Google+ Followers

maanantai 28. elokuuta 2017

Ego rakkaussuhteissa

Hiljattain pyysin Eckhartia sanomaan muutaman sanan egosta, joka etsii 'rakkaussuhteita'.  Keskustelumme meni nopeasti syvemmälle koskettaen ihmisen olemassaolon syvimpiä puolia. Näin hän sanoi:

Eckhart Tolle: 

Mitä sovinnaisesti sanotaan 'rakkaudeksi' on egon strategia välttää antautuminen. Etsit jonkun antamaan sinulle sen, jonka voi saada vain antautumisen tilassa. Ego käyttää tätä henkilöä korvikkeena sille, ettei sen tarvitse antautua. Espanjan kieli on kaikkein rehellisin tässä suhteessa. Se käyttää samaa verbiä, te quiero, ilmaisemaan 'rakastan sinua' ja 'haluan sinut'.  Egolle rakastaminen ja haluaminen ovat samaa, kun taas aidossa rakkaudessa ei ole haluamista, ei halua omistaa tai muuttaa kumppania. Ego valitsee jonkun ja tekee hänestä erityisen. Se käyttää tätä henkilöä peittämään jatkuvan pinnan alla olevan tyytymättömyyden tunteen, tunteen siitä 'ettei ole tarpeeksi', suuttumuksen ja vihan, jotka ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa. Nämä ovat pintakerroksia siitä syvään juurtuneesta tunteesta ihmisissä, joka on erottamaton egoistisesta tilasta.
Kun ego valitsee jotain, ja sanoo 'rakastan' tätä tai tuota, se on epätietoinen yritys peittää tai poistaa syvään juurtuneita tunteita, jotka aina seuraavat egoa: tyytymättömyys, epäonni, riittämättömyyden tunne, joka on niin tuttu. Jonkin aikaa illuusio todella toimii. Sitten väistämättä jossain kohtaa henkilö, jonka valitsit tai teit erityiseksi silmissäsi, epäonnistuu toimimaan kilpenä kivulle, vihalle, tyytymättömyydelle ja onnettomuudelle, joiden kaikkien alkuperä on riittämättömyyden ja vaillinaisuuden tunteessa. Silloin tulee esiin tunne, joka oli piilossa ja se projisoituu henkilöön, joka oli valittu ja josta oli tehty erityinen -  jonka ajattelit lopulta 'pelastavan' sinut. Yhtäkkiä rakkaus muuttuu vihaksi. Ego ei tajua, että viha on universaali heijastus vihasta, jota tunnet sisälläsi. Ego uskoo, että tämä henkilö aiheuttaa tuskan. Se ei oivalla, että tuska on universaali tunne siitä, ettet ole yhteydessä syvempään olemukseesi – ettet ole yhtä itsesi kanssa.
Rakkauden kohde on vaihdettavissa, yhtä vaihdettavissa kuin egoistisen haluamisen kohde. Jotkut ihmiset käyvät läpi useita suhteita. He rakastuvat ja lähtevät suhteesta monta kertaa. He rakastavat henkilöä jonkin aikaa kunnes se ei enää toimi, sillä kukaan ei voi pysyvästi peittää tätä tuskaa.
Vain antautuminen voi antaa sinulle sen, mitä haet rakkautesi kohteesta. Ego sanoo, ettei antautuminen ole tarpeellista, sillä rakastan tätä ihmistä. Tämä prosessi on tietenkin tiedostamaton. Sillä hetkellä kun hyväksyt täysin sen mitä on, jotain sisältäsi tulee esiin. Jotain jonka egoistinen haluaminen oli peittänyt. Se on luontaista, sisäistä rauhaa, hiljaisuutta, elävyyttä. Se on ehdotonta, se kuka sinä olet syvimmältä olemukseltasi. Se on sitä, mitä etsit rakkauden kohteestasi. Se on sinä itse. Kun tämä tapahtuu, täysin erilainen rakkaus on läsnä, joka ei ole riippuvainen parista; rakastaa / vihata. Se ei valitse yhtä asiaa tai henkilöä erityiseksi. On absurdia edes käyttää samaa sanaa siitä. Voi olla että jopa tavallisessa rakkaus- ja vihasuhteessa, silloin tällöin käy niin, että astut antautumisen tilaan. Väliaikaisesti, lyhyesti, se tapahtuu: koet syvemmän universaalin rakkauden ja täyden hyväksymisen, joka voi joskus paistaa läpi, jopa muuten egoistisessa suhteessa. Mutta jos antautumisen tilaa ei ylläpidetä, se peittyy jälleen vanhoilla egon malleilla. Joten en sano, ettei syvempi, tosi rakkaus voi olla läsnä aika ajoin, myös tavallisessa rakkaus- ja vihasuhteessa. Mutta se on harvinaista ja yleensä lyhytaikaista.
Milloin tahansa kun hyväksyt sen mitä on, jotain syvempää nousee esiin kuin mitä on. Joten, voit olla juuttuneena mitä tuskallisimpaan pulmaan, ulkoiseen tai sisäiseen, kivuliaimpiin tunteisiin tai tilanteeseen, ja sillä hetkellä kun voit hyväksyä sen mitä on, menet sen tuolle puolen, ylität sen. Vaikka tunnet vihaa, hetkellä jolloin hyväksyt, että tämä on se mitä tunnet, ylität sen. Se voi vielä olla siellä, mutta yhtäkkiä olet syvemmässä paikassa, jossa sillä ei ole niin paljon väliä enää.

Koko olemassa oleva ilmiöiden maailmankaikkeus perustuu jännitykseen polariteettien välillä. Kuuma ja kylmä, kasvu ja rappeutuminen, voitto ja häviö, menestyminen ja epäonnistuminen, polariteetit ovat osa olemassaoloa ja tietysti osa jokaista ihmissuhdetta.

Kim Eng haastattelee Eckhart Tollea







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti