Pelkästä soittamisen ilosta?

"Eräässä amerikkalaisessa pikkukaupungissa ihmiset kokoontuivat iltaisin soittamaan. Mukana oli saksofonisti, rumpali, viulisti. Useimmat olivat jo ikäihmisiä. He kokoontuivat yhteen seuran vuoksi ja pelkästä soittamisen ilosta, vaikka eivät soittaneetkaan erityisen hyvin. He nauttivat ja heillä oli hauskaa, kunnes he eräänä päivänä päättivät hankkia uuden johtajan, joka oli eteenpäin pyrkivä ja kunnianhimoinen. Uusi johtaja sanoi: "Hei, mitä jos pidettäisiin konsertti; valmistetaan kaupunkilaisille konsertti." Sitten hän vähän kerrassaan hankkiutui eroon jostakin ihmisistä, jotka eivät soittaneet kovin hyvin, palkkasi muutaman ammattimuusikon, harjoitti orkesterin ja niin he päättivät lähteä soittamaan isoon kaupunkiin. Mutta joillakin vanhasta väestä oli kyynel silmässä ja he sanoivat: "Ennen oli niin mukavaa, kun soitimme huonosti ja meillä oli hauskaa." Näin astui julmuus heidän elämäänsä, mutta kukaan ei tunnistanut sitä julmuudeksi. Huomaatteko, miten mielipuolisia ihmiset ovat?"

Anthony De Mello, Havahtuminen