maanantai 27. marraskuuta 2017

Tarvitseeko "perisyntiä" kantaa mukana?

Maailman odotukset ovat monelle ihmiselle kovia kantaa. Meidät on saatu uskomaan, että koko ulkoinen maailma pitäisi kantaa mukana. Mitä kaikenlaista sitä pieni ihminen voisikin kantaa mukanaan? Mietiskelläänpäs hetki, mitä näistä voisi jopa jättää pois?

Kanna menneisyys
Kanna tulevaisuus
Kanna uskomukset
Kanna synnit
Kanna karma
Kanna suku
Kanna tavarat
Kanna turha tieto
Kanna auktoriteettien uskomukset
Kanna ystävien neuvot
Kanna hengelliset neuvot
Kanna ristisi
Kanna hyvät tekosi
Kanna huonot tekosi
Kanna ajatuksesi
Kanna tunteesi
Kanna tuttujesi ongelmat
Kanna omat ongelmasi
Kanna puolisosi ongelmat
Kanna kollektiiviset ongelmat
Kanna muiden huolet ja murheet
Kanna henkiset opetukset
Kanna universaaliset opetukset
Kanna koko alitajunta
Kanna viisautesi
Kanna tyhmyytesi
Kanna tarpeesi olla oikeassa!
Kanna se kuva jonka annat ympärillesi
Kanna mielikuva itsestäsi
Kanna säännöt
Kanna koko identiteetti (monta)
Kanna maapallon murheet ja puutteet
Kanna päivän kuumat puheenaiheet
Kanna tietoa ja taitoa ja lisää sitä
Kanna kehosi hautaan asti
Kanna masennus
Kanna ristiriidat
Kanna pelko
Kanna Jumalan pelko
Kanna syyllisyys
Kanna ihmishistorian veriteot
Kanna saavutuksesi
Kanna hyvän ihmisen taakka
Kanna huonon ihmisen taakka
Kanna aikataulut
Poliitikkojen ja yhteiskunnan luomat säännöt
Jne jne...

On monenlaisia odotuksia ja kuvitelmia jo lapsesta asti. Heti kun tänne on synnytään, egon vahvistaminen alkaa. 
On koko "perisynti" kannettavana ajan maailmassa. On vanhempien luomia odotuksia, on koko suvun ja yhteiskunnan luomia odotuksia (tuntuu siltä), koko historian taakka. Jos et toimi niinkuin on yhteisesti sovittu, niin sinua rangaistaan (jos ei muut niin sinä itse, pohjimmiltaan aina itse). Jokapuolella on sormi valmis nousemaan sinua kohti, jos et toimi niinkuin on sovittu.
Yhteiskunnan luoma kiire ja paineet ajavat aikuiset itsemurhan partaalle kun eletään kuin sokeat muiden langoissa. Masennuspilleri purkin kansi aukeaa kun elämällä ei näytä olevan järkevää tarkoitusta. 
Pahimpana on oma mieli joka ruoskii ja selittää tarinaa 24/h. 
Kaiken pohjalla syyllisyys ja pelko. Syyllisyys ajaa meidät tekemään asioita enemmän ja enemmän! Samalla huudamme rakkautta, huudamme sitä mikä ON todellista. Haemme rakkautta vääristä paikoista (ulkopuolelta) ja sen tunnistaa siitä että sisälle jää mystinen "tyhjyyden tunne".
Uskomukset eivät ole todellisia. Se mistä joutuu maksamaan kalliin hinnan ei ole todellista. Vain ilmainen, se mikä on meille kaikille yhteistä on todellista!
Ihmisten luomat uskomukset, se kollektiivinen harha johon yksilötasolla uskomme on väsyttävää ja jättää tyhjän tunteen, jos siihen samaistuu liikaa. Miten harha voisikaan jättää muuta kuin tyhjän tunteen?

Ole tehokas, juokse oravanpyörässä, näännytä itsesi, saa burn out ja etsi uusi suunta. Kun saat uuden suunnan ja alat etsimään itseäsi, kovin useasti alkaa uusi henkisen taivaan/Jumalan etsiminen ja näin henkinen identiteetti ottaa ohjakset. Alkaa henkisyyden tankkaaminen. Lue kirjat ja rakenna itsestäsi "henkinen ihminen".
ole parempi ihminen, ole Jumalan suosiossa. Syö hifisti ja luomusti ja pukeudu kuin pyhimys. Jaa sitaatteja ja näytä kuinka viisas olet (kuten minä nyt;-), etsi Jumalaa luolista ja ashrameista, mene intiaan, siellä se Jumala varmaan on. Ole oikeassa ja kontrolloi tulevaisuus menemällä ennustajalle tai astrologille. Meditoi itsesi hetkeksi ykseyteen. Kanna oivalluksesi ja tietosi. Kirjoita kirja ja pidä luentoja. Jätä maalliset halusi ja ole "henkinen ihminen"...Muuta jatkuvasti itseäsi tyytymättömyyden tuloksena.

...Niin ja palaa takaisin arkeen ja kanna vain kaivosta vettä ja hengitä.

Vähennä takkaa, uskomuksia ja katso miten elävän keveäksi elämä muuttuu? Kaikki ne tiet, tavarat, uskomukset ja syyllisyys ei ole vieneet meitä taivaaseen. Olemme vain yrittäneet kehittyä ja viedä hommaa eteenpäin, mutta kuitenkin pelko ja epävarmuus vain kasvaa ahneuden myötä. Tiedämme pohjimmiltaan, että täydellisyys on kaiken näytöksen takana viattomana. On helppo antaa anteeksi sellaista joka ei ole totta.

Minä en tiedä, minä en ole varma. Minä en ole mitään tai sitten olen kaikki ja enemmänkin.
Minä en tarvitse mitään, mitä tässä hetkessä ei jo olisi. Jos tarviin jotain, niin toki saan sen pitää. Tarkoitus ei ole jäädä tekemättömäksi tai elää kuin minimalisti ilman omia mielihaluja. Mielihalut on kivoja ja hyviä seuralaisia elämän polulla, kunhan muistaa: Vapaus on kuitenkin aina pohjimmiltaan mielessä ja tässäkin ajan maailmassa voi elää jos mieli on kevyt turhasta taakasta!
Mitä jos rentoutuu mielessään ja antaa maailman ilmentää itseään-ihan rauhassa. Jos jokin siinä häiritsee, niin ei ota sitä kantaakseen, vaan antaa sille anteeksi siten, että ei tee siitä liian todellista?
No, niin tai näin, aina oikein päin. Pääasia on, että ottaa vastuun omasta "elokuvastaan" eikä projisoi sitä toisen syyksi. Sitähän tämä maailma ilmentää aika helposti.


Aina voi ainakin hieman keventää..relax <3



T:Jake

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti