Tanssia sisimmästä kohoavan musiikin tahdissa

"Pääsimme erilaisten huumeiden; hyväksynnän, huomion, menestyksen, huipulle pääsemisen, arvovallan, nimen sanomalehteen saamisen, vallan ja määräilemisen makuun. Meidän annettiin maistaa sellaisia asioita kuin joukkueen tai bändin johtaminen jne. Maisteltuamme näitä huumeita tulimme riippuvaiseksi ja aloimme pelätä niiden menettämistä. Muistatteko millaiselta tuntui hallinnan puute, epäonnistuminen ja virheiden tekemisen kauhu, pelko joutua toisten arvosteltaviksi. Niin teistä tuli kipeän riippuvaisia toisista ja menetitte vapautenne. Nyt toisilla on valta tehdä onnellisiksi ja onnettomiksi. Tarvitsette huumeenne, huomaatte olevanne täysin avuttomia, vaikka vihaisitte miten paljon tahansa siitä johtuvaa kärsimystä. Ette lakkaa hetkeksikään tietoisesti tai tiedostamattanne tarkkailemasta toisten reaktioita tai virittäytymästä niihin, marssimasta toisten ihmisten rummutuksen tahdissa. Herännyttä ihmistä voi kuvata hyvin sanomalla, että hän ei enää marssi yhteiskunnan rummutuksen mukaan, vaan tanssii omasta sisimmästään kohoavan musiikin tahdissa. Mutta jos teitä ei huomata tai hyväksytä, koette niin sietämätöntä yksinäisyyttä, että ryömitte takaisin ihmisten luo ja kerjäätte lohduttavaa huumetta, jota nimitetään tueksi, rohkaisuksi ja vakuutteluksi. Tällaisten ihmisten kanssa elämiseen kuuluu myös loputon jännittäminen. "Helvetti on toiset ihmiset", sanoi Sartre. Miten oikeassa hän olikaan. Kun olette riippuvuuden tilassa, teidän on aina käyttäydyttävä mahdollisimman hyvin, ette voi koskaan rentoutua, teidän on täytettävä odotukset. Ihmisten kanssa eläminen on jännittämistä. Ilman heitä eläminen tuo puolestaan mukanaan yksinäisyyden tuskan, kaipaatte heitä. Koska havaintokykynne on huumeen tarpeen sumentama, olette kadottaneet kykynne nähdä ihmiset täsmälleen sellaisina kuin he ovat ja vastata heille asianmukaisella tavalla. Te näette heidät vain siinä määrin kuin he tukevat tai uhkaavat huumeen saantianne. Katsotte ihmisiä aina tiedostetusti tai tiedostamattanne näillä silmillä. Saanko vai enkö saa heiltä, mitä haluan? Ja jos he eivät voi tukea tai uhata huumeen saantiani, en ole heistä kiinnostunut. On hirveää sanoa tämä, mutta mahtaako täällä olla ketään, jonka kohdalla se ei olisi totta."

"Useimmat heistä ovat kadottaneet kykynsä nauttia. Uskon todella, että vauraissa maissa näin on käynyt useimmille. Heidän on saatava entistä kalliimpia vekottimia, he eivät osaa nauttia elämän yksinkertaisista asioista. Kuljen kaupoissa, joissa myydään mitä ihaninta musiikkia. Kun äänilevyt ovat alennusmyynnissä, liikeet ovat täpö täynnä, mutta en koskaan kuule kenenkään kuuntelevan musiikkia. Siihen ei ole aikaa, ei ole aikaa. Ihmiset kokevat syyllisyyttä, ei heillä ole aikaa nauttia elämästä. He tekevät liikaa työtä, ovat aina menossa. Jos todella nauttisitte elämästä ja aistien yksinkertaisista iloista, hämmästyisitte. Kehittäisitte itsellenne eläimen poikkeuksellisen itsekurin. Eläin ei koskaan syö liikaa. Jos se saa olla luonnollisessa ympäristössään, siitä ei koskaan tule ylipainoista. Se ei koskaan syö tai juo mitään epäterveellistä. Ette koskaan löydä tupakoivaa eläintä. Se harjoittaa aina ruumistaan niin paljon kuin on tarpeen. Katsokaa kissaa aamiaisensa jälkeen, katsokaa miten se rentoutuu. Ja katsokaa, miten se hyppää toimintaan, katsokaa sen jäsenten sulavuutta ja sen ruumiin elävyyttä. Me olemme kadottaneet sen. Olemme eksyneet mielemme sokkeloihin, ajatuksiimme, ihanteisiimme ja ties mihin. Olemme aina menossa. Lisäksi olemme saaneet sisäiset ristiriitamme, joita eläimillä ei ole. Tuomitsemme itsemme alinomaa ja saamme itsemme tuntemaan syyllisyyttä. Tiedätte kyllä mistä puhun. Aikanaan olisin voinut sanoa itsestäni, mitä eräs jesuiittaystäväni sanoi muutama vuosi sitten: "Vie pois tuo makeistarjotin! Menetän vapauteni karamellien ja suklaan äärellä." Sama päti myös minuun. Menetin vapauteni kaikenlaisten asioiden äärellä, mutta en enää! Olen tyytyväinen hyvin vähään ja nautin siitä vähästä syvästi. Kun olette nauttineet jostakin syvästi, tarvitsette hyvin vähän. Ihmiset suunnittelevat ahkerasti lomaansa: käyttävät kuukausia sen suunnitteluun ja päästessään viimein lomalle huolehtivat koko ajan paluulennosta."

Anthony De Mello; Havahtuminen