Google+ Followers

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Ole kuin lapsi Jumalan sylissä

"Monet teistä eivät nauti siitä, mitä elämällä on tarjottavanaan, koska olette hyväksyneet mielen version siitä, miten asioiden tulisi olla. Se mielikuva on irrottanut teidät oman itsenne alkulähteestä, ettekä enää virtaa. Tästä seuraa epätasapainoa ja kärsimystä. Sinä olet Itse, spontaanisti itseään ilmentävä äärettömyys, mutta et tiedä sitä. Et luota siihen. Huolehdit, mitä tapahtuu, jos luovut hallinnasta. "Maailmani romahtaa!" siksi pysyt mieluummin tietämättömänä siitä olevaisuuden loistavuudesta, joka sinä olet.
Olemassaolo huolehtii kehosta. Pysy "minä olen" -tilassa, se on vaistomainen tunne, jota kukaan ei antanut sinulle; se on ja on aina ollut läsnä. "Minä olen"-tilasta ilmentyy kaikki. Se vain havainnoi maailmankaikkeuden mekanismia, jota elämänvoima-kehosi läpi kulkeva hengitys, kaikkia olentoja elävöittävä voima-liikuttaa- Se on mysteeri, jota ei voi ratkaista.
Turha edes yrittää! Havainnoi.
Todellinen olemuksesi ei ole ennalta arvattava. Mieli sitä vastoin on, koska se yrittää hallita sitä, mikä ilmenee itsestään. Mieli sekä pelkää tuntematonta, että on peräisin siitä. 
Tämä tarjoaa mielelle tilan, jossa se leikkii yhtä aikaa tuntemattomana ja näennäisesti tunnettuna. Tämä leikki ei ole sinun asiasi.
Älä huolehdi mistään. Ole kuin lapsi Jumalan sylissä. Nauti. Ei ole tarpeen säädellä ajatuksiaan tai tarkastaa jokaisen tunteen alkuperää. Voit rentoutua. Niin. Rentoudu."

Mooji


keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Älä yritä rakastaa!

Kyllä, luit aivan oikein. Nyt minä kehotan sinua olla rakastamatta. Nyt olen tainnut mennä jo aivan liian pitkälle, hyi minua. Kuvittelen olevani ns. "henkinen ihminen" ja yritän saada sinua olla rakastamatta. Meneehän varsin mielenkiintoiseksi, jopa itselleni.

Sinun ei tarvitse ottaa koko maailmaa harteillesi ja yrittää rakastaa koko maailmaa tai edes osaa siitä. Eikä sinun tarvitse rakastaa vain yhtä tai kahta ihmistä ja unohtaa muut ihmiset ilman rakkautta, sillä se olisi hieman ristiriitaista. Jos yrität rakastaa jotain sinun ulkopuolellasi olevaa, tulet ennenpitkään tilanteeseen, että et tule kokemaan rakkautta. Koet rakkauden tilalla vihaa tai suuttumusta tai jopa haluat päästä kohteestasi eroon. Saatat kokea itsesi yksinäiseksi, jopa masentuneeksi. Erilliseksi muusta maailmasta. saatat jopa syrjäytyä tai päätyä kaulakiikun jatkeeksi. Se mikä mikä loppuu ei voinut olla rakkautta alunperinkään, sillä rakkaus joka muuttuu, vähenee tai loppuu ei ollut rakkautta, vaan kuvitelmaa.

Ei ole sinun tehtäväsi rakastaa maailman joka kolkkaa, joten luovu siitä suunnitelmasta, mikäli haluat säilyttää mielenrauhasi. Se että epäonnistut rakkaudessa, lisää vain syyllisyyttä siitä että "minä en riittänyt". 
Lapsesi, ystäväsi, avopuolisosi, x:si ja sinä itse on sinun peilisi matkalla kohti yhteistä ja täydellistä rakkautta, joka on aina loputonta ja ikuista. Läheisesi, eläimesi, auringon lasku tai sateen ropina kesällä on vain muisto tästä suuresta rakkaudesta, joka on meidän jokaisen yhteinen. Minun ei tarvitse rakastaa, minun tarvitsee vain muistaa, että olen tämä rakkaus. Kaikki on hyvin, relaa.

Me emme tiedä mitä rakkaus on. Mieleni ei voi tietää asiaa joka on absoluuttinen. Pieni mieleni ei voi koskaan saada otetta siitä mikä on ikuinen ja viaton. Voit vain luottaa. Voit muistaa.
On ihanaa "rakastua", on ihanaa silittää koiran pentua, on ihanaa syödä raakasuklaata sydän ystävänsä kanssa, on ihana leikkiä lasten kanssa ilman tarinaa ja muistaa jotain joka ei ole minun keksimää. On ihanaa tykätä mieltymyksistä ja jutella henkeviä. Tämä kaikki on kuitenkin vain muodollista, eikä se vie tai tuo mitään siihen mikä on aina täydellistä viattomuutta. Täällä kaikki muuttuu kunnes lopulta haihtuu pois. Kauneinkin kukka lakastuu, ruusuilla on pistävät piikkinsä, rauhallisemmassakin metsässä on punkkinsa. Päivällä on yönsä ja kehoilla sairautensa. Lapsista kasvaa uusia rikollisia, uusia "syntipukkeja", uusia narsistisia poliitikkoja tai uusia äiti ammoja. Lapsi eli sinä olet kuitenkin aina viaton.
Kuinka moni "täydellinen" suhde on tullut päätökseensä ja kuinka moni rakastava pari on lopuksi tapellut ja eronnut? Kuinka monen kädenpuristuksen jälkeen on tullut nyrkki naamaan? Kuinka monen tosiystävän keklu on sipaissut selkää? Kuinka moni on tanssinut puukkohippasilla ihanan rakkaushuuman loputtua? Aurinkorannat ovat saaneet tsunaminsa. Suurimmat ja uljaimmatkin tornit ovat kaatuneet. Hienoimmastakin kellosta on loppuneet patterit. Kalleimmassakin 5 tähden hotellissa tulee aamu ja paraskin ravintolan ruoka päättyy lopulta vessanpyttyyn, jota kukaan ei enää halua nähdä.

Jumala olisi täysin voimaton ja epätäydellinen, jos hän antaisi meille tälläisen maailman. Jos hän päästäisi taivaaseen vain osan porukasta ja loput heittäisi tulijärveen, eli helvettiin. Täälläinen rakkaus ei ole rakkautta vaan muodonmaailman keksimää satua. Pienen mielen tuotetta. Sen saman mielen joka keksi "rakkauden" joka niin tylysti loppuu. Täydellinen rakkaus on ikuista, täysin anteeksiannettua ja täysin viatonta ja vapaata. Sitä sinä olet. Sitä me olemme.

Eli, älä ota harteillesi maailman rakastamista vaan luota että sinussa rakastetaan. Ei ole mitään syytä syyllistyä siitä, että et pysty rakastamaan. Että en ja et pystynyt parempaan. Ei ole mitään tarvetta syyllistyä sitä, että "epäonnistuin" suhteessa tai vanhempana tai lapsena. Ei ole mitään tarvetta kokea epäonnistumista siitä, että on työtön tai jotenkin erilainen kuin muut. Se että et ole saanut maailmassa suuria muutoksia aikaan, ei ole mikään rakkauden mittari. Sinun ei tarvitse ansaita rakkauttasi! Tämä ei ole kilpailua. Taivaanportille ei tarvitse juosta hyvien tekojen kanssa. Voit ihan hyvin jättää sinne menemättä, sillä Jumala eli Rakkaus ei ole sinun unohtanut, olethan hänen täydellinen lapsensa. Voisi kliseisesti sanoa että "et saa hautaan mukanasi mitään" tai "taivasten valtakunta on meissä sisällä". Olet täysin viaton ja anteeksiannettu. Itseasiassa Jumala ei edes tiedä mistään anteeksiannosta yhtään mitään, koska hän ei ole koskaan tuominnutkaan.

Hyvät ja huonot teot kuuluvat ajan maailmaan ja aika on ihmismielen keksimää. Ei täydellisen rakkauden. Täydellinen rakkaus on ajaton. Ja sinä olet ajaton mielesi kautta. Kehosi on vain kuvajainen, kuin varjo täydellisestä valosta. Mutta sinä olet rakkaus itse. Olit sitä ennen syntymääsi ja kehon kuoleman jälkeenkin. Olisi pienen mielen kertomaa se, että 1-80 vuotta ajan maailmaa olisi jotenkin täydellistä. Se on vain uni jossa nukutaan. 
Heräsit yöuniltasi tänään ja nyt heräsit rakkauteen, onneksi olkoon! Hyvää huomenta!

Älä siis yritä rakastaa. Yrittäminen vain viestittäisi sen, että ponnistelet epätoivoisesti asian kanssa joka on jo täysin täydellistä. Yrittäminen, ponnisteleminen tai asioiden paikkaaminen tulee vain epätäydellisyydestä. Kun "luot" rakkautta, sen ei tee ego vaan rakkaus itse. Silloin voit vain relata, ottaa iisii ja luottaa.
Jos intuitiosi sanoo "olen hänelle läsnä" tai "Rakastan häntä", niin rakasta ja nauti, mutta muista että sinun ei tarvitse mitään ansaita. Egon rakkaus haluaa aina vastapalveluksia. Jumalan rakkaus vain laajenee, onhan se Rakkaus ITSE. Tekojen kautta rakkauden saavuttaminen ei aina, ei edes joka kerta saavuta päämääräänsä...koska se on dualistista. Pienen mielen kautta opittua. Todellisessa rakkaudessa ei ole vähemmän tai enemmän, eikä se ole riippuvainen teoista tai saavutuksista. Se mikä on sinun mielestäsi rakastava teko, ei välttämättä ole toisen mielestä. Toimi maailmassa, mutta tiedä että et ole maailmasta. 
Rakkaus aina ON.






maanantai 2. heinäkuuta 2018

Oman mielen pride kulkue

Kun katselen oman mielen pride kulkuetta, niin sieltä löytyy jos jonkinmoisia ajatuksia suvaitsevaisuudesta, ymmärtämisestä, rakkaudesta ja hyväksymisestä.
Annas kun avaan hieman oman mieleni kulkuetta.

Itse en ole sitä ihmistyyppiä joka käy barrikaadeilla ja toreilla käännyttämässä ihmisiä, vaikkakin olisihan se toki hienoa ja mielenkiintoista katsella upeita ihmisiä miekkareissa ja muissa karkeloissa. Minä käännytän kuitenkin etupäässä itseäni vain omassa mielessäni. 
Koska jokaisella on oma oikea tapansa ulkoistaa oma sisäisen maailmansa, nyt minä ulkoistan ajatukseni tähän blogaukseen. Olen oman elämäni PRIDE kulkueessa.

On ihanaa katsella miten tämäkin maa on suvaitsevaisempi kuin 70 tai 80 luvulla. Ihmisistä tulee koko ajan rakastavampia ja suvaitsevampia. Bravoo! Porukka uskaltaa tulla ulos kaapeistaan. Enää ei saa ulkonäön takia ulkona turpaansa, ainakaan samalla mitalla. Turpakäräjiä pidetään aina vain vähemmän ja vähemmän. Nykyään uskaltaa myös sanoa ääneen sen mitä mieltäpuolta asioista on. Enää ei tarvitse roikkua ristillä eikä joutua sylkykupiksi kirkon eteen. Mutta koska tämä on dualistinen maailmankaikkeus, aina tulee olemaan yhtä paljon hyvää kuin huonoakin. Kun yksi asia on kunnossa, toinen repsahtaa. 
Ei siis kannata yrittää lähteä muuttamaan ulkomaailmaa ensin, vaan oman mielensä, mikäli haluaa saada jotain todellisia muutoksia.

Kun reilusti istahtaa hetkeksi katselemaan oman mielen tarinoita, saattaa yllättyä miten paljon siellä luuraa suvaitsemattomuutta ja tuomitsemista. Saattaa olla että ensin kovaan ääneen julistaa miten sallin homot ja tummaihoiset, mutta kaupan kassajonossa katsoo kieroon laitapuolen kulkijaa tai mummoa joka hidastelee edessäni. Ei tarvita kuin kaupungilla liikennevaloissa törttöilevä ladakuski tai ovella rinkutteleva jehovantodistaja ja taas ollaan valmiita tuomitsemaan. Jos homot ja lebot on kiva asia, mutta jos avopuoliso kotona ei halua antaa tai käy pettämässä ja se saa aikaan mittavat anteeksiantamattomat raivonpurkaukset ja maanaamiset, on sama mieli kyseessä. Sama tuomitseva mieli. Se arvostelu on lähtöisin samasta mielestä. Hipit on luusereita mutta homot on jees. Onko se jees? No onneksi sekin kulkue menee ohitseni.

On snadisti eriskummallista miten poliitikot saavat paskaa niskaansa vuodesta toiseen tai työttömien katkuva dissaus siitä miten he elävät "meidän verorahoilla". Mielen arvostelulta ei selviä kukaan. Jokaista on arvosteltu ja jokainen on arvostellut. Edes se rakas lapsi tai oma avopuoliso ei selviä mielen keihästykseltä. Jatkuvasti parisuhteissa tapellaan, riidellään ja erotaan. Kansakunnat sotivat keskenään ja jos ei sotaa ole niin tapellaan sitten omien kanssa.
Nykyään sosiaalinen media on se paikka jossa projisoidaan minkä keretään. Ei tykätä ystävän päivityksistä kun hän ei hän tykkää minunkaan. Kommentoidaan miten sattuu, pääasia että edes jotenkin sattuu. Poistetaan kavereista...jne. 
Mielen jatkuva projisoiminen joka paikkaa ja jatkuvasti on näkyvillä, jos vain haluaa avata silmänsä. Haluamme kuulua aina johonkin ryhmään joka on kaltaiseni ja tottakai se toinen ryhmä joka ei ole kaltaiseni on "viholliseni". Vastapuoli. On vielä hieman matkaa siihen, että näkisimme itsemme yhtenä. Mutta ei hätää, ei tarvitse muuttaa koko maailmaa ensin, riittää kuin muutat oman mielesi. Antamalla anteeksi sen mitä hän ei oikeasti tehnyt.

Egomieli on se joka tuomitsee ja arvostelee eikä sitä ole tarkoitus tukahduttaa mitenkään. Riittää kuin on vain uskomatta sen jatkuvaan pälpätykseen. Sillä on mielipide aina jokaiseen asiaan eikä se huomaa, että se on aina ristiriidassa jonkun toisen näennäisen ajatuksen kanssa.

On toki hyvä harjoitus hyväksyä erilaisuutta tässä näkyvässä muodon maailmassa, koska kaikki on muutoksen alaisena jatkuvasti. On turha yrittää pitää kiinni asioista kun sen menettää ennenpitkää kuitenkin. Viimeistään tästä rotsista (keho) on luovuttava. Jokainen uskomus on tarkoitettu rikottavaksi, jokainen ajatus tulee ja menee. Jokainen muoti-ilmiö tulee ja menee. Mielen maailma on siten aika hauras ja katoava. Illuusio.

Anna anteeksi heille se mitä he eivät todellisuuden silmin edes tee. Koska olemme täällä vain käymässä-aina uudestaan ja uudestaan, on aika viimeinkin herätä todellisuuteen.
Ulkoisilla asioilla ei loppujen lopuksi ole mitään seksuaalista merkitystä. Meissä jokaisessa asuu rakkaus, koska meidät luotiin rakkaudessa. En voi oikeestaan antaa sinulle yhtään mitään mitä sinulla ei jo olisi. Minun tärkein tehtävä täällä on poistaa esteet tämän rakkauden edestä ja siksi saattaa toisinaan näyttää asioiden olevan haastavia, jopa vaikeita. 
Olemme siis toistemme peilejä. Metsä vastaa just niinkuin sinne huudellaan. Olet mahtava opettaja, olet sitten homo, suvakki, vajakki tai isänmaallinen.

Nyt jatkan oman elämäni PRIDE KULKUETTA ja sanon sinulle että olet juuri hyvä noin. Minä riitän, sinä riität. Olit homo tai et, se on vain muodollista. Olit sitten suvakki tai vajakki, yhtä kaikki. Todellista rakkautta ei voi pilata, ei poistaa eikä siinä voi koskaan epäonnistua. Antaa kaikkien kukkien kukkia eri värisinä, sillä niistä muodostuu kokonaisuus. Olethan rakkaus itse.


perjantai 29. kesäkuuta 2018

Itseni hiljaisessa paikassa

Moi!

Nyt olen viettänyt kesää vain olemalla lähes tulkoon paikallani. Ei matkusteluja (byäää), ei shoppailuja, ei kivoja festari kokemuksia eikä mitään suurempia mielenvirikkeitä. Ei kesätöitä, ei kiirettä, ei seurustelemisia eikä oikein mitään kaveeraamisia.  Ei rahaa. Ei mitään jännittävää, ei mitään kiinnostavaa. Ei ihastumisia eikä vihastumisia. Ei ole huvittanut blogailla eikä tehdä mitään. Kävelyllä olen käynyt ja muutaman kerran pyöräilemässä. Juhannusta en viettänyt mitenkään. En ole tehnyt juuri mitään luovaa. Kuulostaako tylsältä? Juu sitä se onkin. Egoni mielestä. Mieli kuitenkin jatkaa pulinaansa edelleen, sillä se ei lepää. Näissä yksinkertaisissa hetkissä itsensä kanssa hiljaisuudessa se ääni vain tuntuu korostuvan. Eräskin meditaatio hetki tulin oikein vihaiseksi hengelle siitä, että minussa ei ole tapahtunut yhtään mitään edistystä. Tässä vain istun edelleen eikä mitään näytä tapahtuvan. Mielikin vain toistelee samoja mantroja vuodesta toiseen. "Hiton tylsää", sanoo ego. 
Lopetin kiukuspäissäni meditaation ja menin koneelle, hähää, siitäs sai mokomakin tylsimys! EVVK!

Mutta mitä henki vastasi? "Ei kuulukaan tapahtua, jos ei ole tapahtuakseen, minä en toimi muodon maailmassa vaan sinun mielesi osassa. Siellä minä olen rauhan tilassa. Koet juuri oikeat asiat juuri oikeaan aikaan-aina".

No mitä kaikea tälläinen tekemättömyys sitten auttaa huomaamaan? 
On mielenkiintoista seurata mielen pulinoita siitä, että pitäisi saada aikaan jotain. Mielellä olisi koko ajan kiire saavuttaa jotain. Olla olemassa. Olla jollekin jotain. Egomieli haluaa tuntea olevansa olemassa, olla hyödyksi tai saada hyötyä. Se pulisee ja pelottelee. Haluaa olla jotain muuta kuin ON. Se turinoi ja tarinoi, muistelee menneitä ja pelkää tulevaisuutta. Etsii ratkaisuja elämän mysteereihin ja tavoittelee mielihyvää. Se syyttelee mielellään ja on aina jotain mieltä jostain asiasta. 
Näitä kaikki ajatuksia minä vain ohittelen ja muistan, että se en ole minä. Todellinen mieli on ikuinen ja pysyvä.
Olen huomannut että aika vilisee melkein ohitseni, vaikka en tee mitään suurta ja mahtavaa jota voin sitten muistella vanhoilla päivilläni jos sinne asti edes pääsen. Koko elämä vilistää ohitseni ja minä vain tarkkailen sitä. "Kyllä sun täytyy olla tärkeä maailmalle ja suuria asioita aikaan", sanoo ego. Välillä samaistun ja hetken päästä taas palaudun lepopaikkaani. Henki sanoo "ei sinun tarvitse tehdä mitään." Syvällä sisimmässäni tiedän että juuri tätä minä tarvitse juuri nyt. Lepoa ja rauhaa. Hukun uneeni hyvin helposti kun oravanpyörä pyörähtää ja mielellä ja mielelle on kaikkea kivaa tarjolla. Sitten väsähdän ja sitten hakeudun jälleen hiljaisuuteeni. Täältä on kiva katsella, myös sitä toiminnallista puoltani. Loppupelissä kun pääsee irti elämän pelistä mielessään, niin on sama tapahtuuko vai ei tapahdu. Elämälle pitää oppia antamaan anteeksi. Anteeksi näytelmälle joka on vain "muistijälki", ei mitään muuta.

Kun katson tätä näytelmääni täältä sivusta suuri nyt, niin näen että tarkoitukseni täällä on hyvinkin merkittävä myös muodollisesti. Kaikki asiat minulle "annetaan" aina kun on sen aika. Joten minun ei tarvitse huolehtia huomisesta eikä minun tarvitse katua menneisyyttäni. Tämä tässä riittää, se on aina tarpeeksi.

Kun katselen matkaani tässä koneella ja mietin sitä miten vahingossa päätin alkaa kirjoittamaan ja kun mietin noita nopeasti ohitse kiitäviä sadepilviä, niin muistan taas senkin, että kaikki tapahtuu helposti ja spontaanisti ilman että minun tarvitsisi jatkuvasti puuttua siihen.
Nyt on ihan hiton hyvä olla. Annan olla itseni sellaisena kuin olen. Ei minun tarvitse siihenkään puuttua, tai väkipakolla muuttaa sitä. Minä riitän, pulinalla tai ilman. Ja hitto miten hyvältä tää oleminen taas tuntuukaan. Joo ja kirjoittaminen auttoi taas jäsentämään tämän.

Jake


lauantai 9. kesäkuuta 2018

TAIVAS, JUMALAN VALTAKUNTA JA IKUISUUS


(Robert Perryn teoksesta Ihmeiden Oppikurssin käsitteiden selvennyksiä kurssin opiskelun tueksi)

TAIVAS:
Perinteinen merkitys: Taivas on Jumalan asuinsija, jossa Hän asuu ikuisessa yhteydessä lastensa kanssa, jotka pääsevät tähän täydellisen ilon tilaan fyysisen kuoleman jälkeen.


Merkitys Ihmeiden Oppikurssissa: Taivas on asuinsija, jonka Jumala loi Pojalleen, missä He ovat liittyneenä toisiinsa täydellisessä ykseydessä ja ikuisessa rauhan tilassa ja missä He lakkaamatta laulavat Rakkauden lauluaan toisilleen. Taivas on kotimme, jossa meidät luotiin ja josta emme koskaan ole lähteneet pois. Toisin kuin tavanomaisissa mielikuvissa, Taivas itse on todellisuus, ainoa todellisuus ja se on puhtaasti hengen ja mielen valtakunta, jossa ei ole avaruutta, muotoja, havainnointia eikä muutosta. Taivaassa ei ole pilviä, valtaistuimia, harppuja eikä siipiä. Siellä ei ole kehoja eikä ajan kulumista. Siellä ei ole mitään muuta kuin puhdas Isän ja Pojan ykseys. ”Taivas ei ole paikka eikä olotila. Se on ainoastaan tietoisuutta täydellisestä ykseydestä” (T-18.VI.1:5-6, T-13.XI.3,6)
 
JUMALAN VALTAKUNTA:
Valtakunta, jossa Jumala on Isä, Luoja ja Alkulähde; valtakunta, joka on perustettu, jota ylläpidetään ja joka leviää Hänen Tahdostaan.

Jumalan valtakunta on Taivas, todellisuus. Se ei ole maallinen valtakunta, olosuhde, ei historiallinen vaihe. Jumalan valtakunta OLET sinä, pikemminkin kuin että se olisi sinussa: sinulla sekä on että sinä olet Jumalan valtakunta. Se on sinun oikeutesi. Sinä olet mittaamattoman arvokas osa Jumalan Valtakuntaa, et voi kadota sinne. Se on myös sinun Valtakuntasi, jossa sinä olet myös luoja.
 
IKUISUUS:
Perinteinen merkitys: Ajan loputonta venymistä.

Merkitys Ihmeiden Oppikurssissa: Olomuoto, joka on täysin ajan ulkopuolella ja jossa ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, ei alkua eikä loppua. On vain ”aina”: rajattoman nykyhetken yksittäinen hetki, ilman suuntaa tai muutosta. Koska ikuisuudessa ei ole muutosta eikä häiriöitä, se on täydellinen rauhan tila (ks. T-9.VI.7:1-3).
(SaNi)

Lähde: Perry, Robert (2005). GLOSSARY of Terms from A Course in Miracles. Nearly 200 Definitions to help you take an active role in your study of the Course. 2nd edition, sivut 46-47, 61, 28.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

ERILLISYYS (Separation) ja ERITYISYYS (Specialness)



(Robert Perryn teoksesta Ihmeiden Oppikurssin 
 käsitteiden selvennyksiä kurssin opiskelun tueksi)

ERILLISYYS on tapahtuma, jossa näennäisesti erosimme Jumalasta, mikä aiheutti koko ilmiöiden universumin syntymän, mukaan lukien muodot, ajan, avaruuden ja havaitsemisen. Tätä erillisyyttä mieli esittää uudelleen lähes jokainen hetki. Erillisyys on näennäinen jakautuminen erilleen Jumalasta, johon Sovitus tuo sovinnon ja parannuksen. Erillisyys on ”kiertotie pelkoon” (T-2.I.2:1); “laskeutumista suuruudesta pienuuteen” (T-10.IV.8:5); ”ykseyden kieltämistä” (T-12.I.10:6). Erillisyys alkoi ajatuksesta, että voisimme tehdä itsestämme erillisiä olentoja, jotka ovat sekä erityisiä Luojansa silmissä (ks. T-13.III.10:2) että ovat itse luoneet itsensä (ks. T-10.V.4:3, T-21.II.10). Tämä tuotti tosiasialta näyttävän tapahtuman, jossa repäisimme itsemme irti Jumalan Mielestä (ks. T-5.V.3), rikoimme Taivaan lukemattomiksi erillisiksi kehoiksi ja ajanjaksoiksi (ks. T-28.III.7:4). Meistä tuli yksittäisiä toisistamme eristäytyneitä kokonaisuuksia, minkä jälkeen teimme erillisten yksilöiden, muotojen ja erillisten hetkien maailman. Erillisyys oli kuitenkin pelkästään psykologinen tapahtuma, jossa torjunnan ja erottautumisen vaikutuksesta vaivuimme “todellisuuden” uneen ja näimme unta erillisyydestä. Unessa tämä kokemus on kestänyt miljardeja vuosia, mutta todellisuudessa se on kestänyt vain hetken, sillä Jumalan vastaus lopetti unen välittömästi, eikä sitäkään hetkeä ole koskaan tapahtunut (ks. OK-2.2:8). Kurssin ydinsanoma on, että ”erillisyyttä (Jumalasta) ei koskaan ole tapahtunut” (T-6.II.10;7).

ERITYISYYS on ajatus siitä, että on erillinen muista ja että on muiden yläpuolella ja että omistaa, tai on enemmän kuin muut. Erityisyys on egon lupaama suuri voitto. Pyrkimyksemme saada Jumalalta erityinen suosionosoitus oli ”pieni hullu halu” (ks. 25.I.5:5), joka laittoi erillisyyden alulle. Se oli synnin alkujuuri (T-24.II.3:1-3) ja asetti meidät vastakkain Jumalan tahdon kanssa (koska Jumala ei tunne mitään erityisyyttä). Mikään hinta ei ole meille liian suuri erityisyyden saavuttamisesta. Etsimme erityisyyttä erityisistä ihmissuhteista, joissa toiset ihmiset antavat meille erityistä rakkautta ja omat erityiset itsensä. Näin yritämme symbolisesti imeä heistä sitä erityisyyttä, jonka Jumala on meiltä evännyt (ks. T-16.V). Tavoittelemme erityisyyttä koristelemalla kehoamme, jotta se olisi puoleensavetävä. Etsimme erityisyyttä myös hakemalla palvonnan kohteita (idoleita) (ks. T-29.VIII.8). Kaikki tavat etsiä erityisyyttä pitävät sisällään hyökkäävyyttä, sillä erityisyys vaatii, että muiden ihmisten tulee olla alapuolellamme. Se saa aikaan sen, että koetamme etsiä toisten ihmisten syntejä ja iloitsemme niitä löytäessämme. Se tekee kenestä tahansa ihmisestä vihollisemme ja saa meidät tuntemaan kuin meitä vastaan hyökättäisiin joka suunnalta. Koska erityisyys on yksi erillisyyden muoto, se saa meidät tuntemaan itsemme heikoiksi, hauraiksi, eristäytyneiksi ja yksinäisiksi. Lisäksi koska erityisyys on yksi hyökkäyksen muoto, se saa meidät tuntemaan itsemme syyllisiksi ja pelokkaiksi (ks. T-24).

(SaNi)
Lähde: Perry, Robert (2005). GLOSSARY of Terms from A Course in Miracles. Nearly 200 Definitions to help you take an active role in your study of the Course. 2nd edition, sivut 92 ja 98.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

ERITYISET IHMISSUHTEET


(Robert Perryn teoksesta Ihmeiden Oppikurssin käsitteiden selvennyksiä kurssin opiskelun tueksi)

Erityinen ihmissuhde on ihmissuhde, joka perustuu erityisyyden (specialness) tavoitteluun, jossa pyrimme a) erityissopimukseen (poissulkeva ihmissuhde) ihmisen kanssa, ja jossa b) saamme erityistä kohtelua c) hyvin erityiseltä ihmiseltä niin, että c) voimme tuntea olomme enemmän erityiseksi. Erityinen ihmissuhde voi olla rakastavaisten, ystävien tai kenen tahansa ei-vihollisten välinen, vaikkakin Kurssin keskusteluissa puhutaan etupäässä romanssista. Termi ”erityinen ihmissuhde” on synonyymi termille ”erityinen rakkaussuhde” (Kurssissa esiintyy vain yksi vähäinen viittaus termiin ”erityinen vihasuhde” (ks. T-16.IV.1:1), eikä kyseinen termi liity erityisen ihmissuhteen käsitteeseen). Egon järjestelmä tuottaa luonnostaan vihamielisen ja kipeän suhteen maailmaan, mikä riistää meiltä haluamamme rakkauden. Pitääkseen meidät uskollisina itselleen, egon täytyy tarjota meille jotakin, joka muistuttaa sitä rakkautta, jota me todella haluamme. Se on kuitenkin edelleen egon rakkautta. Tämä on erityinen ihmissuhde, joka ”on lahja, josta ego erityisesti ylpeilee” (T-16.V.3:1). Se näyttää Taivaalta maan päällä, rakkauden satamalta vihan maailmassa ja suurimmalta onnellisuuden toivoltamme kärsimyksen maailmassa (ks. T-16.IV.3). Erityinen ihmissuhde on illuusio rakkaudesta, rakkautta, joka on erilaista kuin Jumalan Rakkaus, sillä Hän ei tunne erityistä rakkautta. Erityinen rakkaus on valepuku, rakkauden muoto (ulkoasu), joka peittää alleen sen sisällön: vihan ja hyökkäävyyden (ks. T-17.IV.8-9). Se on täsmälleen samaa kuin muukin egon järjestelmä, joka johtaa samaan erillisyyteen, syyllisyyteen ja pelkoon. Voimme kuvata ihmissuhdetta sen eri vaiheissa:

1. Alussa etsimme ihmistä, joka on erilainen kuin muut, sellaista, joka on erityisempi kuin muut ja jolla on erityinen keho erityisine kehon osineen (ks. T-15.V.2-3). Tämä prosessi kuitenkin irrottaa hänet hänen eheydestään, sillä sellainen eheä kokonaisuus hän on. Se supistaa hänet äärettömästä suuruudesta pieneksi pinoksi kehon osia (ks. T-15.V.7).
 

2. Tämän jälkeen tarjoamme hänelle erityiskohtelua ja lahjoja, jotka antavat hänelle mielikuvan erityisyydestämme ja lopuksi annamme hänelle ”itsemme” (ks. T-16.V.7-8). Nämä ”lahjat” ovat kuitenkin hyökkäyksiä, joiden tarkoitus on tehdä hänet syyllisyydentuntoiseksi ja näin houkutella hänet antamaan vastavuoroisesti ”itsensä”.
 

3. Me emme (melko varmasti) saa häneltä sitä erityisyyttä, josta luulimme maksaneemme. Niinpä haudomme yhä lisääntyvässä määrin kostoa siitä, ettei hän vastavuoroisesti ole tehnyt osaansa (ks. T.16.V.1). Riippumatta siitä, katkaisemmeko suhteen tai jäämmekö siihen loppuun asti, koemme miltei väistämättä illuusioiden romahtamisen (ks. T-16.IV.4). Tässä reaktiossa piilee totuus, sillä rakkaus oli illuusio.
 

4. Pyhä Henki ei kuitenkaan halua viedä meiltä näitä ihmissuhteita (ks. T-17.IV.2:3), eikä halua meidän luopuvan niistä. Hän haluaa muuttaa ne pyhiksi ihmissuhteiksi anteeksiannon ja Pyhän hetken avulla. Pyhimmätkin ihmissuhteet ovat yhä erityisiä ihmissuhteita (ks. T-18.V.5:2-3). Ne ovat harjoitteluvaiheessa olevia pyhiä ihmissuhteita: ne ovat hyväksyneet pyhyyden päämääräkseen, mutta eivät vielä ole saavuttaneet tätä päämäärää. Niitä kutsutaan myös ”epäpyhiksi ihmissuhteiksi” 

kappaleissa 17-22. (ks. 15.V, VII, T-16.IV-VII, T-17.III-IV).
(SaNi)
Lähde: Perry, Robert (2005). GLOSSARY of Terms from A Course in Miracles. Nearly 200 Definitions to help you take an active role in your study of the Course. 2nd edition, sivut 98-99.