Minä: Huomenta!
Rakkaus: Huomenta!
Minä: Katsoin juuri että edellisen keskustelun luku kerrat ja ne on tippunut yli puolella. Ihmisiä ei enää kiinnosta nämä. Hitaasti jatkuva mahalasku on ollut havaittavissa jo pitkään. Alussa nämä sai älytöntä hehkutusta, nyt vain pieniä palaute hippusia. Kummassa on vika, sinussa vai minussa? Mitä tapahtui?
Rakkaus: Ei ole totuuden kentässä kovin hyödyllistä miettiä moisia muodon tason seikkoja. Tosin olet vapaa tekemään niinkin. Minussa sillä ei ole mitään väliä. Kyse on vain sinun muistamisestasi minut.
Se mikä tapahtuu, on täysin tarkoituksenomaista. Kysy itseltäsi: mietitkö ympäröivää maailmaasi vai luotatko omaan polkuusi oivaltaa totuus? Haetko hyväksyntää, huomiota ja rakkautta ympäriltäsi? Jäätkö kenties siihen riippuvaiseksi? Nyt kyse on vain sinun prosessistasi. Jokainen joka lukee nämä, ovat oikealla paikallaan. Jos näennäisesti yksi ihminen lukee sinun lisäksesi näitä, tämän tarkoitus on täyttynyt. Vaikka kirjoittasit vain itsellesi, se täyttyisi silti koska maailma muuttuu kun mielesi muuttuu. Jokainen kuorii egon sipuliaan omaan verkkaiseen tahtiinsa. Minä en tullut tähän kertomaan sitä mitä egosi haluaa kuulla, vaan sen mitä Minä olen ja Mitä sinä oikeasti olet. Tämä kaikki opettaa, että kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan, eikä sitä tarvitse miettiä sen enempää. Toki olet vapaa miettimään mitä tahdot.
Minä: Ah, kiitos. Miten lämmittävää ja totuudellista. Kiitos. Näin teen.
Rakkaus: Ole hyvä koska sinä olet vain hyvä.
Minä: Kuolema. Mitä se on? Miksi pelkäämme sitä? (Tämmöinen kevyt kysymys tähän väliin).
Rakkaus: Kuolema on uskoa erilliseen kehoon. Kuolema on uskomista elämän näytelmään, jossa näyttää olevan alku ja loppu. Katsot elokuvaasi jossa on taitavasti tehty ohjaus. Jos katsot ajassasi elokuvaa, siinäkin on alku ja loppu sekä muut elämäsi ainekset. Kuvittelet senkin todelliseksi. Miten se on mahdollista, että uskot elokuvan todelliseksi sillä hetkellä? Todelliseksi uskomisella tarkoitan sitä, että olet uppoutunut elokuvaasi. Se voi kauhistuttaa, itkettää tai pelottaa. Se voi jopa kiihottaa. SE tuntuu todelliselta, ihan niinkuin yöunesi.
Kuolema ikäänkuin kuuluu dualistisuuteen. On oltava kummatkin puolet jotta peli voisi jatkua. Se ei tee kuolemasta kuitenkaan todellista jos katsot sitä kauttani. Ehkä voisin sanoa, että ajassa oleminen on itse kuolema totuuden valosta katsottuna. Jos olet samaistunut täysin aikaan, joka on harha jo itsessään, olet kuollut. KUVITTELET olevasi kuollut ikuisen elämän keskellä. Näet untasi syntymästä ja kuolemasta, mutta unet eivät kestä totuutta. Siellä ajassa aamu muistuttaa illasta ja syntymä kuolemasta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tukahduttaa kuolemaa. Hyväksy se osana näytelmääsi ja muista kuka todella olet. Olet kuolematon henki.
Minä: Huh...Mistä nää jutut oikein tulee...hmmm....??
Rakkaus: Kuolema on tärkeä opettaja siellä ajassasi. Jos ajattelet kuolemaa, et enää yritä piilottaa sitä. Jos mietiskelet kuolemaa, alat tuntemaan elämää itsessäsi. Se on anteeksiantoa muodon maailmalle. Jokaikinen asia siellä ajassa muistuttaa kuolemasta, sillä jokaikinen asia siellä päättyy. Timantit eivät todellakaan ole ikuisia, mutta Minä olen.
Minä: Miksi ihmeessä olen halunnut nähdä elämän ja kuoleman? Siihen sinullakaan ei ole vastausta!
Rakkaus: Periaatteessa olet oikeassa. Ei olekaan vastausta, sillä minä olen ikuinen. En näe kuolemaa, mutta sinä halusit nähdä. Muista kuitenkin että halusi nähdä on enää vain muisto mielessäsi. Nyt todellinen elämä virtaa sinuun, koska sitä sinä todellakin olet.
Minä: Olisit nyt vastannut miksi?
Rakkaus: Jos haluat ajasta tehtyjä vastauksia, lue vaikka jotain lehteä ja kirjaa. Siellä on monenlaisia selityksiä ja vastauksia kysymyksiisi. Saat vielä ihan itse valita sopivamman. Minä kuitenkin muistutan sinua elämästä. Ikuisesta Rakkaudesta jossa kuolema on vain hyvin sepitetty uni.
Minä: Olen nähnyt monta kertaa unta yöllä että kuolen, mutta just siinä hetkessä herään! Tadaa! En kuollutkaan, vaan heräsin!
Rakkaus: Hyvä symboli sille mitä juuri nyt teet.
Minä: ?
Rakkaus: Näet unta kuoleman unesta. Olet nyt hereillä, koska muistat että todellisuus ei voi kuolla. Olet ikuinen. Se mitä ajattelet kuolemasta ei voi vaikuttaa siihen mitä todellisuus on. Voit herätä joka hetki kunnes ei enää ole sitä mistä herätä.
Minä: Kun muistan että en ole kuoleva keho, minua vastaan ei voi enää hyökätä. Demonit jotka ovat rakennettu ajasta, haihtuvat?!
Rakkaus: Juuri niin. Demonit, saatana ja lusifer enkeli on vain ajatus erillisyydestä ikuisen taivaan keskellä. Raamatun lusifer olet sinä, joka lähti pois taivaasta (ikuisuudesta luoden ajan maailman). Saatat laittaa sen Jumalan piikkin, että hän poisti sinut sieltä, mutta se on vain saatanan/egon oma projisaatio. Egosi sanoo että "sinulla ei ole enää mitään asiaa takaisin tänne!"
Nyt siis pelkäät Rakkautta henkesi kaupalla. Pelkäät että Jumala tuomitsee siitä, että lähdit hetkeksi rakentamaan ajan maailmaa ikuisen taivaan sijasta. Syyllisyys on tästä merkkinä. Syyllisyys ja pelko kulkevat käsi kädessä.
Minä: Aha, nyt ymmärrän tämän symboliikan kirkkaasti.
Rakkaus: Saatana itse sepitti helvetti teorian pelon lietsomiseksi hallitakseen maailmaa. Maailmaa ei kuitenkaan voi hallita, koska sitä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Vain taivaan valtakunta on totta.
Minä: Okei. Raamattua voi lukea siis vertauskuvana, eli totuuden jyvä siinäkin kirjassa...? Helvetti on siis vain mielentila.
Rakkaus: Lue mitä kirjaa vain Minun kanssani, niin se avautuu sinulle uudelleen. Maailma ei tarvitse tuomitsemista, vaan Rakkautta. Jos luet kuin piru Raamattua, tulet epävarmaksi ja alat pelkäämään helvettiä.
Minä: Olen tänään miettinyt sitä, että onko meissä jokaisessa pelkoja, epävarmuuksia ja muita varjoja ja jos on, niin mitä niille pitäisi tehdä?
Rakkaus: Varjot kuuluvat sinne ajan maailmaan, koska siellä ajassa on myös valo. Ei toista ilman toista. Yksi pieni ajatusvirhe on se, että vain valo tulisi hyväksyä ja että varjot tulisi piilottaa, sulkea tai sammuttaa. Se on mahdotonta. Täällä ikuisuudessa tästä asiasta ei puhuta, mutta siellä ajassa on suureksi eduksi jos ne hyväksytään.
Minä: Miten hyväksytään?
Rakkaus: Kun tulet tietoiseksi jostain pimeästä puolestasi, niin anna sen vain olla. Se ei ole paha. Rakkaus hyväksyy jokaisen puolen joka sinussa on. Rakkaus todellakin hyväksyy sinut sellaisena kuin olet! Olet joskus saattanut saada kokemuksen siitä, että ihmiset eivät halua nähdä sinussa pimeyttä etkä sinä ihmisissä, eikö vain?
Minä: Kyllähän se näin on...
Rakkaus: Pimeä puoli jota ei hyväksytä eikä tahdota nähdä, saattaa ottaa näennäisesti ihmisen hallintaan. Pimeys joka otetaan Rakkaudella katsottavaksi katoaa. Sinulla voi olla kokemuksia siitä miten avoimesti asioista puhuminen auttaa, huutaminen vapauttaa tukoksia ja kuulluksi tuleminen laajentaa Rakkauden kokemista. Piilota negatiiviset asiat mieleesi, anna vihasi syöpyä kehoosi, äläkä anna anteeksi, niin seuraukset ovat "unessasi" sen mukaiset. Anteeksianto on sitä, että hyväksyt itsessäsi kaikki tunteet ja katsot niitä Minun kanssani Rakkaudella. Sitä ne kaipaavat. Varjot eivät ole pohjimmiltaan totta, mutta ne voivat tuntua todellisilta.
Minä: Helpommin sanottu kuin tehty. Yksin on paha alkaa kiukkua purkaa eikä kukaan ihminen jaksa katsella sitä. Jokainen haluaa vain hyviä viboja ja kokemuksia. Ehkä lapsilla äidit hyväksyvät tämän luonnollisen puolen itsessään. Mitäs maestro sanoo tähän?
Rakkaus: Jos koet olevasi erillinen ja yksin siellä maailmassasi, pura ongelmasi minuun. Minä en tuomitse sinua. Lapsilla on vielä luonnollinen tapa hyväksyä varjonsa, siksi heillä on ilokin aitoa. He ovat kokonaisia aina siihen asti kunnes tulee orjuuttavaa ohjausta ulkopuolelta: "ei saa itkeä", "älä kiukuttele siinä", "älä ole lapsellinen", "ole kuin mies!"..jne.
Minä: Olen huomannut tuon kaiken. Olet niin Rakastava ja hyväksyvä jatkuvasti. Sinussa saa olla heikko ja epätäydellinen, täällä ei niinkään...
Rakkaus: Mitä muuta voisin olla?
Minä: No vaikka se varjo. Justhan kerroit että sekin on meissä!
Rakkaus: Koko dualistinen ajattelu valosta ja varjosta, hyvästä ja pahasta, kylmästä ja kuumasta ei ole totta MINUSSA. Kokemuksesi tasoittuu siellä ajan maailmassa kun hyväksyt elämän kaikki puolet samalla muistaen, että se kaikki on vain näytelmää. Ethän sinä huuda teatterissakaan että "te ette ole totta, hävetkää!" tai et tuomitse aamulla raanaasi kun kylmän veden sijasta tuleekin kuumaa vettä. Yölläkin on mukavaa kun on pimeää. Jos sisälläsi syntyy pelkoa tai kiukkua, anna sen tulla. Rakkaus ei tuomitse mitään puolia. Rakkaus valaisee kaikki puolet.
Minä: No mutta onhan meillä kaikilla mieltymyksiä? Ei minun tarvitse tykätä kauhuleffoista vain sen takia että katselen niitä Rakkaudella kun päitä katkeilee ja henget rienaavat? Haloo, onks valoo?!
Rakkaus:Sellaista ei tässä hetkessä tapahdu. Jos tapahtuu, niin katso niitä Minun kanssani. Kauhuleffa on sinun luomasi uskomus siitä, että Minä olen kadonnut. Jos katsot Minun kanssani, et luule kuolevasi pelkoosi. Kauhuelokuvan katsominen voisi olla hyvä käytännön tehtävä. Kuinka paljon kuvittelet sen olevan totta?
Minä:Okei. Hassu mielleyhtymä, minä ja Rakkaus/Henki/Jumala katsomassa kauhuelokuvia!
Rakkaus: Mielikuvat voivat olla kivoja, mutta olen kanssasi silloinkin.
Minä: Mietin taas valaistumista ja kotiin tulemista? Voiko keho ikinä valaistua?
Rakkaus: Keholla ei ole tarvetta valaistua. Eikä keho valaistukaan. Minun maailmani ei ole kehon maailma. Erota nämä kaksi toisistaan.
Siellä ajassa vaatetat kehosi, syötät kehosi, liikutat kehoasi, maalaat kehoasi ja henkistät kehoasi. Kehosi syntyy, sairastuu ja lopulta se kuopataan maahan. "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun on jälleen tulevan". Kehollasi näyttää olevan monenlaisia kokemuksia ja uskomuksia. Jopa valaistumisesta on monenlaisia versioita miten se tapahtuu. Et voi olla tänään valaistunut ja huomenna et enää ole. Minun täydellinen muistaminen on ikuista. Saatat kuitenkin kokea hetkiä, jolloin uskomuksesi karisee ja tietoisuutesi harmaaseen verhoon tulee aukko. Pienestä reijästä loistaa valo joka pistää uskomuksesi uuteen valoon.
Egolla on kuitenkin aina näppinsä pelissä. Hyvä ohjesääntö on se, että muistaa sen, että se mikä tulee ja menee on egon keksintöä. Sillä että et KOE olevasi valaistunut, ei ole mitään sen suurempaa merkitystä. Merkitystä on sillä, että muistat todellisuutesi, oman kuolemattomuutesi ja sen, että katselet vain omia uskomuksiasi siellä ajassa. Unessasi Kvanttifysiikan saralla tulee taphtumaan vielä suuria harppauksia, koska maailman illuusion luonne ei kestä totuutta.
Minä: Sanoihan Albert Einsteinkin että "maailma on illuusio, vaikkakin sitkeä sellainen". Millä tasolla minä sitten valaistun jos en kehon tasolla?
Rakkaus: Minun tasollani. Täällä me olemme yhtä JO NYT. Ihmiset usein henkistävät kehon ja kuvittelevat, että ego voi valaistua erikseen ja itsenäisesti. Keho on itsenäinen ja erillinen.
Minä: Mutta olihan Jeesuskin itsenäinen ja erillinen kun hänet naulattiin ristille??!
Rakkaus: Sinun näkökulmastasi kyllä. Sieltä erillisestä näkökulmasta siltä se näyttää. Mutta siellä ristillä Rakkaus vain muisti itsensä. Eli Jeesus muisti täydellisesti oman kuolemattomuutensa ja sen, että oli yhtä Jumalan kanssa. Jeesus oli yhtä Rakkauden kanssa eikä täällä Rakkaudessa voi kokea kärsimystä. Siellä erillisyydessä ja egon maailmassa voi. Katsotko Rakkauden vai pelon kautta? Siinä tärkeä kysymys.
Minä: Ou jeah! Kiitos <3
Rakkaus: Keho voi kerätä monenlaisia kokemuksia, se voi tankata itsensä täyteen tietoa ja etsiä minua muodon maailmasta miljoonalla eri tavalla. Keho voi tehdä monenlaisia sirkustemppuja mutta jos TODELLA väsyt maailmaan ja alat kyselemään että "Mitä on totuus?", niin sinulle avataan kun koputat. Minä en opeta sinulle maailmaa, vaan sen, että annat näkysi itsellesi anteeksi. Tämän jälkeen alat pikkuhiljaa muistamaan minut.
Minä: Onko aika huijausta, tiedän jo vastauksen, mutta haluan kuulla sinun sanoin?
Rakkaus:Egon suunnitelma on levittää ikuinen tämä hetki lineaariselle aikajanalle. Mielesi miettii huomista tai jopa 10 vuoden päähän, vaikka sinulla on jo kokemuksenakin vain tämä hetki. Kaikki se mitä mietit ikinä päässäsi, tapahtuu kuitenkin vain tässä hetkessä. Todellisuudessa et pääse tätä hetkeä ikinä karkuun. Tämän vuoksi voisi sanoa, että että olette jokainen ammattilainen "läsnäolon voimassa"! Teette käytännössä jo sitä mitä kirjoissa näyttää lukevan jälkikäteen.
Et pääse karkuun tätä ikuista hetkeä ja koska tämä ikuinen hetki vain ON, Minäkin vain Olen. Jos todella muistat tämän oivallat, että olen ollut kanssasi aina. Et pääse tätä pyhää hetkeä karkuun ikinä. Et voi peittää sitä mitenkään, et edes vaikka ajattelisit sen pilalle.
Teillä siellä ajan maailman harhassa on eri aikoja eri puolella palloanne ja ainut ajan muoto joka on totta on ikuisuus. Jos katsot kauttani tätä asiaa, niin kuolemakin katoaa, sillä miten ihmeessä ikuisessa tässä hetkessä voisi olla kuolemaa? Muoto muuttuu mutta ikuisuus on NYT. Voit kuulla ääneni ja ohjaukseni vain tässä ja nyt.
Minä: Jos voin kuulla äänesi tässä ja nyt, miksi en sitten aina kuule sitä?
Rakkaus: Halusi unohtaa minut on kova. Haluat mieluummin vielä etsiä maailmasta minua. Etsit minua maailmasta, vaikka olen sinussa JO NYT.
Minä: Itse koen olevani nostalginen ihminen. Yksi harrastuksistani on kulkea aikakoneella eri vuosikymmenten välillä. Usein olen lapsuudessani ja nuoruudessani 80- luvulla. Harrastan levyjen keräilyä ja fiilistelen sen aikaista musiikkia päivittäin. 80 -luku oli oikeasti minulle vaikuttavaa ja positiivista aikaa, elin sitä yhtä vahvasti kuin nyt sitä elän. Silloin huolettomuus ja värit olivat vielä olemassa. Huumorikin oli vielä koko perheen yhteinen asia. Lapset leikkivät pihalla luovasti ja kaikki oli paljon yksinkertaisempaa ja ihmisläheisempää. Oli kioskeja ja oli vanhoja kyläkauppoja, autot olivat persoonallisen näköisiä ja bussikuskit juttelivat henkilökohtaisesti matkustajien kanssa. Naapurit pitivät ovia auki ja musiikki oli niin helvetin hyvää, että vieläkin inspiroidun siitä kaikesta. Vaarallisuus ja uutuuden viehätys oli tuoretta ja uutta. Kun kauppaan tuli uusi tikkari, koko kylä puhui siitä. Nykyään tarvii tapahtua koulusurma että jengi herää edes juttelemaan. Nykyään tuntuu, että kaikki on pirstaloitunut aina vain pienempiin osiin. Ja aina vaan pahenee. Kylät surkastuu, jengi tuijottaa vain omassa kuplassaan älypuhelimiaan ja ihmiset ovat vain virtuaalisia kuvia sosiaalisessa mediassa. Kiire ja kaaos lisääntyy, emmekä enää kohtaa toisiamme. Suhteet tehdään netissä ja oikeat kohtaamiset ovat kortilla. Hengailemme omien mielikuviemme kanssa ja pelkäämme todellista läheisyyttä. Pääsemme hetkessä piiloon maailmalta. Aurinkokaan ei ole enää sama kuin 80-luvulla. Nykyään se polttaa minut karrelle ja saan vähintäänkin ihosyövän. 80 luvulla aurinkorasvasta ei ollut tietoakaan. Kaljakin oli silloin vielä juotavaa. Metallicakin teki master of puppetsin! Nykyäänkin sen aikaiset bändit tekevät keskinkertaisia levyjä siihen aikaan tienaamillaan miljoonilla. Nykyään musiikistakin on tullut vain egopuustausta ja kilpailua, yök! Niin ja saarioisten pizza oli silloin maailman suurin nautinto. Nykyään kuolisin siihen mauttomaan roiskeläppään!
Mitäs Herra Yliherra sanoo siihen?
Rakkaus: Sinua on kiva kuunnella, haluatko avautua kenties hieman lisää?
Minä: Kun tv:stä tuli Pätkis, Uuno tai Rockstop, silloin oltiin jokainen meditoimassa mahtavan keksinnön edessä. Olimme yhtä rakkauden kanssa. 80 luvulla pystyi möyriä kaatopaikalla tunti kausia rottien seassa ilman että sairastui mitenkään! Nykyään ei voi kävellä edes kliinisissä ostoskeskuksissa sairastumatta flunssaan. Roskia ei lajiteltu ja maailma oli puhdas kuin pulmunen. Ukkosetkin oli tuohon aikaan mahtavia kokemuksia. Nykyään niitäkään ei ole. 80 luvulla saatoin elää yhdellä jugurtilla kokonaisen päivän tuntematta nälkää. Nykyään pitää syödä vitamiinipurkkirivistö läpi heti aamusta. Pitää karpata kuin hullu pysyäkseen elossa. Ufojakaan ei enää kiinnosta tämä planeetta, silloin näki vielä niitäkin. Ja jestas jos sai uuden vaatteen tai c-kasetin puhumattakaan suosikki lehdestä, joka luettiin 1000 kertaa ennenkö leikattiin pienimmätkin kuvat seinälle. Mitäs nykyään? Tuijotetaan selkä kyyryssä apaattinen ilme naamalla nettiä, eikä mikään enää tunnu miltään.
Rakkaus: Olikos vielä jotain kielen ja mielen päällä?
Minä: Jos vaikka ja kuinka. Elän nyt kuolleiden maassa. Ihastumisetkin oli tuohon aikaan niin vahvoja, että tunsin olevani taivaassa. Nykyään analysoidaan jokainen tapaama (mielen tappama) ihminen. Heittäytymisestä ei tietoakaan. Tuohon aikaan ihastumisetkin muuttui päivittäin. Nykyään ajatellaan vaan sitä, että "mitä minä tuosta hyödyn?". 80 luvulla kaikki oli yhtä Rakkaudessa! Rakastumista kaikkeen ja jatkuvasti.
Rakkaus laulutkin oli aitoja tunneryöppyjä. Nykyään heiluu vain perse.
Rakkaus: Vielä jotain?
Minä: Jos vaikka mitä! Mieti nyt, Guns n roses, metallica, iron maiden, kiss, wasp, twisted sister, dingo, yö, eput... Mitäs nykyään on; happoradio, vai onko sitäkään enää? Tohon aikaa kykeni kuuntelemaan jopa mambaakin, nykyään se olisi silkkaa itsemurhaa, harakiri. Nyky artistitkin ovat niin nopeita tähden lentoja, että jos katson vahingossa väärään suuntaan, en edes kerkeä huomaamaan sitä...Boring Motherfuckers! Back to the 80`s!
Rakkaus: Vielä?
Minä: Hard rock, oikea melodinen heavy, speed & thrash metal, suomirock..jopa disco oli hiton hyvää musiikkia! Luovuus ja intohimo oli tajunnan räjäyttävää ja spontaania. Nykyään klikkaillaan vaan tietokoneesta rummutkin nanomillin tarkaksi, eikä homma enää groovaa eikä futaa. Kaikesta puuttuu Hurriganes. Tämän kaiken tietokone pelleilyn voi tehdä jokainen kotonaan. Mystiikka ja elämää suurempi panostaminen puuttuu. Oikea bändi meininki ja yhteinen Rakkaus puuttuu! Levyjäkään ei tule enää kukaan kavereista kuuntelemaan kotiini. Yksin saa diggailla omat juttunsa. Paska meininki. Mä haluan 80 luvun takaisin! Mä vaadin sen takaisin! Anna se minulle! Äänestettiin just mun hyväksi 10-0. Tänne se, kiitos! Eikä pulinoita Herra Iso Herra! Ostatko tämän?
Rakkaus: Kiitos. Luovuutesi on mahtavaa. Tuo intohimo luoda on upeaa "katsottavaa". Huomasitko miten "toit" juuri kaiken kuvailemasi tähän hetkeen? Ei sinun tarvitse lähteä pois mihinkään, koska mitään ei ole ollutkaan missään.
Minä: Haista vee!
Rakkaus: Tämä kaikki on vain mielessäsi. Oli "silloin" ja on nyt. Ei ole koskaan ollut mitään muuta kuin NYT. Tietysti kokemusmaailmassasi on kollektiivinen puoli johon tartut, mutta pohjimmiltaan näet tämän kaiken vain ITSE. Ihan niinkuin voit fiilistellä 80-lukua nyt ja tässä, voit valita Minut, Rakkauden nyt ja tässä.
