Google+ Followers

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

HAVAITSEMINEN IHMEIDEN OPPIKURSSISSA


Ihmeiden Oppikurssi aukeaa helpommin, jos ottaa lähtökohdaksi sen, että alue jolla liikutaan, on aina mielen sisäinen maailma (content), ei ulkoinen maailma (form), joka Ihmeiden Oppikurssissa nähdään sisäisen maailman projektiona. Silloinkin kun puhutaan aistien/aistielinten kautta tulevista havainnoista, ”aistihavainnoista”, tai “havaintomaailmasta”, nämä sanat viittaavat päässä tapahtuvaan tulkintaan siitä, mitä aistitaan. Tulkinta perustuu aina menneisyyden kokemuksiin ja on prosessina salamannopeaa ja enimmäkseen tiedostamatonta. Ajatteleva mieli tulee mukaan vasta jälkeenpäin antamalla omaan menneisyyteen perustuvan sanallisen tulkinnan havaitulle asialle. Kysymys ei siis ole siitä, MITÄ havaitaan, vaan siitä MITEN kyseinen havainto tulkitaan. Havaintomaailma sijaitsee siis yksilöllisesti itse kunkin omassa päässä ja saa muotonsa mielessä tapahtuvien prosessien kautta. Nämä prosessit näkyvät suhtautumisena eli ajatuksina ja asenteina itseä, kanssaihmisiä ja maailmaa kohtaan.
“Projisointi saa aikaan aistihavainnot” (T.21.Johd.1.1) (Englanniksi “Projection makes perception”). Lauseen sisällys avautuu, kun termi ‘aistihavainnot’ korvataan sanalla ‘suhtautuminen’. Suhtautuminen perustuu siis projisointiin eikä kerro mitään todellisuudesta. Projisointi on tapa kätkeä omassa mielessä olevia kipeitä asioita. Ne nähdään ulkopuolisissa asioissa ja maailmaan aletaan nähdä harhaisesti omien projektioiden ohjaamana. “Se (näkemäsi maailma) todistaa sinun mielesi tilasta, se on sisäisen tilan ulkoinen kuva.” (T.21.Johd.1.5) Sisäisten kiputilojen parantamiseksi ei toisin sanoen tarvitse yrittää muuttaa maailmaa, koska kipujen syy on ajattelijan mielessä, ei ulkoisissa asioissa. “Älä sen vuoksi yritä muuttaa maailmaa, vaan valitse mielesi muuttaminen maailman suhteen.” (T.21.Johd.1.7)
“Kadotus on sitä, että tuomitset itsesi, ja sen sinä tulet projisoimaan maailmaan. Kun näet sen (maailman) kirottuna, et näe muuta kuin sen, mitä teit loukataksesi Jumalan Poikaa (eli Itseäsi). Jos näet tuhoa ja katastrofeja, yrität ristiinnaulita hänet. Jos näet pyhyyttä ja toivoa, yhdyt Jumalan tahtoon vapauttaa hänet. Näiden kahden päätöksen välillä ei ole muita vaihtoehtoja.” (T.21.Johd.2.2-5). Kannattaa siis tarkkailla omaa suhtautumistaan ja panna merkille mieltä rasittava negatiivisuus, joka on yhtä vahingollista riippumatta siitä mihin se kohdistuu. Erityisesti omaan itseen kohdistuva negatiivisuus on yksi vahvimmista egon käyttämistä keinoista pitää ihmistä hallinnassaan. Negatiivinen suhtautuminen on kokonaisuudessaan tarpeen ottaa mielen muuttumisen ja parantumisen eli todellisen anteeksiannon kohteeksi.

-Niilo Kylmälahti


perjantai 17. marraskuuta 2017

Kaikki on läsnäoloa! Muuta ei ole!

Et voi olla irti läsnäolosta. Läsnäolo ei piileskele piilossa kalliissa läsnäolon kurssilla, eikä se jätä muita ihmisiä ilman läsnäoloa. Läsnäolo ei ole ostettavissa. Mutta läsnäolo on myös kursseilla ja ostohetkelläkin.

Otan kupin kahvia, otan hörpyn kahvetta. Avaan koneen ja katson mitä maailmalla on tapahtunut. Hengitän. Käyn vessassa. Imuroin ja tiskaan. Taas hengitän. Hengitän koko ajan, mutta en ehkä huomannut sitä. Muistan taas, että olen jatkuvasti läsnä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Kaikki on nyt. Tässä ja nyt. Käteni on edelleen kipeä. Se on varmasti tulehtunut. Joudun jättämään rakkaat harrastukseni. Ja kas, siltikin läsnäolo on tässä ja nyt! Olen yksin, mutta en ole yksinäinen, koska läsnäolo on kanssani. Kaikki ilmentää pelkkää läsnäoloa. Läsnäolo ei jätä minua koskaan. Mitään muuta ei ole kuin läsnäolo. Jos keskustelen läsnäolosta ja sen puutteesta, niin se tapahtuu jatkuvassa läsnäolossa. Vaikka olisinkin kanssasi eri mieltä asiasta,  niin läsnäolo on vain sama. Läsnäolo ei muutu. Se on ikuinen.
En voi juosta karkuun läsnäoloa. Mietin ja taas vedän henkeä. Sisään ja ulos. Sitten yskäsen...länäolo ei mennyt yskäsynkään aikana pakoon.

On aivan sama miltä näytät, mitä kansallisuutta edustat tai mitä uskomuksia kannat päässäsi. Läsnäolo on vain sama. Meissä jokaisessa virtaa veri, hengitämme samaa ilmaa ja asutamme saman pallon ja kas läsnäolokin on täysin sama. Herää ja hengitä!

Ei tarvitse etsiä läsnäoloa kursseilta, kirjoista tai guruilta. Se on tässä ja nyt. Ja taas hengitän koska mä olen hengittänyt jo 44 vuotta! Jatkuvasti, koko ajan.  Ja vaikka hengitys loppuisi, läsnäolo ei lopu! Kuvitelmat vain loppuvat, mutta läsnäolo ei.
Maailman rikkain bisnesmies tai köyhä kulkuri= sama läsnäolo. Joskus saattaa käydä niin, että mitä enmmän ajatuksia päässä joihin samaistutaan sokeasti, sitä vähemmän länsäolon huomaamista on, mutta sama läsnäolo kaikille ja yhtä paljon, katoamatta.

Jos rakastelet, syöt, kävelet, kuuntelet ystävääsi, teet työtäsi, soitat instrumenttiasi tai vain laiskottelet niin läsnäolo on sama, se ei muutu. Vain sinun ajatuksesi muuttuvat mutta ei hätää, ajatukset eivät vie läsnäoloa pois. Ei tarvitse etsiä läsnäoloa henkisistä piireistä, new age musiikista, tiibetin luolasta, jumalasta joka asustaa jossain muualla eikä läsnäolo löydy kirjakaupan henkisestä kirjasta. Se ei piileskele sinulta piilossa. Se on jatkuvasti läsnä, mutta on myös siellä kirjakaupassa tai tiibetin luolassa. Läsnäolo on kaikkialla!

On aikoja jolloin läsnäoloa ei huomata, ja ajatukset vievät 100-0.
Kun eläin katsoo sinua silmiin, raikas ilma täyttää ummehtuneet keuhkot tai kun suussa sulava suklaaminttu jäätelö muistuttaa siitä että on vain NYT, läsnäolo paljastaa itsensä, vaikkakin ei se piilossa ollutkaan. Läsnäolo on silloin kun vituttaa ja läsnäolo on silloin kun naurattaa. Läsnäolo on silloinkin kun puhut ja ystäväsi tuijottaa älypuhelintaan. Läsnäolo on silloinkin kun katson tv:stä vain elämää tai juot saunaoluen. Läsnäolo on AINA. Läsnäolo on silloinkin kun sinua ei kuunnella. Läsnäolo kuuntelee sinua. Sinä olet se.

Kaikki on pelkkää läsnäoloa, joten en henk.koht. kauheasti enää treenaa läsnäoloa tai hae sitä jostain nurkan takaa erillisestä kokemuksesta tai ihmisestä. Koen ja teen mutta en hae sitä.

Kaikki tapahtuu tässä hetkessä, muu ei ole mahdollista. Ei ole mitään muuta KUIN TÄMÄ. TÄMÄ TÄSSÄ ON AINA TARPEEKSI. MINÄ OLEN. Miksi harjoitella kaavamaisesti ja pakonomaisesti meditaatiota, jos kaikki on meditaatiota? Toki voi harjoitella läsnäoloa, mutta ei sitä tarvitse kuin olla, tietoinen. Mitään ei tarvitse tehdä eikä mitään tarvitse ansaita. Minkään eteen ei tarvitse uhrata itseään. Läsnäolo on rakastavaa ja täysin täydellistä. Läsnäolo on täydellisen rakastavaa. Sinä riität läsnäololle, minä riitän läsnäololle. Me riitämme läsnäololle.

Jos haahuilee vain ajatuksissa ja imee netistä dataa aivot täyteen, elää sosiaalisessa mediassa niin läsnäolo ei katoa silläkään välin, mutta sen huomaaminen saattaa olla hankalampaa. Lasten leikki, nauraminen, eläinten silittäminen, metsässä kävely tai sateenropinan kuuntelu voi muistuttaa siitä mikä ON NYT. Joskus varpaan lyöminen oven karmiin tai jokin sairaus voi tehdä saman. Kolari tai läheisen kuolema voi pysäyttää myös-huomaamaan läsnäolon. 
Tapahtui mitä vaan, niin se on vain läsnäoloa. Ja se on ilmaista. Läsnäolo on rakkautta ja sitä sinä todellakin olet.






tiistai 14. marraskuuta 2017

Lopputuloksena on kaikkien tasapeli

"Ei tämä ole mikään kilpailu vaan elämää. Ei ole mitään maaliviivaa eikä voittajia tai häviäjiä. Tätäkin sinun kannattaa ajatella. Lopputuloksena on kaikkien tasapeli. Tule taas pakeilleni muutaman päivän kuluttua ja kerro, mitä mieleesi on tullut.
Sarah työstää samaa väärinkäsitystä kuin kaikki muutkin. Hän uskoo -noin yleisesti ottaen-  että jotakin on vialla tai väärin ja että hän voi korjata sen. Se, mikä tuo jokin on, mikä siinä on vialla ja miten sen voi korjata, vaihtelee ihmisistä toiseen, mutta peruskuvio on sama; totuus kuitenkin on, ettei mikään ole oikeasti väärin. Mikään ei ole koskaan väärin eikä mikään voi ollakaan väärin. Siinäkään ei ole mitään väärää, että ajattelee jonkin olevan väärin. Vääryys ei vain ole mahdollista. Kuten Alexander Popo kirjoitti: "Eräs tosiasia on selvä - kaikki mikä on, on oikein." Vääryys on vain katsojan silmässä eikä missään muualla. 
Vääryyden havaitseminen on kuitenkin aivan välttämätöntä ihmiselon jatkumiselle niin kuin on erillisyyden harha ja vapaan tahdon olemassaolokin. Draamassa pitää olla konflikti - ellei ole konfliktia, ei ole draamaakaan. Ellei jokin ole vialla, mitään ei täydy korjatakaan, mikä merkitsee sitä, ettei mitään tarvitse tehdä. Ei tarvitse kurottaa korkeuksiin tai sukeltaa syvyyksiin. Omaisuutta ja valtaa ei tarvitse kerätä. Tulevia sukupolvia ei tarvitse siittää. Taidetta ei tarvitse tehdä tai pilvenpiirtäjiä rakentaa. Sotia ei tarvitse käydä. Uskontoja ja elämänkatsomuksia ei tarvitse keksiä. Hampaita ei tarvitse harjata.
"Usko siihen, että jotakin on vialla, on tuli ihmiskunnan persuksen alla", muotoilen asian Sarahille.
Ei vääryys tietenkään ole ihan kokonaan keksittyä. Tietty määrä oikeaa ja väärää on viritetty ihmisen koneeseen. Nälkä on väärin ja syöminen on oikein, selibaatti on väärin ja siittäminen oikein, kipu on väärin ja mielihyvä on oikein ja niin edelleen.
Mutta nämä ovat kaikki biologisesti ohjautuvia asioita, jotka pätevät vain fyysiseen organismiin ja joista piittaamattomuus saattaa johtaa entistä suurempaan tukalaan oloon ja mahdollisesti kuolemaan.
Missä fyysisen organismimme ulkopuolella sitten on vääryyttä? ilmeinen vastaus kuuluu: ei missään. Mutta jos tässä koko olemassaolemisen jutussa on oltava jokin dramaattinen elementti, jotta se tuntuisi mielenkiintoiselta, tarvitaan konflikteja, ja niin keitokseen täytyy lisätä keinotekoinen vääryys: pelko.
Sisäisen onttouden pelko. Sisäisen valkoisen aukon pelko. Olemattomuuden pelko.
Itsettömyyden pelko.
Itsettömyyden pelko on kaikkien pelkojen äiti, pelko johon kaikki muut pelot perustuvat. Mikään pelko ei ole niin vähäpätöinen, etteikö sen ytimessä olisi olemattomuuden pelko. kaikki pelko on pohjimmiltaan olemattomuuden pelkoa.
"Entä mitä muuta valaistuminen on, kuin hyppy olemattomuuden kuiluun", kysyn Sarahilta.
Hän ei vastaa.
Huolimatta siitä, millaiset kasvot pelolla on, se ohjaa niin yksilöitä kuin koko ihmiskuntaa lajinakin. Ihmiset ovat yksinkertaisesti sanottuna pelko-olentoja. Tuntuu ehkä houkuttelevalta sanoa, että meissä on yhtä paljon järkeä ja tunnetta tai saman verran oikeaa ja vasenta aivopuoliskoa, mutta näin ei ole. Me olemme ensisijaisesti tunneolentoja ja tärkein tunteemme on pelko.
"Eikö olekin hauskaa", kysyn Sarahilta, joka tässä vaiheessa näyttää aika pöllähtäneeltä.
En pyydä oppilaitani määrittelemään sitä, mistä he ovat tulossa ja minne he ovat menossa, siksi, että kaipaisin näitä tietoja itse jotenkin, Tai edes siksi, että haluaisin heidän selvittävän asian itselleen. Haluan heidän vain tarkastelevan uudelleen nykyistä suuntaansa, sillä jos kohtalo tai sallimus on tuonut heidät minun luokseni kuulemaan tällaisia asioita, äkillinen suunnanmuutos saattaa myös todennäköisesti seurata, Ja tätä varten täytyy ensin selvittää nykyinen suunta."

Jed McKenna


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Dragonforce: Tavastia Semifinal 10.11. 2017

POSITIIVISTA ENERGIAA, teknistä taituruutta, nopeutta & SOLD OUT!

Kun oli pikkuisen ajoissa lippujen tilaamisen kanssa, niin sai kokea ainutlaatuisen kaikkaelämyksen pienessä Tavastian Semifinalissa, HELLsin-gissä.
Bändi heitti kiertueensa tokavikan keikan stadissa, kaksi keikkaa putkeen ja vielä edellisenä yönä bändi oli tykitellyt ruotsin laivalla. Ja kun otetaan huomioon bändin super nopea ja huippu tekninen musiikki tyyli, niin ei voi kuin arvostaa moista temppua!
Kaikesta väsymyksestä huolimatta bändillä oli hiton hauskaa, heput oli musiikkinsa näköisiä myös lavalla. Siellä ei kuivin suin oltu, mutta ei siellä myöskään mökötetty eikä tuijoteltu tennareihin.
Rumpali näytti minulle muutamaan otteeseen kesken soiton että "huh huh",-vähän alkaa jo painamaan ja leveä hymy päälle. Muutenkin hän oli aivan mainiolta tuntuva heppu. 
Bassotaiteilijan basson kaulaa sain varoa, ettei tämä osunut päähäni, sillä olinhan melkein lavalla bändin kanssa. Laulaja osasi ottaa yleisönsä helposti. Kitaristit vetivät huikeita sooloja, jopa niin helpon näköisesti, että toisessa kädessä oli olut pullo ja toisessa kitara eikä musiikki kärsinyt pätkääkään moisesta brassailusta. 
Kuten yleensä keikoilla jossa käyn, niin tapahtuu aina jotain kummallista. Erään kerran L.A Guns nimisen bändin keikalla tämä egopumpattu rokkitähti päätti heittää kamerani seinään ja nyt tänään kuvaan sillä samalla kameralla maailman hyväntuulisinta bändiä, jotka selvästi olivat niin itsevarmoja taidoistaan, että kuvaaminen oli heille jopa kunniakysymys. Nämä tyypit eivät olleet kusipäitä, vaan tekivät sitä mitä parhaiten osasivat, eli soittaa. Heidän tehtävänsä oli välittää positiivista energiaa. Ja se myös näkyi ja kuului.
Edellisellä tavastian keikalla loistavan h.e.a.t nimisen bändin keulakuva lainasi kameraani ja kuvasi tempun täydelle tavastialle ja mitäs tapahtui tänään? No rakas matkakumppanini kamera otettiin lavalle mukaan, sen voit katsella kuvaamastani videosta.

Ainut pieni miinus keikalla oli liian kova volyymi, mutta siitäkin selvittiin ilman kuulovaurioita, sillä onhan earit keksitty. Kaikenkaikkiaan mahtava ilta. Keikka oli ainutlaatuinen ja tuskin näitä montaa kertaa tulee elämässä vastaan. On the rocksin vesivahingon takia oli matkassa odottelun lisäksi myös lippuhässäkkää ja paikan vaihtoa mutta monenlaisten vaikeuksien kautta voittoon! Paluumatkalle lähti kaksi onnellista lohikäärmettä tulta sisuksissaan, Kiitos tästä dragonforce.

Kas näin nousee tassu ja tassu nousee näin...

 https://www.youtube.com/watch?v=Jx9QEynOuto&feature=youtu.be


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Puukonisku, Britney, puukonisku, Britney...

"Hoivaan terminaalivaiheessa olevaa syöpäpotilasta. Syöpä on levinnyt miehen eturauhaseen ja kiveksiin, jotka on nyt tennispallon kokoiset. Hän ei enää kykene pidättelemään suoltaan ja hän on yön aikana laskenut alleen. Me nauramme ja juttelemme edellisillan jalkapallo-ottelusta, kun pyyhin hänen jättimäiset kiveksensä puhtaaksi ulosteesta. En sano hänelle, ettei  mitään kärsimystä ole. Enkä sano, että "minä olen vapautunut ja sinä et ole". En mainitse sanallakaan koko ei-dualismista vaan ainoastaan pesen hänen kiveksensä. Tästäkin on kyse.

Pitelen saattokodissa naista kädestä. Hän on kuolemaisillaan. Hänen kasvonsa ovat keltaiset ja hän hengittää pinnallisesti. Virtsan ja kloorin haju kamppailee koskemattomana kupissa jäähtyvän tomaattikeiton tuoksun kanssa. Katselen itseäni kuolemassa. Me kuolemme yhdessä tässä yksinäisessä saattokodin huoneessa tomaattikeiton ja muovikukkien keskellä. Tästäkin on kyse, ja hän on kaunein koskaan näkemäni asia.

Nyt makaan itse sairaalan vuoteella. Kirurgi on juuri poistanut möhkäleen lihaa peräaukostani. Hoitaja työntää jonkin välineen avoimeen ja tulehtuneeseen haavaan. Tuntuu siltä kuin minut pistettäisiin puukolla peräreikään ja veistä pyöritettäisiin siinä kivuliaasti. Pyydän lisää morfiinia, mutta hoitaja sanoo minun ja saaneen tarpeeksi. Maailmankaikkeudessa tapahtuu ainoastaan kipua.
Televisiossa, sänkyni vieressä, pauhaa musiikkivideo. Ja sitten, aivan yhtäkkiä, kipu on poissa ja Britney Spears täyttää koko tilan. Tapahtuu vain Britney Spears, ja Womaniner pyyhkii tieltään kaiken kivun. On kuin kipua ei olisi koskaan ollutkaan. Jos se joskus oli, se oli miljardi vuotta sitten. Ja se tapahtui jollekin toiselle.
Ja sitten, yhtäkkiä, pistävä kipu palaa jälleen takaisin. En tiennyt, että tällainen kipu edes olisi mahdollinen. Silmissäni on kyyneleitä. Menetän lähes tajuntani. Ja sitten, lisää Britneytä "Womanizer, woman-womanizer, you`re a womanizer, oh Womanizer, oh you`re a womanizer, baby." Kipu imeytyy Britneyn tanssikuvioihin.
Täällä ei ole mitään jatkuvuutta. Mikään ei jatku hetkestä toiseen. Täällä on vain kokemusten alkeellisuus. Puukonisku, Britney, puukonisku, Britney. Maailmankaikkeus hengittää sisään ja ulos."

Jeff Foster







tiistai 7. marraskuuta 2017

Lemmy oli henkinen guru!

Onko henkisempää lukea kirjoista kuin oppia ns. "käytännössä"? Onko henkisempää kirjoitella täällä blogausta kuin käydä henkisillä kursseilla? Onko henkisempää vetää ylleen vihreät luomuvaatteet kuin nahkahousut tai minkkiturkki? Onko henkisempää olla iso vatsainen "buddha" kuin hoikka ja timmi fitness mimmi? Onko henkisempää uskoa enkeleihin ja keijukaisiin kuin kristinuskon Jumalaan? Onko henkisempää puhua suunsa puhtaaksi kuin olla hiljaa? Onko tunteiden avaaminen jotenkin henkisempää kuin olla tunteeton viilipytty? Onko henkisempää antaa anteeksi, kuin olla anteeksi antamatta? Onko henkisempää olla hippileirissä toistelemassa mantroja kuin huutaa tuska festareilla äänensä käheäksi? Onko henkisempää istua kirkossa kuin paikallisessa kaljalla? Onko henkisempää olla vaativassa parisuhteessa kuin sinkkuna? Onko henkisempää lukea iltalehteä kuin henkisen kasvun ryhmä sivuja? Onko henkisempää olla antelias kuin kitsas? Onko liikunta henkisempää kuin tv:n tuijottelu? Onko henkisempää olla yksin omassa rauhassa kuin ihmisten keskellä ns. antamassa anteeksi heidän tekemiään "virheitä"? Onko henkisempää syödä vihersmoothieta kuin uunimakkaraa? Onko henkisempää lukea raamattua kuin aku ankkaa? Onko minä olen lehti henkisempi kuin metal hammer? Onko henkisempää olla henkinen guru kuin linja-auton kuljettaja? Onko henkisempää olla hyödyksi kuin hyödytön? Onko henkisempää olla perheen isä tai äiti kuin lapseton? Onko syvällisten puhuminen jotenkin henkisempää kuin paskan puhuminen äijä porukassa? Onko hymyileminen jotenkin henkisempää kuin masentuneena oleminen? Onko vaalea ja avara koti jotenkin henkisempi kuin materiaa keräävän koti? Onko köyhänä oleminen jotenkin henkisempää kuin rahallisesti rikkaampana oleminen? Onko yliluonnollisia kokenut jotenkin henkisempi kuin ihminen jolle ei koskaan ole tapahtunut yhtikäs mitään? Onko luonnon aineksista rakennettu talo jotenkin henkisempi kuin betonista rakennettu? Onko luomuruoka jotenkin henkisempi asia kuin lihis 2 grillimakkaralla? Onko luomuravintolassa käyminen henkisempää kuin puiston penkillä ruisleivän syöminen? Onko henkisempää olla uhriutuva ja itseään uhraava kuin työtön luuseri? Onko henkisesti alempi arvoisia ihmisiä olemassa? Onko henkisempää kokea valaistuminen kuin olla ihminen jolla ei kokemusta ole? Onko henkisempää pitää buddha patsasta kirjahyllyssä kuin pitää Lemmyn julistetta seinällä? Onko henkisempää kuunnella new age musiikkia ja joogata kuin moshata motörheadin tahtiin ace of spadesia?
Oliko Jeesus jotenkin henkisempi kuin sinä? Oliko Jeesus henkisempi kuin motörheadin Lemmy?




Yksi vastaus kaikkeen: mikään ei ole toistaan henkisempää. Kaikki on yhtä henkistä tai ei yhtään henkistä! Mieltymyksiä ajassa tarpojalle on monenlaisia.

Jos haluat mennä kaljalle, niin mene. Jos koet paremmaksi mennä kävelylenkille, niin mene. Jos koet tarvitsevasi aamumeditaation, niin meditoi (minä tein juuri äsken niin). Jos koet antamisen saamista paremmaksi ja kivemmaksi, niin anna vilpittömästi.  Jos tykkäät olla enemmän yksin kuin seurassa, niin nauti olostasi. Jos koet buddhalaisuuden paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kristinuskon, niin seuraa polkuasi. Jos tykkäät lueskella kirjoja enemmän kuin olla esillä opettajana, niin lue ja oivalla (niin kuuluukin olla). Jos haluat shoppailla enemmän kuin olla minimalisti, niin shoppaile. Jos aamukahvi on parempaa kuin tuoremehu niin juo ja nauti kahvistasi. Jos tykkäät kaurismäen elokuvista enemmän kuin amerikkalaisista räiskintäelokuvista, niin katsele kaurismäkeä ilolla (ja rauhalla;-). Jos Motörhead antaa sinulle enemmän adrenaliinia ja fiilistä kuin rentoutusmusa, niin kuuntele ace of spades!
Homman pointti on siis se, että kyse on aina vain mieltymyksistä, eikä niitä tule sekoittaa henkisyyteen. Mikään asia maailmassa ei ole toista henkisempää. Vaan kaikki on yhtä henkistä! Jokainen vastaantuleva ihminen on gurusi. Se olet SINÄ. Kaikki ilmenee pyyteettömästä rakkaudesta. Meidän todellisuutemme on kuolematon eikä se liity aikaan mitenkään, olemme täällä vain käymässä.

Ennenkö tuomitset lähimmäisesi seuraavan kerran hänen mieltymyksistään tai valinnoistaan, niin mieti mistä sinä voit tietää mikä on hänelle parasta? Mistä voit tietää mikä on oikein tai väärin? Mistä voit olla varma mitä tämä ystäväsi tarvitsee? Et voi tietää mikä on tämän elollisen "karma"? Et edes tiedä onko karmakin vai keksitty juttu? Älä siis rakastu ajatuksiisi, kuvitelmiisi, kontrollin tarpeeseesi. Älä rakastu olettamuksiin, huhuihin. Ne ovat vain ajatuksia ja korkeintaan vaan odotuksia joihin tulet kuitenkin pettymään. Toki voit tehdä niinkin.

Kuvitelmasi siitä, että ympäristön voi muuttaa sellaiseksi kuin haluan, haluat, on mahdotonta. Jos haluaa yrittää muuttaa muita jotta itsellä olisi helpompaa, siinä saattaa olla hieman työnsarkaa... 
Ainut paikka jossa voi tehdä todellisia muutoksia, on oma mieli-jos tarvetta sillekään (päätös). Itse valitset mieltymyksesi. Ehkäpä kaikki onkin täydellisen hyvin jatkuvasti? Who knows? Jos koet tyytymättömyyttä, muuta mielesi.

"Henkisten" oivallusten polun alkumetreillä ihminen kovin useasti tiputtaa itsensä muiden alapuolelle (luulee nostavansa itsensä yläpuolelle)-kuvitelmissaan (ei totuudessa tietenkään). Jos kuvittelee olevansa jotenkin henkisempi kuin naapurin jaska, niin tiputtaa hienosti itsensä alemmalle tasolle jonkun toisen ihmisen kohdalla, ja näin ego saa haluamansa. Täydellisessä "henkisyydessä" ei ole hierarkiaa. 
Ego luo vertailua ja erillisyyttä ja vertailu luo pelkoa ja pelko taas syyllisyyttä.

Maailma on vain roolien maailma. Minä näyttelen maailman parhaiten just tätä Jarkkoa, Jeesus näytteli parhaiten Jeesusta, Lemmy näytteli parhaiten Lemmyä ja se kuuluisa naapurin Jaska näyttelee parhaiten naapurin Jaskaa. Jos haluat näytellä roolia, joka haluaa saada koko maailman hallintaansa niin siitä vain! Anna mennä ja onnea tavoitteellesi! Kerro sitten minulle miten siinä onnistuit! Olet kuitenkin näytelmäsi pääosanesittäjä, joten turha sitä vastaan on taistella, paitsi jos se kuuluu "vuorosanoihin" ;-)

Kuinka paljon käytämme energiaa ja vaivaa siihen että vertailemme ja punnitsemme mikä on oikein ja väärin? Eikä sekään riitä vaan teemme sen kaverin ja koko maailman puolesta. Tuomitsemme kaverin, jos kaveri ei tee niinkuin minä kuvittelen asian olevan aikuisten oikein! Luulemme että on henkisempiä ihmisiä jossain, jopa valaistuneita. Minä en kuitenkaan ole henkisempi kuin naapurin Jaska. Voin toki keskustella kanssasi siitä, olla peilisi, siitä mikä estää sinua olemasta onnellinen, mutta henkisempää se ei minusta tee. Se että katsotko pornoa vai leijailetko katon rajassa meditaatio asennossa, ei vaikuta mitenkään siihen miten henkinen olet.Toki olet vapaa kuvittelemaan niin, mutta todellisuus ei siitä välitä pätkääkään. Todellisuus näkee meidät samanarvoisina, koska olemme SE, todellisuus itse. Todellisuus ei välitä pätkääkään siitä, että onko paidassasi sydän logo vai pentagrammi. Sen arvon teet sinä itse! Ongelma syntyy siitä, että annamme uskon jollekin asialle, joka alkaa hallitsemaan mieliämme. Sekään asia ei vie meitä pois totuudesta. Totuus on kokemuksellisesti vain ajatuksen päässä, jos sielläkään. Se on NYT. Muuta ei ole. Tämä on tässä.
Tavallinen arki rules, ok?

Kaikki se mikä vain ilmenee tässä ja nyt, on yhtä henkistä. Kaikki muu on tarinaa. 
Ja jos hieman tarinoin tähän loppuun niin, Lemmy oli yhtä henkinen kuin Jeesus! Kummatkin ilmentivät parhaiten sen minkä osasivat! Kummatkin oli totuudessa SAMAA henkeä ja Rakkautta. Kummatkin olivat opettajia parhaasta päästä, koska sinäkin olet!

Jeesus rokkasi opetuslapsille, Lemmy rokkasi lavoilla. Jeesus eli sitä elämää mikä hänelle oli paras ja niin teki myös Lemmy, sinäkin teet sitä just parhaillaan! Minäkin teen! Me jokainen elämme just sitä elämää mikä kuuluukin olla. Mistä voin olla varma? No siitä että asiat ovat just näin tässä ja nyt! Älä tuomitse muiden valintoja vaan elä sitä elämääsi. Niin teki Jeesus ja niin teki Lemmykin! 



Jos olet henkinen opettaja, kirjoitat kirjoja ja pidät luentoja, niin se ei ole sen henkisempää kuin rokkaaminen savu ja valomeressä! 
Rotta ei ole vähemmän henkinen eläin kuin yksisarvinen tai delfiini!
Kyse on vain ilmentymien maailmasta. Illuusiosta, kuten Einstein sanoi "maailma on illuusio mutta sitkeä sellainen". Antaa sen olla. Semmoista tämä on. Olemme pohjimmiltaan yksi, olemme yhtä. Polut vain näyttävän olevan erilaisia, mutta antaa niiden olla. 
Tulin vain kertomaan että olemme samalla viivalla. 
Olemme samassa veneessä, joka tulee kuitenkin uppoamaan ennemmin tai myöhemmin, jotta voimme uida rantaan..;-)
Nauttikaamme esityksestä, oli se sitten rock tai henkinen hurmos, kyse on vain tietoisuuden tilojen muuntumisesta. Vain se mikä on ikuista, on oikeasti totta ja siinä me esiinnytään. Olemme SE.
Peace & Love.



T: Sanaisen arkkunsa avannut Jake, Lemmy ja Jeesus



maanantai 6. marraskuuta 2017

Älä etsi rakkautta muista, rakkaus on läsnäolo itse

Totuuden kieli on y-k-s-i-n-k-e-r-t-a-i-s-t-a.

 
"Heräämisen matka on täysin yksinkertainen huolimatta loputtomasta halustamme mutkistaa sitä. Aina kun tunnemme olomme sekavaksi, epäselkeäksi, toivottomaksi tai sumuiseksi tai kun jokin uusi henkinen houkutus, filosofinen argumentti tai päivän gurun puheet sekoittavat mielemme, meidän on vain palattava yksinkertaisuuteen. Ei ole mitään opittavaa, mitään tiedettävää, mitään harjoitettavaa eikä mitään, miksi tulla." 
-Jed Mckenna
 
"Tiedän vain yhden asian:
 sen että en tiedä mitään."
 -Sokrates




 "Älä pelkää egoa. Se on riippuvainen sinun mielestäsi, ja koska sinä teit sen uskomalla siihen, voit myös hävittää sen lakkaamalla uskomasta siihen."
-Ihmeiden oppikurssi



 "Mutta profetoimiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Kun minä olin lapsi niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on."
-1 Kor. 13-



 "Älkää antako uskonnollisten kirjoitusten resitoinnin, perinteisten uskomusten, kuulopuheiden, kirjanoppineiden todistuksen, viisastelun, mielikuvituksen, yleisen mielipiteen, väärien näkemysten miellyttävyyden, näennäisten todennäköisyyden tai askeettien ja opettajien arvovallan johtaa teitä harhaan."
-Buddha 



Älä etsi rakkautta. Älä jätä itseäsi rakkauden takia, älä etsi rakkautta muista. Rakkaus ei ole kohde, sitä ei voi antaa eikä ottaa pois. Sitä ei voi löytää eikä kadottaa. Rakkaus ei ole tunne, ei olotila tai huippukokemus, vaan se on se mikä sinä olet, rakkaus on läsnäolo itse. Älä sekoita rakkautta viehätysvoimaan. Viehätysvoima tulee ja menee, se häipyy ajan myötä. Älä sekoita rakkautta kaipaukseen. Kaipaus on pysymätöntä, ohimenevää. Älä sekoita rakkautta autuuden tunteeseen, mielihyvään tai kiihottumisen hermostolliseen tilaan. Tällainen ohimenevä tila ei voi olla kestävää. Se ei ole niille ominaista. Myös tänään parhaalla tahdolla annetut varmat lupaukset voivat huomenna olla haalistuneita tai rikottuja. Rakkaus ei kuitenkaan haalistu. Rakkaus ei voi vähetä ajan kuluessa. Rakkaus ei ole hyödyke, muuttuvaa muotoa. Rakkaus on sisimmässämme ja ulkopuolellamme oleva kenttä, missä ajatuksemme, tunteemme, myös näennäisesti kaikkein luotettavimmat tulevaisuuden suunnitelmamme voivat ilmaantua ja hävitä. Rakkaus pitää sisällään yhtä paljon toivoa kuin menettämistä, jännitystä yhtä paljon kuin tylsyyttä, musertavaa pettymystä yhtä paljon kuin autuutta. Rakkaus on muuttuvia muotoja ylläpitävä kenttä, perusta jonka varassa kävelemme, istumme, puhumme tai olemme tekemättä mitään, tunnemme sitä mitä tunnemme toistemme läsnäolossa, kuljemme päivän askareissamme, suunnittelemme, syömme, toivomme, hyvästelemme, yritämme rakastaa. Rakkaus on suurempaa kuin me itse olemme. Me emme saa rakkautta aikaan sanoilla ja teoilla, emmekä myöskään aikomuksillamme, mutta olemme jatkuvasti rakkauden syleilyssä, sen valtavuuden kannattelemia, riippumatta siitä mitä teemme tai emme tee. Olemme naimisissa, eroamme, olemme ystäviä, olemme rakastavaisia, katkaisemme suhteita, solmimme suhteita, synnymme, kuolemme. Rakkauden kenttä pysyy. Kukaan ei ole koskaan antanut meille rakkautta, se on suurta illuusiota. Olemme yksinkertaisesti muistaneet kentän olemassaolon muiden läsnä ollessa, joskus tajunneet ikuisuuden läsnäolon arjen keskellä ja sitten lukeneet tämän toisen ihmisen ansioksi. Rakkaus ei koskaan tule ulkopuoleltamme; olemme yksinkertaisesti koskettaneet omaa läsnäoloamme, rakastuneet siihen rakkauteen joka olemme, emmekä voi olla olematta.

Jeff Foster