Google+ Followers

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Anuttara-samyak-sambodhi, todellisuus haisee!

"Täydellinen vapautuminen kuulostaa isolta jutulta, ja sitä se onkin. Se on kaikkein isoin juttu. Mutta älä pane sille liikaa painoa, sillä samalla se ei kuitenkaan ole yhtään mitään.
Rakastan New Age-kirjojen kansikuvia, joissa valaistunut pyhä mies istuu sinisen hehkun ympäröimänä, ja hänen päästään ja sormenpäistään säteilee puhdasta, valkeaa valoa. Se on puhdasta roskaa. Oikea valaistunut olento ei näytä yhtään erilaiselta kuin muut. He ovat tavallisia ihmisiä, aivan kuten sinä. Kaikki muu on pelkkiä erikoistehosteita. Anuttara-samyak-sambodhi olet sinä. Valaistunuminen on todellisuutta itseään.
Ja todellisuus olet sinä-alastomana, haisevana ja teennäisenä niin kuin kaikki muutkin.
Todellisuus ei tiedä mistään mitään.
Todellisuus epäröi ja on epävarma.
Todellisuus on joskus rivolla tuulella ja lukee toisinaan sarjakuvalehtiä.
Todellisuus on vanha ukko Cleveland Heightsissä valittamassa, että hänen lapsenlapsensa ovat taas pihistäneet hänen tekohampaansa.
Todellisuus on viisi jätkää, jotka yrittävät virittää kolme kitaraa ja Farfisa-urut samalle korkeudelle ja epäonnistuvat surkeasti.
Todellisuus on jokaisen tähden, jokaisen planeetan, jokaisen galaksin, jokaisen pölyhiukkasen, jokaisen atomin, jokaisen kleptonin, leptonin ja sleptonin alkulähde.
Todellisuus on jokainen räkäklimppi, jokainen hikitahra isäsi T-paidassa, jokainen kiusallinen kakkakikkare pyllyssäsi.
Todellisuus on tämä hetki."

"Todellisuus on se, mikä ei katoa,
vaikka siihen lakkaa uskomasta."
 Philip K. Dick


 

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Rakkaus on itsekästä! Kaikki on itsekästä!

YHTEINEN HENKI VAI ITSEKÄS RAKKAUS?

Vaikka puhutaan paljon siitä, että olemme yhtä ja henki on meille yhteinen. Vaikka puhutaan paljon siitä, että rakkaus on meissä jokaisessa, eikä kukaan sitä rakkautta omista, niin tarkastellaampa hetki sitä millaiselta se maallinen elämä täällä näyttää, silleen aikuisten oikeasti.

Täällä maailmassa elämä on itsekästä. Kaikki on itsekästä. Jopa rakkaus on itsekästä.
Jos olet lukenut paljon elämäntaito oppaita, henkisen kehityksen kirjoja ja muuta rakkaus "hömppää", ei voi olla huomaamatta, että niissä kaikissa puhutaan vain itsestä joka pitää muuttaa. Jos luen Raamattua niin minun pitää antaa itseni Jeesukselle, jotta minun on päästävä taivaaseen. Jos luen vetovoiman lakia niin kenelle muulle siellä luvataan että saan kaiken mitä haluan? No minulle! Jos luen henkisiä keskusteluja, niin siellä puhutaan vain siitä mitä minun tulee tehdä, jotta elämästä tulisi laadukkaampaa! Kaikki jooga, zazen, meditaatio, kasvisruoka, ja muut kurssit ovat vain minua varten, oman mieleni ja kehon muuttamista varten. Urheilu, ruoka ja muut oppaat on kirjoitettu sille ihmiselle, joka ei ole tyytyväinen siihen mitä on. Läsnäolon voimakin on vain sinua ja minua varten. Se on minälle.



MINUN MAAILMANI

Kun synnymme ja kasvamme, alkaa meille syntymään "minäkuva". Minulle annetaan nimi ja näin alkaa identiteetti syntymään. Alkaa elämästä selviytyminen; Minulla on nimi, minulla on syntymäaika, minulla on leluja, minulla on äiti ja minulla on isä, minulla on kavereita, minulla on kokemuksia, minulla on kivaa, minulla on tylsää, minulla ei ole mitään tekemistä, minulla alkaa koulu, minulla menee huonosti koulussa, minulla menee hyvin koulussa, minulla on nälkä, minua väsyttää, minä olen kiusattu, minä masennun, minä olen suosittu, minulla on rahaa, minä vedän ekan kännin, minä olen paras, minä olen onneton, minä menee armeijaan, minä kuuntelen musiikkia, minä asun yksin, minä olen yksinäinen, minä seurustelen, minä petyn elämään, minä olen työtön, minä olen työelämässä, minä käyn kaupassa, minua petetään, minä perustan perheen, minä saan lapsen, minä saan lapsia, minulla on rahaa, minulla on paljon rahaa, minulla on tyhjyys, minulla on ammatti, minulla on hyvä työpaikka, minulla on kaunis vaimo, minulla on komea ja rikas mies, minä olen poliitikassa, minulla on tyhjä olo, minusta tulee alkoholisti, minä urheilen, minä selviydyin, minä valaistun, minä tulin uskoon, minä kehityn henkisesti, minä olen henkinen ihminen, minä olen hyvä ihminen, minä olen parempi ihminen kuin ihminen joka ei ole henkinen, minä etsin itseäni, minulla on facebook sivu, minä haluan jotakin muuta, minä osaan rakastaa, minä tiedän mitä rakkaus on, minulla on mielenrauha, nyt minulla ei ole mielenrauha, minulla on horoskooppi, minä löydän henkisen polun, minä murskaan minun egoni, minä menen minun guruni luokse, minä tiedän, minä olen viisas, minua kunnioitetaan, minä haluan olla esillä, minä haluan että minut huomataan, minä haluan enemmän löytää minun Jumalaani, minä olen rakastunut, minulla on sielunkumppani, minun lemmikkieläimeni, minun ystäväni kuoli, minulla on vaikeeta, minulla on ihanaa, minä liityn minun ryhmiini, minulla on jengi, minulla on elämä, minulla on ongelmia, minä olen terve, minulta hajosi hammas, minä haluan seksiä, minä en halua seksiä, minä haluan terveellistä ruokaa, minä olen niin komea, minulla on pömppö maha, minulla on blogi, minä blogaan, minä haluan hyvän fiiliksen, minä olen flowssa, minä haluan voittaa, minä haluan rahaa, minä en halua antaa rahaa, minä haluan elää yksinkertaisesti, minua väsyttää, minä haluan kehittyä, minulla on kattava levykokoelma, minä haluan matkustella, minulla on kokemuksia, minä haluan rauhaa, minä haluan lukea uusia kirjoja, minä haluan jäätelöä, minulle tuli kakkahätä. Minä kuolen. Mutta sitä ennen....
MINÄ HALUAN TOTUUDEN!



EI OLE SYNTIÄ OLLA ITSEKÄS

Ja niin edespäin. Jos tätä asia tarkastelee mistä suunnasta päin tahansa, niin huomaa että kaikki pyörii oman navan ympärillä, koska kaikki on ihan reilusti itsekästä!
Jopa rakastaminen on itsekästä! Minulla on kokemus rakastamisesta ja minulla on kokemus tulla rakastetuksi. Vain MINÄ kokee tulevansa rakastetuksi ja vain minä rakastaa! Jos annan sinulle rakkautta, odotan vähintäänkin 99% varmuudella saavani siihen vastakaikua, miksi? Koska MINÄ. Tämän takia niin monet rakkaus suhteen kaatuvat, koska koetaan että "se ei antanut minulle enään mitään". Halutaan että joku toinen antaa MINULLE enemmän.

Tässä huomiossani ei ole mikään pahaa tarkoittava pointti. Se on vain asia joka on hyväksi huomioida ennenkuin kuvittelee että MINÄ olen valaistunut tai parempi kuin ennen, tai kuvittelen että olen parempi ihminen vasta sitten kun...
Nykyään kuulee puhuttavan paljon myös MINUN egosta ja SINUN egosta. Kaikki on egoa tai ei sitten mikään. Ego on vain kuvitelma siitä mitä luulen olevani ja haluavani. Ei ole mitään pahaa tai syntistä olla itsekäs. Hyväksy se että olet itsekäs. Olet vain ihmisen muodon ottanut hahmo joka näkee unta elämästä. Täällä kaikki on itsekästä. Jos MINÄ laitan hyväntekeväisyyteen rahaa, niin tunnen itsessäni hyvää oloa. Jos ostan sinulle lahjan, niin MINÄ ostan sen sinulle, toiselle minälle, erilliselle minälle. Minä synnyn, minä elän, minä suren, minä sairastun ja minä kuolen. Jos MINULLE sattuu hyvä säkä, minä saan lottovoiton, mutta minä kuolen jokatapauksessa. 
Mutta vain minä kuolee.

HENKINEN EGO

Materialistisen minä jälkeen rakennamme nätisti itsellemme henkisen egon, henkisen MINÄN. Tätä henkistä egoa varjelemme yhtä paljon kuin omaisuuttamme. Vertailemme sitä muiden egoihin ja odotamme jotain ihmemaailmaa tapahtuvaksi, joka toisi taivaan maan päälle. Kuitenkin käyttäydymme kuin tavalliset ihmiset inhimillisine tunteineen. Olemme yhtä herkkiä räjähtelemään kun osuu arkaan paikkaan. Henkinen ego on se, joka keksi myös kaikki enkelit, voimakivet, maahiset, saatanat, demonit, kuolleet mestarit, eri tasot, eri uskonnot, ennustajat, horoskoopit, tarinat ja uskomukset. Nämä eivät ole pahoja asioita, nämä ovat vain asioita. Joillekin todellisempia kuin toisille. Riippuu minästä.

Minän on jokatapauksessa kuoltava, koska minä ei ole todellinen. Vaikka minä kovin todelliselta tuntuukin. Todellisuuden kautta tarkasteltuna koko minä ressukan tarinaa on helppo ymmärtää, koska on oltava jotain suurempaa minän taustalla. Se on ikuisuus ja täydellisyys. Minä voi parhaimmillaankin olla vain ikuisuudelta tuntuva keskeneräisyys, rikkinäinen "minun sieluni". Minulla on ajan jättämiä jälkiä niin kehossa, mielessä kuin sydämessä. Hyväksy se.



Tarkoitukseni on herätellä, nostaa katsomaan rehellisesti tätä näytelmää. Ei tukahduttaa mitään osaa siitä. Minä en ole koskaan halunnut olla parempi ihminen kuin sinä (kuin ehkä NHL pelissä;-).
Olemme minän luomassa näytelmässä keskeneräisiä, koska ego on luonut maailman jossa ei ole kestoa. Hyväksy se. Hyväksy se, että minä olen epätäydellinen. Ei tähän näytelmään välttämättä tarvita henkistä (egon) kasvamista, se MUUTOS tapahtuu ihan itsestäänkin, koska kaikki on muutoksen alaista täällä. Jos jokin asia on huonosti, yritä muuttaa se, mutta jos se ei muutu, hyväksy se. Jos et kykene hyväksymään, hyväksy sekin. Tämä kaikki on vain minän kaunista ja vähemmän kaunista leikkiä.

PARAS RATKAISU

Paras "henkinen" ratkaisu mitä voi tehdä on katsella tätä MINÄN leikkiä ulkopuolelta yrittämättä tukahduttaa sitä mitenkään. Neutraali katseleminen ja näytelmästä katselemisesta nauttiminen.
Persoonaa ei tarvitse (toki voi ja saa) muuttaa. Meillä jokaisella on omat tapamme, paheemme, ihanuutemme, heikkoutemme, vahvuutemme (mitä minä muissa näen?). Olemme vain ihmisiä. Jos kävelen tien yli, minä en halua jäädä auton alle. Jos minä kyllästyy elämään, niin minä heittää minut kaulakiikkuun. Minä haluaa mielihyvää ja hienoja kokemuksia, minä haluaa alitajuisesti itselleen rankaisua, minä haluaa tuomita ja projisoida. Kaikki tämä siksi, että minä on hämmentynyt oman olemassaolonsa epävarmuudesta. Minällä on muisto siitä, että minä ei ole todellinen ja että todellisuutta ei voi mitenkään kontrolloida. Ikuisuus on aina täydellinen, minä ei.

MARIONETTI NUKKEJA?

Kaiken tämän takia pyrin puhumaan mahdollisimman paljon siitä, kuka tätä näytelmää katsoo...minä? Se sama minä joka on itsekkäästi oman minän lumoissa, vai onko minä takana sittenkin jokin suurempi rakkaus jota MINÄ EI VOI KOSKAAN YMMÄRTÄÄ? Minä ei voi ymmärtää mitään sellaisia jota se ei itse ole. Mitä jos tätä näytelmää ohjaakin jokin muu kuin pieni minä? Jos olemmekin marionetti nukkeja ison teatterin lavalla?
Mitä jos kyseenalaistaa kaiken mitä minä kertoo, ja katsoo sitten mitä jää? 
Suattaapi olla, että kun katselee elämän peliä ulkoapäin, saattaapi jonkun mielestä muuttua tylsäksi, koska ei enää halua juosta kaikien asioiden perässä eikä jaksa etsiä totuutta eri paikoista.

Tämän kaiken kuvitellun ymmärrykseni takia MINÄ tykkään sanoa, että MINÄ en tiedä mitä totuus on, mutta minulla on pienen pieni haju siitä mitä se ei ainakaan ole. 
Siinä on minun polkuni.

T:Minä

 



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Erilaiset mielipiteet ihmissuhteissa, uhka vai siunaus?







En vastaa sinun mielipiteistäsi tämän luettuasi, koska se on sinun mielipiteesi. Näitä mielipiteitä voi toki yhteensovittaa, mutta mitä väliä silläkään on?

Ennen kuin luet tämän sinun on myös hyvä tietää, että erotan TUOMITSEMISEN, ARVOSTELUN  ja rehellisen mielipiteen toisistaan. Ensimmäiset eivät ole mitenkään henkisesti kohentavia ja kertovat enemmän arvostelijasta itsestään, kuin siitä toisesta ihmisestä. 
Mielipiteet ovat neutraaleja ja pohjautuvat omaan itseen ja omaan kokemusmaailmaan sekä henkiseen henkilökohtaiseen kasvuun!
"Näkökulmani on se...", "minun mielestäni asia on niin..." "olen eri mieltä tästä asiasta koska....", "olen tullut siihen tulokseen, että..."
Arvostelu on sitä, että kerrotaan "näin sinun tulisi elää koska..", "minä tiedän miksi sinä et kestä sitä ja tätä", "sinä et tee tätä asiaa hyvin", "tahdon että muutut ihmisenä", "sinun vikasi, että tämä asia on niin..."
Mielipide kertoo aina vain itsestä ja omasta näkökulmasta elämää kohtaan. Monenlaiset mielipiteet ovat enemmänkin rikastuttavia kuin vihastuttavia. Arvostelusta ja tuomitsemisesta jää aina aina hieman ahdistunut olo, vaikkakin se onkin vain tietynlainen mielipide. Jokainen arvostelu tai mielipide kertoo kertojasta itsestään eli kyseessä on aina itsekäs tapa elää ja nähdä. Mieluummin muuttaa itseään, kuin toisia ihmisiä tai asioita.

 Pieni kriitikko elää meissä jokaisessa

Monet parisuhteet ja muutkin ihmisuhteet kaatuvat mielipide eroihin. Kun tuntuu että olemme eri mieltä aina kaikesta, ei yhteistä tulevaisuutta näytä olevan. Monesti erilaiset mielipiteet koetaan uhkana ja ovat jopa väyliä isompiin sotiin. Eri mielipiteistä syntyy eripuraa, mökötystä ja jopa koston kierteitä. Työpaikoilla alkaa myhäily selän takana ja netin ihmeellisessä maailmassa viskotaan anonyymeinä rankkojakin mielipiteitä. Politiikka ja jopa musiikki foorumeilla ollaan eri mieltä. Erimielisyys näkyy joka paikassa. Pieni kriitikko elää meissä jokaisessa. Siltä ei voi tässä maailmassa välttyä mitenkään. Ei mitenkään. Tämä maailma on jakautunut eri mielipiteisiin. Pirstaloitunut maailma on pirstaloitunut eri näkökulmiin, koska elämme päässämme.

Sitten on se toinen laita, eli se, että ei uskalleta ilmaista mielipiteitä, vaikka niitä olisi pää täysi (pelko ilmaista asioita) tai ajatellaan olevan niin henkisesti valaistuneita, että ei tarvitse enää yhtään mielipidettä mistään. Sekin voi olla ihan jees, mutta mitä väliä silläkään on, että ilmaiseeko hyvää tahtovia ajatuksiaan vai ei?
Varsinkin ajatukset jotka kertovat vain itsestä ovat hyvin neutraaleita ja itsetutkiskelevia. Oman tarinan ulostuominen ei pitäisi olla mitenkään huono tai uhkaava asia, jos se nähdään vain erillisenä tarinana. Ihmisyyttä ja ajatuksia ei tarvitse tukahduttaa, ne ovat taidetta.
Ja aina voi kokeilla nauramistakin. :-)



Miten sitten ajattelen ajatuksista?

Kerron nyt OMIN (uskomus)sanoin sen mielipiteen asiasta miten asian nyt tässä hetkessä näen. Tiedän jo nyt että jossain on joku joka on eri mieltä kanssani ja se on jees. Minä joko hyväksyn asian tai sitten en, oma valinta, joten älä huolehdi siitä.
Tämä blogin pitäminenkin on varmasti aiheuttanut paljon iloa ja hyväksyviä pään nyökkäilyjä, mutta varmasti on sitäkin että "en tajua tästä mitään" tai "olen eri mieltä." Jotkut kuvittelevat minun persoonani olevan sama asia kuin se mitä täällä kirjoitan ja sattaisivat pettyä kun huomaavat, että en olekaan se universaali rakkaus, jolla ei ikinä ole yhtään ongelmaa (jos niitä on). Ihmiset pettyvät aina vain omiin odotuksiinsa ja mielikuviinsa. Rakkaus on kuitenkin jotakin aivan muuta (ja sitäkin).

Miksi erilaisilta mielipiteiltä ei voi välttyä? No koska mielipiteet on opittuja asioita menneisyydestä ja me jokainen kannamme niitä mukanamme. Olemme kuin käveleviä uskomusjärjestelmiä. Meihin on tankattu niin monenlaista tietoa ja taitoa että kuvittelemme olevamme se. Sitten me vain ilmennämme "itseämme" jota kuvittelemme olevamme. Kuvittelemme olevamme se mielipide ja näin alkaa vertailu toisiin mielipiteisiin. Jos mielipide eli uskomus osuu kohdalle toisen mielipiteen kanssa, niin se saa yhteisen ymmärryksen ja se koetaan kivaksi asiaksi, jopa rakkaudeksi. Monesti tätä illuusiota kannetaan mahdollisimman pitkälle, jotta kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa. Tämä illuusio ei kuitenkaan kovin pitkälle kanna. Jos otan vaikka rakastumisen alkuvaiheen esimerkiksi, niin käsi pystyyn kuinka moni on ollut sama mieltä hänen kanssaan rakastumisen huumassa? Silloin on helppo olla samaa mieltä, koska näkee vain ne kivat asiat. Ja jos vaikka ollaankin eri mieltä, niin kunnioitetaan toisen mielipidettä rakastavasti..esim."vau miten viisas olet". Jossakin vaiheessa kuitenkin oleminen palautuu omaksi olemiseksi ja aletaan ilmentämään enemmän "omia" mielipiteitä ja kovin usein ne myös kohdataan hyökkäyksiksi, onko tuttua? Yritetään pitää mielipiteitä yhdessä ja se on loputtomasti kertakaikkiaan mahdotonta.
Ongelma eri mielipiteistä tulee aina silloin kun kuvittelemme olevamme mielipide ITSE. Ja kun kuvittelemme että se on ainut todellisuus, ei hankaluuksilta selviydytä.

Itse uskon että meidän todellisuutemme ei ole mielipide eikä mikään uskomus. Uskon myös, että mielipide ei koskaan ole hyvä tai huono asia, vaan se on vain ja ainoastaan mielipide. Saaŧtaa olla vaikeaa muistaa tämä silloin kun on varma jostain asiasta, mutta mielipiteet ovat aina muutoksen alaisia koska ne eivät pohjimmiltaan ole tosia. Vain se mikä on totta, ei muutu! Totuudesta yritän kirjoittaa tai tarkemmin sanottuna yritän osoittaa sormella totuuteen päin. Se on oma henkilökohtainen matkani, kuljen sormeni kanssa samaan suuntaan. Ristin tie. Rakkauden polku. Aina on se, joka näkee minut ehyenä ajatuksina ja se joka näkee minut rikkinäisenä ajatuksina, mutta se miten itse itseni näen ja koen, on lähempänä. Ja aina se löytyy ajatusteni takaa rauhasta, rakkaudesta.

Ikuisen rakkauden syleilyssä

Minun kehoni muuttuu, minun ajatukseni muuttuu (jos ne ovat ajan kahlitsemia), minun vaatteeni muuttuvat, minun ympäristöni muuttuvat, talot, uskomukset, aika ja minun mielipiteeni muuttuvat ajan kanssa..siis miksi ihmeessä pitäsi ajatuksia ja mielipiteitä ottaa niin kovin vakavasti?
Oman haasteen ihmissuhteissa tekee se, että niitä ajatuksia aletaan vertailemaan oikeisiin ja vääriin, vanhoihin ja uusiin, hyviin ja huonoihin. Minun ajatukseni vs. sinun ajatuksesi.
Koetaan kenties, että kun en ajattele kuin sinä, tämä ei ole rakkautta. Mitäpä jos sallisit itsellesi olla eri mieltä rakkaasi kanssa ja tekisisitte yhdessä mielenkiintoisia keskusteluja OMASTA näkökulmastanne. Seisotte rohkeasti sen takana mitä sanotte, tietäen että jokainen ajatus on totuuden kautta väärä. Väärä mutta mielenkiintoinen. Rakkaus maan päällä on parhaimmillaan sitä, että ei tuomita toista toisen ajatuksista, tekosista, vaan hyväksytään ihmiset erillisinä persoonina. Annetaan oma tila ja vapaus elää ja olla. Olemme Jumalaisen naytelmän näyttelijöinä ikuisen rakkauden syleilyssä. On normaalia ja inhimillistä ottaa ajatukset tunteisiin, mutta se on aina merkki siitä, että kuvittelee olevansa MIELIPIDE. Tästä seuraa vain kiivasta vertailua, riitoja, pettymystä, uhriutumista ja kontrollia. On turhaa yrittää muuttaa toista ihmistä itsekseen (persoonassa, hengessä olemme yhtä). 
On turhaa yrittää liittää ajatuksia (ihmisiä) yhteen. On turhaa ajatella, että VAIN samat mielipiteet olisivat todellisen rakkauden merkki ja tarkoitus. Ajatukset ovat kivoja pelimerkkejä elämän pelilaudalla ja sekin on mielenkiintoista että "menee tunteisiin", mutta uskon että tässä on oman elämäni tärkein tehtävä. Olla uskomatta uskomuksiin, mielipiteisiin ja jopa tunteisiin. Maailma itsessään on rakastava ja täydellinen. Vain ajatukset tekevät siitä helvetin. Alitajuntakin on täynnä asioita jotka tarvitsevat anteeksiantoa, koska siellä on paljon sullottua pelkoa, epävarmuutta ja syyllisyyttä. Väärin kuultuja asioita jotka on otettu todesta. Pelatkaa lasten kanssa rikkinäistä puhelinta. Siinä saattaa piileä viisaus.

On eduksi jos pystyy muistamaan kaiken tämän. Silloin on helpompi puhua ja ilmentää itseään sekä nähdä keskustelut mielekkäinä siitäkin huolimatta että on erimielisyyksiä. Hyväksyy ajatusten erillisyyden ja jopa kunnioittaa niitä. Näiden kaikkien keskustelujen takana on kuitenkin aina oikea rakkaus. Ajattomuus, ikuisuus ja anteeksianto. Jumalaa/Rakkautta ei kiinnosta pennin pyörylää siitä, mitä mieltä hänestä olemme. Hän ei tiedä kenenkään ajatuksista yhtään mitään. Jos on 10 miljardia ihmistä ja niistä jokainen ajattelee sen 60 000 ajatusta päivässä ja kerrot sen 2000 vuodella tai jopa 10 000 vuodella niin ymmärrät että kyllä maailmaan on uskomuksia ja mielipiteitä mahtunut, mutta kukaan ihminen ei ole tuomittavissa niistä. Rakkaus on senkin jälkeen kun ajatus loppuu. Kuinka monta sotaa, riitaa, vihaa, eroa ja julmuutta on lähtenyt siitä, että olemme uskoneet päässämme kuuluvia ääniä? Sinä et ole se ääni. Olet paljon enemmän. Tässä piilee anteeksiannon ja rakkauden ydin.
On totta, että kaikkia pahojakin tekoja edeltää ajatus. Jo siinä pitäisi olla tarpeeksi hyvä syy kuunnella hengen hiljaista opastusta meluavan pään sijaan. Ei aina niin helppoa, onhan ego niin pirun kova pilkun viilaaja. Me monesti luemme ja kuulemme vain sen mitä haluamme lukea ja kuulla, kun taas hengen hiljainen ääni tietää enemmän. Paljon enemmän. Namaste. Amen.



Ajattele rauhassa, Rakkaus vain ON

Ei ole väliä mitä ajattelet, jos annat sen tulla ja mennä. Ei ole väliä mitä mieltä joku on sinusta, jos annat sen tulla ja mennä. Ei ole väliä mitä toinen ajattelee maailmasta, jos annat sen tulla ja mennä. Ei ole mitään väliä mitä muut ajattelevat sinusta ja menetät hermosi, jos annat tulla ja mennä senkin. Ei ole mitään väliä vaikka ajattelisit asioita vastaan, jos annat niiden tulla ja mennä. Millään ei ole mitään väliä todellisuuden kannalta. Egolle se ei ole sama mutta rakkaudelle ON, koska rakkaus on aina samaa.

Ei ole mitään syytä hävetä omia mielipiteitään eikä tuntea niistä huonoa omaa tuntoa. Ei ole mitään syytä syyllistää itseään uskomuksista, mielipiteistä tai tunteista. Eikä ole mitään syytä tuomita ketään toista toisen uskomuksista. Me kuljemme jokainen erilaisia ajatusratoja pitkin ja jos niitä ei kykene hyväksymään, se on vain oma ongelma. Hyvä hetki katsoa, että miksi en hyväksy?


Ihanat erilaiset ihmiset, maailman monimuotoisuus

Minulla on ollut aina mystinen viehtymys erilaisiin ihmisiin, tosinajattelijoihin ja erilaisiin ajatuksiin, mutta se mikä saa minun anteeksiantoni koville on toisen ihmisen muuttaminen! En vain koe siihen mitään tarvetta! Vaikka tykkäänkin inhimillisenä tavallisena ihmisenä siitä että ajatuksistani, blogauksistani ja läsnäolostani tykätään ja koen niistä kovasti kiitollisuutta, niin en vain koe vetovoimaa sitä kohtaan, että yrittäisin muuttaa toisen ihmisen uskomuksia kaltaisekseni. Jos minun valintojani, tapaani elää ja olla tai muuta ilmentämistäni arvostellaan ja yritetään muuttaa, koen että se ei ole polkuni. Ilmennän vain itseäni, kaikessa rauhassa, tietäen syvällä sydämessäni tekeväni täysin oikein ja tarkoituksen omaisesti. Uskon valinnan mahdollisuuteen maallisella tasolla (tiettyyn pisteeseen asti) ja siihen että jokainen kukka saa kukkia sen näköisenä kuin kukka on. Moni haluisi aina muuttaa asioita ympärillään, mutta se vaikeuttaa vain omaa onnellisuuden tunnetta. Vapaus on sitä, että saa elää näköistänsä elämää. Vaikka jokaisella ruusulla on piikkinsä, saa jokainen kukka kukkia ihan rauhassa.

Olen viimeaikoina seurannyt v.logeja joissa seikkailee mamut vs isänmaalliset, toisessa v:logissa seikkailee alkoholiin menevä mopon korjaaja, yhdessä soitellaan kitaraa, ja yhdessä puhutaan vain hevistä. Luen elämänkertoja ja kuuntelen ihmisiä joilla on erilaisia elämäntyylejä, ajatuksia ja ongelmia. Kaikilla meillä on erilaisia uskomuksia ja ajatuksia elämästä, mutta yksikään ajatus ei ole pois minulta, päinvastoin! Elämää on kiva tarkkailla ja katsella. Elämän pelilauta on niin monen kirjava, että sitä vastaan on turha taistella. Ympäristöään on turha muuttaa, mutta JOS haluaa jotain muuttaa, niin muuta omat ajatuksesi maailmasta.
On tietysti kokemuksellisesti ajatella kivoja ja rakentavia ajatuksia kuin rypeä omassa luomassaan helvetissä ajatellen masentavia ajatuksia. On mukavaa olla jotain mieltä jostain asiasta, mutta on mukavaa joskus olla vain hiljainen tarkkailija. 

Viestini lyhyesti: mielipiteet eivät ole huono asia kunhan ei vahingoita tai yritä tyrkyttää väkisin totuuttaan muille. Nyt sinulle saattoi tulla mieleen, että miksi sitten kirjoitin tänne "totuuksia", mutta se johtuu vain siitä, että se on vain mielipiteeni, näkökulmani joka ei vahingoita (toivon mukaan;-) ketään. 
Kiitos kun luit ja tulit hetkeksi maailmaani, koska valitsit tehdä niin, toivottavasti se tuo helpotusta kenties ahdistavaan elämääsi tai sitten lisää rauhan tunnettasi. Sinulla on oma yhtä arvokas elämä elettävänä. Tehdään tästä elämästä rikkaampaa olemalla oma itsenämme omine mielipiteinämme (hassusti ilmaistu mutta jätän se tohon ;-).
Minulla ei ole koskaan tässä blogissa kenellekään mitään pahaa tarjottavaa, jos joku niin kokee, niin se on sinun läksysi, ei minun.
Näin myös koko elämä toimii, on vain Rakkauden pyyntöä.

Erilaiset mielipiteet ihmisuhteissa, uhka vai siunaus? 
Vast: Siunaus, jos luottaa itseensä ja omaan sisäiseen polkuunsa.
Kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu.



T: Jake

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Totuus tuijottaa suoraan päin naamaa! (toisen tappaminen Jumalan nimessä on naurettavaa)

"Mikään ei ole pyhää. Epäilys -kaikessa-  on ehdottoman välttämätöntä. Kaikki, riippumatta siitä kuinka suuri, kuinka olennainen, kaunis tai tärkeä jokin asia on, kaikki täytyy kyseenalaistaa.
Vain silloin kun ihmiset uskovat, että heidän uskomuksensa ovat kaiken epäilyksen yläpuolella, että vain heidän uskomuksensa ovat ehdottoman tosia, heistä voi tulla juuri niin kammottavia kuin me kaikki tiedämme ihmisten voivan olla. Usko on voima kaiken ihmiskunnan aikaansaaman pahan takana. Ihmiskunnan historiasta on mahdotonta löytää edes yhtä todella pahaa tekoa, joka ei olisi perustunut uskomukseen- ja mitä vahvempi uskomus, sitä julmempia ihmisolennot voivat olla.
Tässä yksi minun uskomuksistani: Kaikki on pyhää. Jokainen ruohonkorsi, jokainen torakka, jokainen pölyhiukkanen, jokainen kukka, jokainen graffittien peittämän varastoparakin edessä leviävä kuralätäkkö on Jumala. Kaikki  on palvonnan arvoista. Ellei voi kumartaa auton alle jäänyttä mätänevää eläimen raatoa maantiellä, ei ole mitään syytä palvoa nahkakansiin sidottuja kirjoja tai lasimaalausten ympäröimiä marmoriveistoksia.
Ja tässä toinen uskomus: Kaikki on tyhjänpäiväistä ja epäpyhää. "Planeetan pelastaminen" on ajanhukkaa ja ympäristönsuojelu energian tuhlaamista. Kukat löyhkäävät ja linnunlaulu on ärsyttävää hälyä.
Toisaalta  mikään ei ole pyhää eikä mikään ole epäpyhää. Ei edes oma säälittävä olemuksemme. Jos koskaan pidämme jotakin -mitä tahansa- pyhempänä kuin jotakin muuta, olemme matkalla helvettiin. Ja kun sanon "mitä tahansa", tarkoitan sitä todella - perhettämme, ystäviämme, maatamme, Jumalaamme. Emme voi pitää mitään tällaista yhtään sen pyhempänä kuin mitä tahansa muuta, mitä elämämme varrella satumme kohtaamaan, tai olemme tuhoon tuomittuja. En yritä olla edes dramaattisen kaunopuheinen. Jos ajattelemme, että jokin -mikä hyvänsä- ansaitsee kunnioitusta enemmän kuin jokin toinen asia, olemme jo ottaneet ensimmäisen askeleen polulla kohti ihmiskunnan äärimmäistä, lopullista tuhoa.
Mitä tapahtuu, jos seuraamme tätä vaarallista polkua loppuun saakka? Voimme panna merkille useita vihjeitä, joiden perusteella meillä pitäisi olla aavistus siitä. Nämä vihjeet häilyvät synkkinä kollektiivisessa muistissamme: Martin Luther King Juniorin ja John F. Kennedyn murhat, Pearl Harborin pommitukset, Hiroshimaan ja nagasakiin pudotetut ydinpommit,"lopullinen ratkaisu", syyskuun 11. päivä. Saatamme jopa kaivaa muististamme näiden järkyttävien tapahtumien päivämäärät, mutta niissä piilevää opetusta emme vielä ole omaksuneet. Ennen kuin todella opimme sen, lapset saavat muistettavakseen yhä uusia päivämääriä historiantunneilla.
Jos pidämme jotakin pyhänä, yritämme erottaa sen muusta maailmankaikkeudesta. Se ei ole mahdollista. Mitään ei voi erottaa kaikesta muusta. Punainen on punaista vain siksi ettei se ole vihreää tai keltaista tai sinistä. Heavy on heavya vain koska se ei ole polkkaa eikä barbershop-musiikkia. Mikään koko maailmankaikkeudessa ei voi olla olemassa vain itsenään, kaikesta muusta riippumattomana. Hyvä on hyvää vain kun se asetetaan vastakkain pahan kanssa. Ihmisyksilö on "hän" vain siksi ettei hän ole kukaan muu. Tällaisella erillisyydellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka maailmankaikkeus toimii.
Ei ole mahdollista kunnioittaa Jumalaa, ellei pysty kunnioittamaan joka ainoaa jumaluuden ilmentymää. Toisen tappaminen Jumalan nimessä on naurettavaa. Jos teemme sen, tapamme samalla sekä Jumalan että totuuden.
Mutta mitä totuus on? Mikä Jumala on? Kuinka on mahdollista nähdä, kuulla, haistaa, maistaa ja koskettaa näitä painavia ajatuksia?
Totuus kirkuu katsojalle maantien varteen pystytetystä tupakkamainoksesta. Jumala laulaa Barry Manilowin laulujen muzak-versioissa. Totuus ilmaisee itsensä, kun potkaisee menemään poisheitetyn kaljatölkin. Totuus sataa taivaalta, ja kun Jumala muodostuu lätäköinä jalkojemme juureen. Syömme Jumalaa ja ulostamme totuutta neljä tuntia myöhemmin. Nuuhkaiskaa- miten ihanalta totuus tuoksuukaan! Totuus on todellisuus itse. Jumala on todellisuus. Ja se on tässä.
Ja tiedoksi: Vaikka ihminen juoksisi ja juoksisi ja juoksisi ikuisesti, hän ei koskaan pääse pakoon todellisuutta. Ihminen voi kiihkeästi kieltää totuuden tai Jumalan, mutta todellisuus on aina läsnä ja tuijottaa suoraan päin naamaa. Ihminen voi myös etsiä ja etsiä valaistumista, mutta törmää vain todellisuuteen.
 Valaistumista ei voi kokea taikasieniä syömällä eikä ensiluokkaista ruohoa polttamalla. Valaistumista ei voi myöskään löytää kirjoista-ei edes tästä kirjasta.
Jotkut ihmiset kuvittelevat, että valaistuminen on jonkinlainen supererityinen tila, jossa ei ole kysymyksiä eikä epäilyksiä, vain absoluuttista luottamusta omiin uskomuksiin ja omien havaintojen oikeellisuuteen. Se ei ole valaistumista. Itseasiassa se on pahimmanlaatuista harhaa, ja jotta saisimme tämän asian selväksi heti alkuunsa, sallikaa minun sanoa, etten ole "saavuttanut" valaistumista. En koskaan ole enkä koskaan saavutakaan, ja silti on tapahtunut jotakin. Vaikka se kokemus ei muuta yhtään mitään, se muuttaa kuitenkin kaiken.
Se, että "tietää" omien uskomusten olevan täydellisen sataprosenttisesti nyt-ja-aina ehdottoman ja täydellisen tosia, kierouttaa ja turmelee sairaalla, irvokkaalla tavalla kaiken, mikä ihmiskunnassa on arvokasta: kaiken sen, mikä maailmassa on oikein. Totuutta ei voi löytää pelkästä uskomuksesta. Usko on rajoittunutta. Totuus on rajatonta.
Totuus ei häslää siellä sun täällä eikä välitä ihmisten mielipiteistä. Se ei piittaa, uskotaanko siihen, kielletäänkö se, tai jätetään huomiotta. Se ei voisi vähempää välittää siitä, mitä uskontoa ihminen edustaa, mistä maasta hän on, minkä värinen iho hänellä on, mitä tai kuka hänellä on jalkojensa välissä tai kuinka paljon hän on sijoittanut sijoitusrahastoihin. Mikään arkipäiväinen roska, minkä parissa useinpien ihmisten ajatukset askartelevat, ei merkitse totuudelle yhtään mitään.
Ai niin, ja vielä yksi huomautus: totuus ei ole neuvottelukysymys. Sitä en voi määritellä minä etkä sinä, ei vapaan maailman johtaja eikä moraalinen enemmistö.
Totuus vain yksinkertaisesti ON."

Brad Warner, Hardcore Zen

7 tunnin ZEN pyöräily

Pelkoja, epävarmuutta, intoa, iloa, vapauden tunnetta, parisuhde asioita, perse puutuu, jalassa tunnetta, jalassa ei tunnetta, ajatuksia vilisee, ajatuksia ei vilise, kauniita maisemia, vasta tuuli, unelmia, turhan päiväisiä ajatuksia, filosofisia ajatuksia, syvällisiä ajatuksia, perse puutuu vielä enemmän, tauko, ihania ajatuksia, negatiivisia ajatuksia, ei niin ihania ajatuksia, pissa hätä, mieli on rauhallinen, pysähtymisiä, kauniita ihmisiä, erilaisia ihmisiä, viliseviä autoja, lintujen laulua, epävarmuutta, kävelyä, hidastelua, pouta pilviä, jano, nälkä, tauko, niskat jäykistyy ja perse puutuu, kävelen, alamäki, inspiroivia ajatuksia, Jumallisia ajatuksia, menneisyyden ajatuksia, perse puutuu vieläkin enemmän, hiljaisuus, jäätelö ja kesä. Iho palaa, iho todellakin palaa, laitan pitkähihaisen paidan, rakastavia asioita, tori, ranta, levykauppa x, Sipe Santapukki vaimonsa kanssa, pyöräilyä, fiilistelyä, kierrätyskeskus, liikennevalot, tekstari, aurinkoa, energinen olo, nahka kirvelee, ajatuksia, wc, biisit päässä, biisit ei päässä, läsnäolo ja minä vain poljen, jumalaton vastatuuli, ajatuksia ja polkeminen vain jatkuu, jaloissa ei enää tunnetta mutta iho kirvelee. Päässä pitkään hiljaista, maisema vaihtuu, tutut maisemat vaihtuu mutta tilanne on uusi. Jäljelle jää vain väsynyt tunne kropassa ja pahasti palanut keho ja iso nälkä.

Kaikkea tätä ja paljon muuta. Olemisen tunne on vahvasti läsnä vaikka asiat muuttuvat ja vaihtuvat. 7 tuntia pyörä reissussa ei tunnu edes pitkältä. Siinä saa vain seurata asioiden tuloa ja menoa. Tätä minulle merkitsee ZEN. Minulle ei pitkästyminen pääse tulemaan, se sama olotila joka on aina, on myös pyörän päällä. En pidä määränpäätä enää ylitse muiden, vaan nautin matkasta niin paljon kuin voin heittäytymällä siihen. Rakastan matkaa vaikka se ei aina tuntuisi kovin mukavalta. Mietin välillä että mitä hienoa tässä nyt on, mutta ei mene aikaakaan kun taas haluan tehdä pitkän pyörä reissun omalla stylella. Nautin meditoida tunti kaupalla vain istuen ja polkien. Kun kroppa saa liikettä, mutta voin silti seurata päässäni tapahtuvia asioita ihan kuin perinteisessä meditaatiossa. Siinä on vain tultava ITSENSÄ kanssa toimeen. On luotettava että pyörä eikä pää leviä kesken matkan;-) On rakastettava sitä tätä hetkeä, antauduttava siihen että ei ole mitään virikkeitä. Ei musiikkia, ei älypuhelimia, ei tietokonetta, ei laiskottelua, ei mitään muuta kuin polkeminen ja jännittyneiden niskojen rentouttaminen ja luonto.
On siis kesän eka kuuma päivä ja 7 tunnin ZEN pyöräily itsensä kanssa. Hienosti taas meni ja tuskin maltan odottaa uutta reissua...ainiin, mähän olenkin koko ajan sillä samalla matkalla.
Rauhaa siskot ja veljet, peace & love.