Et ole kokonaisuudesta irtileikattu yksilö

"Et ole mies etkä nainen, et englantilainen etkä amerikkalainen, et musta etkä valkoinen, et hindu, kristitty muslimi tai ateisti, et rikas etkä köyhä, et hyvä etkä huono, et iloinen etkä surullinen. Et enää ole mikään näistä asioista. Sinä et ole tämä taikka tuo, et mikään tietoisuuden kohde. Et ole keho etkä mieli. Jalkasi ja kätesi eivät enää ole sinun. Kasvosi eivät kuulu sinulle etkä omista enää päätäsikään. Ei silmiä, ei kieltä, ei nenää, ei kurkkua, ei sydäntä. Ei mitään muotoa. Ennen kuin olet mitään noista asioista, sinä olet. Olet tietoisuus itse, avoin tila, äärettömyys, jossa maailma saa ilmetä.

Olet elämä itse etkä mikään kokonaisuudesta irtileikattu yksilö. Olet yhtä kaikkien kanssa, ja kaikki asiat ovat sen ilmentymiä, mikä sinä olet. Yksilöllisyyden harha kyllä nousee esiin, mutta sekin on vain jumalallisen ilmentymää, etkä sinä tee sitä. Se ei ole henkilökohtaista. Eikä ilmentymistä tarvitse kieltää. Minkäänlainen kieltäminen ei ole tarpeen. Ykseys on kaikki ja sisältää kaiken, jopa erillisen yksilön esiintymisen, eikä jonkin esiintymisestä pääse mitenkään eroon! Kuka siitä yrittäisi päästä eroon? Toinen esiintymä? Muista, että vahvistat sitä, minkä kiellät. Annat elämän sille, mitä vastustat.

Näennäinen yksilö siis ilmenee: Anna ilmetä. Se on kuitenkin vain harhakuva, ajatusrakennelma. Sinä olet se avoimuus, jossa kaikki rakenteet ilmenevät. Eikä tämä ole mitään näppärää sanaleikkiä vaan näin asiat ovat. Voit tarkistaa tilanteen itse vaikka heti. Mietiskele asiaa. Tule takaisin tässä hetkessä olevaan tietoisuuteen (ja tämä on todellista mietiskelyä). Onko täällä mitään konkreettista, jota voisi kutsua "itseksi"? Onko mitään selvää rajaa sen välillä, mikä on "sinua" ja mikä on "ei-sinua"?

Voisitko todella osoittaa sen kohdalla, missä sinä loput ja maailma alkaa? Missä tuo raja kulkee?

Ellet viittaa menneisyyteen, voitko mitenkään tietää, kuka olet? Ellet viittaa mihinkään ajatukseen, voitko sanoa, kuka todella olet?

On pohjimmiltaan täysin turhaa yrittää  nimetä nimeämätön, kuvailla sitä, mikä on olemassa kaikkea kuvailemista ennen, antaa sanat sanattomalle.

Ihan totta, ei ole mitään muuta sanottavaa. Hiljaisuus on ainoa rehellinen tie. Kun pääset tähän pisteeseen, kaikki sanat ovat vain hälyä. Hälyä, jonka tarkoitus on täyttää se hiljaisuus, joka on olemassa ennen hälyä ja joka sulkee sen sisäänsä. Miksi me kiinnitämme niin suurta huomiota hälyyn? Mikä vika hiljaisuudessa on?

Häly kyllä ilmenee, mutta nyt näemme sen uusin silmin. Sillä ei ole mitään erityistä tarkoitusta siinä mielessä, että se on yhdenvertainen hiljaisuuden kanssa. Se ei ole sen parempi tai huonompi, mutta se on eittämättä olemassa - niinpä siis kunnioitamme sitä. Emme kiellä sitä.

Näin elämästä tulee leikki, peli, jumalallinen, merkityksetön tanssi, jonka olemassaololle ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin se itse. Häly ja hiljaisuus ovat erottamattomat. Oleminen ja ei-oleminen ovat erottamattomat. Minä ja ei-minä ovat erottamattomat. Kaikki on olemassa jumalallisessa yhteydessä, ei irrallisina palasina vaan kokonaisuuden osina, jotka kaikki ovat tärkeitä ja mahdollistavat toisten osien olemassaolon. Mikään ei ole pois paikaltaan, mitään ei olla haluamatta, mitään ei voi heittää menemään. Oleminen ja ei-oleminen ovat tietoisuuden kaksi puolta, jumalallisen kasvot.

Ahh, mutta sanat ovat vain pintaväreitä. Sukella takaisin hiljaisuuteen. Mitään sanoja ei tarvita. sanat eivät ole tarpeellisia.

Pelkkä olemisen tunne riittää, tämän yksinkertaisuus ja elävyys. Pelkkä lepääminen siinä, mikä sinä olet.

On vain tämä. Koskaan ei ole muuta kuin tämä."

Jeff Foster