Google+ Followers

maanantai 14. syyskuuta 2015

Jeff Foster: sinä olet se

SINÄ OLET SE

Älä etsi rakkautta. Älä jätä itseäsi rakkauden takia, älä etsi rakkautta muista. Rakkaus ei ole kohde, sitä ei voi antaa eikä ottaa pois. Sitä ei voi löytää eikä kadottaa. Rakkaus ei ole tunne, ei olotila tai huippukokemus, vaan se on se mikä sinä olet, rakkaus on läsnäolo itse.
Älä sekoita rakkautta viehätysvoimaan. Viehätysvoima tulee ja menee, se häipyy ajan myötä. Älä sekoita rakkautta kaipaukseen. Kaipaus on pysymätöntä, ohimenevää. Älä sekoita rakkautta autuuden tunteeseen, mielihyvään tai kiihottumisen hermostolliseen tilaan. Tällainen ohimenevä tila ei voi olla kestävää. Se ei ole niille ominaista. Myös tänään parhaalla tahdolla annetut varmat lupaukset voivat huomenna olla haalistuneita tai rikottuja.
Rakkaus ei kuitenkaan haalistu. Rakkaus ei voi vähetä ajan kuluessa. Rakkaus ei ole hyödyke, muuttuvaa muotoa. Rakkaus on sisimmässämme ja ulkopuolellamme oleva kenttä, missä ajatuksemme, tunteemme, myös näennäisesti kaikkein luotettavimmat tulevaisuuden suunnitelmamme voivat ilmaantua ja hävitä. Rakkaus pitää sisällään yhtä paljon toivoa kuin menettämistä, jännitystä yhtä paljon kuin tylsyyttä, musertavaa pettymystä yhtä paljon kuin autuutta. Rakkaus on muuttuvia muotoja ylläpitävä kenttä, perusta jonka varassa kävelemme, istumme, puhumme tai olemme tekemättä mitään, tunnemme sitä mitä tunnemme toistemme läsnäolossa, kuljemme päivän askareissamme, suunnittelemme, syömme, toivomme, hyvästelemme, yritämme rakastaa.
Rakkaus on suurempaa kuin me itse olemme. Me emme saa rakkautta aikaan sanoilla ja teoilla, emmekä myöskään aikomuksillamme, mutta olemme jatkuvasti rakkauden syleilyssä, sen valtavuuden kannattelemia, riippumatta siitä mitä teemme tai emme tee. Olemme naimisissa, eroamme, olemme ystäviä, olemme rakastavaisia, katkaisemme suhteita, solmimme suhteita, synnymme, kuolemme. Rakkauden kenttä pysyy.
Kukaan ei ole koskaan antanut meille rakkautta, se on suurta illuusiota. Olemme yksinkertaisesti muistaneet kentän olemassaolon muiden läsnä ollessa, joskus tajunneet ikuisuuden läsnäolon arjen keskellä ja sitten lukeneet tämän toisen ihmisen ansioksi. Rakkaus ei koskaan tule ulkopuoleltamme; olemme yksinkertaisesti koskettaneet omaa läsnäoloamme, rakastuneet siihen rakkauteen joka olemme, emmekä voi olla olematta.


Kukaan ei koskaan ole ottanut rakkautta meiltä pois, olemme yksinkertaisesti unohtaneet kentän ja ”syytämme” toista ja etsimme uudelleen rakkautta tuntien rakkauden poissaoloa, eksyneenä ”menetetyn rakkauden” kertomukseen. Rakkaus on kuitenkin olemassa sen näennäisestä poissaolosta huolimatta. Rakkaus on olemassa myös sen menetyksessä. Rakkautta ei voi rikkoa; aalto ei voi murtaa valtamerta.
Älä etsi rakkautta, älä etsi valoa, ole se, jaa sitä. Toisen rakastaminen on äärettömän paljon suurempaa, kuin ilo siitä että takertuu toisen rakkauteen. Syvimmällä sisimmässäsi tiedät tämän olevan pelkästään illuusiota, että se mitä olet aina kaivannut, ei koskaan olisi voinut tulla ulkopuoleltasi.
Sinä olet Se. Olet aina ollut Se.
Etsintä loppuu tarkalleen siinä, mistä se alkoi – läsnäolossa.
Sinä tajuat olevasi itse rakkaus ja tämä muuttaa kaiken; rakkaus on sinun, ikuisesti… myös silloin kun se ei ole.
Jeff Foster


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti