Google+ Followers

perjantai 12. syyskuuta 2014

Onko elämä näytelmää?



Miksei olisi? Jos joku sanoo että Hei "Jarkko, sinä teit niin...", tiedostan jollain tasolla heti, että Jarkko on vain keksitty "roolinimi". Minun nimeni voisi olla yhtä hyvin Tero, Mika, Olli tai Petteri. Roolinimeni on kuitenkin tässä elämässä Jarkko. Olen lisännyt siihen leikkisästi kuvitellen taiteilijanimeksi "Jakeflame". Kumpikaan en todellisuudessa ole. Kaikki se "kässäri" joka nimen taakse piiloutuu, ei ole totta.
Jarkko on esittänyt rooliaan jopa niin hyvin, että totuus on unohtunut. Olin unohtanut sen, että olen myös näytelmän katselija siellä katsomossa. Olen ollut niin vahvasti samaistunut roolihahmooni, että olen unohtanut kaiken olevan näytelmää. Nykyään joku osa minua ei enään usko tähän näytelmään 100 % sesti. Kaikki on vain keksittyä mielessä eikä maailman näyttämöllä tapahtuva sota, pahuus, rakkaus, rikkaus ja  köyhyys ole muuta kuin aikojen alusta rakennettu ISO teatteri lava, jolla yritetään saada itsemme uskomaan esitykseen.
Kun heräsin tunti sitten patjaltani, niin näin taas niin vaikuttavia esityksiä, että minun piti käydä puolen tunnin ajan kaikkia unia läpi, koska ne tuntuivat niin todellisilta. Olin ihan pyörryksissä. Ymmärsin heti, että se kaikki oli vain unta, upeasti rakennettua näytelmää joka vaivutti minut uudestaan uneen. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta yöllä herätä unessa siitä unesta. Samoin käy helposti myös täällä päivätajunnassa. Joskus kuulen ihmisten sanovan "tämä on varmasti unta." tai "kaikki tapahtuu kuin unessa". On siis pienenpieni epäilys siitä, että onkohan tämä kaikki sittenkään todellista. Kaikki kuitenkin vaikuttaa todelliselta, mutta minun on vaikea uskoa että synnyn tänne kuuntelemaan muiden opetuksia ja tarinoita todellisuudesta ja sitten kuolen tyhjyyteen. Kaikki on vain tarinaa ja tarinahan poikkeaa aina toisen erillisen unen näkijän tarinasta, sillä olemmehan samalla näyttämöllä mutta eri rooleissa. Jonkun näyttelijän roolihahmo saattaa vaihtua useasti näytämön aikana.
Minusta on mukava katsella tätä näytöstä. Joskus se saattaa aiheuttaa eufoorisen olon, joskus rakastuneen olon, joskus olen kauhusta jäykkänä, joskus saatan nauraa niin, että naamani repee. 
Täytyy vielä sanoa että nämä kulissit ovat taidolla tehtyjä. Kun seuraavan kerran menet elokuvateatteriin, niin huomaat varmasti jossain vaiheessa samaistuneesi esitykseen tai jos menet teatteriin, niin mietiskele miten paljon näytelmän näyttelijän pitää samaistua roolihahmoonsa, että siitä tulee hyvä suoritus, näyttelijän tehtävä on saada muut uskomaan itseensä ja siihen tarinaansa. Teemmekö me niin myös täällä arjessa? Haluammeko saada toiset uskomaan minun luomaani tarinaan? Arki pitää sisällä miljoonia erilaisia rooleja, mielialoja, mielipiteitä, tunteita, puhekieliä, uskontoja, riitoja, erilaisia rooli vaatteita, töitä, ja muita identiteettejä. Hiukset ovat kuin peruukkeja, jotka poikkeavat toisistaan ja muutkin ulkoiset rekvisiitat poikkeavat naapurin lavasteista.
Ei ole ihme että ihmisten sydämissä vainoaa hetkittäiset tai pysyvät tyhjyyden tunteet tai jopa viha kun kaikki tämä kuvitelma murtuu tai on jatkuvassa murtumispisteessä. Joku osa meissä tietää tämän hataruuden ja siksi täällä ei mikään ole ikuista.
Samaistumme ympäristöömme niin voimakkaasti, että hukkaamme todellisen voimamme joka on mielessämme. Siellä jossain jolla olemme rakentaneet kulissimme, siellä jossain on myös voima olla "täydellisessä" itsessä.

