Google+ Followers

maanantai 15. elokuuta 2016

Rakkaus jolla ei ole vastakohtaa

"Sitä parempi jos molemmat olette yhtä mieltä siitä, että parisuhteesta tulee henkinen harjoituksenne. Sillon voitte ilmaista toisillenne ajatuksenne ja tunteenne heti niiden syntyessä – tai niin pian kuin reaktio nousee – jolloin ette anna muodostua aikaviivettä, jossa peitelty tai kielletty emootio voi kylvää myrkkyä ja kasvaa. Oppikaa ilmaisemaan tuntemuksianne moittimatta. Oppikaa kuuntelemaan kumppanianne avoimesti ja puolustelematta itseänne. Antakaa kumppanillenne tilaa ilmaista itseään. Olkaa läsnä. Syyttäminen, puolustautuminen ja hyökkäily käyvät silloin tarpeettomiksi. Niiden kaikkien tarkoituksena on egon vahvistaminen tai suojeleminen tai sen tarpeiden tyydyttäminen. Tilan antaminen toiselle – ja itsellesi – on elintärkeää. Rakkaus ei voi kukoistaa ilman sitä. Kun olet poistanut kaksi parisuhteita tuhoavaa tekijää eli kärsimyskehon ja mieleen ja asenteisiin samastumisen, parisuhteessanne alkaa kukoistaa onni, jos myös kumppanisi tekee samoin. Sen sijaan että peilaisitte toisiinne tuskaanne ja tiedostamattomuuttanne, sen sijaan että tyydyttäisitte egojenne keskinäisiä riippuvuuden tarpeita, te heijastattekin toisiinne syvältä sisästänne kumpuavaa rakkautta, joka syntyy, kun oivallatte ykseytenne kaiken olevan kanssa. Tämä on rakkautta, jolla ei ole vastakohtaa."
 


"Jos kumppanisi on yhä samastunut mieleen ja kärsimyskehoon sinun olessasi niistä jo vapaa, tämä on melkoinen haaste – ei sinulle, vaan kumppanillesi. Ei ole helppoa elää valaistuneen ihmisen kanssa, tai pikemminkin se on niin helppoa, että ego kokee sen äärimmäisen uhkaavaksi. Muista, että ego tarvitsee ongelmia, ristiriitoja ja ’vihollisia’ lujittamaan sitä erillisyyden tuntua, josta sen ominaislaatu riippuu. Valaistumattoman kumppanin mieltä turhauttaa syvästi, etteivät sen hievahtamattomat asenteet kohtaa mitään vastustusta. Ne alkavat siksi horjua ja menettää voimaansa. On jopa ’vaara’, että ne romahtavat tyystin, niin että niille rakentunut ego häviää. Kärsimyskeho vaatii palautetta ja jää nyt sitä ilman. Väittelyn, dramatiikan ja ristiriidan tarve jää tyydyttämättä. Mutta olkaa tarkkana: jotkut kymäkiskoiset, itseensä sulkeutuneet ihmiset, jotka eivät ole herkkiä ja joilla ei ole yhteyttä tunteisiinsa, saattavat ajatella olevansa valaistuneita ja pyrkiä saamaan muut vakuuttuneiksi siitä." 

"Ellei ihmisestä säteile rakkaus ja ilo, täydellinen läsnäolo ja avoimuus kaikkia olentoja kohtaan, kyseessä ei ole valaistuminen. Totuuden ilmaisee myös se, miten ihminen käyttäytyy vaikeissa ja haastavissa tilanteissa tai silloin, kun ’menee huonosti’. Jos ’valaistumisesi’ on todellisuudessa itsekeskeistä itsepetosta, elämä haastaa sinut tavalla, joka nostaa pintaan tiedostamattomuutesi jossain muodossa, esimerkiksi pelkona, vihana, puolustautumisena, arvosteluna tai masennuksena. Jos elät parisuhteessa, monet haasteistasi tulevat kumppanisi kautta. Naiselle voi muodostua haasteeksi esimerkiksi mieskumppani, joka ei vastaa naisen tunteisiin, vaan elää melkein yksinomaa mielen tasolla. Haastetta on siinä, ettei mies pysty kuulemaan naista, huomioimaan häntä ja antamaan hänelle tilaa olla, koska mies ei itse kykene olemaan läsnä. Nainen tuntee yleensä miestä syvemmin rakkauden puuttumisen parisuhteesta. Se sysää naisen kärsimyskehon toimimaan ja saa hänet hyökkäämään kumppaniaan vastaan – moittimaan ja arvostelemaan tätä tai osoittamaan tämän olevan väärässä. Tästä muodostuu puolestaan miehelle haaste. Puolustautuakseen naisen kärsimyskehon asiattomina pitämiään huökkäyksiä vastaan mies saattaa linnoittautua entistä tiekemmin mielensä asenteisiin todistellessaan olevansa oikeassa, puolustautuessaan tai ryhtyessään vastahyökkäykseen. Tämä saattaa herättää hänen oman kärsimyskehonsa. Molemmat ovat näin ajautuneet samaan tilanteeseen, syvään tiedostamattomuuden, emotionaalisen väkivallan, hurjien hyökkäyksien ja vastahyökkäyksien tilaan. Eikä se laannu ennen kuin molemmat kärsimyskehot ovat taas saaneet tarpeeksi ravintoa ja voivat jälleen uinahtaa. Kunnes koittaa seuraava kerta."

Eckhart Tolle, Läsnäolon voima 


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Panssarit

"Me ihmiset rakennamme panssareita, joiden avulla haluamme suojella itseämme. Suojamekanismi kehittyy usein jo varhaislapsuudessa. Se on ikään kuin suoja, jonka turvin selviää aikuisten maailmassa. Tätä maskia kannamme mukana helposti koko elämämme, vaikka aikuisena meillä on kaikki mahdollisuudet elää omasta voimastamme käsin; voimasta, joka on meissä mutta joka ei tule meiltä! Jos annamme oman voimamme muille, olemme toisen manipuloitavissa. Raja oman itsen ja omien tarpeiden välillä häviää. Sen sijaan että ihminen eläisi omaa elämäänsä, tunnistaisi omat tarpeensa ja toiveensa, hän toteuttaakin muiden ihmisten toiveita. Alituinen pelko tulla torjutuksi, joutua hyökkäyksen kohteeksi tai vaikkapa rangaistuksi lukitsee ihmisen tilaan, panssariin, jossa ei ole hyvä olla. Koska se kuitenkin on tuttu ja turvallinen tila, saattaa tuntua paremmalta jäädä sinne kuin tulla maskin takaa esiin ja lähteä kohti tuntematonta.
Oman voiman antaminen muille voi ilmetä esimerkiksi ylikorostuneena, pakonomaisena tarpeena auttaa muita, oman merkityksen hakemisena työnteolla, saavutuksilla tai toiminnan hajoittamisena liian moneen suuntaan. Kun ohjaavana voimana on muiden ihmisten mielyttäminen eivätkä omat rajat ole selvät, saattaa tilanteesta muodostua kestämätön ja keho alkaa lähettää varoitusmerkkejä erilaisten oireiden tai sairauksien muodossa. Oman voiman antaminen muille on panssarin rakentamista, panssarin jonka ihminen kuvittelee antavan voimaa mutta joka toimii päinvastoin voimaa heikentäen."

"Mieli rakentaa asioille jatkuvasti merkityksiä. Yksi soitto, ja mieli käynnistää hetkessä valtavan ajatusten myllyn. Ajatukset pyörivät myllyssä niin, että ne hajoavat yhdistyäkseen uusiksi ajatuksiksi ja merkityksiksi hajotakseen ja yhdistyäkseen jälleen. Kun mieli lopulta vaikenee, on se yhdistänyt ja sekoittanut asioita niin tehokkaasti, että alkuperäisestä ajatuksesta ei ole enää jälkeäkään. Näin mieli synnyttää jatkuvasti niin sanottuja uusia totuuksia, joita alamme elää todeksi. Mielen rajoittamassa maailmassa totuus on aina subjektiivinen ja se muuttuu ihmisen tajunnan ja tietoisuuden laajetessa."

"Niin kuin auringon ei tarvitse todistaa säteilynsä voimaa, ei minunkaan tarvitse todistella itselleni tai muille minussa olevaa valon voimaa. Se tekee työnsä aivan itse, kun ensin olen raivannut sille tilaa loistaa."

-Tuulikki Harmia-Pulkkinen; Silta erillisyydestä ykseyteen
(farmasian tohtori, lääkealan yrittäjä, homeopaatti ja henkinen valmentaja) 




 "Kyky sietää hiljaisuutta on heikentynyt. Jos syntyy hiljaisuus, se tuntuu monien mielestä kiusalliselta. Puhutaan, puhutaan, vaikka ei olisi mitään sanottavaa. Small talkilla on oma paikkansa yhteisissä tilanteissa, mutta meidän pitäisi myös uskaltaa olla hiljaa. Joku viisas onkin sanonut: "En tiedä, olenko ystävä sen ihmisen kanssa. Emme ole vielä vaienneet yhdessä!"
-Pyhä yksinkertaisuus,Helena Nuutinen


lauantai 13. elokuuta 2016

Kiireen täyttämä menestystarina

"Meidän aikaamme leimaavat kiire, kilpailu ja tunne siitä, että pitää olla kaikessa mukana ja koko ajan. Tahdin kiihtyminen on luonut uutta ihmiskuvaa ja ihmisihannetta, joka on hiljaisesti hyväksytty: tehokas, kiireinen, varattu. Tämä ihmiskuva on sokaissut silmämme. Vaikka emme sitä hyväksyisikään, se on pikkuhiljaa ja salakavalasti vallannut meidät ja sitä vasten asetamme arvioiden oman elämämme, olimmepa mukana työelämän puserruksessa tai siinä sivussa. Kiihkeärytminen elämäntapa tempaa mukaansa niin, ettemme menemistemme keskellä edes tule asettaneeksi sitä kyseenalaiseksi ja unohdamme, että toisinkin voisi olla.

Monella meistä on tilanne: aikabudjetti ylittyy jatkuvasti. Kalenteri on jatkuvasti "turvoksissa". Tällaisessa tilanteessa huomaamme olevamme ärtyisiä, kärsimättömiä ja loukkaannumme helposti pikkuseikoistakin. Niin monen olen kuullut sanovan: "En ikinä saa hetkeäkään omaa aikaa!"

Me voimme elää vain nykyhetkeä, menneisyys on takana ja tulevaisuus vasta tulossa. Nykyhetken salaisuus on läsnäolo: olen läsnä siinä paikassa, jossa olen, niiden ihmisten kanssa jotka ovat ympärilläni. Olen läsnä itselleni: kuljen omaa elämänpolkuani ja tiedän, kuka olen.

Kiireen täyttämän menestystarinan kääntöpuoli on merkillinen pahaolo ja tyhjyyden tunne. Ammatillinen päteminen ja ulkoisen hyvinvoinnin tavoittelu eivät tuo pysyvää tyydytystä. Vain väliaikainen ja hetkellinen tasapainotila on kyllä mahdollista saavuttaa. Monien työelämä on loputtoman kiireistä ja stressaavaa. Mutta niin on myös vapaa-aika: me kaipaisimme lepoa ja rauhaa edes lomalla, mutta keräämme suunnitelmia ja tehtäviä yhtä reippaasti myös vapaa-ajalle.

Kiireinen työelämä ja ohjelmoitu vapaa-aika tekevät levottomaksi ja uupuneeksi: nykyinen elämänmuoto vaatii meiltä sen, että olemme jatkuvasti voimiemme ja jaksamisemme äärirajoilla. Ei ole aikaa nukkua tarpeeksi: univaje on sekä aikuisten, nuorten että lasten ongelma. Me olemme unohtaneet luonnollisen lepotilan ja siksi olemme jatkuvasti väsyneitä emmekä jaksa. Emme jaksa.

Mitä enemmän kartamme rauhallista oloa, hiljaisuutta ja pysähtymistä, sitä riippuvaisemmiksi tulemme ulkoisista virikkeistä. Emme osaa olla levollisesti rauhassa aloillamme emmekä osaa olla yksin. Niinpä meidät huomaamattamme ohjelmoidaan ulkoapäin, "meitä eletään" sen sijaan että itse eläisimme. Olemme helposti ikävystyneitä, ja koska emme saa tyydytystä oikein mistään, meidän täytyy etsiä yhä uusia ja yhä voimakkaampia kiihokkeita ja elämyksiä.

Jossakin syvällä meissä on kipeä kohta, jota emme tahtoisi tunnustaa, mutta joka aika ajoin muistuttaa olemassaolostaan. Epämääräinen masennus ja epätoivo häilyvät alituiseen selkämme takana ja jos ulkoinen häly hetkeksikin vaimenee, niiden varjo lankeaa ylitsemme. Hämärästi on se tunne, että jotakin pitäisi selvittää, jostakin päästä perille, itsessä ja elämässä. Ei vain ole aikaa eikä voimia, ei sopivaa tilaisuuttakaan oman elämäntilanteen pohdiskeluun. Ja jos sellainen tilaisuus tarjoutuu, pakenemme kiireesti epämukavaa oloamme työhön tai harrastuksiin, avaamme television tai sukellamme verkkoon. Elämä tuntuu hupenevan käsistä tai se ajatellaan elettäväksi sitten joskus, kun on aikaa...

Ongelmaksi voi tulla se, ettei unelmoimaamme aikaa tule koskaan!

Me haluamme koko ajan tulla rikkaiksi, menestyviksi, hyvännäköisiksi, suosituiksi, kuuluisiksi, onnellisiksi, me haluamme luoda yhä komeamman uran. Me ajamme elämän ohituskaistaa kaasu pohjassa, koska eteenpäin on päästävä! Ja kuitenkin: kilpikonna voittaa jäniksen ja lisäksi ehtii nähdä kaiken tien varrella.

Me tarvitsemme alituista puuhaa, kiirettä ja hälyä ympärillemme, koska melun suojamuuri antaa turvallisuuden tunteen. Se auttaa torjumaan olemassaolon syvät kysymykset silloin, kun ei ole voimia eikä halua kohdata niitä. Kunnes emme lopulta enää tavoita omaa sisintämme ja muutumme vieraiksi itsellemmekin."

-Pyhä yksinkertaisuus, Helena Nuutinen

 

perjantai 12. elokuuta 2016

Kahvia maistelemassa APULANDIASSA!

Klikkaa taustamusat:
https://www.youtube.com/watch?v=qdteebdEMec 

MOI!
9.9.16 avataan lahden (lahen) hennalassa APULANDIA virallisesti (kahvila ja näyttely). Eli silloin on avajaiset. Tänään oli kokeilu päivä ja mehän olimme tietysti ensimmäisten joukossa. Hyväkäytöksiset Toni Ja Sipe kättelivät meidät kahveelle. Tässä muutama kuva paikan päältä. 



Keskusteluja laatukahvista sekä rumpukapuloiden paksuuksista. Muki kuulemma kestää panssarivaunun yli jyräämisen. En viitsi kokeilla kun ei pansukkia ole.
Nyt odottelemaan apulanta elokuvaa "teit meistä kauniin", joka saa ensi-iltansa 7.9.16. Tuli pyörähdettyä myös siellä kuvauksissa. Saatat ehkä bongata allekirjoittaneenkin jos hyvä tsägä käy...;-)
Kuulemma kahvi kaunistaa, joten voit laulaa vaikka kahville "teit meistä kauniin" :-)
Käykääpä ihmiset kahveella!

T:Jake

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Minä en vihaa cheekiä enkä sinua

Tämän blogauksen tarkoitus ei ole pitää ylistyspuhetta cheekistä, mutta haluisin hieman kertoa omasta sielun maailmastani.

Minun on todella vaikea vihata homoja, mamuja, rasisteja, työttömiä tai ihmisiä jotka näyttävät erilaiselta kuin itse olen. Minun on vaikea tapella siitä ainoasta oikeasta musiikki mausta tai vaatia oikeuksia lakien puitteissa. Minusta tämä maailma on ihan katseltava elokuva ihan näinkin.

Vaikka itse kuuntelen etupäässä ns."oikeilla soittimilla" (mikä on oikea?) soitettua musiikkia, minun on helppo hiffata SE juttu esim. räpissä, konemusiikissa tai vaikkapa jazzissa. Jos 10 000 ihmistä huutaa, itkee, nauraa ja tanssii cheekin tahdissa, niin silloin se tarkoittaa sitä, että taiteilijalle on selkeä tilaus, koska musiikin on tarkoitus viihdyttää. Musiikki ei ole pelkkää matematiikkaa josta puuttuu sydän,vaan sen tarkoitus on vapauttaa analyyseistä, yhdistää, rentouttaa mieli ja päästää irti huolista. 

Minun on niin vaikea vihata ketään tai mitään. Sen sijaan minun on helpompi heittäytyä virtaan ja ottaa itse asiasta selvää. Monesti oikeassa oleminen ja vastustaminen on tietämättömyyttä. Jos vihaat räppiä, kokeile tehdä oma räppi biisi. Jos et voi sietää bluesia niin ota kitara käteen ja yritä soittaa blues soolo. Kaikesta ei ole tarkoitus digata kympillä tai heittäytyä faniksi, mutta minusta on mukavaa olla matkamies ihmisten erilaisiin ajatusmaailmoihin ja ties mihin mahdollisuuksiin.
Hetki sitten minun stereoissani soi guns n roses ja tällä hetkellä mexicon meininkiä ilmentävä rockabilly bändi Carlos and the bandidos. Kohta ajattelin kuunnella norjalaisen black metal bändin Dimmu Borgirin stormblast levyn, koska se on mielestäni hyvä ja sen tunnelma on varsin mielenkiintoinen.




Kun kadulla kävelee vastaan ihminen joka näyttää jotenkin erilaiselta niin ajattelen "vau! tuo uskaltaa ilmentää itseään!". Jos joku puhuu eri kieltä henkisesti tai fyysisesti kuin minä, niin ymmärrän että hän elää vain oman uskomusjärjestelmänsä pohjalta. Hän on tehnyt elämästään vain oman "uskonnon". Minun ei ole tarkoitus muuttaa häntä kaltaisekseni vaan iloitsen erilaisista näkökulmista. Voin antaa hänelle näkökulmia ja jakaa sen hetken hänen kanssaan, mutta mitään tarvetta minulla ei ole muuttaa maailmaa tai toista ihmistä. En koe häntä uhkaksi. Toki ilmennän itseäni myös vapaasti koska uskon sanan vapauteen. Tämän takia en myös piiloudu jos minulla on jotain sanottavaa. Usein olen kuitenkin hiljaa koska pidän hiljaisuudesta. Myös kuuntelukorvan esiin ottaminen on varsin mielenkiintoista.

Minusta on ollut mukavaa katsella maahan muuttajien tuomaa väriä tälle pikku paikkakunnalle. Minusta on mukavaa kuulla mitä sinulle OIKEASTI kuuluu. Minusta on mukavaa katsella tätä elämän monimuotoisuutta kaikissa sen väreissään.
Minä en vihaa niitä kymmeniä uskontoja ja henkisiä oppisuuntia koska tiedän, että kaiken takana on oma mieli. Sotia ei käydä sota tantereella vaan omassa mielessä. Mielessä asustaa myös rauha ja rakkaus. Omassa mielessä on kaiken syy ja maailmassa sen seuraus. Eihän kukaan järkevä lähde muuttamaan seurausta.
Sen olen jo aikapäiviä sitten ymmärtänyt, että sitä saa mitä tilaa. Sota lisää sotaa ja rauha rauhaa. Olet siunattu sillä, että itse saat valita kumpaa ääntä kuuntelet; pelon vai rakkauden.
Jos kuuntelet rakkauden ääntä mielessäsi, saatat pelastaa koko maailman...



Minun on vaikea vihata sinua koska pohjimmiltaan olemme yksi ja sama henki. Vaikka kehomme näyttävät olevan erillään toisistaan, niin se ei oikeuta minua vihaamaan sinun ulkokuortasi. Se olisi lapsellista.
Koska en vihaa sinun ajatuksiasi,minun on vaikea vihata omia ajatuksiani. Nehän ovat vain ajatuksia joita seilaa siellä päänupissa 60 000 päivässä. Olisi suurta ajan hukkaa alkaa elämään sinun ajatustesi elämää tai edes omien ajatusten. Keskitän ajatukseni siihen mitä tahdon elämän ilmentävän ja se on siinä. Loput jätän omaan arvoonsa.



Minun on vaikeaa vihata sinua jos syöt ruokaa jota itse en syö. Minun on vaikeaa vihata autoilijaa tai kaupan kassajonoa hidastavaa mummelia koska enhän voi tietää hänen tarinastaan mitään. Ehkäpä autoilija on ensimmäistä kertaa ratissa ja kärsii paniikkihäiriöistä tai se mummo tekee viimeisiä kauppareissuja itse? Meillä jokaisella on oma tarinamme ja sen minä hyväksyn.
Minä en voi kertakaikkiaan vihata ihmistä joka uskoo jalkapallojoukkueeseen enemmän kuin hänen naapurinsa joka uskoo persoonalliseen Jumalaan. Minun on vaikea vihata ihmisiä hänen ihon värinsä tai kulttuurinsa perusteella. 
Meissä jokaisessa poukkoilee sama energia. Matka kvanttifyysikoiden maailmaan olisi hyödyksi jos vastustat maailmaa sellaisena kuin se ilmenee. Jos et pidä jostain niin muuta mielesi asian suhteen, siihen sinulla on hyvät mahkut.

Minä en vihaa sinua jos et ole löytänyt rakkautta, koska tiedän että sinä itse olet sitä rakkautta. Minä en vihaa sinua, jos teet töitä läpi elämäsi enkä vihaa sinua jos et niin työnteosta pittaa, sillä tiedän mitä on työttömän elämä. Tiedän myös sen että sinussa virtaa sama energia, meillä on sama aurinko ja hengitämme samaa ilmaa. Ymmärrän että jokaista tarvitaan tässä ajan ilmentymässä koska tämä perustuu dualistisuuteen. Ajan maailma on pohjimmiltaan illuusio. Menneisyyttä ei ole tässä hetkessä eikä tulevaisuutta tule, se kaikki ilmenee vain tässä hetkessä, siinä on kaiken ajankin todellisuus. Ajan ainut paikka on NYT.

Minä en vihaa itseäni ja siksi en vihaa sinua.




Sinun ei tarvitse vihata tai edes tykätä ajatuksistani tai kaikesta siitä mitä monimuotoinen maailma esittää, mutta jos hyväksyt sen osana näytelmää, niin pääset itse helpommalla. Elämää vastaan on turha taistella, siinä jää aina kakkoseksi. Elämän virrassa on helpompaa mennä. Ei tarvitse tippana pyristellä meren myrskyjä vastaan, vaan voi muuttua itse mereksi. Kun ennen olit tippa, niin nyt olet itse meri.

Kaikki vastustaminen on vain omien ajatusten vastustamista eikä monikaan ole löytänyt vielä paikkaa jossa uudet ajatukset luodaan. Toistamme vain vanhoja uskomuksia ja ajatuksia joiden vangiksi usein jäämme. Tämän kun ymmärtää niin saa jo paljon rauhaa. Olen siis mieluummin onnellinen kuin oikeassa. Kaikki on vähintääkin "ihan jees" enkä minä loppupelissä tiedä mistään mitään ;-)

Minullakin on omat anteeksiannon läksyni ja joitakin asioita on haastavampaa hyväksyä, mutta hyväksyn senkin asian, että en kykene hyväksymään. Vielä tulee aika jolloin se kyseinen ongelma naurattaa.
Tämän blogauksen ainut tarkoitus on muistuttaa että muistetaan hengittää, laskea niskat alas ja rentouttaa mieli. Ei tämä nyt niin vakavaa ole. Ei edes joka kerta.




Namaste ja aamen. Monesti yksinkertaisuus riittää. Toisen oikein voi olla toisen väärin, joten lakatkaamme toistemme turha tuomitseminen.





T:Jake




maanantai 8. elokuuta 2016

Rakkaus ei luo vankilaa

Rakkaus on mahdollista vasta sitten, kun on löytänyt hiljaisuuden. Jos ei tiedä, kuinka olla juurtunut omaan olemukseensa, kuinka levätä ja rentoutua omassa olemuksessaan: jos ei tiedä, kuinka voi kokea täyttymystä yksin ollessaan, ei voi koskaan tietää, mitä rakkaus on.

Rakkaus ilmenee ihmissuhteena, mutta alkaa syvästä yksinolosta. Rakkaus ilmenee yhteytynä toiseen, mutta rakkauden lähde ei ole yhdessäolossa: rakkauden lähde on hiljentymisessä. Kun olet täysin onnellinen yksin ollessasi - kun et enää käytä toista tarpeittesi täyttämiseen, silloin kykenet rakastamaan. Jos toinen on olemassa tarpeitasi varten, silloin voit vain käyttää häntä hyväksesi, voit manipuloida ja hallita häntä, mutta et voi rakastaa.

Koska olet riippuvainen toisesta, Sinussa herää tarve omistaa - sillä pelkäät. "Kuka tietää? Toinen on kanssani tänään; huomenna hän ei välttämättä olekaan. Kuka tietää seuraavasta hetkestä?" Naisesi saataa jättää sinut, lapsesi kasvavat aikuisiksi ja lähtevät kotoa; voi olla, että miehesi hylkää sinut. Tulevaisuuden pelkosi takia tulet hyvin omistushaluiseksi. Pyrit sitomaan itseesi ihmiset, joita luulet rakastavasi.

Mutta rakkaus ei voi luoda vankilaa - jos rakkaus luo vankilan, millaista viha sitten oikein onkaan? Rakkaus suo vapauden, rakkaus antaa vapauden. Rakkaus vapauttaa omistushalusta. Mutta se on mahdollista ainoastaan silloin, jos tunnet aivan toisenlaisen rakkauden; rakkauden, joka ei synny tarpeesta vaan jakamisen halusta.

Rakkaus on ylitsevuotavan ilon jakamista. Olet täynnä iloa; et voi pitää sitä sisälläsi, sinun on jaettava se. Siinä on jotain niin valtavan kaunista,ettei se ole tästä maailmasta; se on ylimaallista. Tuon kaltaista rakkautta ei voi oppia, mutta sen tieltä voi poistaa esteitä.


OSHO


sunnuntai 7. elokuuta 2016

Scorpiooneja, rumputuntia, kävelyä, hengailua ja naantalin aurinko!

"Kaikki jotka ovat vakavissaan tekemisissä tieteen kanssa vakuuttuvat siitä, että henki ilmenee maailmankaikkeuden laeissa-henki, joka on paljon ihmistä korkeampi."
-Albert Einstein
Pikku Buddha mökö tuulella
Onni
Raksu, festari ja mun punaviinilasi(muki),eli rock, rauha ja rakkaus
Rakkaus <3 <3
Suomen suurimman metalliryhmän (FHMF) pomot Sami ja Kaisa sekä joku random tyyppi ;-) <3 <3

Scorpions rumpali Mikkey Dee (mm. x-motörhead)
"Tän mä otan" -K-kaupan väiski
Raakakakkuja ja raakakaakaoo. Raakaa touhua <3
Joku varasti mun tontin!
Lahjakas oppilas. Oppi peruskompin ja jazzin salat tunnissa! :-)
Apostolin kyyti. Paras kyyti.
kuallu?
"Ai mää vai? Onks pakko?" ;-)
Kirjaston helmiä <3 <3
T:

Hyvää loppu kesää!!Vielä on kesää jäljellä!
( eikä tämä liity mambaan millään lailla;-)