perjantai 25. joulukuuta 2015

Valot pimeyksien reunoilla

"Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat olettamuksia, käsitteitä, ajatuksia, tarinoita, uskomuksia. Ei ole olemassa "huomista" sitä koskevan ajatustarinan ulkopuolella, joka ilmenee nyt. Huominen tapahtuu nyt. Eilinen tapahtuu nyt. Koko kosmoksen historia ja tulevaisuus tapahtuu nyt."

"Mitä me voimme ikinä tietää? Mistä voimme ikinä olla varmoja?  Meistä on tietenkin lohdullista ajatella, että tiedämme. Mieli rakastaa tietää! "Minä tiedän, kuka olen, mitä haluan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minä tiedän, että huominen tulee ja mikä on totta ja todellista." Mutta jos olemme rehellisiä, emme me tiedä. Me emme tiedä, mutta teeskentelemme vain tietävämme. Tämä merkitsee teeskentelyn loppua."

Jeff Foster

En voinut tietää että elän kehossa 43 vuotiaaksi. Olen kuitenkin edelleen NYT.
 
Kuvitelmaa apulanta elokuvan kuvauksissa. Valot pimeyksien reunoilla. Älä usko lauluihin ne tekee susta haaveilijan ja muista että Ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa ja on helpompi antaa anteeksi kuin jäädä kaunaan kii.


https://www.youtube.com/watch?v=icCIkh-FL8A

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenteri tässä hetkessä

Numeroimattomat luukut:


Joulua maasta taivaaseen




On jouluaatto ja ihmiset taas hehkuttavat joulua maasta taivaaseen.
Olen huomannut, että ihmisillä on kova tarve hiljentymiseen ja rituaaleihin, vaikkakin joulupyhien mennessä ohitse kaiken maailman hihhulointi kielletäänkin ja oravanpyörä jatkuu arjen palattua entistä kovempaa vauhtia.
On keskikesän juhlaa, halloweenia, pääsiäistä, vappua, synttäreitä, häitä, nimipäiviä, uutta vuotta, kasteita, hautajaisia, ystävänpäiviä jne. Ihmiset kerääntyvät ryhmiin ja jengeihin joissa tehdään valoja ja uskollisuus lupauksia. Ihmiset menevät markkinoille, perhetapahtumiin, konsertteihin, teattereihin ja uutena vuotena valetaan tinoja, pidetään tupareita, harjakaisia, mennään naimisiin ja ostetaan kihlasormuksia. Uskotaan tonttuihin ja joulupukkiin, tehdään jouluruuat vaikka niistä ei niin välitettäisikään. Ostetaan lahjoja ja lähetellään joulukortteja. Ammutaan raketteja.
Nämä samat ihmiset sitten katsovat kieroon jos joku meditoi, joogaa tai käy kirkossa hiljentymässä. Jos joku rukoilee tai puhuu syvällisiä, niin häntä katsotaan kieroon. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan samasta asiasta eli hiljentymisestä ja rakkaudesta. Mielestämme on löydettävä joulurauhaa. Rituaalin voi keksiä omanlaisensa eikä aina tarvitse olla yleisten uskomustensa valloittama.


Dualistisessa maailmassa saattaa käydä myös näin...;-)


Minulla ei ole rituaaleja vastaan mitään, ne ovat hyvä tapa katsoa syvemmälle elämän rikkauteen, omaan sisäiseen rakkauteen. Oivaltaen alitajuisesti tai tietoisesti sen, että olemme yhtä ja perusolemuksemme on rakkaus ja sen jakaminen. Pääasia on, että pysähtyy hetkeksi miettimäään omia toimiaan eikä kulje kuin robotti muiden mukana koskaan kyseenalaistamatta omia uskomuksiaan.

Aika usein ihmisten kanssa jutellessa käy ilmi, että joulustakin haetaan vain rauhallista yhteiseloa ja lepoa. Monille se merkitsee antamista ja rakkauden jakamista.
Itse jotenkin en osaa enää sokeasti tarttua tiettyyn "pakolliseen" toimintaan vaan haen sen suoraan itsestäni, vaikka ihan tavallisena maanantai aamuna tai kun illalla menen nukkumaan saatan mietiskellä, lukea ja hiljentyä. Haluan pitää "rituaalini" hiljaisesti arjessani, syvällä itsessäni. Jos ei muuta, niin kuuntelen vaikka musiikkia tai muuten vaan yritän pysyä läsnä itselleni/toisille.

Ympäri maailmaa ihmisellä on kova tarve harjoittaa rituaaleja, näytti ne sitten kuinka hyviltä tai pahoilta tahansa. Oli se sitten länsimainen tapa kävellä haustausmaalla tai istua Jumalan palveluksessa tai oli se sitten saatanallinen kokoontuminen pentagrammin edessä tai mantrojen hymäily Buddha patsaan edessä. Viidakon keskellä alkuasukas heimokin tekee omat rituaalinsa eikä se tee heistä yhtään sen huonompia.
Valitettavasti monilta ihmisiltä puuttuu kokonaisuuden hahmottaminen ja ymmärrys siitä, että me toimimme kulttuurin mukaan. Sen mukaan mitä meille on opetettu ja mihin olemme alkaneet uskomaan. Kollektiivinen uni ja yksilötason uskomukset. Huonoin ja kehittynein tapa on syyllistää ja tuomita toisen tapa uskoa omiin rituaaleihinsa ja uskomuksiinsa.
Loppupelissä koko ELÄMÄ on yksi pelkkä rituaali ikuisuuden keskellä. Yksi pelkkä uskomus järjestelmä. Me kovin useasti katsomme vain sen oman pienen ja rajoittuneen putken läpi jonka ulkopuolelle jää kokonaisuus ja ymmärrys siitä, että UNIversumi on todella suuri sen edessä mihin uskomme. Kaikki täällä on yhtä USKOMUSTA ja rituaalien tarkoitus on yrittää löytää todellisuus, vaikkakin kovin usein se vain vaivuttaa meidät entistä enemmän syvempään uneen.

Jokaisella on oikeus nähdä joulu sellaisena kuin sen näkee. Siinä on mielen vapaus.

Paras joulukuva mitä olen koskaan nähnyt! ;-)
Olen henkkilökohtaisesti päättänyt, että joulu merkitsee minulle yksinkertaisuutta, uudelleen syntymistä sekä ylösnousemista mielessäni. Ei joulukiireitä, ei joulukinkkuja, ei lahjomista (paljoo), ei "pakollisia" rituaaleja vaan vapautta. Mahdollisimman alkuperäistä "Jakea".



Jouluaaton kävely. Joulu voi näyttää myös tältä:

Sitten päätin katsoa vähän tarkemmin. Mitä se minulle viestii? Katson siis oman mieleni lävitse, mitä haluan nähdä.
Kaikki kuvat on otettu muutaman sadan metrin sisällä:



HYVÄÄ JOULUA SINULLE! MITEN SITÄ VIETÄTKIN, SE ON JUURI OIKEA TAPA SINULLE!!! 
RAUHAA JA RAKKAUTTA!!!

T:Jake

lauantai 19. joulukuuta 2015

Todellisia valintoja vai ennakkoasetuksia?


Sokrateen syytös on varsin vakava: tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen. Kuka meistä oikein elää tietoista ja tutkittua elämää? Jokainen varmaankin ajattelee tekevänsä niin, mutta käytännöllisesti katsoen kukaan ei kyllä tee sitä. Kuka päättää kuluttaa elämänsä tunnit, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet sillä tavoin kuin kaikki tekevät? Kuka sellainen, jolla on mahdollisuus ajatella asiat etukäteen todella päättää tietoisesti pariutua, hankkia lapsia, ostaa talon, käydä töissä ja tuhlata kaikki elämänsä varat yrittääkseen täyttää käytettynä saadun, värityskirjamaisen elämän vaatimukset? Missä on ne ihmiset, jotka elävät tutkittua elämää? Arvokasta elämää? Missä on ne ihmiset, jotka ovat todella tehneeet valinnan eivätkä mitään sellaisia toissijaisia valintoja joissakin puitteissa, jota he eivät ole itse valinneet, vaan sellaisen päävalinnan, jolloin he itse ovat valinneet nimenomaan omat puitteensa? missä ovat ne ihmiset, jotka ovat valinneet oman elämänsä?
Kuka valitsee tietoisesti kahlita itsensä? Kuka valitsee avioliiton, lapset ja uran? Kuka valitsee velkaantuneen kuluttajan aseman ja päättää tuhlata elämäntyönsä hedelmät olakseen omaisuutensa ja suuryhtiöisen orja? Kuka valitsee käyttää kaiken vapaa-aikansa kaikenlaisten juoksevien asioiden hoitamiseen, arkipuuhien tekemiseen ja television katseluun? Kuka valitsee syödä myrkyllisiä ruoka-aineita ja elää myrkkyjen täyttämässä ympäristössä myrkyttyneiden ihmisten ympäröimänä? Kuka valitsee etukäteen ohjelmoidun elämän syntymästä kuolemaan? Kuka uneksii tälläisiä kurjia, katalia ja elämänvastaisia unia?


Voihan olla niin, että valitsisimme nimenomaan tälläisen elämän, jossa raadamme porkkanaa tavoitellen, jos todella valitsisimme, mutta me emme valitse. Juuri tätä merkitsee tiedostamattoman elämän eläminen, se että on nukuksissa unessa. Me sujahdamme elämiimme samalla tavoin kuin lapset sujahtavat niihin vaatteisiin, jotka äiti on heille ottanut aamua varten esille. Kukaan ei päätä mitään. Me emme elä elämäämme valintojemme vaan ennakkoasetusten mukaan. Me näytämme niitä rooleja, joihin olemme syntyneet. Me emme elä elämäämme vaan heitämme sen hukkaan. Heitämme elämämme menemään, koska emme tiedä mistään muusta, ja me emme tiedä mistään muusta siksi, että  emme ole koskaan tullet kysyneeksi mitään. Me emme ole koskaan kyseenalaistaneet tai epäilleet mitään, nousseet omille jaloillemme tai vetäneet rajaviivaa ja sanoneet, että nyt alkaa riittää. Me emme ole koskaan kävelleet vanhempiemme eteen ja je henkisten opettajiemme tai minkä tahansa lapsuutemme muun merkittävän henkilön eteen ja esittäneet yhtä yksinkertaista, rehellistä ja suoraa kysymystä, sitä kysymystä, johon on vastattava, ennen kuin mitään muuta kysymystä voi edes kysyä:
"Mitä hittoa täällä on oikein tapahtumassa?"
Sillä tavalla heidät murhataan. Ei suinkaan tuliasein tai viidakkoveitsin vaan ajatuksen, rehellisyyden ja suoruuden voimin. Tällä tavoin katsotaan ja nähdään. Tällä tavoin se rajaviiva vedetään.
Tämä ei ole mikään pikkuinen väliajan kannustuspuhe, jonka tarkoitus on heivata meidät carpe diem intoon ja lähettää meidät taistelukentälle voitonmaku suussa ja elämänmyönteinen, vapauttava rakastava ja verenhimoinen loppuelämän-viimeinen päivä-kiihko suonissamme sykkien, kunnes herätyskello taas soi maanantaiaamuna palauttaen meidät takaisin vankilarutiineihin.

Hetkeen tarttuminen ei vaan riitä. Se on vähän kuin rohkaisisi vankilalaitoksen asukkia toteuttamaan elinikäisen unelmansa saada laulaa vankilakuorossa.
Jos minulla olisi poika tai tytär, joku josta todella välittäisin, rohkaisisin häntä sanomalla mieluummin carpe vitae, tartu elämääsi. Jos tietäisin, miten sanotaan latinaksi tartu nyt siihen vitun elämääsi, maustaisin kehoituksen tällä tavoin. Tatuoisin sen lasteni kämmenselkään, jotta he näkisivät sen koko ajan ja jotta he tuntisivat tervettä häpeää ja itseinhoa joka hetki, kun he törsäävät aikansa katselijan roolin pelaajan roolin asemasta.

Kuvaannollisesti (!) puhuen, meidän on siis ensimmäiseksi murhattava vanhempamme. Me tapamme Buddhan (tai jonkun muun hänen vastineensa) viimeisenä tiellämme totuuden oivaltamiseen, mutta ensin meidän on tapettava vanhempamme, jotta pääsisimme yhtään mihinkään. On koko joukko muitakin ihmisiä, jotka meidän on tapettava, ennen kuin saavutamme vapauden, mutta meidän on aloitettava omista vanhemmista. Ennen kuin olemme murhanneet vanhempamme (vertauskuvallisesti!), me emme synny.

Henkinen sodankäynti, JED McKENNA

maanantai 14. joulukuuta 2015

Valon ja Rakkauden aika

12.12.2015 lauantaina käväsin Turussa rakkaani luona ja tässä muutamat kuvat hauskasta reissusta. Yritin hania opettaa miten liikennemerkkiä pyöritään käsikädessä ympäri, miten laukataan keskellä turkua kuin hevonen sekä kaikkea muuta hullua mitä normaalin aikuisen pitää osata! ;-)...Niin ja valon aika konsertissa käytiin myös. Miten kävi anti-jouluihmisen? Myös siitä tässä kuvien muodossa...:-)


Raakasuklaaminttuhässäkkänaminami<3
Aina niin kaunis...<3
On vaikka mitä luomu kasvista ja kalaa ja macafakaa jne...;-) <3 <3
Kyl määki kerra turuus hissis....
Valon aika konsertti jossa rakkaani tytär lauleskeli..:-)
Mun Peace & Love
Teräs..eiku eräsmies!
Lempparikuva. Vakavia kysymyksiä herättävä photo. Onko noi oikeasti valon aika konsertissa ja kenen käsi? Multilahjakkuus rakkaani sopisi mielestäni kauhuelokuvan(kin) päätähdeksi..;-) <3 <3
Kuningattaren kruunu <3 <3
Valon syöjä ja hänen enkelinsä valon aika konsertissa.
Osaa ne joskus olla taviksiakin...;-)
...aina siihen asti kunnes ei osaa....:-)
I was made for loving you...KISS!

https://www.youtube.com/watch?v=1jdhnCH74NU&feature=youtu.be

"Ihminen on luotu elämään yhteydessä toisiin. Ihmisen syvin tarve on hänen rakkauden tarpeensa. Ihmisen on saatava kuulua johonkin ja liittyä johonkin. Ilman kuulumista johonkin hän on kuin vailla kasvualustaa. Jokainen ihminen tarvitsee emotionaalisen lähiyhteisön, sellaisen, jossa hän saa olla oma itsensä ja kasvaa omaksi itsekseen.
Yhteys on eristyneisyyden vastakohta, se on syvällistä vuorovaikutusta ja toisten päästämistä sinne missä on ihmisen kaikkein pyhin. Yhteys merkitsee ravituksi tulemista, henkisen ruoan saamista, joka mahdollistaa kasvun ihmisenä. Ihmisen identiteetti muotoutuu rakkaudellisessa ja totuudellisessa vuorovaikutuksessa.
Saamme sen mitä olemme toisilta ihmisiltä." 
-Tommy Hellsten


Mukavaa joulun ja joululoman odotusta!

T: Saija & Jake (Mepät)