Kohtaa tai kiellä todellisuus

"Minun näkökulmastani katsoen kaikki uskomukset ovat täyttä hölynpölyä. En kykene enää erottamaan, miten joku uskomus olisi toista parempi. Ne ovat kaikki samanlaisia, koska mikään niistä ei ole totta. Ihmiset, jotka lukevat tätä, katselevat kenties toisia ihmisiä, jotka lähettävät eläkesäästönsä jollekin televisiosaarnaajalle, ja ihmettelevät, miten joku voi olla niin hyväuskoinen, mutta minun asemastani katsoen KAIKKI ovat hyväuskoisia. En enää näe mitään eroa kahden eri ihmisen uskomusten välillä; en vain kykyne siihen enää. Ei ole mitään parempaa tai huonompaa uskomusta, todellisempaa tai epätodellisempaa. Ne ovat kaikki unimaailman ilmentymiä, joilla ei ole mitään todellisuusarvoa tai kestävyyttä unen ulkopuolella. En voi erottaa mitään muuta kuin tämän. Ja kuitenkin näyttää siltä kuin minulla olisi tällainen tehtävä huudella ihmisille täältä kuilun toiselta puolelta ja saada yhteys sellaisiin ihmisiin, jotka eivät näe tätä aukkoa välillämme tai jotka eivät usko sen olevan edes olemassa. Mutta näin juuri tapahtuu, aukko on repeämässä yhä suuremmaksi. Koko ajatuskin siitä, että roomalaiskatolinen kirkko olisi jotenkin parempi ja todempi ja arvokkaampi kuin joku itsemurhakultti, on hävinnyt minulta kokonaan. En enää kykyne tai edes osaa teeskennellä kykyneväni näkemään tällaisia eroja. Tiedän kyllä, että toisella on toista enemmän kannattajia, mutta ei se mitään merkitse. Minun kannaltani katsoen joku on joko heräämisen tiellä tai sitten ei. Kykenen erottamaan enää ainoastaan tämän. Ihminen joko kohtaa todellisuuden tai kieltää sen." 

 "En ole mikään sosiaalinen henkilö. En ymmärrä ihmisiä enkä koe kuuluvani heidän joukkoonsa. En pidä itseäni miehenä tai henkilönä tai ihmisenä. Elämä näyttäytyy minulle dramaattisena näytelmänä, ja minusta on loputtoman kummallista, että joku todella samaistuu omaan roolihahmoonsa. Katselen omaa elämääni huvittuneesti ulkopuolisena. Saatan kyllä tehdä sitä taikka tätä -esittää rooliani- mutta lähes aina katselen tapahtumia kuin katsomosta ja yhä valmistautumattomana seuraavaan tapahtumaan kuin kaikki muutkin. Erillään oleva tarkkailijan asema on minun todellisuuteni ja minun on todella vaikea uskoa, miten kaikki muut eivät ole samanlaisia, ja että he kuvittelevat todella olevansa oma roolihahmonsa ja pitävät kaikkea totena. Joskus ajattelen, että jos ravistelisin jotakuta hartioista ja läimäyttäsin häntä poskelle, hän tokenisi. No, en nyt ihan oikeasti, mutta kumminkin.
Katselen sitä, miten esitän viisasta tyyppiä, enkä voi uskoa, että joku ottaa sen todesta. En voi uskoa, ettei tämä kaikki ole aivan ilmeistä jokaiselle. Totuutta ei tarvitse etsiä, sillä se ei ole kadoksissa. Se ei ole minkään tien päässä odottamassa löytäjäänsä. Se ei ole mikään harjoittaminen, kehittyminen tai oppimisen tulos. Totuus on kaikkialla koko ajan; se ei ole koskaan poissa tai etäällä. Ei totuus ole hankala asia, se on kaikkein yksinkertaisin, se mitä ei voi enää tehdä yksinkertaisemmaksi. Se, että ei näe totuutta, se se vasta onkin kaikkein kummallisin asia, minkä tiedän. En varmasti uskoisi sen olevan mitenkään mahdollista, ellen olisi itse tehnyt samoin kolmenkymmenen vuoden ajan.
Pidän omaa elämääni ennen valaistumistani unitilana, josta onnistuin havahtumaan, ja ajattelen kaikkien näkemieni ihmisten olevan tuossa samassa unitilassa, vähän kuin unissakävelijöitä, jotka puhuvat unissaan koko elämäänsä. Tälläinen näkökanta ei ole mitenkään juuri minulle omituinen, sillä jokainen hereillä oleva sanoisi samoin.  Ajattelen, että minun roolini on olla se, joka tuo valoa nukkuvien mieleen, ja jos joku sattuisi sitä etsimään, haluamaan herätä ja kamppailemaan itsensä unen otteesta vapaaksi, silloin minusta saattaa olla apua.
En pidä tehtävänäni pelastaa ketään yhtään sen enempää kuin tavallisetkaan ihmiset kokevat tarvetta pelastaa toinen toisensa nukkumasta ja näkemästä unta. En ajattele ihmisten olevan jonkinlaisia uhreja tai potilaita tai jollakin tavoin vammaisia, ainoastaan unessa ja tiedottomia. Olen portinvartija. Huhuilen portista ihmisille, ja ne jotka kuulevat minut, saavat jonkinlaisen käsityksen suunnasta, ja ne jotka astuvat portista läpi, löytävät ystävän."
-JED McKENNA