sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Koko paska onkin vain ohjelmien purkamista!




Tässä lävähtää taas sateenkaarien, enkelien ja pumpulien sekaan ripaus totuutta jousimiehen tyylillä ja taidolla.

Kun puhutaan henkisyydestä ja siitä mitä pitäisi olla, mitä pitäisi saavuttaa, tai siitä mitä pitäisi oivaltaa saavuttaakseen ykseyden tilan, muuta vaihtoehtoa ei ole kuin palata takaisin alkuun.

Jos normaalisti henkisyyden karkkikaupassa pitää syödä luomua, halata jokaista vastaantulijaa, puita, joogata itsensä henkihieveriin, jutella buddhan kanssa, julistaa rakkautta tai jahdata kummituksia suojaukset päällä, niin minä sanon että ei tarvitse. Kaikki tuo on vain mielessäsi. Ei tarvitse liidellä astraalitasoilta toiselle eikä tarvitse osata ennustaa kahvikupista. Ennustuspalloa et tarvitse, eikä shakroja tarvitse osata ulkoa. Tähtikarttaa ei tarvitse osata ulkoa. Henkisille messuille ei tarvitse mennä, eikä housujen tarvitse olla hampusta tehtyjä eikä lötköjä. Totuutta ei tarvitse osata opetella ulkoa, eikä mielen tarvitse aina olla positiivinen. Positiivisuuden kulisseja ei tarvitse pitää pystyssä eikä Jumalaa tarvitse palvoa.

No mitä ihmettä sitten "tarvii" tehdä? No ei yhtään mitään. Mutta jos haluat välttämättä vapauttaa alitajuntasi menneisyydestä, ohjelmista, niin ainut asia joka kannattaa tehdä, on koko paskan purkaminen. Paluu lippu takaisin nollapisteeseen, alkulähteeseen. Omaan todellisuuteemme, jota me jokainen olemme siellä ja täällä. Tähän tulokseen tullaan vasta sitten, kun on tarpeeksi monta elämää käyty läpi ja tarpeeksi monta dualismin paska näytelmää kärsitty. Kun ei rikkaus, köyhyys, sodat, suosio, tavarat, ihmiset, jengit, seksi, omaisuus, riippuvuudet, pelot ja hetken onnellisuus tuonutkaan lopullista kliimaksia, nirvanaa. Kun viimeisimpänä yrityksenä tavoittaa Jumala jonkin henkisyyden polun tuloksena epäonnistui, jää lopulta enää vain koko paskan kyseenalaistaminen.

Rajua. Ei paljon kiinnosta, kun se ei olekaan maailman tarjoamaa ihanuutta. Ei hitossa kiinnosta kun en saa siitä mielihyvää, hetken nautintoa! En hitossa lähde tuohon, sillä olenhan tehnyt koko maailman rakentaakseni uuden paremman elämän! Olen keksinyt kaikki maailman uskomukset, uskonnot ja henkiset polut! Olen ahkera duunari joka saa palkintoja ja palkkaa elämältä! 
Noin ego vastaa. Tai no ei egoakaan ole olemassa, se on vain silkkaa dataa(menneisyys). Kun sen datan purkaa pois, jäljelle jää rauha.

Tämä ajan lineaarinen maailma kulkee eteenpäin kaikilla mahdollisilla tasoilla: esim. yhteiskunta kelloineen tai jopa henkinen kasvaminen. Tässä minun edottamassani polussa ei edetä eteenpäin, vaan nyt mennäänkin takaisinpäin-mielessä. Ei maailmassa, vaan omassa mielessä. Miten se sitten tapahtuu? "Antamalla anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä tekevät". Antamalla anteeksi itselle koska loin koko tarinan! "Heitäkään" ei ole kun katson tätä luomusta laajemmasta näkökulmasta. Ego eli DATA katsoo ja näkee vain oman luomuksensa ytimestä ja uskomuksesta käsin, eli ego ei ikinä ymmärrä, että maailma on vain uni jota ei koskaan edes ollut. Tämän näkee vasta "tasolla" jossa et ole egoon samaistunut. Kun olet ylösnoussut, (enkä nyt puhu sängystä nousemisesta). Kun olet herännyt, (enkä puhu nyt aamulla heräämisestä). Puhun siitä, että heräät muistamaan kuka todella olet.

Dualismin uni on maailma jossa on aika ja tila. Täällä kaiken pitää olla edes jotenkin balanssissa jotta selviää edes jotenkin helpolla. Todellisessa Rakkaudessa vain ollaan, eikä siellä saavuteta enää yhtikäs mitään.
Yleensä ihmiset tarvitsevat paljon paskaa herätäkseen. Kun on tarpeeksi monta ihmiselämää takana, kun alkaa hahmottamaan sitä että meissä jokaisessa on kaikki puolet, alkaa heräämisen prosessi. Jos vielä näet itsesi erillisenä hahmona joka vertailee ja syyttelee ympäristöään, puolustelee ja hyökkää olet tod. näk unessa. Jos missiosi on sanoa, että on vain tämä yksi erillinen elämä jossa taistelen kuolemaa vastaan mahdollisimman pitkään, et todennäköisesti ole vielä herännyt. Mutta jos -näet- ja tiedostat että jaamme saman pallon ja näemme samaa unta, saatat olla totuuden muistanut.

Muistaneen tai heränneen elämä on samanlaista kuin muidenkin ihmisten. Ainut vain, että heränneen elämä voi muuttua paskemmaksi. Miksi näin? Koska kaikki uskomukset murenevat, palavat kuin noidat roviolla. Mitään ei jää. Kun alkaa antamaan anteeksi, kun alkaa nostamaan alitajunnasta rohkeasti kaikkea sitä paskaa pintaan, se ei välttämättä ole kaunista. Toki se nousee kuitenkin, mutta nyt osaa suhtautua siihen "rakentavasti". Nyt siitä tulee hyvä juttu.

Puhun ja teen mitä sattuu...

Oletko joskus sanonut toiselle jotain sellaista mitä et olisi HALUNNUT ikimaailmassa sanoa? Ne sanat vain tulivat jostain (Apua! syyllisyys jne.). Tai jos pysähdyt meditaatioon tai muuten vain relaat, alkaa mieleen nousta kaikenlaista paskaa ja surua, ehkä rauhattomuutta? Oletko ajatellut, että kun seuraavan kerran kohtaan läheiseni, kohtelen häntä täydellisesti, mutta heti kun hän on avannut suunsa eikä se palvelekaan omia odotuksiani, minua alkaa ärsyttämään? Oletko joskus riidellyt rakkaasi kanssa, vaikka tiedät kaikki hienot henkiset opetukset ulkoa? Entä oletko murheen murtama vaikka palvelet ympäristöäsi rakkaudella? Entä oletko joskus väsynyt, vaikka elät ohjekirjan mukaan ja syöt vain terveellisesti?
Oletko joskus lähtenyt ostamaan kaupasta uuden t-paidan, mutta oletkin tullut uudet farkut mukana takaisin kotiin? Oletko kenties tehnyt unelmien kartan ja jäänyt odottamaan täydellisen prinssin tai prinsessan tulemista elämään, mutta mitään ei ole tapahtunut? Ehkäpä olet tehnyt toiveen maailmankaikkeudelle, mutta elämään ilmestyikin tuiki tavallinen ihminen virheineen ja epäkohtineen?
Ehkä yritit säästää rahaa, mutta tuhlasitkin kaiken jo alta aikayksikön? Yritit ehkä laihduttaa mutta aloitkin tunnesyömään suklaata ja leipää? Ehkä julistat rakkauden ilosanomaa, mutta sanoissasi tuomitset työkaverisi, poliitikot tai toiset henkiset oppisuunnat? Ehkä kotona meditoit rauhaa ja rakkautta, mutta ensimmäisissä liikennevaloissa on jokin törppötaneli, joka ei liiku kun pitäisi liikkua?
Ehkä sanot olevasi suvakki, mutta et hyväksy isänmaallisia? Ehkäpä olet avarakatseinen, mutta et tykkää naapurin jaskan alkoholin käytöstä ja olet valmis tuomitsemaan hänet?
Ehkäpä odotat sen oikean rakkauden ilmestymistä elämään, mutta ensimmäisen riidan päätteeksi tekisi mieli paeta paikalta ja etsiä uusi rakkaus? Kenties olet unelmoinut unelma ammatista, mutta herätykset aamu kuudelta ei nappaa, eikä työkaveritkaan oikein iske?

Jos vastasit kyllä yhteenkin kysymykseen kyllä, huomaat että meitä vie OHJELMAT eikä ikuinen rauha. Itse ainakin vastaan moneenkin kohtaan kyllä. Vaatii paljon itsensä tutkiskelua jotta voi nähdä OMAT uskomuksensa ja omat OHJELMANSA. Olemme kuin robotteja jotka on ohjelmoitu. Entiset elämät, "sukudata", geenit, USKOMUKSET, yhteiskunta, vanhemmat, koulut, auktoriteetit jotka kertovat totuuksia. Sitä kaikkea me kuvittelemme olevamme. Muodostamme oman uskomusjärjestelmän joka ei ainoastaan pyöri tietoisen mielen värinöissä, vaan ALITAJUISELLA tasolla!
Kun kohtaat PEILISI; läheiset ihmiset, sukulaisesi, vanhemmat, romanttiset suhteesi, lapsesi, työkaverisi, kohtaat myös omat uskomuksesi. Sen takia, mitä läheisempi ihminen sitä kivuliaampaa se yleensä on. Sisältä voi nousta itkua, surua ja pelkoja. Ehkä epävarmuutta ja menettämisen pelkoa. Ehkäpä mustasukkaisuutta tai etäisyyttä. Itse olen huomannut, että erilaisia kehon kipujakin voi nousta tietoisuuteen. Väsymystä ja pelkoa. Saattanee olla että karttelemme läheisyyttä ja Rakkautta kuin ruttoa jottei totuus paljastuisi (omat uskomuksemme, odotuksemme, epätäydellisyytemme, pelkomme ja lopuksi Ikuinen Rakkaus).

Nyt varmaan new age tyypit sanovat kuorossa, ei sen noin tarvitse olla koska elämä on vain ihanaa ja kivaa, mutta minä sanon että tarvitsee ja se on 100 % hyvä asia että rapa lentää ja banjot soi! Kaiken paskan nouseminen "valoon" on rehellisyyden merkki. Halu NÄHDÄ ja katsoa mitä siellä rakkauden edessä vielä on! Sielun pimeä yö. Se on luottamista RAKKAUTEEN. Se kaikki tapahtuu kuitenkin, vaikka kuinka pitäis kulisseja yllä. On hyvä muistaa, että tämä kaikki tapahtuu Rakkaudessa ja Viattomuudessa. Tarvitaan vain armoa itseä kohtaan. Tarvitaan henkistä näkökykyä nähdä että meissä jokaisessa on alitajuisesti Hitler ja Äiti Amma, mutta kaiken sen takana on ykseys ja viattomuus. Sitä kohti tässä mennään tukka putkella. Paluu takaisin nollapisteeseen. Ikuiseen Rakkauteen.
Ei maailmassa mutta mielessä. Voit sanoa mielessäsi että "kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu" ja putsaus alkaa.
Voit ottaa vaikka ho`oponopono tyylin ja ajatella (mielen kaaoksesi keskellä): "Olen pahoillani, anna minulle anteeksi, minä rakastan sinua, kiitos". Pääasia on, että vanhat uskomuksesi alkavat nousta päivänvaloon jotta todellisuutemme voisi levätä mielissämme. Kun puhdistat oman mielesi , puhdistat samalla kollektiivisen "esteen" Rakkauden tiedostamisen tieltä. Saattaa olla että hommia riittää, mutta sitähän tämä elämä joka tapauksessa on. Omien uskomusten kohtaamista joka ikinen päivä. 
Oman kokemukseni ja uskomukseni mukaan ei riitä, että ajattelen "olen kotona ja kaikki on hyvin". On vain kohdattava KAIKKI SE MIKÄ TULEE VASTAAN. SE on kaiken henkisyyden ydin. Anna sille kaikelle anteeksi, sillä täältä kun katsoo, se mikään EI OLE TOTTA totuudessa. Putsaa, putsaa ja putsaa. Putsaa vielä lisää. Putsaa vielä vähän enemmän. Kohtaa demonisi, mutta anna Rakkauden putsata ne sinussa ja minussa kunnes olemme yhtä Rakkaudessa.

T:Jake



torstai 27. kesäkuuta 2019

Kahden tason juttu



Henkisyydestä on haastavaa puhua ihmisten (tarinoiden) kanssa, koska oman ymmärrykseni pohjalta kyse on kahdesta tasosta. Jumalan/Rakkauden/Täydellisen/Ikuisen "maailma" ja sitten on tämä surullisen kuuluisa pelon, ajan, rajallisen, syntymän ja kuoleman maailma, jossa kuvittelemme elävämme erilleen Jumalasta ja ikuisesta.
Varovaisesti arvioituna lähes jokainen yrittää henkistää tämän jälkimmäisen rajallisen ajan maailman ja tämä aiheuttaa keskusteluissa toisinaan sekasotkua. Nyt tässä ja nyt yritän selvittää asian omalla kohdallani miten asian näen.

Tämä maailma: 

Aika, syntymä, kuolema, rajallinen keho, sairaudet, mielihyvä, kehittyminen, erillisyys, yksinäisyys, tarkoituksettomuus, sodat, mielipiteet, tieto, menneisyys, tulevaisuus, unet, kuvitelmat, etsiminen, kaikki egon uskomukset ja ihmisen itsensä rakentama yhteiskunta, poliittinen rakenne, kilpailu, eriarvoisuus, uskonnot, erilaiset henkisyyden muodot, kärsimyskeho= mielipaha, loukkaantuminen, köyhyys, evoluutio, kello, kalenteri, autot, tavarat, tila, kokemukset, olemassaolon tarve, muistot, onnellisuuden etsiminen. ..jne.
Sitten on dualismin kolikon toinen puoli jossa voi olla iloa, vapauden tunnetta, hyvää ruokaa, nautintoa, seksiä, ihastumisia, terveyttä, ihania mieltymyksiä, henkisiä kokemuksia, tätä hetkeä ja positiivisuutta...kaikkea tätä ja kaikkea sitä mitä tämä maailma näyttää edustavan.

Sitten on...

Jumalan maailma, meidän todellisuutemme: 

Ajattomuus, päättymättömyys, laajeneminen, ikuinen, viattomuus ja täydellisyys. Meidän alkulähteemme ENNEN ajan maailman syntyä ja ajan maailman evoluutiota. Ennen alkuräjähdystä tai Jumalan luomaa maailmaa. 
Ikuisen Rakkauden maailma jossa ei katsota fyysisillä, rajallisilla silmillä eikä siellä tehdä käsin mitään. Tässä maailmassa ei ole syntymää eikä myöskään siellä vietetä monttubileitä. Alkoholille tai hyvälle ruualle ei ole enää tarvetta, koska se kuuluu vain ajan maailmaan jotta ego saisi itselleen jatkuvuutta ja mielihyvää. Seksiäkään ei tarvita samaisesta syystä. Kehon maailman rajallisuus ei ymmärrä mitä tarkoittaa ikuinen ja täydellinen viattomuus, eikä se oikeasti halua sitä muistaakkaan. Ego haluaa löytää maailmasta totuuden, unohtaakseen että totuus on ikuinen. Maailma ei sitä ole. Lopulliseen oivallukseen loppuu "karman" kierre ja entiset elämät. Ikuisen loppuu tarinat ja entiset elämät.

Täällä ajan maailmassa alitajunta on täynnä pelkoa ja syyllisyyttä joka on nähtävissä kaikessa. Kaikessa on havaittavissa jakautuminen, soluista puihin asti. Sormet, kädet, jalat ja ajatukset on jakautuneet. Ihmiset, valtiot ja uskomukset ovat jakautuneet. Kaikessa näkyy pirstaleisuus ja ristiriita. Täällä kamppaillaan kuolemaa vastaan sillä että rakennetaan kehot, talot ja valtiot. Seinät kuvastavat suojaa uhkaa vastaan ja ovissa lukot varkaita vastaan. Lääkärit ja apteekit eivät kuulu Jumalan täydelliseen maailmaan. Sodat eivät kuulu Jumalan maailmaan. Sairaudet ja rajallisuus ei kuuluisi kuin epätäydelliselle egon luomalle Jumalalle. Täällä tarvitsemme kivoja asioita viihtyäksemme erilaisten asioiden parissa. 
Jumalan ja rajattomuuden maailmassa ei tarvitse viihdyttää kehoa, koska siellä on aina kaikki täydellistä.

No nyt tulen siihen, että miksi minun on vaikea sanoa, että esim. metsä on Jumalallinen paikka. Siellä voi olla maa-ampiaisia, käärmeitä, punkkeja, hyttysiä tai suonsilmäke. Karhu tai susi voi tulla vastaan tai sitten luonnonvoimat vievät satanolla. Salama voi iskeä päähäni, enkä näe sitä mitenkään Jumalan jumalliseksi iskuksi tai Rakkauden osoitukseksi. Maailmassa maailman jutut ja Taivaassa ihan jotain muuta. Miksi muuten Jeesus olisi sanonut että taivasten valtakunta on meissä sisällämme. Ei hän käskenyt meitä mennä pelastamaan maailmaa tai etsimään Jumalaa metsästä. Ei hän perustanut uskontoa eikä halunnut papiksi. Hän löysi Jumalan muiston meistä Itsestämme.

Totuuden oivaltamiseen ei mielestäni riitä positiivinen ajattelu tai ympäröivän maailman henkistäminen. Siihen ei riitä egon valaistuminen tai henkisyydestä tietäminen. Henkistä ihmistä esittäminen ei vie hommaa yhtään eteenpäin todellisen oivalluksen kannalta. Se vaatii radikaalia rehellisyyttä NÄHDÄ ja kyseenalaistaa jokainen uskomus, myös tämä.

Henkisiä ihmisiä monia tavanneena voin sanoa, että siellä se epävarmuus ja etsiminen maailmasta vasta näyttäytyy. Tietäminen ja epävarmuus olemassa olevaa maailmaa kohtaan. Sanotaan ettei ole yhtä ainoaa totuutta. Miksi? No koska todellakaan maailmasta sitä et voi löytää. Kuitenkin on 1 ainut totuus ja se on meille jokaiselle sama. Erilliselle mielelle on vain erillisiä totuuksia. Se on "totta" täällä ajan maailmassa. Sanon useasti "En tiedä mitä Rakkaus on, mutta tiedän jotakin siitä mitä se ei ainakaan ole". Kyse on "muistamisesta".

Henkinen oravanpyörä:

Hän huomaa, että ei ole onnellinen tavallisessa oravanpyörässä ja yrittää henkisellä materialismilla tehdä elämästään onnellisempaa. Se on okei, koska kyseessä ovain mieltymys mieltymyksien joukossa. On sama totuuden kannalta meneekö baariin vai kirkkoon. Kyse on aina vain nautinnosta. Jumalaa ei sellainen pikkuseikka kiinnosta. Itselleen antaa merkityksiä täällä ajan maailmassa. Totuuden voi muistaa tai oivaltaa niin metsässä, kirkossa kuin baarissakin...tai ihan vain omassa sängyssä loikoillen. Se kulkee mukana kaikessa. Ajan maailma on silmänräpäys unta ikuisuuden keskellä.

Olen egossa mutta...:

Tämän takia en näe erillisyyden maailmaa ja taivasten maailmaa samana, vaan ne ovat täysin vastakkaiset asiat. Täällä ajan maailmassa kulkee ego nimeltä Jake ja Jakella on Jaken jutut ja uskomukset. Jake samalla muistaa oman todellisuutensa ja täten hänen on helpompaa hengittää ajan maailmassa. Jake muistaa että Jakella ei ole mitään hätää, koska ajan maailman jutuista ei tarvitse kantaa syyllisyyttä tai stressiä. Jaken ei tarvitse miellyttää ketään eikä varsinkaan Jumalaa. Jaken ei tarvitse tehdä hyviä töitä kelpaakseen toiselle ihmiselle tai Jumalalle. Jumala haluaisi vain että muistan Hänen viattomuutensa, ja sitä haluan itsekin koska Jake ymmärtää, että vain siten voi lopettaa muiden syyttelemisen. Täydellinen vastuunotto omasta "näytelmästä" (elämästä). 
 Jake näkee muut ihmiset viattomana eikä yritä henkistää raiskauksia, itsemurhia, joukkosurmia tai jotakin toista pahempaa tai parempaa ihmistä. Egon maailmaan kuuluu parempi ja huonompi sekä synti ja väärinteko. Jumalan maailmaan kuuluu JOKAISEN TÄYDELLINEN viattomuus.

Jake saa olla Jake. Jake saa olla ego koska Jake on ego. Nyt Jake vain muistaa oman todellisuutensa ja katsoo egon ohi viattomuuteen. Jake saa rokata ja Jake saa kokata. Jake ei yritä enää olla henkinen. Jaken ei tarvitse enää olla henkinen, sillä hän todellakin muistaa että vaikka Jake tekisi mitä, Jake kelpaa Jumalalle koska kaikki muu on vain menneisyyteen perustuvaa tarinaa. Jaken ei tarvitse pitää henkistä identiteettiä yllä eikä tarvitse olla KEHOSSA TÄYDELLINEN. Jaken ei tarvitse henkistää EGOA eikä ympäröivää maailmaa. Jaken ei tarvitse mennä vuorille meditoimaan eikä harrastaa 10 vuotta joogaa koska Jake tiedostaa että sen tekee vain EGO. Jaken tehtävänä on vain muistaa oma viattomuus. Oma ajattomuus ja ikuisuus jossakin mielen osassa joka on yhteydessä JATKUVASTI Jumalaan ja kaikkeen.

Jos koet tai näet minut ristiriitaisena näet vain egon (egosi) ja sitähän Jake toki on. Vaikka Jake onkin muistanut todellisuutensa, Jake esiintyy täällä vain Jaken hahmossa, erillisenä erillisyyden maailmassa.
Toisinaan kauttani tulee Jumalallinen muistutus, mutta kehossa en ole yhtään sen kummempi kuin kukaan toinenkaan maanpäällä kävellyt keho.
Keho haluaa nautintoa ja mieltymyksiä. Keho tarvitsee läheisyyttä, hyväksytyksi tulemista sekä maallista Rakkautta. Jake on herkkä ja kantaa oman tarinansa. Jake ei ole täydellinen eikä Jaken tarvitse sitä ollakaan. Jaken oleminen on ihmisenä olemista. Jake käyttää sanoja kommunikaation välineenä, Jake on edelleen rajallinen. Antaa Jaken olla sellainen kuin on, tämä on todellista anteeksiantoa erillisyydelle. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Jake ei ole Rakkaus, mutta Jakessa asuu Rakkaus. Rakkaus asuu siinä kohtaa mieltä jossa ikuisuuden kaiut kuuluvat. Viattomuuden osassa. Siinä olemme yhtä.

Joten sinun ei tarvitse enää sekoittaa Jakea ja Jumalaa toisiinsa. Antaa sen yhdistyminen tapahtua minussa egon ulottumattomissa. Viattomuudessa ja Rakkaudessa. Me kaikki olemme siinä yhtä. Yhtä viattomia ja täydellisiä. Vertailu ja erillisyys kuuluu vain ajan maailmaan. Jumala on ikuinen, täydellinen ja niin on sinun todellinen Itsesi. Mitää hätää ei enää ole.

Pelon ja Rakkauden maailman erottelemisen prosessin jälkeen voi maailmakin alkaa näyttytyä uudessa valossa, koska projektorin läpi katsoo nyt Ikuisuus ja Rakkaus..

Jatkuu seuraavassa numerossa.

T:"Jake"




lauantai 22. kesäkuuta 2019

Henkinen polku ei ole vain rauhaa ja harmoniaa

Tämä blogaus ei kerro kenestäkään yksittäisen ihmisen elämästä, vaan tarkastelen asioita joita olen katsellut "ulkoapäin" laajemmasta näkövinkkelistä, sekä oman egoni toimintatapaani sekä ulkoapäin tapahtuvaa toimintaa ja käytöstä. Tähän on käytetty vuosia tietoista elämää ja monenlaisia oivalluksia. Omia monttuja joista on yritetty nousta ylös. Kertaan vielä sen tosiseikan, että oikeata ja väärää tapaa olla, elää tai sanoa ei ole ja se mikä näyttää ilmenevän, sen on tarkoituskin ilmetä. Kaikki tämä saa tapahtua Rakkaudessa. Mutta mikäli haluaa kuunnella itsessään sitä hiljaista ja Rakkaudellista ääntä, se vastaa aina rauhalla ja anteeksiannolla. Kaikki muu mölinä mikä päässä kuuluu on egon ääntä. Mitä kovaäänisempi ja vaativampi ääni, sitä enemmän voit olla varma että Herra "Igorihan"(ego=oma menneisyys) se siellä mölisee. Mutta kun kerran tajuaa, että tätä kaikkea ei ole tarkoitus piilotella vaan tulla päivän valoon koska Rakkaus kestää kaiken, paluuta syyllisyyteen ei enää ole. "Kaiken se kestää" sanotaan jo Raamatussakin. 
Raamatussa ja lähes kaikissa henkisissä ja uskonnollisissakin suunnissa puhutaan kahdesta voimasta; saatanasta ja Jumalasta, helvetistä ja taivaasta, Maya harhasta ja Totuudesta, egosta ja Rakkaudesta. Puhutaan myös kahdesta valinnasta Rakkauden ja pelon välillä. On tämä kolmiulotteinen ajan maailma jossa kuolema odottaa jokaista, ja on sitten se ikuinen ja loppumaton elämä, jossa me jokainen olemme yhtä.

Henkinen polku ei ole ollut vain rauhaa ja harmoniaa, vaan se on ollut myös masentunutta, yksinäistä, iljettävää hylätyksi tulemisen tunnetta, epäonnistumisen tunnetta siitä että ei ole pystynyt olemaan täydellinen kenellekään. Elämä on näyttänyt lyövän kaikki pahimmat pelot nenän eteen ja lähes koko elämä näyttää olevan pelkkää irtipäästämistä kaikesta siitä mitä ikinä on kuvitellut rakastavansa. Rehellisen tarkastelun kautta on herännyt painajaisesta jossa riehuu sodat, sairaudet, kivut, oravanpyörä, jatkuvat ihmisuhde ongelmat, yksinäisyys, kilpailu, vertailu, triljoonat uhat, nälänhätä, negatiivisuus ja kaikki ne piilossa piilevät alitajuiset pelot, joita ei vain voi pitää piilossa. Niskassa painaa risti joka on kyhätty kokoon menneisyydestä. Taivaalta ei ole tullut Jeesusta valkoisella ratsulla ja vienyt ikuiseen nirvanaan, eikä sadat henkisen kehittämisen kirjat tuoneet valaistumista. Yksikään ihminen ei ole pelastanut minua omalta helvetiltäni.
Jos et ole herännyt kysymään kuka minä olen tässä dualistisessa maailmassa, et ole vielä herännyt. Ensin pitää tunnustaa, että tämä ajan maailma on vähän epäonnistunut.

Vasta sitten voi matka todellakin alkaa. Kun aloin kiinnostumaan mielen toiminnasta alkoi samalla matka omaan sisimpään. Aika nopeasti tajusin, että tärkeintä ei ole se mitä näyttää tapahtuvan itseni ulkopuolella, vaan se mitä ajattelen siitä.  Sitten tajusin että sekään ei ole nää niin tärkeää mitä siitä ajattelen, vaan se, että olenko rauhan tilassa. Kuka tai mikä on se, joka valitsee Rauhan? Ja mistä tuo Rauha tulee?
Egon tragedia on saada kaaosta, ongelmia ja hetken kestävää onnen tunnetta. Rakkauden tarkoitus on kokea selittämätöntä ja tarkoituksetonta Rauhaa. Se Rauha ikäänkuin tulee jostain muualta kuin omasta pienestä mielestäni. Se tulee ykseydestä, ajattomuudesta, omasta todellisuudestani. Se on täysin riippumatonta mistään mitä arjessa tapahtuu. Ego haluaa hetken kestävää täyttymystä arjessa eikä sekään väärin ole, mutta todellinen onnellisuus tulee pelikentän ulkopuolelta.

Egon "rakkaus" on aina ohikiitävää. Se muodostuu ajatuksista, odotuksista, tunteista, vertailusta, kehollisesta nautinnosta eikä tämäkään ole väärin. Sitä voi kutsua inhimilliseksi ihmisen elämäksi kehossa, mutta jos puhutaan todellisesta Rakkaudesta on osattava erottaa toisistaan egon kaaos ja Rakkauden tuoma rauha. Todellista henkisyyttä ei voi maallistaa, taivasta ei voi kehollistaa. Rauha on kuitenkin valintana -mielessä-. Tosin olen kokenut, että en voi kokea rauhaa, jos en ensin kohtaa omia demonejani. Ne on tuotava Rakkauden eteen, sillä siinä ne sulavat Rauhaksi. Samalla se osoittaa sen, että LUOTAN Rakkauteen niin paljon, että en enää pelkää kohdata omia uskomuksiani.

Henkisyyttä siinä mielessä kuin itse olen oivaltanut, ei voi sekoittaa maalliseen elämään. Miksi? Koska ego elää omaa elämäänsä. Ego rakensi ajan maailman, loi uskomukset ja teki kehon joka sairastuu ja kuolee. Tekisikö täydellinen Rakkaus sellaista? Katso maailmaa, loisiko Rakastava Jumala sellaista?
Jos vastaat kyllä, et ole vielä kokenut kuolemaa, sairauksia, raiskatuksi tulemista tai pahaa yksinäisyyttä. Olet ehkä vielä kultalusikka suussa omissa kuvitelmissa siitä, että kehon elämä on täydellistä ja kuolematonta. Jumalan täydellinen Rakkaus on paljon suurempaa ja sinulla on linkki täydelliseen Rakkauteen. Nyt muistelemme sitä. En lupaa sinulle materialistista tai kehollista nautintoa, mutta teen sen suurimman mihin kehollisetkin nautinnot yrittävät tähdätä, eli palata takaisin alkuasetuksiin eli Rakkauteen, täydelliseen viattomuuteen, omaan todelliseen mieleen jossa olemme yhtä.

Maailmaan alkaa suhtautumaan ihan eri vinkkelistä kun rauhan tunne lisääntyy. Maailman alkaa näkemään "unena" jossa ihminen kuvittelee olevansa erillinen. Jotkut puhuvat pelikentästä tai näytelmästä. Jeesuskin sanoi jotenkin näin "antakaa anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät". Miten unessa kulkeville ihmisille voisi olla vihainen tai kantaa kaunaa? He eivät tiedä mitä tekevät. He vain näyttävät kivittävän ristillä, mutta todellisuutensa on viaton. He ovat unessa, omassa tiedostamattomassa mielessä, jota hallitsee pelko, kuvitelma pelosta. Kun herää, valaistuu tai oivaltaa, maailma ei näytä enää samalta, vaikka se näyttääkin ihan samalta. Kukaan ei ehkä ikinä tiedä, että olet oivaltanut jotain suurta ja mahtavaa, eikä sillä ole väliäkään. Olet oivaltamassa täällä todellisen Itsesi takia. Tee se, mihin sinut laitetaan, mutta älä tuomitse muiden polkuja, niilläkin on oma tarkoituksensa.

Kun katson egon näytelmää, se näyttää hassulta ja mielenkiintoiselta. Tosin oivalluksen portilla porttien ovien avaaminen on helvetin pelottavaa. Sitä ei oikein tiedä mihin on menossa. Takaisin ei voi enää mennä ja uusi on tuntematon. Se uusi on todellisuus josta olen alunperin lähtenytkin rakentamaan ajan maailmaa. Alkulähde tai nollapiste. Mistään muusta ei tarvitse luopua kuin omista esteistä Rakkauden edessä. Rakkaus on ikuinen ja täydellinen, mutta uskomukseni ja pelkoni eivät ole. Todellisessa Rakkaudessa ei voi pelätä ikuisesti, koska se on vain ohimenevää. Ego ei tiedä mitä Rakkaus on, enkä aio sitä nyt tietää, mutta voi vain LUOTTAA että sitä me olemme jokainen.

Egomieltä on ollut mielenkiintoista seurata. Ja jos on herännyt haluamaan edetä Rakkauden oivaltamisessa, tajuaa että ketään muita ei voi muuttaa, ja että kaikki mikä näytää tapahtuvan ulkopuolella on vain omaa näytelmää, omaa uskomusjärjestelmää, omaa uskomusta, omaa unta. Katselemma aina omia uskomuksiamme. Annamme anteeksi aina vain itsellemme. Omille ajatuksillemme. Ensin pitää katsoa peiliin jotta voi parantua omista uskomuksista.

Se että rupeaa henkiseksi ihmiseksi aika monesti tarkoittaa vain sitä, että siitä saadaan lisää kivaa eikä olla valmiita kohtaamaan omaa uskomusjärjestelmää eikä varsinkaan purkamaan sitä. Rakkaus on aina sama, mutta uskomukset siitä muuttuvat, tämä osoittaa uskomukset rakkaudesta harhaksi.
Ihmisuhteet on hyviä pelipaikkoja kohdata omat pelot ja epävarmuudet. Kaikkea ei tarvitse kuitenkaan kestää, kunhan oivaltaa että ne pelot eivät ole totta. Anteeksiantoa voi olla sekin, että en enää tarvitse tätä draamaa. Kukaan ei todellisuudessa tiedä mikä minulle on hyväksi, joten voin taas vain luottaa ja tarvittaessa päästää irti. Ei ole syntiä päästää irti siitä mikä ei enää ole "minua varten".

Henkisyyttä voi käyttää ihmissuhteissa aseena toista vastaan ja suojautumisena todellisuudelta. Esim. siten, että yrittää opettaa toista paremmaksi ihmiseksi: "sinä olet sellainen ja sellainen", "sinun pitää oivaltaa se ja se", "Nii säki teet niin", "et sinä nii täydellinen ole", "katso peiliin", "sinä ärsytät minua", "et ole sen arvoinen", "kun olin hyvä sinulle, niin nyt sinun on oltava minulle", "sinä olet väärässä, minä oikeassa". 
On niin helppo nähdä toisen väärä toiminta ja unohtaa sen, että kumman valitsen, Rakkauden vai pelon?
Toinen ihminen nähdään egon pelastajana ja täydentäjänä omalle menneisyydelle jossa on aukko jota kukaan ihminen ei voi täyttää. Menneisyyden aukko, jota ei tässä hetkessä ole olemassakaan. Yritetään täydentää omia kuvitelmia ja kun väistämättä se on mahdottomuus, tulee lisää kuviteltuja ongelmia. Tulee pettymys omia odotuksia kohtaan. Ihminen voi pettyä vain omiin odotuksiinsa. Kun tämän oikeasti tajuaa, siinä vapauttaa kaiken Rakkauteen. Todellista anteeksiantoa-itselle.

Tätä on hyvä käyttää aina kun toinen ärsyttää; kysy kuka on taas paikalla? No minä. Aina kun jotain näyttää tapahtuvan OLEN PAIKALLA. Kuka sitä katselee? Kuka on paikalla? Kuka on katsomassa tätä "unta"? No minähän se! Missä se ongelma sitten näyttää olevan? Homma ei edisty jos aina näkee ongelmat itsensä ulkopuolella, näin uni vain jatkuu.
Ego haluaa päästä helpolla ja ulkoistaa oma ongelma ulospäin eli projisoi lisää unta. Todellinen henkisyys ottaa vastuun vain itsestään. Ei helppo homma. Ehkä siinä työssä on pakko luottaa johonkin korkeampaan voimaan, sillä EGO itse ei anna mitään anteeksi. Tarvitaan kvantti anteeksiantoa. Jos annat anteeksi sen, että toinen teki väärin, vahvistat vain erillisyyttä ja sitä että toinen teki väärin. Samalla unohdat että KUKA OLI PAIKALLA kun vääryys näytti tapahtuvan?
Rakkaus ei tietenkään näe vääryyttä, vaan kokee rauhaa ja viattomuutta oman Rauhansa kautta.

Henkisyydestä tosiaankin voi saada uuden pelikentän ja näin maailma ja taivas taas sekoitetaan toisiinsa. Pelikentän jossa on omat säännöt:

Henkisen ihmisen pitää kuunnella vain kivoja ja ihania asioita.
Henkisen ihmisen pitää pukeutua kuin henkinen ihminen pukeutuu.
Henkisen ihmisen pitää sulkea telkkari ja sosiaalinen media jotta negatiivisuus ei häiritse mielenrauhaa.
Henkinen ihminen hengailee vain henkisten ihmisten kanssa (kunnes tajuaa että samat ongelmat sielläkin, ehkäpä vielä näkyvämmät).
Henkinen ihminen karttelee negatiivisia ihmisiä ja näin erillistää itsensä muista.
Henkinen ihminen näkee itsensä viattomana, mutta toiset ovat syntisiä ja tekevät väärin.
Henkinen ihminen ei saa polttaa tupakkaa tai juoda alkoholia tai jotain muuta syntistä.
Henkinen ihminen karttelee raskasta ja agressiivista musiikkia, koska meditaatio musiikki on henkisempää.
Henkinen ihminen ei voi syödä lihaa, sillä se on murha.
Henkisen ihmisen täytyy mennä vuorille kohtaakseen Jumalansa.
Henkisen ihmisen täytyy elää elämää minimalistisesti sillä materia on pahasta.
Henkisen ihmisen on näytettävä vain hyvät puolet kelpaakseen.
Henkinen ihminen ei saa tuntea negatiivisia tunteita.
Henkinen ihminen toimii vain auttaakseen muita.
Henkinen ihminen on vain Rakkautta täynnä ja onnistuu kaikessa maallisessa.
Henkinen ihminen on varakas.
Henkinen ihminen ei saa olla heikko ja herkkä.
Henkinen ihminen kokee yliluonnollisia asioita.
Henkisellä ihminen on suureksi hyödyksi ja hänen on hieman uhrattava itseään maailmalle.
Henkinen ihminen tahtoo muuttaa maailman paremmaksi paikaksi.
Henkisten ihmisten keskinäinen kemia on aina vain harmoninen ja onnellinen.
Henkisen ihmisen täytyy valaistua jotta olisi Rakkauden ja Jumalan arvoinen.
Henkinen ihminen ei saa tuntea visuaalista ja seksuaalista vetovoimaa.
Henkinen ihminen ei saa tuntea väsymystä eikä epävarmuutta.
Henkinen ihminen palvelee toisia (erillisiä ihmisiä).

Kaikki tuo ja paljon muuta. Se kaikki kuuluu ajan maailmaan (uni, näytelmä) ja se saa tapahtua tai olla tapahtumatta. Pääasia, että osaa erottaa että ikuinen Rauha ja Rakkaus on jokaisen "syntymä oikeus" ja se tulee jostain muualta kuin ajan maailmasta. Henkisesti oivaltanut ihminen voi toimia pankinjohtajana tai raksalla. Se voi olla sinkku tai parisuhteessa. Se voi syödä ilman syyllisyyttä ja pelkoa lihaa ja vieläpä Rakastaa ja siunata sitä. Ei ole väliä mitkä on ihmisen MIELTYMYKSET, hän voi olla silti vaikka valaistunut. Kun pelko ja syyllisyys vähenee, on enemissä määrin riippumaton muodon maailmasta, asiat voivat olla "ihan sama" tai "ei ihan sama" mutta se kaikki on "ihan sama" totuuden kannalta. Hänellä voi olla suora yhteys Jumalaan eikä Jumala tuomitse ajan maailmassa taaplaavaa ihmistä. Vain ihminen voi tuomita itsensä. Kehossa olemisessa on rajansa, eikä ego ikinä tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. On nöyryyttä muistaa armon voima. Kaiken voi antaa anteeksi, koska MINUSSA ANNETAAN ANTEEKSI.

Voit siis olla mikä tahansa kuvitteletkin olevasi ja olet silti täysin rakastettu. Rakkaus vapauttaa, Rakkaus ei tuomitse eikä se halua olla oikeassa. Ehkä nyt halusin olla oikeassa, mutta niin ei tarvitse olla. Ehkä nyt halusin olla oikeassa mutta sehän onkin "ihan sama", sillä olenhan Rakkauden arvoinen ollut aina ja ikuisesti, sinäkin olet. Me olemme.

T:Jake








perjantai 21. kesäkuuta 2019

Maailman kaunein ja romanttisin Rakkaustarina



Paljon olen lueskellut kirjoituksia, kirjoja ja blogeja siitä miten Rakkauden ansaitakseen pitää tehdä sitä sun tätä. Paljon olen tavannut ihmisiä jotka ulospäin näyttävät tajunneen Rakkauden merkityksen, mutta sisällä huutaa joku tyhjyyden osa jota tarvitsisi täyttää tai ainakin mennä sitä kohti. Itse huomaan sen kohdan itsessäni joka haluaa tulla hyväksytyksi ja kuulluksi. Kuinka helposti länsimaisen tavoittelu ja täyttymys kulttuurin voi siirtää henkisyyteen ja muuttaa se henkiseksi materialismiksi. Ikinä ei ole hyvä. Ehkä pienen oivallushetken on hyvä, kunnes taas ego huutaa: "enemmän!", "on oltava jotain muuta!". Läsnäoloakin pitää olla enemmän, vaikka koko elämä on silkkaa 100 % läsnäoloa, tapahtui sitten mitä tahansa. Sama Rakkauden kanssa, ego huutaa Rakkautta, mutta siltä jää huomaamatta että kaikki on silkkaa 100 % Rakkautta, tapahtui mitä tapahtui.
Ego haluaa kehittyä, mutta Rakkaus vain ON.

Olen ollut koko elämäni tavallani ja toisella totuuden ja ihmissuhteiden etsijä, joten tiedän mistä puhun. Jokainen sudenkuoppa on tullut koluttua käytännössä omassa mielessä ja kaikki tämä on aina tapahtunut 100 % Rakkaudessa, sanoi ego mitä tahansa. Sitä mitä Rakkaus on, en pysty kuvaamaan, koska se on joka kaikki tai ei mitään. Ego ei kykene kuin tarinoimaan siitä, kuten nyt teen. Ego haluaa erillistään sen mikä on täydellistä, mutta siitä syntyy vain vertailua ja rakkaudettomuutta. Ego pystyy kuvailemaan Rakkaudenkin vain menneisyytensä pohjalta. Tämäkin jää kovin rajalliseksi viitteeksi. 
Kuvittelen oivaltaneeni, että Rakkautta ei voi pirstaloida pieniin osiin ja sitten vertailla niitä osia keskenään, eikä Rakkaus ole yhden omaisuutta, mutta toinen jää siitä jotenkin vaille. Se olisi epäreilua ja ristiriitaista. Se uskomus kuuluu sodan ja kuoleman maailmaan. Rakkaus kuitenkin sallii tämänkin tapahtuvaksi, koska niin suuri Rakkaus on. Se nousee dualismin yläpuolelle kertoakseen, että et ole pelkkä kehosi. Voi olla että rakkaus ei tiedä tästä "unesta" yhtään mitään ja siinä onkin se vapaus ja täydellisyys. Rakkaus on jokaisen todellisuus, oli ennen kehon syntymää, on kehon aikana ja sitten kun keho näyttää kadonneen ikuisuuteen. Rakkaus vain ON. Jos romanttinen ihmisuhde alkaa, Rakkaus ei ilmesty vasta sitten, eikä se katoa toisen ihmisen mukana. Mistä moinen uskomus onkaan peräisin? Elokuvista ja kirjoista? Uskon että ihmissuhteiden vaikeus johtuu tästä uskomuksesta, että sen pitäisi olla tietynlaista jotta se onnistuisi. Maailman romanttisin ja kaunein aito Rakkaus ei katoa ikinä, ei minkään asian tai kokemuksen mukana. Rakkaus ei ole ajan rakentama tomumaja, vaan ikuinen ja täydellinen, jota me jokainen olemme. Ensin on hyvä löytää Rakkaus itseä kohtaan ja katsoa vasta sitten pysyykö tasapaino muiden kanssa. Jos ei pysy, Rakkaus ei kadonnut silläkään välillä, joten nou hätä. Olet aina Rakkauden arvoinen.

Kuinka paljon käytämme mielen energiaa siihen, että etsimme ajan maailmasta Rakkautta ja täyttymystä? Huiman määrän. Meditoimme, luemme, etsimme parisuhdetta, seksiä, läsnäoloa, tavaroita, taloja, autoja, guruja, muruja, humalaa, sosiaalisuutta, yksinäisyyttä, hiljaisuutta, ravintoa, koulutusta, muotivaatteita, festareita, esikuvia, henkisiä polkuja. Haemme extreme kokemuksia, haaveilemme, luomme päämääriä, tulemme uskoon, liitymme ryhmiin ja jengeihin. Luomme uusia identiteettejä ja muokkaamme kehoja. Haluamme olla hyvä työmiehiä ja saada hyvää palautetta. Luemme kirjoja ja kaikenlaisia itsensä kehittämisen opuksia. Haluamme tietää ja pitää kontrollissa asioita. Olemme luoneet mielikuvan Rakkaudesta, jota kohti sitten juoksemme pää kolmantena jalkana. Urheilemme ja murheilemme. Haluamme olla kuuluisia ja suosittuja. Etsimme ja näännymme. Yksikään erillinen valinta tai asia ei kuitenkaan kumoa toista asiaa suhteessa Rakkauteen. Kaikki tapahtuu Rakkaudessa joka hetki. Sinun ei tarvitse näännyttää itseäsi, ellet niin halua. 
Nyt eletään sosiaalisen median aikakautta, joten tyhjyyden tunteen voimistuminen on erittäin helppoa. Jatkuvasti listoja, siitä miten olet hyvä mies tai nainen ja miten saavutat henkisen kliimaksin. Samalla ne kertovat miten viturallaan kaikki on. Se kumpuaa tyytymättömyydestä ja siitä että jokin on mennyt pahasti pieleen. Se kertoo siitä miten huono nainen tai mies olen. Ennen kuin teet tunnelukko testin tai kuuntelet läheisesi tulkinnan sinusta, muista kuka todellisuudessa olet joka hetki. Olet 100 % Rakkaus. Kelpaat sellaisena kuin olet, et välttämättä erilliselle mielelle (menneisyyden tarina joka kertoo vain itsestään) joka vertailee, mutta Rakkaudelle kelpaat aina ja ikuisesti. Se on maailman kaunein Rakkaustarina. Koko menneisyytesi reppu lasketaan maahan tämän suuren ja maailman romanttisemman Rakkauden edessä. Todellisen Rakkauden edessä KAIKKI ON ANNETTU ANTEEKSI ja vapautettu! Tämän Rakkauden edessä jokainen kivi on käännetty eikä mitään salattavaa enää ole. Sen Rakkauden edessä olet täysin alaston ja täysin hyväksytty ilman ensimmäistäkään epäilystä tai kuvitelmaa.

Kuinka helposti sekoitamme Rakkauden tekoon, mutta samalla unohdamme, että toisen hyvä teko voi olla jollekin huono teko (kokonaisuuden kannalta kaikki hyviä tekoja), ja toisen huono teko voi palvella jonkun elämää käänteen tekevästi. En siis voi koskaan enkä missään tilanteessa tietää pienen mieleni kautta mikä teko on kenellekin hyväksi ja mikä huonoksi. Jos katsoo jokaista ikävääkin tapahtumaa omalla aikajanallaan, voin sanoa että sen kuuluikin tapahtua jotta heräisin unestani. Tämän ajatuksen hyöty on viattomuus ja syyttömyys. Anteeksiantoa. Jos katsoo laajasta näkökulmasta asioita huomaan, että jos kumarran jollekin niin pyllistän jollekin toiselle. Tätä on todellinen nöyryys.

Kyse ei ole siitä, että ei saisi elää ja olla täällä ajan maailmassa, haluan vain sanoa sen, että Rakkaus on kaiken takana ikuisena ja täydellisenä ja siinä on meidän yhteinen Rakkautemme ja totuutemme. Tästä sanomasta ei ole kenellekään yhtään mitään haittaa. Jos olet ylipainoinen eikä vastakkainen sukupuoli näe sinua tai jos olet köyhä rahallisesti tai sairas, Rakkaus ei tietenkään ole unohtanut sinua. Olet ehkä itse unohtanut Rakkauden ja ehkä siksi saatat kokea sairauden, yksinäisyyden ja köyhyyden huonona asiana. Olet samaistunut sairauden ja puutteen identiteettiin. Luulet että olet se. Kaikki mikä tulee ja menee, on kaukana todellisuudesta.

Tietysti meillä jokaisella on omat mieltymyksemme, halumme ja kuvitelmamme. Teemme asioita ja toteutamme itseämme kukin tavallaan ja se on myös 100 % oikein! Väärää tapaa ei ole. Ainut edukas ajatus on muistaa, että Rakkaus sallii kaiken tapahtuvaksi ja ainut todellinen ja kaunein suhde on suhde Rakkauden kanssa joka on aina kanssamme, tapahtui mitä tahansa. Rakkauden tietää siitä, että se ei koskaan ARVOSTELE tai TUOMITSE, ei itseä eikä toisia. Rakkaus on kaiken tuollaisen vertailun "yläpuolella" (tai alapuolella tai sivulla, ihan miten vain ;-)
Tämä oivallus tekee meidät vapaiksi. Jos ajattelet, että että jokin ihminen tulee ja tekee sinut onnelliseksi, se onni ei ole rakennettu vakaalle pohjalle, vaan se on egon stragedia. Pienen mielesi kuvitelma siitä, mitä tarvitsen jotta olisin onnellinen. Onko kukaan koskaan täyttänyt sinut lopullisesti? Jos on niin tahtoisin tavata tämän ihmisen. Huono asia ei tietenkään ole se, että haluaa itselleen kokemuksena hyviä kokemuksia. Ne ovat muistoja Jumalasta (voit käyttää toistakin sanaa), todellisesta Rakkaudesta. Ohikiitäviä hetkiä muistaa kuka todellisuudessa on.

Muista että maailman kaunein ja romanttisin Rakkaustarina on tarina todellisen Itsesi kanssa. Se Itse on jokaisen omaisuutta ja voi vain luoda Itseään lisää ikuisesti. Se Rakkaustarina ei lopu koskaan. Tämä ajan maailma loppuu ja jokainen erillisen ihmissuhteen tarkoitus on vain opettaa sitä, että olet loppumaton Rakkaus. Kuvitelmat ja odotukset katoavat, mutta Ikuinen Rakkaus ei lopu koskaan.
Sinä olet maailman kaunein ja romanttisin Rakkaustarina Itse.

Miten tämän maailman kauneimman Rakkauden voi sitten muistaa? 

Huomaamalla ja päästämällä irti kaiken sen, mitä olen "rakentanut" sen eteen. Uskomuksia, kuvitelmia ja tarinoita. 
Heti kun synnyin tänne, se kollektiivinen uskomusjärjestelmä alkoi kertomaan yksilöiden taholta mitä olen ja mitä minun kuuluisi tehdä, jotta olisin hyväksytty ja rakastettu. Vanhemmat, hoitopaikka, leikkikoulu, kaverit, koululaitos, yhteiskunta, poliitikot, televisio, mainokset, elokuvat, biisit, esikuvat, parisuhteet, uskonnot, kokemukset jne. Jokainen tapaamani ihminen on valmis kertomaan oman tulkintansa siitä kuka tai mikä minä olen. Missä teen tai sanon väärin tai oikein. Nykyään sosiaalinen media tekee sitä työtä myös. Kuinka monessa intiimissä ihmisuhteessa olen kuullut olevani sitä ja tätä. Jos kuuntelen omaa sisäistä ääntäni, se leimataan helposti ehdottomuudeksi. Pitäisi unohtaa oman itsen polku ja nukahtaa toisen tarinaan. Jos teen omasta mielestäni Rakkauden osoituksen olemalla rehellinen, sitä ei aina haluta nähdä ja se on ok. Jatkuvasti törmään omiin mielikuviini, joita murskataan tuhannen kilon Rakkauden kuulapallolla.
Rakkauden voi muistaa siten, että oivaltaa, että en ole tämä enkä tuo. Rakkaus on tämän kaiken takana viattomana ja täydellisenä, eikä se ole mikään yksittäinen teko eikä se tule "sielunkumppanin" mukana. Jos se tulisi, tällä olis voima myös viedä se. Todellista Rakkautta ei voi viedä kukaan tai mikään. 
Jokainen uskomus revitään juuriltaan (menneisyyden painolastia kevennetään), ei rajusti mutta lempeästi, vaikkakin se saattaa joskus tuntua rajulta mikäli ei ole halukas päästämään irti. Jokainen elämänkokemus on siunaus tällä polulla. Elämällä on uusi tarkoitus. Muistaa kuka minä todellisuudessa olen. 
Minä olen maailman kaunein ja romanttisin Rakkaustarina Itse, sinäkin olet. Me olemme.

Hyvää juhannusta ajassa ja ikuista tätä hetkeä ikuisuudessa.

T:Jake




sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kuvittelin vain koko jutun.


Meillä NÄYTTÄÄ olevan erilaisia ajatuksia ja uskomuksia. Meillä NÄYTTÄÄ olevan erilaisia luonteenpiirteitä ja erilainen menneisyys. Me NÄYTÄMME olevan erilaisia ja erinäköisiä, mutta TOTUUS on kaikille sama. Tätä ego ei ikinä kerro, vaan ego haluaa nähdä pirstaleisen, yksinäisen ja erillisen maailman jossa vallitsee tuomitseminen, vertailu sekä hyökkääminen. Ego haluaa että nukahdat tähän uneen.

Tämä ajan maailma perustuu erilaisuuteen ja jakautumiseen. Erillisyys ja jakautuminen aiheuttaa hyökkäämistä toista uhkaavaa erilaisuutta kohtaan. Ei ole väliä sillä, että onko kyse yksilöstä vai jengistä, puolueista vai joukkueista. Ei ole väliä onko kyse eri maista tai jopa eri planeetoista. Ei ole väliä onko kyse eri uskonnoista tai poliittisista näkökannoista. Jopa rakastavaisten välille tulee puolustus ja hyökkääminen. Syyllisiä on haettava ulkopuoleltaan aina ja jatkuvasti. Egolle eli menneisyyteen perustuvalle ajattelu rakennelmalle ei ole väliä että otetaanko fyysiset aseet käyttöön vai tapahtuuko hyökkäämis/puolustus omassa mielessä salassa muilta erillisiltä mieliltä.Tätä on hyvä miettiä rehellisesti hetki ennenkö jatketaan....

Täällä ajan maailmassa kaikki näyttää jakautuvan. Lähes jokainen kokee täällä ennemmin tai myöhemmin yksinäisyyttä, syyllisyyttä ja uhrina olemista. 
Jopa kello tikittää pirstaleisesti eri ajassa ympäri maapalloa; vuodet, päivät, tunnit, minuutit ja sekunnit. Aika koetaan eri tavoin ja erilaisia ajatuksia vertaillaan ja mitataan. Maapallon jos näkisi avaruudesta niin että sieltä katsoessa näkisi jokaisen ristiriidan ja sodan, muuta ei näkyisikään. Niin sotaisa pallo tämä on. Jokaisen erillisen mielen pään sisällä on jatkuva sota.

Herätys!

Asian hyvä puoli on se, että omassa mielessä voi tehdä valinnan pelon tai Rakkauden välillä. Maailmaa ei tarvitse lähteä muuttamaan mieleisekseen, sitä on täällä tehty jo vuosisatoja ja tässä on tulos. Ihmisten tarve olla oikeassa aiheuttaa vain uusia sotia ja uusia erilaisia uskomuksia. Jokaista ulkoista asiaa kohtaan voi valita uuden ajatuksen tai sitten on samaistumatta jokaiseen ajatukseen. Omia uskomuksia tarkastelemalla ja kyseenalaistamalla voi matka mielenrauhaan alkaa. Omasta mielestä lähtee todellinen muutos joka saattaa heijastua maailmaankin.

Nyt kun en enää tullut projisoimaan maailmaa, erillisiä kehoja ja tarinoita, tulinkin muistamaan kuka todellisuudessa olen. Tulin muistamaan sen, kuinka viaton ja täydellinen olen. Enää en katso "veljeäni" kilpailijana, uhkana tai ihmisenä joka pelastaisi minut kauhealta menneisyydeltäni, vaan löydän täydellisyyden itsestäni. Oman viattomuuteni, sinun avullasi.
Nyt voin nähdä ympäristöni viattomana "unena" josta herätään todellisuuteen, Rakkauteen.
Nyt näkee maailman asiana jolle annetaan anteeksi ja se vapautetaan omassa mielessä. Erilaisuus muuttuukin rikkaudeksi ja erilaiset muodot näytelmän lavasteiksi.
Toinen näennäisesti "erillinen sielu" osottautuukin yhdeksi samaksi mieleksi jota me jokainen olemme. Erilliset kehittyvät sielut osottautuukin vain tarinaksi joka pohjautuu vain erillisyyteen ja menneisyyteen.
Erilaiset polut ja kokemukset osottautuukin poluiksi jotka vievät jokaisen samaan paikkaan. Takaisin alkulähteeseemme joka on NYT. Henkinen kehitys osottautuukin vain dualistisen  maailman egon kehittymiseksi. Oman tarinan kehittyminen josta täydellisyys ei tiedä yhtään mitään. Rakkaus ei kehity, koska se ei ole alunperinkään epätäydellinen. Jos Rakkaus ei ole epätäydellinen, miksi minunkaan tarvitsisi sitä olla. Pohjimmiltaan olemme yhtä. Enää meidän ei tarvitse kilpailla ja sotia keskenämme.

Elämänpolku on Rakkauden muistamista. Epätäydellisyyden ja katoavaisuuden läpi katsomista. Erillisyyden maailma on auttamassa minut takaisin kotiin, josta en ole koskaan lähtenytkään. Kuvittelin vain koko jutun.

Jake