Keskustelu Rakkauden kanssa osa 20.

"Nämä ovat maailman suurimmat ja kauneimmat häät. Näitä häitä seuraa jokainen täydellisessä ykseydessä. Näissä häissä on jokainen osallisena. Meidän häissä ei muistella menneitä eikä ensimmäistäkään syntiä ole tapahtunut. Nämä häät tapahtuvat jokainen hetki ja ikuisesti."


Minä: Hyvää pääsiäistä Rakkaus!

Rakkaus: Hyvää ikuisuutta Rakkaus!

Minä: Oot kapinallinen, olisit nyt hieman ollu messissä!

Rakkaus: Kukaan tai mikään, ikinä ja missään ei ole ollut yhtä messissä ja koko ajan kuin Minä sinussa.

Minä: Eli pääsiäinen on vain "nimilappu" ikuisuuden olevaisuudessa.

Rakkaus: Koriste. Monille tarina. Joillekin uskomusten jatkumo.
Ei huono tai tuomittava asia sekään. Pääsiäinen voi olla myös muisto Minusta. Hiljaisuuden ja täydellisyyden rukous.

Minä: Olipa upeasti sanottu. Huikee fiilis tulee kun heti äänesi on niin selvä ja yksinkertainen. Miten hitossa KUVITTELEN unohtavani sen?

Rakkaus: Valitset unohtaa. Tehdään sekin Rakkaudella, Minussa. Unohtaminenkaan ei kaipaa enempää tuomitsemista. Unohtamisella ei ole voimaa täydellisyydessä. Ristiriidat eivät voita Jumalaa.

Minä: I love you beipi!

Rakkaus: I love you too!

Minä: Täähän meni romanttiseksi. Mennäänkö naimisiin?

Rakkaus: Olen ollut kanssasi naimisissa ikuisesti. "Uskon" ikuiseen Rakkauteen, koska olen ikuinen Rakkaus. Sinulla vain on tapana erota ja etsiä korvike Minulle. Koet pettäväsi Minut toisten kanssa, vaikka todellisuudessa ME kuulumme yhteen, ikuisesti.

Minä: En minä ole ollut naimisissa koskaan. Huomaatko? Nykyään voisin senkin tehdä. Ennen se oli ehdoton "ei". Sanoin aina "ei Rakkaus ole yhden ihmisen omistuksessa".  Nyt jotenkin huomaan että sanomaani väritti pelko. Nyt se olisi ihan yhden tekevää. Tai ehkä se olisi vain lupaus siitä että uskaltaisi kohdata omat pelkonsa siinä suhteessa...hmmm....vastamäet kestäen....

Rakkaus: Jollain tasolla olet aina tiennyt että Rakkaus ei rajoitu yhteen erilliseen ihmiseen. Yksi ihminen ei ole tuonut sinulle koskaan sitä, mikä on todellakin ikuista ja täydellistä. Se että omistat yhden erillisen ihmisen tarinan ei ole sitä Rakkautta jota voisit muistaa olevasi tarinan takana ikuisena ja loistavana. Egosi on hieman hämmentynyt siitä, että et ole löytänyt "sitä yhtä oikeaa". Sinun tarinassasi sitä ei vain ole, koska olet päättänyt nähdä Minut kaikessa.

Minä: No niin....Olen siis naimisissa sinun kanssasi? Olet Minun ainut ja oikea? Missä olet? En näe sinua! Hiton tylsät häät!

Rakkaus: Nämä tylsät häät eivät maksa mitään ja se mikä luvataan, pitää ikuisesti. Meidän Rakkauteen ei tule ikinä, koskaan ja missään yhtään säröä. Rakastan sinua 100 % jatkuvasti ja täysin pyyteettä. En tuomitse, en petä sinua. Enkä odota sinulta mitään. Kaikki mitä ikinä oletkin päättänyt valita, on annettu anteeksi ennen kuin se edes tapahtui, koska en näe tarinaasi todellisena. En Rakastu tarinaasi, mutta annan sen ilmetä Ikuisen Rakkauden keskellä. Minä sallin tarinasi tapahtuvaksi. Minulle voit ajatella, puhua ja avautua mistä ikinä oletkin halunnut, enkä arvostele tai tuomitse sinua siitä. Minussa saat "kasvaa" ihan Rauhassa omaksi itseksesi, eikä pienintäkään kiirettä ole. Ei vaatimuksia eikä lupauksia. Seison vierelläsi aina. Kun sinua ahdistaa tai suututtaa, minä kuuntelen. Kun naurat poskesi kipeäksi, olen vierelläsi. Saat tehdä mahdollisen prosessisi Minun Rakkaudellisessa sylissäni.
Olen sinua lähempänä kuin pelkkä 1 keho voi ikinä päästä. Me Rakastelemme ikuisuuden porteilla ja kuolemattomuuden aalloilla. Minä en jätä koskaan, eikä meitä erota pelko eikä aika. 
Saat ilmentää kehosi ihmeitä rauhassa ja silti olen vierelläsi. Kehosi rajallisuus ei lopeta ikuista suhdettamme. Rakkaus todellakin on ikuista kun valitset Minut. Minä en vaadi sinua pukeutumaan tietynlailla, en pyydä sinulta tilisaldoasi tai pitkää mittaa. En pyydä sinulta tekoja eikä Minua tarvitse miellyttää mitenkään. Meitä ei erota hautajaiset, sairaudet, draama eikä pettäminen. 
Näihin häihin otetaan jokainen ihminen best maniksi tai muuten vaan mukaan ikuiseen juhlaan. Nämä ovat maailman suurimmat ja kauneimmat häät. Näitä häitä seuraa jokainen täydellisessä ykseydessä. Näissä häissä on jokainen osallisena. Meidän häissä ei muistella menneitä eikä ensimmäistäkään syntiä ole tapahtunut. Nämä häät tapahtuvat jokainen hetki ja ikuisesti. Näetkö nyt Minut Rakas?

Minä: No näen! No tuota myyntipuhetta kuunnellessa ei tarvitse ihmetellä sitä, että miksi kehojen maailma ei ole tarpeeksi tyydyttävää ja niissä jää aina vain pelkkien kuvitelmien vangiksi. Omat hääni ajassa eivät ole kuin laiha kopio noista todellisen Rakkauden häistä! 
Kehojen maailmassa ensin näen kehon, sitten alkaa tarinan muodostaminen johon joko päätetään "Rakastua" tai sitten etsitään parempi! Hitto, mieti, parempi!? Jos on parempi, on myös huonompi eikä Rakkaus puhu noin. Kehoissa on jatkuva loppumisen ajatus mukana ja se perustuu vain lineaariseen aikajatkumoon. Voi miten harhautunut olen ollutkaan...

Rakkaus: Ennen kuin alat tuomitsemaan, niin muistutan sinua siitä, että ajassasi tapahtuvat asiat voivat muistuttaa minusta. Sen muistaminen tarvitsee kuitenkin laajempaa näkökantaa. Jos kuvittelet, että toinen puoliskosi on hukassa ja kun vihdoinkin muutamien elämien jälkeen löydät hänet ja jos luulet, että tämä on ainoastaan Rakkautta, niin erehdyt. Se mikä alkaa ja loppuu, on erehdys. Se mikä on ikuista ja täydellistä on todellista Rakkautta. Voit toki nähdä Minut hänessä ja näetkin Minut hänessä, mutta kyse on pohjimmiltaan aina siitä, että Rakkautta ei nähdä fyysisillä silmillä, vaan sitä ollaan täydesti ja aina. Jos silmiäsi vaivaava sairaus vie näkösi, katoaako Rakkaus? Jos sinulta katkeaa käsi, oletko vähemmän?

Minä: No en tietenkään. On kummallista että täällä kulkee ihmisiä pilvin pimein, jotka haluavat katsoa rakkautta silmillä mutta unohtavat sen, että jokainen ei näe fyysisillä silmillä. Vain egon maailmassa voi olla niin epäreilu meininki. On täällä monta muutakin ristiriitaista ja kummallista asiaa jotka liitetään rakkauteen...huoh.

Rakkaus: Olette niin aivopestyjä siihen uskomukseen, että keho olisi Jumalan luoma. Liitätte kaiken Rakkauden vain siihen mitä itse näette. Rakkaus ei ole kuitenkaan muoto vaan sisältö. Tärkeää on muistaa se, että mitä ajattelet muodosta. Jos näet esim. Jeesuksen ristinpuulla, näetkö hänet kärsimässä vai näetkö hänet vapaana Jumalassa rajattomana vapautena kehosta? Onko se kaunis vai syntinen aikaan perustuva näky? 
Toinen tärkeä asia on muistaa se, että vaikka tietoisella mielellä muistat valita Rakkauden ja vapauden ajatuksen, niin alitajuinen puolesi uskoo vielä syntiin ja erillisyyteen, koska näet erillisen ja syntisen maailman. Siksi Minä olen kanssasi. Siksi annat Minulle valinnan ja syntisen ajatuksen. Muutan ne anteeksiannoksi ja Rakkaudeksi ikuisuuteen. Valitsen puolestasi Itseni.

Minä: Joskus olen ajatellut että olisin varmaan jo valaistunut jos minulla ei olisi seksuaalisia ajatuksia ja energioita? Seksualinen energia taitaa olla just se joka pyörittää tätä syntisten maailmaa. Sen voi nähdä kaikessa: pukeutumisessa, parisuhteissa, pariutumisessa, mainoksissa, musiikkivideoissa, vallan välineenä, pettämisenä, sukupuolitauteina ja miehisyyden mittarina. Seksuaalinen vetovoima tuntuu ja näkyy kaikialla. Miten kukaan pariutuisi tai menisi naimisiin ilman sitä? Minullekin sanotaan aina, että parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Iltapäivälehdet kirjoittavat seksistä joka päivä. Seksi on kaikessa. Seksuaalinen lataus on kaikessa erittäin voimakkaana energiana. Minuakaan ei kehona olisi tällä ilman seksiä, eikä edes koko maailmaa olisi. Huh, jos edes alkaa purkamaan koko seksuaalista sekasotkua, niin tajuaa koko homman. Kaikkea määrittää seksi.
Olen sanonut joillekin naispuolisille että kyllä minä voisin seurustella ilman seksiä, jos siinä on todellista Rakkautta. En ole saanut kannatusta. Huomaan myös seksuaalisuuden syntisyyden olemassaolon. Se on edelleen piiloteltava ja vähäteltykin asia. Nolo ja pelottavakin asia.
Nytkin kun edes mainitsee asiasta nousee pieni tunne että "hyi, miten edes kehtaan". Toisaalta nykyään nautin siitä ja sen olemassaolosta, koska en enää syyllistä tai tukahduta sitä. Saattaisin päästä seksissä aikamoisiin sfääreihin luotettavan kumppanin kanssa, tiedän sen 101 %. 
Luulen, että olen päässyt maistamaan seksuaalisuutta vasta vain pinnalta. On todella kummallista miten vähän gurut puhuu seksuaalisuudesta? Onko se niin, että se tiedetään egon vahvimpana "aseena" ja unohduksen myrkkynä? Vaikka kuinka muistaa todellisen rakkauden ja ikuisuuden, luulen että täällä ei ole yhtäkään miestä jonka silmät eivät osu naisen kauniiseen vartaloon jos tämä kävelee ohi. Kyllä siinä Jeesukset ja Jumaluudet unohtuu kun hyvä pylly kävelee edessä!

Rakkaus: Beautiful. Muotojen maailma on anteeksiannettavissa niin, että pyrit erottamaan muodon ja Rakkauden toisistaan. Siten saat mielenrauhan. Jos sekoitat maailman ja Jumalan, hämmennyt ja hämmennyt vielä lisää ja aina vaan lisää. Näin lisäät karmaa ja kiertokulkuja ja vielä lisää hämmennystä, kunnes masennut, koska et löytänyt Minua maailmastasi.
Maailmassasi on tapa jolla lisäännytte jotta tuntisitte maailman hyväksi ja oikeaksi. Teidän tapa lisääntyä tuntuu pienen hetken hyvältä, kunnes se menee ohi (ja haluat lisää). 
Kun jokin asia menee ohi, niin sen pitäisi saada teidät hereille. Jos jossain asiassa on ristiriita ja ongelma, se on pienen mielen keksimää. Jos seksi ei onnistu, se muuttuu valtapeliksi tai se tekee olon vetämättömäksi tai mielen tyhjäksi, se muistuttaa vain siitä, että on jatkettava eteenpäin Minun muistamisessa.
Monet erilliset mielet valitsevat mieluummin puolen tunnin aktin tuntemattoman ihmisen kanssa sukupuolitautien kera sekä uuden jakaantumisen kera (uusi elämä) kuin Rakkauden löytämisen ITSESTÄÄN. 
Joillakin on muodostunut mieleen ajatus: "Seksi on kaikki".

Ei seksi eikä mikään muukaan asia ole syntinen tai huono asia mutta se ei ole "kaikki". Se on vain asia muiden joukossa ja se kuuluu näytelmääsi vain hetken verran. Sekään ei tarvitse tuomitsemista.
Nauti siitä jos se osuu kohdallesi, mutta muista se ei ole koko totuus. Kaikesta voi tehdä epäjumalan hetkessä. Kehossa on kehon jutut ja taivaassa taivaan jutut ja sinä olet taivas! Älä kuitenkaan etsi taivasta kehoista, maailmasta jonka teit Taivaan rinnalle.
Sukukalleuksien ihannointi ei ole Jumalan näkemistä. Feminiinisyyden yli painottaminen ei ole Jumalan opetussuunnitelma. Elä rauhassa kuin ihminen elää. Tarkkaile mielesi toimintaa, se on ainut tehtäväsi. Olen kanssasi. Rakkaus on. Jos mielesi toiminnassa esiintyy epäharmonioita, anna ne Minulle. Minä vapautan ne. 
Älä tukahduta ihmisyyttäsi, se olisi kehoon uskomista. Älä tuomitse seksuaalisuutta, se olisi kehoon uskomista. Älä etsi Jumalaa kehoista, se olisi kehoon uskomista. Älä tuomitse muotoja, se olisi kehoon uskomista. Älä yritä parantaa kehoja ikuisiksi, se olisi vain kehoon uskomista (tai tee kaikki noi, jos sen tärkeäksi oppimisesi kannalta.) Kaikki mikä on erillistä, on antikristus. Keho tehtiin pirstaloimaan täydellisyys. Anna sen kuitenkin olla ja esiintyä mutta muista Minut. Näytelmä saa jatkua koska näytelmälle tulee lopulta loppu. The end. Vain se mikä jää, on totta.

Minä: Eli minä saan tuijotella naisten peppuja?

Rakkaus: Et tietenkään saa, se on syntiä! Ei kunnon Jumalaan uskova tee niin! Häpeä sinä syntinen!

Minä: Höpöhöpö, Rakkaus! Etkö tiedä että Annan pepuille anteeksi rakastamalla niitä!

Rakkaus: Ok. Olet peppugurun ylennyksen! Saat synnin päästön! Luon sinulle kymmeniä hyviä peppuja! Vai haluatko paljon huonoja peppuja anteeksiannettaviksi? Haluatko kenties kehittyä peppugurun polullasi?

Minä: Haha! Oliko tuosakin jokin syvällinen opetus...? Taisin aistia että haluat sanoa sen, että muodoilla ei todellakaan ole yhtään mitään väliä...:-)

Rakkaus: Hyvin huomasit. Olet täysin syytön vaikka katselisit loppuelämäsi peppuja.

Minä: Kehossa on kehon jutut ja ne jää ihan itsestään pois kun niihin ei enää uskota. Taidan siis vielä uskoa kehoihin? En ole siis vielä kovin pitkällä henkisessä kehityksessä?

Rakkaus: Olet kotona jo. Et kehity enää mihinkään. MUISTA taas se, että älä sekoita muotoja ja taivasta toisiinsa. Ne ovat täydelliset vastakohdat. Siksi olet täysin viaton ja täydellinen eikä pohjimmiltaan ole mitään anteeksiannettavaa. Jumala ei ole niin pikkusieluinen kuin kaikenlaisia pieniä asioita keksivä pieni mielesi. Taivaassa ja Ikuisessa Rakkaudessa ei ole peppuja, koska taivaassa ei ole erillisyyttä. Ei syntymää eikä kuolemaa. Ei timmiä peppua eikä maanvetovoimaa. Taivaassa on vain täydellisyyttä.
Ja tässä TÄRKEÄ muistutus: Älä tunne syyllisyyttä asioista jotka koskevat maailmaasi. Jos maailmasi olisi TODELLINEN ja ikuisesti jatkuva syntymien, kärsimyksien ja kuoleman kehä, olisi syytä huoleen. Mutta kun maailmasi on vain ajan ILLUUSIO, olet VAPAA ikuisesti. Hyvä peppu on vain harhautus todellisuuden rinnalla, mutta neutraali harhautus. Se mikä ei ole totta, ei ole totta. Eikä se mikä ei ole totta, tarvitse syyllisyyttä, pelkoa eikä minkäänlaista tuomitsemista. Se jo että näet muodon on tuomitsemisen YRITYS, mutta minussa ei tuomiota ole. Usko Minuun, olet ikuinen ja täysin viaton. KAIKKI on annettu anteeksi ja vapautettu. Mitään pahaa ei ole tapahtunut. Mitään pysyvää virhettä ei ole tapahtunut. Halusit vaan nähdä mitä luomisesi voimalla voit saada aikaan. Nauretaan sille. Anna sen tapahtua! Olemme vuoristoradassa. Tai olimme jo. Emme ole siellä enää. Nyt vain muistelet sitä ja annat muistosi Minulle. Voi kuinka Rakas oletkaan! Muuta et voi olla!

Minä: Huh, kiitos Rakkaus. Maailman suurin KIITOSSSSSSSS!
Kerropas minulle vielä taas, että miksi hitossa tän viestisi tajuaminen ei voisi olla kokonaisvaltaista ja pysyvää?

Rakkaus: No koska taas näyttää siltä, että minuutissa unohdit että Rakkaus ei ole ajasta mutta on ajassa. Muistellaan taas sitä, että muoto ja Rakkaus ei ole sama asia.
Älä ota taakaksesi sitä että "Sinun" pitää muistaa. Miksi pienen mielen tarvitsisi aina muistaa? Pieni mieli on egosi, eikä egoa kiinnosta muistaa jatkuvasti. Se muistaa vain siksi, että se hyötyy itse siitä jotenkin. Tähän liittyy se, että miksi yritän muistuttaa sinua siitä, että muoto, maailmasi ja taivas eli ikuinen Rakkaus ovat täysin eri asia. Se helpottaa elämääsi siellä ajassa. Saat elää rauhassa itsesi näköisen elämän ja silti olet niin Rakastettu ja viaton. Levottomuus ja tarkoituksettomuuden tunteesi johtuvat vain siitä, että että sekoitat Rakkauden ja muodon keskenään. Egosi etsii totuutta ja egosi sanoo "meillä on jokaisella oma totuus", mutta huomaa se, että "jokainen" on ego itse ja triljoona erilaista totuutta on EGON OMA UNI, erillisyys eli "synti". Pääsiäisen tarkoitus on muistaa, että patsaat ovat vain muotoja, mutta Rakkaus on elävää, ikuisesti. Rakkaudessa ei kärsimystä ja syntiä ole.

Ota rennosti, naura ja pidä hauskaa siellä. Tule tänne kun haluat muistaa. Älä ota takkaa siitäkin, että on pakko muistaa. Muistat tai et muista, niin olet kotona kuitenkin. Kun kerran muistat Minut, olet turvassa Rakkaudessa ja Viattomuudessa. 
Me voisimme höllätä hieman. Elä normaalia elämää. Jos kaipaat muistamista, tule tänne. Olen täällä odottamassa ja muistuttamassa sinua ikuisesti. Jonain kauniina päivänä päivä valkenee ja et enää löydä Minua, koska muutut Minuksi. Olet jo muuttunut. Siksi tämä keskustelu vain näyttää tältä. Keskustelu joka joka on vain Rakkauden muisto. Muistelet keskustelua jonka kävimme ajassa ikuisuuden syleilyssä ja täydellisyydessä. Minussa ajan merkitys katoaa. Ainut ajan todellinen puoli on nykyhetki, mutta niin, että et vertaile sitä menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Minä: Kiitos. Mitään hätää ei ole, koska hätäkin kuuluu vain ajan maailmaan. Ja todellisuuteni ei ole ajasta. Saan kuitenkin kokea hätääkin, mutta muistan että en ole hätä itse. Minä olen todellinen ITSE ja siinä on pääsiäisenkin ainut todellinen viesti.

Rakkaus: Hyvää pääsiäistä Rakkaus.

Minä: Samoin Rakkaus. (Sain sinut vihdoinkin sanomaan hyvää pääsiäistä;-)

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 19.

En puhu sinulle asioita joita egosi haluisi kuulla, vaan ohjaan sinut takaisin kotiisi, ikuiseen rauhaan. Mielessäsi mieleesi.

Minä: Päevää RakkausPakkaus!

Rakkaus: Päevää PakkausRakkaus!

Minä: Haluan puhua dualismista. Jäsentelen ajatuksiani:
Olen tehnyt havaintoja pitkin vuosia siitä, että kaikkea täällä seuraa vastakohta. En pysty tajuamaan miten joku vois elää huomaamatta sitä. Luulen, että henkisyydessäkin on vallalla uskomuksia että elämästä täällä voi tehdä paratiisimaisen helppoa ja täydellistä. Täydellisyyttä tavoitellaan kaikin eri tavoin. Ainakin mun elämässäni ulkopuolella näkyy vastakohdat kaikessa.
Havaintoihini kuuluu myös se, että Rakkauden ja Jumalan täytyy olla täysin eri asia kuin tämä vastakohtien maailma. Tässä kohtaa tiedostan, että tälläkin mielipiteellä on vastakohtansa täällä ja sen, että tämä ideani ei saa suurta kannatausta, koska ego haluaa kehossa kokea täydellisyyttä, nautintoa ja päämääriä. Tasot sekoittuvat ja pieni mieli on äänessä jatkuvasti: "haluan paremman auton", "Sitten kun pääsen lomalle...", "sitten kun olen kirjoittanut kirjan", "sitten kun saan paremman ihmisuhteen", "sitten kun syön vitamiinit ja joogaan 2 vuotta..", "sitten kun saan hyväksyntää ja suosiota..", "sitten kun joku ymmärtää minua...", "sitten kun valaistun..", "sitten kun kehityn henkisesti...", "sitten kun sitä, tätä ja tota...". Muodon tason tekojen kautta haetaan rintamerkkejä ja huomiota, jotta tuntisi olla elossa ja olemassa. Jokaista naurua kohtaan seuraa kuitenkin itku ja jokainen asia loppuu ajassa. Ajankin vastakohta on ikuisuus, ajattomuus. Mieli luokittelee ja nimittelee elämää ja mitä enemmän elää rationaalisuuden maailmassa jossa käytetään vain järkeä ja selviytymistapaa, sitä enemmän on samaistunut aikaan joka tuntuu orjuuttavan. Tämä sideharso johon näyttää maailma heijastuvan on naurettavan ohut illuusio. Kelloni nakuttaa tossa vieressä ja jos annan uskomukseni sille, että se kuulostaa ja näyttää ajalle, se sitä on, mutta kaiken olevaisuus tässä ja nyt tuntuu todellisemmalta. Antaa kellon ja ajan nakuttaa omassa "irrallisessa todellisuudessaan".

Sadepäiviä seuraa aurinkoiset päivät, kylmän vastakohta on kuuma, illan vastakohta on aamu, rauhan pelko, oikea/vasen, ylhäällä/alhaalla, hyvä/huono, taivas/helvetti, ruma/kaunis, henkisyys/ei henkisyys, parisuhde/sinkku, Jumala, Rakkaus/ego/saatana ....terveys/sairaus, ilo/suru....sama ihminen voi ilmentää vastakohtia vaikka kuinka samaistuisi siihen toiseen puoleen. Joku voi ilmentää rakkautta, mutta kun tämä väsyy siihen ilmentämiseen, hänestä saattaa tulla hyökkäävä ja jopa tuomitseva. En voi tajuta miten lähes jokaisessa elollisessa näkyy ja kuuluu valoisa ja pimeä puoli.
Minusta tuntuu, että mitä enemmän päästän valoa mieleeni, sitä enemmän tätä kaikkea paskaa näen itsessäni ja mitä enemmän se poksahtaa tietoisuuteeni, peilaan sen ulkopuolelleni. Ilkeää ja tuntuu toisinaan erittäin paskalta. Sitten ego saa tästä lisää voimaa kun se alkaa juttelemaan kaikenlaista: "elämäsi menee hukkaan", "et sinä ole mikään enkeli". Tulee paljon kysymyksiä siitä, että miten mun pitäis elää että valitsisin vain Rakkauden ja Rauhan. Ei sitä vaan voi vittu valita, kun se pamahtaa todelliseksi. Siihen ei auta henget eikä gurut. Elän siis dualistisessa maailmassa, jossa jokainen kokee hyvät ja huonot puolet, oli sitten "unessa" tai ei. Mitä enemmän joku väittää olevansa valaistunut, sitä varmemmin hän on unessa. Näkee vain hetken unta valaistumisesta. Hän on saattanut nukahtaa vain hetkeksi hyvän olon uneen. Ei muuta.
Maailma ja elämä näyttäytyy pelilautana, joka tuntuu siltä, että se olisi jo käsikirjoitettu egon toimesta. Nyt vain se egon kässäri tulee kirkkaaksi ja se ahistaa. Mikään tai mistään mistä ennen sai kicksejä, enää ei saa. Sitten sitä yrittää epätoivoisesti pitää kiinni uskomuksista että asiat tai ihmiset olisivat jotenkin hyviä...tai että joku toisi jotain kivaa ja hyvää.

Nyt mieleeni tulee kysymys, jota olen miettinyt eli haluan ensin siihen vastauksen. Mikä on oikea tapa: hyväksyä paska ja ihmiset jotka eivät miellytä vai se että lähtee paikalta pois? En ole saanut siihen selvää vastausta: ego on kyllä heti sanomassa: "älä pakene" tai vastaavasti "hyökkää takaisin".

Rakkaus: Vapaus on mielessäsi. Hankalat tilanteet tai ihmiset ovat hyviä paikkoja löytää tämä vapaus mielestämme. Jos jäät vielä jumiin tilanteeseen ja mietit että lähdetkö pois tai uhriudutko, et ole vielä muistanut viattomuuttasi ja uskot vielä uneesi. Se ei ole kuitenkaan tuomittava asia, vaan ainoastaan inhimillinen. Kuten tuolla kirjoitat että pelkosi tulevat näkyviksi, saat niiden vapautumiseen hyvät tilanteet.
Veljesi ovat siellä vapauttaaksesi sinut. Jokainen negatiivinen asia on lääke tai viite vapauteen.
Dualistinen maailmasi on sinun omaa tarinaasi. Oma maailmasi josta ikuinen Rakkaus ei ole edes tietoinen. Mutta sinun lahjasi on juuri se, että Rakkaus on ikuinen ja vapaa maailmastasi. Kuinka monta elämää, kuinka monta triljoonaa vuotta, kuinka monta sotaa ja ristiriitaa haluat kansana vielä käydä läpi, kunnes oivallat että "täytyy olla toinenkin tapa"?? Mieti tätä hetki.

Rakkaus ei ole rajallista kuten maailmasi ilmentää, Rakkaus ei koskaan lopu kuten maailmasi ilmentää. Hyvä ei koskaan muutu pahaksi kuten maailmasi ilmentää, eikä aika ole koskaan edes alkanut, vaikka lapsellisesti siihen tarinaan vielä uskot.
Kuinka monet hautajaiset haluat vielä käydä läpi kunnes muistat, että todellinen elämä on ikuinen? Kuinka monta kehoa haluat vielä käydä läpi muistaaksesi todellisuutesi? Jos ajattelet että Jumala loi kehon ja maailman, olet vielä lapsen kaltainen joka uskoo joulupukkiin (tarinaan ja muotoon joka sinulle kerrottiin). Loisiko Jumala rajallisen, sairastelevan muutaman vuoden kestävän kehon jossa jokaista hyvää ajatusta seuraisi paha ajatus ja jokaista hyvää tekoa seuraisi paha teko? Jo se, että teet hyvää toiselle keholle voi vastaanottaja kokea sen pahana asiana. Et siis voi edes tietää maailmassasi sitä mikä on hyvää ja mikä huonoa. Kuka tai mikä sen päättää? Mieti tätäkin hetki.

Jokainen siis katsoo vain omaa uskomusjärjestelmäänsä. Minä ohjaan sinut pois sieltä mikä ei ole todellista. Siksi en lisää untasi enkä lupaa sinulle muodollisesti ihanaa maailmaa. En puhu sinulle asioita joita egosi haluisi kuulla, vaan ohjaan sinut takaisin kotiisi, ikuiseen rauhaan. Mielessäsi mieleesi.
En lupa sinulle hyvää ihmissuhdetta, lisää palkkaa enkä kerro puolen vuoden sääennustusta, koska en ota osaa muotoihin vaan muistutan sinua MIELESSÄSI kuka todella olet. Tähän prosessiin harvat haluavat heittäytyä, mutta he haluavat, jotka väsyvät maailmaan. Maailman tuoma rakkaus ei enää heitä tyydytä vaan alkaa kotimatka todelliseen Rakkauteen. Se mitä löydät sisältäsi, löydät ulkopuoleltasi, vaikka se onkin pelkkä heijastus mielestäsi. Siihen kaikkeen tarvitaan uskomusten anteeksianto.

Minä: Juujuu, kyllä tuo tiedetään, mutta täällä ajassa se käytäntö onkin eri juttu. Kun näet unta, näet unta eikä sitä voi kieltää.

Rakkaus: Harjoita mieltäsi jatkossakin. Palkkio tulee olemaan suuri.

Minä: Palkkio? Puhuuko Rakkaus palkkioista?

Rakkaus: Jos en käytä viitteitä, olen hiljaa sinussa.  Palkkiosi on tässä ja nyt, otatko sen vastaan?

Minä: No otan otan. Mutta en näe sitä...

Rakkaus: Palkkio on jo sinussa. Olen sinussa. Rakkaus on sinussa. Tätä me nyt muistelemme.

Minä:  Nyt on pääsiäinen. Mitä se muuten merkitsee?

Rakkaus: Mitä haluat sen merkitsevän? Symboli tuomitsemiselle vai vapaudelle? Kenties kivoja vapaita työelämästä? Minulle se ei merkitse mitään. Tule tänne niin symbolit loppuvat.

Minä: Munarikasta pääsiäistä?

Rakkaus: Vaikka sitäkin.

Minä: Tosikko!

Rakkaus: Näit tosikon. Ota vastuu kaikesta, niin todellinen polku vasta alkaa. Pidä tuo huumorintajusi. Se on hyvä kaveri siellä ajan maailmassa.

Minä: Olen huomannut kyllä.
Mitä tuo täydellinen vastuunotto merkitsee?

Rakkaus: Sitä että et enää huku muodon maailmaan. Et enää etsi itseäsi muodoista. Et enää sokeasti usko lineaarisen ajan todellisuuteen. Et enää henkistä ulkomuotoja. Et enää etsi elämistä toiseen Jumalaa luonnosta tai muista epäjumalista. Et enää yritä muuttaa ajan maailmaa tai mitään muotoja. Sinun rakentamaasi maailmaan liittyy aina pelko ja syyllisyys. Ja niin kauan kuin etsit itseäsi ajan maailman viidakosta, eksyt. Tunnet eksyväsi illuusioon vaikka todellisuudessa oletkin JO minussa.
Täydellinen vastuunotto tarkoittaa sitä, että käytännössä alat tarkkailla omia ajatuksiasi. Hiljaa edistyvä henkisyys on sitä, että on unessa henkinen, mutta henkisyyden kuplasta poksahtaminen tarkoittaa sitä, että lopettaa maailman muuttamisen ja katsoo omia uskomuksiaan läpinäkyvästi, omia tuomitsemisen ajatuksiaan ja vaikka juuri sitä, mitä jo oletkin huomannut dualistisen maailman luonteesta. Ne ovat heräämisen merkkejä.
Kuulostaa helpolta tarkkailla omia ajatuksiaan, mutta käytännössä vaikeaa, koska EGO haluaa tarkkailla ulkomaailman epäkohtia tuomitsemisen hengessä. Jos pystyt olemaan tunnin ilman yhtään tuomitsemisen ajatusta ympäröivästä maailmasta, sitä voi sanoa hyväksi suoritukseksi. Jos vastaat että "kyllä minä pystyn" olet todennäköisesti vielä unessa. Kokeile. 

Minä: Iok tehtäviä tehdessä huomasin, että hitto että oli vaikeeta edes kerran tunnissa ajatella jokin asia/tehtävä. "Oho, pari tuntia taas meni unessa"..."Oho, taas unohdin"..haha! Ego vie taas sata-nolla!

Rakkaus: Alitajuisellakin tasolla on paljon tuomitsemisen jälkiä jotka nousevat tietoisuuteesi. Sen lisäksi, että ulkoinen maailma tuntuu harhauttavan jatkuvasti sinut uneen. Todellinen Rakkaus on jotain sellaista jota ei voi käsittää sen suodattimen läpi jonka olet itse rakentanut.

Minä: Eikö tämä ole just se ongelma että "Jumala", "Rakkaus" käskee olla uskomatta maailmaan? Tämähän on dualistista! Opetat dualismia!

Rakkaus: Egon ääni. Matka Minun kanssani on matkaton matka jossa ohikulkevat maisemat vain vilisevät silmissäsi. Et vielä tiedä millaista perillä on, mutta luota Minuun. Kaikenlainen tulkitseminen ja arvottaminen on merkityksetöntä, vaikka sillä tuntuu olevankin merkitys matkan kannalta siellä näennäisen ajan maailmassa. Minä vie sinut pois dualismista. Ensin on nähtävä dualismi ja erillisyys, jotta voi antaa sen anteeksi. Sitä ei voi antaa pois mistä ei tule tietoiseksi. Tämän takia herääminen usein koetaan vaikeaksi ja ikäväksi. Jos tietäisit sen, että et luovu mistään ja että kaikki on todellisuudessa täydellisesti, olisit täysin rauhallinen Minun kanssani. Tätä muistutan sinulle.

Minä: Sen takia egoni repii minua toiseen suuntaan, koska tämä kokee menettävänsä itsensä? Onko se niin, että kun olen jo muistanut sinut, alan epätoivoisesti etsiä sinua jostain ihmisestä tai jostain muusta muodon jutusta?

Rakkaus: Sillä ei ole väliä todellisuuden kannalta. Ehkä sinun oman ymmärtämisesi kannalta asia voi olla noinkin. Se menee ohi kuten kaikki siellä ajassa menee ohi. Todellisuudessa ei ole mitään egoa joka repii mihinkään. Se on vain ajatus erillisyydestä. Siksi en kehota uskomaan moista uskomusta. Tarkoitus on löytää rauha tästä hetkestä. Kaikki muu on tarinaa. Tarkkaile uskomuksiasi, mutta en kehoita tarttumaan niihin pitkäksi aikaa.

Minä: Kuka tai mikä tarkkailee? Se sama ajatus, jossa näyttää piilevän erillisyyden ajatus?

Rakkaus: Hyvä. Yhdessä mielessä on mahdotonta olla monia triljoonia erillisiä mieliä tai ajatuksia. Näetkö nyt miten harhautunut olit? Kaikki on yhtä mieltä. Et ehkä ymmärrä sen laajuutta eikä se haittaa mitään. Anna tässä yhdessä mielessä ilmentyä kaikki minkä täytyy ilmentyä.

Minä: Ah, juuri tuota tarkoitankin! Tässä olen nyt! Muistan todellisuuteni ja siksi siinä saa ilmentyä se mikä ilmentyy! Todellista anteeksiantoa! Mä jotenkin uskon siihen, että mitään ei ole tarvetta piilotella tai tukahduttaa mitään. Jos uskoo mahtavaan Rakkauteen, ei ole tarvetta uppoutua yhteen tiettyyn rooliin ja luoda sen roolin taakse yhtä uskomusta jota puolustella henki hieveriin osoittaen että muut ovat väärässä.
Tää tekee tässä elämässä mun elämisen samalla helpoksi ja helvetin vaikeaksi. Olen menossa pois täältä. Sanon hymyssä suin BYE BYE, mutta samalla elän täällä vielä. Toisaalta elämisestä tulee simppeliä ja helppoa, enkä koe tarvetta juosta monien asioiden perässä onnea etsien eikä kuoleman pelko enää riivaa mieltäni. Ikäkään ei tunnu enää uhkalta, monet asiat vain naurattavat. Nautin hiton pienistä asioista, minusta on tullut läsnäoleva enkä käy mielessäni jatkuvaa taistelua.
Muistan että on vain 1 mieli joka vain näyttää olevan jakaantunut. Muistan Todellisen Rakkauden kun katson toista kehoa kehon "taakse".
Vaikeaksi homman tekee sen, että en paistattele enää egojen suosiossa. Minusta tuntuu, että mitä enemmän annan anteeksi läsnäolollani ja SALLIVUUDELLA, sitä enemmän jään kehollisesti yksin!
Ihan niinkuin minun seurastani pitää heti lähteä pois tai paeta pois omiin ajatuksiin. Katselen omaa näytelmääni....
Nyt kun avaudun taas tässä Rakkauden sallivassa tilassa, niin sanon että minulla on kova tarve katsoa kaikki paska mikä mielessäni vielä velloo, mutta tahtoisin tehdä sen jonkun toisen todellisuuden MUISTANEEN sielun kanssa. Olisin siihen valmis, mutta ilmeisesti tarkoitukseni on oivaltaa tämä totuus "yksin". Oli miten oli, mutta tajuan sen, että kehoihin samaistuminen vain viivyttää absoluuttisen Rakkauden muistamista.

Rakkaus: Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. En kehoita sinua aaltoilemaan menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan nähdä se Rakkaus jo nyt tässä ja nyt. 

Minä: Eli aaltoilukin saa tapahtua tässä ja nyt? ;-)

Rakkaus: Saa toki. Anna sen tapahtua, mutta on eduksi jos muistat, että se mikä ei aaltoile on pysyvää ja Rakkaushan on pysyvää. 

Minä: Suurin osa ihmisistä uskoo, että ajan maailma on rakkauden ilmentymää ja että kaikki on ihanaa ja paratiisimaista tai sitten pahaa ja huonosti.

Rakkaus: Heille voisi sanoa että "herätys". Sano itsellesi, muita ei ole.

Rakkaus ei koskaan tuomitse, kuole, muutu, katoa, epäonnistu, kärsi, erillistä, sairastele. Rakkaus ei pelaa tai edes omista mitään. Rakkaus ei ole rakennettu ajasta. Siellä kauneinkin kukka lakastuu aikanaan jos et sitä kastele, ja jokaisella ruusulla on piikkinsä, ja se satuttaa jos et ole tarkkana. Haluatko että sinusta jää vain pelkkä nimi hautakiven kylkeen? Vai haluatko muistaa kenties todellisuutesi? En kehoita sekoittamaan tasoja keskenään. Jumalan maailma ja egon maailma ovat täysin eri asia.

Minä: Eli juuri tämän takia Rakkaus sallii kaiken tapahtuvaksi, koska Rakkaudella ei ole mitään sijaa maailman synnyssä? Nyt sen tajuan! Rakkauden on oltava täysin eri asia kuin mikään syyllistävän maailman uskomus. Jos todella luottaa ja uskoo Rakkauteen, mitään ei enää tarvitse piilotella omassa mielessä. Jokainen piiloteltu ajatus mielessä projisoituu elämän valkokankaalle "kuvaksi". Tämä kuva annetaan anteeksi niin, että muistetaan, että se ei ole totta koska VAIN RAKKAUS ON TOTTA.
Tätä avoimuutta pelätään ja minäkin pelkään ihan hirveesti, koska pelkään että minut tuomitaan ja että menetän jonkin kuvan itsestäni (egon). 
Tämän takia polku räätälöidään jokaiselle oman näköiseksi. Muistaminen näyttää tapahtuvan eri aikaan erillisillä mielillä, vaikkakin mitään ei ole koskaan edes tapahtunut! Jos luottaa Rakkauteen, mitään menetettävää ei ole.

Rakkaus: Salli sen tapahtuvaksi mikä tapahtuu. Luota että olen kanssasi.

Minä: Kaikki on siis nyt hyvin. Ehkä lopetan tämän nyt tähän.

Rakkaus: Minä en lopeta, koska en ole koskaan aloittanutkaan. Sinä uskot alkuun ja loppuun, mutta hyvänä muistamisena tämäkin symboli toimii. Muistat nyt sen mikä on ikuista.

Minä: Nyt taas sen muistan, kiitos Rakkaus.
Ainii, hyvää pääsiäistä Rakkaus! 

Rakkaus: Pääsiäisen merkitys on nyt sinulle avoinna. Taivasten valtakunta on sisällä, ei ulkopuolella. Anna anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä tekevät (uni). Jokaisen ikinä maan päällä kävelleen totuuden muistaneen, jokaisen ristiinnaulitun ja jokaisen hengellisen tai henkisen oppisuunnan tarkoitus on sama. Rakkaus. Eikä Rakkaus ikinä, koskaan tuomitse. Jeesus ja Buddhakin muisti Rakkauden ja nyt on sinun vuorosi. Kaikki tulivat tänne muistamaan Minut ja Minussa olemme yhtä. Mikään muu ikinä, koskaan ja missään ei ole mahdollista. Sinun omaa todellista luontoasi ja totuuttasi ei kukaan tai mikään voi koskaan viedä pois.

Minä: Aamen.

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 18.

"Katso pilven hattaraa, sinä olet sitä, samalla olet katsoja, taivas ja kaikki, eikä sekään riitä. Laajenet ikuisuudessa ikuisesti."





Minä: Moi! Mulla on suht harvoin paska fiilis, mutta nyt mulla on sellanen. Aika hiton turhauttavaa kun ei ole ketään luotettavaa ihmistä jolle voisi puhua, kun ahistaa jutut joita ei voi edes tässä sanoa, koska siihen liittyy muita erillisiä hahmoja ja eihän henkistä polkua kulkeva saa valittaa tai puhua negatiivista. Omista tunteista on vielä suht helppo avautua, mutta muita ei voi viedä mukaan.
Tajusin myös tänään sen, että vaikka olen kiltti, hauska, iloinen, läsnäoleva ja pyrin ajattelemaan hyvää jokaisesta tapaamastani ihmisestä, elämä ei silti anna oikein mitään takaisin. Ja tajusin senkin, että koska kaikessa tulee aina se paska puoli, mihinkään viattomuuteen on aika huono uskoa.
Senkin raadollisen asian tajusin kun kelasin tarkkaan, että kai mä olen tuominnut jokaisen ihmisen sitten kuitenkin mielessäni koska mitään hyvää "karmaa" takaisin en saa. Tuntuu tällä hetkellä että olen aivan vitun pois pelistä ja haluan olla. Ei vain jaksa tällästä pintaliito, ahistus, feikki maailmaa yhtään.
Tiedostan senkin, että joku hieno asia saisi minut hetkessä hyvälle päälle ja unohtamaan kaiken paskan. Kunnon nauru ja se olis taas siinä mutta ei naurata varsinkaan yksin. Sekin tuntuu omalta henkilökohtaiselta peliltä. Joten sekään ei oikein nappaa.
Ihan hiton ahistava maailma. Tässä maailmassa ei ole mitään todellista hyvää. Hetken kestävää kyllä, mutta se onkin vain dualismin kolikon toinen puoli. Saattaa olla, että kohta tapahtuu jotain kivoja asioita, mutta sekin tuntuu jo valmiiksi siltä että "kiva kun kävit". Pysyvää onnea täältä on turha etsiä.

En vain tajua sitä, että miksi ihmiset eivät voisi olla hyviä toisilleen? Olen ihan ihmeissäni ollut koko elämäni siitä, että miksi koulukiusaamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, sotia, sairauksia, oravanpyörää, politiikkaa, negatiivisia lööppejä, uutisia, ihmisuhde sotkuja, draamoja, eroja, punnitsemista, kilpailuja, vertailuja, erkaantumista, huonoja ajatuksia, kuolemaa, syöpää ja kaikenlaista muuta paskaa? Ihmismielen pahuus, syyllisyys ja pelko! Miksi rakkauskin tarvitsee punnita niin tarkkaan ja lopulta hylätä se?
Olen aivan varma, että ihminen joka ei ole vielä kokenut ja nähnyt tarpeeksi ei voi olla mitenkään herännyt. Hän elää vielä omassa kuplassaan, odottaen puhkeamistaan ja sitä hän peittelee kaikin tavoin! "Minulla on kaikki hyvin, olen henkinen ja valaistunut ja ihana!" tai "Minä kyllä tiedän mitä onni on". Hän elää joko omassa kivassa kuplassaan tai sitten omassa huonossa kuplassaan tai kummassakin. Tätä kokonaisuutta kun katsoo, siinä ei ole mitään todellista valoa ja täydellisyyttä. Näen jokaisessa ihmisessä pelkoa ja epävarmuutta ja varsinkin itsessäni. Siihen kivaa ja ihanaa henkisyyden saippuakuplaan en halua jäädä, koska näen sen jo valmiiksi hajoavan. Miksi olisin niin hiton hölmö, että uskoisin enää mitä ego lupaa tai sanoo?

Voiko kukaan ihan oikeasti peittää silmänsä tälle maailmalle? Ei ole mitään hyötyä osata henkisiä tekniikoita tai omata jotain ihania kykyjä. Jokaista odottaa lopulta ahistus ja kuolema. Jokainen asuttaa kehoa ja haluaa neljän seinän sisään todelliselta itseltään piiloon. Sitten alkaa tajuton taistelu kuolemaa ja kylmyyttä vastaan. Ja varsinkin ihmismieltä vastaan. Itseään vastaan. Siinä teille Jumalaa, kukkasia ja täydellsitä paratiisia. Wake Up!!!!!!
Mitä sanoo Herra ukko Jumala?

Rakkaus: Tuo on vain sinun tulkintasi, tarinasi ja se saa olla niin. Elämäsi näytelmässä on mahdollista kokea tuokin tarina. Saat avautua ja päästää kireydet pois, se on vain hyvä merkki. Uskallat ja haluat tuoda ne päivänvaloon, luotat siis Minuun.. Minä en keksinyt maailmaasi, sillä sinä teit sen itse. Kerroit juuri hyvän esimerkin siitä miten epätäydellinen Minä en ainakaan ole. Tulen rauhasta, täydellisyydestä ja ikuisuudesta, sinun mielesi puolelta jossa ikuisuuden "äänet" kuuluvat. Sitä rauhaa ja Rakkautta sinä todellisuudessa olet vaikka se ei ei aina siltä tunnukaan. Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät. Anna niiden ilmentyä rauhassa. Tajuntasi takana on vielä kertomasi kaltainen uskomus, annetaan sille Rakkautta ja Anteeksiantoa.

Minä: On hemmetin paska fiilis tajuta, että minä en ole mikään hyvä, en guru enkä täydellinen. Ajattelen ja tuomitsen jos olen tietoinen ajatuksistani. Katselen edelleen vain omaa paskaa näytelmääni, omia uskomuksiani vaikkakin suurin osa elämääni onkin jo aika seesteistä ja täydellistä. Mutta jos jokin asia menee viduix, niin tuntuu että koko baletti menee sekaisin...kuvittelen ja kuvittelin vain olevani onnellinen! Mitäs siihen sanot?

Rakkaus: Se kuuluu ohjelmaan. Luota Minuun. Ei pelkkä rakkauden mantra tai jokin muu henkinen saavutus vie sinua yhtään mihinkään. Se mitä alitajunnassa on piilossa ei katoa sillä, että ajattelee kulissien olevan kunnossa. Eikä ne uskomukset poistu sillä, että ajattelee kaiken olevan paratiisimaista ja hyvää, tai että se olisi jotenkin korjattavissa kehittymisellä. Vain ego kehittyy.
Olet kerännyt NÄENNÄISESTI monia elämiä syyllisyyttä ja pelkoa. Ja jos katsotaan tätä sinun tarinaasi tässä hetkessä, siellä on paljon pelkoa. On todellakin maalaisjärjellä ajateltunakin mahdottomuus, että se kaikki yksilötason ja kollektiivinen tarina poistuisi sormia napsauttamalla. Onko niin käynyt jonkun kohdalla?
Tiedät jo kokemuksesta, että näet epäharmoniaa taivaan sinessäkin. Ruusuilla on maailmassasi piikit vaikka sitä kuinka palvottaisiin rakkauden symbolina. Hienoinkin Buddha patsas hajoaa lopulta tomuksi eikä Jeesus jaksa roikkua ristillä ikuisesti.
Sinun tulee antaa pois se kaikki se mihin olet ikinä uskonut. Sinua auttaa se, että ajattelet KAIKEN olevan juuri päinvastoin kun egosi on ikinä ajatellut.

Minä: Henkisyyden polku ei siis ole pelkästään kivoja juttuja? Miksei se voisi olla sitä? Iok:ssakin sanotaan, että hyvä uni on mahdollista?

Rakkaus: Kaikki haluavat kokea vain hvvää, mutta silti alitajuntasi ja ego ohjaa ja "luo" uusia uskomuksia anteeksiannettaviksi. Ehdotankin, että et miettisi niin paljoa sitä mitä henkisyyden kuuluisi olla tai sitä miten pitkällä sinä olet henkisyytesi polulla. Tee vain anteeksiantosi työ sitä mukaan kun uskomuksiasi ilmestyy päivänvaloon. Huomaat varmasti nyt, että yrität tehdä elämästäsi täydellistä, vapaata ja harmonista, samalla haluisit olla näkyvä, suosittu, onnistuva ja ties mitä-maailmassasi, kehossa. On suureksi hyödyksi muistaa, että koet eläväsi tällä hetkellä dualistisessa maailmassa joten ÄLÄ OTA SITÄ HENKILÖKOHTAISESTI. Jokaisella ihmisellä on omat ristinsä kannettavanaan. Se ei ole kuitenkaan totuus vaan näytelmä. Egon tarina.
Muistutan vielä, on hyödyksi jos et ota henkilökohtaisesti, sekin on vain henkilökohtaista EGOLLE. Ei Minulle. Minussa olemme yhtä, ego on vain erillinen tarina.

Minä: Jos ego on just se erillinen tarina, niin miksi hitossa annat sen tapahtua? Miksi täydellisyys antaa kaiken tapahtua?

Rakkaus: Hyvin yleinen egon kysymys jota tarinassa tarjoillaan. Tässä kohtaa ei ole vastauksia jos ollaan jo perillä kotona, mutta nyt kun muistutan sinua kotiin palaamisesta, niin vastaan edelleen katoavin sanoin.
Täydellisyys antaa kaiken tapahtua koska se on täydellisyys. Täydellisyydessä NÄYTTÄÄ tapahtuvan epätäydellisyys, joka ei kuitenkaan ole totta.  Se on vain erillisen mielen erillinen tarina ja siksi näyttää siltä, että se ei mahdu täydellisyyteen.

Ajattele että et ajattele.... no ajattelit sitä, että et ajatellut. Tämä ajatus ei ole totta ikuisuudessa, mutta se vain näyttää tapahtuvan ikuisuudessa. Kaikki tapahtuu vain yhdessä mielessä, vaikka se tuntuukin siltä että olisi erillisiä mieliä ja erillisiä tasoja ja sieluja sekä totuuksia. Totuudessa ei ole erillisiä totuuksia vaan se on kaikille sama. Ego on vain sana jota ei totuudessa ole, mutta se vain näyttää ilmenevän. Ego on kuin poutapilven haihtuminen. Hetken näyttää todelliselta, kunnes jäljelle jää vain sininen taivas (ikuisuus). Luulet silmänräpäyksen verran olevasi erillinen pilvi ikuisen taivaan keskellä. Siksi ei ole tarvetta huolehtia siitä milloin olet valaistunut tai valmis. OLET SITÄ JO. Se haihtuva pilvikään ei ajattele ja tarinoi, se vain syntyy jostain, ilmestyy ja hajoaa. Kun antaudut pienen itsesi SUUREMMALLE, annat vain tapahtua eli muistat sen, että sinua ohjataan ajattelit mitä tahansa. Edes ajattelu ei voi estää sitä mikä jo on. Miksi täydellisyys antaa kaiken tapahtua? Sitä poutapilvi ei ajattele sinisen taivaan keskellä. Tämä on egon loppu vaikka silläkään ei ole merkitystä onko se totta vai ei, koska merkitystä on vain egolle itselleen. Minun kannaltani ei ole.
Anteeksianto on juuri sitä, että kaikki nähdään vain viattoman liikkeenä jota ei todellisuudessa edes tapahtunut. Se mitä todellisuus on, sitä ei voida kertoa tai ymmärtää koska se olisi vain egon oma versio totuudesta. Lopulta jäljelle jää vain matkaton matka ja olet siellä mistä lähdit liikkelle joten relaa sen henkisyytesi kanssa. Vain ego haluaa kehittyä henkisesti, Minun ei tarvitse ja sinä olet Minä. 1 Minä Itse.

Minä: Huh, aika tyhjentävää.....kuinka monta tyyppiä tarvitaan muuttamaan ego ikuisuudeksi?
Vast: 1.

Rakkaus: Kyllä; 1. Oikeestaan ei yhtään sillä ei ole edes yhtä, koska se tarkottaisi sitä että voisi olla 2.
Kuka on se joka laskee 1,2,3,4,5,6,7,8,9....? Kuka on se joka ajatteli koko erillisen maailman?
Tarina on se joka laskee ja luo uutta tarinaa kunnes nukahtaa omaan uneensa. Kun tarina pääsee triljoonaan, se ei enää muista mistä lähti. Tässä luomisesi kaava. Kuka loi kaavan?

Minä: Huh osa 100. Kiitos että jaksat tehdä "työtä" kanssani. Joku toinen erillinen mieli ei ymmärrä välttis tästä yhtikäs mitään,vaikka olemmekin samassa veneessä. Ehkä minä luen tätä 10 vuoden päästä enkä enää tarvi sanaakaan tästä?

Rakkaus: Vielä tulee hetki jossa et tarvitse sanaakaan tästä. Olet siunattu ja Rakastettu sellaisenaan kuin olet. Jos sallit käyttää sanoja ja mieltäsi hetken:

Minä: Toki

Rakkaus: Jos tietäisit kuin täydellinen olet, jos tietäsit kuinka täydellinen olet kaikessa epätäydellisyydessäsi. Jos ymmärtäisit unohtaa ja päästää irti tai jos unohdat olla päästämättä irti, olet SUURI jokatapauksessa. Kukaan erillinen mieli ei pysty tarjoamaan Rakkauttaan siinä mittakaavassa jossa JO OLET. Mitään hätää ei ole! Muista vertauskuva sinisestä taivaasta ja pilven hattarasta. Katso pilven hattaraa, sinä olet sitä, samalla olet katsoja, taivas ja kaikki, eikä sekään riitä. Laajenet ikuisuudessa ikuisesti. Naurahda sille pienuudelle jota pienen hetken LUULIT olevasi. Ole ihminen, ole mitä ikinä tahdotkaan olla, mutta muista joka todellisuudessa olet. Niin suuri että egosi katoaa Rakastavaan täydellisyyden syleilyyn. Enää ei ole tarvetta uskoa pienuuteensa eikä tarvetta nähdä erillisyyden unta, eikä tarkoituksesi ole syytellä ja sotia itseäsi vastaan. Uusi tarkoituksesi on nähdä erillisyys unena josta HERÄÄT todellisuuteen, suuruuteen, täydellisyyteen.

Minä: Wooooh! Wauuuuh! JEAHHH!
Hetken ego katoaa kunnes taas muistan että olen ihminen pelottavassa tarinassa tarinan vankina....

Rakkaus: Olet tämä pilvi taivaan keskellä. Olet pilvi ja taivas yhtenä. Anna tämäkin tarina Minulle ja ole sitä. Usko jo, että kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu, jo ennen kuin mitään edes näytti tapahtuvan. Jos pieni mielesi vielä näkee epätäydellisyyttä, projisoi ja kokee kärsimystä, palaa näihin ajatuksiin, sillä se parantaa mielesi ja auttaa muistamaan kuka todella olemme.
Kukaan tai mikään missään, koskaan ei ole todella SATUttanut sinua. UNIversumi ei ole sinua vastaan  ja jokainen koskaan tapaamasi erillinen hahmo on muistuittamassa sinua tästä. Nyt on aika alkaa muistamaan se, että jokainen erillinenkin tapaus on vain ilmentämässä Rakkautta kanssasi. Voi kuinka Rakastava unesi tulee olemaankaan. Pilvet yhdistyvä ja hajoavat todelliseen YHTEYTEEN. Et ole yksittäisenä pilvenä taivaalla yhtään sen huonompi tai yksinäisempi kuin isompikaan pilvilautta tai yhtenäinen taivas tai avaruus. Ei ole väliä sillä missä kohtaa taivas muuttuu avaruudeksi. Rajoilla ei ole väliä, vaikka ne hetken mielessäsi siltä näyttääkin.

Minä: Huh kiitos Rakkaus, mutta entä uhkaavat ukkospilvet?

Rakkaus: Värillä tai uhkaavuudellakaan ei ole väliä. Ukkosen jyrinä on vain Rakkauden pyyntö erillisen mielen näkökulmasta. Itse pilvi tai ukkonen ei tiedosta olevansa ukkonen tai erillinen, sillä se VAIN TAPAHTUU. Sinäkin tapahdut. Kaikki tapahtuu, eikä ole ketään joka enää kontrolloi tai yrittää muuttaa mitään. Ykseydessä ei ole suunnitelmia tai hallintaa. On vain tapahtuma joka katoaa ikuiseen.

Minä: No tämä. Teen parhaani vaikka tiedän jo nyt että kohta kuvittelen taas olevani erillinen, pelokas ja yksinäinen....

Rakkaus: Jätä tämä samalla sallien sen tapahtuvaksi. Sekin kaikki vain tapahtuu, vai vieläkö tarvitset lisää jotain muuta siihen tarinaan? Minä olen tässä ja nyt kanssasi. Rakkaus vain ON.

Minä: Jatketaan harjoituksia, lepo! Asento! Taakse poistu! (armeijan slangia)

Rakkaus: Ollaan tässä hetkessä ja annetaan senkin tapahtua. (Rakkauden ja armon slangia)

Minä: Nyt on rauha taas mielessäni, kiitos Rakkaus.

Rakkaus: Tarina hetkeksi unohtui ja muistit Minut. Olemme Rakkaus Itse.

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 17.

"Olet sulautumassa ikuiseen sieltä ajasta pois ja se tekee sinulle kipeää. Tätä prosessia käymme nyt läpi. Sinulla tekee vaikeaa antautua omasta mielikuvastasi rakkaudesta Minun Rakkauteen joka on aina kaikenkattavaa."

Minä: Moi! Ota koppi! Nyt avataan pieni mieli!

Ota seksikäs selfie hyvästä kuvakulmasta.

Ole sosiaalinen ja suosittu.

Joogaa, meditoi, harrasta naurujoogaa tai mene salille niin näytät hyvältä.

Tee tunnelukkotestit ja muuta itsesi paremmaksi ihmiseksi jotta kelpaisit itsellesi ja muille.

Syö terveellisesti; muista ottaa a,b,c,d ja e vitamiinit. Entsyymit, antioksidantit, kollageeni, välttämättömät aminohapot sekä rasvahapot. Tiamiini, riboflaviini, niasiini, biotiini. Älä syö hiilareita tai syö hiilareita. Muista kasvikset ja kalium ja kalkki. Juo 3 kuppia kahvia päivässä, ettei tule dementia. Varo kovia rasvoja tai syö vain niitä. Syö lihaa mutta älä syö lihaa, muuten ei maapallo pelastu. Syö kasviksia, mutta älä unohda B12 vitamiinia. Juo vettä, ilman sitruunaa ettei hampaat mene. Juo kuitenkin sitruuna vettä sillä se tekee hyvää iholle ja saat tärkeät vitamiinit. Suodata hanavesi. Vältä kofeiinia, mutta juo vain vihreää teetä, tosin ole tarkkana mitä laatua juot,  ettet saa liikaa säilöntäaineita. Syö hiilareita, sillä niillä aivosi pelaavat. Juo lasillinen punaviiniä, siinä on paljon antioksidantteja mutta jätä juomatta sillä pienikin määrä alkoholia on pahasta. Syö leipää mutta varo gluteiinia ja viljoja. Vältä superfoodeja koska niitä ei ole tutkittu. Syö kuitenkin eineksiä ja pakastepitzaa koska ne on tutkittu. Varo liikaa saamasta vitamiineja, muuten menee maksa, mutta juo paljon alkoholia, siitä ei mene. Muista kestävä kehitys äläkä tue isoja lafkoja.

Hommaa älypuhelin, niin pysyt ajan tasalla joka hetki. Ole 24/h  tavoitettavissa.

Tee ahkerasti töitä.

Tunne syyllisyyttä ja usko tuomitsevaan Jumalaan tai ole ateisti.

Unelmoi ja tee niistä unelmista totta. Saavuta paljon elämässäsi.

Kehity. Kehity paljon. Kehity vielä enemmän.

Saa aikaiseksi. Saa paljon aikaiseksi.Näytä että olet olemassa. Jatka sukua ja perinteitä.

Pukeudu trendikkäästi, näytä hyvältä ja halutulta.

Sisusta asuntosi yksinkertaisesti ja muista että kaiken täytyy olla valkoista, ajankuvan mukaisesti.

Omista auto, asunto, omaisuutta.

Tee lapsia, ota kissa tai koira.

Ole täydellisessä parisuhteessa, mieluiten naimisissa.

Anna paljon seksiä, hyvää seksiä ja SAA sitä.

Miellytä ympäristöäsi.

Muista rakkaasi, tuttusi ja facebook kavereidesi syntymäpäivät. Plussaa on, jos muistat nimipäivät.

Lue uutiset, seuraa instaa, katso televisiota ja päivitä facebook hienoilla, kivoilla ja täydellisillä päivityksillä ja kuvilla.

Älä vanhene.

Kouluta itsesi ja pidä itsesi ajan tasalla.

Älä ole köyhä.

Ole samaa mieltä kuin valtamedia ja ystäväsi.

Usko lääkäriäsi.

Osaa small talk taidot ja muista vuorosanasi ulkoa.

Matkusta.

Seuraa politiikkaa ja äänestä.

Ole ekstrovertti ja ole aina mukava ja kivalla päällä. Jaksa.

Syö, juo, nuku. liiku, käy kaupassa, pidä huolta lapsista, ystävistä, käy suihkussa, tee ruoka, katso telkkaria, seurustele, ole sosiaalinen, ole yhteiskuntasi kruunu. Laita naamasi tienlaitaan, äänestä, älä nuku. Pese hampaasi.
Älä aiheuta pahennusta, hymyile, naura paljon, ole viisas, jatka perinteitä, elä kuten ikäisesi elää.

Sodi, arvostele vähintäänkin mielessäsi, riitele, ihastu, rakastu, eroa ja vihaa. Tuijota puhelintasi ja lenkitä koirasi.

Herää, noudata henkisiä lakeja ja ole hyvä ihminen. Lajittele roskasi, tiedä astrologiasta kaikki. Lue kirjoja ja käy messuilla ja koe hippikommuuni. Näytä hyvältä ja halaa paljon. Syö luomua ja puhu rakkaudesta. Ole hyväksytty ja viisas. Kuuntele beethovenia ja meditoi intiassa. Käy reiki 1,2 ja 3. Ennusta ja ole hyödyksi-mutta rahasta. Puhu paljon henkisyydestä, mutta palvele egoa. Osta Buddha patsas ja tuijota seinää vähintään tunti päivässä. Etsi rakkautta hautaan asti, etsi valaistumista hautaan asti.
Ja älä unohda enkeleitä. Mene Äiti Amman luokse.
Kadu tekojasi ja pelkää tuomiota.

Henkisyys tarkoittaa samaa kuin täydellisyys, olethan sinä kuulemma Jumala itse. Henkisyys on kuulemma sitä, että vain omalla itsellä on väliä, eihän mitään muuta ole. Toimi pelosta ja syyllisyydestä, haluathan sinä olla parempi ihminen. Hengaile vain henkisten ihmisten kanssa, sillä negatiiviset energiat lisäävät negatiivisuutta. Välttele paholaista ja ole itse Jumala.
Muista vaatteet; ne on oltava aitoa kuitua, muovi on pahasta. Älä shoppaile! Se ei kuulu henkisesti viriilin ihmisen toimintaan. Tuomitse saastuttaminen, mutta lennä lentokoneella ja aja autoa. Muista kumartaa yhteen suuntaan ja samalla pyllistä toisen suuntaan. Osoita sormella syyllistä ja näytä samalla kolmella sormella itseäsi (niin kuin nyt teen).

Tavoittele onnellisuutta aamusta iltaan. Älä ole lapsellinen vaan kasva aikuiseksi..siis oikeaoppisesti! Lopeta hevin kuuntelu ja maksa laskusi. Tunne syyllisyyttä, paljon syyllisyyttä, mielellään kaikesta. Tulkitse unesi ja häpeä kehoasi.

Minä täällä taas hei, siis IHMINEN! Mitäs sinulle kuuluu täydellinen Rakkaus? Näin meillä, mites teillä?



Rakkaus: Tai sitten voit vain antaa kaiken anteeksi ja katsoa tuon kaiken lävitse lempeydellä ja Rakkaudella? Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Mikään asia joka on ikinä saanut jonkinlaisen muodon ja uskomuksen, on vain illuusion laine täydelllisyyden valtameressä. Hyvää kuuluu, hei vaan.

Minä: No niinpä tietysti...Herra yliherra taas vain ON. Miksi minä en sitten ole?

Rakkaus: Tartut nyt uskomukseen että et ole. Liplatit vain ajatusten vietävänä. Nyt tässä hetkessä tuo kaikki on jo haihtunut. Et voi yhtään mitään sille, että OLET. Tahdoit tai et. Jokaikinen ajatus jota ikinä olet vaalinut on mennyt menojaan. Ajatus on neutraali siihen asti kunnes liität siihen uskosi. Mitään muuta ei jää kuin Minä olen.
Puhuit tuossa vain omasta maailmastasi, omista uskomuksistasi. Minä en tule enkä Minä mene etkä voi ravistella Minua pois Sinusta. Saat ajatella maailmastasi ihan mitä haluat, mutta ajattele tuo vain näytelmänä. Ego on pelkkä näytelmä.

Minä: Mitä muuta haluat sanoa siitä, että olen huomannut henkisyyden sekoittuvan tähän maailmaan?

Rakkaus: Se on inhimillistä koska uskot maailmaasi niin paljon. Et halua luopua maailmastasi, vaikka se on lopulta kaiken lopputulos. Haluat vaalia maailmaasi ja samalla henkistyä. Tasot menevät sekaisin ja vain egosi henkistyy. Egosi vie henkisyyttäsi eteenpäin. Sinua johtaa ego enkä Minä.
Jos todella haluat kokea mielenrauhaa ja todellista Rakkautta, ensimmäinen asia joka tulee muistaa, on se että Minä en ole ego. Tämä tarkoittaa sitä, että erotat Minut ja egon toisistaan. Näin alat rentoutumaan. Ego ja Jumala ei koskaan ole sama asia vaan täydelliset vastakohdat. Olet uskonut egoon niin kauan ajassa ja nyt olet paluumatkalla takaisin kotiin. Kun muistat että vain Rakkaus on totta, et koe enää syyllisyyttä ja pelkoa maailmaasi kohtaan, sillä eihän se ole totta. Mutta jos sekoitat maailman ja Jumalan keskenään, tulee vain mielen sekoitus ja uusi kysymys, uusi kehittyminen joka antaa vain tarkoituksettomuuden tunteen. Ego sanoo "etsi etsi, mutta älä löydä", Minä sanon "Sinä löysit jo Minut".

Minä: Aa,kyllä. Asiasta kukkaruukkuun taas. Voisitko sä vähän potkia mua eteenpäin. Mulla on niitä samoja teemoja joiden kanssa näytän jumittavan?

Rakkaus: Ei minun tarvitse potkia sinua. Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan tässä hetkessä. Mihin olet menossa? Pois tästä hetkestä? Tulevaisuuteen?

Minä: Huh sun kanssas....
Tarkoitin sitä, että jumahtelen tiettyihin ajatuksiin ja odotuksiin jotka tapahtuvat tässä hetkessä.

Rakkaus: Mitä haittaa ajatuksista on? Oletkin tehnyt niin että annat niiden olla. Jatka samaan malliin. Ne kyllä haihtuvat samaan paikkaan josta tulivatkin. Maailmaa ei tarvitsisi tulkita niin paljon.

Minä: Välillä muistan sen, että kaikki tapahtuvat täydellisyydessä. Se täydellisyys ei ole muotojen maailma vaikka muotojen muuttuminenkin voi olla täydellistä.. Vaikeaa kuvailla...

Rakkaus: Et tiedä mitä täydellisyys on, mutta voit luottaa että vain täydellisyys on totta. Kehon silmäsi ovat niin rajalliset, kehon korvasi eivät todellakaan kuule eikä keho ilmestyessään ole muuta kuin kadonnut. Unesi on jo ohi. Nyt vain muistelet "elämääsi" joka on korvike Jumalan todelliselle elämälle. Muulla ajattelulla et pääse syyllisyydestä ja pelosta. Jos teet maailman todelliseksi, jäät siihen vangiksi... tai siltä se sinusta tuntuu. Oman pienen mielesi vangiksi. Kaikki pienet mieletkin tapahtuvat ykseydessä joten mitään hätää ei ole. Egosi ei ole mitään. Tähän tietoon harva on valmis, mutta jokainen siihen lopulta päätyy. On päätynyt jo, koska aikaa ei todellisuudessa ole. Olette "valaistuneita jo".

Minä: Jaaha. Nyt haluan avata vähän egon uskomuksiani: Miksi en vain voi olla tavallinen ihminen? Olen hiton väsynyt henkisyyteen ja kaikkeen jota se pitää sisällään. Minun viimeisiä anteeksiannon läksyjäni? Anteeksi jo valmiiksi, mutta minusta tuntuu että  "henkiset ihmiset" joita olen tavannut ovat olleet pinnallisimpia ihmisiä, silleen niinkuin tavallista läsnäoloa ajatellen. He ovat hyvin tarkkoja ja analyyttisiä itsestään, henkisyydestä ja ympäröivästä maailmasta eikä yhteyttä kanssani tapahdu (oma näytelmäni). Minusta tuntuu, että he tulevat tapaamaan minua siltä pohjalta että "ah Rakkaus mies" ja se lähtee jo siltä pohjalta että kukaan ei ole kiinnostunut minusta tavallisena ihmisenä, arkisena, -epätäydellisenä-. Parhaat yhteydet tulevat lasten kanssa ja eläinten kanssa sekä nobodyna luonnossa ja kaupungissa ihmisten keskellä! En ymmärrä miksi silloin koen valtavaa Rakkautta? Miten on mahdollista että minusta tuntuu että olen yhtä Rakkauden kanssa vaikka kaupassa shoppailessa, kaupungin hulinassa metrossa, liikenne valoissa tai bussissa, mutta jos olen henkisen tai tavis ihmisen kanssa ja haluisin mennä syvemmälle ja kokea yhteyttä olemalla oma hölmö itseni, sitä ei tapahdu? Ihmettelen sitä kovasti. Tuntuu kuin tarina olisi välissä. Jos kävelen vaikka ulkona luurit päässä, saan mahtavat rakkaus kicksit ja ja koen valtavaa Rakkautta menneisyydestä, tästä hetkestä ja vaikka tulevaisuudestakin ja se tapahtuu tässä ja nyt. Jos olen itsekseni, niin minusta tuntuu, että olen Rakkaus itse. Ei mitään peliä, ei mitään odotuksia keltään eikä ketään kohtaan. Ei suunnitelmia, ei pelkoja jätetyksi tulemisesta eikä siitä että en kelpaa. Itselleni kelpaan kyllä. Tykkään olla maailman tarkkailija ja antaa anteeksi sitä. Haluan seurata "vierestä" neutraalisti. Olen valmis avaamaan itseni vaikka intiimiin suhteeseen, nauramaan ja pitämään hauskaa, mutta törmään ympärilläni vaan vakavuuteen. Mitä ihmeen uskomuksia katselen itsestäni?

Ennen vanhaan halusin pois ihmisten ilmoilta, pelkäsin läheisyyttä ja seksikin oli pelottavaa ja estoista. Silloin minusta tuntui että Minua halutaan enemmän ja vedin puoleeni ihmisiä. En ymmärtänyt miksi minua pelotti. Ensin halusin läheisyyttä mutta kuitenkaan en kestänyt sitä. Nyt kun rajat on auki paljon enemmän, tunnen olevani enemmän yhtä maailman kanssa ja saan uskomattomia fiiliksiä elämästä, silti sellaista sydänystävyyttä ei minulle siunata eli erillisyys on kuitenkin mielessäni, alitajuisesti? Mistä tämä johtuu?

Rakkaus: Oletko valmis kuulemaan?

Minä: Olen toki..tai en...tai olen mä. Anna palaa Jack!

Rakkaus: Egon Rakkaus on sitä, että haluaa yhden ihmisen rakkauden ja sulkea pois muun maailman Rakkauden. Olet sulautumassa ikuiseen sieltä ajasta pois ja se tekee sinulle kipeää. Tätä prosessia käymme nyt läpi. Sinulla tekee vaikeaa antautua omasta mielikuvastasi rakkaudesta Minun Rakkauteen joka on aina kaikenkattavaa. Minusta hyötyy jokainen, egon rakkaudesta tulee vain rajallisuudesta aiheuttuva tuska. Voisitko antaa itsellesi mahdollisuuden ajatella, että olet enemmän Rakkaus nyt kun rajat paukkuu auki? Jos katsot maailmaa, koet vapautta ja näet jokaisessa ihmisessä Minut. Enää kaupungin hulinassa ei väsytä kuoliaaksi eikä yhden ihmisen kanssa sovittu SOPIMUS ahdista eikä rajoita. Kahden ihmisen välillä tapahtuva tarinoiden yhteenliittäminen ei ole sitä rakkautta jota TODELLA HALUAT. Olet pyytänyt ja siksi autan sinua. Nyt me menemme rajallisuudesta ykseyteen. Kun puhut henkisistä ihmisistä ja siitä, että et pääse heidän kanssaan yhteyteen, yritätte vain liittää ajatuksianne, menneisyyttänne, odotuksianne yhteen. Oli kyse sitten tavallisesta suhteesta tai henkisestä suhteesta, EGO EI VÄLITÄ tippakaan siitä millä nimellä se kulkee. Ego käyttää jokaista suhdetta hyväkseen. Henkisyys on sille mahtavinta kasvualustaa. Henkisiksi ihmisiksi kutsuvat ihmiset ovat heräämisen polulla ja siksi ego on kiinnostunut niistä erityisen paljon. Unessa kulkevat suhteet ovat sille suht helppoja, koska he ovat siki-unessa. Tavis ego suhteet elävät ympäröivässä maailmassa ja näin he eivät ole vielä heränneet kyselemään "kuka minä olen?"
Voit siis olla kiitollinen siitä, että olet saanut tavata henkisiä ihmisiä. He ovat sinun täydellinen peilisi. Katselet heistä itseäsi. Rakasta heitä ja anna heille anteeksi se mitä kuvittelet ITSESTÄSI. Jokainen ihminen tulee elämääsi juuri oikealla hetkellä ja tietystä syystä.
Olet kummissasi siitä, että et koe tässä ajan muodossa syvää yhteyttä yhteen tiettyyn ihmiseen, mutta se johtuu siitä että olet pohjimmiltaan ITSE pyytänyt päästä KOTIIN ja nyt sinua autetaan oikein joukolla. Ole kiitollinen siitä, että olet saanut tavata niin paljon ihmisiä ja niin paljon kokemuksia, niin paljon sydämen tärinöitä ja kyyneleitä. Rakkautta ja piikkilankaa. Olet kokenut huiput ja syvyydet siitä yhdestä tietystä syystä: JOTTA HERÄISIT.
Sinulle on ajassa opetettu, että Rakkaus kuuluu olla tietynlaista ja erillisyyteen perustuvaa. Mielesi on ihan sekaisin siitä mitä rakkauden kuuluisi olla. Nyt näissä keskusteluissa selkiytetään mielesi.

Minä: Voihan itku miten kaunista ja selvää. Jotenkin muistan nyt, että tämä tieto on minussa, mutta ilman näitä keskusteluja ne sekoittuvat mielessäni ja taas sitten tunnen vain sekavuutta ja tuskaa...ja yksinäisyyttä...ja taas rumba alkaa mielessäni. Mutta kun kirjoitan vastaustasi, se vaan tulee 100 % kirkkaudesta ja selvyydestä ilman taukoja ja ilman pienentäkään miettimistä. Uskomatonta.
Nyt kuitenkin egoni taas sanoo, että tämä viesti tulee häneltä..mitäs siihen sanot?

Rakkaus: Loppupelissä sinun ei tarvitse miettiä mistä tämä tulee, koska miettimisen tekee vain ego. Rakkaus auttaa sinua juuri oikein, luota siihen nyt. Ego ei halua sinun olevan jokaisen hyväksi, vaan se haluaa vain olla erillinen. Ego haluaa kyllä selvitä itse erillisenä vaikka se jo tietää että häntä odottaa vain muutos ja kuolema. Rakkaus on Rakkaus kuitenkin aina jokaiselle erilliselle mielelle.

Minä: Okei. Tuli tässä samaan aikaan mieleeni mielikuva. Kun katselen elämää, maailmaa monissa eri muodoissaan esim. vaikka jotain livestriimiä you tubesta, niin se kaikki näyttää vain TEATTERILTA. Voin tuntea ja fiilistellä oikein kunnolla, ja siitä puuttuu tuomitseminen koska tiedän että kaikki on vain näytelmää...sellainen mielikuva nousi nyt, tuliko tämä sinulta?

Rakkaus: Tämä mielikuva vastaa jokaiseen kysymykseesi. Näe se teatterina ja ole vapaa.

Minä: Ou jeah!

Jokaisen ihmissuhteen vaikeus on siinä, että siihen jumiudutaan. Ihastuminen ja Rakastuminen on loppupelissä hyvin egoistista. Se koko peli tapahtuu minun pienelle mielelle. Jätän kaiken muun ja hetken päästä joudun irtautumaan kuitenkin siitä kaikesta sovitusta tarinasta.
Jos egossa halutaan pitää yllä rakkautta, se tehdään mielyttämisen kautta. Jos halutaan että suhde pysyy hetken kasassa, on tehtävä -hitosti- töitä!!! Ei hitto, ei ihme että en sellaista halua! Ego ei saa minusta enää otetta kun en ole kellee yhtään mitään! En halua olla unessa pelkkä tarina, mutta haluan että tarina tulee läpinäkyväksi. Olen tarina mutta sen läpi nähdään...aaah täydellistä anteeksiantoa! Se on mielestäni ainut oikea ja aito Rakkauden muoto ajassa. HUH!

Ihmisuhde on yleisesti on pelkkä sopimus:
Tapaaminen-ehkä toinen tapaaminen-ehkä kolmas tapaaminen- ehkä yhteen muuttaminen-yhteisistä säännöistä sopiminen-sormus-yhteinen lapsi/lapset- erilleen kasvaminen-riitely- draama- ero ja lopulta kuolema. Nice!
Yhteinen kemia-sovitut vuorosanat (ei saa sanoa väärin ettei synny pettymys ja riita)- yhteiset kokemuket (harrastukset ja tulevaisuuden suunnitelmat)- yhteiset USKOMUKSET....pahimmillaan pitää pukeutuminenkin kohdata tai vaikka rahapussin paksuus....jne-jne. Kaikki pitää osua nappiin, jotta EGO suostuu jakamaan erillistä ja yhteistä tarinaa vain ja ainoastaan tuhotakseen jotta voi alkaa taas alusta...

Rakkaus: Tähän kaikkeen haluat samaistua? Minä olen jokaisessa ja aina- Minua ei etsitä sillä Minä Olen jo. Jätä tämäkin tarina. Olet koputtanut ja nyt sinulle avataan. Nyt näet neulansilmän, mene siitä.

Minä: Nyt muistan miksi menen vauhdilla eteenpäin...tai siis taaksepäin...tai siis vaan MUISTAN.
En jaksa mielyttää ketään vaikka miellytänkin, en jaksa arvostella ketään vaikka arvostelenkin, en jaksa olla hyvä ihminen vaikka olenkin hyvä ihminen, en jaksa olla paha ihminen vaikka olen myös paha.
Minussa on koko maailma: minussa on pimeys ja valo, Rakkaus ja viha, Hitler ja Äiti Amma.
Katselen omaa näytelmääni. Aina kun tapahtuu, minä olen paikalla.
Antaa koko paskan olla sellainen kuin on. Ei vittuakaan kiinnosta muuttaa sitä. Tämä tässä riittää. Jos se ei riitä, sekin riittää.
On vapauttavaa olla epätäydellinen, pimeä, turha. On vapauttavaa hyväksyä oma kuolevaisuus. Saan olla mä vitun kaikki. On vapauttavaa olla materialisti ja idiootti. Ei kiinnosta esittää yhtään mitään vaikka koko idioottia esitänkin. Mikä tässä on hätänä jos saan olla kaikki?!

Haluan hyväksyä kaaoksen ja ajan. Haluan nähdä epätäydellisyyden ja ottaa vastaan sen mikä ON. On ihan vitun sama onko Rakkaus totta vai ei. On aivan sama olenko henkinen vai en. Millään ei ole mitään väliä, vaikka sillä olisikin väliä. Saan haluta Rakkautta ja saan katsella alitajuntani luomaa näytelmää, saan samaistuakin jos haluan, ihan vitun sama.
Vielä tulee hetki kun kaikki loppuu, jopa nämä sanat. Yhtään kysymystä ei jää jäljelle. Antaa epätäydellisyyden kukoistaa ihan rauhassa. Antaa epätäydellisyyden olla täydellistä. Mitään ei tarvitse muuttaa eikä mistään tarvitse ottaa mitään pois. Ihan sama missä olen ja mihin meen. Ketä se kiinnostaa? Jos jotain kiinnostaa, sen kuuluu ollakin niin. Miksi taistella epätäydellisyyttä vastaan?! Tajuan nyt että henkisyyskin on vain epätäydellisyyttä täynnä ristiriitaisuuksia. Niissä voi olla alentava ja syyllistävä viba. Hyvä ja heränneet ihmiset vs. unessa olevat ihmiset. Henkiset ja ei-henkiset. Vittu mitä paskaa. Oikein egon riemuvoitto! Mitä henkisempi sitä erillisempi koska kaikessa on kuitenkin hyvä ja paha (ajassa). Mitä enemmän korostaa toista puolta, varjo kulkee mukana. Kuitenkin polulle on lähettävä jos aikoo oivaltaa totuuden.

Ego näkee epätäydellisyyttään ULKOPUOLELLA muissa, jotta itse voisi olla parempi ja erityisempi! Vittu mikä huijaus! Todellinen herääminen on sitä, että MINÄ NÄEN! Kuka näkee ja mitä näkee? Missä se NÄKY silloin on?!!!!! No ITSESSÄ! IHAN VITUN AINA. Nukkuva luulee olevansa täydellinen vain egossa eli omassa tarinassaan!
Herääminen on sitä, että tajuaa että "voi vittu, mun näytelmä, mun keksintö!" Egon stragedia on just sitä, että itse on enkeli ja muu maailma on paha ja epätäydellinen. Rakkaus on sitä, että näkee oman epätäydellisyytensä, hyväksyy sen. Vain silloin voi hyväksyä muidenkin epätäydellisyyden ja hyväksyä sen! Sen kautta tajuaa, että epätäydellisyys on egon rakennelma ja vasta sitten voi katsoa ikuisuuteen jota me olemme. MINÄ OLEN.

Ego muokkaa omaa henkisyyttään ja yrittää sovittaa egon luomaa tarinaa täydellisyyteen. Yhtyminen tapahtuu vain sillä, että tajuaa näkevänsä omaa untaan erillisyydestä.

Rakkaus: Heräsit. Hyvää huomenta.

Minä: Heh. Huomenta. Hyvää yötä ja huomenta.

Kun löytää rauhan sisältään ei siis ulkopuoleltaan, vasta sitten voi jakaa rauhaansa ulkopuolelleen. Eikä silläkään ole niin väliä loistaako valoa ulkopuolelleen vai ei. Vain egolle sillä on väliä. Ego voi sanoa "et elä kuin opetat", "et sinä ole niin rauha kuin uskottelet" jne. kuka tämän kaiken sanoo? No ego itse tietysti. Ole siis tarkkana mitä muista ajattelet. Ego joka katselee omaa epätäydellisyyttään toisista/ympäröivästä maailmasta.
Rauha on kaiken maailman muotojen ulottumattomissa. Rauha tulee ihan jostain muualta kuin maailmasta. Jos joku kysyy minulta mistä rauha tulee tai tunnetko rauhaa? En osaa vastata siihen, mutta tiedän vain että jokin on muuttunut.