Kaikki tämä havainnointi ei muuta mitään, mutta samalla se muuttaa kaiken. Mikään ei muutu, mutta nyt olet voitolla, olet herännyt unestasi ja muuttanut mielessäsi kaiken. Ongelmat eivät enään murskaa sinua eikä kiire orjuuta mihinkään kuviteltuun "lopputulokseen". Se että kehität roolihahmoasi ryppyotsaisesti hautaan on todella kummallinen ajatus, koska täällä kaikki vain muuttuu eikä päätepistettä ei ole, ei ole koskaan kenelläkään ollut.
Kaikki tämä hetkessä ilmenevä saa ilmetä sellaisena kuin se on, enkä muuta sille voisikaan tehdä. Teen sen mitä minkä hetki tarvii, mutta perille se ei minua vie. Sanonta "tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matka" saattaa hyvinkin pitää paikkansa, mutta ei päämäärilläkään ole mitään väliä, toki niitä saa olla arjen tasolla, jos ne tekee näytelmästä jotenkin jännempää tai mukavampaa, mutta oikeaa ja väärää ei ole, koska niiden vastakohtien todellisuus muuttuu erillisten mielin mukaan. On vain opitut oikea ja väärä.

Anteeksi on helpompaa antaa, koska menneisyyttä ei ole kuin muistoina eikä näytelmän draaman hetket ole TODELLISIA. Katselet nyt vapauden näkökulmasta näytelmääsi.
On varmaa että näytelmäsi tehtävä on vaivuttaa sinut uneesi ja pitää sitä ainoana oikeana unena. Älä ainakaan ala sotimaan tyhjän takia, äläkä tuputa uskoasi muille, paitsi jos näytelmä sen vaatii. Mikään ei ole kuitenkaan absoluuttisen totta, paitsi se jota nimitämme rakkaudeksi. Rakkaus ei ole sitä mitä kuvittelemme sen olevan, koska se kulkee aina kuvitelmien ulottumattomissa. Ajatuksen kautta saavutettu rakkaus katoaa aina, eikä todellinen rakkaus muttu koskaan vihaksi. Ajateltu rakkaus sen kuitenkin tekee, vieläpä silmänräpäyksessä. 

Kaikki se mihin uskoit 10 vuotta sitten on haihtunut unen lailla ja tilalle on tullut uusi kuvitelma. Voit kuitenkin pitää tätä kaikkea totena, ei sekään ole syntiä, mutta saattaa tehdä elämästäsi vaikean selviytymistarinan.

Elämä on mukava näytelmä ja hyväksyn sen sellaisena kuin se minulle ilmenee. Kaikki tunteet ovat sallittu, koska tahdon sallia itseni sellaisena kuin kuvittelen olevani. Kaikki ongelmatkin on sallittu, koska tahdon sallia nekin itselleni....

Huom. kaadoin juuri äsken täyden kookosöljyllä, hunajalla, mct-öljyllä maustetun mukillisen kuumaa vihreetä teetä koneen päälle, itseni päälle, pöydälle ja matolle....näppis meni sekaisin joten onneksi näytelmässäni oli vara näppis...;-) Katotaan meneekö koko kone sekaisin...?
Tähän on siis hyvä lopettaa ja todeta, että se kuului näytelmääni kuin tilauksesta, seuraavaksi näytelmääni kuuluu rätillä pyyhkiminen ja tämän blogauksen lopettaminen;-) 

Viihdyttävää näytelmää kaikille!

T: roolihahmo nimeltä Jarkko 

(Tämä oli siis vanhempi julkaisematon blogaus, koska näytelmässäni piti kaatua teemuki pöydälle eli kässärissä oli jännittävä juonen käänne...;-)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti