maanantai 31. joulukuuta 2018

Sananen rakkaudesta

Sinkkuna olemista, uusi työpiste mutta sama työnantaja, paljon leikkiä, uudet mahtavat työkaverit, naurua, ihmeitä, bändikämpän menetys, erittäin kuuma intiaani kesä, pitkiä pyörä ja kävelylenkkejä, paljon musiikkia, korvien soimista, käsi ja niska jumeja, kofeiinittomia tuotteita, tubetusta ja totuuden etsintää.
Tämä vuosi on siis loppullisesti paketissa. Se ei enää koskaan palaa.
Ajassa oleminen on tällaista. Se vain tapahtuu. Se kaikki tapahtuu aina tässä hetkessä vaikka se näyttää tulevan ja menevän. Muuta hetkeä ei koskaan ole kuin tämä hetki.



Uusi vuosi, uudet kujeet. Jos mietin kaikkea mitä voisi tapahtua ja sitä mitä on tapahtunut, se mikään ei vaikuta siihen miten kohtaan tämän hetken. Tämä hetki on aina viaton ja täydellinen. Se miten suhtaudun kuluvaan hetkeen, onkin sitten toinen juttu. Mitä siitä ajattelen, kuljetanko menneisyyden reppua mukanani vai laskenko repun maahan ja hengitän viattoman tämän hetken puhdasta ilmaa? Ilmaa joka on meille jokaiselle sama. Meillä on myös sama maapallo, sama universumi ja sama unielämä joka näyttäytyy hieman erilaisena, omien erilaisten uskomusten mukaisesti.

Rakkaus on myös meille jokaiselle sama. Ei ole väliä miten sinun vuosi kului, miltä se näytti ja mitä siitä kaikesta ajattelet. Rakkaus on kuitenkin aina ajaton, ikuinen, viaton ja täysin puhdas. Rakkaus on meidän todellinen olemuksemme. Sen muistaminen antaa kaiken anteeksi ja palauttaa 100 % tähän hetkeen. Rakkaus ei muistele vanhoja kaunoja eikä epäonnistuneita ihmisuhteita. Rakkaus vain ON. On aivan sama miltä näytät ja mitä laitat päällesi, sillä rakkaus on aina täydellinen.

Rakkaus ei pyydä parempia tekoja koska rakkaus ei näe huonoja tekoja. Ei rakkautta kiinnosta määritellä tekoja huonoihin ja hyviin, koska se on vain egomielen työ arvostella. Rakkautta ei kiinnosta tuomita eikä nostaa ketään tai mitään korkeammalle jalustalle. Rakkautta ei kiinnosta millaisen työuran olet tehnyt tai millaisia palkintoja kirjahyllysi päällä on. Rakkaudella ei ole mielikkejä eikä inhokkeja. Rakkaus ei etsi kaunista tai komeaa puolisoa, eikä se tuomitse ketään helvettiin syntien tähden. Rakkaus ei ollut enemmän 10 vuotta sitten eikä se ole enemmän 10 vuoden päästä, sillä se on aina ollut sama, täydellinen. Kelpaat rakkaudelle aina ja olet kelvannut rakkaudelle aina. On sama juotko kofeiini tuotteita, vedätkö kännit tai syötkö luomu ruokaa jooga asennossa mantroja hymäillen. Rakkaus ei tuomitse ja se on aina sama. Rakkaudelle on yhden tekevää kuljetko hienoissa paikoissa pyhien ihmisten kanssa tai oletko suosittu ja komea räppäri. Laitapuolenkulkijalle rakkaus on myös täysin sama, sillä jokainen on rakkauden arvoinen. Rakkaus ei vähene eikä lisäänny. Menneisyyttä ei tarvitse tuomita eikä tulevaisuutta pelätä, koska rakkaus on aina ikuinen, viaton ja puhdas. Siksi sinäkin olet aina ikuinen, viaton ja puhdas. Sinun todellinen olemuksesi on sitä.



Egomieli sanoo mutku. Niin se todellakin sanoo, egomieli sanoo sitä sun tätä, jatkuvasti. Egomieli tykkää tarinoida mutta rakkaus hyväksyy senkin. Ego mieli on epävarma ja ristiriitainenkin. Rakkautta se ei kuitenkaan häiritse. Aika muuttuu, keho muuttuu, tarinat syntyvät ja tarinat kuolevat. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee. Lapsi syntyy, kunnes hän huomaa että hiukset lähtevät, polvea kolottaa, kunnes lopulta kuolema korjaa kerätyt meriitit ja rintamerkit. Kauneimmastakin naamasta kasvaa lopulta koiranputkea. Jokaisen identiteetti kokee ennenpitkää kolauksen kun ystävät ja rakkaat siirtyvät taivaalliseen hiippakuntaan. Mutta mikäs on se olikaan joka pysyy aina samana? No Rakkaushan se. Siellä taivaallisessa hiippakunnassa tai elämän kiertokulussa on aina sama näkymätön voima. Sen voiman nimi voisi olla vaikka rakkaus.

Rakkauteen on mahtava nojata kun asiat ajan rattaistossa haastavat. Kun parisuhderakkaus epäonnistuu jo heti alussa tai jos olet ollut 40 vuotta naimisissa ja puoliso kuolee, rakkaus jää. Rakkaus kantaa. Jos sinua ei ole siunattu yleisen kauneusihanteen mukaisesti iso paksu lompakko takataskussa, eikä sinua kukaan huoli seksuaaliseen kanssakäymiseen, niin arvatkaapa mitä? Rakkaus huolii. Rakkaus lämmittää mieltäsi, antaa kaiken anteeksi ja vapauttaa siipesi lentoon. Rakkaus haluaa vain sen, että hänet huomataan tai paremminkin sanottuna se muistetaan, sillä eihän rakkaus ole koskaan ollutkaan kateissa. Rakkauden ei tarvitse leikkiä piilosta vaikka ihminen sitä leikkiikin mieluusti. Vaikka elämä potkisi päähän kuten se tekee jokaiselle ennemmin tai myöhemmin, rakkaus on se joka pysyy. Rakkaus on aina kanssasi. Rakkaus lohduttaa. Mielialat vaihtelee, joskus itkettää, joskus raivostuttaa. Joskus hammasta särkee, joskus tuntuu, että elämässä ei ole mitään järkee. Rakkaus onkin järjen ulottumattomissa, mutta silti tässä ja nyt. Rakkaus on aina ja ikuisesti läsnä.

Ihmissuhteissa pelataan, punnitaan ja arvostellaan. Niissä kärsitään, riidellään ja erotaan. Vaan rakkaus ei koskaan eroa, se on ikuisesti yksi. Se kulkee mukanasi ajasta ja paikasta huolimatta. Rakkaus on sinun ja minun todellista todellisuutta.
Rakkautta ei tarvitse ansaita tekojen kautta, eikä rakkautta tarvitse etsiä toisista ihmisistä. Rakkautta ei tarvitse etsiä parisuhteesta tai uudesta autosta. Rakkaus ei välitä suosion osoituksista tai facebook tykkäyksistä.
Rakkaus kuitenkin kulkee kaikessa tässä elämän ilmentymisessä mukana. Rakkauden voi nähdä. Avaat vain henkiset silmät ja muistat kuka minä todellisuudessa olen.



Saa rakastua, saa ihastua, saa vihastua, saa näyttää kaikki tunteensa, saa puhua mitä sattuu, saa käydä kiinassa tai uida viinassa. Kaikki tämä voi tapahtua rakkaudessa, sillä rakkaus on se joka on vapauttanut kaiken tähän viattomaan ja ainutlaatuisen puhtaaseen hetkeen. Rakkaus on maailmassa ainoa asia joka ei tuomitse, arvostele eikä heitä tulijärveen. Eihän se muuten olisi rakkaus. Ego arvostelee, tuomitsee, mittaa ja hänellä on tuhat ja yksi mielipidettä. Ego on menneisyys itse. Rakkaus on tässä hetkessä.
Rakkaus näkee epätäydellisyydessä täydellisyyden, dementoituu menneisyydelle ja syntyy joka hetki uudelleen. Joskus ajattelen, että rakkaus laajenee ikuisesti. Aamen.

Kuljeta rakkauden muisto mukanasi uuteen vuoteen ja vapauta menneisyytesi tähän hetkeen joka on ikuinen, täydellinen ja täysin vapaa tuomitsemisesta. Rakkaus kulkee mukanasi niin hermostuneessa kassajonossa kuin hyvässä seurassakin. Maailma tulee aina olemaan haasteellinen, koska se on rakennettu egomielen epävarmoista palikoista. Rakkaus tulee aina olemaan yksinkertainen ja helppo, koska se ei ole syntynyt ajasta. Se ei ole syntynyt ajasta mutta ilmenee ajassa.

Mukavaa, rauhallista, täydellistä, rakkaudellista ja onnellista UUTTA VUOTTA kaikille tasapuolisesti ja (epä)täydellisesti!

T:Jake

 




lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulu uhrautumisen loppuna

"Joulun merkki on tähti, valo pimeydessä. Älä näe sitä ulkopuolellasi, vaan näe se loistamassa sisälläsi olevassa Taivaassa ja hyväksy se merkkinä siitä, että Kristuksen aika on tullut. Hän tulee eikä vaadi mitään. Hän ei pyydä keneltäkään mitään. Hän ei pyydä keneltäkään minkäänlaisia uhrauksia. Hänen läsnäolossaan koko uhrautumisen ajatus menettää täydellisesti merkityksensä, sillä Hän on Jumalan asuinsija. Eikä sinun tarvitse tehdä muuta kuin kutsua sisään Hänet, Joka jo on siellä, toteamalla että Hänen Asuinsijansa on Yksi ja että mikään Hänen ykseydelleen vieras ajatus ei voi oleilla siellä Hänen kanssaan. Rakkauden täytyy olla kaikenkattavaa voidakseen toivottaa Hänet tervetulleeksi, sillä Pyhyyden Läsnäolo luo Pyhyyden, joka sitä ympäröi. Mikään pelko ei voi koskettaa Asuinsijaa, joka antaa Jumalalle suojan Kristuksen aikana, sillä Asuinsija on yhtä pyhä kuin täydellinen Viattomuus, jota Hän suojelee ja Jonka voima suojelee Häntä.
Anna tänä jouluna Pyhälle Hengelle kaikki, mikä pyrkii haavoittamaan sinua. Salli itsesi parantuvan täydellisesti, jotta voisit liittyä Häneen parantamisessa, ja juhlikaamme yhdessä vapautumistamme vapauttamalla kaikki kanssamme. Älä jätä mitään jälkeesi, sillä vapautus on täydellinen, ja kun olet ottanut sen vastaan minun kanssani, tulet antamaan sen edelleen minun kanssani. Meidän suhteestamme häviää kaikki tuska ja uhrautuminen ja pienuus, sillä suhteemme on yhtä viaton ja yhtä voimakas kuin suhteemme Isäämme. Luoksemme tuodaan tuskaa ja se häviää läheisyydessämme, sillä ilman tuskaa ei voi olla uhrauksia. Ja missä ei ole uhrauksia, siellä täytyy olla rakkautta."

Ihmeiden Oppikurssi (s.370)

 

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Emmekö me ole rakastuneita toisiimme?

"Todellisuudessa, kun  "joku toinen" ilmestyy eteeni, minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä edessäni on. Ennen tarinan muodostamista ja ennen käsityksiä meillä ei ole mitään mahdollisuutta tietää, mitä me katselemme.

Ja sitten tuo henkilö sanoo jotakin, ja kahden yksilön välillä näyttää tapahtuvan se, mitä "keskusteluksi" nimitetään, mutta onko meidän kahden välillä oikeasti mitään erillisyyttä? Eikö tämä erillisyys ole vain ajatuksen luomaa? Emmekö me ole yksi ja sama, sinä ja minä?

Emmekö me, sinä ja minä, ole kaiken meitä näennäisesti erottavan (uskomuksemme, uskontomme, elämänkatsomuksemme, onnistumisemme ja epäonnistumisemme, mielipiteidemme, ennakkoluulojemme ja niin edelleen) taustalla toisiimme rakastuneita?

Eikö meitä syleilekin sellainen pyyteetön rakkaus, joka ei kuulu kenellekään?

Emmekö me ilmene tässä rakkaudessa yhdessä?

Kysyn siis uudelleen: emmekö me ole rakastuneita toisiimme?

Jeff Foster 






torstai 6. joulukuuta 2018

Rakkauden kenttä pysyy!

Älä etsi rakkautta. Älä jätä itseäsi rakkauden takia, älä etsi rakkautta muista. Rakkaus ei ole kohde, sitä ei voi antaa eikä ottaa pois. Sitä ei voi löytää eikä kadottaa. Rakkaus ei ole tunne, ei olotila tai huippukokemus, vaan se on se mikä sinä olet, rakkaus on läsnäolo itse. Älä sekoita rakkautta viehätysvoimaan. Viehätysvoima tulee ja menee, se häipyy ajan myötä. Älä sekoita rakkautta kaipaukseen. Kaipaus on pysymätöntä, ohimenevää. Älä sekoita rakkautta autuuden tunteeseen, mielihyvään tai kiihottumisen hermostolliseen tilaan. Tällainen ohimenevä tila ei voi olla kestävää. Se ei ole niille ominaista. Myös tänään parhaalla tahdolla annetut varmat lupaukset voivat huomenna olla haalistuneita tai rikottuja. Rakkaus ei kuitenkaan haalistu. Rakkaus ei voi vähetä ajan kuluessa. Rakkaus ei ole hyödyke, muuttuvaa muotoa. Rakkaus on sisimmässämme ja ulkopuolellamme oleva kenttä, missä ajatuksemme, tunteemme, myös näennäisesti kaikkein luotettavimmat tulevaisuuden suunnitelmamme voivat ilmaantua ja hävitä. Rakkaus pitää sisällään yhtä paljon toivoa kuin menettämistä, jännitystä yhtä paljon kuin tylsyyttä, musertavaa pettymystä yhtä paljon kuin autuutta. Rakkaus on muuttuvia muotoja ylläpitävä kenttä, perusta jonka varassa kävelemme, istumme, puhumme tai olemme tekemättä mitään, tunnemme sitä mitä tunnemme toistemme läsnäolossa, kuljemme päivän askareissamme, suunnittelemme, syömme, toivomme, hyvästelemme, yritämme rakastaa. Rakkaus on suurempaa kuin me itse olemme. Me emme saa rakkautta aikaan sanoilla ja teoilla, emmekä myöskään aikomuksillamme, mutta olemme jatkuvasti rakkauden syleilyssä, sen valtavuuden kannattelemia, riippumatta siitä mitä teemme tai emme tee. Olemme naimisissa, eroamme, olemme ystäviä, olemme rakastavaisia, katkaisemme suhteita, solmimme suhteita, synnymme, kuolemme. Rakkauden kenttä pysyy. Kukaan ei ole koskaan antanut meille rakkautta, se on suurta illuusiota. Olemme yksinkertaisesti muistaneet kentän olemassaolon muiden läsnä ollessa, joskus tajunneet ikuisuuden läsnäolon arjen keskellä ja sitten lukeneet tämän toisen ihmisen ansioksi. Rakkaus ei koskaan tule ulkopuoleltamme; olemme yksinkertaisesti koskettaneet omaa läsnäoloamme, rakastuneet siihen rakkauteen joka olemme, emmekä voi olla olematta.

Jeff Foster