tiistai 26. maaliskuuta 2019

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 16.



Minä: Rakkaus! Minä täällä taas Terve!  Minä joka olen erillinen ja pieni jo pelkän UNIversumin rinnalla, puhumattakaan siitä että koko luomus on täyttä unta.

Rakkaus: Terve! Aloititpa sinä tiedostavasti. Sinulla on aina ollut helppo kyky katsella laajasta näkökulmasta asioita, se auttaa antamaan anteeksi niitä pieniä arjen tason asioita, jotka ovat vain sinun itsesi luomia näkökulmia.
Olet pieni egossa mutta Minussa niin suuri, että egosi ei sitä tiedä.

Minä: Tosiasia on se, että joskus se laajempi näkökulma voi olla jonkun toisen erillisen mielen mielestä pakenemista ihan tavallisesta arjesta ja ongelmista...?

Rakkaus: Pakenemista mistä? Pakeneminen näkökulmasta joka ei ole täältä katsottuna mitenkään todellinen. Pakenet sellaista joka ei ole totta. Kyse voisi olla enemmän vain siitä, että katsot asioiden läpi, et niinkään pakene mitään. Se on todellista anteeksiantoa. Katsot "henkisillä silmilläsi" Rakkauteen harhojen sijasta. Olet oikella polulla. Jatka samaan malliin.

Minä: No jee! Kyllä koen silti olevani hyvin herkkä ja tunteellinen. Läheisissä suhteissa helposti alan ajattelemaan toisen puolesta. Haluan olla hyvä, laajentava, anteeksiantava (itselleni), kiltti ja läsnäoleva. Toisaalta katson asioiden läpi, mutta persoonan tasolla yritän pyristellä maailmassa joka olisi jopa hyvä. Uskon luonnollisuuteen ja siihen että Rakkaus ei ole järkistettyä, järjestettyä eikä mitenkään rationaalista...

Rakkaus: Kun maailman Rakkaus loppuu, niin Minun Rakkaus alkaa. Tämä siis sinun valintasi kautta. Ei niin että en JO OLISI siellä teissä jokaisessa vaan, niin että olet kerännyt sen muistamisen eteen paljon uskomuksia, asioita ja ongelmia. Kun sinun OMA versiosi Rakkaudesta tulee päätökseen alkaa todellisen Rakkauden aika ja tästä harvoin ihminen on tietoinen. Se johtuu siitä, että se rakkaus jonka itse ego keksi (pieni minä), se sama rakkaus ei voi tietää mitä on sen kuvitelman ulkopuolella täydellisensä ja ikuisena.

Minä: Eli kun käyn monia elämiä läpi rakkautta/ihmisiä etsien ja etsien, tulee vihdoinkin hetki että alan kyseenalaistamaan maailman luoman rakkauden?

Rakkaus: Tismalleen näin. Karman kierto, jälleensyntyminen ja ikuisuudelta tuntuva etsiminen. Sinulla on siitä paljon kokemusta siellä ajassa.

Minä: Huh, oikein sydämestä ottaa kun tätä kaikkea ajatteleekin. Olen nyt sellaisessa vaiheessa, että herääminen/muistaminen on tapahtunut, mutta etsin vielä epätoivoisesti itselleni matkakumppania jonka kanssa voisi "valaistua" sen oman ja yhteisen prosessin kanssa.
Sellainen aito, rehellinen, anteeksiantava, raadollisen läpinäkyvä, hyväksyvä ja yhteinen matka joka kuljetaan yksin, mutta yhdessä. En pelkää enää peiliä. Koen että se mikä tulee vastaan, sen kuuluu tulla ja se kaikki tapahtuu aina just oikeaan aikaan. Eli onko tämä nyt yksi egon tapa pitää etsiminen vauhdissa? Iok:ssakin sanotaan että ego sanoo "etsi etsi mutta älä löydä".

Rakkaus: Jos katsotaan tätäkin Minun kauttani, niin sen kuuluu nyt tapahtua niin. Olet valmis nyt KATSOMAAN omia ajatuksiasi, odotuksiasi, pelkojasi, epävarmuuksiasi. Suostut katsomaan kaiken sen mitä toisen erillisen hahmon edessä nousee. Olet valmis katsomaan omia uskomuksiasi. Olet valmis olemaan rehellinen. Jos katsotaan tätä etsimistä Rakkauden kautta, niin olet valmis antamaan itsellesi anteeksi kaikki se mikä sisältäsi nousee valoon ja täydellisyyteen.
Jos katsotaan tätä egon kautta, niin etsit ja etsit aina vain parempaa ja helpompaa jotta voisit sillä pelastaa MENNEISYYTESI (TARINASI). Se paha ja huonompi menneisyys pitää parantaa uudella ihmisuhteella joka olisi PAREMPI kuin eilinen päivä. Listaat pitkän vaatimuslistan jossa ei lue ne huonot puolet jotka menneisyydessäsi koit. Haluat ne vastakohdat jotta kokisit pelastuvasi ajan maailmassa omalta kuvitellulta itseltäsi.

Minä: Fucking deep. Eikö se ole vain hyvä juttu että haluaa itselleen hyvää ja parempaa, eikö se olekaan Sinusta?

Rakkaus: Jos antaudut minulle täysin, et enää tee omaa versiotasi siitä mitä todellinen Rakkaus on tai mitä sen kuuluisi olla. Olet kirjoittanut monia versioita rakkaudesta ja ne kaikki alkavat ja loppuvat. Sen alun ja lopun välissä on monenlaista kärsimystä. Se kaikki on vain tarinaa mielessäsi, sinun oma henkilökohtainen romaani rakkaudesta, jotka on koostettu yksilötason kuvitelmista ja kollektiivisista kuvitelmista ja uskomuksista. Jos haluat todella tietää mitä Rakkaus on, sinun on hyvä luopua kaikesta mitä olet IKINÄ OPPINUT! Minä en tule tiedon maailmasta etkä voi Minua ikinä tietää tai saada kontrolliisi. Mutta kun päästät omasta kuvitelmastasi irti, Minä astun esiin vaikka en koskaan ole ollutkaan pois. On tapahtunut vain unohdus. Unohdus josta ei tuomita mitenkään. Kun heräät Minuun, se lähinnä naurattaa. Mutta omien uskomusten karsinen voi tuntua vaikealta prosessilta. Oman maailmasi murskautumista voi kutsua "sielun pimeäksi yöksi."
Sinä et valaistu sillä, että tiedät jotain mitä muut eivät tiedä tai siten että lisäät egoosi tarinoita ja uskomuksia, se on vain maailman tehtävä lisätä sikeää unta.. Sitten kun koko uskomusjärjestelmäsi hajoaa ja katoaa "ilmaan", katsot mitä jää.

Minä: Tämän jotenkin muistaa, varsinkin nyt kun tätä eskaloituu tähän kirjaimiksi. Tarkoittaako tämä sitä että minun on vielä päästettävä tästäkin keskustelusta irti? Ja vielä kysyisin että miksi minulla on jatkuvasti irtipäästämisen  haasteita?

Rakkaus: Ei sinun tarvitse miettiä sitä että loppuuko nämä keskustelut vai ei. Se kyllä katoaa itsestään kun on sen aika. Kerroin jo aikaisemmin että kaikista uskomuksista tulee päästää irti jotta voit olla SE rauha joka mielessäsi jo ON.

Minä: Mutta minulla on kokemusta siitä, että elän ikäänkuin kahdella tasolla. Täällä inhimillisen ajan maailmassa ja sitten JOKU OSA minussa muistaa tämän kaiken todellisen ja ikuisen?!

Rakkaus: Ajattele vaikka Jing & Jang merkkiä, jossa toinen puoli on valkoinen ja toinen musta. Merkki kuvastaisi mieltäsi niin, että valkoinen olisi muisto ikuisuudesta ja musta olisi tekemäsi egon maailma, mutta merkki itsessään olisi vain KUVITELMASI. Ensin näet merkin kokonaisuutena etkä kiellä sitä, sitten alat pikkuhiljaa värittämään mustaa puolta siten, että annat sen anteeksi tietäen että se ei ole totta. Et välitä siitä miten nopeasti sen kuuluu tapahtua, vaan ainoastaan muistat sen merkin olevan vain ihmisen tekemä. Tiedät että merkki on kuvajainen ikuisuuden keskellä. Se valkoinen puoli on vain muistosi Minusta. Katselet merkkiä Rakkaudella. Annat kaikkien odotustesi ja kuvitelmiesi nousta esiin merkkiä katsellessa. Tämä merkki on itsesi luoma johon olet vuosien ja elämiesi saatossa liittänyt paljon uskomuksia, odotuksia ja myyttejä. Jopa Mystisyyttä ja henkisyyttä. Olet palvonut merkkiä ja antanut sille paljon voimaa ja valtaa. Annat ikäänkuin merkin puhua puolestasi, koska olet antanut merkille vuorosanat. Juttelet ikäänkuin itsesi kanssa, omien uskomustesi kanssa.
Lopulta kun olet päästänyt jokaisesta kuvitelmastasi irti, alat luottamaan Ikuiseen ja täydelliseen. Kaikkeen siihen mikä on ikuista ja täydellisen anteeksiantavaa.
Muistat, että merkki ei ole syyllinen mihinkään siihen mitä siitä ajattelet. Merkki ei ole syypää pahaan oloosi eikä merkki tuomitse ketään tai mitään. Merkki on katoamassa todellisuuteen.
Tämä merkki on maailmasi tällä hetkellä, mutta kun olet tehnyt anteeksiannon työsi, merkki katoaa.
Tämän jälkeen sinulle on aivan sama miltä merkki näyttää, koska olet antanut anteeksi sellaiselle joka ei enää ole totta. Nyt voit katsella merkkiä rauhasta ja Rakkaudesta. Jos merkkiä ei enää ole, sekin on ihan sama.

Kun päästätä kaikesta oppimastasi irti alat rentoutumaan. Enää sinun ei tarvitse tietää merkistä mitään koska muistat. Et enää lisää tietoa vaan purat uskomusjärjestelmääsi pois. Luotat Minuun. Annat Minun ohjata polkuasi. Jos mielesi on kaaoksessa, anna se Minulle. Näin alat luottamaan korkeampaan matkallasi todelliseen KOTIISI. Todellinen kotisi ei ole seinien sisällä eikä lukkojen takana. Todellinen kotisi ei homehdu eikä sinne voi tulla vesivahinkoa. Todelliseen kotiisi ei voi tulla murtovarkaita. Todellista kotiasi ei voi vaatettaa kylmyydeltä eikä se voi sairastua. Todellinen kotisi ei ole auringon alla, eikä sitä voi polttaa eikä meikata kauniimmaksi.

Minä: Wooouh! Siis tämä tarkoittaa myös sitä, että jos haluan valita merkin sisällä rakkauden, niin saan tämän yleisen dualismin rakkauden, jossa valkoinen ja musta vuorottelevat? Eli aamu-ilta, kylmä-kuuma, hyvä-paha, henkinen- ei-henkinen, sota-rauha, rakastuminen-ero, nauru-itku, likainen-puhdas, talvi-kesä, seksi-selibaatti, yksinäisyys-sosiaalisuus jne jne....???

Rakkaus: Kyllä. Kun olet tarpeeksi monta jälleensyntymää katsellut merkin antamia ohjeita ja sääntöjä. Kun olet tarpeeksi monta kertaa heilunut vastakohtien maailmassa itkun ja naurun aalloilla, alat heräämään. Kysyt että "Onko täällä jokin muu tapa?", "Missä minun Rauhani ja Rakkauteni on?". Onko tämä näytös jota elämäksi kutsutaan, totta?- kysyt.


Minä: Eli elän merkissä, mutta en ole merkistä!

Rakkaus: Juuri niin. Olet vain käymässä siellä ajassa.

Minä: Maailma on ajatusteni heijastuma. Jotkut jämähtävät siihen uskomukseen että maailma on totta mutta ajatukset maailmasta eivät. Eikö maailmankaikkeus syntynyt alkuräjähdyksestä?

Rakkaus: Jos valitset uskoa niin. Kielelläsi voisin viitata siihen, että se "räjähdys" tapahtuu just tällä hetkellä maailmassasi. Ei kuitenkaa täällä missä Minä olen. Räjähdit minusta eroon pieneksi hetkeksi ikuisuuden keskellä. Tätä räjähdystä heränneet kutsuvat "Mayaksi", "Uneksi", "Illuusioksi". Olen kuitenkin ollut koko ajan mielessäsi, koska minä en tule AJASTA, enkä minä LOPU.

Minä: Mutta miten sitten se, että kuuluuko vain ajatusten olla se "uni" vai onko koko olemassaolo unta ja harhaa?

Rakkaus: Se pieni erillisyyden hetki maailmankaikkeuden syntyhetkellä oli vain valintana mielessäsi. Halusit kokea miltä tuntuu rakentaa oma maailma Ikuisuuden keskelle.

Minä: Eli hän joka ajattelee maailman olevan totta, jää itse kokemuksellisesti maailman uhriksi, eikä näe/muista sitä, että vain Rakkaus on ikuista ja todellista?

Rakkaus: Tämä erillisyyden uni on vain erillisten "sielujen" uni. Herännyt näkee kaiken yhtenä, koska tietää että totuus ei ole rajallista elokuvaa jossa on näyttelijät ja lavasteet. Herännyt tai "valaistunut" tietää, että koko maailma esiintyy vain saman mielen sisällä. Erillisyydestä et koskaan tule löytämään rauhaa ja erillinen sielusi itkee verta dualismin näytöksessä. Erillisiä sieluja ei voi olla olemassa siellä missä kaikki on yhtä, eikä aikaa voi olla siellä missä kaikki on yhtä. Vain siellä ajassa on kehittyminen, aika ja erillisyys, koska egolla on epäkehittyminen ja rajat. Minä olen rajattomuus.

Minä: Miten sitten tavallisessa arjessa voi elää "ykseys elämää"?

Rakkaus: Sillä että elät niin tavallisesti kuin voit. Tarkoitan tavallisuudella sitä, että et enää lisää harhaa sulkemalla yhteyttä Minuun. Tee se mikä sinun tarvii tehdä. Et kuitenkaan luo enää itse omaa erillistä elämääsi vaan annat Minulle suostumuksesi. Pelokkaat ihmiset luovat rajoja ja kuvittelevat klaaraavanasa kaiken itse. He kokevat ulkomaailman pelokkaana paikkana josta pitää selviytyä omin voimin. Ja jos kysyt "Kuka on se joka kehittyy?" on vastaus aina että EGO. Haluatko paisuttaa egoasi vai pienentää sitä? Minussa ei kehitytä, koska Minä olen täydellisyys ja ikuisuus ITSE. Sitä sinäkin olet JO.
On suureksi hyödyksi nähdä elämä näytelmänä, jossa esittäjät MUISTAVAT olla vain näyttelijöitä suuressa Jumalaisessa näytelmässä. Nyt annat ohjauksen ja vuorosanat Minulle ja sinä vain lepäät Rakkaudessa, Minun lämpimässä ja turvallisessa sylissä. Saatat vielä katsella hämmentyneenä hyvin näyteltyä näytelmääsi, mutta nyt MUISTAT Minut. Tämän jälkeen annan sinulle merkkejä jotta muistaisit.

Minä: Vau, tätä kaikkea tarvii kyllä jatkuvasti muistuttaa itselle.

Rakkaus: Juuri siksi olen tässä ja nyt kanssanne. Muistuttamassa sitä mitä todellisuudessa olette. Olemme.

Minä: Voihan Rakkaus.
Minulla on paljon kokemuksia siitä, että en vain sovellu tämän maailman kuvitelmiin Rakkaudesta. En vain osaa tai halua osata. Nyt kysyn taas sitä, että eikö siksi ihmisuhteeni kestä pitkään kun näen jo ennen tapahtumaa että se ei ole totta. Sitä ikäänkuin antaa anteeksi jo valmiiksi kaiken sen mitä toinen näyttää olevan. Siksi siitä usein puuttuu resonaatio, kova vetovoima. Tuleeko romanttisten suhteiden vetovoima siitä, että vetää puoleensa anteeksiannon läksyjä? Huh tuskin uskallan tätä edes kysyä, mutta pakkohan se on, kun tämä vaivaa mieltäni....

Rakkaus: Jos tietäisit olevasi JO TÄYDELLISESSÄ Rakkaudessa, ei olisi enää mitään vastavoimaa eikä vetovoimaa koska olisit JO SE, mihin vetovoimallasi pyrit.  Mitä suuremmat tunteet, sitä suuremmat TUNTEET. Sinulla on myös siitä kokemusta unessasi, että kun tunnet suuria tunteita, koet SUURIA tunteita. Tämä tarkoittaa että se dualismin merkki (Jing & Jang) antaa ne kummatkin puolet. Jos haluat todella kulkea polkua täydelliseen Rakkauteen, otat vastaan kaikki ne tunteen lempeydellä ja anteeksiannolla. Tiedät että ITSE tunteet eivät ole absoluuttinen Rakkaus (vaikka ne voivat toimia muistuttajina), koska ne ovat vain tunteita jotka menevät ohi. Kaikki mikä menee ohi ei ole Rakkaudesta, se on vain laiha kopio siitä.
Sinun tulee nyt olla täydellisen rehellinen itsellesi. Ego ei tätä koskaan kerro sinulle, mutta erityiset ihmisuhteet eivät ikinä toimi Rauhassa ja täydellisessä Rakkaudessa, koska te seurustelette vain omien mielikuvien kanssa. Rakastutte mielikuvaanne toisesta. SEN TAKIA myös KUVITTELETTE että rakkaus LOPPUU. Todellinen Rakkaus ei koskaan lopu. Se rakkaus joka on sinun pienen mielesi rakentamaa, sortuu lopulta. 

Minä: Siksikö minulla parisuhteet eivät kestä? Ne sortuvat koska niihin ei enää tule pysyvien ajatusten, odotusten ja miellyttämisen latausta?

Rakkaus: Sanot heippa maalliselle rakkaudelle ja se tekee kipeää (egolle). Jollain tasolla jo muistat sen, että rakkaus ei voi alkaa eikä loppua. Ajan rakkaus ei kestä Minun edessäni. Luovut tyhjästä. Nyt olet selkeästi siinä vaiheessa, että yrität pitää kiinni kuvitelmastasi että romanttinen rakkaus voisi kestää. Ne eivät kestä edes elokuvissa eikä musiikki kappaleissa. Keho ilmentää vain kehon tarpeita. Vain mieli voi olla yhdistyneessä tilassa.

Minä: Voisiko silti romanttiset suhteet olla mahdollisia? (yritän jälleen..;-)

Rakkaus: Voivat toki, mutta se voi olla hetkessä ohi.

Minä: Fuck!

Rakkaus: Vieläkö se on sinulle jotenkin epäselvää?

Minä: Kai minäkin olen sitten hollywood aivopesty vielä....
No onhan se niin, että romanttinen rakkaus on 99,9 % kaupankäyntiä, vaihtokauppaa;

- Ensin tehdään mahdollisimman hyvä vaikutus toiseen
- Sitten mitataan vaihtokauppojen arvo; kannattaako se? Kuinka paljon hyödyn siitä?
- Pituus, paino, kehon koostumus, varallisuus, luonne, yhteiset harrastukset, yhteiset suunnitelmat, sänkytaidot, lapsien teko....välimatka, ikä, terveyden kunto...
- Turvallisuus, luottaminen, läsnäolo...henkinen kapasitetti, miehekkyys, naisekkuus, seksikkyys ja muut vaatimukset.

Niin moni asia mitataan tarkkaan ennen kuin uskalletaan heittäytyä suhteeseen. Sen jälkeen voikin sitten pettyä omiin odotuksiinsa tai säikähtää sitä omaa pimeää puoltansa joka stimuloituu intiimin suhteen seurauksena. Just se tärkein osa jota kartellaan, jää ilman Rakkautta ja hyväksyntää.. On helpompi etsiä aina uusi kuin kohdata omat uskomuksensa ja antaa ne Rakkaudelle.
Tähän kaikkeen kun lisätään kaikki se draama, väkivalta ja kontrollointi niin avot!

Rakkaus: Anna suhteelle uusi tarkoitus. Tästä on puhuttu ennenkin ja puhutaan siitä taas.
Ego näkee kehon ja tarinan. Minä näen Rakkauden ja tämän hetken puhtaana.
Tämä ei tarkoita sitä, että tehtäväsi olisi olla täysin viaton ja puhdas joka hetki. 
Todellisuudessa sinä sitä olet, mutta mikäli haluat suhteelle uuden tarkoituksen, se hyväksyy armolla epäkohdat, koska näet niiden läpi, Minun kanssani.
Huolehdit liikaa siitä, että miten kauan suhteen kuuluu kestää. Ei sellaista sääntöä ole keksitty. Jokainen suhde kestää niin kauan kuin on anteeksiannon läksyjä jäljellä. "Valaistunut" suhde on ihan mahdollista JOS on 2 tietoista ihmistä minun kanssani. Yleensä se, että toinen muistaa täydellisen Jumaluutensa ja toinen ei, ego ei kestä sitä. Egon on helpompi vetäytyä pois takaisin pimeyteen. Kuitenkin jokainen suhde on täydellinen ja jokainen erillinen tulee muistamaan lopulta syyttömyytensä.
Sinä et tiedä egosi kautta mitä mikäkin tarkoittaa tai mikä on mikäkin tarkoitus. Päästä irti siitäkin tietämisestä. Ota vain se kokemus vastaan mikä elämässäsi ilmenee ja LUOTA Minuun.
Tärkeintä on muistaa se, että aina kun tapahtuu, SINÄ OLET PAIKALLA. Näet siis omaa elokuvaasi. Siihen kätkeytyy koko salaisuus vapautumiseen. Niin kauan kuin uskot että olet erillinen yksilö miljoonien muiden erillisten sielujen keskellä, jossain paikassa yksinäisenä ja kuolevana, et pääse vapautumaan. Kun heräät ja muistat todellisuutesi, alkaa parannuksen polku.
Intiimi suhde voi olla mahdottoman hyvä paikka päästellä menemään omia harhojasi. Jos tarkoituksesi ei ole intiimi suhde, teet saman työn siellä missä olet.

Rakkaus vastaa aina Rakkaudella, mutta jos sinussa puhuu menneisyys, hyväksy sekin. Anna se anteeksi itsellesi. Aina voit valita uudelleen. 

Minä: Muutama kysymys vielä. Olen jotenkin huomannut, että sanon nykyään "ihan sama" aika moneen asiaan. Olen miettinyt että onkohan se oikeasti minulle "ihan sama" ja sitäkin olen miettinyt että mitä se merkitsee? Onko asiat ihan sama?

Rakkaus: Kyllähän anteeksiannon työ vaikuttaa siihen, että ei enää ota kaikkea niin hirveän vakavasti. Kysy kuka tai mikä ottaa kovin vakavasti? Jos ego ottaa todesta, henki tietää, että mikään ei ole "unessa" totta. Ego voi syyllistää "kyllä asioilla on väliä". Mutta se tulee vain syyllisyydestä, pienestä mielestä-menneisyydestä. Menneisyys sanoo, että on tehtävä parempi tulevaisuus ja siksi asioilla on väliä. Todellisuudella millään ei ole väliä, koska se millä oikeasti on väliä on jokaisen yhteistä ilman että sitä tarvitsee ansaita mitenkään. Kaikki vain ON. Todellisuuden edessä ei tarvitse kehittyä.
Ihan sama ajatteletko että on "ihan sama" vai jätätkö sanomatta tai ajattelematta. Kyllä sinulle voi olla merkityksellisiä asioita eikä asioiden tarvitse olla "ihan sama", koska se on Minulle "ihan sama".

Minä: Ihan sama

Rakkaus: Ihan sama


Minä: "Nauru pidentää ikää"..miten se nyt on, pidentääkö?

Rakkaus:  Minussa ei ole ikää eikä Minussa pidennetä mitään. Siellä ajassa sinulle on kuitenkin suureksi hyödyksi jos osaat nauraa. Yleensä oivaltamisen seurauksena tulee keveämpi ote elämään ja hymy on herkemmällä. Ego osaa nauraa vain muiden erillisten ihmisten töppäyksille, mutta ei koskaan itselle. Kuvitellaan, että ensin käyt katsomassa kauhuelokuvan jossa on jännitystä, seksiä, draamaa ja viiltävää kauhua. Se ei naurata. Olet kauhusta kankeana. Sitten elokuva loppuu ja näytös on ohi. Nauru palaa. Sen jälkeen palaat uuden elokuvan pariin ja valitset katsottavaksi elokuvan jossa on paljon huumoria. Tätä on oivaltaneen elämä. Nauru palaa ja se on kepeää, koska hän muistaa että "ei ole egossa mitään". Itselle nauraminenkin on helpompaa, kun ei ole joka hetki ottamassa egoaan niin hirveän vakavasti.
Nauru muistuttaa sinulle Minusta.

Minä: Olen jotenkin tehnyt havainnon että henkisissäkin piireissä kaikesta kehittymisestä ja henkisyyden tankkauksesta tulee hirveän analyyttistä ja vakavaa suorittamista. Eletään kuin viimestä päivää saavutelleen gurujen, Jumalien ja oman itsen suosiota ja taivaspaikkaa. Sielujen kehittymisestä tulee uusi riippuvuus ja maailman tuskasta pitää tehdä todellista. Sen jälkeen työmaata riittää! Kaikki ongelmat ulkopuolella pitää parantaa ja muuttaa, muuten "ei elä niinkuin opettaa".
Henkiseksi ihmiseksi pääsee vain sillä, että lukee hurjasti kirjoja ja tietää siitä kaiken. Menneet elämät pitää olla tiedossa, tulevaisuuden pelkoja pitää kartella, joogassa pitää olla notkea ja mielenrauha pitää pitää joka hetki. Meditoida pitää joka aamu ja ilta. Pitää syödä luomua kasvisruokaa ja tietää kaikesta kaikki. Omasta henkisestä polusta tulee se ainut ja oikea. Ja hurjinta on se, jos kuvittelee olevansa jo valaistunut. Jos on valaistunut, koko maailma on sitä, koska katsot valaistuneen kaltaisesti.. Huh...Jos et ole ollut ufon kyydissä, kokenut sielunvaellusta tai käynyt naurujoogassa et ole henkinen ihminen.
Iok tehtävät tulee tehdä oikein ja kärsimyskeho ei saa stimuloida missään vaiheessa. Jos et itke maailman kärsimyksiä ja näytä ympäröivälle maailmalle kuinka kauhea paikka se on, tai jos et tiedä eläväsi paratiisissa, olet unessa. Vihaa, pelkoa ja epäonnistumista ei saa tuntea.

Rakkaus: Kysy aina itseltäsi että kuka on se joka tämän kaiken haluaa kokea ja miksi? Tarvitseeko Rakkauden suosiota ansaita? Tarvitseeko Rakkauteen kehittyä? Kuka Minä olen? Kuka on se joka tämän kaiken näkee?



Minä: Ok. Minussa on jotenkin sellainen ajatusmaailma, että näen täällä ajassa täydellisyyden siinä, että uskaltaa olla heikko ja epätäydellinen. Se saa Minut tuntemaan Rakkauden. Olkoon sekin sitten egoa tai ei, mutta ihmiset jotka tietävät kaikesta kaiken elävät vain kuvitelmissaan ja siten pitävät kiinni omasta egostaan. Sitten he suojelevat tätä kuvaa kaikin keinoin (minäkuva). Itsekin teen sitä. Mutta aina kun muistaa naurahtaa omille kuvitelmilleen, tulee rauhan tunne. Se, että ei tarvitse olla mitään, auttaa minut palautumaan tähän hetkeen sellaisena kuin se ilmenee. Kun antaa kaiken olla sellainen kuin se on, sitä kokee olevansa täydellinen jollain muulla tasolla kuin egon tasolla. Parhaiten viihdyn ihmisten seurassa jossa kuuluu nauru ja hölmöily. Vähiten viihdyn analyyttisessä ja vakavassa ilmapiirissä vaikka senkin on hyväksyttävää toki. Minua houkuttaa enemmän sellanen tavallinen ja rento ilmapiiri, kuin henkisesti jotain yrittävä ilmapiiri tai jokin teko teeskentelty halailuretriitti. Uskon spontaaniin ja improilevaan olemiseen enemmän kuin tiukasti säännösteltyyn ja kontrolloivaan tilanteeseen. Oikeasti tiedostava ja läsnäoleva voi olla missä vain ja kuka vain.

Nyt tätä kirjoittaessa tuli ajatus että olisiko aika makee sellainen "retriitti" johon kutsuttaisiin vain "epätäydellisiä" ihmisiä. Sellaisia jotka eivät enää yritä olla mitään muuta. Sinne tultaisiin sillä asenteella, että minä en ole mitään. Jokainen voisi vuorollaan kertoa kaikkea hölmöä ja hullua, nauraisi itselleen ja omalle epätäydellisyydelleen. Saisi itkeä pois omat haavansa, pettymyksensä ja oman repaleisen menneisyytensä. Jos ei osaa tätä niin voisi kertoa senkin. Ei sääntöjä, ei suunnitelmaa, ei ohjelmia, ei kehittymistä, ei edes mitään henkistä polkua. Kenenkään ei tarvitsisi olla mitään tai jos kuvittelee olevansa joku, senkin voisi ilmaista reilusti. Koska kukaan ei tulisi sillä asenteella, että olen parempi, kenenkään ei tarvitsisi esittää mitään.
Jos sisällä olisi vihaa, se saisi tulla esiin, jos sisällä on katkeruutta, sekin saisi tulla esiin, jos sisällä ei tunnu mitään, sekin saisi ilmentyä sellaisena kuin on. Nauru ja itku olisi sallittuja. Mihinkään ei pyrittäisi eikä mitään päämäärä olisi. Ei edes rauha eikä Rakkaus, ei edes tämä hetki eikä läsnäolo. Mitään sieltä ei haettaisi eikä mikään maksaisi. Pelkkä erilaisuuden läsnäolo. Erilaisuuden hyväksyminen. Jokainen tuomitseminen saisi tulla ilmi mielestä. Retriitissä ei haettaisi henkistä valaistumista eikä Pyhän hengen yhteistä läsnäoloa. Olisi vain yksi sana: sallivuus. Kaiken sallivuus.
Olisi esim. viikko aikaa ja ovesta saisi tulle ja mennä miten haluaa. Aina olisi jäljellä vain läsnäolo, aito läsnäolo. Pukeutumisella tai ammateilla ja "rintamerkeillä" ei olisi mitään väliä. Siellä ei korostettaisi mitään henkistä kehittymistä, toki jos joku haluisi tulla kehittymään, sekin olisi vain hänen oma juttunsa joka tulisi ilmi. Ei olisi ensimmäistäkään piilotettua tabua, jota ei voisi sanoa ääneen. Ei olisi mitään asiaa jonka voisi piilottaa. Sellaista asiaa ei maailmassa ole jota ei siellä voisi sanoa ääneen. Jokainen epätäydellisyys ja salaisinkin fantasia tai pelko voisi tulla päivänvaloon. Jokaikinen tunne ja epävarmuus saisi tulla Rakastavaan ja hyväksyvään ilmapiiriin.

Nyt kun suunnittelin tätä mielessäni niin näin jo sydämessäni miten harhat tulisi voimattomiksi. Siellä häviäisi automaattisesti omat solmut ikuiseen Rakkauteen, koska MITÄÄN PIILOTELTAVAA ei enää olisi! Mitäs sanoisit? Se olisi egon loppu.

Rakkaus: Tätä sallivuutta jo harjoittelitkin yhdessä keskustelussa kuin avasit pelkojasi ja epävarmuuksiasi-avasit jo rohkeasti niitä luukkuja joita olet piilotellut. Voit toteuttaa tämän "retriitin" jo tässä ja nyt! Sinulla ei todellisuudessa ole mitään menetettävää...ainoastaan omat esteesi Rakkauden edestä.
Kuten huomasit, sait paljon yhteyden ottoja avautumisesi johdosta vaikka egosi sanoi että siinä käy toisinpäin. Se että annat Minulle esteesi, yhdistää sinut kaikkeen. Olet yhteisessä mielessä jatkuvasti, mutta kun paljastat omat epäkohtasi, niin annat ne Minulle. Egolla on salaisuuksia joita se vaalii salaisesti, koska ego uskoo erillisyyteen ja yksinäisyyteen. Ego sanoo että olet täydellinen vain järkeä käyttämällä. Viisaaksi tulet vain elämän kokemuksen seurauksena. Todellisuudessa et mene enää eteenpäin, vaan taaksepäin. Takaisin nollapisteeseesi. Takaisin alkuun joka senkin on vain matkaton matka. Olet kuin liitutaulu täynnä kaavoja, kysymyksiä ja vastauksia. Minun kanssani se kaikki hölynpöly pyyhitään märällä sienellä pois. Lopulta koko taulukin rapistuu ilmaan, sinne mistä se näytti ilmenevän. Mistä se ilmeni? Minne se meni?

Minä: Kiitos, niinpä. Ehkäpä teen taas kunnon avutumisen taas....mutta nyt alan lopettelemaan, koska tästä tuli taas aika pitkä.

Rakkaus: Pitkä? Suhteessa mihin? Kirjaan? Elämään? Tämän kuului tulla tähän ja jokainen sana ja kirjain oli omalla paikallaan. Mielesi kuului nyt ilmetä näin. Meidän yhteinen polku jatkuu varmasti. Mitään väärää ei voi tapahtua. Me toistetaan tätä vaikka 10 seuraavaa vuotta jos niin kuuluu käydä tai sitten se loppuu tähän hetkeen. Olet kotona Minussa jo. Kaikki on todella hyvin AINA. Olet Rakkaus eli olet MINÄ. Kaikki ristiriidat joita tänne kirjoitat on vain uskomustesi suodattamaa, annetaan se anteeksi ja jatketaan matkaa. Olet niin Rakas ja täydellinen Minussa.

Minä: Voi kiitos Rakkaus.
Olen vain ihminen niin hyvässä ja pahassa, vaikka oikeasti olenkin vain Rakkaus.

https://www.youtube.com/watch?v=PHOVIE9OlbE

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 15.





 "Totuttele kuitenkin ajatukseen että "minun ei tarvitse tehdä mitään". Sinussa tehdään jo kaikki tarvittava."


Minä: UGH!

Rakkaus: UGH!

Minä: Mitä haluaisit sanoa kehosta? Miten siihen tulee suhtautua? Tai miten Rakkaus siihen suhtautuu?

Rakkaus: Tarkoitukseni ei koskaan ollut kehollistua, mutta Minua ei pääse pakoon edes kehossa.
Koska valitsit kehollistua, saat myös sen rajoitteet mukanasi. Todellisuuden kautta kun katsoo kehoa, se ei ole mitään, mutta sieltä ajasta päin kun katsoo homma menee monimutkikkaammaksi.

Minä:  Todellakin...tätä elämää kun on seurannut niin keho on saanut aikaan valtavan sokkelon jossa on triljoona erilaista uskomusta, myös kehosta....

Rakkaus: Kyllä. Kehossa itsessään näyttää olevan monenlaisia toimintoja joita pitää ylläpitää yleisten uskomusten seurauksena. Kehon projisoima ulkomaailma monimutkistuu hurjasti ympärilleen ja jos näissä kaikissa uskomuksissa aikoo olla jotenkin osallisena, hukkaa itsensä aika nopeasti. Tällä itsellä tarkoitan sitä yksinkertaista ja Ikuista Itseä.

Minä: Ensin keho syntyy itkun kanssa ja sitten ympärillä olevat ihmiset toivovat että tämä olisi terve koska dualismin maailmassa on mahdollista se toinenkin puoli. Jos lapsi syntyy terveenä, alkaa "taistelu" kuolemaa, sairauksia ja uhkaavaa ulkomaailmaa vastaan. Tämä monesti kehoa palvovien ihmisten mielissä unohtuu. On äärettömän pienestä kiinni se, että joku kohta leikkaa kiinni kehossa. Vaikkakin keho on uskomattoman upeakin luomus ja vaikka se kykenee uskomattomiinkin suorituksiin, ei keho ole juuri mitään todellisen Jumalan luoman rinnalla. Sen rinnalla näen kehon rajallisena pakopaikkana ikuisesta laajentumasta, joita me olimme ennen aikaa ja paikkaa.
En enää ikinä ajattele, että keho olisi jotakin täydellistä ja Jumalallista ja voin antaa mielelläni tästä esimerkkejä:

Keho pitää vaatettaa kylmyydeltä
Kehoa hävetään
Keho sairastuu
Keho vanhenee
Keho kuolee
Kehoa vertaillaan
Keho on heikko ja hauras
Keho vaatii toimiakseen ravintoa, vitamiineja ja unta
Kehon silmät tarvitsee silmälasit 
Keho on aina erilainen (henki ei)
Keho on sidoksissa aikaan ja paikkaan
Keho on eri arvoinen mielessä
Keho palkitaan kauneusihanteiden mukaisesti
Kehon syntisyys ajattelu on edelleen vuosikymmenistä huolimatta aina mukana 
Virukset, ja kaikki taudit ja luiden katkeilu ei kerro mitenkään kehon täydellisyydestä.
Kehon erittäin lyhyt ikä

Kehoa treenautetaan jotta se pysyisi kunnossa, jotta se palkitsisi kantajansa. Yleensä kehoa pitää ylläpitää pikkutarkasti, ei liikaa sitä eikä liikaa tätä, mutta kuitenkin pienellä tai isolla kärsimyksellä saa aikaan tuloksia. Kehoa viillellään, ruoskitaan, maalataan ja meikataan (jotta se kelpaisi), vaatetetaan kauniisti ja komesti. Kehoa lävistetään, treenautetaan huippu suorituksiin sekä muokataan mieleiseksi. Nykyajan trendi on se, että kehoa muokataan tietokoneella, koska se on paljon helpompaa. Virtuaalinen keho näyttää yleensä paremmalta kuin aito keho. Keholta vaaditaan paljon asioita. Kehoa piilotellaan ja sitä arvostelaan peilin edessä. Kehoa palvotaan ja korostetaan: näyttelijät, pop, rap, ja rock tähdet sekä muut julkkikset. Henkisyys ja uskonnollisuus on täysin kehollistettu. On buddha kuvat ja patsaat ja Jeesusta odotellaan vieläkin 2019 tulevaksi samassa kehossa jossa hänet on kuvitettu 2000 vuotta sitten. Jopa henget kehollistetaan enkeleiksi ja ties miksi. Monista eri rooleista olikin jo puhetta edellisessä keskustelussa.
Suvun/kehon jatkamisvietissä ulkoisella näöllä on erittäin suuri merkitys. Ihmiset haluavat aina näyttää hyvältä, oli se henkilökohtainen erillinen kauneusihanne sitten millainen tahansa. Ruoka, vaatteet, aatteet, sosialisointi, trendit, kehonkieli, kaikki suuntautuvat kehon maailmaan. Näemme vain kehoja. Valitsemme jopa "rakkautemme" sen mukaan miltä keho tai kehon eleet ja hajut, äänet tuntuvat ja näyttävät. Kehot orjuutetaan yhteiskunnan sääntöihin ja lakeihin ja sitä rankaistaan jos ei toimi kuin muut toimivat. Kehojen välillä on riitoja, sotia ja kehon koolla on väliä jos haluaa saada vallan tunnetta, rakkautta, kenties aiheuttaa pelkoa ja kunnioitusta ympärillään.

Kehojen välillä on hierarkia ja kaikki kehon maailmassa on jakautunut. Sormet, kädet, jalat, solut, hiukset jne. Erilliset kehot muistuttavat erillisyyden maailmasta, ei ykseydestä ja täydellisyydestä. Kaiken välillä on jako...ja se toinen puoli. Uudesti syntyminen tarkoittaa syntymistä henkeen ei uuteen kehoon kuten karman laissa tapahtuu. Keho sotii, tuhoaa ja tappaa. Täällä ajassa annetaan arvostusta ja kunniaa vain kehon saavutuksille. Oli ne sitten maallisia, henkisiä tai hengellisiä.
Tosin keho pystyy ihaniinkin suorituksiin ja pystyy jakamaan paljon Rakkautta ja hyviä tekoja. 
Mitäs tähän sanoo Itse kehoton Maestro, Mr. love?!

Rakkaus: Annan sinulle nyt kehoituksen: 
Heräämisesi jälkeen annat keholle uuden merkityksen. Neutraalin kehostumisesi jälkeen pidät kehoa kulkuvälineenäsi opettaen Rakkautta omalla tavallasi. Alat katsomaan kehon "läpi" Rakkauteen eli Ikuisuuteen. Näet vain, että keho on pienen hetken kulkupelisi. Enää et painota kehoasi Jumalaksi tai henkistä sitä ylikorostuneesti. Tiedät että matkaa kestää vain hetken Ikuisuuden keskellä.
Enää et pelaa itseäsi voittajaksi etkä korosta kehosi ylivoimaisuutta, sillä tiedät että vain hengessä on todellista voimaa. Siirryt kehouskovaisuudesta mielen voimaan. Alat oivaltamaan että Mieli on se, jossa on voima, neutraalin kehon sijasta. Annat keholle anteeksi, koska muistat että se ei voi mitenkään olla todellista. Alat erottamaan Pelon/ajan luoman maailman ja Rakkauden luoman Ikuisen maailman toisistaan. Kun ostat itsellesi uuden vaatteen, olet samoin tehnyt kehollesi syntyessäsi tänne. Valitsit itsellesi uuden kehon. Vaatteet ja kehot heitetään lopulta kuitenkin roskikseen tai kierrätykseen. Niin kauan kuin haluat olla trenditietoinen ja kuvittelet olevasi vaatteet itse, tulet "ostamaan" itsellesi uuden kuoren (eli kehon). Karma ja kehojen kiertokulku on vain ajatuksesi/uskomuksesi siitä mitä elämä on.

Kun oivaltaneet, Rakkauden muistaneet sanovat "kuolema ei ole", "olemme yksi" tai "ikuinen elämä". Tämä tarkoittaa kirjaimellisesti juuri tätä. Tähän loppuu tarinamaailma. "Taivasten valtakunta on sisäisesti meissä". Tämä on todellista tietoa maailman luoman tiedon sijasta. Valaistuminen tietää karmankierteen päättymistä. Ylösnousemista. Rakkauden täydellistä muistamista. Enää ei ole mitään väliä sillä, että heitetäänkö sinut ristille vai ei, koska sanot: "Antakaa heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät". Näin sanoo henkitietoinen näennäisille erillisille kehoille.

Minä: Miten tämä tapahtuu ihan tavallisessa arjessa vuonna 2019?

Rakkaus: Elät vain elämäsi loppuun. Ei muuta. Ulospäin olet kuten muutkin, mutta sisällä mielessäsi sinua ohjaa Rauha. Se että muistat Minut, sinun tulee vain muistaa että tämä näytös on jo ohi. Ohi siksi että aikaa ei ole. Tämä vain näyttää tapahtuvan. Katsot esityksen loppuun ja palaat Rakkauteen. Itseasiassa katselet näytöstä Minun kanssani, etkä enää koskaan ole yksin.

Minä: Jes, mutta vielä tätä samaa teemaa kyselisin, että tarviiko minun tehdä muodollisesti mitään muistaakseni sinut?

Rakkaus: Ei. Toki voit tehdä mitä mieleesi tulee, mutta sinun ei tarvitse. Mieti hetki sitä miten paljon ego haluaa tässä kohtaa tulla mukaan ajatteluusi. Egolla tuntuu olevan yliote siinäkin, että Rakkaus tarvitsisi ansaita fyysisten tekojen kautta. Koska uskot ajan maailmaan niin kovasti, tämä nukahtaminen on hyvin inhimillistä. Totuttele kuitenkin ajatukseen että "minun ei tarvitse tehdä mitään". Sinussa tehdään jo kaikki tarvittava.
Olet täysin viaton ja täydellinen Rakkaus jo ennenkuin sinuun ilmestyi se pieni ajatus, että sinun tarvitsisi tehdä tai olla jotain. Sinun ei todellakaan tarvitse ansaita Minun rakkauttani, jätä se ajan maailmaan ja tule luokseni ajattomuuteen lepäämään.
Voit toki antaa kehon toteuttaa omia juttujaan, mutta muista että Minä olen mielessäsi enkä ole poistunut sieltä koskaan. Nyt vain alat kuuntelemaan ääntäni. Ihan niinkuin näissä keskusteluissa on tapahtunut.

Minä: Ällistyn joka kerta siitä, miten äänesi on heti valmiina tässä ja nyt. Se on ollut aina Minussa, mutta nyt pitkällisen harjoituksen tuloksena kuulen äänesi selvästi. Ääni on Rakastava, anteeksiantava ja totuudellinen eikä se tule ajasta.  Heti jos huomaan, että tulee ajallisuuteen viittamaa pohdintaa tiedän, että se on pieni minä joka puhuu. Jos ääni on selvä, kirkas, rauhallinen ja 100 % tuomitsematon, se olet Sinä. Ihan kuin en pääsisi siihen käsiksi, mutta silti se on tässä ja nyt, elävänä. Huikeeta mutta ei tunnu yhtään mystiseltä, ei mitenkään.

Rakkaus: Olen oikea mielesi. Minä olen jokaisessa. Elä vain omaa elämääsi. Huomaat, että se muuttuu helpommaksi ja kivemmaksi kun syyllisyys vähenee eikä enää tarvitse juosta Minua pakoon.
Älä sekoita minua muotoon, mutta katsele sitä Minun kanssani. Kun katselet sitä Minun kanssani, huomaat myös että tuomitsemisesi vähenee, kenties loppuu kokonaan. Kaikki ulkomaailmaan uskominen on omalla tavallaan tuomitsemista. Mielesi arvostelee huomaamattasi. Tule tietoiseksi siitä ja päästä irti. Minä en lisää harhojasi, Minussa ne vähenevät. Lopulta sinulle jää vain absoluuttinen Rakkaus, Ikuinen Rauha. Se on kotini, se on kotisi. Se on todellinen kotisi. Minussa ei tarvita kehoa ympärilleni, ei talon seiniä suojaamaan eikä autoja liikkumaan paikasta toiseen. Minä olen jo joka paikassa, täydellisenä. Näin seinät haihtuvat ja pääset lentämään vapauteen.

Minä: Kiitos tästä. Me olemme Rakkaus.

 

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 14.



"Tähän loppuu kaikki kehollinen eriarvoisuus."


Minä: Tsau!

Rakkaus: Tsau!

Minä: Minulla on nyt pari teemaa mielessä. Toinen on mun hampaat ja toinen on roolit. Haluan puhua ensin hampaista.

Rakkaus: Hienoa. Anna tulla.

Minä: Jossain aiemmassa keskustelussa sinun kanssasi oli tapaus hammaslääkäri jossa kävin ja josta livistin paikalta. Nyt tähän tulee jatkoa. 
Silloin lääkärissä käydessäni minulle tuli syyllisyys siitä, että en halunnut että hampaani revitään just siinä hetkessä ja poistuin paikalta. Kirjoitin silloin tuoreeltaan sinulle fiilikseni ja vastasit rakastavasti, että se tapahtuu sitten kun on sen aika. Asiathan voi aina katsoa joko Rakkauden tai pelon kautta. Kiitos siitä, että sinä katsot Rakkauden.
Nyt kuitenkin pari päivää sitten oli aikani mennä uudestaan lääkäriin. Tilasin uuden ajan ja menin.
Puudutuspiikkejä ja hampaiden repimisiä ja lopuksi antibioottikuuri ja töihin.
Antibioottikuuri minua harmitti melkeinpä eniten.  Minulla on ollut periaate, että lääkkeitä en käytä. Nyt siitä seurasi päiväksi helvetinmoinen särky, ja särky tuntui melkein heti kun puudutus alkoi lakkaamaan...kipulääkkeitä en syönyt ensimmäistäkään, mutta päivällä heti ensimmäisen antibiootti lääkkeen jälkeen töissä minusta alkoi tuntumaan että en ollut enää paikalla, silmäni vetivät kiinni ja olin kuulemma koko päivän apaattinen ja poissaoleva. Särky oli helvetillistä ja veren maku oli suussani koko päivän. Työkaverit laittoivat minut kotiin ennen työpäivän päättymistä. Kotiin hiippailen sekavana särystä ja antibiootista. Kotona jumahdin sohvalle, nukahtelin ja kuume oli jo ties kuin kova. Olin aivan jäässä, yöllä heräsin monet vaatteet päällä, kahdet villasukat jalassa ja kaksi paksua täkkiä päälläni aivan läpimärkänä hiestä. Näin kuumehoureisia unia. Seuraavan päivänä en ollut valmis menemään töihin. Lääkkeen maku suussa jäin kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä helvetillinen särky oli pois mutta seurailin edelleen pieniä sivuoireita.

Kokemus oli aika helvetillinen ja nytkin tuntuu vielä että viereiset hampaat ovat arkoja. Palkinnoksi jäin etuhampaisiin ammottava aukko jota köyhä ei voi täyttää implanteilla.

Tähän yhteen esimerkkiin miljoonasta kun ottaa henkisen pointin mukaan, niin en voi olla ajattelematta sitä, että jos Jumala olisi oikeasti luonut tämän maailman ja ihmisen, tälläistä kärsimys näytelmää ei tarvitsisi käydä?!



Rakkaus: Minä luon vain täydellisyyttä ikuisuudessa, sinä luot epätäydellisyyttä ajassa. Kuitenkin voit katsoa ajan maailmaa kanssani.
Jumala ei luonut ihmistä elämään lyhyesti n. 1-100 vuotiaaksi jossa arvaamattomuus, kärsimys ja kuolema seuraa jokaista elollista. Jos Jumala olisi luonut sinun hampaasi, ne eivät tulehtuisi, reikiintyisi eikä niitä revittäisi tuskalla pois. Jumalan luomistaitoja ei tule vähätellä, koska ego on se joka vähättelee. Nyt voidaan kuitenkin tarkastella asiaa, jotta hahmotat mikä tulee Rakkaudesta ja mikä pelosta.
Ulkomaailman henkistäminen Jumalan maailmaksi ei ole eduksi ennenkuin oivaltaa sen , että Jumala luo vain mielessä yhtenä ja ikuisena. Koko tuo sinun hammaslääkäri episodi tuntui sinusta vähän niinkuin unelta, pitääkö paikkansa?

Minä: Kyllä juuri niin, semmosta harmaata massaa. Kuin olis unessa seikkaillut. Kuitenkin jokin rauhan tunne kärsimys näytelmän taustalla. Toisaalta sellainen tunne on välillä ihan normaalistikin. Sitä katselee tätä kaikkea kuin näytelmää, joka hetken aikaa näyttää vain toistavan kaavaa joka puolella. Ihan niin kuin ISO pelilauta jota jokainen roolihahmo pelaa..

Rakkaus: Juuri näin nyt ne sinun kaksi teemaa yhdistyy tähän. Joten ei ollut sattumaa että valitsit juuri nuo kaksi teemaa puheenaiheeksi juuri nyt.
"Toinen on mun hampaat ja toinen on roolit."

Minä: Vau! Näköjään. No sekotellaan nyt sitten näitä kahta keskenään. Ajattelin ensin että nuo teemat ovat erillisiä.

Rakkaus: No siellä ajassa kaikkihan ajatellaan erillisiksi...

Minä: Heh, juu. Kyllä minä siellä hammalääkärissäkin ajattelin, että nuo lääkärit ovat vain rooleja. He ovat "aivopesty" eli opetettu ajattelemaan kuin lääkärit ajattelee, heillä on kulissit kuin lääkäreillä kuuluu olla, heillä on "vuorosanat" kuten lääkäreillä kuuluu olla ja he käyttäytyvät kuin lääkäreiden kuuluu käyttäytyä. Heillä on työaika jolloin se kaikki tapahtuu ja he pukeutuvat pukukoodin mukaisesti rooliasuihinsa. Minä sitten olen "asiakas" tai "potilas" riippuen tilanteesta. Minä käyttäydyn kuin potilaan kuuluu käyttäytyä. Tulen täsmällisesti siihen kellon aikaan kun on sovittu, sanon "hei" ja kävelen huoneeseen. Kaikki on täydellisesti suunniteltu. Jos minä jätän tulematta niin "elokuvan" ohjaus saa jännitävän käänteen, mutta leffan teema pysyy samana.
Ennen kuin en herännyt tähän kaikkeen, niin olin samaistunut tähän arkeen ja elämään. Pidin sitä jotenkin normaalina, olin ja elin kuin unessa etsimässä tarkoitusta tästä kaikesta. Sitten kun alkoi tosissaan etsiä henkistä elämäntarkoitusta täältä yritin henkistää elämän. Pitkällisen etsimisen jälkeen aloin herätä. Sitten tuli ahistus ja vitutus kun tajusin että "mua onkin huijattu" lähes kaikessa. Sitten tuli nauru. Nyt sitä on ikäänkuin palannut takaisin tänne pelilaudalle, sillä erotuksella että mitään ei ota enää kuoleman vakavasti kuin ehkä hetkittäin kunnes taas muistaa. Syyllisyys alkaa siis vähenemään, kun ulkoinen maailma ei olekaa enää syypää mihinkään. Olen vain katselemassa omaa keksintöäni. Ja miksi enää muuttaa "unta", "näytelmää"?

Rakkaus: Bravoo! Mahtavaa, juuri noin pääse muistelemaan Minua. Et sillä että "muistan nyt Rakkauden". Se että lisäät minut sekamelskasi keskelle ei anna pysyvää rauhaa, mutta se että kyseenalaistat ensin OMAT uskomuksesi, revit ne juuriltasi kuten hampaillesi kävi, huomaat että se mikä lopulta jää on Rakkaus.

Minä: Poliisi, kaupantäti tai setä, palomies, esimies, taksikuski, kaupungin johtaja, opettaja, rock tähti, näyttelijä (näytelmän sisällä), talonmies, lapsi, nuori, aikuinen, vanhus, ravintoguru, hyvinvointi mentori, kuntosalihirmu lihaksineen, ruotsalainen, suomalainen, tummaihoinen, juoppo, työtön, rikas, rakas...jne...monenlaiset on roolit. Kun arkikielellä puhutaan pinnallisesti "hän heitti vain roolia", puhujalta unohtuu usein kokonaiskuva. Hänkin itse esittää itseään, eli omaa rooliaan. Jos katsoo esim. poliitikkoa tai henkisistä asioista kiinnostunutta henkilöä, näen vain yhden roolia kutakin, ei mitään muuta. Jos jooga, suitsukkeet, henkiset vaatteet ja aatteet, luomuruoka ja vain hyviin energioihin keskittyminen ei ole roolia, niin mikäs sitten? Sese vasta näyttääkin roolilta.  Todella oivaltanut voi olla minkä tahansa roolin takana! Rooli on aina vain rooli. Todellinen oivallus tapahtuu aina vain mielessä, eikä imagolla ole enää väliä. Maallinen identiteetti vaihtuu todellisen identiteettiin joka on meille yhteinen.

Rakkaus: Mahtavaa, kerro toki lisää...tämä on sinun puheenvuorosi.



Minä: Jos ajatellaan vaikka rock tähteä. Niin sehän hiton huvittava näky. Joskus ajattelen että "ajatteleeko tuo ihan tosissaan olevansa rock tähti?" Miten hitossa joku voi uskoa siihen rooliinsa niin paljon?? Se hämmästyttää minua. Sitten muistan että itsekin ajattelen itsestäni jos vaikka mitä.
Minusta koko näytelmä muuttuu kepeäksi ja antoisaksi kun on ensin herännyt unestansa.
Sen jälkeen rock tähteyskin on kuin viihdyttävää sarjakuvaa. On mukava samaistua hetkeksi eskapistiseen maailmaan ja palata takaisin omaan hiljaiseen todellisuuteensa. Naamareilla ei enää mitään väliä.
Samoin ajattelen ihan mistä vain roolista. Kaupan vartija kävelee kuin vartijan kuuluu kävellä, mutta ensin hänen on puettava päällensä rooliasunsa. Sitten voi tehdä vaikutuksen isolla koollansa ja tuimalla ilmeellänsä. Hänen ei tule tanssia kesken kaiken eikä jutella rennosti jokaisen asiakkaan kanssa.
Samoin nuoret. Nuoret ovat juuri nukahtaneet nuoruutensa uneen. He pukeutuvat samalla lailla koska heidän kuuluu tehdä niin. Puhekieli on heidän vuorosanansa. Nuorten sisälläkin toki tapahtuu omat pirstaloitumisensa ja jokainen hakee oman roolinsa mitä sujuvasti sitten esittää.

Nykyään roolipirstaloitumista esittää sujuvasti tämä SOMEmaailma. Ei voi olla huomaamatta miten jokainen ainutlaatuinen näyttelijä esittää roolinpäälle roolia!
Jos seuraa tietoisesti esim. facebookkia on huikeeta nähdä sen läpi. Monet ihmiset käyttäytyvät facebookissa erilailla kuin esim. LIVEROOLISSA. He rakentavat someroolin. Usein tämä on tarkkaan harkittu. Siellä esinnytään sen mukaan millaisen kuvan halutaan ulkopuolelleen esittää. Kuva, kansikuva on kuvattava omaa itseä parhaansa mukaan, joku ei ehkä halua luoda itsestään mitään kuvaa mutta on ns. tarkkailija, utelias tarkkailija. 
Miten kommentoit ja kenen kuvista tykkäät ja ketä kommentoit ja miten kommentoit. On paljon asioita joita ei haluta tai uskalleta muiden tietävän. Saattaa olla että ei haluta kommentoida tiettujen ihmiset juttuja, jotta joku toinen ei näe (pelaaminen). On oltava tarkkana. Omakuvaa on kiillotettava. On mietittävä tarkaan mitä sanoo ja mitä ei sano. Kirjoitusvirheistä puhumattakaan. Tarkkaa touhua. Näin on syntynyt uusi identiteetti. Facebook identiteetti. Facerooli.
Saattaa olla että yksityisviesteissä käy kuhina, mutta julkisesti ei uskalleta näyttää mitään muuta kuin se yksipuolinen puoli. Samalla lailla livenäkin voimme esittää vaikka kuinka positiivista ihmistä vaikka sisällä olisi paljon tuskaa.. Tämä kaikki on huikeaa esitystä! Elämän kulisseissa! Kuitenkin missä roolissa vain voi olla totuuteen heränneitä hahmoja. He tietävät olevansa kasvottomia suuressa Hengen Rakkaudessa, mutta esittävät roolinsa loppuun. Jotkut esittävät tietoisesti ja jotkut tiedostamattomasti.



Rakkaus: Tämän takia olen sanonut sinulle monesti: "Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö".

Minä: Vautsi, todentotta, nyt sen näen. Mitä muodon taakse kätkeytyykään?

Rakkaus: Siellä Minä olen, Sinä olet, Me olemme.

Minä: Muistan vuosia sitten kun tein heräämisen työtä. Olin aivan shokissa. Maailmani mureni käsiini enkä tiennyt mihin enää kuulua. Takaisin oli mahdoton tulla ja eteenpäin meno pelotti kun ei tiennyt mitä siellä oli. Nyt mieleni on palannut rauha ja tajuan että mistään ei tarvinnut luopua. Vain ego tarvitsee luopumista, ei rakkaudessa luovuta mistään. Tuli tehtyä se matkaton matka.

Rakkaus: Hyvin sanottu. Alkaako meidän puhe yhtymään?

Minä: En tiedä. Nyt vaan tekee mieleni avautua. Sinun läsnäolossasi se on turvallista ja täysin oikealta tuntuvaa joka hetki. Tässä ei ole ketään joka tuomitsisi.

Rakkaus: Hammaslääkärissä käyntisi herätti sinut unestasi. Huomasit miten sinun rakentamasi suojakuori eli keho ei ole pysyvä kuten Minä olen. Sinun on luovuttava kehostasi, mutta Rakkaudesta sinun ei tule luopua koskaan, vaikka sen valinnan tekisitkin. Kaikesta maallisesta kärsimyksestä tulee sinun herättäjäsi. Se on sinun opettajasi. Ensin karsit uskomuksesi mielessäsi, sitten keho rapistuu, vaikka söisit kuinka luomua ja eläisit terveellisesti. Keho ei sinua palkitse kuolemattomuudella, mutta Minussa olet kuolematon joka ikuinen hetki.

Minä: Silti katson peiliin ja näen siellä hampaattoman ja ajattelen että kelpaako enää kellekään...vaikka kuinka muistan todellisuuden.

Rakkaus: Se kuuluu vuorosanoihisi tai "vuoroajatuksiisi". Se kuuluu pelon maailmaan, uskona kehoon. Kukaan toinen ei voi koskaan antaa sinulle täydellistä Rakkautta kuin Minä. Ja Minä olen jo sinussa. Minulle kelpaat, oli sitten pirstaloitunut HAHMOSI JA ROOLISI ihan mikä tahansa.

Minä: Eli henkinen guru, taiteilija baskeri päässä tai alepubin Tero on täysin samanarvoiset?

Rakkaus: Kun jätät juuri mainitsemasi roolit pois niin 100 % KYLLÄ.

Minä: Olisihan se epäreilua että henkinen ihminen saisi omistaa Rakkauden mutta alepubin Tero ei..se kuuluisi silloin edelleenkin EGON/pelon ajatteluun.

Rakkaus: Herännyt tarkoittaa sitä, että muistaa Minut, Ikuisen Rakkauden.

Minä: Voisiko olla että henkistä ihmistä tosissaan esittävä on enemmän unessa kuin alepubissa istuva Tero joka muistaa todellisuutemme?

Rakkaus: Juuri näin. Muodolla ei todellakaan ole mitään väliä. Tuomitseminen on uskoa erillisyyteen.
Itsensä lujasti uskova on enemmän kiihkouskovainen omaan totuuteensa kuin rennosti itselleen naurava Pubissa istuva Tero. Rakkaus ei ole enemmän yhdelle ja toiselle vähemmän. Kyse on vain muistamisesta. Jossakin tapauksessa saattaa käydä niin, että kuntosali muuttuu rennosti pubiin koska hän muistaa todellisuutensa. Enää ei tarvitse kehon kautta pakkomielteisesti pingottaa, vaan kokee syvää rauhaa jo valmiiksi sydämessään. On siis sama käytkö salilla vai pubissa, koska totuuden kannalta sillä ei ole mitään väliä. Toteutat vain sitä mikä MIELTYMYS sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta. Tämän syvällisen ajattelun myötä loppuu toisten muotojen tuomitseminen ja arvostelu. Ei ole enää tarvetta korostaa omaa paremmuutta mitenkään. Vain ego haluaa olla paras. Miksi? Koska ego keksi vähemmän ja enemmän, jotta pääsisi vertailemaan ja tuomitsemaan. Minussa on aina täydellistä ja se täydellisyys on jokaisen "omaisuutta".
Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. 
Minut muistaa parhaiten sillä, että muistaa oman viattomuutensa, eikä siten tuomitse enää erillisyyden maailmaa.

Minä: Woh, ajattelin aluksi, että nyt puhutaan ja voivotelaan minun hampaitani ja minun kokemustani, mutta nyt puhutaankin ovelasti roolien kautta se kokemus tekemättömäksi. Ovelaa, viisasta ja ihanaa...

Rakkaus: Juuri näin. Minun tehtäväni on saada sinut näennäisesti erkaantuneen pirstaleen muistamaan ykseytensä.  Se mitä kärsimystä siellä ajassa koet ei tule minusta, vaan on sen aiheuttamaa unta joka ei ole todellista. Kaikki kärsimys on ohimenevää. Vain rakkaus jää ja on todellista.

Minä: Onko Äiti Amman halaileminenkin vain rooli?

Rakkaus: Ajan maailmassa kyllä. Hän kokee halailu roolinsa tärkeäksi ja näin hän toteuttaa roolinsa tehtävää.

Minä: Onko hänen tehtävänsä enemmän rakkaudellisempaa kuin esim nokikolarin tehtävä?

Rakkaus: Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Jokainen näyttää toteuttavan oman tehtävänsä ennen täydellistä kotiinpaluutaan. Te palaatte YHDESSÄ, jokainen. Rakkaus ei ole ajasta mutta voi ilmetä ajassa. On aivan sama mitä teet roolissa jos valitset Minut.
Nokikolari jos valitsee Rakkauden kautta tehtävänsä, se muuttuu Jumalalliseksi kokemukseksi, mutta jos halaat ihmisiä imagosi takia rutiinilla voi unenmuoto tuntua erilaiselta. Totuuden kautta kuitenkaan ei ole väliä muodolla eikä edes valinnalla, sillä MINÄ TODELLAKIN OLEN.
Minussa ei ole eriarvoisuutta, eikä sinun tarvitse ansaita Minua. Taivaspaikkaa ei ansaita, joten voit huoleti kävellä portista sisään ilman, että katsomme hyviä ja huonoja tekojasi. Helvettiin joutumisen mahdollisuutta ei enää henkilökohtaisen kokemuksesi jälkeen ole. Helvetti on vain mahdollisuutena erillisessä mielessä. Olet Rakas Jumalan lapsi jo ennenkuin luulit eläväsi kehossa. Keho ei ole mitään Minussa.
Tähän loppuu kaikki kehollinen eriarvoisuus.

Minä: Kukaan tai mikään muu ääni ei enää resonoi "minuun" noin paljon. Toi kaikki näkyy kirkkaasti, koska se on puhdas ja 100 % anteeksiantava ja Rakkaudellinen. Ihmisten maailma on aina jotenkin ennalta-arvaamaton ja pelottava. Ihmiset junailevat ja arvostelevat...

Rakkaus: Opettele luottamaan Minuun niin alat luottamaan ihmisiinkin, koska olenhan minä heissä. Ajattele se niin, että vaikka ihmiset ilmentäisivät roolisuoritustaan miten, niin Minua se ei poista sinulta. Olet täysin turvassa Minussa joka hetki. Alat näkemään Minut Hänessä. Muistat Minut.

Minä: Ja se tapahtuu niin että katsoo roolien taakse?

Rakkaus: Bingo!

Minä: Tämän takia sitä tulee naurettua aina vain enemmän ja enemmän. Hölmöily ja elämän roolien improvisointi tuntuu entistä enemmän paremmalta. Mitä enemmän on samaistunut omaan rooliinsa (eli egoonsa), sitä vähemmän naurattaa.

Rakkaus: Kyllä se näin on. Kuka muu voi ottaa pienen itsensä vakavasti kuin ego itse?

Minä: Kyllä tunnistan itsessäni egon.

Rakkaus: Tunnista rauhassa. Tärkeintä on muistaa Minut mikäli haluat mielenrauhaa. On kaksi eri asiaa se, että esittääkö henkistä ihmistä samaistuneena rooliinsa vain valitseeko Minut mielessään. Esittää voi mitä tahansa ja missä tahansa. Minä kuitenkin olen ikuisesti paikalla-sinussa.

Minä: Huh  tässä nyt tuli yhellä istumalla tämmöinen. Tämä keskustelu teki itsensä. Kohta tarkistan virheet ja pistän eteenpäin. Kiitos muistutuksesta Rakkaus taas. Olen niin kiitollinen Sinusta Minussa. Aamen. Tänään en tee mitään valintoja yksin, haluan että sinä valitset puolestani.

Rakkaus: Näin tapahtukoot. Vain luota. Virheitä ei todellisuudessa ole.

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 13.





Minä: Heips!

Rakkaus: Heips! Miten siellä aika hurisee?

Minä: Aika hurisee eteenpäin omalla painollaan.

Rakkaus: Aika ei mene eteenpäin, olet vain kuvitellut niin.

Minä: Ainiin...itse kysyit että miten aika hurisee, uskoit siis itsekin aikaan! ;-)

Rakkaus: Sinun kokemuksessa näyttää olevan aika. Täällä ei ole. Rakkaudessa ei ole aikaa.

Minä: Mutta ajassa voi olla Rakkaus..?

Rakkaus: Olenhan Minä tässä ja nyt, mutta se mistä tulen on ajaton. En edes tule mistään, vaan MINÄ OLEN. Rakkaus todellakin on ikuista. Tekemäsi aika ei sitä ole.

Minä: Onko sitten ihmissuhteekin harhaa, koska ne alkavat ja loppuvat? Rakkaus on monesti riippuvainen ajasta....

Rakkaus: On Minun tasoni ja sitten Sinun tasosi, vaikka tasotkin ovat lopulta totuudessa harhaa, joten älä takerru siihen. Muistamisen kannalta on kuitenkin hyödyksi tässä hetkessä.
Minun tasoltani katsottuna yhtä ihmistä rakastaen ja toisen unohtaen on ajasta tehty "rakkaus". Se "rakkaus" ikäänkuin loppuu jo heti siinä tilanteessa jossa se alkaa. Rakkaus on ikuista eikä ajallista.
Jos ajattelet että voit sulkea rakkautesi omistukseesi ja jättää rakkauden ulkopuolelle toiset ihmiset, erehdyt Rakkauden suhteen.
Ensin omistat toisen ihmisen henkilökohtaiselle rakkaudellesi, sitten hänestä voi tulla jopa vastustajasi.
Rakkautesi haalistuu ja jopa katoaa kokonaan. Sellainen Rakkaus ei ollut totta totta alussakaan. Se oli vain "rakkautta" joka perustui mielikuviin joita yritettiin epätoivoisesti yhteen liittää. Ajatukset ovat pohjimmiltaan vain mielikuvia jotka hajoavat ajassa.
Jos pysähdyt miettimään kokonaisuutta, ja sitä miten rakkautesi on ollut aina vähän epäonnistunut todellisen ja ikuisen Rakkauden keskellä, niin ymmärrät että ajasta rakennettu rakkaus on hieman vinksallaan. Ajassa rakennettuun rakkauteen kuuluu ristiriita.
Jos koet että toinen ihminen ei tuonutkaan sinulle TARVITSEMAASI rakkautta, jätät hänet ja etsit uuden joka voisi täyttää tarpeesi ja vajaaavaisuutesi. Näin kierre jatkuu. Etsit toista puolikasta koska kuvittelet että olet vain toinen puoli. Se on egon hämäystä. Todellisuudessa olet JO kokonainen.
Ego vain haluaa kuiskutella korvaasi: "etsi etsi mutta älä löydä" koska egon mielestä olet epätäydellinen keho, et henki. Rakkaus näkee meidän yhteisen mielen. Se on todellisuutemme. Rakkaus ei ole niin pientä, että naapurisi saa siihen oikeudet, mutta sinä jäät siitä ilman.
Voiko todella olla mahdollista että rakkaus tuomitsee, arvostelee ja kilpailee? Noin kuitenkin käy suhteissasi. Rakastamastasi ihmisestä tulee projisointisi kohde. Sokea rakkaus on sitä, että etsit vielä ajan maailmasta rakkautta. mutta et näe TODELLISTA KOKONAISTA RAKKAUTTA joka tulee ikuisuudesta.

Minä: Mutta miten sitten voin nähdä toisessa Sinut, ikuisen Rakkauden?

Rakkaus: Harvoin näet sen heti. Ihmisuhteillesi annetaan uusi tarkoitus. Koska olet unohtanut Rakkauden ajassa, alat käyttämään aikaa "hyödyksesi".
Nyt et enää näekään ongelmaasi ulkopuolella estämästä muistoa Rakkaudesta. Huomaat että kaikki esteet ovatkin minussa itsessäni piilottamassa minut totuudelta. Katsot omia uskomuksiasi ja tukahdetettuja tunteistasi, pelkojasi sekä epävarmuuksiasi Minun kanssani, et siis yksin vaan Minun kanssani.
SE toinen ikuinen Rakkaus on vain peilisi näyttämään mikä sinussa tarvitsee vielä parannusta. Ihmisuhteiden laatua ei enää mitatata sillä että kuinka paljon ULKOPUOLELTA näyttää tulevan rakkautta ja hyvää, vaan sillä että kiitollisena näet veljesi apuna polulla ikuiseen Rakkauteen.
Ego käyttää eripuraa hajottaakseen ja syyllistämiseen, mutta Minä käytän sitä parantamiseen ja yhdistämiseen. Kun annat ongelmasi Minulle, annat anteeksi Minussa etkä egossa.
Egon anteeksianto jää vielä aikaan, ei siksi paranna mieltä. Ego antaa anteeksi sen MIKÄ ON väärin TEHTY (eli syyllisyys ja synti). Minä annan anteeksi aina vain sen, mitä ei KOSKAAN EDES tapahtunut. Ikuisessa Rakkaudessa ei ole syntiä eikä menneisyyttä. Siksi olet vapaa ja täysin anteeksiannettu. Veljesikin on.
Kun näet peilisi syyttömänä, näet itsesi syyttömänä.

Minä: Kerro lisää käytännöstä?

Rakkaus: Kun katsot karttaa, se voi ohjata sinut perille, mutta et näe siellä aitoa vettä, eläimiä etkä kauniita maisemia. Näet vain kartan. Sama on nyt tässä, näet vain mielessäsi kartan, joka ohjaa sinut Minun luokseni. Oikea tehtävä tapahtuu käytännössä Rakkauden valintana pelon sijaan.
Käytännössä kohtaat aina vain omat uskomuksesi Rakkauden edestä. Otat täyden vastuun siitä mitä peilistäsi ajattelet. Ego on ovela unohtamaan sen, että VAIN SINÄ KATSOT. Aina kun jotain sattuuu, olet paikalla! Olet siis aina paikalla kun mielesi arvostelee, pelkää tai yrittää pitää asiat kontrollissaan. Jos annat Minulle asiat jotka tarvitsevat anteeksiantoa ITSESSÄSI, alat rentoutumaan ja pelastat veljesikin Minulle.
Ego haluaa nähdä ulkopuolellaan parannettavaa. Ulkopuoli on kuitenkin egon projisoima ajan ulottuvuus, joka on niin hävyttömän pieni piste ikuisuuden keskellä, että sitä ei edes tapahtunut. Nyt alat hahmottomaan miten suuri OLET.
Ihmisuhteesi on pelastajasi, ole kiitollinen siitä. Hän opastaa sinut Minun luokseni tänne ikuisuuteen.

Käytännössä annat kaiken nousta sisältäsi tukahduttamatta niitä. Ole täysin rehellinen itsellesi. Katsot siellä ajassa lähes aina toista ihmistä oman menneisyytesi läpi, ellet sitten muista Minua täällä Ikuisuudessa jossa olemme jokainen YHTÄ. Ego näkee erillisyyden ja pelkää sekä kokee uhkana toiset kehot (muodot). Ego voi käyttää jopa henkisyyttä erillisyyden vahvistamiseen näkemällä ongelmat aina ulkopuolellaan koskaan muistamatta Minua. Ajassa voi nopeuttaa mielen parannusta sillä, että alkaa käyttämään aikaa Minun hyväkseni sinussa. Kun parannat oman mielesi, parannat kaiken muunkin.
Miksi? Koska kaikki on sinussa ja ympäröivä unen maailma on vain unen maailma. Tämä on erillisyyden lopun alkua. Et voi koskaan todella oivaltaa totuutta, jos ajattelet olevasi erillinen hahmo, jonka tarkoitus on ensin parantaa miljardi ihmistä itsesi ulkopuolella. Egon ihmisuhde on sellainen, että valitsee uuden ihmisen parantaaksesi menneisyydessäsi tapahtuneet epäkohdat.
Ensin ihastut ja teet hyvän vaikutuksen ja sitten alat vaatimaan toiselta itsesi täyttämistä (menneisyys). Se on vain peliä eikä se ole Rakkautta. Se on jo pienenkin ajatuksenkin tasolla täysin mahdoton tehtävä ja liian suuri taakka jättää toiselle keholle ja itsellesi. Rakkaus ei koskaan tuomitse, vaan vapauttaa ja antaa anteeksi sen mitä ei koskaan tapahtunut.
Jos näet itsesi täysin viattomana ja vapaana tässä hetkessä, Minä katson häntä. Puhdas ja Pyhä hetki on sitä, että näet Minussa hänet. Olette kumpikin yksi Minussa. Ikuinen ja viaton Rakkaus.

Minä: Miten pääsen käsiksi todelliseen Rakkauteen? Ihan niinkuin aikuisen oikeasti. Entä Mieli valjastetaan ja paljastetaan Sinun käyttöösi? Minähän tunnistan itsessäni sellaista että ikäänkuin omistaisin ajatukseni ja salaisuuteni...

Rakkaus: Nyt päästään itse asiaan. Olet pelosta ympäröinyt itsesi uskomuksilla, menneisyydellä ja mielikuvilla siitä miten koet itsesi. Egon käsikirjoituksen kuuluu erillisyys ja siihen uskominen. Jos tarkastelet 100 % rehellisesti tätä asiaa, niin kysy että "mitä salaisuuksia ja kuvitelmia sinulla voisi todella olla Minussa?". Mihin tarvitset salaisuuksia ja erillisyyden ajatuksiasi? Tämä on egolle erittäin pelottava ajatus, koska identiteetin yksi kulmakivistä on se, mitä ajattelet itsestäsi ja varjelet niitä tarkkaan. Saatat esittää tiettyjä uskomuksiasi ääneen vahvistaaksesi kuvaa johon olet rakastunut. Jokainen luja uskomus itsestä on myös hyvä ase vertailuille, jotta peli jatkuisi ja projisoinnin uni jatkuisi. Kaikkien uskomusten takana on pelko kohdata Rakkaus ja Rajattomuus. Saatat kysyä että "miksi minun pitäisi vapauttaa ajatuksia, jotka eivät ole edes todellisia?" mutta juuri niiden salailulla on niiden kuviteltu voima mielessäsi. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kaikki pitäisi päästä puhumaan tai kirjoittamaan kerralla eikä kyse ole asioiden suuresta painottamisesta, mutta kysy kuka piilottelee ja mitä piilottelee ja miksi piilottelee? Saatat havaita suoran köyden keskellä solmukohtia joita on vaikea aluksi nähdä. Ne solmut ovat egon tekemiä pieniä salaisuuksia joita ei haluta nähdä.
Rehellisyyden ensiaskeleet.
Sinulla on kokemuksia arjessasi siitä, että kun jokin asia vaivaa tai saa ylisuuret mittasuhteet mielessäsi ja kun kirjoitat Minun kanssani, keskustelet luotettavan ystäväsi kanssa, niin teet havainnon asian voiman katoamisesta mielessäsi. Oli kyse mistä vain vaalimastasi ajatuksesta, niin sen voima haalenee ja katoaa kun se nostetaan piilosta esille. Saatat huomata että jännittämäsi asia katoaakin kun itse tilanne on tässä hetkessä, se ei enää olekaan ajatusharha mielesi keskellä. Miten avoin olet päästämään salaisuutesi Rakkauteen, sitä lähemmäksi pääset rauhan tilaa. Olet tästä asiasta mitä mieltä tahansa, tiedät käytännössäkin että asioiden läpikatsominen vapauttaa sinut pienen mielen kahleista. Kuka uskoo pienuuteen? Masennus lähtee siitä, että olet pienen mielesi vankina, vaikka todellisuudessa kaikkea ympäröi täydellinen Rakkaus, mielessäsi.

Minä: Onko siis kaikesta puhuttava jotta siitä vapautuu? Entä onko kaikki fiilikset sallittuja puhua? Eihän toinen ihminen ole aina valmis sellaiseen?

Rakkaus: Sinulle kyllä annetaan mahdollisuus sellaiseen jos pyydät. Tilanteen mukaan. Olet kohdallasi alkanut jo tuulettamaan fiiliksiäsi avoimesti. Olet tehnyt sitä pikkuhiljaa edeten. Oletko siis nyt menettänyt mitään?

Minä: No en todellakaan! Viime tuuletus oli aika pelottavaa, koska se oli aika tuomitseva, negatiivinen ja täysin päinvastainen kirjoitus mitä yleensä henkiset ihmiset kirjoittavat. Ajattelin että hemmetti soikoon, menkööt kaikki lukijat ja ajatelkoon kukin mitä haluaa. Tälläisiä ajatuksia mielessäni on vielä toisinaan ja varsinkin siinä hetkessä oli. Se oli sinun ansiotasi, ilman Sinun läsnäoloasi olisin jättänyt sen tekemättä. Ja mitä vielä. Linkkasin kirjoituksen vain yhdelle sivulle ja vastaanotto oli tyrmäävän mahtavaa ja uskomatonta! Ihmiset kirjoittelivat tarinoitaan ja antoivat inspiraatiota. He huomaisvat että "en olekaan yksin tässä" ja niin huomasin minäkin! Rehellisyys ja avoimuus olisi tässä ajassa just se parantava lääke, jota erilliset mielemme tarvitsisivat. Mielen painetut tuskan ajatukset ja uskomukset valoon.Tässä yksi palaute joka oli mielestäni hauska ja tulin siitä hyvälle tuulelle:

"Aivan saatanan vitun kova juttu toi sun tuuletus! Tuli ihan sellainen olo et pitäs päästä ehdottomasti itekin sylkeen pihalle kaikkee paskaa ihan samantien! Ihan mahtavaa!!!! Kii-tos 🙏

Hyvin suurella todennäköisyydellä vietän tämän vapaan viikonloppuni puhdistavissa merkeissä! Jollain lailla 🙂🙂 Nyt on tarve sille. Eikä ihan pienikään."
Haha :-)

Rakkaus:  Juuri noin Minä vaikutan. Nostamme yhdessä kaiken turhan pois muistamisesi edestä. Kaikki se mitä ikinä olet uskonut itsestäsi on Minussa pois. Jo pelkästään että motiivisi nostaa esteet Minun edestäni pois, saa ensin egosi vapisemaan, mutta tunnet tämän jälkeen, että mitään ei tapahtunutkaan. Sillä erotuksella että rauhan tila lisääntyy mielessäsi. Mieli alkaa MUISTAMAAN sen, että mikä on todellista ja mikä ei.
Miksi Rakkauden tarvitsisi piilotella ja omistaa pelkojaan tai tarinaansa? Mihin suojamuureja tarvitaan? Kaikki tapahtuu tässä hetkessä täysin viattomana ja vapaana. Tässä hetkessä millään tarinalla ei ole mitään todellista valtaa. Todellinen Sinä olet todellinen Minä, eikä mielessä ole mitään tarinoita ristiinnaulitsemassa meitä, ellet valitse niin. Älä Rakastu tarinaan maailmastasi, vaan ole siinä läsnä puhtaana ja vaittomana, sillä sitä sinä todellakin olet.

Minä: Mutta jos sinä todellakin olet absoluuttinen Rakkaus, niin tarvitseeko tässä alkaa tarinoimaan jos kerran tarinat eivät ole totta?

Rakkaus: Sinä itse loit tarina maailman joten nyt on aika purkaa se.

Minä: Nii joo...mutta eihän ole mitään purettavaa, koska vain rakkaus on totta???!

Rakkaus: Egon käsikirjoitus on ohittaa kaikki se mitä hän itse piilottelee. On totta, että et luovu mistään koska mitään ei ole tapahtunut. Mutta jos koskaan koet erillisyyttä, puolustelet itseäsi suhteessa toisiin ja jos hyökkäät tai vaalit vahvasti mielipiteitäsi ja tunnet kenties olevasi oikeassa, niin silloin vahvistat erillisyyttäsi mielessäsi. Onko siis Rakkaudessa erillisyyttä? Olisinko Minä niin pieni kuin sinä kuvittelit Minun olevan? Tarkoittaako se sitä, että olen sellainen kuin ajattelit Minun olevan? Minä olen sinussa tietoisesti vasta silloin, kun päästät kahleistasi irti ja vapautat odotuksesi, erillisyytesi, mielipiteesi, kuvitelmasi, menneisyytesi ja tulevaisuutesi Minulle. Vasta silloin todellakin luotat elämääsi etkä elä pienessä mielikuvitus rakkaudessa. Maailman suurinkin ateisti ja pieneen itseen uskoja laittaa kätensä ristiin kun tulee tosipaikka. Hänen muistissaan on edelleen ajatus: "mitä jos en olekaan yksin?". Jumalan muisto on meissä jokaisessa. Pohjimmiltaan erillisyyden ajatus ei ole mitään. Sinussa ollaan ja sinussa Rakastetaan. Voit tiettyyn pisteeseen asti kuvitella ohjaavasi elämääsi, mutta lopulta huomaat että en voi vaikuttaa maailman synergioihin eikä mikään tässä näytöksessä ole hallinassasi. Voit hetken luoda unelma elämäsi mutta todellisuuden luonne on toisenlainen. Se on kaiken kuvitellun unen takana nollapisteenä. Luotko vielä kuinka monta elämää? Toki saat sen tehdä, mutta odotan sinua kotiin heti kun kyllästyt elämän ja karman kiertoihin.

Minä: Huh...Jotenkin tajusin tässä että en luovu yhtään mistään, vaikka kertoisin mitä itsestäni. Kun tiedostan Rakkauden kaiken takana niin mitään menetettävää ei enää ole. Paitsi omista rauhattomista ajatuksista pääseee irti. Mitä voi jäädä piiloon jos antaa sen kaiken pois? Tämä tarvii kuitenkin hurjaa määrää luottamusta Sinuun. Ego saaa pelon valtaan jo pelkästää asiaa miettimällä KÄYTÄNNÖSSÄ.

Rakkaus: Rakkaus katsoo sinua lempeästi tuomitsematta sinua omista tarinoistasi huolimatta. Rakkaus ei usko tarinoihisi. Sinä uskot niihin itse ja haluatko saada toisetkin uskomaan niihin tarinoihin? Haluatko, että teidän välille syntyy vankilan kehikot? Haluattteko oikeasti paeta Rakkaudelta vai vankilasta?

Minä: Niinpä...huh on kyllä haastava aihe, mutta tiedostan jollain tasolla että puhut täysin totta.

Rakkaus: Minä en jää tarinoiden vangiksi, vaikka ensin halusitkin kuvittella niin. Jättäisinkö Minä yhtään kiveä kääntämättä.? Mitä salattavaa Rakkaudella on? Onko Rakkaudella yksityisiä ajatuksia vai olenko Minä yhteinen ja ISO AJATUS?
En tullut kertomaan sinulle sitä, että sinun on pakko tehdä näin, mutta mikäli haluat tuntea Minut, egosi tarinat eivät yllä luokseni. Mieti tätä hetki. 
Jos et vielä pysty avaamaan varjopuoltasi ja tiedostamattomia ja tietoisia pelkojasi, niin muista Minut niin, että olen siitäkin huolimatta kanssasi. Minä "voitan" varjosi, koska tulen sieltä missä varjoja ei ole. Niin tulet sinäkin. Valon ja varjon leikki kuuluu ajan maailmaan, dualistisuuteen. Minä en tule sieltä, mutta voit muistaa Meidät tässä ja nyt.


Minä: Mitä muuten luulet että minkälainen "henkisyys" on hyväksi minulle?

Rakkaus: Sellainen että luotat Minuun. Annat dualismin pelata pelinsä loppuun rauhassa. Sinun ei tarvitse puuttua kaikkeen, eikä sinun tarvitse tietää. Ristiriitojen maailmassa jokaista kysymystä seuraa useampi vastaus. Mielesi menee näistä vain hämmennyksiin ja se kysyy heti sen jälkeen uuden kysymyksen? Minun olemassaolo on vain muistamista ei minkään asian lisäämistä. Egon suunnitelma on olla enemmän ajassa, Minun suunnitelmani on VAIN OLLA meissä jokaisessa JO nyt.

Minä: Jos mieleni menee hämmennyksiin, niin minähän kyselen sinulta lisää?! Haha!

Rakkaus: Minun vastaus ei tule maailmastasi vaan täältä missä kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Jos saat armon, rakkauden ja hyväksynnän vastauksen, saat oikean vastauksen. Se auttaa sinua muistamaan Minut itsessäsi. Jumala ei tiedä ajasta mitään siksi olet vapaa Jumalan tuomiosta ja helvetin pelosta. Kun palaat Jumalaan, et edes muista olleesi ajassa. Olet yhtä Rakkaudessa ja ikuisuudessa täynnä täydellistä rauhaa. Pienikin muisto tästä autaa sinua rauhoittumaan siellä ajassa ja siksi minä olen tässä ja nyt. Jotkut erilliset mielet saattavat odottaa Jeesuksen uutta tulemista, mutta olen tullut jo... ja nyt on aika ottaa Jeesus/Rakkaus/Jumala/Rauha ILOLLA VASTAAN!
Ilolla vastaanotamme ikuisen Rakkauden! Helvetin tuli on sammunut eikä totuus pala tulessa.

Minä: "Helvetin tuli on sammunut eikä totuus pala tulessa." Vau, tosta saisi hyvän hevibiisin...;-)

Rakkaus: Jos inspiraatio vie sinne asti niin tee. Jos muistat Minut niin se riittää. Jos et muista Minua, sekin riittää, sillä Minä olen kuitenkin sinussa.

Minä: Kiitos Rakkaus!
Kerro vielä mitä Rakkaus on täällä ajassa?

Rakkaus:  Se on sitä että valitset katsoa kanssani. Teorian lukemisesta ei ole sinulle mitään hyötyä, jos valitset katsoa menneisyytesi läpi tulevaisuuteen. Rakkaudella katsominen on sitä, että saat vielä kerran uuden valinnan. Jos et osaa tai halua katsoa Minun kanssani, niin odotan sinua.
Jos koet epäonnistuneesi, voit valita katsoa epäonnistumistasi uudelleen Minun kanssani. Tämä tapahtuu AINA tässä hetkessä, ei milloinkaan missään muualla. Olen tässä ja NYT.
Jos erehdyt tuomitsemaan ulkopuolista maailmaasi, tarkkaile valintaasi. Se on kutsu itsessään. Minä olen heti kanssasi koska muistat Minut.
Jos jokin asia nostaa syyllisyytesi pintaan, anna se Minulle, niin parannan sinut. Rakkaus parantaa, ego syyllistää ja pelottelee.
Jos haluat katsoa projektorisi kautta "elokuvaasi" ja samaistua siihen lujasti, niin toisessa tässä hetkessä muistat Minut kuitenkin. Mitään hätää ei ole. Muistat vain sen, että olen sinussa jo nyt.

Tarkkaile mielesi toimintaa. Katso miten helposti se arvostelee, jopa tuomitsee (ja pysähdy miettimään kuka tarkkailee tätä?). 
Mielesi valikoi ja karttelee tilanteita. Se analysoi, puolustelee kantaansa ja katso sen suurta halua tietää.
Tämä ei ole Minusta lähtöisin ja juuri siinä onkin kaiken kärsimyksen vapautus. Anna mielesi tehdä armossa ja Rakkaudessa työnsä loppuun ja muista, että vain Rakkaus on todellista. Minä en tullut sinua tuomitsemaan mistään. Rakkaus ei koskaan tuomitse. Rakkauden tehtävä on vain Rakastaa. Kaikki se uskomus tämän ikuisen Rakkauden leikin edessä on vain tekemääsi kuvitelmaa.
Siksi painotan kahta valintaa niin paljon, jotta opit erottamaan ne toisistaan. Maailmassasi näyttää olevan kaaos, koska erillisyys ei tiedä mikä on Rakkautta ja mikä ei. Rakkaus sekoitetaan tekemiseen ja muotoon ja tämä hämmentää mieltä lisää. Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Mielesi on niin suuri, että egomielesi ei sitä koskaan voi ymmärtää. Ego ja Rakkaus ei ole sama asia. Ei voi samaan aikaan pelätä ja olla Rakkaus, edes kokemuksellisesti. Toki olen kaiken takana tai kaiken edessä, mutta hatarat mielikuvat siinä eivät ole todellisia.

Jos olisin muoto, niin sinulle ei jäisi valinnan vapautta, jäisit maailman uhriksi.  Unesi sankariksi joka ei koskaan vapautunut.
Koska olen mielesi sisältö, saat kaiken voiman ja valinnan valita uudelleen Minussa. Saat kaiken voiman katsoa kanssani ja saat kaiken Rakkauden käyttöösi!
Koska olemme yhteinen Mieli, yhteinen Rakkauden kieli, saamme niin suuren voiman, että harhat hukkuvat Rakkauden valtamereen. Rakkaus on jokainen hetki VALITA. Minun ääneni on sinussa ja siksi sinä olet vihdoinkin vapaa lentämään vapauteen. Maailmasi illuusio ei voi sinua vangita. Elokuvissa tulee aina loppu, mutta Minussa ei loppua ole eikä tule.
Anna anteeksi kaikelle sille mitä koskaan, missään ja ikinä tapahtunut!
Näe esteesi Minun edessäni suurena mahdollisuutena NÄHDÄ. Kun veljesi NÄYTTÄÄ nostavan pimeät uskomuksesi esiin, ole kiitollinen siitä, että sait mahdollisuuden taas nostaa Minulle varjojasi. Minä otan ne kaikki Rakkaudella vastaan. Lahjoita minulle kärsimyksesi kuvitelma. Minussa se muuttuu 100% Rakkaudeksi ja täydelliseksi viattomuudeksi. Jokainen planeetalla koskaan kävellyt erillinen mieli on TOTUUDESSA täysin viaton! Muista viattomuutesi, koska et ole erillinen etkä ole eksynyt. Näit vain hetken pahaa unta erillisyydestä, joka on jo nyt ohi. Sinulle jää valinta muistella erillisyyttä tai sitten muistaa Rakkaus.

Minä: Ei lisättävää. Kiitos taas armosta, hyväksynnästä ja läsnäolostasi. Sanat eivät riitä kertomaan sitä, mikä todellakin ON.