Google+ Followers

torstai 23. marraskuuta 2017

Rakkaus ei valita eikä harmittele


"Eikö olekin totta, että et tunnista kaikkia niitä muotoja, joissa hyökkäämistä voi esiintyä? Jos on totta, että kaikki hyökkäyksen muodot vahingoittavat sinua yhtä paljon kuin sellainen muoto, jonka todella tunnistat, siitä täytyy seurata, että et aina tunnista tuskan lähdettä. Hyökkäys on kaikissa muodoissaan yhtä tuhoavaa." (T-23.III; s. 563).

Kun tehtävä 68 ja sitä seuraavat tehtävät ymmärretään laaja-alaisesti, siitä seuraa, että kaikki valittamisen aiheet (englanniksi ‘grievances’) ovat oman mielen kannalta yhtä tuhoisia kuin omassa mielessä tunnistetut kaunatkin. Haasteeksi nousee valittamisen tunnistaminen pelkästään oman mielen sisällä tapahtuvaksi asiaksi. Tavallisestihan valittamiselle nähdään itsen ulkopuolinen syy ja sen myötä myös oikeutus. Näin on myös silloin, kun valittaminen tai tyytymättömyys kohdistuu omaan itseen, koska sekä valittaja että kohde ON ego, joka on Todelliselle Itselle ulkopuolinen.
Valittamiselle tai harmistumiselle, jotka selvästi ovat hyökkäämistä, ei oikeasti ole mitään todellista perustetta tai syytä. Valittamisen tunnistaminen projisoimiseksi ja omassa mielessä tapahtuvaksi avaa mahdollisuuden anteeksiantoon eli mielen muuttumiseen. Oman mielen kannalta valittamisen kohde ei koskaan ole se, joka on ongelma, vaan ainoa ongelma on anteeksiantamattomuus, joka on aina omassa mielessä tapahtunut valinta (vaikkakin usein tiedostamaton).
Todellinen anteeksianto, eli uuden valinnan tekeminen, johtaa mielen muuttumiseen ja parantumiseen. Tässä kukaan ei ole yksin, vaan omaksi osuudeksi jää ainoastaan ongelman tunnistaminen oman mielen sisäiseksi erehdykseksi ja halukkuus erehdyksen oikaisemiseen. Varsinainen mielen muuttaminen ja parantaminen tulee jättää kokonaan Pyhän Hengen tehtäväksi, toisin sanoen korkeammalle tietoisuuden tasolle. Ongelmien ratkaisu tapahtuu aina eri tasolla kuin millä ne ovat syntyneet.
Jokainen meistä voi tunnistaa itsessään olevan arvostelijan, jolla on loputtomasti erilaisia valittamisen ja arvostelemisen aiheita. Niistä ei edes tarvitse ääneen puhua; jo mielen sisäisinä ajatuksina ja tuntemuksina ne pimentävät sisäisen valomme ja estävät meitä näkemästä itsessämme ja toisissa olevaa Todellisuutta eli Rakkautta. Valittamisen avulla ylläpidämme ja syvennämme välimatkaa toinen toisiimme, mikä merkitsee erillisyyden syventymistä myös Luojaan. Todellinen anteeksianto on tie Todellisen Itsen löytämiseen ja erillisyyden purkamiseen.
“Haluaisin nähdä sinut ystävänäni, jotta muistaisin, että ole osa minua ja tulisin tuntemaan (todellisen) Itseni.”

Jos laajennamme kaunan kantamisen käsitettä koskemaan myös valittamista ja harmittelua, tehtävän numero 68 tulkinnat voisivat näyttää esimerkiksi seuraavanlaisilta:
 

"Rakkaus ei pidä kiinni valittamisen aiheista. Kun luovun kaikista valittamisen aiheistani, tiedän, että olen täysin turvassa."
 

"Rakkaus ei pidä kiinni valittamisen aiheista. Kunpa en pettäisi itseäni." (Kunpa en olisi tietämätön siitä, että hyökkään).
 

"Rakkaus ei pidä kiinni valittamisen aiheista. Haluan herätä tuntemaan (todellisen) Itseni siirtämällä syrjään kaikki valittamisen aiheeni ja heräämällä Hänessä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti