keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Itsekkäät ihmissuhteet ja muita ajatuksia rakkaudesta

Tänään aamulenkillä mietin sitä, että ovatko ihmisuhteet ja varsinkin parisuhteet aina itsekkäitä? Perustuvatko ne itsekkyyteen? Mitkä ovat ne todelliset motiivit joiden takia rakastutaan? Kuinkahan moni ajattelee rakastumisen hetkellä vain sitä, että "Mitä minulla on hänelle annettavaa?" Vai onko "rakastuminen" vain sitä, että ajatellaan "Mitä minä hänestä saan tai hyödyn"?
Siinäpä vasta purtavaa. Tähän kun vielä kaupanpäälle lyödään se seikka, että kovin monesti ihminen rakastuu vain omiin ajatuksiinsa toisesta, niin soppa on valmis hämmennettäväksi...aito kahden ihmisen kohtaaminen on tämän jälkeen vaikeaa.

Ihastuminen alkaa aika useasti ulkonäkö asioilla, sen toisen täytyy viehättää, mieluiten seksuaalisesti, sekä siten ettei häntä tarvitse hävetä. Joskus trefffipalstojen vaatimuslistoja katsellessa ei voi kuin päätä pyöritellä, on sen verran paljon vaatimuksia: pitkä ja komea, hyvin toimeentuleva, osaa puhua ja pussata, pitää rakastaa eläimiä, ei saa olla lapsia, pitää rakastaa lapsia, ikä syynätään tarkkaan ja harrastukset pitävät olla mielellään samoja. Pitää olla tumma tai blondi eikä liikakiloja saa olla. Listaa voisi jatkaa lopputtomiin.  
Ollaan muodostettu oma mielikuva jo valmiiksi, ja sitten sen toisen pitää mukautua siihen mielikuvaan, jos ei mukaudu, niin se on terve vaan: "ei ollut minulle sopiva."

Jos ja kun sitten pääsee treffeille asti, niin kumpikin näyttää vain parhaat puolensa eikä mielipiteissä saa olla eroja, on pidettävä huoli siitä, että tekee hyvän vaikutuksen. Onko tämän kaiken takana vain ajatus siitä, että "mitä minä tästä saan ja hyödyn?"
Meidän yhteiskunnassa ja kulttuurissa on voimakkaan tietynlainen kuva siitä, mitä rakkaus pitää olla jotta se olisi hyvää. Ensin ollaan luotu henkilökohtainen mielikuva rakkaudesta ja se sitten se mielikuva saa toimia tuomarina päätökselle valita kumppani. Alkaako ihmissuhde jo niin itsekkäistä syistä, että rakastuminekin on kuin tavaran ostaminen. Ensin halutaan tietynlainen, sitten humallutaan, sitten kyllästytään ja lopulta pidetään itsestään selvyytenä ja sitten se hylätään uuden "tavaran" tieltä?

On hassua katsella julkkisten ihmissuhde juttuja mediasta. Rikas julkkismies saa lähes aina kauniin nuoren naisen, koska tämä julkkismies tienaa hyvin. Ei ole vaikeaa kertoa, että miksi näin käy; raha tuo kivaa ja varmaa elämää sekä turvallisuutta, julkisuus paisuttaa egoa eli omaa tärkeätä minä kuvaa sekä onhan se toki mukavampaa asua helsingin keskustassa kattohuoneistossa kuin orimattilan keskustassa pienessä yksiössä. Ravintoloissa on mukavampi syödä ja ulkomailla on kivempi käydä vähintään 3 kertaa vuodessa. Ei tässä tietenkään ole mitään pahaa..elämä on vain täynnä valintoja, mutta jos rehellisesti kysyn mikä suhteen tarkoitus on niin.....

Unohdetaan kaikki tämä ja mietitään mitä se rakkaus todellisuudessa on? Tai miten minä koen tällä tietoisuuden tasolla rakkauden juuri nyt...jokainenhan luo tarkoituksensa itse ja niin minäkin olen luonut tämmöisen...

Rakkaus ei ole mitään, mutta samalla se on kaikki. Kun ohikiitävä ja hämäävä alkuhuuma(e) on vilahtanut ohitse, alkaa armoton ja joskus jopa raadollinenkin matka itseen. Se on siis rakkauden ainut tarkoitus parisuhteessa. Ihmissuhteen ainut tarkoitus on peilata minun omat esteeni JO VALMIINA olevan rakkauden edestä. Rakkautta ei siis kukaan tuo minulle eikä sinulle, koska se on JO VALMIINA meissä, ollut aina, ikuisesti. Ihmiset rakastuilee ja eroaa melkein koskaan sitä ajattelematta sen enempää. Antaa siis rakkauden vain "laajentaa" itseään.
Jokainen ihmissuhteesa oleva tietää, että minusta alkaa hetkellä minä hyvänsä ilmestyä puolia ja ajatuksia joita en tiennyt koskaan niitä olevankaan. Se toinen "stimuloi" ne itsessäni. Ensin niitä säikähdetään ja sitten yleensä se laitetaan sen toisen piikkiin, se on yleensä toisen vika, harvoin, jos koskaan se on omassa itsessä. Ne "viat" ovat vain kuitenkin vain menneestä elämästä putkahtavia pettymyksiä, epäonnistumisia ja pelkoja. Rakkaus ja luotamukseen perustuva parisuhde on juuri tätä varten! Seisomista vierellä kun nämä alitajuntaa piinaavat demonit nousevat pintaan ja iskevät...on mukavampaa ja turvallisempaa työstää omia epäkohtiaan kun toinen seisoo vierellä ymmärtäen ja hyväksyen, tietäen mistä on kysymys.
Se miksi ihmissuhteet loppuvat, syy on tässä. Ei kestetä itseä. On tietysti tapauksia joissa toinen juo tai muuten vain on narsisti, niin silloin tietenkin on hyväksi rakastaa itseään, ottaa oppi ja jatkaa matkaa. Kaikilla ihmisuhteilla on kuitenkin jokin tärkeä tarkoitus, on vain oma tehtävä ottaa siitä selvää, mikä se on. Jos näin ei tee, niin tapaa aina uudestaan ja uudestaa samoja ongelmia ihmissuhteissa ja itsessä. Siksi jotkut teemat niissä saattavat toistua vuodesta toiseen. Kyse on aina anteeksiannosta itselle, koska kukaan toinen ei ole vastuussa siitä rakkauden puutteesta joista minä tai sinä kärsit.

Kaikesta pinnallisesta ja normalista arjesta nauttiminenkin menee ihan uudelle levelille kun ihmissuhteeseen astuu syvempi tarkoitus. Kun huono päivä tulee, niin toinen ymmärtää sen, että kaikki on todellisuudessa hyvin ja että tämäkin "sotku" on selvitettävissä. Rakkaus kyllä kestäää sen, mutta kestätkö sinä?




Olemme siis auttajia ja teemme tärkeää työtä toisillemme, jotta jokainen löytäisi sisältään sen, mikä on aina ollut täysi ja kokonainen. Rakkaus ei ole minun luomaa, mutta kaikki ne esteet rakkauden edessä on! Rakkaus todellakin on ikuista, eikä se ole ihmisen keksintö. Rakkaus on koko universumin "käytössä". Tämän takia emme voi koskaan tarkkaan sanoa mitä rakkaus on. Me elämme erilaisissa tietoisuuden tasoilla ja siksi ymmärryksemme rakkaudesta ovat erilaiset. Jos haluamme joskus saada syvää rauhaa, niin meidän kannattaa katsoa mitä minä näen itsessäni toisten kautta. Ihmisen yksi tämän hetken tarkoitus on löytää tämä rakkaus joka on itse rauha. Ihmisuhteiden tarkoitus on siis kulkea tätä alkuperäistä "nollapistettä" kohti ja se käy vain päästämällä irti niistä menneisyyden mielikuvista joita et enään tässä hetkessä tarvitse. Rakkaus on läsnäoloa eikä sitä tarvitse ansaita. Rakkaus on nyt. Rakkaus ON. Hyvää matkaa.



Tässä vielä kuvittamani video:



T: Jake

4 kommenttia:

  1. Eikö jokainen ihmissuhde ole pohjimmiltaan rakkaussuhde - rakkauden pyyntö tai ilmaisu?

    VastaaPoista
  2. No joo onhan se, mutta miten paljon kyseessä on rakkauden ilmaisua, sen eteen on itsessä tehtävä hieman töitä...;-) Onkohan muuten maailmassa vielä enemmän rakkauden pyyntöä kuin ilmaisua?

    VastaaPoista
  3. Haa,kompakysymys!Mietimpä: jos katson maailmaa sen ajatuksen läpi että kaikki on sen ilmentymää kun Jumalan Poika unohti nauraa uskomukselleen erossaolosta Jumalasta,Veljistä ja Itsestään..niin sittenhän koko maailma on rakkauden pyyntöä kaikki.Mutta jos ajattelen kaiken takana olevaa Todellista ja muuttumatonta rakkautta niin sittenhän rakkauden ilmaisua on ilman muuta enemmän..koska muuta ei ole. Ööö?

    VastaaPoista
  4. Ööö...Mitäs jos kaikki vain ON? Ei mitään pyyntöjä eikä mitään ilmasuja...jos onkin, niin nekin vain ON! ;-)

    VastaaPoista