Rakkauden voi muistaa missä vain

Ihmiskokemuksen ja hengen välinen ero on jo vuosia ollut minun mielenkiinnon kohteena. On kovin paradoksaalista kirjoittaa tai puhua hengestä koska henkeä ei voi persoonallistaa mitenkään. 
Olen tehnyt havainnon näiden vuosien aikana, että jos tapaan henkisyydestä kiinnostuneen ihmisen, minun on vaikea olla sanoineni oma itseni tai että siihen tulisi mitään ristiriitaa. Jos ei nyt ihan ristiriitoja, niin ainakin huomaan oman tinkimättömän näkemykseni aiheesta. Se saattaa vaikuttaa siltä että en miellytä tai hae saippuakuplia, yksisarvisia tai ruusunterälehtiä henkisyyden varjolla. Henkisyydestä keskustelu ei voi olla rehellistä ja aitoa jos en ilmennä omaa tämän hetken totuuttani. En aina oikein muista sitä että millä tasolla keskustelu etenee (toisen miellyttäminen). Siksi helpompaa on puhua niitä näitä ihmisen kanssa joka ei ole ns. henkinen (henkisen egon puuttuminen). Henkisen ihmisen kanssa keskusteleminen saattaa vaikuttaa siltä että tinkimättömällä tyylilläni nostan itseni ja alennan toisen joka on väärä päätelmä. Tarkoitukseni on nostaa kumpikin ylös henkeen jossa dualismi ja tarinat loppuvat. Olla täysin tasavertaiset. Siihen ei eri näkemykset yllä. Henki sallii tarinoiden tulevan ja menevän. Rakkaus on se joka katselee eikä jää mihinkään kiinni.

Annas kun hieman avaan lisää. Henkisyys on ikäänkuin polku jossa kompastellaan. Käydään läpi kokemuksia, uskomuksia, kunnes ne murskaantuvat lopulta ykseyteen jossa ei ole enää dualismia. Jos puhun dualismista, siihen maailmaan löytyy biljoonayks uskomusta ja kokemusta. Uskontojen ja henkisten suuntausten määrä on tuhansissa ja ne tuhannet polut pirstaloidaan vielä pienempiin osiin eli uskomuksiin. Se henkisyys joka on minun polkuni ei ole samaistunut uskomuksiin, vaan se murskaa uskomukset pois. Se on sitä henkisyyttä joka kuorii, poistaa ja unohtaa. Henkisyyttä joka ei ole henkisyyttä koska sekin jätetään lopulta pois ja katsotaan mitä jää. Henkisyys edustaa minulle poistamista ja egon kuorimista. 90 % new age henkisyydestä on kokemusten ja kauniiden kuvien jakamista. Pelkkien hyvien energioiden tavoittelemista. Eikä siinä ole mitään pahaa, se kuuluu ihmisluontoon, tavoitella mielihyvää ja Jumalan eli Rakkauden kokemusta.

Voin toki jakaa kokemuksiani menneisyydestä. Voin hakea ymmärrystä ja hyväksyntää. Voin kokea läsnäoloa ja sitä että tulen kuulluksi. Silti minulle on pohjimmiltaan ihan sama mitä mieltä olet tai mitä mieltä olen, koska se ei henkeä liikuta. Ego on se, joka kokee tulleensa alennetuksi ja ylennetyksi. Egoa voi harmittaa että minua ei kuultu eikä ymmärretty. Ego haluaa että olisimme samalla levelillä. Egoa kiinnostaa se, että onko "hyvät energiat" tai "huonot energiat". Henkeä se ei kiinnosta koska henki tietää että eroavaisuutta ei ole. Henki on aina tasavertainen ja out tarinoista ja uskomuksista. Tämän takia huomaan palloilevani egon ja hengen väliä vaikka muistankin, että koko palloilu on vain mielikuvitukseni tuotetta.

Jos 20 vuotta sitten aloin kasvattamaan henkistä egoani uskomuksillani, nyt viimeiset 12 vuotta olen raksinut uskomuksia pois. Tässä on se syy miksi henkisyydestä puhuminen on itselleni hieman hankalaa. Jos toisen resurssit henkisyydessä ovat ulkomaailman pelastamisessa, hyvien tekojen tavoittelemisessa, joogassa tai enkelien ja yksisarvisten kanavoimisessa, saatan joutua vaikean tehtävän eteen. Miten kertoa se, että ne eivät ole minulle enää totta? Jos 2 ihmistä on hereillä, se ei nosta emootiota puoleen eikä toiseen. Saatat ajatella tässä kohtaa, että riittää kun toinen on hereillä, olemmehan ykseys, mutta koen vielä olevani täällä dualismin unessa eikä tarkoituksenani ole loukata ketään toista (eli itseäni).
Uskon että yhteinen "energia" ei ole riippuvainen mielipiteistä tai yhteisistä mielenkiinnon kohteista vaan todellakin sen muistamisessa että olemme Rakkaus itse. Siinä Rakkaudessa on vapaata jokaisen olla sitä mitä on. Jokainen saa ilmentää mitä haluaa. Rakkaus on täysin muuttumaton. Sen muistamiseen tarvitsemme toisia ihmisiä. Hengestä ei siis tarvitse edes puhua eikä omia mielipiteitä edes tarvitsisi ilmentää. Kyse on vain muistamisesta, omassa mielessä.

Rakkauden voi muistaa kauppakeskuksen sykkeessä tai rock keikalla. Rakkauden voi muistaa työelämässä tai työttömänä. Rakkauden voi muistaa toisen kanssa jutellessa tai yksin ollessa.
Rakkautta ei tarvitse hakea tietyistä paikoista, kuten esim. joogahalleilta, metsästä, superfoodeista, ihmissuhteista, yksinäisyydestä, huumeista tai kirkoista. Rakkautta ei kiinnosta se, että minkälaiset vaatteet sinulla on päälläsi tai että minkä näköiseksi sinä synnyit. Rakkautta ei kiinnosta se, että kuinka paljon hyviä tai pahoja tekoja olet elämässäsi tehnyt. Rakkautta ei kiinnosta se, että mones olet taivaan porteilla. Jumalalla ei ole suosikkeja. Rakkautta ei kiinnosta se, että kuinka paljon sinulla on henkisiä kokemuksia tai se, että oletko skeptikko, uskovainen vai taivaanmaalari.

Sekoitamme usein Rakkauden tekoihin ja tarinoihin. Sekoitamme Rakkauden kokemuksiin ja keskusteluihin. Olemme silloin samaistuneena vain omaan tarinaamme. Olemme tehneet Rakkaudelle vankilan. Sulkeneet Rakkauden vankilaan, josta emme halua luopua, mutta jokaisesta tarinasta tulee lopulta päästää irti. Vasta kun tarinasta päästää irti, muistaa Rakkauden.

Rakkaus ei tarvitse uhrauksia eikä hyviä tekoja. Ego on se joka haluaa tietää mitä rakkaus mahdollisesti on. Ego haluaa etsiä rakkautta toisista ihmisistä, esineitä, rahasta ja kokemuksista. Ego rakastaa draamaa. Ego rakastaa etsiä mutta ei löytää todellista ykseyttä ja rauhaa. Egon missio on tehdä tästä ajan maailmasta todellista. Ego samaistuu mielipiteisiin ja pitää niitä totuutena. Ego voi hieman tulla vastaan ja sanoa että "jokaisella on oma totuutensa". Rakkaus ei ole tästäkään tietoinen koska se VAIN ON. Todellinen Rakkaus antaa tämän kaiken ilmentyä ja kadota. Se sallii tämän tapahtua koska se ei ole totta totuudessa. Pienelle mielelle on siis sallittua kokea maallista elämää sellaisena kuin tämä tahtoo kokea mutta kannattaa muistaa että se voi olla hetkessä ohi.


Tässä onkin se ongelmalta tuntuva ajatus. Miten voin enää tämän oivalluksen jälkeen olla mitään? Miten voin olla edes henkinen? Miten voin puhua omaa totuuttani totuutena?

Tässä tilassa nyt:
Voin puhua mistä vain. Voin olla kanssasi eri mieltä. Voin toteuttaa omia mieltymyksiäni ja sinä omiasi. Voin puhua sen aidosti ja rehellisesti mitä koen nyt. Voin ilmentää tunteita ja ajatuksiani. Voin muistella menneisyyttäni. Voin olla se mikä minä olen. Voin huutaa, suuttua tai itkeä. Voin nauraa, pelleillä tai tanssia. Voin syödä mitä mieleni tekee ja voin nauttia kulttuurista ja ihmisistä. Voin shoppailla tai kiivetä puuhun. Voin harrastaa seksiä tai syödä suklaata. Voin olla väsynyt tai virkeä. Voin kuunnella mitä musiikkia haluan tai pukeutua miten haluan. Voi olla henkinen tai olla olematta. Voin juoda sidukkaa tai bisseä. Se kaikki on täysin sallittua jos kuuntelee omaa sisäistä Rakkauttaan joka EI tuomitse, arvostele, määrittele tai syyllistä. Rakkaus on ikuisen sallimuksen tilassa ikuisessa Rauhassa ja loputtomassa hetkessä.

Rakkaus ohjaa niin että ego ei siitä tiedä mitään. Siksi en voi tuomita tai tietää mikä on oikein ja mikä väärin.

Nyt on hyvä näin. Olen tullut kotiin jossa olen aina ollutkin.


Jake

Ristiriidat Rakkaudessa

Halusin tulla jäsentelemään asiaa omassa mielessäni kirjoittamalla. Ehkäpä saan tähän lukijoiltakin uusia näkökulmia?
Nyt puhutaan siis riitelemisestä. En ole pitkään aikaan ollut parisuhteessa enkä tällä hetkellä ole riidoissa kenenkään kanssa ja yleensäkin riitelen harvoin.
Se että en riitele ei välttämättä ole asia joka osoittaa yhtään mitään ylevää. Olen ollut huomaavani omasta rauhastani katsottuna tälläisen riitely positiivisen näkökulman, josta ei käsittääkseni niin paljoa henkisissä piireissä puhuta. 
Pelkkä positiivisuus, miellyttäminen ja kuvitelma siitä, että kun aina on pumpulia ja vaaleanpunaisia kuplia ja täydellinen rauha, se kertoo rakkauden määrästä. Mielestäni ei kerro.

Rakkaus on täydellistä joka hetki. Rakkaus sallii riitelynkin tapahtuvan. Rakkauden vastakohta eli pelko sen sijaan piilottelee tunnelukkoja, sisään sullottuja epäonnistuneita suhteita, pettymyksiä. Rakkaus on ihan eri levelillä kuin muodon maailmassa tapahtuva erimielisyys. Voisiko mielipide ikinä sotkea Rakkautta? Tai voisiko Rakkaus koskaan sanoa "sinä et saa olla eri mieltä!?". Sanoisiko Rakkaus "sinun on ollut elettävä täysin identtinen elämä kuin minä olen elänyt ja sinun täytyy omata täysin samanlainen luonne kuin minulla on!?". Me ihmiset täällä aikapaikassa kuljetamme jokainen erilaista menneisyyttä mukanamme ja Rakkaus tietysti sallii tämän. Egopelko haluaa kovasti miellyttää, olla kiva ja ihana. Ego voi käyttää tätä ihanuutta pelaamiseen aina siihen asti kunnes suhteen sisältö jää liian ohueksi ja pinnalliseksi. Olen itse kiltti ja välttelen riitelyä viimeiseen asti, mutta saatan triggeröityä jos luottamusta on ja Rakkaus vahvistuu. Tämä aiheuttaakin helposti vaan lisää syyllisyyttä ja emotionaalista eroa, jos ei ymmärrä Rakkauden anteeksiannon voimaa. Riitelyn ei tarvitsisi olla rikkovaa. Minä uskon että varsinkin miehet monesti pitävät tunteensa sisällään, koska meidän kasvatukseen ei ole kuulunut itku ja heikkouden näyttäminen. Jos lapsuudessa on kuullut "älä itke", on siltä pohjalta vaikea avata sitä "heikkoa" puolta esiin turvallisesti Rakkaudessa. Tytöille painotetaan kauneutta, prinsessoja sekä ihania satuja.

Olen ymmärtänyt että henkisyydessä painotetaan mielenrauhaa, meditaatiota ja sitä että pitää itsestään huolta, rakastaa itseään niin hyvin että toisillakin on hyvä olla. Kuitenkin olen nähnyt henkisillä ihmisillä paljon tuskaa, epävarmuutta ja tyytymättömyyttä mutta en ehkä itse ole ollut valmis sitä kaikkea näkemään. Olen kuullut jopa suoria kieltoja ettei riitoja saa olla. Ei olla valmiita katsomaan omaa varjoa. Ollaan valmiita ottamaan valaistuminen ja se kaikki ihana ja täydellinen heti, mutta itse matka jää tekemättä. On totta, jos ei olla valmiita katsomaan omia varjoja, on sekin sitä itse matkaa, ja nyt olen tässä tämän asian äärellä ja tämäkin kuuluu matkaan. On kuitenkin vapauttavaa ottaa hylätyksi tulemisen riski ja luottaa Rakkauteen...vaikka pelottaa.
En usko että kukaan haluaa tahallisesti riidellä tai aiheuttaa tuskaa itselleen tai toisille ihmisille, varsinkaan sillä tietoisuuden tasolla jossa etsii Rakkautta tietoisesti. Mutta koska henkisyys on polku, sen raivaaminen tapahtuu itsessä ja siihen tarvitaan toisia ihmisiä, peilejä. 

En ole ikinä lukenut treffipalstoilla ilmoitusta jossa lukisi:
"Oletko valmis kohtaamaan omat pimeät puolesi kanssani" tai " Jos osaat riidellä rakentavasti, olen täällä sinua varten". Siellä sen sijaan lukee "Olen kiltti, tasapainoinen ja henkinen.(valitse minut, sillä olen täydellinen)" yms.

Ensin on treffit ja näytetään se paras ja ystävällisin puoli. Kaikki on ihanaa ja toinenkin on ihana ja kaikki tuntuu monesti olevan kohdallaan. Sitten ihastutaan omaan mielikuvaan toisesta. Mutta 3 kk-2 vuoden sisällä asiat saattavat muuttua. Joko se muuttuu sitoutumiseksi omaan itseen tai sitten ego haluaa olla katsomatta. Jossain vaiheessa tulee aika jolloin se ihanan ihmisen kulissi hajoaa, koska omat mielikuvat eivät kestä todellisuuden edessä. En halua syyllistää itseäni nyt siitä, että en ole kokenut pitkiä suhteita. Jokaisella suhteella on tarkoituksensa ja jokainen katsoo just sen minkä kykenee. Kaikella on tarkoituksensa. Kuten sanottu, muodon maailmassa ei ole aina kaikki hyvin.
Jokainen joka on ollut 10 vuoden suhteessa toisen ihmisen kanssa, varmasti tietää että siinä ajassa saa käydä kaikki tunteet läpi ja monta kertaa, jopa joka päivä. Se on anteeksiannon harjoitusta parhaimmillaan. Onko maailmassa ollut yhtään rakkaustarinaa jossa ei olisi ollut draamaa ja tunteita, ylä ja alamäkiä? Ne yksinkertaisesti kuuluvat elämään. Se olisi sitä yksinkin. Työnsä hedelmät kyllä tuntuvat omassa sisimmässä. Toki jos olet jatkuvasti hajoittavassa suhteessa, on hyödyllistä valita rauhan tila ja joskus se voi vaatia muodollisiakin valintoja.

Elämään kuuluu vastoinkäymiset, mielialan vaihtelut, huonosti nukutut yöt, työstressi, etäisyys tai vaikkapa koronan aiheuttamat muutokset sekä henkiset dilemmat ja tukokset. Kaikkin odotuksiin ei toinen ihminen voi kuitenkaan vastata. Elämään kuuluu myös nauraminen, hauskanpito, syvälliset keskustelut, läheisyys, luovuus, onnellisuus, rauha. Väitän että jopa etupäässä, voi olla jopa 90 % kaikkea tätä ihanaa, mutta omille sisäisille pimeyksille Rakkaus sanoo AINA KYLLÄ! Rakkaus sallii varjojen tulevan valoon. Se on henkistä polkua. Kykyä katsoa rehellisesti. Omat tunnelukot tulee saada avata Rakkaudessa ilman tuomitsemista tai syyllistämistä. Parasta se olisi silloin kun ne voi avata jollekin luottohenkilölle(tai hänen vierellään). Mikään ei ole vapauttavampaa kuin avata pelotta oma tunnemaailma. Sen vastakohta eli miellyttäminen sen sijaan jättää pidemmän päälle olon kovin ohueksi. Sitoutuminen toiseen voisi olla sitoutumista Rakkauteen. Jos näin haluaa ajatella.

Rakkaus sallii ja vapauttaa. Rakkaus hyväksyy ja hellii. Lohduttaa. Jos ajatellaan ihmisuhteessa tapahtuvaa avautumista, niin yleensä kummatkin triggeröityvät samaan aikaan ja juuri silloin luottamusta ja Rakkautta tarvitaan apuun. Juuri silloin kysytään henkistä pääomaa antamaan anteeksi ja vapauttamaan menneisyys tähän armon ja Rakkauden hetkeen. Henkisyyden määrä heijastuu irtipäästämisen määrässä. Ja JOS ei kykene päästämään irti Rakkaus hyväksyy senkin, joten ikinä ei jää yksin ja eristyksiin Rakkaudesta. Tämän takia olen kutsuttu muistuttamaan Rakkaudesta.
Tätä varten olen täällä, ihmisen muodossa, inhimillisenä ja heikkona. Sisälläni hengen tuli, joka roihuaa yhteisesti ja ikuisesti.

Kyse on siis tiedostamisesta, ei siitä että onko hyvä miellyttämään ja piilottamaan tai onko jatkuvasti täysin avoin ja peloton. Tiedostaminen siitä mitä omassa itsessä/mielessä tapahtuu. Minulla on tapa tuntea hyvin voimakkaasti asioita. Olen eritysherkkä sosiaalinen introvertti ja tarvitsen jonkin verran aikaa oman sisäisen tiedostamiseen. Enää en pyri kuitenkaan tietoisesti pakenemaan huonoja fiiliksiä tai jos pakenen, niin olen tietoinen siitä itse. Muiden tehtävä se ei ole. Jos tekisi mieli juosta karkuun rauhoittumaan ja kuuntelemaan sisäisiä ohjeita, se on jees, mutta riitoja en pelkää koska joka ainut kerta jos ristiriita nousee valoon, se on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Miksi? No koska Rakkaus sallii sen. Rakkauden edessä jokainen epäoikeudenmukaisuus ja riita on annettu anteeksi, koska Rakkaus EI NÄE niitä. Vain minun menneisyyteni vertailee ja pallottelee koska se pelkää. Rakkaus ei pelkää ja siksi Rakkaus antaa riidan tapahtua. Niin yksinkertaista se on. Rakkaus on aina suurin ja täydellinen. Ei sitä mielialan vaihtelut liikuta.
Rakkaus hyväksyy epätäydellisyyden, joten hyväksynkö minä? Ei Rakkaus edes tiedä mikä on täydellisyys koska täydellisyys olisi silloin vain vastakohta epätäydellisyydelle, se on sitä. Rakkaus ei ole dualistista vaan täydellistä. Omat pimeät luolat tiedostamattomalla puolella jota tietoinen mieli ei näe, voi olla jopa elämien aikaiset tukokset ja Rakkaudessa ne saavat tulla valoon ja täydellisyyteen.
Sitä täydellisyyttä Rakkautta sinä ja minä olemme eikä mielipiteet tai näkemyserot tai menneisyys pysty sitä rikkomaan. Rakkaus ei siis ole riippuvainen mielipiteistä tai toimintamalleista. Jos annat itsesi Rakkaudelle, luotat. Jos nojaat omiin sekaviin ajatuksiin, saattaa pelko ohjata. 

Olkaamme epätäydellisiä Rakkaudessa. Nähkäämme että kaiken on pitänyt tapahtua juuri niin kuin on tapahtunut eikä kukaan ele syyllinen mihinkään. Rakkaus ON.

Voiko Rakkautta lainata?

Aloin miettimään sitä, miten paljon laina pyörittää maailmaa. Onhan se hieman kummallista, että kaikki tuntuu pyörivän lainan varassa. Annas kun kerron:
Jos olet ostamassa taloa, todennäköisesti joudut ottamaan lainaa. Jos ostat uuden auton, saatat joutua ottamaan lainaa. Jos päätät lähteä opiskelemaan, otat lainaa. Jos menet vuokralle asumaan, saatat joutua maksamaan 3 kuukauden vuokrat etukäteen, sekin on lainaa. Sitten haluat tietenkin sen kaiken takaisin kun muutat asunnosta pois. 
Villien nuoruusvuosien aikana lainattiin kavereilta kassuja eli c kasetteja jotka olivat lainassa. Monesti piti vastalahjaksi lainata myös kasetteja lainaan. Jos poltit tupakkaa, oli tyylinä lainata kaverilta tupakka. Sekin piti maksaa takaisin, usein jopa korkojen kera. Näin pelaa maailma isommassakin mittakaavassa; koroilla maailma yrittää rikastua.
Pikavipit, kirjastot ja työelämä. Jotta voit maksaa asuntolainaa tai vuokraa, sinun on ansaittava raha tekemällä hyvin työsi. Olet työnantajallekin vain lainassa. Raha ja työkin on vain lainassa. 

Kehokin on vain lainassa 1 sekunnista n. 100 vuoteen, kunnes uusi kierros napsahtaa päälle. Lopulta vanhettunut hiilivaunu (keho) heitetään maahan ja uusi otetaan tilalle.
Kauppiaat myyvät tavaroita ja ideoita sekä ajatuksia jotka heilläkin on vain lainassa. Työpaikan työtunneista pitää pitää tarkkaa lukua jotta ne täyttyvät. Lapsetkin kasvavat isoiksi ja itsenäistyvät eli ovat vain hetken lapsia vanhemmilleen. Työpaikat vaihtuvat ja kaikki elämän syklit muuttuvat. Elämä ikäänkuin myy itseään uskottavasti mutta haalistuu ja lopulta katoaa. Elämä on siis vain lainassa.

Ihmissuhteetkin ovat lainassa. Vanhoja suhteita jätetään taakse ja uusia ihmissuhteita solmitaan. Ihan niin kuin vanhoja työsuhteita puretaan ja uusia allekirjoitetaan. Kun kirjoitat sopimukset, sinun tulee täyttää lainasi.
Ihmissuhteet solmitaan sillä perusteella, että toisen pitää täyttää toisen odotukset. Sekin on kuin sopimus. Sinun on täytettävä se mikä minulta puuttuu. Jos ja kun niin ei käy, sanotaan heipat. Vanha menneisyyden laina viedään uuteen "sopimukseen" (suhteeseen) ja se laina yritetään maksaa pois.
Se toinen ihminenkin on vain lainassa, mitenkään omaa omaisuutta hän ei voi olla.

Sitten henkinen laina. Henkisissä piireissä puhutaan paljon karmasta joka pitää maksaa. Jos olet tehnyt elämässäsi jotain pahaa tai hyvää, niin se maksetaan sinulle tai sitten sinä olet maksaja. "Sitä saa mitä tilaa", "kun lähtee sutta karkuun, tulee karhu vastaan" (verokarhu).
Uskonnollisissa piireissä on taivaat ja helvetit. Jos elät huonosti tai et anna itseäsi Jeesukselle, sinua odottaa isot velat joutumalla helvettiin. Kaikesta seuraa maksun aika eli kaikki velat on maksettava.

Mitä jos tätä kaikkea lainaa ohjaakin vain syyllisyys ja pelko? Mitä jos menneisyys onkin vain idea jolla markkinoidaan maailmaa? Mitä jos kaiken oravanpyörän tarkoitus onkin vain käyttää menneisyyttä sopimuspaperina joka lopulta heitetään roskiin?

Jos Rakkaus ei eläkään lainojen maailmassa vaan tässä hetkessä, joka vain laajenee ikuisuudeksi asti?
Jos Rakkaus ei pyydä mitään, se vain antaa? Mitä jos ihmisuhteet ovat aina puhtaita ja viattomia? Mitä jos läsnäolo onkin tärkeintä? Mitä jos Rakkaus voikin ohjata ja vapauttaa kaikesta tästä lainasyyllisyyspelihässäkästä?
Mitä jos Rakkaus sallii tämän koko näytelmän tapahtuvaksi täydellisellä anteeksiannollaan?
Jos kaikki onkin vain pelkkää kuviteltua peliä? Jos totuus onkin aivan jotain muuta?
Jos Todellisen Rakkauden äärellä jokainen pienen mielen karma katkeaa täydelliseen viattomuuteensa ja Rakkaus lopettaa jokaisen velan ja pelaamisen mikä on näyttänyt ikinä tapahtuvan tässä ajan maailmassa?

Jos Rakkauden hetkessä kaikki lainat on annettu anteeksi ja vapautettu? Jos karmasta ei jää muistoakaan?  Jos tässä viattomassa nyt hetkessä hetkessä on kaikki egon luomat velat poltettu tuhkaksi?

Jos koko ajatusleikki ja alitajuiset syyllisyydet puhdistuisi lopullisesti, mikä meitä enää ajaisi ristille tuomittavaksi? Karman ikuiselta kiertokululta näyttävä elokuva tulisi päätökseen. The end.

No tämän oivalluksen jälkeenkin maailma saa jatkua. Minä vain olen poissa pelistä ja silti elän. Ehkä enemmän kuin koskaan ennen.
Nyt vain ilman velkaa.

Jake

Mitä positiivista koronasta on?

Jos haluat lukea miten kauhea asia korona on tai jos haluat lukea sen miten paljon siihen on sairastunut tai kuollut ihmisiä, suosittelen lukemaan iltapäivälehtiä. Jos haluat uskoa ja etsiä niitä lukemattomia syitä sille mistä ja miksi korona on riesanamme, suosittelen katselemaan you tubesta erilaisia videoita aiheista.
En vähättele enkä halua poistaa niitä huonoja asioita ja puolia joista haluat pitää kiinni. Pidä ne, mutta asioita voi tarkastella myös toiseltakin näkökulmalta.
Koska maailmankaikkeus on dualistinen, ihan niinkuin jing & jang merkki viestittää, on tässäkin asiassa puolensa ja opetuksensa:

- Yhteiskunnan ja oravanpyörän hetkellinen pysähtyminen. Tulee uutta näkökulmaa kaikkeen siihen rikkauteen jota olemme ympärillemme rakentaneet.

- Rahan valta ja sen loputon tavoitteleminen taukoaa monilta ihmisiltä hetkeksi.

- Oman rajallisuuden huomaaminen. Oman hiilivaunun (keho) kuolevaisuus.

- Pysähtyminen katsomaan mitä on ympärilleen rakentanut, omien kulissien osittainen tai jopa kokonaan romuttuminen.

-Karanteeni 4 seinän sisällä pakottaa kohtaamaan oman mielensä uskomukset. Auttaa kohtaamaan oman rauhattomuutensa tai oman mielenrauhansa. Mielenrauhan saavuttaminen on ollut tämänkin blogin pääasiallinen tarkoitus. Just tätä varten kun ulkoinen pelottelee tai uhkaa jopa kuolemalla. Olen puhunut paljon siitä, että maailma on hieman köyhä versio siitä mitä me todellisuudessa olemme. Kun maailmalla on sotia ja sairauksia tai kun ihmiset ovat ilkeitä toisilleen ja kärsimys pyörittää maailmaa, heräämme vasta sitten todellisuuteen kun se tulee omille takapihoille. Omat kulissit sortuvat hetkessä kun tajuaa oman kuolevaisuutensa kehossa. Vaikka materia onkin koko maailman juttu ja mukava lisä tälle maalliselle vaellukselle, sen merkitys ja arvo saattaa kadota silmänräpäyksessä, muistakin syistä kuin koronan. Se mikä jää tähän hetkeen on tavaraa arvokkaampaa ja se on mielestäni todella positiivista.

- Jatkan vielä kulissien sortumisesta. Jos otetaan esille vaikka esim. ihmissuhde, talo, auto ja raha. Mitä jää kun töihin ei pääse, talon lainat pitäisi maksaa, vaimo tai mies pitäisi kohdata 24/h face to face? Entä kun niille ihanille lapsille jotka toi syntymän hetkellä onnen pitäisi pitää kotikoulua, leikittää heitä ja olla läsnä koko päivän? (jopa useimpien viikkojen ajan!) Kun katsoo kaikkea sitä mitä on saavuttanut ja on läsnä kaikelle sille? Mitä jos joutuu itse tekemään ruokansa eikä pääse viihdyttämään itseään kulttuurillisiin rientoihin? Mitä jos kirkkoon, turuille ja toreille ei enää pääse? Punttisalille ei enää mennä pullistelemaan? Mitä jos bussit ja junat eivät enää kulje? Baariin ei mennä sosialisoimaan...
Mitä tästä kaikesta jää?
Sinä jäät. Kaikki se mitä kuljetat sisälläsi. Juuri tässä on se syy miksi itse olen valinnut mielenmuutoksen. Kun puhutaan sisäisistä rikkauksista, niiden hyödyt näkyvät kriisin ja rajallisen maailman keskellä. Toki on sallittua tuntea pelkoa ja epävarmuutta sekä muita erilaisia tunteita ja ajatuksia, mutta sillä erotuksella että ne eivät murskaa lopullisesti. Sisällä lepattaa ihan erilainen liekki joka ei enää sammu.

- Luonnon puhdistuminen, kaupunkien hiljentyminen ja koko ajan lisääntyvä kulutus taukoaa hetkeksi. Huikeeta!

- Moni ihminen saattaa pysähtyä katsomaan ympärilleen. Saattaa nähdä sen mitä siinä on liikaa ja mitä siinä haluaa olevan. Mikä todella merkitsee!?!

- Herääminen! Havahtuminen!

-Pienistä asioista nauttiminen. Onneen ei tarvita suuria. PERUSASIAT riittää. Jo pelkkä terveys on asia josta kannattaa nauttia.

-Oma koti kullan kallis. Katto pään päällä, ihana puhdas luonto ympärillä. 4 vuoden aikaa. Mielestäni muutama lentokone voi jättää ihan hyvin lentämättä.

- On hieman hassua sanoa, mutta ihminen tykkää actionista, sotimisesta ja yleisestä säätämisestä. Kun tauti tappaa,alkaa sota viirusta vastaan. Se tuo hetkeksi maailman yhteen.

- Kun rajat laitetaan kiinni ei tule halua lähteä merta edemmäksi kalaan. Katse suuntautuu silloin lähelle. Ja koska lähelle on monesti pitkä matka, korona auttaa sen näkemisessä.

- Ulkona liikkumisesta voi tulla timanttiakin arvokkaampaa. Mitä sillä timantilla sormessa tekee jos ulos ei saa mennä?

- Henkisistä asioista kiinnostuminen. Kuka minä olen? Miksi täällä olen? Miksi Jumala sallii tämänkin tapahtuvaksi? "Apua, voin sairastua ja jopa kuolla". Monenlaiset kysymykset voivat sysätä sisäisen maailman uusille urille. Elämälle saattaa tulla uusi syvempi merkitys.

- Irtipäästämisen ja anteeksiannon SUURI mahdollisuus. Halusta tietää kuka mitä täh? 

Monilla ihmisillä on varmaa tietoa siitä miksi korona täällä on. Joku on sitä mieltä että se on huijaus, jonkun mielestä se on lähtenyt liikkeelle kiinasta jostain eläimestä, joku on täysin varma siitä, että kyseessä on 5 g mastot. Olen kuullut monen sanovan että luonto kostaa meille, se poistaa täältä turhat ihmiset pois. Luonto kuulemma opettaa meitä koska olemme kuluttaneet liikaa. Viirusta epäillään ihmisen luomaksi jolla saadaan ihmiskunta hallintaan siruilla jotka tulevat pakkorokotuksen mukana. Joidenkin mukana eletään vuotta 2020 ja tästä alkaa uusi aika. Jotkut ovat sitä mieltä, että saatana tekee työtään. Joidenkin ihmisten mielestä asiaa on paisuteltu liian suureksi eikä korona ole tavallista flunssaa kummempi. Joku sanoo että karmahan se siinä on. Olen kuullut myös teorioita siitä, että kyseessä on median luoma pelkohypnoosi. Sairaalat ovat jenkeissä kuulemma tyhjinä.
On myös tuhat asiaa joilla korona saadaan pysymään pois. Jotkut vannovat maskien nimiin, jotkut sillä että pysäytetään koko yhteiskunta. C-vitamiinia joko ylistetään tai sitä pidetään täysin huuhaana. Käsiä jos pesee joka käänteessä korona pysyy loitolla. Immuniteetin vahvistaminen auttaa myös koronan pysymään pois.

Tosiasia on se, että minä en tiedä. Ymmärrän sen, että meillä ihmisillä on oma tapamme saada tilanne hallintaan. Jokainen omalla tavallaan. Oli miten oli, niin suurinta rohkeutta on vain luottaa siihen mitä tapahtuu. Itse uskon sokeana siihen, että immuniteettia voi vahvistaa ja käsienpesusta saattaa olla jopa hyötyä. Mutta siitäkään en voi olla 100 % varma. 
Kun päästää irti peloista ja keskittyy elämään pientä hallitsematonta elämäänsä, sieltä takaa saattaa alkaa loistamaan valo.

Kaikki mikä täällä näyttää tapahtuvan on meille suureksi hyödyksi heräämisen polulla. Tämän ajatuksen äärellä en voisi suurempaa kiitollisuutta ja positiivisuutta tuntea.
Ehkä tulee vielä aika jolloin näemme sen, jopa täällä maailmassakin. Kaikella on varmasti tarkoituksensa. Jos ei ole, niin ei kai silläkään mitään väliä.

Toivotan jokaiselle voimia, uskoa ja Rakkautta näihin poikkeus aikoihin. Olet ihan varmasti Rakastettu ja täysin turvassa yhteisessä todellisuudessamme. Kuuluu tähän maalliseen näytelmään sitten millainen käänne tahansa nyt tai jatkossa, se kaikki tapahtuu ikuisuuden keskellä. Kaikki se mikä alkaa, se myös loppuu ja niin käy koronallekin. Ehkäpä se on loppunut jo ennen kuin edes kerkesi alkamaan?

Ihanaa ja aurinkoista kevättä
Jake