Google+ Followers

lauantai 5. syyskuuta 2015

Ihmissuhteet ja paranevat haavat (JUHLA BLOGAUS!)




Hellurei ja hellät tunteet!

Tätä kirjoittaessa blogillani on 50179 lukukertaa! Päätin että kun 50 000 silmäparia on käynyt täällä väijymässä, niin mainitsen asiasta. Se on paljon minun kaltaiselle "toisinajattelijalle". Muistan niin hyvin kun aloitin kirjoittelemaan tänne, intuitiivisesti, se sama fiilis on edelleen olemassa. Alusta lähtien en ole kokenut kirjoittamista työksi, vaan tekstini soljuu jatkuvasti virtana jostain egoni takaa. Saatan istua 3-4 tuntiakin kirjoittamassa (koska olen hidas lukihärönen kirjoittaja), samalla on tunne, että aika katoaa ja teksti vain tulee jostain.
Muutaman kerran olen alkanut kirjoittamaan egosta liikaa järkeilemällä ja silloin se on tyrehtynyt ja alkanut vain väsyttämään, lopulta olen sen jättänyt julkaisematta, koska se ei ole tuntunut hyvältä. 99,9 % se vain tulee niin, että usein minulle ei ole edes aihetta, aihe ilmestyy vasta sitten kun kirjoitus on valmis.

Mitä tämä blogaaminen on antanut?

Tämä blogaaminen on antanut paljon yhteydenottoja viestien kautta, olen saanut uusia tuttavuuksia, oivalluksia ja olen tämän kautta saanut kokea yhden pidemmän opettavaisen suhteenkin. Paljon on tullut kiitoksia tuntemattomilta ihmisiltä ja olen kirjoituksieni kautta auttanut ihmisiä, jotka on ollut kriisissä elämässään tai muuten vain ihmisuhteissaan. Paljon on tullut viestejä että "Kiitos, olen saanut todella paljon kirjoituksistasi, sinulla on kyky kirjoittaa." Muutama ihminen on jopa harkinnut tai aloitanut oman blogaamisen. Tapaamisiakin on ehdotettu. Seuraajia ja sivun tilaajiakin on ilmestynyt mukavasti..ja keskusteluja käydään ryhmäsivuilla lähes aina niitä sinne linkittäessä. 
Joidenkin juttu on muotiblogaus, minun tyylini on pureutua mieleni syviin vesiin. Mieli on kiehtonut minua lapsesta saakka. 
Muistan lapsena miettineeni Jumalaa, elämäntarkoitusta ja sitä, että mitä on ajatus, miksi päässäni kuuluu ääniä...(noin 70 000 päivässä...;-)

Blogauksen hienous

Kaikesta tästä upeasta huolimatta pääpointtini on edelleen siinä, että kirjoitan vain sen mikä on sydämeni päällä. Vaikka esim. lokakuussa 2013 "henkisesti alaston parisuhde vai räjähdysaltis miinakenttä" julkaistu kirjoitus räjäytti totaallisesti pankin, niin en lähtenyt pelkkien ihmissuhde kirjoitusten linjalle, vaikka ne minua kiinnostavatkin kaikista eniten. En lähtenyt tietoisesti kalastelemaan lukijamääriä. Homman tärkein pointti on se, että kirjoitan siitä mitä minun tarvitsee sillä kyseisellä hetkellä oppia. Olen itse itseni opettaja, en opeta muita vaan itseäni. Kun olen suhteessa tai muuten vain "kentällä" niin silloin ihmiset ovat peilejäni. Tämä on vain se teoreettinen osuus tällä elämän pituisella polullani;-)..Niin sekä tietysti mukava harrastus. Julkinen päiväkirja. Olen opettelut olemaan rohkea ja seisomaan asioiden takana myös julkisesti, koska se on ollut joskus pelottavaa. Olin muutaman vuoden täällä omalla nimelläni, mutta nyt puhun nimimerkin takaa, koska oivalsin, että en ole nimeni eikä sillä ole mitään tärkeää merkitystä sen kanssa mitä kohti olen menossa. En ole egoani pönkittämässä vaan luomassa tekstiä.
Yksi asia mikä näitä kirjoituksia kantaa on se, että se minkä koen henkilökohtaisesti omaksi päämääräkseni ei vanhene koskaan, kirjoituksiani ei siis tarvitse poistaa, koska ne ovat ajattomia ja ne vain kuuluvat siihen "tarinaan". Se totuus jota kohti kuljen ei pala tulessakaan. Maailmassa olen erehtyväinen ja heikko, mutta totuuden kautta ikuinen rakkaus.

 Kiitos paljon lukijoille, näillä mennään!









 IHMISSUHTEET ja PARANEVAT HAAVAT

Koska lähes koko elämä on tavalla tai toisella suhde toisiin ihmisiin eli itseen, olen viimeaikoina taas mietiskellyt sitä, että miten hienoa on olla ihmisten parissa. Miten upeaa tämä elämä on kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan.



Egon rakkaus

Minun tarinassani olen valinnut syvemmällä tasolla sellaisia egomaisia suhteita, joissa pelkkä tarina kuljettaa kokemusta. Suhde perustuu pelkkään tarinaan joka on kiedottu kasaan menneisyydestä. Yksi hieno kohta ihmeiden oppikurssissa jossa sanotaan: "Paras paikka maailmassa on siellä missä muinainen viha on vaihtunut nykyhetken rakkaudeksi." Sen paremmin rakkautta ei voisi ihmisen tasolla kuvata. Rakkauden voi kokea vain tässä hetkessä, koska kaikki muu on tarinaa. Nykyhetkessä on rakkaus joka antaa kaiken anteeksi. Ajattele hetki sitä, että rakkaus on nyt, ahh mikä vapaus ja ajattele, että aina voi valita uudelleen! Kaikki se valinta tapahtuu nykyhetken rakkaudessa. Vain nykyhetkessä sinua voidaan ohjata olemaan vapaa. Egon tarina on kyhätty kasaan menneisyydestä, jota se pelkää tapahtuvaksi tulevaisuudessa. Mitä jää? Vain tämä hetki..ja rakkaus.

Nykyhetken rakkaus

Suurimmat rakkauden hetket kokemuksellisesti tapahtuivat nykyhetkessä eli tapahtuvat nykyhetkessä. Jos unohtaisimme menneisyyden, niin kaikki ongelmat olisivat ihmisuhteissa ratkaistu. Vain rakkaus jää. Kuolemakin katoaa. Miten nykyhetkessä voi olla kuolemaa? Ei mitenkään. Kuolemakin on konkreettista vain niille jotka sitä ajattelevat tapahtuvaksi, kuolema nähdään fyysisten silmien kautta, kun taas ikuinen rakkaus koetaan henkisten silmien kautta tässä hetkessä. Itse kuolema on läsnä jokaisessa hetkessä, mutta samalla se on elämä ITSE (uusi alku). Kuolema on vain rakkauden varjo, eikä varjo ole muutakuin varjo joka tulee valosta. Rakkaudesta. Ensin pitää oppia ymmärtämään, että varjot eivät ole todellisia eli hyväksytään se tarina itsessä ja toisessa. Tämä on todellista rakkautta ihmisen tasolla.
  
Egon kuviot

Ego tahtoo olla oikeassa, kun taas rakkaus antaa anteeksi, vapauttaa lempeästi tähän hetkeen.
Ihmisenä elo ja olo on kuitenkin jotain muuta kuin pelkkää nykyhetken rakkautta, kokemuksena. Tarina astuu alttarille aina. Mitä lähemmäs toisen päästät, niin sitä enemmän ns. ongelmia syntyy. Rakkaus kaikessa yksinkertaisuudessaan pelottaa egoa. Ego haluaa pitää kiinni itsestään, tarinastaan. On vaikea päästää irti omasta tarinasta ja heittäytyä virtaan. Rakkauden virtaan. Ego haluaa kontrolloida menneisyyttä ja tulevaisuutta. Jos tuleekin kokemus tämän hetken rakkaudesta, hetken päästä se sanoo "menetän tämän". 
Jos kykenisin elämään jatkuvassa tässä hetkessä, niin olisin ikuisesti vapaa ja tullut kotiin, mutta homman nimi on se, että ihminen on rakentanut itse uskomusjärjestelmänsä, jonka pohjalta tätä elää ja siksi ihmissuhteet toisiin ja itseen on niin vaikeita, jopa sekavia. Tämän takia tarvitsemme toisia ihmisiä. Matkalle omaan todelliseen ITSEEN. Rakkauteen.

Arvokkaat ihmissuhteet

Tämän takia näen ihmissuhteet niin arvokkaina. Niiden tarkoitus on matkata rakkauteen. Tämä matka ei ole median luomaa silikonia ja vaaleanpunaisia ruusuja eikä new agen kuvaamia yksisarvisia hevosia, vaan rajua pureutumista omiin sisäisiin esteisiin rakkauden edessä. Ehkäpä siksi olen niin pelottava päästäessäni ihmisen lähelle. Ensin koemme rauhaa ja hetken päästä epämielyttävät pelot iskevät näyttämölle..ja niin ego ottaa jälleen ohjat. Siinä hetkessä pitäisi vain luottaa ja päästää ne pimeimmätkin pelot ja raadollisimmatkin kuvitemat esille. Kuka siihen leikkiin lähtee? Aika harva, tähän mennessä ei vielä kukaan, tässä tarinassani. Kuka lähtee rakkauteen joka perustuu rehellisyyteen ja luottamukseen. Tämä polku on täysi vastakohta sille ajatukselle jota yleensä ajattelemme ihmissuhteista. Yleensä vain rakastutaan, hengaillaan, käydään töissä, rakennetaan kulissit ja lopuksi ollaan onnettomia ja erotaan. Tämä sama toistuu vuosista toiseen eikä seurauksen sijaan itse syyhyn pureuduta. Siihen ei ole halua koska elokuva rakkaus houkuttelee enemmän. Minulle läheinen parisuhde merkitsee sitä, että kaksi ihmistä ratkoo ongelmansa itse itsessään, mutta rakastavassa ja ymmärtävässä energiassa josta puuttuu kokonaan valtapeli. Matkakumppanuus jossa ollaan peilejä toisillemme ja ymmärrämme, että kaikki ongelmat jotka alitajunnasta nousevat tietoisuuteen, on vain sitä myrkkyä jonka olemme joskus kokeneet tai pelkästään ajatelleet. Ne pahimmatkin haavat voidaan nostaa paranemaan ja niitä haavoja voi rakastaa yhdessä. Tuomitsemista ei tarvita ollenkaan. Jos niin hassusti käy, niin sekin tulee pelosta eli sekin hyväksytään ja päästetään pois.

Rakkauden puutos

Rakkaus ymmärtää ja näkee että tuo alitajunnasta ilmestyvä ongelma ei ole todellinen, vaikka se siltä saattaa näyttääkin. Iokissa sanotaan että "on vain rakkautta ja rakkauden pyyntöä". Ajattele vaikka lasta joka kiukuttelee, koetko sen uhaksi ja heität lapsen kadulle vai rakastatko ja ymmärrät että lapsi pyytää huomiota, äidin ja isän rakkautta? Näin tapahtuu myös meille aikuisille, niin kovin monesti olemme kuin henkisiä lapsia kun sodimme, tappelemme ja haluamme olla oikeassa ja osoittaa toisen näkemyksen vääräksi. Huudamme rakkautta, koska olemme eksyneet omaan tarinaamme siitä, että olemme yksin ja eksyksissä. Haemme valtaa ja voimaa jotta tuntisimme itsemme rakastetuiksi. Kaikki ilmentää tätä rakkauden puutosta.

Maailman yksinkertaisin asia

Vaikka rakkaus on maailman yksinkertaisin asia ja meidän jokaisen yhteinen asia ja todellisuus, niin kokemus kertoo toista. Miksi? Siksi koska ego eli menneisyys uskoo monimutkaisuuteen. Se sanoo: "etsi mutta älä löydä". Rakkaus on jo meissä valmiina ikuisesti itseään laajentaen, mutta aikaan vahvasti uskova ego sabotoi sen alta aikayksikön. Se haluaa ongelmia ja irrottaa itsensä ykseydestä. Se haluaa olla erilainen, erottua massasta nostaakseen itsensä Jumalaksi Jumalan paikalle. Rakkaus sanoo hiljaa "olemme yhtä rakkaudessa" kun ego sanoo äänekkäästi: "Minä tiedän että olen oikeassa ja sinä väärässä".
Tämän takia esim. meditoiminen tai auringonlaskun katseleminen on ilman analysointia vaikeaa.
Rakkauden voi kokea vain läsnäolossa, hyväksymisessä ja rakkaus hyväksyy senkin, että jos näin ei käy. Rakkaus antaa kaiken anteeksi, koska mikään muu ei ole todellista. Kun kaikki muu katoaa, vain rakkaus jää. Muista: vain Rakkaus jää. Hyvää matkaa.





T: Elämän halki matkaaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti