Tunnustus ja hyväksyntä eivät merkitse mitään

"Rakastakaa työtä, jonka tekemisestä saatte iloa sen itsensä tähden; rakastakaa naurua ja läheisiä ihmisiä, joihin ette takerru ja joissa ette riipu tunnepohjaisesti, vaan joiden seurasta nautitte. Sekin auttaa, että ryhdytte tekemään asioita, joita voitte tehdä koko olemuksellanne, asioita, joista pidätte, niin paljon, että menestys, tunnustus ja hyväksyntä eivät yksinkertaisesti merkitse teille mitään. Myös luonnossa vaeltaminen auttaa. Lähettäkää ihmiset luotanne, nouskaa vuorille ja nauttikaa hiljaisuudessa yhteydestä puiden ja kukkien, eläinten ja lintujen, meren, pilvien ja tähtien kanssa. Olen sanonut, että asioiden katseleminen, tietoisuus ympärillänne olevista asioista, on hengellistä harjoitusta. Toivottavasti sanat ja käsitteet putovat pois ja te näette ja luotte yhteyden todellisuuteen. Ja parantaa yksinäisyyden. Tavallisesti me yritämme helpottaa yksinäisyyttämme ripustautumalla tunnepohjaisesti ihmisiin, lörpöttelyyn ja meluun. Se ei ole mikään parannuskeino. Palatkaa takaisin asioihin, palatkaa luontoon, nouskaa vuorille. Silloin saatte tietää, että sydämenne on tuonut teidät yksinäisyyden suureen erämaahan, jossa kukaan ei kulje rinnallanne.
Aluksi tämä vaikuttaa sietämättömältä. Mutta se johtuu vain siitä, että olette tottumattomia yksinäisyyteen. Jos teidän onnistuu pysytellä siellä jonkin aikaa, erämaassa puhkeavat äkisti rakkauden kukat. Sydämenne puhkeaa laulamaan. Ja teillä on ikuinen kevät. Huume on poissa, te olette vapaita. Silloin ymmärrätte, mitä vapaus on, mitä rakkaus on, mitä on onni, mitä todellisuus, totuus ja Jumala. Tulette tietämään, tulette näkemään käsitteiden, ehdollistumisen, riippuvuuksien ja kiintymysten tuolle puolen. Onko tällaisessa mitään järkeä?"

Anthony De  Mello: Havahtuminen