Syvien totuuksien ymmärtämisen kauneus on siinä, että sinun ei tarvitse muuttaa elämääsi, muutat vain sen, miten elät elämääsi. Kyseessä ei ole se, mitä teet, kyseessä on se, kuinka iso osa sinua tekee sitä. Esitän erittäin yksinkertaisen esimerkin. Olet kävellyt ulkona tuhansia kertoja, mutta kuinka monta kertaa olet todella antanut sille arvoa? Kuvittele sairaalassa makaavaa ihmistä, jolle on juuri kerrottu, että hänellä on viikko elinaikaa. Hän katsoo lääkäriä ja sanoo: "Voinko kävellä ulkona? Voinko katsoa taivasta vielä yhden kerran?" Jos ulkona sataisi, hän haluaisi tuntea sateen vielä yhden kerran. Hänelle se olisi arvokkainta mitä on. Mutta sinä et halua tuntea sadetta. Juokset suojaan.
Mikä meitä estää elämästä elämäämme? Mikä sisällämme on niin peloissaan, että se estää meitä nauttimasta elämäämme? Se osa meitä yrittää niin kiireisesti varmistaa kaiken menevän hyvin, että emme voi vain olla tässä ja nyt ja elää elämäämme. Ja koko ajan kuolema seuraa askeleitamme. Etkö halua elää, ennen kuin kuolema saapuu? Luultavasti et saa ennakkovaroitusta. Vain harvoille ihmisille kerrotaan, milloin he kuolevat. Melkein jokainen vetää viimeisen hengenvetonsa tietämättä, että seuraavaa kertaa ei tulekaan."
"Opettele elämään ikään kuin olisit kuoleman edessä koko ajan, ja sinusta tulee rohkeampi ja avoimempi. Jos elät elämääsi täysillä, sinulla ei ole viimeisiä toiveita. Olet elänyt niitä koko ajan. Vain silloin koet elämäsi kokonaisvaltaisesti ja vapautat sen osa itseäsi, joka pelkää elämää."
-Kahleeton sielu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti