keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Ympyrä on sulkeutunut

Minä en ole mitään mitä sinä minusta kuvittelet, koska en ole mitään mitä itsekään kuvittelen itsestäni. Kun kerrot minulle ajatuksesi minusta, olet itse lähempänä sitä mitä minusta sanot, tai niin ainakin kuvittelet olevasi. Kun yrität päästä minua lähelle ajatuksillasi, yrityksesi murenee, koska ne ovat vain ajatuksiasi. Ajatuksesi ovat vain menneisyyttäsi, mutta minä en ole menneisyytesi.
Minä en ole kerrassaan mitään mitä luulet minun olevan, koska et voi saada menneisyyttäsi takaisin.
Kun mielesi hiljenee, kun ajatuksesi taukoaa, olet lähempänä minua kuin koskaan, olet niin lähellä että et enää minua erota. Silloin olemme yhtä ja viemme muutkin mukanamme. Viemme jonnekin mikä ei vie mihinkään. Sitä kutsutaan rakkaudeksi, rakkaudeksi jota rakkaudessa ei tunneta, sitä vain ollaan.
Kun puhumme rakkaudesta, siitä tulee kaukainen asia, kun ajattelemme rakkautta, siitä tulee vain ajatus, kun määrittelemme rakkauden, siitä tulee vain määritelmä.
Kun pyrit rakkauteen, siitä tulee vain pyrkimys, kun kerrot mitä on rakkaus, se jää vain tarinaksi.
Meitä ei erota mikään muu kuin tarina. Eikä tarina ole totta. Meitä ei siis erota mikään.
Rakkaudesta on paljon kivoja tarinoita, mutta kivojen tarinoiden takaa avautuu ovi, jossa kaikki vain on. Rakkaudesta on paljon mielikuvia, mutta mielikuvien takana on ovi, jossa kaikki vain on.
Sideharso, esirippu, kuvitelmien ja tuhansien tulkintojen maailma, repäise se alas ja katso miten kaikki vain on, jatkuvassa "rakkauden" läsnäolossa. Kun sanat loppuvat niin Rakkaudeksi kutsuttu läsnäolo voi alkaa. Siinä läsnäolossa sanatkin tanssivat tasajalkaa, siinä läsnäolossa Rakkauskin repästään alas, läsnäolokin repästään alas, se viimeinenkin tulkinta, kuvitelma, ajatelma ja hajatelma. Aina kun uusi ajatus tekee itsestään todellisen, se repäistään alas, aina siihen asti kunnes ymmärretään, että ei ole enää mitään tehtävää, ei mitään repaistävää. Näin ympyrä on sulkeutunut.

Rakkautta on mahdoton ansaita, se ei ole mahdollista. Rakkautta on mahdotonta etsiä, se on todella mahdotonta. Rakkautta on mahdoton piilotella, sekin on mahdotonta. Rakkautta on mahdoton ymmärtää. Rakkautta on mahdoton viedä minnekään, se on täysin mahdotonta. Rakkaus ei juokse sinua karkuun, eikä se ole piileskellyt sinua missään, se on täysin mahdotonta. Rakkaus ei piilottele itseään tavaroissa eikä ihmisissä, eikä se kerro itsestään tarinoita. Rakkaus ei ole sana rakkaus, mutta se on kaikki eikä yhtään vähempää. Erillisyys ja tuomitseminen ei ole rakkautta vaan se on uskomusjärjestelmä, kuvitelma. Rakkaus ei pala tulessa, mutta se palaa tulessakin. Rakkaus on vain sana, viite jonnekin tuntemattomaan.
Me emme tiedä mitä rakkaus on ja siksi olemme vapaita. Jos tietäisimme mitä rakkaus on, me omisimme sen itsellemme ja muut jäisivät ilman. Olisimme vankilassa. Ei, se ei mene niin. Koska rakkaus vain on, olemme vapaita. Mitään muuta ei voi olla kuin rakkaus, vaikka se uskomusjärjestelmän kautta siltä näyttääkin. Kaikki muu on itse mahdottomuus paitsi rakkaus. 
Päästä irti sanasta rakkaus ja lepää ikuisessa läsnäolossa. Kaikki on hyvin, sanoilla tai ilman. 
Taas ympyrä on sulkeutunut. Rakkaus vain on. Kaikki muu on mahdotonta.

-Jake

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti