Google+ Followers

lauantai 21. lokakuuta 2017

Rakkaus merkitsee kuvien kuolemista

"Rakkauden kahlitseminen johonkin rajalliseen merkitsee sitä, ettei rakasta laisinkaan. Rakkauden kahlitseminen on omistamista ja omistaminen on tuhoamista. Me tuhoamme toisemme rakkauden nimessä, ja sydämemme ei koskaan koe täyttymystä.

Me omistamme toisemme, koska pelkäämme toinen toisemme menettämistä, mutta ketään toista ei todellisuudessa ole, vain kuvia. Me takerrumme noihin kuviin henkemme hädässä, mutta rakkaus merkitsee kuvien kuolemaa ja sen myötä myös sinun ja minun kuolemaa.



Me sulaudumme toisiimme, sinä ja minä. Me tulemme siksi, mikä me olemme aina olleet: kokonaiseksi. Vasta silloin voimme todella nähdä, joka edessämme on. Vasta sitten todella näen sinut.

Täydesti ja koko sydämestä rakastaminen merkitsee rakastamista vailla rajoja, dualismia, kaikkea oikean ja väärän, hyvän ja pahan, tämän ja tuon käsitteitä, vailla ajatusta sinusta ja minusta. Todellinen rakastaminen on esteetöntä eikä sillä ole väliaikaisia rajoituksia ja lopulta se on täysin vailla pelkoa.

Täydesti rakastaminen merkitsee kuolemista.

Ja kenties silloin, rakkaudessa, Jumala katsoo minua takaisin sinun silmistäsi, ja kaikki on tehty tekemättömäksi. Silloin sinun silmäsi ovat minun silmäni, sinun suusi on minun suuni, ja keho katoaa siihen avoimeen tilaan, joka ympäröi meitä kaikkia.

Ei silmiä, ei korvia, ei kieltä, ei nenää, ei kurkkua. Ei mitään, lopulta, ei mitään.

Ehkä vasta sitten voisimme uskaltaa kutsua sitä "rakkaudeksi".

Jeff Foster


perjantai 20. lokakuuta 2017

Presidentin hauvelin lääppiminen

Saan ajoittain sähköposteja, joissa kysytään, onko olemassa jotain erityistä zenjuttua, jolla voisi hallita pakkomielteisiä tai toistuvia ajatuksia.

Yleensä en saa tietää, kuka täsmälleen kysyy kysymyksen. En siis tiedä, vaihdanko ajatuksia ihmisen kanssa, joka todennäköisesti yrittää päästä lääppimään presidentin hauvelia, tehdäkseen vaikutuksen puhuvaan jänikseen nimeltään Horacio, vai onko hän vain joku, joka ajattelee koko ajan juustoa ja haluaisi näiden ajatusten loppuvan. Yritän olla varovainen vastatessani.

Alkupalaksi totean, että ei ole olemassa erityistä zen-ajatuskikkaa toistuvien ajatusten hallitsemiseksi. En pysty antamaan nättiä ohjeistusta, kuten hiero jalkapohjiasi yhteen, työnnä kielesi ulos ja laita jääpalapussi pääsi päälle 27 minuutiksi, niin ajatukset menevät tiehensä. Jos etsit tällaista juttua, kannattaa kääntyä psykiatrian ammattilaisen puoleen.

Olen kuitenkin oppinut kolme asiaa omien toistuvien pakkomielteiden kanssa harjoitellessani. Ensinnäkin, kaikki ajatukset ovat vain ajatuksia. Toiseksi, et voi ajattelemalla päästä yhdestäkään ajatuksesta. Ja kolmanneksi, sinun ei tarvitse uskoa omia ajatuksiasi.

Meillä on tapana arvioida ajatuksiamme. Helposti miellämme jotkut ajatukset paremmiksi kuin toiset. Ja tämä on todennäköisesti jossain määrin totta. Jos kuitenkin menemme tässä liian pitkälle, yritämme helposti käyttää ajatuksia toisten ajatusten kumoamiseen.

Otetaan esimerkki. Kuvitellaan, että sinulla olisi pakkomielteenä juusto. Päähäsi tulee ajatus herkullisesta palasta pitkään kypsytettyä englantilaista cheddaria. Sinäpä et kuitenkaan haluaisi tätä ajatusta. Tulee seuraava ajatus, ”en halua ajatella juustoa”, tai ”mokasin, kun taas ajattelin juustoa”. Sinä määrittelet itsesi itsellesi ihmisenä, joka ajattelee juustoa, vaikka ei haluaisi.

Kiinnitämme erityistä huomiota tuon toisen tason arvosteleviin ajatuksiin. Kuvittelemme voivamme jotenkin nujertaa ajatuksen juustosta ajatuksella, joka sanoo meidän olevan huono ihminen, koska ajattelemme juustoa. Tämä ei koskaan toimi. Se vain lisää todennäköisyyttä ajatella juustoa taas myöhemmin.

Kaikki ajatukset ovat vain ajatuksia. Ajatus juustosta ja ajatus siitä, että juuston ajattelu on syvältä, ovat täsmälleen samanlaiset tapahtumaketjut aivoissa. Et voi käyttää yhtä pysäyttääksesi toisen. Sinä vain vahvistat pakkomiellettäsi juustosta, kertomalla itsellesi, että on pahasta olla koukussa juustoon.

Kaikki toivo ei kuitenkaan ole mennyttä. Tällainenkin ajattelu on ok, koska sinun ei tarvitse uskoa omia ajatuksiasi. Ainoatakaan niistä. Ei sitä, että sinun on saatava juustoa, tai sitä, että olet huono tuon ajatuksen takia. Kaikki tämä on vain energiaa sinkoilemassa sinne tänne kallosi sisällä. Se, että ajattelet näin, ei tarkoita, että se olisi totta.

Ajatuksista irti päästämisen oppiminen voi olla hyödyllistä, mutta se ei ole helppoa. ”Irti päästäminen” ei tarkoita ”ajatusten hävittämistä.” Se tarkoittaa ajatuksen jättämistä silleen, ilman siihen vastaamista. Älä taistele sitä vastaan. Älä tee sille mitään. Älä kiellä sitä. Älä vahvista sitä. Älä moiti itseäsi ajatuksen vuoksi. Tai jos moitit, niin älä välitä siitäkään ajatuksesta. Se on vain uusi ajatus. Se ei ole sen parempi tai arvokkaampi kuin se ajatus, josta itseäsi parjaat. Anna sen vain olla. Sillä ei ole väliä.

Shunryu Suzuki sanoi, ”Ajatukset ovat vain aivojesi eritettä, samalla lailla kuin mahaneste on mahalaukkusi eritettä.” Se, mitä me tietoisesti koemme ajatteluna, on vain aivot sulattelemassa kokemuksia. Me puutumme tähän toimintaan jatkuvasti ja näin toimien aiheutamme itsellemme paljon ongelmia. Sitä voisi verrata yritykseen tietoisesti ohjata mahaamme, sulattamaan sen herkullisen juuston ensin ja jättämään vihannesten sulattelun myöhemmäksi. Jos voisit tehdä näin, se ei olisi terveellistä. On paras jättää maha hoitamaan hommansa sopivalla tavalla. Sama pätee aivoihin.

Ajatusten silleen jättäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Me emme ole tottuneita antamaan ajatustemme laukata vapaasti. Useimmilla meistä on tapana kanavoida ajatuksiamme tiettyyn suuntaan. Ponnistelemme kovasti hoivataksemme tiettyjä ajatuksia, joiden ajattelemme vahvistavan kuvaamme siitä, miksi itsemme kuvittelemme. Käytämme näitä ajatuksia rakentaaksemme minän, jonka uskomme olevan omamme.

Tämä ei välttämättä tarkoita, että me hoivaisimme vain toivomiamme ajatuksia. Usein ei-toivotut ajatukset ovat jopa muita parempi tapa rakentaa kokemusta itsestä. Minä olen se, joka ei halua ajatella juustoa. Mitä enemmän minulla on ei-toivottuja ajatuksia juustosta, sitä todellisemmaksi kokemukseni itsestä tulee. Me emme yritä tietoisesti tehdä näin, mutta teemme kuitenkin.

Saatamme saada hetkellistä helpotusta, kun yritämme korvata ikävät ajatukset hyvillä, mutta emme pääse ongelman ytimeen. Ajatus ”minun pitää lopettaa juuston ajatteleminen” sisältää ajatuksen juustosta.

Saatamme myös saada hetken helpotusta, kun hyökkäämme myönteisillä ajatuksilla kielteisten ajatusten kimppuun. Myönteinen ajatus on myönteinen vain siksi, että se ei ole kielteinen. Näin jokainen myönteinen ajatus sisältää kielteisen ajatuksen, aivan samoin kuin kolikolla on kruuna- ja klaavapuoli. Vaikka kääntäisit kaikki pennysi niin, että presidentti Lincoln näkyy, niistä jokaisessa olisi edelleen se outo kilpihommeli toisella puolella (tai Lincolnin muistomerkki, jos ne ovat vanhempia, mutta tajuat mitä tarkoitan). Ja ne kaikki ovat edelleen vain yhden sentin arvoisia.

Kun alat todella ymmärtää tämän, tulee vähän helpommaksi antaa ajatusten olla, ilman niiden arvostelua, ilman joidenkin rakastamista ja toisten vihaamista, ilman joidenkin vaalimista ja toisten pelkäämistä.

Minulle oli rankkaa päästä tuohon pisteeseen. Kun lopetin ajatusteni ohjailemisen, niistä alkoi tulla jotenkin outoja. Tuntui kuin olisin avannut alitajuntani portit ja kaikenmaailman outoudet, joita en tunnistanut minuksi, alkoivat tulla läpi. Se oli epämiellyttävää.

Tästä syystä tämä etenemä tulee tehdä hitaasti ja huolellisesti. Jos avaat nuo portit liian nopeasti, todennäköisesti esiin tulvivat asiat häkellyttävät sinut. Minun piti usein vähän peruutella harjoituksessani, jotta asiat pysyivät järjestyksessä. Muutaman kerran, kun asiat tulivat vähän turhan oudoiksi, jopa lopetin zazenin harjoittamisen hetkeksi, kunnes tunsin itseni taas valmiiksi palaamaan asiaan.

Oli miten oli, mitä ikinä teetkään, ethän lääpi presidentin hauvelia.

Kirjoittanut Brad Warner 6.4.2016
Kääntänyt ja toimittanut Larri Vermola 8.10.2017


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Koko rakkauden käsitteen kuolema

"Todellisessa rakkaudessa ei ole halun kohdetta, kiintymystä tai hellyyttä, sillä rakastettu on yhtynyt täysin rakastajaan. Objekti on romahtanut subjektiin, ja jäljellä on vain rakkaus. Pelkkä rakkaus, josta kukaan ei ole tietoinen, jota kukaan ei tunne tai kiellä. Pelkkä rakkaus, samalla täysin yksin ja välittömästi yhteydessä kaikkeen..

Subjekti ja objekti eivät voi koskaan olla rakastuneita toisiinsa. Ne ovat aina erotettu toisistaan, jakautuneet. Ne voivat vain tuijottaa kaihoten toistensa silmiin sillattoman kuilun ylitse siinä kiihkeässsä toivossa, että kenties jonakin päivänä rakkaus rakentaisi sillan tuon kuilun ylitse ja moninaisuuden tuottama eristyneisyys ja hajaannus antaisivat tilaa välittömän kumppanuuden, yhteyden ja ykseyden ilolle.

Mutta ei, rakkaus ei voi koskaan rakentaa siltaa tuon kuilun yli, sillä kuilu on erottamaton osa subjektiksi ja objektiksi jakautumista. Itse asiassa nimenomaan tuo kuilu on yhtä kuin subjektiksi ja objektiksi jakautuminen, eikä mikään voi täyttää sitä kuilua, joka niin täydellisesti läpäisee kaikkien kokemustemme perustan. Ei, rakkaus ei voi rakentaa siltaa tuon kuilun ylitse, koska subjekti ja objekti, rakastaja ja rakastettu, ovat lähtökohtaisesti ja perustavanlaatuisesti toisistaan erillään. On epätodennäköistä, että ne koskaan edes kohtaisivat toisensa ihmisinä, ihmisolentoina.



Todellinen rakkaus merkitsee tämän kauhistuttavan kuilun kuolemaa ja sen myötä kaiken kahden ihmisen välillä olevan jakautumisen loppua. Tähän ei voi koskaan päästä pyrkimällä, sillä nimenomaan siihen pyrkiminen vahvistaa erillisyyttä ja antaa sille voiman. Tämä johtuu siitä, ettei tuota erillisyyttä todella ole. Sitä ei ole koskaan ollut eikä sitä koskaan myöskään tule olemaan. Erillisyys ja kuilu ovat mielen harhaa, ja kun mielen harhaa vastaan käy taisteleminen, sodan häviää varmasti.

Rakastuneet eivät voi koskaan kohdata toisiaan pyrkimällä siihen, vaikka he miten sitä yrittäisivät.

Näin meidän rakastavaisemme jatkavat toistensa tuijottamista kaihoisasti sen sillattoman kuilun ylitse, jonka he ovat itse itselleen luoneet. Miten heitä voisi auttaa? Jokainen heidän pyrkimyksensä lähentyä toisiaan vain loitontaa heitä entisestään. Ovatko he tuomittuja elämään ja kuolemaan tällä tavoin? Onko olemassa mitään ratkaisua?

Kyllä on, mutta siihen liittyy kuolema. Ei suinkaan fyysinen kuolema. Ei suinkaan fyysinen kuolema vaan egon kuolema, kaiken eristyneisyyttä synnyttävä kuolema, kaiken jakautuvan ja jakavan kuolema, kaiken erillisyyttä luovan kuolema. Koko rakkauden käsitteen kuolema. Lopulta se merkitsee myös rakastetun ja rakastajan kuolemaa. Sinun ja minun kuolemaa ja sen myötä kaiken sen kuolemaa, joka meidän välissämme on. Se on laskeutumista puhtaaseen tyhjyyteen, hyppy tuntemattomaan.



Se, joka tekee tämän hypyn, saattaa maistaa sen suloisen ja yksinkertaisen täydellisen yksin olemisen ilon, joka on todellinen rakkaus. Katso! Punarinta sirkuttaa hypellessään kasteikoisella nurmikolla, ja aamuaurinko alkaa lämmittää ja herätellä uneliaita olentoja tässä Eedenin puutarhassa, jolle me olemme antaneet nimeksi maa, eikä missään ole nähtävissä erillisyyttä, yksinäisyyttä tai jakautumista, koska kaikki asiat ovat kaikissa asioissa, ja äiti on joka puolella- koti on joka paikassa. 



Ja minä hymyilen itsekseni oivaltaessani tämän mitä ilmeisemmän seikan. En ole löytänyt sinua mutta olen tunnistanut jotakin, joka on piileskellyt minulta koko elämäni ajan. Sinä et ole tuolla jossakin vaan täällä. Sinä olet osa sitä kaiken kokevaa rakennetta, jota pidän itsenäni. Joten minä en rakasta sinua, sillä ei ole mitään "minua" rakastamassa eikä ketään "sinua", jota voisi rakastaa. Ei, minä en rakasta sinua, sillä sinä olet erottamaton osa sitä, mikä rakastaa.

Suuri etsiminen päättyy tähän, tähän hetkeen. On vain rakkaus, ja sinä olet se-sinä olet rakkaus itse. Sinä olet se, mitä minä tunnen nyt, sinä olet tyhjyydestä kuplivat ja takaisin tyhjyyteen hajoavat ajatukset, sinä olet tuo punarinta, raikas aamukaste nurmikolla ja aurinko kaikessa loistossaan, ja me olemme ikuisesti ja ajattomasti sidoksissa toisiimme tällä tavoin, sinä ja minä, yhdessä kaiken muun kanssa. Paitsi ettei mitään "minua" tai "sinua" tai "kaikkea muuta" ole. Joten me emme voi koskaan olla toisistamme erossa- ei, me emme voi olla erillämme, emme nyt emmekä milloinkaan.

Joten tänä aamuna olen yksin puutarhassa, ja sinä olet täällä kanssani näkemässä tämän kaiken."



Jeff Foster, Olemisen Ihme

tiistai 17. lokakuuta 2017

Sinä olet henki, kokonainen ja viaton



"On aivan välttämätöntä muistaa, että ennen kuin kaikki syyllisyys on poistettu mielestä, ei voi olla loputtomassa nykyhetkessä pysyvästi. Se on mahdotonta. Jokainen yritys pysytellä tässä hetkessä on tuomittu epäonnistumaan, ellei samalla harjoita todellista anteeksiantoa. Ennen kuin on saanut täysin annettua anteeksi sille, minkä on projisoinut oman itsensä ulkopuolelle, ei saa omassa alitajuisessa mielessään itsekään anteeksi, ja ennen kuin saa itse täysin anteeksi, ei voi saada syntymän ja kuoleman kierrettä katkeamaan. Tässä hetkessä oleminen ei paranna alitajuista mieltä ja tee egoa tekemättömäksi. Todellinen anteeksianto sen sijaan poistaa esteet rakkauden tietoisuuden tieltä ja rakkauden läsnäolo on ihmisen luonnollinen tila. Yhtä luonnollista on tehdä ego täysin tekemättömäksi niin, että on mahdollista pysytellä ikuisessa "ainaisuudessa" yksinkertaisesti vain siksi, ettei mitään muuta ole enää jäljellä."





"Pyhän hengen ääni ei käske, koska se ei pysty ylimielisyyteen. Se ei vaadi, koska sen ei tarvitse hallita. Se ei voita, koska se ei hyökkää. Se pelkästään muistuttaa. Se on vastustamaton ainoastaan sen vuoksi mistä Se sinua muistuttaa."




" Mitä enemmän antaa anteeksi, sen paremmin ymmärtää uneksivansa"




"Todellinen henki on kokonainen ja pysyvä. Se on kuolematon todellisuutesi."



"Sinä olet henki.
Kokonainen ja viaton.
Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu."


"Valaistumisella ei ole eri tasoja. Joko olet kokonainen tai et ole."


"Onnistunut ihmisuhde on sellainen, jossa annat anteeksi tai olet antanut anteeksi."


"Jos veljesi ovat viattomia, koska he eivät todellisuudessa tehneet mitään, silloin sinäkin olet viaton, koska et ole todellisuudessa tehnyt mitään."



"Vaikka miten näyttäisi siltä,  että olet oikeassa- ja muodon tasolla sitä varmasti oletkin- se ei tuo sinulle rauhaa."


"Olen kuolematon henki.
Kehoni on vain kuvajainen.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa,
mikä minä olen."



Kuolematon todellisuutesi

maanantai 16. lokakuuta 2017

Voimakas vallitseva hetki

"Mainitsin läsnäolon voima-kirjassani havaintoni kahdesta sorsasta, jotka kamppailevat hetken, erkanevat toisistaan ja lipuvat vastakkaisiin suuntiin. Molemmat räpyttelevät tarmokkaasti siipiään muutaman kerran vapauttaakseen tappelun aikana syntyneen ylimääräisen energian. Sitten ne uivat rauhallisesti eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Jos sorsalla olisi ihmisen mieli, se jatkaisi taistoaan ajattelemalla ja tarinoimalla. Sen tarina olisi luultavasti tällainen:
"En voi uskoa, mitä hän juuri sanoi. Hän tuli muutaman sentin päähän minusta. Hän kuvittelee omistavansa tämän lammen. Hän ei kunnioita lainkaan yksityisyyttäni. En luota häneen milloinkaan. Ensi kerralla hän yrittää jotakin muuta ärsyttävää. Varmasti hän juonii ja jotakin. Mutta minä en aio suvaita sitä. Minä annan hänelle opetuksen, jota hän ei unohda". Mieli kieputtaa tarinoitaan jatkuvasti, ajattelee niitä ja puhuu niistä vielä päivien, kuukausien ja vuosienkin kuluttua. Myös kehossa taistelu jatkuu. Kaikkien mainittujen ajatusten vastaukseksi kehittynyt energia on tunnetta, joka puolestaan kiihdyttää ajattelemista. Näin syntyvät egon tunteelliset ajatukset. On helppoa huomata, miten ongelmallista sorsan elämä olisi, jos sillä olisi ihmisen mieli. Valtaosa ihmisistä kuitenkin elää kuvatun kaltaisen mielen kanssa kaiken aikaa. Yksikään tilanne tai tapahtuma ei todellisuudessa lopu lainkaan.  Mieli ja sen sepittämä "minä ja tarinani" jatkavat sitä.
Ihminen on harhautunut laji. Kaikki luonnollinen - jokainen kukka tai puu ja jokainen eläin- voisi opettaa meille tärkeitä asioita, jos vain pysähtyisimme, katsoisimme ja kuuntelisimme.
Sorsa opettaa: räpyttele siipiäsi- mikä kääntyy muotoon "irrottaudu tarinasta" - ja palaa ainoaan tilaan, jossa on voimaa vallitsevaan hetkeen."

Eckhart Tolle


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Voit vain olla rakkaus. Se on niin yksinkertaista!


"...Taivas ei ole paikka tai tila. Se on pelkästään tietoisuutta täydellisestä Ykseydestä ja tietoa siitä, että mitään muuta ei ole olemassa, ei mitään tämän Ykseyden ulkopuolella eikä mitään muuta sen sisällä."



"Näet todellisen maailman vasta, kun olet antanut täydellisesti anteeksi ihmisten maailmalle, sillä todellisessa maailmassa ei ole tiedostamattoman syyllisyyden heijastumia. Näet kaikkialla vain viattomuutta, koska se on omaa viattomuuttasi."




"Kun todella heräät, tunnistat sen, mikä ennen näytti todelliselta, siksi turhanpäiväiseksi uneksi, joka se oikeasti on. Sen jälkeen unohdat sen - tai ainakin siitä tulee sinulle merkityksetön. Näit edellisenä yönäkin unia, joita et enää muista. Nykyinen elämäsi ja kaikki muutkin katoavat, ja kun kaikki saavuttavat samanlaisen valaistumisen tilan, koko maailmankaikkeus katoaa ja jäljelle jää vain Jumalan Taivaallinen Maailmankaikkeus."


"Anteeksianto huomaa, että sitä, mitä luulit veljesi sinulle tehneen, ei ole tapahtunut. Se ei anna syntejä anteeksi eikä tee niitä todellisiksi. Se näkee, että syntejä ei ollut. Ja näin nähtynä kaikki syntisi on anteeksiannettu."




"Egon käsikirjoitus ei näytä aina muuttuvan silloin, kun haluat sitä. Mutta on mahdollista lopettaa kaikki egon käsikirjoitukseen välttämättä kuuluva kärsimys ja kokea rauha pelon sijaan."



"Mikset vain lakkaisi ajattelemasta sitä, rakastavatko ihmiset sinua vai eivät, ja sen sijaan itse vain rakastaisi heitä? Silloin sillä ei ole mitään merkitystä, mitä he sinusta ajattelevat. Voit vain olla rakkaus. Se on niin yksinkertaista!"





...Kuka on parantaja? Vain potilaan oma mieli. Lopputulos on se, minkä hän päättää sen olevan. Erityiset ulkopuoliset voimat näyttävät huolehtivan hänestä, mutta ne antavat vain muodon hänen omalle päätökselleen. Hän valitsee niistä joitakin vain saattaakseen toiveensa kouriintuntuvaan muotoon."




"Ikuisuus on yksi aika ja sen ainoa ulottuvuus on "aina."


"...Sekä aika että ikuisuus sijaitsevat mielessäsi ja tulevat olemaan ristiriidassa keskenään, kunnes näet ajan vain keinona tavoittaa ikuisuuden uudelleen."




"Aseta uskosi ainoastaan tähän yhteen asiaan, niin se riittää: Jumala tahtoo, että sinä olet taivaassa, eikä mikään voi estää sinua saavuttamasta sitä tai sitä saavuttamasta sinua. Mikään hurjimmistakaan harhahavainnoistasi, kummallisista kuvitteluistasi tai synkimmistäkään painajaisistasi ei merkitse mitään. Ne eivät voita sitä rauhaa, jonka Jumala sinulle tahtoo."




"Kiellä harhat, mutta hyväksy totuus. Kiellä, että olet kuin varjo, jonka lyhyeksi ajaksi lankeaa kuolevaan maailmaan. Vapauta mielesi, niin näet vapautuneen maailman."


"Pelon läsnäolo on selvä merkki siitä, että luotat omiin voimiisi."




"Anna aina muiden uskoa mitä he haluavat. Sinun ei tarvitse saada ihmisiä olemaan samaa mieltä kanssasi."




"Ketään muuta ei ole missään. On vain yksi ego, joka näyttäytyy monena."




"...Sadut voivat olla mielyttäviä tai pelottavia, mutta kukaan ei sano niitä tosiksi. Lapset voivat niihin uskoa ja siksi ne ovat heille hetken aikaa tosia. Mutta kun todellisuus valkenee, kuvitelmat ovat mennyttä. Todellisuus ei kuitenkaan ole hävinnyt sillä välin."




"...en ole unohtanut ketään. Auta minua nyt johdattamaan sinut takaisin sinne, mistä matka alkoi, jotta yhdessä minun kanssani voisit valita toisella tavalla."




"Parasta on oppia antamaan anteeksi aina huolimatta siitä, mitä näyttää tapahtuvan. Se on ainoa todellinen ulospääsytie koko tästä painajaisesta."


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Näin voitat egon pelin!

"Millainen tahansa mielen järkytys, aina pienestä ärtymyksestä leimahtavaan vihapuuskaan, on varoitusmerkki. Se kertoo sinulle, että kätketty syyllisyytesi on nousemasssa alitajuntasi syövereistä pintaan. Ajattele tätä ärtyneisyyttä syyllisyytenä, joka täytyy vapauttaa antamalla anteeksi sille vertauskuvalle, jonka liität siihen. Ego yrittää saada sinut näkemään syyllisyyden itsesi ulkopuolella projisoimalla sen syyn johonkin mielen harhakuvaan. Egon ajatustapa pyrkii aina laittamaan jotakin sinun ja syyllisyytesi väliin, ja mikä tahansa eteen tuleva asia tai ihminen soveltuu tähän.
Projisointi seuraa aina kieltämistä. Ihmiset voivat joko projisoida tämän tukahdetun syyllisyytensä muihin tai antaa sille oikein anteeksi. Vain nämä kaksi vaihtoehtoa ovat mahdollisia näyttipä maailma miten monimutkaiselta tahansa. Jos haluat olla egoa ovelampi ja kääntää sille lopulta selkäsi, sinun on oltava valpas havaitsemaan ärtymyksen tai suuttumuksen varoitusmerkki ja lakattava sen jälkeen reagoimasta ja alettava antaa anteeksi. Näin voitat pelin."

Pursah (Gary R. Renard)