sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Facebookin sielunmaisemaa

Facebook, tuo niin paljon puhuttu sosiaalisen median paikka joka ansaitsee kyllä ainakin yhden mietiskelyn blogauksen merkeissä.

Facebook oman tietoisuuteni kautta katsottuna on kuin koko maailma pienoiskoossa.
Facebookissa on nähtävissä koko dualismin kirjo monine ulottuvuuksineen. On paljon kaikenlaista. Kivaa ja ei niin kivaa. On monenlaisia ihmisiä ja monenlaisten ihmisten monenlaisia käyttäytymisiä. Mutta ennenkö lähden purkamaan tätä ihanan kauheaa paikkaa tarkemmin, niin voisin hieman alustaa miksi näen tämän yhteisön elämän peilinä.
No ensiksikin eikös ole aika mahdottoman hupaisaa ajatella että ihmisillä on kädessään pienet "tietokoneet" joita tuijotellaan busseissa, odotushuoneissa, kauppa jonoissa, kävelyllä, ravintoloissa..joka paikassa. Näissä pienissä tietokoneissa ei ole mitään johtoja eikä missään ole sellaista yhtä suurta paikkaa missä ja mistä tämä facebook tapahtuu. Se näyttää olevan näissä tietokoneissa sisällä, mutta ei se siellä ole. Se näyttää jakautuneen miljooniin eri koneisiin ja näyttää siltä että olisimme siellä sisällä. Sinne sisälle on rakennettu uudet kuvat meistä ja esiinnymme siellä "ihmisinä" tai siis hahmoina jotka eivät vastaa todellisuutta mitenkään (mikä on todellisuus tällä tasolla?). Olemme facessa identiteettejä joita kuvittelemme olevamme ja toivomme että toinenkin näkisi minut sellaisena kuin haluan hänen näkevän. Me päivitämme sinne asioita harkiten tai sitten olemme vain uteliaita tarkkailijoita, mutta varomme olemasta jotain mitä emme halua olla. 
Kaikki tämä tapahtuu vain mielessämme. Omassa mielessä. Tämä facebook on kuin vertauskuva elämälle. Me hengailemme itsemme kanssa. Rakastamme itseämme, taistelemme itseämme vastaan ja projisoimme kaiken facebookiin tai johonkin muuhun sosiaalisen median formaatteihin. Ihan niinkuin ennen vanhaan oli kylätappeluita. Nyt ne tappelut käydään enemmänkin jossain mielessämme. Näen sen vain hyvänä asiana. Olemme saaneet suuren mahdollisuuden oivaltaa että KAIKKI pohjimmiltaan tapahtuu vain mielessä.

Toimintaa näyttää aina edeltävän ajatus, mielikuva. 
Facekäyttäytymisiä on monenlaisia. Joku pelkää päivittää avoimesti omat asiansa, joku päivittää sen toivossa että saisi mahdollisimman paljon tykkäyksiä muilta. Joku tykkää pitää facebookia jäteastiana, joku pitää sitä viihdepaikkana linkitellen vain omia harrastuksiin liittyviä asioita. Joku "ei ole koskaan paikalla" vaikka haluaakin nähdä kaiken mitä siellä tapahtuu. Joku ei ole halunnut koskaan liittyä facebookiin, joku on siellä aina. Minusta on ollut hauskaa huomata miten sama ihminen joka livenä ottaa osaa keskusteluun ei facebookissa ole mitään mieltä tai sitten varoo päivittämästä mitään henkilökohtaista. Saattaa se olla toisinkinpäin.
Kaikki tämä moninaisuus on vain neutraalia. eikä ole tietenkää oikeaa tai väärää tapaa. On vain tapoja joita on hauska seurata.
Itse oivalsin jo Facebookin alkuaikoina että nyt saan SUUREN mahdollisuuden kasvaa henkisesti tai siis saan seurata omia reaktioitani, pelkojani ja jopa sisäistä "narsismiani".
Kun tulin facebookiin niin egoni koki mahtavia fiiliksiä kun kaveripyyntöjä ropisi. Oli mahtavaa kun pystyi seuraamaan vanhojen ja uusien ystävien päivityksiä. Oli mahtavaa kun sai toteuttaa itseään ja olla parrasvaloissa. Sitten vähitellen minua alkoi ärsyttämään se oman kuvan kohottaminen sekä tykkäyksien haaliminen. Itsekkyys nosti päätään itsessäni koska näin sen ympärilläni. Lähdin pois. En kestänyt katsoa itseäni, alitajuista "vihaani", pelkoani.
Tulin kuitenkin takaisin uudella asenteella. Ymmärsin että nyt minulla on mahtavat mahdollisuudet harjoittaa anteeksiantoa itseäni ja muita kohtaan. Opetella erilaisuuden hyväksymistä. Käyttää peiliäni oman ITSENI ymmärtämiseen siinä mittakaavassa kuin se on mahdollista. Monenlaisten fiilisten jälkeen annan sen vain tapahtua eikä minua ärsytä facessa juuri mikään (paitsi eläinkidutus videot...). 
Jos joku linkkaa"mitä vittua" sivuston uutisia tai joku kertoo vain kivoja asioita (sitaatteja, kissavideoita, tai sitten musiikkivideoita kuten itse teen), ymmärrän että tämä on vain elämää. Näin se vain ilmenee täällä. Kyse ei ole asioiden maton alle lakaisemisesta vaan katselemisesta. Antaa elämän ilmetä sellaisena kuin se ilmenee. Ei se tuomiota kaipaa. Ne kaikki toimintatavat ovat kuin ajatuksiani jotka vain ilmenevät eteeni. Minusta on mahtavaa erilaisuus, moninaisuuden rikkaus. Se ei ole enää uhka minulle. Minun ei tarvitse sulkea mitään pois. Päivitän täysin spontaanisti välittämättä siitä mitä mielikuvia se muissa ihmisissä (hahmoissa) herättää. Usein jätän myös asioita päivittämättä koska olen sen kyseisen asian jo hetken päästä unohtanut. Joskus saatan jättää päivittämättä jotain epävarmuudestakin, mutta silloin VAIN huomaan sen ja se riittää,;-)
Facebook antaa mahdollisuuden oivaltaa suuri asioita ihmisluonteesta ja elämästä.
Suurin oivallukseni on se, että tämä kaikki näyttää tapahtuvan ulkopuolellamme mutta se tapahtuukin mielessä.

Homman pointit:
- Facebook on hyvä itsetutkiskelemisen paikka
- Facebook on hyvä anteeksiantamisen paikka
- Facebook on omien riippuvuuksien osoittaja
- Facebook on hauska "viihdekeskus"
- Facebook on maailma pienoiskoossa
- Facebook on omien pelkojen kohtaamisen peili
- Facebook on hyvä jakamisen, laajentamisen paikka
- Facebook on hyvä hyvien ja rakentavien asioiden paikka
- Facebook on tämän ajan kuva
- Facebook on hyvä ymmärtämisen harjoitus paikka

- Facebook ei ole MINÄ, vaan se on minun sisäisen maailmani peili, joka on laajentunut harhaiseksi kollektiiviseksi maailmaksi. Kollektiivinen maailma joka koetaan yksilötasolla. Ajatuksia, pelkoja, tunteita, asioita tulee ja niitä menee. Olen kuin meditoiva facebookkaaja ;-) Tällaista elämä ON.

Facebook on myös hyvä paikka ymmärtää miten moneen osaa mieli näyttää pirstoituneen. Facebook on hyvä paikka yksinäisille, koska se tuo tunteen että ei ole yksin. Facebook voi olla myös hyvä luovuuden paikka. Sitten on vielä se yksäri osasto, josta monetkaan asiat eivät kestä "päivän valoa". Se on kuin symboli alitajuisille asioille.
Kuka mitenkin tarvitsee tasapainotusta mieleensä. Yksinäiset saavat huomiota koska jokaisen päivitys on tasavertaisena nähtävillä. Jos olet super ujo niin suosittelen että menet hieman mukavuusalueen ulkopuolelle ja päivitä itsestäsi jotain. Jos olet super ekstrovertti niin ole välillä vain tarkkailija. Jos olet super introvertti, niin tuo itsestäsi jotain ulos päivänvaloon, ja huomaa että siihen ei kuollutkaan eikä omissa jutuissasi ollut mitään pelkäämistä. :-)

Tällaisia ajatuksia minulla heräsi aiheesta Facebook. Face ei ole niin huono asia kuin joskus saattaa siitä kuulla. Se on mahtava sosiaalisen median paikka. Hyvä renki mutta huono isäntä. Ei se mitä siellä on, mutta se miten sitä katsoo. Liiallinen faceilu voi ainakin itsellä vieraannuttaa siitä mitä luonnolla ja maanpäällisellä todellisuudella on tarjottavanaan. Mielen hiljaisuus pohjalla niin hyvä on. On muutakin elämää kuin "Face". Nautitaan tästä moninaisuuden sirkuksesta. Tykkään!



Ainiin: Hyvää vappua kaikille!! <3 <3


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Mää ja tapparan mies!!!!

 


Kyllä! Tappara on jälleen suomenmestari! Onnea meille! ;-)

Elämän pieniä ISOJA iloja!! 



Mää ja tapparan mies, mutta miten se on mahdollista? Jos otan omaan tapaani hieman "syvällisemmän" näkökulman asiaan, niin kyllä se on mahdollista, jopa välttämätöntä. Nimittäin MINÄ ei ole enkä ole mikään tappara, vaan minussa näyttää asuvan tapparan mies. Minussa asuu tapparan mies, koska olen itse päättänyt niin jossain vaiheessa elämääni kultaisella 80 luvulla. En ole tappara eikä identiteettini ole tappara, mutta minun mielessäni on ajatus että tappara on paras. Olen saanut vain kivan pienen päähän pinttymän. Ei muuta. ;-)


Minä voin pukea tappara paidan päälle, mutta en syntynyt tappara paita päällä. Minulla oli vaihtoehtoja valita mitä joukkuetta lähdin kannattamaan. Valitsin tapparan, koska olin tässä elämässäni syntynyt tampereella ja minusta tapparan logo oli komein. Joillakin ei ehkä näytä olevan joukkuevalinnan mahdollisuutta jos koko suku on kannattanu samaa jengiä, mutta silti hän on tehnyt valinnan,vapaa valitsemaan, ainakin näennäisesti. Valinta jopa jättää valitsematta.

Näin syntyy itseasiassa koko elämän pelikenttä. Me valitsemme asioita jotka sitten omaksumme itseksemme. Koko yhteiskunta ja koko maailma on yksi suuri pelikenttä, ihan niin kuin monopoli. Siirtelemme pelinappuloita paikasta a paikkaan b ja haemme fiiliksiä ja yleensä voittoa.



Itse olen omaksunut itseni tykkäämään sählystä ja jääkiekosta. Toista pelaan "oikeasti" ja toista vain seuraan (paitsi pelikonsolilla) aina silloin tällöin. Minusta se on hauskaa peliä. Se on hauskaa koska koko elämä on hauskaa peliä. Luulen että olen valinnut tulla samasta syystä koko elämään, koska minusta tämä peli oli jotenkin kiehtova. Halusin pelata.
Joku ei ehkä tykkää jääkiekosta, mutta tykkää kuitenkin pelata arjessa omia pelejään, isoja ja pieniä. On ihmissuhdepelejä, rahapelejä, työelämän pelejä, perhe pelejä, lautapelejä ja vaikka ties mitä pelejä yhden ison kollektiivisen pelin lisäksi. Se yksi  ISO dualismin pelikenttä, joka on pirstoutunut moniin pieniin peleihin.

Tätä peliä voi pelata kahdella tavalla: joko silmät kurtussa kokeakseen maailman uhkana ja pelottavana paikkana (jota se saattaa välillä ollakin), niin että kulkee aina vain päämäärää ja voittamista kohti ilman että tuskin huomaa itse matkaa. Syyttäen aina ympäristöä omasta epäonnistumisestaan. 
Tai sitten näkee elämän sirkuksena jossa on menossa mielettömän monimutkainen mutta jopa looginen peli, jossa lähes jokainen yrittää voittaa mitä milloinkin. Minusta pelaamisessa on parasta just se pelaaminen, ei voittaminen. Voittaminen on kyllä kivaa ja sitä tavoitellaan, mutta matkasta nauttien. Jos karvainen kalkki syötetään ja koetaan veret seisauttava tappio, niin se nähdään vain osana peliä. Dualismin pelinä. On täysin selvää että tämän päivä voitto kääntyy vielä tappioksi ja toisin päin ennemmin tai myöhemmin (paitsi poikkeuksen tekee tappara joka voittaa joka vuosi;-) ;-) Elämä ilmenee näytöksenä, jossa on niin pieniä kuin isojakin voittoja ja tappioita. Todellisuudessa olemme JOKAINEN VOITTAJA!
On myös hyvä muistaa tässä huumassa, että minä en voittanut mitään, sen näytti tekevän tappara. Olin vain katsoja.

Sellaista peliä täällä pelataan, me pelaamme jatkuvasti. Välillä itketään ja välillä nauretaan. Välillä voitetaan ja välillä hävitään (huom. poikkeuksen tekee tappara kuten jo kerroin tappara voittaa joka vuosi). Välillä menee kovaa ja välillä tulee lama.  Hyvä ja paha näyttää tanssivan omaa tanssiaan.
Kyse ei ole siitä, että yrittäisin lopettaa tämän kaiken, vaan siinä että oivaltaa että en ole tämä tanssi vaan olen tanssin katsoja. Tätä näytöstä katsellaan jäähalleilla, työpaikoilla, teeveestä ja tätä kaikkea katselen täältä rauhan tilasta, niin usein kuin kykenen.
On ihanaa heittäytyä vain virtaan ja huutaa "me voitettiin!!!" mutta samalla tiedostan että kohta tämä koko elämäksi kutsuttu näytös on ohi ja vain todellisuus jää, koska se ei ole koskaan mihinkään lähtenytkään.

Kiitos Kalpalle hienosta saavutuksesta ja onnea TAPPARA lujasta uskosta, yhteenhiileen puhaltamisesta ja siitä osoituksesta, että kaikki on mahdollista jos siihen panostaa tarpeeksi energiaa!!

Elämän peli jatkuu ja nyt naatitaan. Elämä on yhtä juhlaa!! (ainakin välillä;-)

T: Mää ja Tapparan mies (täältä jostain olemisen tilasta)






https://www.youtube.com/watch?v=TxXeAWmU9_g

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Ikuinen olemuksesi

"Heti kun käännät huomiosi pois Itsestäsi kohti kokemusmaailmaa, ja pidät sitä ainoana todellisuutena, alat tuntea olevasi irti elämästä. Erillisyys astuu tajuntaasi. Sitten joku heittää sinulle pelastusrenkaan kertomalla kysymyksen, jonka voit esittää itsellesi: "kuka minä olen?" Jos sivuutat sen ja yrität tyytyä pelkästään älylliseen ymmärrykseen, olet kuollut jo saapuessasi.
Ihmiskunnan psyykeen on juurtunut syvälle käsitys, että olemme erillisiä elämästä; että on erikseen elämä ja me.
"Minulla on hyvä elämä, entä sinulla?"
"Mies parka, hänellä on huono elämä."
Onko tämä totta? Onko olemassa joku, jolla voi "olla elämä"?
Sinä olet elämä!



Kuka tuntee sen ilon
joka ilmenee kun kysymys
"Kuka minä olen?"
esitetään, eikä mitään löydy?



Vapaus on ilmainen, mutta ei halpa.
Itse asiassa, se on korvaamaton.
Se maksaa sinulle
maailmasi, kiintymyksesi,
koko elämäsi- sinut itsesi.
Maksat sen kerta toisensa jälkeen,
kunnes olet menettänyt kaiken mitä "sinä" olit säästänyt.
Vaihdat tämän kaiken
siihen, mitä "sinä" et voi saada
-ikuiseen olemukseesi.




Sama rakkaus, jota tunnet yhtä olentoa kohtaan
voisi ulottua kattamaan koko maailman
eikä se silti kuluisi tyhjiin.

Mooji

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Sinun ei tarvitse mennä mihinkään

"Pysy sellaisena kuin olet. Mistä sait käsityksen, että sinun pitäisi kulkea johonkin suuntaan? Se on peräisin mielestäsi. Sinun ei tarvitse mennä mihinkään. Jää.
Tähän oivallukseen sisältyy valtava tyyneys. Et tule havaitsemaan mitään eroa itsesi, hiljaisuuden ja rauhan välillä - et minkäänlaista rajaa. Et edes tunne, että sinun olisi säilytettävä yhteys siihen tai pitää kiinni siitä. Oivalluksesi on: tämä on. Tämä yksin on itsessään vakaa. Se ei kaipaa minkään muun tukea.
Se itse, joka sinä olet, on jo täällä. Sinun on kuitenkin oivallettava tämä muuttumaton, avoin tila, muuttumaton puhdas tietoisuus. Siksi pyydän sinua tunnistamaan sen, mikä ei voi jättää sinua. Se ei voi tulla eikä mennä, mutta sen sisällä on käynnissä tulemisen ja menemisen leikki, jota katsellaan sen läsnäolossa.
Tämä jakamamme asia ei ole opetusta. Se on pelkkä muistutus, tilaisuus nähdä, miten asiat jo ovat. En kannusta teitä kehittymään, keksimään tai kuvittelemaan, vaan osoitan teille sen, mikä on ikuisesti totta. Se on ehkä ainoa asia, joka ansaitsee tulla kutsutuksi nimellä "pysyvä".
Se on muuttumaton, mutta jos ponnistelet ollaksesi muuttumatta, et voi tavoittaa sitä. Buddha ei tavoittanut sitä, Jeesus ei tavoittanut sitä, eikä Krishna tavoittanut sitä. Et voi saavuttaa "tyynenä olemista". Tyyneys on tavoittamaton. Se on luonnollinen tila, kaikkien menetelmien ulottumattomissa. Et vielä ymmärrä tätä, koska sinua kiehtoo liike - identiteetin liike, toimijuuden liike - joka estää sinua havaitsemasta luonnollisesti sitä, mikä jo on.

(Hiljaisuus)

Liike itsessään ei aiheuta sokeutta, vaan se, että uskot siihen ja se kiehtoo sinua. Se aiheuttaa sinulle muistinmenetyksen olevaisuudessa. Sinä olet olevaisuus. Tämä ei ole mikään kohteliaisuus. Ydin on, että olet täydellinen! Mutta niin kauan kuin huomiosi on juurtunut mieleesi, et ole täysin vakuuttunut siitä. Pieni epäilys on aina läsnä. Saatat nähdä häivähdyksen, pienen lepattavan liekin, mutta se ei vakiinnu, sillä pidät yhä kiinni itseäsi määrittelevistä käsitteistä ja uskot omaan mieleesi."

Mooji



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mysteeri jota ei voi ratkaista!

"Kerran minulta kysyttiin: "Mooji, oletko aina yhteydessä intuitioosi?" Vastasin: "En! Ei ole ketään joka olisi yhteydessä intuitioon." Intuitio vain on. Kuka sitä käyttää? Ei kukaan."

"Äärettömyys vaikuttaa niin päättymättömältä; eksyn siihen varmasti.
Voit eksyä vain, jos olet samastunut hahmoosi.
Hahmot havaitaan sinussa, joka olet hahmoton.
Jos olet itse hahmottomuus,
kuinka voisit eksyä?
Eihän sinulla ole rajoja."

"Monet teistä ei nauti siitä, mitä elämällä on tarjottavanaan, koska olette hyväksyneet mielen version siitä, miten asioiden tulisi olla. Se mielikuva on irrottanut teidät oman itsenne alkulähteestä, ettekä enää virtaa. Tästä seuraa epätasapainoa ja kärsimystä. Sinä olet Itse, spontaanisti itseään ilmentävä äärettömyys, mutta et tiedä sitä. Et luota siihen. Huolehdit, mitä tapahtuu, jos luovut hallinnasta. "Maailmani romahtaa!" Siksi pysyt mieluummin tietämättömänä siitä olevaisuuden loistavuudesta, joka sinä olet.
Olemassaolo huolehtii kehosta. Pysy "minä olen"-tilassa, se on vaistonmainen tunne, jota kukaan ei antanut sinulle; se on ja on aina ollut läsnä. "Minä olen" - tilasta ilmentyy kaikki. Se vain havainnoi maailmankaikkeuden mekanismia, jota elämänvoima - kehosi läpi kulkeva hengitys, kaikkia olentoja elävöittävä voima-liikuttaa. Se on mysteeri, jota ei voi ratkaista. Turha edes yrittää! Havainnoi."

Mooji


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Huomenta!

Joka aamu heräämme unistamme.
Saavuttaaksemme todellisen vapauden
meidän on herättävä myös valvetilastamme.

Mooji 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Sinun ei tarvitse tehdä mitään ollaksesi

"Jotkut teistä ovat täällä viimeistä kertaa. Ette janoa vapautta pienissä erissä. Haluatte sen kokonaan. Tahdotte oivaltaa koko olemuksellanne sen, mitä mielenne yrittää välttää. Ette ole luomassa uutta olemisen tapaa. Olette sitä mitä olette ja olette sitä nyt! Varokaa kuitenkin ajatusta, että teillä olisi vielä jotakin tehtävää, jotain saavutettavaa. Koska kun hyväksytte tällaiset ajatukset kyselemättä, koette olevanne erillisiä. Se johtaa hienovaraiseen odottamiseen, mutta minkä odottamiseen? Saapuuko todellisuus jostain muualta? Odottamisen tunne vain pidentää erillisyyden harhaa.
Lakatkaa luomasta ja ylläpitämästä mielikuvia itsestänne. Sinä et ole minäkuvasi. Se on hienovarainen, mutta sitkeä ajatusmalli. Kaikki teistä eivät kuule näitä sanoja nyt, eivätkä ymmärrä, mihin ne osoittavat.
Ne kaikki osoittavat sinuun! Sinun ei tarvitse tehdä mitään ollaksesi."

-Mooji 




lauantai 1. huhtikuuta 2017

Tämä kaikki on teidän vikanne!

Hei!
Olen tässä viimepäivät mietiskellyt mitä mä oikeasti olen ja tullut siihen tulokseen, että en halua blogata enää näitä "hörhö juttuja". Haluan ehkä blogata jotain muotijuttuja (autoblogi ois kiva kans) tai jotain muuta.
Mä olen aina halunnut olla tavallinen mies joka haisee työmieheltä, ei puhu eikä pussaa. Olisin sellanen tavallinen autonrassaaja. Juu mä alan autonkorjaajaksi ja lopetan tän hippeilyn! Haluan olla kunnon tapakristitty ja maksaa kirkollisveroni!
Tässä minun ajatuksiani viimeajoilta, nyt puhun suuni puhtaaksi enkä esitä enää mitään muuta kuin mitä olen:

Maailma on julma, epäoikeudenmukainen ja se on otettava todella vakavasti! Synnyit ja synnyin tänne taistelemaan paholaista ja muita ihmisiä vastaan. Jos (kun) teet syntiä, palat kadotuksessa ikuisesti! Sitä ennen sinun on ansaittava taivaspaikkasi ja elettävä syyllisyydessä syntisyydestäsi! Oi sinä syntinen kurja! HERÄTKÄÄ! Jumala tuomitsee! Ja minä!
Elämä on todellinen ja saatana on todellinen! Tänne tultiin kilpailemaan taivaspaikasta ja rahasta! Tehtäväni on syyttää pahuutta kaikesta; naapurin mummoa, väärin parkkeerattua autoa, törttöilijöitä, väärää jääkiekko koukkuetta, maahan muuttajia, vääriä uskontoja, typeriä vaatteita, roskia pihalla, poliitikoita, menneisyyttäni, x:iäni, vanhempiani huonosta kasvatuksesta, säätä, vaihtoehtohoitoja, lääkäreitä, väärää musiikkia ja kaikkea. Oikeestaan kaikki on vähän väärällään ja se on tietysti MUIDEN VIKA! Minun parisuhteenikin on oikeestaan aina vähän vajaavainen ja pelkään että en riitä siinä, kuolemanpelkokin vaivaa alitajuisesti, koska pelkään Jumalan tuomiota! Mutta taistelen kaikkea tätä vastaan, olenhan SOTURI!!! 
On vain tämä yksi ainut mahdollisuus, yksi elämä jossa on menestyttävä! On vain etsittävä rakkautta ja hyväksyntää itseni ulkopuolelta! (paitti että rakkaus ei ole totta..) Siellä jossain kateissa ulkopuolella on se mahdollinen rakkauskin, joka ei tavoita minua ikinä, siksi painan menemään kuntosalille jotta kehoni ei rapistuisi ja saisin edes seksiä! UUUH! 
En kestä työttömyyttä tai tekemättömyyttä koska se ei ole soveliasta eikä kuulu KUNNON KANSALAISEN elämään! Mutta kestän kunnon raatamista, sillä olenhan MIESTEN MIES! Minun on oltava kuin muutkin ja tehtävä tunnollisesti oravanpyörässä kaikki asiat jotta en saisi huonoa karmaa ja kohtelua osakseni. Kilpailu kuuluu osana elämääni koska kuka nyt haluisi olla häviäjä luuseri?? Perjantaisin ja lauantaisin juon pullon kossua koska minulla on hyvä viinapää, revi perässä peipi! Osaan kyllä olla selvinpäinkin, mutta silloin en hyväksy muita juoppoja!

Minusta tuntuu että minua petetään jatkuvasti ja siksi olen taistelija! En suostu luopumaan ajatuksistani tästä kaikesta! Minä olen Jarkko ja olen erillinen kaikesta, eihän minun nimeni olisi muuten Jarkko! Vain vahvat selviää hengissä, se on luonnon tapa selvitä tästä kaikesta! Ajattele nyt ihan järjellä, kaikki mitä olen aikasemmin puhunut on täyttä potaskaa, hippien jaarituksia. Olen ollut aivan pihalla ja elänyt jossain vaaleanpunaisessa rakkaus kuplassa. Hyi minua HEIKKOA!
Haluan tästä edes vain paljon rahaa ja menestystä sillä se on elämän ainut tarkoitus! 
Tänne synnytään siksi että voisin ajatella muista mitä haluan ja JOS hän ei ole rakkauteni arvoinen...(paitsi että en usko rakkauteen jota ei saa rahalla) ...hän ei ansaitse minulta mitään hyvää! 
Rahalla saa kaikkea mitä ihminen tarvitsee! Uskon että ulkoinen kultaisuus on hyvän ihmisen merkki. Mä haluan että hautajaisissani kerrotaan miten SUORASELKÄINEN ja kova työmies olin!
MOTTONI ON: Jos kohtelet minua hyvin, niin minäkin kohtelen sinua! 
Uskon politiikkaan ja maineeseen. Haluan naamani tienvarsille koska silloin tunnen olevani todella tärkeä!
Joo on minussa jotain hyvääkin: haluan pelastaa maailman koska se on niin PAHA ja epäoikeudenmukainen, mutta haluan pelastaa sen omalla tavallani, silleen että saan siitä jotain hyötyä!
Osaan mä rakastaakin. Rakastan niin kuin naisten ja miesten lehdissä kerrotaan, juuri oikea oppisesti! Olen tehnyt monta testiä facebookissa ja kaikki kertovat että olen hyvä rakastaja! 

Kunnon emävale on aina paikallaan! 
Ja tämä oli sellainen sillä onhan tänään...

APRILLIPÄIVÄ, joten syöppäs silliä ja juo kuravettä päälle!! ;-)

 
Hei onneksi kaikki on hyvin, eikä minua haittaa vaikka olisit tuon kaltainen raskaantyön raataja, sillä kaikkia tarvitaan, myös niitä autonkorjaajia (tärkeä rooli:-) :-) Me riitämme AINA. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu! Maailma näyttää olevan kyllä jotenkin sitkeä ja todellinen, mutta kvanttifyysikoita myöden tämä on osoittanut olevan pelkkä suuri kosminen VITSI!!! hahhaaaahhhhhaaaah <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
Olemme yhtä rakkaudessa, olemme yksi mieli vaikka näytämme erillisiltä! Ei ole väliä mitä roolia täällä esität, olet silti rakkauden arvoinen ja aina yhtä tärkeä! En tullut tänne kilpailemaan kanssasi kuin ehkä leikilläni ;-) Mukavaa huhtikuun alkua ja ihanaa aurinkoista kevättä meille kaikille! <3 <3

p.s Enkä lopeta blogaamista ;-)

T:Jake