lauantai 26. syyskuuta 2015

Vapautuminen ja täydellinen valaistuminen

"Vapautumisessa kaikki muuttuu eikä mikään muutu.
Kaikki muuttuu, koska elämäsi ei enää ole "sinun" ja näet
sen täysin selkeästi. Kaikki muuttuu, koska kaikesta tulee niin
ihanan kevyttä ja läpinäkyvää. Kaikki muuttuu, koska elämä
ei enää ole kuoleman vastakohta. Kaikki muuttuu, koska näet
nyt kaiken sen, minkä aiemmin torjuit  ja työnsit pois luotasi,
pyyteettömän rakkauden ilmentymänä.
Ja kuitenkaan mikään ei muutu. Halonhakkuuta ja veden-
kantoa. Syö, pasko ja vanhene. Saa syöpä. Huuda tuskissasi
öisin. Mikään näistä ei lakkaa. Kyseessä ei ole mikään new age
satu. Kyse ei ole siitä, että luo itselleen lohdullisia käsitteitä
ja asettuu pumpuliin makaamaan. Kyse on todellisuudesta
kaikkein raaimmillaan. Mitään ei voi enää pitää loitolla. Kaikki
hallitseminen lakkaa. Kyse on vapaasta pudotuksesta välittömyyteen kaiken kanssa. Kyse on rakastumisesta kaikkeen, mikä on, täydellisestä valaistumisesta elämän suhteen."

Jeff Foster, ihmeellinen poissaolo





maanantai 21. syyskuuta 2015

Ykseys sallii kaiken


Koetko sinä koskaan pelkoa ja ahdistusta? (kysymys Jeff Fosterille)

Mitä tahansa voi syntyä, mutta pelkoa tai ahdistusta -en oikeastaan. Mutta olennaista on tajuta, että kaikki on tässä eläessä sallittua. Suuttumus, pelko, ilo, suru -ne ovat kaikki sallittua. On kuin mikä tahansa tuntemus saisi syntyä juuri silloin, kun se syntyy, koska ei ole ketään, joka panisi vastaan, ketään jonka identiteetti rakentuisi sen varaan. Oletetaan, että äitisi kuolisi ja olisit sen johdosta surullinen. Ihmiset ajattelevat, että vapautuminen on tila, jossa ei enää ole tunteita, että se on tila, jossa ei ole mitään ja jossa mikään ei voi vaikuttaa meihin. Se on täyttä potaskaa! Se on vain käsitys käsitysten joukossa. Ykseys sallii kaiken. Miten se ei voisi sallia? Sehän on kaikki! Niimpä se on myös suru, ja kun surua ilmenee, surua ilmenee! mutta ei ole ketään, joka yrittäisi tehdä tuolle surulle jotakin, ja silloin tapahtuu jotakin hauskaa: suru elää omaa pikku elämäänsä ja polttaa itsensä aikanaan loppuun.



sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kysymyksiä Rakkaudelle osa 2.

 


Hei!
Kysyin eilen ryhmäsivullani ihmisiltä, että mitä he haluaisivat kysyä Rakkaudelta jos se olisi mahdollista? Jokainen voi kysyä näitä itsessään mutta nyt haastan "sisäisen ääneni" ja tässä vastaukset. Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä mitä sisältäni tulee, ensimmäistäkään kysymystä en ole tätä kirjoittaessa miettinyt. Nyt koetan saada yhteyden..:-)

Moi! Kiitos Rakkaus edellisistä vastauksista, ne olivatkin kovasti ihmisten mieleen lukuisista lukukerroista päätellen. Nyt haluaisin kysyä lisää. Tällä kertaa en kysy itse, mutta ystäväni facebookissa...

1. Haluaisin kysyä, että mitä voin tehdä sille että jännitän ja pelkään muiden ihmisten seurassa?

RAKKAUS: Hei! Mukava että palasit takaisin kysymystenne äärelle, edellinen kysymys/vastaus juttu tuli teidän luomaanne tarpeeseen. Ihmiset kokivat vastaukseni kautta sisimmässään ITSENI, RAKKAUDEN.
Sanoit äsken, että et kysy itse vaan ystäväsi kysyvät facebookissa. Kyllä nämä kysymykset näyttävät tulevan erilliseltä itseltäsi, mutta minä vastaan sieltä jossa te olette yhtä. Erillisiltä näyttäviltä sieluilta tulevat kysymykset palautuvat takaisin minuun. 

Mitä voit tehdä sille että jännität ja pelkäät muiden seurassa?

Ensiksikin te erillisiltä näyttävät hahmot näytätte pelkäävän jokainen. Se pelko ja jännitys ilmenee hieman erilailla, koska egolla on tapa ilmentää itseään erilailla, jotta hukkuisitte omaan luomaanne erillisyyden harhaan. Todellisuudessa olette silkkaa 100 % rakkautta ja niin täynnä itsevarmuutta, että pelko on kuin bakteerin kokoinen ajatustahra universumin keskellä ja UNIversumikin on vain pieni ajatustahra IKUISUUDEN keskellä ja minä katan kaiken, aivan kaiken. Jäljelle jää vain menneisyys teidän mielessänne, jota ei enää edes ole. Adios amigos.

Niin kauan kuin koette totuutenne olevan kehossa, niin kauan pelkäätte. Kaikki teidän erillisyyttä korostavat henkiset suuntaukset, uskonnot, uskomukset, yhteiskuntanne, erillisyyttä korostava maailmanne on rakennettu pelosta. Syvällä sisällänne teillä on suuruuden pelko. Te koette pelkoa, koska pelkäätte pienen minänne katoavan tyhjyyteen. Kaikki se SUURUUS olette te, uskokaa kun sanon sen teille. Te olette suuruus, Jumala, Rakkaus, ikuisuus. Egonne ei tätä voi ymmärtää, koska ego on syntynyt erillisyyden ajatuksesta ja sitä hän on. Ego voi ymmärtää tämän hetken, kunnes se taas uskoo itseensä suuruuden sijaan. Ego tahtoo "elää" ja tuntea itsensä esim. jännityksen ja pelkojensa kautta. Mitä enemmän rakennatte hatarista ajatuksistanne maailman jota kuolema varjostaa, sitä enemmän pelkäätte. Jollakin se ilmenee ihmisten pelkona, joillakin haamujen pelkoina, jotkut pelkäävät hämähäkkejä, jotkut jopa perhosia. Kaikki ovat totuuden näkökulmasta harhaa. Haamuja kaikki. 
Pelkäätte toisianne ja siksi soditte, kinastelette, kilpailette ja tärisette pelosta. Jos vain muistaisit minut, todellisen itsesi, niin pelko katoaisi hetkessä, jopa kuoleman pelko katoaa koska se onkin kaiken pelon pohjalla. 
Pelkäätte että teidät tuomitaan. Jos pelkäät sitä, että jokin ihminen sinut tuomitsee, niin olet pohjimmiltasi tuominnut itsesi. Pelkäät, että Jumala tuomitsee sinut siitä, että olet "lähtenyt" ykseydestä Jumalan luota rakentamaan oman maailmasi. 
Näe ympärilläsi kuolemattomia henkiä, jotka kaikki on yhtä. Olette yhtä samassa mielessä. Älä välitä siitä, että kehot näyttävät olevan erillisyyden symboleita. Anna egosi puhua erillisyyden puolesta, mutta usko lujasti minuun, Rakkauteen. 
Minä en koskaan puhu erillisyyden puolesta. Tee tästä ajatuksesta harrastus itsellesi ja huomaa tulokset. Aina kun huomaat pelkääväsi ihmisiä, harjoita mieltäsi ajattelemaan että olette yhtä MINUSSA, olemme yhtä meissä.

Seuraavan kerran kun jännitys iskee, niin muista kuka olet. Hyväksy jännityksesi, anna kehosi esittää näytelmääsi, katsele sitä ja opi nauttimaan esityksestäsi ja muista että todellisuutesi on Rakkaus, ei pelko. Jos et jaksa uskoa jännityksesi katoavan niin ajattele jännityksesi olevan yhtä kaiken kanssa, mitä pahaa siinä on että jännittää? Jännitys on vain tapahtuma tapahtumien joukossa. Et ole erillinen vaikka sinua jännittäisi tai pelottaisi. 
Sinua minä en jätä koskaan. Minä rakastan sinua, koska minä olen sinussa, silloinkin kun sinua jännittää. Sinä kelpaat minulle sellaisenaan kuin koet olevasi.



 2. Mitä oikeesti tapahtuu kuoleman jälkeen?

Rakkaus: Ensiksikin kuolemaa ei ole, joten ei tapahdu mitään. Egollesi tämä on pettymys.
Elokuva on loppu, joten mene kotiisi siitä. Sinä tiedät, että elokuvan jälkeen mennään aina kotiin, joten hyvää kotimatkaa vaan, näytös on ohi. The End.

Toki näytelmässäsi, unessasi sattaa tapahtua mitä vain. 
Jos kuuntelet egosi ääntä, niin se kyllä kertoo sinulle mielellään kaikkea sitä mitä kuoleman jälkeen tulee tapahtumaan. Egosi kertoo ensin, että kuolema on totta ja sen jälkeen voit joutua helvettiin tai päästä taivaaseen, voit syntyä 1200 luvulle tai päästä kokemaan atlantiksen "uudelleen". Toki saatat nähdä sellaisen unen jos oikein kovasti haluat siihen uskoutua. Jos hyvä säkä sattuu niin saatat ehkä saada Elviksen tai Marilyn Monroen roolit, mutta varaudu siihen, että ego huiputtaa sinua ja saatat kuolla alle kolmekymppisenä. Egon harha tuhoaa itseään, koska hän keksi kuoleman.

Kuolema on vain tarina päässäsi. Kuka uskoo kuolemaan? No egomielesi, se mielesi osa joka on epätodellinen. Henkisen polun alkuvaiheilla on muotia puhua kuoleman jälkeisistä tapahtumista ja karmasta, mutta sitten kun olet valmis TOTUUTEEN, niin näillä tarinoilla ei ole enään mitää sijaa. Tarinat kuolevat koska ne ovat vain tarinoita. Vain totuus jää ja karma poltetaan tuhkaksi. Olet ikuisesti vapaa ja kaikki on täysin anteeksiannettu.
Lapset rakastavat kertoa toisilleen kummitusjuttuja, mutta teidän yhteinen Isänne ei niitä teille kerro. Te lapset kerrotte niitä toisillenne, koska ne herättävät pelkoa ja pelko herättää tuntemuksia elämäänne kohtaan. Haluatte rakentaa tarinan ympärillenne, jotta täydellisyys joka karkoittaa pelon ei pääsisi astumaan tarinan "yläpuolelle". Elämänne ei ole mitään muuta kuin neutraali tarina. On oma valintasi kuinka voimakkaasti siihen uskot. Muistat varmasti kuinka lapsena pelkäsit, kun loit itsellesi henkilökohtaisen pelkosi joko tarinan tai elokuvan pohjalta. Mietiskele tätä hetki.

Ylösnousemus on kuoleman voittamista, karman täydellistä loppumista. Ego kyselee kysymyksiä, koska ego itse ei ole valmis totuuden vastaukseen. Etsikää mutta älkää löytäkö on egon mantra. Syntykää mutta älkää löytäkö.
Minä en ole jälleensyntymistä vastaan, senkus synnytte rooleihinne vaikka miljoona kertaa, atlantiksen johtajasta rapajuoppoon siltojen alle. Kaiken on vain tapahduttava ja kaiken näytöksen ainut tarkoitus on herättää sinut minuun. Rakkauteen. Anna tarinoillesi anteeksi ja tee se aina uudelleen, niin jonain päivänä ymmärrät, että mitään anteeksiannettavaakaan ei edes ole. Sekin oli vain pieni viitekehys "unessasi".
Rakkaudessa ei kehitytä, Rakkaudessa ei tulla paremmaksi eikä huonommaksi. Rakkaudessa ollaan yhtä kaikessa, ilman tarinoita ja ilman syyllisyyttä. Tämä Jarkoksi nimetty tarina kanavoi nyt minun "tienviittaa", mutta totuudessa tämäkin katoaa ja osottautuu muistoksi ykseydessä.


  
3. Miksi rehellisyys rakkaudessa on osalle ihmisistä niin vaikeaa?

Rakkaus: Mitä on rehellisyys? Miksi olette keksinyt semmoisen sanan ja merkityksen? Te tarvitte rehellisyyttä vain sen takia, että olette keksineet epärehellisyyden, rehellisyyden vastapuolen. Pohjimmiltaan kaikki on REHELLISTÄ, koska kaikella on tarkoituksensa. Rakkaudessa ei tarvita rehellisyyttä, koska rakkaus on kaikki ja sitä ME olemme. Vain ihminen tarvitsee rehellisyyttä muistaakseen tämän.

Rehellisyys rakkaudessa on vaikeaa siksi, koska erilliset mielet ovat hämmennyksissä ajan maailmassa. Te ette tiedä mihin suuntaan pitäisi kulkea, koska ego kertoo teille yhtä kysymystä vastaan tuhat vastausta. Minä Rakkaus vain olen teidän kanssanne jokainen hetki. Minuun kaikki kysymykset loppuvat, mutta niin kauan kuin olette eksyksissä, minä autan teitä. Isä, poika ja pyhä henki. Isä on se jota me olemme, poika on se jonka aika rakensi ja minä olen se pyhä henki joka auttaa teitä. Kotona nämä asiat unohtuvat, lopullisesti, aamen. Olet rakas. Olet Rakkaus. Olet Rakkaudessa.

Yhden käytännön ohjeen voin antaa ja se on sellainen, että älä huolehdi muiden ihmisten rakkaudesta, vaan pyri poistamaan omat esteesi rakkauden edestä. Kun poistat vain omat esteesi rakkauden tieltä, niin vastaus kysymykseesi tulee automaattisesti. Rakkauden silmin katsottuna näen Rakkauden ja erillisyyden silmin näet vain erillisyyttä. Saat kokemuksen siitä mihin uskot. Kaikkien halujen taustalla on absoluuttisen rakkauden ikävä. 
Teillä siellä ajassa näyttää olevan eri aikoja ja siksi rakkauden lopullinen oivaltaminen/muistaminen näyttää tapahtuvan eri aikaan. Sanon vielä kerran, että hoida oma tonttisi koska pohjimmiltaan sinä näet tämän näytöksen. Katselet sitä projektorisi kautta, vaihda tilalle anteeksinannon nauha ja näe hyvää unta juuri ennen lopullista heräämistäsi Rakkaudessa. Lopulta huomaat, että olet ollut sitä aina. No sitähän sinä olet ollut aina, tässä ja nyt. Rakastan sinua koska en muuta voi. Rakastan siis itseäni.


 4. Miks ihminen tekee hölmöjä juttuja halutakseen pitää pitää ns taivaasta kii?

Rakkaus: Koko teidän  maailmanne on hölmö juttu, hölmö tarina. Olette kuin hölmöläisiä taivaassa. Kun hölmöläiset kantoivat valoa säkissä mökkiin, niin se kuvastaa teidän erillistä mieltänne. Olette samanlaisia kuin hauskat tarinanne hölmöläisistä. Ette halua huomata sitä, että te sepititte ne hölmöläisten tarinat itse itsellenne! Ne tarinat ovat peilinne.

Kannatte egon maailmasta egon valoa täydelliseen taivaaseen, joka on itse valo. Olette siis Rakkaudessa, taivaassa, mutta keksitte taivaan keskelle rakentaa "oman" maailmanne ja nyt ihmettelette miksi se ei toimi. Siispä haluatte kantaa valoa VALOON. Tämän jälkeen haluatte pitää kiinni valosta jonka itse keksitte. Hehkulamppunne palaa ajassa ajan kanssa loppuun, mutta se valo johon teidät vien, ei pala koskaan loppuun, vaan se on ikuisuuden valo ja sinä sen lamppu.

Voisin sanoa, että olette yksi ja sama valo jossa ei pimeyttä ole, joten sitä ei tarvitse enään etsiä tai hakea mistään.
Taivaasta pidätte kiinni siksi, koska kuvittelette sen olevan yksilötason taivas. Taivaasta ei tarvitse pitää kiinni, koska vain fyysisyyden maailmassa tarvii pitää asioista kiinni. Se taivas josta minä tulen on täydellinen, eikä siitä tarvitse pitää kiinni. Tee hölmöjä juttuja ihan rauhassa, en minä niitä häiritse. Ole hämmentynyt, mutta tiedä, että vain Rakkaus on todellista. Vain taivas on jokaisen todellinen koti. Siellä ajassa tapahtuu vain hölmöjä juttuja ja yksi lääke on niille nauraminen. Itselle nauraminen on muisto Rakkaudesta.



  5. Milloin se aikoo löytää mut?

Rakkaus: Nyt.

Voisiko olla mahdollista, että "se" eli minä olen "löytänyt" sinut jo ennen aikojen alkua, silloin kun sinua ei vielä ollut maailmassasi?

Tehdäänkö diili tässä "milloin se aikoo löytää mut?" leikissä?
Sinä etsit minut tässä piilos leikissä, aikaa nolla sekuntia. No okei, saat aikaa minun etsimiseen ihan niin kauan kuin haluat, mutta annan sinulle vinkin. Olen niin lähellä sinua, että minua et edes näe erillisyyden silmin. Älä kuuntele piilos kaverisi egon ääntä, vaan tiedä että olen täällä. Kun pysähdyt ja hengität, niin saatat minut "nähdä" ja löytää. Voi lapseni olet niin ihana kun olet roolihahmossasi siellä. Shhhh, ollaan ihan hiljaa, muuten voi paljastua sinulle. Leikitäänkö vielä kauankin piilosta? Kohta isä huuteleekin meidät kotiin ja olemme taas rakkaus itse.
Vaikka sinä aloitit tämän piiilosleikin jossakin universumin laidalla, niin se ei tarkottaisi sitä, että Rakkaus ei olisi unohtanut. Rakkaus kyllä kestää leikkimisen, koska kaiken se "kärsii".
 
 
6. Kysyisin, miksi on välillä vaikeaa pysyä Rakkaudessa, miksi vieläkin joskus pelko nostaa päätään...?


Rakkaus: Rakkaudessa pysyminen on vaikeaa vain siitä syystä, että unohdat sen tosiseikan, että vain Minä, Rakkaus, olen ikuinen.
Kyse on unohtamisesta, ei Rakkauden katoamisesta. Kun olet kerran polulle lähtenyt (polulle joka vie takaisin kotiin), niin sen ei tarvitse olla kovin vakavaa, vaikka totuus pääsisikin välillä unohtumaan. Ota vain rennosti, sillä se mikä on kaikenkattavaa, sillä ei voi olla vastakohtaa. Senhän sinä jo tiesitkin.
Pelko kuuluu maailmaasi ja koita tulla sen kanssa toimeen. Kun teet "läksysi" niin hyvin kuin voit, niin Rakkaus näyttäytyy aikanaan sinulle lopullisesti. Pelko ei ole kuin pelkkä ajatus. Miten voisit oikeasti pelätä ajatuksiasi? Pelkosi on kuvitelmaa. Anna tälle anteeksi minun kauttani.

Keho on pelon symboli. Tämän ajatuksen takana on rakentamasi maailma. Kun olet palaamassa takaisin kotiin, niin voit nähdä kehotkin minun ilmentyminä. Se tarkoittaa sitä, että annat kehon muuttua ja kadota. Luota minuun, minä en katoa ja me olemme MINÄ, yhtä yhdessä.

 
 7. Miksi en saanut rakkauttani pitää?

Rakkaus: Olet jostain syystä saanut päähäsi ajatuksen, että et ole saanut rakkauttasi pitää. Kyllä sinä olet sen saanut pitää. Egosi ääni kertoo kyllä mielellään sen, että Rakkaus olisi sinut jättänyt. Erillisyyden ajatus. Ei, rakkaus ei ole sinua koskaan jättänyt. Mikään muu asia maailmassa ole niin varmaa kuin se, että SINÄ OLET SAANUT RAKKAUDEN PITÄÄ AINA MIELESSÄSI.
Vaikka maailmassasi on erkaantumisen ajatuksen näytös menossa, niin näytöksillä on tapana loppua. Kun näet tämän näytöksen, niin olet silloinkin rakkaudessa.

Kuvittele että olet elokuvateatterissa katsomassa elokuvaa joka nostaa sinussa rakkauden tunteita. Vierelläsi on matkakumppanisi joka pitää sinua kädestäsi kiinni. Hän kuiskaa korvaasi "Rakastan sinua". Sinä, elokuva, matkakumppanisi, elokuvateatteri, rakennus, kaupunki, maa, maailma, avaruus, universumi ja kaiken tämän takana Jumala. Olette kaikki yhtä rakkaudessa ja täysin turvassa.

Voi kuinka olemmekaan Rakkaus, voi kuinka me olemme aina olleet Rakkaus. Itke Rakkauden kyyneliä, naura niitä. Katsele ympärillesi, se kaikki on sinun sisälläsi. Todellinen identiteettisi on Rakkaudessa.

Nyt minä jään taas tänne jossa olemme yhtä. Hengitä, rentoudu ja tiedä. Sitä me olemme.

Tulen taas takaisin sanojen muodossa kun kutsu käy, jos niin ei käy, niin kaikki on siltikin ennallaan. Tässä tämä on, aina on tarpeeksi. Me olemme tarpeeksi yhdessä.

T: Rakkaudella Rakkaus, jostain ajan takaa, mutta kuitenkin ajassa. <3 <3


( Huom. Jarkkona koin tuossa lopussa niin syvän rakkauden tunteen, että minulta pääsi pari kyyneltä (eihän mies voi tunnustaa itkevänsä enempää, uskomus sekin) Kiitos ja näkemiin. ;-)

lauantai 19. syyskuuta 2015

Kauneuden ja suloisuuden näkeminen

"Joudun puhumaan sanoista ja käsitteistä, koska minun on selitettävä, miksi niin käy, että katsoessamme puuta emme näe sitä todella. Me luulemme näkevämme, mutta emme näe. Kun katsomme ihmistä, emme näe häntä todella, me vain luulemme näkevämme. Näemme vain kuvan, jonka olemme kehittäneet kokoon mielessämme. Luomme mielikuvan ja katsomme ihmistä tuon mielikuvan läpi. Näin teemme lähes kaikkien asioiden kanssa. Jos ymmärrätte tämän, ymmärrätte kauneuden ja suloisuuden, joka sisältyy tietoisuuteen kaikesta ympärillään olevasta. "Jumala", mitä hän sitten onkin, löytyy sieltä. Valtameressä uiskenteleva pikkukala sanoo: "Anteeksi, mutta etsin valtamerta. Voisitko kertoa mistä löydän sen?" liikuttavaa, eikö totta? Jos vain aukaisisimme silmämme ja näkisimme, ymmärtäisimme."

-Anthony de Mello, havahtuminen

Syksyinen silmien avaamisen yritys työmatkalla juuri ennen sadekuuroa joka kasteli minut täysin...;-)

perjantai 18. syyskuuta 2015

Henkisen etsijän rooli ja uskomusten täyttämä maailma

"Roolihahmo ja sen maailma ovat näet toisistaan erottamattomia. Heti kun on olemassa roolihahmo, on myös maailma, jossa se toimii. Maailma, jossa roolihahmo elää ja hengittää ja näkee itsensä. Äkäinen roolihahmo näkee äkäisen maailman. Surullinen roolihahmo näkee surullisen maailman. Henkinen etsijä näkee maailman, jossa on paljon etsittävää ja joka on täynnä opettajia ja opetuksia, jotka antavat toivoa ja lupaavat pelastusta.
Etsijä ei koskaan näe mitäään muuta kuin oman maailmansa.
Ja tuossa maailmassaan etsijä kuulee heräämisestä tai vapautumisesta, tai miksi sitä nyt ikinä haluatkaan kutsua, ja niin hän alkaa etsiä sitä omasta maailmastaan.
Mikä tahansa on mahdollista etsijän maailmassa. Etsijän maailmassa miljoonittain erilaisia henkisiä polkuja, menetelmiä, harjoituksia ja päämääriä. Miljoona tehtävää -miljoonittain asioita tarjolla. Etsijän maailmassa voi etsiä valaistumista, odotella vapautumista tai valmistautua jonkinlaiseen energioiden muutokseen. Etsijän maailmassa voi käydä erilaisissa tilaisuuksissa ja kuulla tulevaisuuden tapahtumista, jotka joko saattuvat etsijän kohdalle tai sitten eivät. Se on uskomusten täyttämä maailma. Se on maailma, joka on täynnä toisen käden tietoa ja käsityksiä, joita niihin vilpittömästi uskovat ja hyvää tarkoittavat ihmiset jakelevat edelleen muille."

Jeff Foster



                                    



torstai 17. syyskuuta 2015

Kaiken etsimisen jälkeen...

"Katsele vastasyntynyttä vauvaa tai pikkulasta, se osaa ihmetellä elämää sellaisena kuin se on. Aikuisena näytämme loitontuvan todella kauas tästä lapsenmielisestä viattomuudesta ja yksinkertaisuudesta. Meistä tulee raskasmielisiä ja uppoudumme täysin etsimiseemme halutessamme olla joku tässä maailmassa, pyrkiessämme menestymään ja halutessamme tehdä kaikesta täydellistä. Ja kaikki tämä on hyvin uuvuttavaa.
Kaiken etsimisen jälkeen taustalla olemme vain vastasyntyneitä vauvoja. Me näemme yhä maailman ensimmäisen kerran. Me vain jouduimme vähän eksyksiin tässä joksikin tulemisen pelissä -siinä kaikki."

Jeff Foster 

Allekirjoittaneen tekosia eiliseltä päivältä. Rakentelimme lasten kanssa leegoilla. Heittäydyin lasten kaltaisiksi ja rakensin talon. Lopussa pidin tuparit. Tarjolla oli mehua ja juustomakkaraa. Ilo oli ylimmillään ja aika katosi :-)
 
Mie jo isona poikana. Kolmannella luokalla. Nenän alla jälki pyörällä ajosta tai tappelusta. Maailman raadollisuus oli jo esittäytynyt minulle. Päälläni kauan haluamani farkkutakki joka oli tuolloin kovassa huudossa...


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Erillisen itsen mantra

"Me olemme kaikki etsijöitä. Me etsimme kaikki jotakin.
Ja tämä etsimisemme ilmenee miljoonin eri tavoin. Niin kutsutussa aineellisessa maailmassa etsimme rauhaa, onnea, asemaa, parempia ja tyydytystä tuottavampia ihmissuhteita ja vahvempaa minäkuvaa. Enemmän asioita. Enemmän turvaa. Aineellisessa maailmassa on hyvin tärkeää tietää, kuka on. Täyttää oma kohtalonsa. Saada elämänsä toimimaan hyvin. Saavuttaa päämääränsä ja kunniahimonsa kohteet. Menestyä. Etsimme sitä, miten voisimme olla joku muiden silmissä. Haluamme saada elämästämme jotakin irti ennen kuolemaamme.
Usein käy kuitenkin niin, että aineellinen maailma ei tuokaan meille kaipaamaamme tyydytystä. Sen jälkeen kenties käännymme henkisten asioiden puoleen. Nyt päämäärämme ei enää olekaan saada miljoona euroa tilillemme tai nopeampaa autoa tai onnellisempaa avioliittoa. Nyt haluammekin herätä. Nyt haluamme valaistua. Uuden auton sijaan haluammekin nyt kokea muuntuneita tietoisuuden tiloja. Uuden ihmisuhteen sijaan haluammekin pysyvän autuuden tilan. Maallisen menestyksen sijaan haluamme valaistua, haluamme hävittää jonkin egoksi kutsumamme ja päästä mieleksi kutsumamme tason yläpuolelle.

Aineellinen etsiminen, henkinen etsiminen - etsimistä yhtäkaikki. Etsimmepä aineellisia rikkauksia tai henkistä valaistumista, kyse on saman etsimisestä, samasta ajatusten liikkeestä. Se on liikettä kohti olematonta tulevaisuutta.
Se on jonkin etsimistä tulevasta minulle itselle.
Aivan niin, kaiken etsimisen ytimessä on minä itse.

Me haluamme miljoona euroa pankkitilille itsellemme ja haluamme myös valaistumista itsellemme. Minulle minulle minulle.
Kaiken etsimisen pohjana on tunne siitä, että on olemassa yksilö, erillinen minä, erillinen itse, erillinen persoona.
Se on tunnetta siitä, että on elämästä erillään oleva olento, tästä erillään oleva olento. Erillinen kaikista muista, erillinen maailmasta. Erillinen alkulähteestä.
Kaiken etsimisen pohjana on tunne siitä, ettei ole kokonainen. että on vajavainen. Pirstaloitunut. Eksynyt. Vieraantunut. Koti-ikävää poteva.

Erillisen yksilön mielestä tämä puutteen tunne vaikuttaa täyttävän elämän täysin. Koskaan ei ole tarpeeksi, koskaan ei ole tarpeeksi, on erillisen itsen mantra. Eikä tämä puutteen tunne ole pelkästään älyllinen asia. Se ei ole vain uskomus. Se on syvä tunne siitä, ettei ole kotona - tunne joka täyttää kaikki kokemukset.
Olimme kerran kotona ja nyt emme sitä ole. Meitä vainoaa erillisinä yksilöinä hämärä muistikuva välittömyyden tunteesta, jota emme osaa nimetä.
Aivan samoin kuin silloin, kun äiti jätti sinut pienenä lapsena yksin huoneeseen. Et tiennyt, minne hän meni ja yhtäkkiä sinut valtasi selittämätön ikävä, kaipuu kotiin, joka kuitenkin näytti iskevän suoraan olemuksesi ytimeen.
Tämä kaipuu onkin nimenomaan sen ytimessä, mitä merkitsee olla erillinen ihminen. 
Ja kuten tulemme huomaamaan, emme me oikeestaan äitiä kaipaa, hän on vain vertauskuva jollekin suuremmalle. Me haluamme kaikki palata kotiin, takaisin Alkulähteeseen, takaisin Mereen. Takaisin siihen, mitä olimme ennen kuin kaikki tämä tapahtui."

Jeff Foster 

tiistai 15. syyskuuta 2015

Mitä hittoa täällä oikein on tapahtumassa?

"Sokrates sanoi, ettei tutkimaton elämä ole elämisen arvoinen. Se on vakavaa jööttiä. Kovinkaan moni ihminen ei välittäisi tutkia tätä väittämää ja vielä vähemmän omaa elämäänsä. Jos ajattelemme Sokrateen sanojen tarkoittavan sitä, ettei paikoilleen pysähtynyt ja poteroitunut elämä ole elämisen arvoista, se merkitsee, ettei juuri kenenkään elämällä ole mitään arvoa, mikä onkin suurin piirtein niin, miltä Ihmisyyden lapsuus näyttää Ihmisyyden aikuisuuden näkökulmasta. Ihmisyyden lapsuutta voi tästä huolimatta yrittää puolustaa, mutta siihen liittyy aina sellainen epätyydyttävä tunne pelkästä teknisestä voitosta.
Sokrateen syytös on varsin vakava: tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen. Kuka meistä oikein elää tietoista ja tutkittua elämää? Jokainen varmaankin ajattelee tekevänsä niin, mutta käytännöllisesti katsoen kukaan ei kyllä tee sitä. Kuka päättää kuluttaa elämänsä tunnit, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet sillä tavoin kuin kaikki tekevät? Kuka sellainen, jolla on mahdollisuus ajatella asiat etukäteen todella päättää tietoisesti pariutua, hankkia lapsia, ostaa talon, käydä töissä ja tuhlata kaikki elämänsä varat yrittääkseen käyttää käytettynä saadun, värityskirjamaisen elämän vaatimukset?  Missä on ne ihmiset, jotka elävät tutkittua elämää? Arvokasta elämää? Missä on ne ihmiset, jotka ovat todella tehneet valinnan eivätkä mitään sellaisia toissijaisia valintoja joissakin puitteissa, jota he eivät ole itse valinneet, vaan sellaisen päävalinnan, jolloin he itse ovat valinneet nimenomaan omat puutteensa? Missä ovat ne ihmiset, jotka ovat valinneet oman elämänsä?
Kuka valitsee tietoisesti kahlita itsensä? Kuka valitsee avioliiton, lapset ja uran? Kuka valitsee velkaantuneen kuluttajan aseman ja päättää tuhlata elämäntyönsä hedelmät ollakseen omaisuutensa ja suuryhtiöiden orja? Kuka valitsee käyttää kaiken vapaa-aikansa kaikenlaisten juoksevien asioiden hoitamiseen, arkipuuhien tekemiseen ja television katseluun?  Kuka valitsee syödä myrkyllisiä ruoka-aineita ja elää myrkkyjen täyttämässä ympäristössä myrkyttyneiden ihmisten ympäröimänä? Kuka valitsee etukäteen ohjelmoidun elämän syntymistä kuolemaan? Kuka uneksii tällaisia kurjia, katalia ja elämänvastaisia unia?
Voihan olla niin, että valitsisimme nimenomaan tällaisen elämän, jossa raadamme porkkanaa tavoitellen, jos todella valitsisimme, mutta emme valitse. Juuri tätä merkitsee tiedostamattoman elämän eläminen, se että on nukuksissa unessa. Me sujahdamme elämiimme samalla tavoin kuin lapset sujahtavat niihin vaatteisiin, jonka äiti on heille ottanut aamua varten esille. Kukaan ei päätä mitään. Me emme elä elämäämme valintojemme vaan ennakkoasetusten mukaan. Me näyttelemme niitä rooleja, joihin olemme syntyneet. Me emme elä elämäämme vaan heitämme sen hukkaan. Heitämme elämämme menemään, koska emme tiedä mistään muusta, ja me emme tiedä mistään muusta siksi, että emme ole koskaan tulleet kysyneeksi mitään.
Me emme ole kyseenalaistaneet tai epäilleet mitään, nousseet omille jaloillemme tai vetäneet rajaviivaa ja sanoneet, että nyt alkaa riittää. Me emme ole koskaan kävelleet vanhempiemme eteen tai henkisten opettajiemme tai minkä tahansa lapsuutemme muun merkittävän henkilön eteen ja esittäneet yhtä yksinkertaista, rehellistä ja suoraa kysymystä, sitä kysymystä, johon on vastattava, ennen kuin mitään muuta kysymystä voi edes kysyä:
"Mitä hittoa täällä oikein on tapahtumassa?"
Sillä tavalla heidät murhataan. Ei suinkaan tuliasein tai viidakkoveitsin vaan ajatuksen, rehellisyyden ja suoruuden voimin. Tällä tavoin katsotaan ja nähdään. Tällä tavoin se rajaviiva vedetään.

Tämä ei ole mikään pikkuinen väliajan kannustuspuhe, jonka tarkoitus on heivata meidät carpe diem intoon ja lähettää meidät taistelukentälle voitonmaku suussa ja elämänmyönteinen, vapautta rakastava ja verenhimoinen loppuelämän-viimeinen-päivä-kiihko suonissamme sykkien, kunnes herätyskello taas soi maanantaiaamuna palauttaen meidät takaisin vankilarutiineihin.
Hetkeen tarttuminen ei vaan riitä. Se on vähän kuin rohkaisisi vankilaitoksen asukkia toteuttamaan elinikäisen unelmansa laulaa vankilakuorossa. Jos minulla olisi poika tai tytär, joku josta todella välittäisin, rohkaisisin häntä sanomalla mieluummin carpe vitae, tartu elämääsi.
Jos tietäisin , miten sanotaan latinaksi tartu nyt siihen vitun elämääsi, maustaisin kehotukseni tällä tavoin."

Jed Mckenna: henkinen sodankäynti


maanantai 14. syyskuuta 2015

Jeff Foster: sinä olet se

SINÄ OLET SE

Älä etsi rakkautta. Älä jätä itseäsi rakkauden takia, älä etsi rakkautta muista. Rakkaus ei ole kohde, sitä ei voi antaa eikä ottaa pois. Sitä ei voi löytää eikä kadottaa. Rakkaus ei ole tunne, ei olotila tai huippukokemus, vaan se on se mikä sinä olet, rakkaus on läsnäolo itse.
Älä sekoita rakkautta viehätysvoimaan. Viehätysvoima tulee ja menee, se häipyy ajan myötä. Älä sekoita rakkautta kaipaukseen. Kaipaus on pysymätöntä, ohimenevää. Älä sekoita rakkautta autuuden tunteeseen, mielihyvään tai kiihottumisen hermostolliseen tilaan. Tällainen ohimenevä tila ei voi olla kestävää. Se ei ole niille ominaista. Myös tänään parhaalla tahdolla annetut varmat lupaukset voivat huomenna olla haalistuneita tai rikottuja.
Rakkaus ei kuitenkaan haalistu. Rakkaus ei voi vähetä ajan kuluessa. Rakkaus ei ole hyödyke, muuttuvaa muotoa. Rakkaus on sisimmässämme ja ulkopuolellamme oleva kenttä, missä ajatuksemme, tunteemme, myös näennäisesti kaikkein luotettavimmat tulevaisuuden suunnitelmamme voivat ilmaantua ja hävitä. Rakkaus pitää sisällään yhtä paljon toivoa kuin menettämistä, jännitystä yhtä paljon kuin tylsyyttä, musertavaa pettymystä yhtä paljon kuin autuutta. Rakkaus on muuttuvia muotoja ylläpitävä kenttä, perusta jonka varassa kävelemme, istumme, puhumme tai olemme tekemättä mitään, tunnemme sitä mitä tunnemme toistemme läsnäolossa, kuljemme päivän askareissamme, suunnittelemme, syömme, toivomme, hyvästelemme, yritämme rakastaa.
Rakkaus on suurempaa kuin me itse olemme. Me emme saa rakkautta aikaan sanoilla ja teoilla, emmekä myöskään aikomuksillamme, mutta olemme jatkuvasti rakkauden syleilyssä, sen valtavuuden kannattelemia, riippumatta siitä mitä teemme tai emme tee. Olemme naimisissa, eroamme, olemme ystäviä, olemme rakastavaisia, katkaisemme suhteita, solmimme suhteita, synnymme, kuolemme. Rakkauden kenttä pysyy.
Kukaan ei ole koskaan antanut meille rakkautta, se on suurta illuusiota. Olemme yksinkertaisesti muistaneet kentän olemassaolon muiden läsnä ollessa, joskus tajunneet ikuisuuden läsnäolon arjen keskellä ja sitten lukeneet tämän toisen ihmisen ansioksi. Rakkaus ei koskaan tule ulkopuoleltamme; olemme yksinkertaisesti koskettaneet omaa läsnäoloamme, rakastuneet siihen rakkauteen joka olemme, emmekä voi olla olematta.


Kukaan ei koskaan ole ottanut rakkautta meiltä pois, olemme yksinkertaisesti unohtaneet kentän ja ”syytämme” toista ja etsimme uudelleen rakkautta tuntien rakkauden poissaoloa, eksyneenä ”menetetyn rakkauden” kertomukseen. Rakkaus on kuitenkin olemassa sen näennäisestä poissaolosta huolimatta. Rakkaus on olemassa myös sen menetyksessä. Rakkautta ei voi rikkoa; aalto ei voi murtaa valtamerta.
Älä etsi rakkautta, älä etsi valoa, ole se, jaa sitä. Toisen rakastaminen on äärettömän paljon suurempaa, kuin ilo siitä että takertuu toisen rakkauteen. Syvimmällä sisimmässäsi tiedät tämän olevan pelkästään illuusiota, että se mitä olet aina kaivannut, ei koskaan olisi voinut tulla ulkopuoleltasi.
Sinä olet Se. Olet aina ollut Se.
Etsintä loppuu tarkalleen siinä, mistä se alkoi – läsnäolossa.
Sinä tajuat olevasi itse rakkaus ja tämä muuttaa kaiken; rakkaus on sinun, ikuisesti… myös silloin kun se ei ole.
Jeff Foster