Ja tämä etsimisemme ilmenee miljoonin eri tavoin. Niin kutsutussa aineellisessa maailmassa etsimme rauhaa, onnea, asemaa, parempia ja tyydytystä tuottavampia ihmissuhteita ja vahvempaa minäkuvaa. Enemmän asioita. Enemmän turvaa. Aineellisessa maailmassa on hyvin tärkeää tietää, kuka on. Täyttää oma kohtalonsa. Saada elämänsä toimimaan hyvin. Saavuttaa päämääränsä ja kunniahimonsa kohteet. Menestyä. Etsimme sitä, miten voisimme olla joku muiden silmissä. Haluamme saada elämästämme jotakin irti ennen kuolemaamme.
Usein käy kuitenkin niin, että aineellinen maailma ei tuokaan meille kaipaamaamme tyydytystä. Sen jälkeen kenties käännymme henkisten asioiden puoleen. Nyt päämäärämme ei enää olekaan saada miljoona euroa tilillemme tai nopeampaa autoa tai onnellisempaa avioliittoa. Nyt haluammekin herätä. Nyt haluamme valaistua. Uuden auton sijaan haluammekin nyt kokea muuntuneita tietoisuuden tiloja. Uuden ihmisuhteen sijaan haluammekin pysyvän autuuden tilan. Maallisen menestyksen sijaan haluamme valaistua, haluamme hävittää jonkin egoksi kutsumamme ja päästä mieleksi kutsumamme tason yläpuolelle.
Aineellinen etsiminen, henkinen etsiminen - etsimistä yhtäkaikki. Etsimmepä aineellisia rikkauksia tai henkistä valaistumista, kyse on saman etsimisestä, samasta ajatusten liikkeestä. Se on liikettä kohti olematonta tulevaisuutta.
Se on jonkin etsimistä tulevasta minulle itselle.
Aivan niin, kaiken etsimisen ytimessä on minä itse.
Me haluamme miljoona euroa pankkitilille itsellemme ja haluamme myös valaistumista itsellemme. Minulle minulle minulle.
Kaiken etsimisen pohjana on tunne siitä, että on olemassa yksilö, erillinen minä, erillinen itse, erillinen persoona.
Se on tunnetta siitä, että on elämästä erillään oleva olento, tästä erillään oleva olento. Erillinen kaikista muista, erillinen maailmasta. Erillinen alkulähteestä.
Kaiken etsimisen pohjana on tunne siitä, ettei ole kokonainen. että on vajavainen. Pirstaloitunut. Eksynyt. Vieraantunut. Koti-ikävää poteva.
Erillisen yksilön mielestä tämä puutteen tunne vaikuttaa täyttävän elämän täysin. Koskaan ei ole tarpeeksi, koskaan ei ole tarpeeksi, on erillisen itsen mantra. Eikä tämä puutteen tunne ole pelkästään älyllinen asia. Se ei ole vain uskomus. Se on syvä tunne siitä, ettei ole kotona - tunne joka täyttää kaikki kokemukset.
Olimme kerran kotona ja nyt emme sitä ole. Meitä vainoaa erillisinä yksilöinä hämärä muistikuva välittömyyden tunteesta, jota emme osaa nimetä.
Aivan samoin kuin silloin, kun äiti jätti sinut pienenä lapsena yksin huoneeseen. Et tiennyt, minne hän meni ja yhtäkkiä sinut valtasi selittämätön ikävä, kaipuu kotiin, joka kuitenkin näytti iskevän suoraan olemuksesi ytimeen.
Tämä kaipuu onkin nimenomaan sen ytimessä, mitä merkitsee olla erillinen ihminen.
Ja kuten tulemme huomaamaan, emme me oikeestaan äitiä kaipaa, hän on vain vertauskuva jollekin suuremmalle. Me haluamme kaikki palata kotiin, takaisin Alkulähteeseen, takaisin Mereen. Takaisin siihen, mitä olimme ennen kuin kaikki tämä tapahtui."
Jeff Foster
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti