voittaa! (Paitsi poikkeuksen tekee tietysti tappara;-).
Tarvitseeko näytelmän esittäjän ottaa kaikkea niin tosissaan? Jos ongelma onkin siinä, että samaistumme liikaa omaan rooliimme, joka sekin vaihtelee läpi elämän. Vertailemme rooleja keskenään ja arvomme ihmisarvon roolien mukaan. On jääkiekon pelaajan rooleja, opettajia, muusikoita, työläisiä, työttömiä, äitejä, isiä, pappeja, sotilaita, rauhaturvaajia, lääkäreitä, poliiseja, guruja, onnellisia ja onnettomia...on niin montaa roolia kuin esittäjääkin! Mikään noista ei ole totta, se on vain hassun hauskaa mielikuvitusta! Jokaisen roolin sisällä on vielä päivässä 60 000 ajatusta joihin olemme samaistuneena, joten ei ole ihme että maailma makaa toisinaan hieman ristiriitaisissa merkeissä.
Rauha on meissä sisällä kaiken tämän näytelmän takana ja siellä on kaikki hyvin. Missä olit ennenkuin ilmestyit tänne tarinaan? Ja mihin menet kun tarina loppuu? Vastaus on että et mihinkään. Se sama ikuisuus on tässä ja nyt. Ota lepo vaan. Elämä on hyvin vaikka et ajattelisi elämästä samaa :-) <3

Kesää kohti ystävät
Jake



keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Elämän virtaus

Elämän virtaus

Joskus me yritämme saada itsemme tai muut ihmiset sanomaan jotakin tai tekemään jotakin. Me toivomme, että he katsoisivat meitä tietyllä tavalla, ja että me voisimme olla heidän kanssaan tietyllä tavalla. Mutta nämä ovat hyvin pinnallisia asioita.
Asiat voivat tulla niin itsestään selviksi, että ne katoavat siksi, että niihin ei tarvitse kiinnittää huomiota? Siinä, missä ennen oli ahdas ja hämärä polku, on laaja ja valoisa maisema. Siinä, missä ennen ei ollut mitään, on kokonainen uusi maailma. Ja siinä, missä oli ennen jotakin, ei ole enää mitään.
Asiat saavat olla. Meidän ei tarvitse vääntää niitä mihinkään. Elämä tulee ja menee, ja tarrautuminen muiden ihmisten ja itsemme hetken kestäviin ilmenemismuotoihin on sumuun tarrautumista. Se tulee ja menee. Elämä on tuon sumun takana, paikassa jossa kaikki ovat oma itsensä myös kipeine kohtineen, haavoineen ja arkoine paikkoineen. Kun emme yritä saada muita vääntymään johonkin muotoon, he saavat olla vapaita. Kun emme yritä vääntää itseämme johonkin muotoon, me saamme olla vapaita. Vasta sitten me voimme alkaa nähdä muodon taakse, siihen paikkaan, jossa elämä virtaa ja jossa kaikki ovat olemassa vapauden keskellä sellaisenaan.
Jotkut asiat voivat saada meidät kokemaan, että meitä ei huomata. Mitä sitten? Muuttuuko meidän elämämme siitä toiseksi, että joku huomaa sen ja seuraa sitä katseellaan?
Jos me olemme yksinäisiä, me voimme etsiä uusia ystäviä. Mutta ystävyys ei synny vääntämällä. Sen syntyminen voi sisältää epävarmuutta, hapuilua ja odottamista, mutta ei ahdistunutta vääntämistä. Jos me olemme ahdistuneita, me koemme tunteemme, mutta annamme muiden olla oma itsensä. Joskus me voimme joutua asettamaan rajoja, mutta meidän ei tulisi joutua kiskomaan muita köysillä luoksemme. He tulevat sitten kun tulevat, ja jos tulevat. Jos he eivät tule, me emme yritä vääntyä mutkille houkutellaksemme heitä, emmekä yritä saada heitä olemaan jotakin, jota he eivät ole. Silloin he voivat virrata lähellämme vapaasti, ja silloin heidänkin on hyvä olla.

Kirjasta: Omilla siivillä

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Facebookin sielunmaisemaa

Facebook, tuo niin paljon puhuttu sosiaalisen median paikka joka ansaitsee kyllä ainakin yhden mietiskelyn blogauksen merkeissä.

Facebook oman tietoisuuteni kautta katsottuna on kuin koko maailma pienoiskoossa.
Facebookissa on nähtävissä koko dualismin kirjo monine ulottuvuuksineen. On paljon kaikenlaista. Kivaa ja ei niin kivaa. On monenlaisia ihmisiä ja monenlaisten ihmisten monenlaisia käyttäytymisiä. Mutta ennenkö lähden purkamaan tätä ihanan kauheaa paikkaa tarkemmin, niin voisin hieman alustaa miksi näen tämän yhteisön elämän peilinä.
No ensiksikin eikös ole aika mahdottoman hupaisaa ajatella että ihmisillä on kädessään pienet "tietokoneet" joita tuijotellaan busseissa, odotushuoneissa, kauppa jonoissa, kävelyllä, ravintoloissa..joka paikassa. Näissä pienissä tietokoneissa ei ole mitään johtoja eikä missään ole sellaista yhtä suurta paikkaa missä ja mistä tämä facebook tapahtuu. Se näyttää olevan näissä tietokoneissa sisällä, mutta ei se siellä ole. Se näyttää jakautuneen miljooniin eri koneisiin ja näyttää siltä että olisimme siellä sisällä. Sinne sisälle on rakennettu uudet kuvat meistä ja esiinnymme siellä "ihmisinä" tai siis hahmoina jotka eivät vastaa todellisuutta mitenkään (mikä on todellisuus tällä tasolla?). Olemme facessa identiteettejä joita kuvittelemme olevamme ja toivomme että toinenkin näkisi minut sellaisena kuin haluan hänen näkevän. Me päivitämme sinne asioita harkiten tai sitten olemme vain uteliaita tarkkailijoita, mutta varomme olemasta jotain mitä emme halua olla. 
Kaikki tämä tapahtuu vain mielessämme. Omassa mielessä. Tämä facebook on kuin vertauskuva elämälle. Me hengailemme itsemme kanssa. Rakastamme itseämme, taistelemme itseämme vastaan ja projisoimme kaiken facebookiin tai johonkin muuhun sosiaalisen median formaatteihin. Ihan niinkuin ennen vanhaan oli kylätappeluita. Nyt ne tappelut käydään enemmänkin jossain mielessämme. Näen sen vain hyvänä asiana. Olemme saaneet suuren mahdollisuuden oivaltaa että KAIKKI pohjimmiltaan tapahtuu vain mielessä.

Toimintaa näyttää aina edeltävän ajatus, mielikuva. 
Facekäyttäytymisiä on monenlaisia. Joku pelkää päivittää avoimesti omat asiansa, joku päivittää sen toivossa että saisi mahdollisimman paljon tykkäyksiä muilta. Joku tykkää pitää facebookia jäteastiana, joku pitää sitä viihdepaikkana linkitellen vain omia harrastuksiin liittyviä asioita. Joku "ei ole koskaan paikalla" vaikka haluaakin nähdä kaiken mitä siellä tapahtuu. Joku ei ole halunnut koskaan liittyä facebookiin, joku on siellä aina. Minusta on ollut hauskaa huomata miten sama ihminen joka livenä ottaa osaa keskusteluun ei facebookissa ole mitään mieltä tai sitten varoo päivittämästä mitään henkilökohtaista. Saattaa se olla toisinkinpäin.
Kaikki tämä moninaisuus on vain neutraalia. eikä ole tietenkää oikeaa tai väärää tapaa. On vain tapoja joita on hauska seurata.
Itse oivalsin jo Facebookin alkuaikoina että nyt saan SUUREN mahdollisuuden kasvaa henkisesti tai siis saan seurata omia reaktioitani, pelkojani ja jopa sisäistä "narsismiani".
Kun tulin facebookiin niin egoni koki mahtavia fiiliksiä kun kaveripyyntöjä ropisi. Oli mahtavaa kun pystyi seuraamaan vanhojen ja uusien ystävien päivityksiä. Oli mahtavaa kun sai toteuttaa itseään ja olla parrasvaloissa. Sitten vähitellen minua alkoi ärsyttämään se oman kuvan kohottaminen sekä tykkäyksien haaliminen. Itsekkyys nosti päätään itsessäni koska näin sen ympärilläni. Lähdin pois. En kestänyt katsoa itseäni, alitajuista "vihaani", pelkoani.
Tulin kuitenkin takaisin uudella asenteella. Ymmärsin että nyt minulla on mahtavat mahdollisuudet harjoittaa anteeksiantoa itseäni ja muita kohtaan. Opetella erilaisuuden hyväksymistä. Käyttää peiliäni oman ITSENI ymmärtämiseen siinä mittakaavassa kuin se on mahdollista. Monenlaisten fiilisten jälkeen annan sen vain tapahtua eikä minua ärsytä facessa juuri mikään (paitsi eläinkidutus videot...). 
Jos joku linkkaa"mitä vittua" sivuston uutisia tai joku kertoo vain kivoja asioita (sitaatteja, kissavideoita, tai sitten musiikkivideoita kuten itse teen), ymmärrän että tämä on vain elämää. Näin se vain ilmenee täällä. Kyse ei ole asioiden maton alle lakaisemisesta vaan katselemisesta. Antaa elämän ilmetä sellaisena kuin se ilmenee. Ei se tuomiota kaipaa. Ne kaikki toimintatavat ovat kuin ajatuksiani jotka vain ilmenevät eteeni. Minusta on mahtavaa erilaisuus, moninaisuuden rikkaus. Se ei ole enää uhka minulle. Minun ei tarvitse sulkea mitään pois. Päivitän täysin spontaanisti välittämättä siitä mitä mielikuvia se muissa ihmisissä (hahmoissa) herättää. Usein jätän myös asioita päivittämättä koska olen sen kyseisen asian jo hetken päästä unohtanut. Joskus saatan jättää päivittämättä jotain epävarmuudestakin, mutta silloin VAIN huomaan sen ja se riittää,;-)
Facebook antaa mahdollisuuden oivaltaa suuri asioita ihmisluonteesta ja elämästä.
Suurin oivallukseni on se, että tämä kaikki näyttää tapahtuvan ulkopuolellamme mutta se tapahtuukin mielessä.

Homman pointit:
- Facebook on hyvä itsetutkiskelemisen paikka
- Facebook on hyvä anteeksiantamisen paikka
- Facebook on omien riippuvuuksien osoittaja
- Facebook on hauska "viihdekeskus"
- Facebook on maailma pienoiskoossa
- Facebook on omien pelkojen kohtaamisen peili
- Facebook on hyvä jakamisen, laajentamisen paikka
- Facebook on hyvä hyvien ja rakentavien asioiden paikka
- Facebook on tämän ajan kuva
- Facebook on hyvä ymmärtämisen harjoitus paikka

- Facebook ei ole MINÄ, vaan se on minun sisäisen maailmani peili, joka on laajentunut harhaiseksi kollektiiviseksi maailmaksi. Kollektiivinen maailma joka koetaan yksilötasolla. Ajatuksia, pelkoja, tunteita, asioita tulee ja niitä menee. Olen kuin meditoiva facebookkaaja ;-) Tällaista elämä ON.

Facebook on myös hyvä paikka ymmärtää miten moneen osaa mieli näyttää pirstoituneen. Facebook on hyvä paikka yksinäisille, koska se tuo tunteen että ei ole yksin. Facebook voi olla myös hyvä luovuuden paikka. Sitten on vielä se yksäri osasto, josta monetkaan asiat eivät kestä "päivän valoa". Se on kuin symboli alitajuisille asioille.
Kuka mitenkin tarvitsee tasapainotusta mieleensä. Yksinäiset saavat huomiota koska jokaisen päivitys on tasavertaisena nähtävillä. Jos olet super ujo niin suosittelen että menet hieman mukavuusalueen ulkopuolelle ja päivitä itsestäsi jotain. Jos olet super ekstrovertti niin ole välillä vain tarkkailija. Jos olet super introvertti, niin tuo itsestäsi jotain ulos päivänvaloon, ja huomaa että siihen ei kuollutkaan eikä omissa jutuissasi ollut mitään pelkäämistä. :-)

Tällaisia ajatuksia minulla heräsi aiheesta Facebook. Face ei ole niin huono asia kuin joskus saattaa siitä kuulla. Se on mahtava sosiaalisen median paikka. Hyvä renki mutta huono isäntä. Ei se mitä siellä on, mutta se miten sitä katsoo. Liiallinen faceilu voi ainakin itsellä vieraannuttaa siitä mitä luonnolla ja maanpäällisellä todellisuudella on tarjottavanaan. Mielen hiljaisuus pohjalla niin hyvä on. On muutakin elämää kuin "Face". Nautitaan tästä moninaisuuden sirkuksesta. Tykkään!



Ainiin: Hyvää vappua kaikille!! <3 <3