lauantai 29. marraskuuta 2014

Maailma sateenkaaren väreissä

Maailma esiintyy sateenkaaren väreissä, halusimme tai emme. Syy tähän on se, että rakkaus on universaali asia eikä siten kenenkään mielipiteestä riippuvainen. Meidän ihmisten maailma esiintyy monimuotoisena, koska mielemme on kasvanut niin monimuotoiseksi. Mielemme on vain niin hämmennyksissä kaikesta tieto tulvasta. Rakkaus on onneksi kuitenkin aina sama. Jopa 2000 vuotta sitten eräs (ehkä) pitkätukkainen hippi puhui rakkauden ja anteeksiannon puolesta. Suositteli tehdä toiselle niin kuin tekisi itselleen, eikä käskenyt rakentamaan taivasta tänne vaan etsimään sen itsestään, sisältä. Taivasten valtakunta on meissä sisällämme. Käyttäisikö hän tänä päivänä energiaansa oikeassa olemisen tarpeessa syyttelemällä homoutta tai erilaisuutta? En usko. Hän puhuisi ja puhuu edelleen kauttamme välittämisen, hyväksymisen ja rakkauden puolesta, vapauden kautta.

Rakkaus ei vaadi politiikkaa, rahaa, instituutioita, kirkkoja, uskontoja, vastakkain asettelua, sotaa eikä edes rajuja mielipiteitä. Rakkaus vain on. Silloin kun rakkaus puhuu, niin siitä puuttuu pelko. Ihminen voi ristiinnaulita pohjimmiltaan vain itsensä.



Raamatusta:

"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."

"Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki."

"Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys."

"Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa."

"Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."

"Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä."

 "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."

"Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus."

 IOK:sta:

"Jumala on pelkkää Rakkautta ja siksi myös minä olen Rakkaus ."

"Vapautan maailman kaikesta siitä, mitä luulin sen olevan."

"Antaminen ja saaminen ovat totuudessa sama asia.
Tulen saamaan sen, minkä annan pois."

"Totuus ei tule ja mene, ei vaihdu eikä muutu eikä esiinny milloin tuossa, milloin tässä asussa, kiinniottoa väistäen ja estäen otteen saamista itsestään. Se ei piileskele. Se seisoo täydessä valkeudessa täysin saavutettavissa."

"Rakkaus loi minut itsensä kaltaiseksi."

"Rakkaus ei kanna kaunaa."

"Mietipä mitä pyhä ihmissuhde pystyy opettamaan! Siinä usko eroavaisuuksiin tehdään tekemättömiksi. Siinä usko erilaisuuksiin muuttuu uskoksi samanlaisuuteen" 

"Menneisyys on ohi. Se ei voi minua koskettaa."

"Opeta vain rakkautta, sillä rakkautta sinä olet."








tiistai 11. marraskuuta 2014

Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista (armo)

Ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää
Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää
Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan
Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika



 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Tarinaan rakastuminen ihmissuhteissa


Mitä rakkaus on ihmissuhteissa? Onko se ulkonäköön rakastumista? Toisen hymyyn tai tyyliin rakastumista? Pitääkö siinä olla samanlainen kun toinen? Samanlaiset ajatukset vai mitä siinä oikein tapahtuu?
Koska on kaksi tasoa, dualistinen ja ei-dualistinen niin nyt käsittelen tätä tasoa missä arkeamme vietämme, ei-dualistiselta tasolta katseleminen antaa laajamman perspektiivin ja auttaa ymmärtämään sekä antamaan anteeksi helpommin, mutta itse työ on kuitenkin tehtävä "täällä".



Itse näkisin, että  rakastuminen on luonnollista elämän kiertokulun kannalta ja se vietti on hyvin voimakas, rakastuminen on niin voimakasta, että se saattaa sekoittaa koko perus uskomus-järjestelmän, jonka olemme mieleemme keinotekoisesti kasanneet. Rakastumisen tunne järisyttää koko uskomusjärjestelmää, koska eihän uskomukset ole koskaan todellisia. Rakastuminen muistuttaa jostain muusta ja se tulee jostain järjestelmän takaa mystisesti ja pyyhkii kaiken vanhan kertaheitolla. Lisä voimaa rakastumiseen saa siitä miten paljon uskaltaa egonsa ja pelkonsa siirtää sivuun ja uskaltaa heittäytymään rakastumiseen täydellä voimalla. Rakastumisessa saattaa koko elämä mennä uusiksi, se sulattaa vanhat katkerat jää lohkareet ja uudistaa sekä nuorentaa..Rakastunut kuulee hyvin useasti ystäviltään, että "mitä sinulle on tapahtunut, näytät jotenkin paremmalta, oletko kenties rakastunut?"

Tässä vaiheessa yleensä olemme rakastumisen ihanassa unessa, aina siihen asti kunnes tilalle astelee herra pelko ja kuvioon astelee myös herra kontrolli ym. hänen pikku apulaisensa. 
Hommaa sotkee se, että ei ymmärretä rakastumisen ja RAKASTAMISEN eroa. Rakkauden jatkumisen kannalta olisi hyvä että kumpikin rakastaisi "peilikuvaansa", muuten tapahtuu se sama egon käsikirjoitus, eli siinä että rakkaus suhteessa petytään vain omiin odotuksiin. Rakastuminen on helppoa ja hyvin itsekästä koska kumpikin haluaa panostaa ja ymmärtää aina sen verran, ettei mikään menisi pieleen ja että elämä saisi kokea jatkuvuutensa. Halutaan tehdä mahdollisimman hyvä vaikutus toiseen. Vaikka rakastumisen aikana tehdään helpommin rakkauden tekoja, niin silti se valitettavasti on vain egon juoni varmistaa oma paikkansa siinä "taivaallisessa" tilassa, jota rakastumiseksi kutsutaan. On paljon helpompi sanoa rakastavansa toista rakastelun jälkeen, kuin silloin kun koko elämä näyttää terävät hampaansa. Silloin kun omat odotukset hajoavat, tuntuu "etten rakasta häntä enää". Rakkaus on kuitenkin tunnetta suurempaa ja sen on tarkoitus vain laajeta, ei supistua mielessä peloksi.



No mitä se rakastaminen sitten on? Itse näkisin niin, että se on toisen tarinan täydellistä hyväksymistä. Kaikki mikä tapahtuu tässä hetkessä on kuitenkin menneisyydestä kumpuavaa; pelot, halut, ajatukset, ilot, kaikki "automaattiset" tavat ja mielipiteet. Olemme kuin kävelevä menneisyyspakkaus. Ihmissuhteet ja varsinkin romanttiset suhteet paljastavat aina sen mitä itsestä ajattelemme. Mitä läheisempi ja voimakkaampi suhde, niin sitä voimakkaammat pelot ja epävarmuudet iskevät alitajunnastamme. Suhteet on tarkoitettu matkustaaman omaan sisäiseen rakkauteen, joka sijaitsee meissä siellä monien kuorien takana, sitä samaa rakkautta me jokainen olemme. Se matka saattaa olla kivuliaskin ja vaatii äärettömän rohkeaa asennetta kohdata kaikki kipunsa. Siihen rakkaus-suhde on loistava työkalu, sitä todellinen aito ja rehellinen ihmissuhde mielestäni on. Se rakkaus jota pidämme rakkautena on usein vain täynnä tyhjää, arkisia velvotteita, ajan tappamista, markkinamiesten keksimää "näin tulet hyväksi rakastajaksi" listoja sekä medioiden painostamia seksuaalisia mielikuvia. Projisoimme ulospäin oman tyytymättömyytemme arjessa ja samalla unohdamme, että meillä on suuri mahdollisuus mennä kohti sitä pysyvää rakkautta, joka on aina ollut olemassa, itsessä ja siinä toisessa ihmisessä. Joskus olisi hyvä nähdä naamarin taakse ja antaa anteeksi, kuunnella ja ymmärtää. Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Jokainen haluaa tulla ymmärretyksi. Jokainen haluaa turvallisuutta ja läheisyyttä, tavalla tai toisella. Me elämme tarinoiden keskellä ja me elämme oman henkilökohtaisen tarinan keskellä. On niin kovin vaikea hyväksyä ja rakastaa toisen tarinaa, jos ei ensin kohtaa itseään ja rakasta omaa tarinaansa. Tarinat ovat mielenkiintoisia eikä kenelläkään ole mitään helppoa tai pelkästään kivaa menneisyyttä. Ego ei halua kohdata todellista itseään, joten sen tehtäviin jää vain arvosteleminen, piiloutuminen ja syytteleminen ja lopulta karkuun juokseminen. Jos niin tapahtuu, niin sekin vain sitten tapahtuu, eikä sekään ole tuomittavaa, sillä kukaan ei ole vastuussa valinnoistani.

Oman tarinan rakastaminen tapahtuu siten, että tietää että todellisuudessa tarina ei voi olla totta, koska tarinat ovat vain tarinoita. Tässä hetkessä on hyvä mahdollisuus päästää toinen tarinastaan vapaaksi vaikka silittämällä, halaamalla, kuuntelemalla tai jotenkin muuten huomioimalla se toinen. Sellaista rakkaus on arjessa. Tarinan hyväksymistä ja vapauden tuntemista, koska ei ole mitään muuta kuin tämä hetki. Tässä hetkessä voit vapauttaa itsesi rakkauteen tai sitten hukutat itsesi odotuksiin ja tuleviin tappioihin. Aika ei ole koskaan armollinen pelon kautta katsottuna, mutta jos tarkoitus on selvä, niin matkasta tulee mielenkiintoinen eikä kuolemakaan ole kuin ohi kiitävä ajatus. Rakkaus ei voi kadota koskaan, itse sille pitää vain sanoa: "kyllä, kiitos."

Rakkauden ilmenemisiä voisi olla että rohkenee avata itsensä, uskaltaa luottaa elämään ja tietää että kaikella on tarkoituksensa. Rakkaus voisi ilmetä esim. niin, että antaa toiselle vapauden olla sitä mitä on, koska silloin sen saman lupauksen tekee itselleenkin. 
Ymmärtää että ihmisenä elo ja olo on iloa, surua, haluja ja tarpeita täynnä, osaa ottaa niitä huomioon tuomitsematta ja tukahduttamatta. Koska rakkaus on pelon vastakohta, niin on hyvä osata olla tietoinen omista reaktioistaan, ajatuksistaan ja valinnoistaan. Rakkaus todellakin on mahdollisuus huonona päivänä eikä päinvastoin. Rakkaus ei muutu koskaan mihinkään vaikka suututtaisi kuinka. Pöly kun laskeutuu niin rakkauden voi taas tuntea rauhana. 

Koska maailma on meidän omien sisäistemme mielikuviemme heijastumaa, niin on vain parempi että hyväksyy sen, että rakastamme täällä vain omia mielikuviamme toisista ihmisistä. Tiedän että mielikuvien kautta rakentunut rakkaus on ohimenevää, mutta todellinen rakkaus on todellista ja pysyvää. Jos 2 ihmistä pystyy seuraamaan todellista rakkautta ja jos kykenee ottamaan yhteisen askeleen suuremman rakkauden eteen, niin sitä voisi kutsua vaikka esim. sielunkumppanuudeksi. Pitää kuitenkin muistaa, että olemme jokainen niitä toinen toisillemme, vaikkakin olisimmekin "unessa". Matka rakkauteen voi tuntua pitkältä matkalta, mutta helpottavaa on se tieto että rakkaus on ollut aina meidän, tässä ja nyt. Rakkauden oivaltamiseen ei aina välttämättä tarvita parisuhdetta, siihen riittää ympärillä olevat ihmiset.

Rakkaus on syvää kaipuuta omaan itseensä ja sen voi kokea myös toisen kanssa. Jos tahdon kohdata itseni suoraan, niin se tie käy toisen ihmisen kautta. Suhteet on kuitenkin vapaaehtoisia matkoja omaan itseen, onhan rakkaus vapautta ja matka sen oivallukseen käy anteeksiannon kautta. Kaikki on paremmin kuin sen kuvittelen olevan, joten hyvää matkaa. Askel kerrallaan, kantapään kautta.





sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Ajatus on vapaa & David Hoffmeister

"Pyhä ihmissuhde on keino säästää aikaa. Yksi veljesi kanssa yhdessä vietetty hetki palauttaa koko maailmankaikkeuden teille molemmille. Sinä olet valmistautunut. Nyt sinun tarvitsee vain muistaa, että sinun ei tarvitse tehdä mitään. Nyt olisi hyvin paljon hyödyllisempää keskittyä vain siihen eikä miettiä, mitä sinun pitäisi tehdä. Kun rauha vihdoinkin koittaa niille, jotka kamppailevat kiusausten kanssa ja taistelevat synnille periksi antamista vastaan, kun valo viimeinkin sarastaa tutkisteluun taipuvaiseen mieleen tai kun joku viimeinkin saavuttaa päämääränsä, se saapuu aina pelkästään yhden onnellisen oivalluksen kera: "Minun ei tarvitse tehdä mitään." -iok.

"Rakkauden on kuitenkin ikuisesti oltava itsensä kaltainen, ikuisesti muuttumaton ja ikuisesti ilman vaihtoehtoa. Niinkuin se onkin. Et voi pystyttää muuria itsesi ympärille, koska Jumala ei asettanut mitään muuria Itsensä ja sinun välille." -iok 

"Kehoasi sinä voit orjuuttaa, mutta ajatus on vapaa, eikä mikään muu kuin sen ajatellut mieli, kykyne pitämään sitä millään tavalla vangittuna tai rajoitettuna. Sillä ajatus on jatkuvasti yhteydessä alkulähteeseensä, joka on sen vanginvartija tai vapauttaja sen mukaisesti kumman valitsee päämääräkseen itseään varten."-iok




https://www.youtube.com/watch?v=oPT6k2G41BI&list=UUTleG6-484F7WHZD0hAjRRw

"Syyllisyys aiheuttaa sen, että kaikissa erityisissä ihmissuhteissa on pelon elementtejä. Juuri siksi ne vaihtuvat ja muuttuvat niin tiheään. Ne eivät perustu yksinomaan muuttumattomaan rakkauteen. Eikä pelon värittämään rakkauteen voi luottaa, koska se ei ole täydellistä."-iok