Google+ Followers

perjantai 23. helmikuuta 2018

Emptiness Dancing

ADYASHANTI: EMPTINESS DANCING
(30. joulukuuta 2017)


“Kun me todella ryhdymme tarkastelemaan, keitä me kuvittelemme olevamme, mielemme täyttää kiitollisuus. Alamme nähdä, vaikka meillä on monia ajatuksia, uskomuksia ja identiteettejä, että ne eivät kerro meille keitä me olemme, eivät yksilöllisesti eivätkä kollektiivisesti. Mysteeri aukeaa: me tajuamme, että kun todella tarkastelemme itseämme selkeästi ja huolellisesti, on hyvin hämmästyttävää, miten totaalisesti me ihmiset määrittelemme itsemme sen mukaan, mikä on mielemme sisältö, mitkä ovat tunteemme ja mikä on historiamme.
Monissa henkisyyden muodoissa yritetään päästä eroon ajatuksista, tunteista ja muistoista – yritetään tehdä mielestä tyhjä, aivan kuin sen katsottaisiin olevan toivottavaa ja henkistä. Kuitenkin olisi hyödyllisempää nähdä ajatusten läpi ja tunnistaa, että ajatus on vain ajatus, uskomus tai muisto. Silloin voimme lopettaa tietoisuuden ja hengen linkittämisen ajatuksiimme tai henkiseen tilaamme.
Heti silloin, kun tajusin, että se mikä katsoi silmieni ja aistieni läpi, olikin herääminen tai henki eivätkä ehdollistumani ja muistoni. Silloin tajusin, että sama henki katsoi itse asiassa kaikkien muidenkin silmäparien läpi. Sillä ei ollut merkitystä, minkälaisten ehdollistumien kautta ne katsoivat; ne kaikki olivat yhtä ja samaa. Se oli itsensä näkemistä kaikessa, ei pelkästään toisten silmissä, vaan myös puissa, kivissä ja lattiassa.
On paradoksaalista, että mitä enemmän tämä henki ja tietoisuus alkaa ”maistella” itseään, ei ajatuksena, ideana eikä uskomuksena, vaan yksinkertaisesti heräämisenä läsnäoloon, sitä enemmän tämä herääminen heijastuu takaisin kaikesta. Mitä enemmän heräämme siitä, että olisimme kehomme, mielemme tai identiteetttimme, sitä paremmin näemme, että kehomme ja mielemme ovat todellisuudessa tuon yhden ja saman hengen ilmentymiä, samaa läsnäoloa. Mitä paremmin tajuamme, että se mikä me olemme, on kokonaan ajan, maailman ja kaiken tapahtumisen ulkopuolella, sitä paremmin näemme, että tämä sama läsnäolo on koko maailma – kaikki mitä tapahtuu ja kaikki mitä on olemassa. Se on kuin kolikko, jossa on kaksi puolta.”

perjantai 16. helmikuuta 2018

Miten vapautin itseni egosta 7 päivässä

Jeff Foster – Miten vapautin itseni egosta 7 päivässä (ja sinä voit myös)

Pohjimmiltaan meille opetetaan, että emme luottaisi itseemme.
Meille opetetaan pelkoa. Se ei tule meille luonnollisesti, mutta meitä opetetaan olemaan luottamatta henkilökohtaisiin, suoriin, ensikäden, yksityisiin kokemuksiin.
Vähän yli 20-vuotiaana elämästäni oli tullut sietämätöntä. Olin niin täynnä pelkoa ja vihaa ja puhdasta itsevihaa. Pelko, kammottava elämän pelko ja muiden ihmisten pelko ja vietin suurimman osan elämästäni makuuhuoneessani noin 25-vuotiaaksi. Ja sitten minusta tuli henkinen etsijä. Etsin tätä juttua, jota kutsutaan valaistumiseksi.

Henkisenä etsijänä sinulla on, sinulla voi olla kaikenlaisia kokemuksia. Kokemuksia autuudesta, hurmiosta, syviä oivalluksia. Kokemuksia valon näkemisestä, matkustamisesta eri maailmoihin, tuon ja tämän muuntautumisesta.
Aloin huomata, että kaikki kokemukset olivat väliaikaisia, mikä masensi minua entistä enemmän. Jopa kaikkein autuain, kaikkein autuain, orgastinen henkinen kokemus tuli ja meni. Mietin, mikä minussa on vikana, miksi en voi pitää kiinni siitä. Haluan sen orgastisen henkisen kokemuksen uudelleen. Miksi se meni? Eli jälleen yksi itsevihan ajatus: ”Mikä minussa on vikana? Miksi en pysty säilyttämään kokemusta? Mikä minussa on vikana?”
Luulen, että se meni suoraan ytimeen. Aloin ymmärtää, että se oli se harha, jota oli elänyt koko elämäni, että minun pitäisi pystyä kontrolloimaan ajatuksiani ja tunteitani.
Jossain vaiheessa väsyin totaalisesti siihen yritykseen tulla valaistuneeksi, tulla täydelliseksi, pohjimmiltaan siihen, että yritin olla jotain, olla jotain mitä en ole. Se oli loppujen lopuksi niin uuvuttavaa, kun yritin olla joku jota en ole. Monella eri tavalla olen tehnyt sitä koko elämäni, käytin jopa henkisyyttä. Yritin tulla täksi valaistuneeksi olennoksi. Halusin olla valaistunut. Halusin olla erityinen. Erityinen, valaistunut minä. Erityinen, valaistunut minä, joka ei ollut minä. Se oli erittäin ovelaa. Halusin olla vapaa egosta. Ja ego olisi erittäin tyytyväinen siihen, jos se olisi niin. Ja ego pystyisi kirjoittamaan kirjan, miten vapautin itseni egosta. Miten vapautin itseni egosta 7:ssä päivässä. Ja sinä voit myös. Seuraa vain minua.
Halusin muuntaa mielen. Halusin pysäyttää mielen. Tosin se oli vain mieli joka halusi pysäyttää mielen. Ja mieli joka halusi muuntaa mielen ja sitten kirjoittaa kirjan: ”Minä muunsin mielen – ja sinä voit myös.” Eli se kaikki kävi hyvin raskaaksi.
Jossain vaiheessa koko homma vain luhistui. Kysymys: miten pääsen sinne, muuttui kysymykseksi: miten voin vaikuttaa itseeni tai miten voin tulla joksikin muuksi. Minusta tuntuu, että se kysymys: ”miten voin tulla joksikin muuksi?” on kulkenut matkassa siitä asti kun synnyin.
Se on ollut minussa hyvin varhaisista vuosista alkaen: ”Tulla joksikin muuksi. Tulla joksikin muuksi.” Ja jopa henkisinä etsijöinä me edelleen jäämme kiinni siihen, tulla joksikin muuksi.
Jossain vaiheessa koko touhu kävi uuvuttavaksi minulle: ”En halua olla jotain muuta.” Olen väsynyt, en halua olla mitään muuta. En halua olla jotain muuta. Haluan olla kuka olen. En halua olla jotain muuta.
Haluan olla kuka olen, mutta kuka helkkari minä olen? En oikeastaan ennen ollut kysynyt sitä kysymystä. Minulla oli liian kiire olla jotain muuta.
Siinä vaiheessa toinen mahdollisuus alkoi tulla läpi. Mahdollisuus itseni arvostamiseen, syleilyyn juuri sellaisena kuin olen.
Aloin oikeastaan ymmärtää, että sen sijaan, että yritin päästä eroon ajatuksista ja tunteista, päästä eroon pelosta, päästä eroon epäilyksestä, päästä eroon surusta tämä kysymys tuli – mitä helvetin vikaa surussa on? Mitä helvetin vikaa siinä on? Mitä helvetin vikaa epäilyssä on? Mitä helvetin vikaa on pelossa? Koko eliniän olin uskonut, että ajatusteni ajattelemisessa ja tunteideni tuntemisessa oli ollut jotain vikaa. Se kysymys tuli mieleeni kuin valopallo. Mitä vikaa kokemuksessani oikeastaan on?

lauantai 10. helmikuuta 2018

Rakkautta ei opita

"Rakkautta ei opita. Sen merkitys piilee siinä itsessään. Ja oppiminen loppuu, kun olet tunnistanut kaiken, mitä rakkaus ei ole. Juuri se sitä häiritsee ja juuri se on tehtävä tekemättömäksi. Rakkautta ei opita, koska milloinkaan ei ole ollut aikaa, jolloin et olisi tuntenut sitä. Luojasi läsnäolossa oppiminen on hyödytöntä, koska tapa, jolla Hän tunnustaa sinut ja sinä Hänet, ylittää niin suuresti kaiken opitun, että kaikki oppimasi on merkityksetöntä korvautuessaan ikuisiksi ajoiksi rakkauden ja sen ainoan merkityksen tietämisellä.

Suhde veljeesi on kiskottu juuriltaan varjojen maailmasta, ja sen epäpyhä tarkoitus on turvallisesti kuljettu syyllisyyden muurien läpi, pesty anteeksiantamuksella ja juurrutettu loistavana ja tukevasti paikalleen valkeuden maailmaan. Sieltä se kutsuu sinua seuraamaan valitsemaansa reittiä, joka nostettiin korkealle pimeyden ulkopuolelle ja johdettiin lempeästi Taivaan porttien edustalle. Pyhä hetki, jonka aikana sinä ja veljesi liityitte yhteen, on vain rakkauden sanansaattaja, joka lähetettiin anteeksiantamuksen tuolta puolen muistuttamaan sinua kaikesta mitä sen tuolla puolen on. Mutta juuri anteeksiantamuksen kautta se muistetaan.
Ja kun Jumalan muisto on tullut luoksesi tuossa anteeksiantamuksen pyhässä tilassa, et tule muistamaan mitään muuta, ja muistaminen tulee olemaan yhtä hyödytöntä kuin oppiminen, sillä ainoa tarkoituksesi tulee olemaan luominen. Sitä sinä et kuitenkaan voi tietää, ennen kuin jokainen havainto on puhdistettu ja kirkastettu ja lopulta hävitetty ikuisiksi ajoiksi. Anteeksiantamus poistaa ainoastaan sen, mikä on epätotta, nostaessaan varjot maailman yltä ja kantaessaan sen lempeydessään turvallisesti ja varmasti uuden ja puhtaan havaintokyvyn kirkkaaseen maailmaan. Siellä on päämääräsi nyt. Ja juuri siellä rauha odottaa sinua."

IOK


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Miksi ihminen kärsii?


Ego pelkää eniten omaa kuolemaansa ja haluaa pysyä hengissä täällä maan päällä eikä tiedä mistään ikuisesta olemisesta henkenä. Se on se sisäinen ääni, joka höpöttää taukoamatta, selittää tilanteita, kertoo meille elämämme tarinaa ja saa meidät tuntemaan ja reagoimaan tavoilla, jotka tekevät ihmiselämästä sellaista mitä se on: vaikeaa ja raskasta. Kielteisiä ajatuksia ja tunteita, rankkoja muistoja, masennusta, ahdistusta, väsymystä, kateutta, vihaa, katkeruutta, pettymystä, kaunaa, mustasukkaisuutta, pelkoa, surua. KÄRSIMYSTÄ.
Ego ymmärtää asiat ajan ja erillisyyden kautta, eli elää paljon menneisyydessä tai tulevaisuudessa ja kokee voimakasta erillisyyttä muista. Ego ajattelee koko ajan pakonomaisesti, tuntee pakonomaisesti määrätyt tunteet määrätyissä tilanteissa, reagoi tiedostamattomasti aina samalla tavalla. Se siis toimii ehdollistuneiden ajattelu- ja toimintamallien mukaan eli toistaa aina vaan samaa kaavaa.
Negatiivinen minäkuva on kaikkein voimakkain keino, jolla ego tuntee olevansa olemassa! Siksi se vaan ruokkii ja ruokkii itseään ja aiheuttaa aina vaan lisää kärsimystä. Minäkuva määrittyy kärsimisen ja epäonnistumisten kautta. Tulee tunne, että minä olen joku. Minä ole se, joka aina kärsii ja jota maailma murjoo. Jos kärsimys loppuisi, niin en tiedä kuka olen, koska kärsiminen on aina ollut se tapa, jolla hahmotan itseni.

Ego valjastaa koko ihmisen ruokkimaan tätä negatiivista minäkuvaa. Alitajunta, tunteet, ajatukset, reaktiot ja muistot, kaikki pitävät huolen, että kärsimystä riittää ja ego-ihminen saa voimakkaasti kokea olevansa olemassa oman kärsimyksensä kautta.

-Eckhart Tolle

lauantai 3. helmikuuta 2018

Kaupankäyntiä ihmisuhteissa

"Kaikki ihmissuhteet perustuvat siihen, että haluamme toiselta jotakin ja että vastavuoroisesti olemme valmiit antamaan toiselle jotakin. Ei liene kenellekään yllätys, että tämä ihmissuhteiden perustana oleva jatkuva kaupankäynti on lähes aina epätasapainossa ja jompikumpi osapuoli kokee saavansa vähemmän kuin antaa. Kun ajattelet asiaa hetken, tällainen kaupankäyntiin perustuva ihmissuhde ei voi mitenkään olla tasapainoinen ja toimiva, sillä meillä ei ole mitään keinoa mitata, milloin ja miten puntit ovat tasan. Kaupankäynnin epätasapainon hintana on aina katkeruus, joka voi ilmetä hyvin monin tavoin aina lievästä mustasukkaisuudesta fyysiseen murhaan.
Tämä jatkuva kaupankäynti toimii niin pitkään kuin molempien tarpeet tulevat tyydytetyiksi ja se edes jotenkin tasapuolista, mutta heti, kun jompikumpi osapuoli katsoo antavansa selvästi enemmän kuin saa, suhde alkaa vinoutua. Jos tarkastelet vaikkapa valtioiden välisiä suhteita - jotka pohjimmiltaan nekin ovat ihmissuhteita, sillä eihän "valtiolla" mitään suhteita keskenään ole vaan niiden johtajilla ja virkamiehillä - huomaat selkeästi, miten kaupankäynti on kaiken perusta. Sekin tiedetään, että jos kaupankäynti on molempia osapuolia tyydyttävää ja hyödyttävää, pelkkä ajatuskin sodasta on mieletön. Tähän huomioonhan perustuu koko Euroopan unionikin, siis siihen, että jäsenmaat ovat niin riippuvaisia taloudellisesti toisistaan, ettei sotimaan kannata ryhtyä. Kaupankäynti ei siis ole huono asia niin kauan kuin se toimii.
Kun taas puhutaan ihmissuhteista havahtumisen kannalta, nimenomaan kaupankäynti on se, joka estää meitä näkemästä toista ihmistä oikean mielen näkökulmasta. Jatkuva kaupankäynti pitää meidät unessa, sillä käydessämme keskenämme kauppaa, näemme toisen vain kohteena, jolta voimme ehkä saada haluamamme, emmekä suinkaan sellaisena kuin hän todellisuudessa on.

Tyypillinen vaihtokaupan kohde on seksi. Molemmathan sitä tavallisesti haluavat mutta eivät aina samassa määrin tai samalla tavoin. Seksin ajatellaan olevan jonkinlainen itsestään selvä parisuhteeseen kuuluva elementti, jolloin toisella on oikeus halutessaan saada sitä ainakin kohtuullisessa määrin. Kun otetaan huomioon vielä seksin viettimäinen luonne, joka usein saa jommankumman tai molemmat osapuolet vilkuilemaan olemassa olevan suhteen ulkopuolelle, on soppa kutakuinkin keitetty.
Seksi on sikäli ovela väärän mielen valtapelin elementti, että ollakseen täydellisesti nautittavaa siihen tarvitaan toinen ihminen. Meidän on siis pakko alkaa käydä kauppaa jonkun kanssa, jos haluamme seksiä muutoin kuin yksin. Ajatteleppa hetki, miten nerokas temppu tämä väärältä mieleltämme on! Seksuaalisuus on niin vahva vietti, että moni meistä on valmis aikamoisiinkin koukeroihin saadakseen viettinsä tyydytettyä, ja tuloksena on yhä lisää syyllisyyttä, joka puolestaan projisoidaan muihin: "Minun oli pakko käydä vieraissa, kun meillä on seksiä niin harvoin", "Olin uskoton, koska halusin kokea toisenlaista seksiä", "Petin sinua, koska olet niin etäinen enkä saa sinulta tarpeeksi läheisyyttä", ja niin edelleen loputtomiin.
Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin: en yritä sanoa, että seksissä itsessään olisi jotakin väärää tai kartettavaa. Haluan vain tuoda esille sen, miten käytämme sitä toistemme hallitsemiseen. Myös seksi voi olla samalla tavoin oikean tavoin oikean mielen työvälineenä kuin kaikki muukin mielen harhassa. Oikean mielen käytössä oleva seksi ei ole koskaan kaupankäyntiä vaan perustuu molempien osapuolten yhteiseen tahtoon. Silloin seksillä tai sen puutteella ei yritetä hallita toista eikä saada toiselta mitään muuta kuin yhteinen nautinnollinen kokemus.
Koko ajatus kaupankäynnistä perustuu siihen, että rakkautta ei tunneta vaan sen tilalla on käsitys siitä, että toisella on se rakkaus, minkä on itse mielessään kadottanut. Me etsimme pohjimmiltaan vain tätä rakkautta, jonka koemme kadottaneemme, ja koska emme ymmärrä, missä muuallakaan se voisi olla, kuvittelemme sen olevan jollakulla toisella. Näin kuljemme ihmisuhteesta ja pettymyksestä toiseen, koska emme onnistu löytämään toisesta kaipaamme rakkautta. Tämän takia on olennaisen tärkeää saada itsessä aikaan se mielenmuutos, joka osoittaa, että todellista rakkautta on se, jonka oikea mieli meidät ohjaa sisäkautta löytämään."

"Ego puolestaan vaatii aina vastavuoroisia oikeuksia, sillä se on kilpailuhenkinen eikä rakastava. Se on aina valmis kaupankäyntiin, mutta se ei pysty ymmärtämään, että toisen kaltaisena oleminen tarkoittaa sitä, että minkäänlainen kaupankäynti ei ole mahdollista. Saadaksesi sinun on annettava, ei käytävä kauppaa."
iok

Juha Kuvajainen: Kamalan Ihanat Ihmisuhteet 

maanantai 29. tammikuuta 2018

Rakkautta ei voi vaalia eikä tuottaa

"Ponnistus voi tuoda ruoan suuhusi, mutta se ei voi herättää ruokahalua. Se voi pitää sinut vuoteessa, mutta se ei voi saada sinua nukahtamaan. Se voi saada sinut paljastamaan salaisuuden toiselle, mutta se ei voi saada aikaan luottamusta. Se voi pakottaa sinut sanomaan kohteliaisuuden, mutta se ei voi tuottaa aitoa ihailua. Ponnistus voi saada aikaan palvelevia tekoja, se on voimaton synnyttämään rakkautta tai pyhyyttä. Vaivannäön avulla voi saavuttaa vain hillintää, ei aitoa muutosta ja kasvua. Muutoksen saa aikaan havahtuminen ja ymmärtäminen. Ymmärrä tyytymättömyyttäsi, niin se katoaa - tuloksena on onnellisuuden tila.

Ymmärrä ylpeyttäsi, niin se lakkaa - tuloksena on nöyryys. Ymmärrä tyytymättömyyttäsi, niin se katoaa - tuloksena on onnellisuuden tila. Ymmärrä pelkojasi, niin ne sulavat - seurauksena on rakkauden tila. Ymmärrä riippuvuuksiasi, niin ne häviävät - seurauksena on vapaus.

Rakkaus, vapaus ja onnellisuus eivät ole asioita, joita voit vaalia ja tuottaa. Et edes pysty tietämään, mitä ne ovat. Voit vain tarkastella niiden vastakohtia ja aiheuttaa tarkastelusi avulla näiden vastakohtien kuoleman."

Anthony De Mello

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Rakkauden satamassa ja pelon aallokoissa


Aina vaan vakuuttuneempi tällä ihmisuhde kokemuksella olen siitä, että mikään ei sotke parisuhderakkautta enemmän kuin väärinymmärrykset. Väärinymmärrykset ovat vain ajatuksia ja tulkintoja joita vertailemme keskenämme. Ja mikä vielä hassumpaa on se, että sotkemme rakkauden sanoihin ja sanojen tuottamaan tunteeseen.
Nykypäivänä meitä hallitsee sanaviidakon lait, eli tarkoitan sillä sitä että mm. sosiaalinen media vahvistaa väärinymmärrysten määrää huomattavasti. Käymme "kirjeenvaihtoa" enemmän kuin koskaan. On tekstarit, sähköpostit, facebook, hymiöt jne. Elämme vahvasti sanaviidakossa, joka taas vilkastuttaa aivoissamme aina vain lisää ajatusten määrää. Mieli rullaa, minä en. Tai ainakin siltä se tuntuu :-).

Informaatiotulvaa on tarjolla vaikka aamusta iltaan. On henkisiä sitaatteja, opetuksia ja videoita yllinkyllin. Kaikkea on tarjolla ja PALJON.
Ihmiset kirjaimellisesti tuijottavat älypuhelimiaan aamusta iltaan ja olemme siirtämässä/ pirstaloimassa uuden itsemme internettiin. Täällä meillä on uusi identiteetti. Täällä voimme antaa itsestämme juuri sellaisen kuvan kuin haluamme. Täällä voimme jättää pois asioita joita emme halua edustaa. Voimme netissä olla juuri niin viisaita henkisiä ihmisiä tai kuinka rakastavia haluamme. Voimme huudella mielipiteemme turvallisesti vaikka keskeltä metsää, eikä kukaan uhkaa meitä fyysisesti.
Meillä on mahdollisuus piilossa kysellä ihmisiltä mitä heille kuuluu ja meillä on mahdollisuus laittaa nauruhymiö, sydän tai jokin kiva kuva vaikka oikeasti meitä ei naurattaisikaan.
Kommunikoinnin hämmentämiseksi on mahdollista, että minulla on mahtava fiilis, mutta unohdan laittaa sen hymiön perään ja vastaanottaja tulkitsee asian jotenkin toisin. Rakastumme omiin kuvitelmiimme toisista, teemme tulkintoja ja merkityksiä sanoista, tavoista kirjoittaa. Voimme pelata netissä "peliä" sillä, että emme tykkää tai kommentoi ja voihan se olla, että en vain ole vain huomannut ja toinen tulkitsee että hän ei halua huomata...jne.

Niin paljon kuin sosiaalinen media mahdollistaa anteeksiantoa, rikkautta ja ymmärrystä. Niin paljon kuin se mahdollistaa suuria oivalluksia, omien reagointien huomaamista, ajatuksien tarkkailua. Niin paljon kuin se poistaa yksinäisyyttä ja mahdollistaa etäsuhteiden onnistumista ja niin paljon kuin se auttaa ja antaa iloa, on asioilla myös se toinenkin puoli. Koskaan, missään en näe dualistusuutta niin selkeästi kuin netissä. Se onkin mieleni peili. Jippii, mahtava paikka antaa anteeksi.

Olen havahtunut monesti siihen siihen, että sekoitamme liian usein mielipiteet, kuvitelmat ja sanat rakkauteen. Voimmeko yhdistyä sanoilla ja mielipiteillä jotka poikkevat toistaan sillä seurauksella että syntyy ristiriita tai jopa sota? On täysin mahdotonta yrittää rakastaa toista ihmistä sanoilla, koska ne merkitsevät meille eri asioita. 
Esim. jos katsomme mansikkaa, niin olemme yhtä mieltä siitä, että olemme nimenneet sen mansikaksi, mutta pirstaloitumis vaihe (vertailu) alkaa sillä hetkellä kun sinä rakastat sen makua, ja jos sinulla on ihania muistoja isäsi mansikkamaalla lapsena. Minulla saattaisi kuitenkin olla huonoja kokemuksia mansikasta. Olen saattanut lapsena syödä niitä liikaa ja olen saanut "mansikkakuumeen" ja oksentanut ne ulos. Tai jos olisin syönyt vain raakoja mansikoita. Tai jos minun isäni pakotti minut lapsena mansikkamaalle töihin ja söin siellä joka päivä överit.
Emme voi siis "rakastaa" mansikan kautta koska rakastuimme VAIN tarinaamme mansikasta, omassa päässämme. Olemme sekoittaneet rakkauden siihen, että emme ole samanlaisia, emme omaa samaa näkemystä mansikasta.
Voit vain arvata mikä näkemyseroviidakko syntyy ihmisuhteessa eri asioista ja lopulta sanomme ne klassiset sanat "olimme niin erilaisia". Ajattele kuinka monet sodat ja riidat olemme käyneet kollektiivisesti ihmiskunnan historiassa tämän asian takia?! Ajatelkaa kuinka monta ihmisuhdetta on pirstaloitunut sen takia, että yritimme liittää ajatuksia yhteen?? Olemme yrittäneet liittää yhteen mielipiteitä, ajatuksia! Huh mikä yritys! Yleensä aina aluksi siinä onnistummekin, koska me haluamme onnistua, mutta lopulta halumme rakastua ajatuksiimme ja tunteisiimme on niin vahva, että haluamme olla oikeassa enemmän kuin onnellisia.

Sanojen ja tunteiden takana on koko menneisyys jota kannamme mukanamme, haluamme tai emme. Monesti olen kuullut sanat "älä kanna menneisyyttä mukanasi". Mutta voinko tuosta noin vain heittää menneisyyden repun pois? Koska koko keho ilmentää menneisyyttä, niin en tietenkään halua sitä heittää ennenaikaiseen hautaan. Minulla ei ole tarvetta esittää gurua jolla ei ole enää mitään negatiivisuutta tai pelkoa. Minulle jää vain hyväksyntä ja anteeksianto ja katsoa mihin se vie. Mielen prosessi. Ei muodontason vaan mielentason prosessi.
Ihmisuhteet ovat hyvä peili nostaa asioita pintaan joita katsotaan neutraalisti, ei tuomiten tai vertaillen. Kyky katsoa siihen mikä ON. Yksinkin se onnistuu hienosti, ei tarvitse kuin vain olla itsensä kanssa niin johan alkaa tapahtua.

Siis oma näkemykseni mukaan se ihmisuhde jota itse kovasti arvostan, ei ole vain ajatusten yhteenliittämistä. Eli kun olen tätä mieltä, sinäkin olet tätä mieltä ja vasta sitten tunnen rakkautta sinua kohtaan, se ei tule kestämään. En tee sitä myös yksin itseni kanssa, en usko jokaista ajatustani enkä anna sen määrittää onnellisuuteni tasoa. Rakkaus on se joka katsoo ja näkee että tuo ajatus ei ole totta, tuo tunne ei ole totta. Rakkaus ei vertaile sinun tai minun tapaasi elää ja olla. Rakkaus ei ole kiinnostunut siitä, että sinä tai minä tekee virheen, vaan sitä kiinnostaa nähdä mielenpinnan alle, siihen missä olemme yhtä. Rakkaudelle kelpaamme, egolle emme koskaan.

Vaikka olemmekin todellisuudessa yhtä, niin meillä on paljon esteitä sen ykseys todellisuuden muistamiseksi. Ne esteet ovat muistoja ja kuvitelmia, uskomuksia ja niitä alitajunnassa riittää. Koska tajunnasta nousee milloin mitäkin, en itse hakemalla hae tai väkisin nosta sieltä mitään. Minun ei tarvitse julistaa kenellekään mitä milloinkin saan "putsattua", eikä minulla ole mihinkään kiire. Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan joten en tee anteeksiannon työstäkään uutta oravanpyörää. Jos hakemalla haen epäkohtia sinusta tai itsestäni, se on yhtä lailla egoa kuin se, että olisin täysin unessa. Tosin senkin kuuluis sitten tapahtua. Uskon kuitenkin että jokin meissä näkee. Jokin meissä rakastaa, jokin meissä on se jolle kelpaamme.

Ihmisuhteiden puhutuin aihe on rakkaus. Epäilemättä. Sitä tavoittelemme, siitä yritämme pitää kiinni. Tänään rakastamme tuota ja huomenna tuota. Mitä enemmän uskomme ajatuksiamme, niin sitä nopeampaa on liike. Muutos on egolassa jokatapauksessa varmaa, koska ego on luonut muutoksen. Egolle on tärkeää enemmän ja vähemmän. Liike. Dualismi. Todellinen rakkaus on taas ikuisessa rauhan tilassa muuttumattomana. Todellista rakkautta ei kiinnosta se, että tänään on huono päivä ja huomenna on hyvä päivä. Rakkaudelle on aina hyvin. Todellinen rakkaus on minulle turvasatama ja jossain pienessä mielessäni kuvittelen, että se olisi ihmisuhteissakin mahdollista. Uskon että todellinen rakkaus antaa länsäolonsa tietoisuudessani silloinkin kun myrskyää. Jos yksi tai kaksi ihmistä muistavat levätä turvasatamassa ennen ja jälkeen myrskyisän laivamatkan, niin on helpompi matkustaa ajassa, paikasta a kohtaa paikkaan b, (ajan ja tilan harhassa).

Egon rakkaus heiluu mielipiteiden, mielenaallokoiden mukaan, kunnes lopulta ajaa itsensä karille. Egon rakkaus uskoo muotoon sisällön sijaan.
Kun kaksi ihmistä tapaavat, heillä on sama käsitys rakkaudesta, he ajattelevat asiasta samoin. He muodostavat käsityksensä rakkaudesta ja rakastuvat ajatukseen toisesta. On kuitenkin mahdotonta pitää loputtomasti ajatuksesta kiinni, on mahdotonta yrittää ajatella suhde hyväksi pidemmän päälle. Vaikka rakkauden satamasta onkin ajauduttu toisinaan myrsyävän meren aallokoihin ja vaikka joskus ajaudummekin karille lommoisen laivamme (tai veneen) kanssa, niin on hyvä muistaa mistä lähdimme ja mihin ennenpitkää taas palaamme. Palaamme rakkauden satamaan. Jos myrskyn keskellä MUISTAA sen, mistä olemme lähteneet, on helpompi nähdä myrsky ohimenevänä ilmiönä. On hyödyksi muistaa, että kaksi ihmistä (tai useampi) ajattelevat myrskystä eri lailla ja on hyvä muistaa, että toinen saattaa kestää merisairauden helpommin kuin toinen. Olemme silti kumpikin samasta satamasta. Vaikka ajattelisimme mitä kaikesta tästä, olemme silti samassa laivassa. Olemme saman arvoisia.

Lyhyesti vielä:

Sillä mikä on kaikenkattavaa, ei voi olla vastakohtaa. Minusta tuntuu hyvältä tiedostaa se, että rakkaus ei ole erikseen ajatus, mielipide, tunne, kuvitelma, kompromissi, erillisyys tai kontrolli, mutta samalla se rakkaus on kaiken takana niin, että kaikki tämä saa ilmetä ajassa - rauhassa, ilman että teen mistään numeroa. Annan vain kaiken tapahtua, niinkuin se tapahtuu. Ja jos vaikka sekaannunkin mielessäni asioihin, niin sekin saa tapahtua. Minun ei tarvitse rakastaa muita niinkuin maailma opettaa, eikä minun tarvitse mielistellä ketään ellen halua, yleensä en. On huikeeta tajuta, että minä kelpaan rakkaudelle, olen aina kelvannut. En anna mielikuvitukseni unohtaa tätä tosiseikkaa.
Saan "luvan" elää ja olla niin kuin hyvältä tuntuu. Saan ilman syyllisyyttä katsella näytelmääni ihan rauhassa. Jokaisella meillä on omat mieltymyksemme, eikä niiden tarvitse sekoittua todellisuuteen.
Vaikka elämäni ilmeneekin näin, on tietoisuuteni rakkauden turvasatamassa, niinkuin sinunkin tietoisuutesi on. Meillä on yksi yhteinen turvasatama. Me ollemme se turvasatama. Siellä "satamassa" se venekin rakennettiin.

T:Jake