Halusin vielä käydä läpi tunteita, mikä merkitys tunteilla on? Kuuluuko niitä tuntea?

Rakkaus: Tunteet voivat olla navigaattorisi siinä mielessä, että se kertoo kuinika paljon on vielä anteeksiannettavaa. Tunteet eivät ole huono asia. Jos et tukahduta tai kiellä niitä, se kertoo siitä, että haluat olla rehellinen itsellesi. Neutraali suhtautuminen tunteisiin on kohdallasi sopivaa. Jos koet tunteiden piilottamiseen tai ylikorostamiseen, sekin on ok, mutta suhtaudu tunteisiin kuin meditoisit seuraten ajatuksiasi. Niitä tulee ja menee. Rakkaus katselee niitä Rakkaudella. Ego takertuu ja tuomitsee. Ego jopa pelkää tunteita ja ajatuksia ja siten myös ympäröivää maailmaasi. Jos näet tuomitsevan ihmisen tai ympäristön, tiedät että hän tai sinä ei ole vielä oppinut katselemaan tunteitaan ja ajatuksiaan Rakkaudella. Katso tätäkin muotoa Rakkaudella, Minun kanssani.
Kaikki on loppupelissä hyvin yksinkertaista, ja vain ego tekee kaikesta monimutkaista tarinaa. Kun harhaudut sokkeloihin, palaa takaisin Minuun. Olet aina täydellisen tervetullut Minuun.
Nauti tunteistasi, anna niiden olla, ne eivät kaipaa lisä tarinaa, ei uutta kirjaa. Äideillä lapsiaan kohtaan on tunteiden hyväksyminen hyvässä muistissa. Kun lapsi itkee, äiti ei yleensä tuomitse. Tosin lapsikin on äidin peili, tunteiden nostattaja, mutta niihin ei katkeroiduta. Miksi katkeroituisit vanhempanakin toisiin aikuisiin? Itseesi? Rakkaus näkee ajan läpi ikuisuuteen. Sitä me todellakin olemme. Kaikki yhdessä. Ajatukset ja tunteet yrittävät erottaa meidän mielissämme, mutta kun katselet niitä lempeydellä muistat kuka todellisuudessa olet.

Minä: Kiitos taas muistutuksesta.

Rakkaus: Kiitos että saamme olla yhtä.

Minä: Pikkuhiljaa alan todella tajuamaan että mikä merkitys tällä keskustelulla on. Melkeinpä voisin sanoa, että "ovela" ja aika henkilökohtainen tapa erottaa egon tarina ja Rakkaus toisistaan. Ja samalla joku toinen lukija saa näistä keskusteluista tarttumapintaa, apua omalla oivalluksen polullaan.

Rakkaus: Polkuja on monia, mutta olet halunnut valita nopean polun oivaltaa totuus. Kysyit että "kuka minä olen?", "Mitä totuus on?" ja sitten sinussa puhutaan, vastataan ja ohjataan. Tässä ja nyt. Muistat näissä keskusteluissa samalla sen, että sinussa on aina ollut Rakkauden ääni. Se on jokaisessa meissä.
Olet kysyt miten voit erotta egon ja "Pyhän Hengen" äänen toisistaan ja nyt sinä kuuntelet Minua, Rakkauden ääntä. Lopulta jää vain 1 ääni. Niin kauan kuin tuomitset, arvostelet, yrität rationalisoida, järkeistää maailmaa, erillistää itsesi, muuttaa maailmaa, niin kauan äänet näyttävät menevän sekaisin. Et erota, että mielessäsi on vain 2 ääntä ja toinen niistä todellisuutesi polku. Omasi ja Minun ääni joka ei tule ajasta. Kun kysyt, sinussa puhuu ajan maailman muokkaama ääni ja kun vastaan se tulee ajan ulkopuolelta vaikkakin saatat luulla, että aika puhuu koska se tapahtuu ajassa. Saatat hyötyä ajatuksesta, että käytän ajan maailmaa hyödyksesi, siksi näyttää tämä kaikki tapahtuvan sinun omassa uskomusmaailmassasi.
Käytät vielä paljon energiaa miettimällä millainen sinun unelma elämäsi olisi.
Seuraa vain Minua, luota Minuun ja anna maailmasi Minulle, niin se ainoastaan vie sinut siihen Mitä todellisuudessa olet ja haluat olla. Rakkauden janosi on niin suuri, että haluat sen kaikkialta, haluat olla siinä ja haluat kokea sitä...Mitä lähempänä olet Minua, sitä enemmän egosi hämmentyy ja yrittää ohjata sinut luokseen. Siksi kyselet paljon ihmissuhteista ja rakkaudesta. Takaisin et voi enää palata, joten sinulle on hyväksi jos vain irrotat otteesi maailmasta ja luotat Minuun. Luovut vain tyhjästä kun luovut maailmastasi. Luovut mielessäsi, kehosi edelleen näyttää hetken aikaa kulkevan ajassa ja näin siitäkin matkasta tulee mutkaton ja unestasi onnellinen.

Minä: Uuuh,täst miä piän <3 Kiitos vaikka pelottaakin. Mutta resonoi silti. "Sielu" tietää. Tarviiko maailmasta luopua?

Rakkaus: Sieluja ei lopulta ole. Jos ja kun kaikki on yhtä, kaikki on yhtä. Erilliset sielut kuuluu erillisyyden uneen. Kehosi elää maailmassasi mieli rauhaa täynnä. Et luovu mistään.

Minä: Arvasin että tartut tuohon sielu juttuun...

Rakkaus: Hyvä että huomasit ja arvasit. Se on sen merkki että olet muistanut Rakkauden.

Minä: Ou jeah! Hetkittäin juu muistan...

Rakkaus: Kun muistat kerran, muistat aina.

Minä: Olen siis rakastunut!

Rakkaus: Olemme Rakastuneita. Olemme Rakkaus Itse.

Minä: Itse tarkoittaa yhtä? Rakkaus itse on 1?

Rakkaus: Kun sanon että yhtä, se on paras sana kuvaamaan sellaista mikä on absoluuttista, täydellistä ja se voi vain laajentua. Pieni mieli ei ymmärrä Rakkauden laajuutta. Siksi et voi samalla tasolla ymmärtää rakkautta jolla lasket matematiikkaa. Voit kuitenkin harjoitella muistamaan ja voit harjoittaa käytännössä antamaan anteeksi kaiken sen mitä ei tapahtunut kuin unessasi. Voit arjessasi saada muistoja minusta ja nauti siitä, matka on vasta alussa mutta loppu on jo tullut. Paha uni ohitse. Rakkauden uni alkaa.
Kuvitellussa sinussa on kaikki esteet jotka näyttävät olevan Rakkauden edessä. Rakkautta ei kuitenkaan kukaan voi piilottaa kuin pieneksi hetkeksi ikuisuuden keskellä. Rentoudu, sinä todellakin olet pelkkää Rakkautta. Rakkaus on vain pelkkä keksitty sana, mutta sana hukkuu siihen mihin viitataan.

Minä: "Rakkaus on vain pelkkä keksitty sana, mutta sana hukkuu siihen mihin viitataan." Nice läppä!

Rakkaus: Elämäsi on Nice läppä. Egosi tahtoo tehdä kaikesta todellista. On monenlaista uskomusta maailmasi täynnä, eikä mikään ole totta kuin kuvitelmissasi. 

Minä: Jos en koe syyllisyyttä enkä pelkoa ja syntiä ei ole ja koko maailma on pelkkä uni, niin on ihan sama mitä tekee? Voisin ryöstää vaikka pankin tai vaikkapa hakata mummoja kadulla?

Rakkaus: Rakkauden muistanut hakkaa mummoja kadulla maailmassa joka ei enää ole todellinen? Niitä tehdään vain maailmassa jonka on rakentanut syyllisyys ja pelko. Niitä tehdään maailmassa joka on erilliselle mielelle todellinen. Ykseydessä ei ole nyrkkejä eikä rahaa, siellä on vain täydellisyys. Erillisyydessä on erillisyyttä ja erillisyys lisää pelkoa. On hyvä muistuttaa että vaikka muodon tasolla nyrkit eivät heilu, niin pieni mielesi arvostelee ja tuomitsee...salaa, piilossa. 

Minä: Huomaan usein, että ajattelen olevani kiltti ja hyvä ihminen mutta erillinen mieleni tuomitsee, se heittelee ajatuksia kuin nurkan takaa, hyviä ja huonoja. Ajatus on kuin kolikko jossa on kummatkin puolet! Huomaan mieleni projisoivan ulkomaailmaa jatkuvasti. Rauha on kuitenkin vallitseva "elementti".

Rakkaus: Se että olet rehellinen itsellesi, huomaat ajatuksesi ja todellakin olet niistä tietoinen on anteeksiannon kulmakivi. Anna sen tapahtua, ei sekään tarvitse tuomitsemista. Vastaus kaikkeen on Rakkaus ja anteeksianto. Armollisuutta itseä kohtaan, niin olet jokaiselle itsellesi armollinen.

Minä: Ihanaa että jaksat muistuttaa. Minulla on nyt hassu tilanne täällä. Teen tässä samalla ihan muuta, silti kyselen ja vastailet tosta noin vain! Tai siis se tapahtuu minussa! Ihan sika outoa, ei tarvitse keskittyä oikeestaan yhtään. Puheesi kuuluu selvästi.

Rakkaus: Koska olen yksinkertaisuus, olen jatkuvasti tässä ja tulen aikasi ulkopuolelta.

Minä: Mitä jos olisinkin enemmän pöpi, hullu tai jopa mielisairas!? Miten voisin ajatella ja muistaa sinua? Muisti sairas tai psykopaatti?

Rakkaus: 

1. Kuka näkee näytelmän (hullun ja mielisairaan)?
2. Mitä Rakkaus näkee ja tekee? Rakkaus ei ole unohtanut ketään.
3. Siellä ajassa näyttää olevan eri elämiä, eri hahmoja. Olet mielisairas,viisas ja nero samaan aikaan. Olet jakautunut erilaisuuteen. Sama mieli on jakautunut eri kehoihin. Saat eri kokemuksia eri kehoissa siihen asti kunnes muistat minut. Jos kokemuksesi on nähdä hullun tai psykopaatin elämä, niin katselet sitten sen, mutta en ole unohtanut sinua siinäkään kehossa.
Ego on ovelasti pirstaloinut sinut moneksi. Aika on huijaus johon uskotaan. Kaikki tapahtuu yhtä aikaa vaikka se näyttääkin erillisyyden kautta lineaariselta. Sen takia anteeksianto on tärkeää, jotta tarinasi loppuu. Annat anteeksi tarinalle joka ei ole enää totta. Karman kierto tulee päätökseen, jälleensyntymä loppuu, aika loppuu ja heräät todellisuuteesi. 
Kun muutat mielesi, pelastat jokaisen sirpaleen joka maailmassa näyttää ilmenevän. Ristiinnaulitsemisen vapaus. Jeesus ja Buddha oli vain pirstaleita jotka muistivat todellisuutensa. Se on sinun mielessäsi ja siksi olet "valaistunut" jo. Pelastus on syntymäoikeutesi. Syntymäoikeutesi Rakkauteen.

Minä: Taitavasti käsikirjoitettu elämä. Niin monia rooleja, niin monia tarinoita. End of the fucking`story. 

Olen muutes valaistunut oi herra ylijumala!!!!!!

Rakkaus: Niin oletkin ja olemme yhtä. Olet valaistunut siinä mielesi osassa jossa ikuisuus on TOTTA.

Minä: FUCK! Tänään on aprillipäivä ja yritin aprillata Rakkauden...HÖ, vituiks meni! Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Rakkaus: Leuka rintaan kyllä aprillia. En mene tuohon, koska olen jo tässä.

Minä: Hah, tähän on hyvä lopettaa. Kiitos Rakkaus että saan Rakastaa ja kiitos että Rakastat ja kuuntelet loputtomasti. Tätä mä kaipaan ja tähän minä haluan jäädä, saanko jäädä?

Rakkaus: Tässä olet aina ollut ja tähän jäät. Olet niin Rakas. Muuta et voi olla.