Minä: Ei ole siis väärin haluta kokea 80 luku uudestaan? Sainkos juuri Rakkauden taipumaan diggailemaan kasaria?!
Rakkaus: Mikään ei ole väärin, ainoastaan toteutat omia hallusinaatioitasi ikuisen Rakkauden keskellä ihan itse. Kukaan ei arvostele tai tuomitse, ellet tee sitä itse. Jos joku näennäinen erillinen mieli tuomitsee, olet luonut sen omassa mielessäsi. Ajattele että kaikki tapahtuu mielessäsi juuri NYT. Jos oikeasti miettisit tarkemmin haluasi palata 80 luvulle, saattaisit yllättyä vastauksestasi. Haluisitko OIKEASTI kokea kaiken tuon uudestaan? Sinulta jäi kertomatta itsellesi se dualismin toinen puoli, joka näyttää ilmenevän tässäkin ajassa. Kaikella on puolensa ajan maailmassa. On vain parempi että katsot kaikkea Rakkaudella tässä hetkessä. Jos todella haluat kokea 80 luvun uudestaan, saatat sen kokea, koska aikaa ei todellisuudessa ole. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Mieti tarkkaan mitä todella haluat, sillä voit saada sen.
Minä: Minun haluni on vain mielessäni mielikuvina ja se kaikki tapahtuu tässä hetkessä jos valitsen niin. Eli saatan kokea 80 luvun voimakkaammpin tässä hetkessä, koska se kaikki tiivistyy yhteen hetkeen? Vai?
Rakkaus: Voit ajatella sen noinkin. Tämä kaikki tapahtuu ikuisen Rakkauden keskellä. Matkustele sinä Rauhassa minne tahdot, mutta muista, että olen kanssasi aina tässä hetkessä. Tätä hetkeä on mahdoton muuttaa muuksi, muuten minä olisin epätosi.
Minä: Hmm, niinpä!
Rakkaus: Käytännössä. Jos kuuuntelet vanhoja suosikkejasi tässä hetkessä ja ja muistelet vanhoja muistoja tässä hetkessä, et todellisuudessa mene minnekään, vaan kaikki tapahtuu armossa ja Rakkaudessa. Sinulla ei ole mitään hätää, en jätä sinua vaikka menisit mielessäsi mihin suuntaan tahansa. Et tarvitse enää fyysisiä kokemuksia eri vuosikymmeniltä, ellet halua niin. Nyt on aika muuttaa mieli fyysisyyden suhteen. Tarjoan sitä sinulle nyt. Tässä Minä olen, sinua varten. Rentoudu, kaikki on hyvin juuri nyt.
Minä: Huikeeta! Täydellistä anteeksiantoa! Rakkautta! Voimaa!
Rakkaus: Älä tunne syyllisyyttä siitä että olet nostalginen. Se että olet nostalginen, sillä ei ole mitään merkitystä kuinka henkinen ihminen olet. Minua ei voi unohtaa jos muistat minut. Ja vaikka jos unohdat minut, olen tässä kanssasi siitäkin huolimatta. Minä en katoa ja häviä sen mukana mitä milloinkin ajattelet. Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Sinulla siellä ajassa saa olla vaikka jos minkälaisia mieltymyksiä, enkä minä tuomitse sinua niistä. Egon heiniä on tuomitseminen ja arvostelu sekä vertaileminen. Minä olen kaiken "yläpuolella" täydellisenä anteeksiantona, sillä vertailukaan ei voi saada minua sinusta erilleen. Vertailit eri vuosikymmeniä tässä, mutta silti Minä olen tässä ja nyt kanssasi täydellisenä anteeksiantona. Sano tätä useasti "Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu". Kun syyllisyytesi vähenee, alat entistä enemmän nauttia matkastasi ja siihen voi kuulua vaikka nostalgia tai ihan mikä vain mieltymyksesi. Kun pelko vähenee alat vapautumaan etkä enää tuomitse itseäsi. Nauti matkastasi, nauti asioista vapaasti. VAIN EGO TUOMITSEE, VAAN MINÄ EN KOSKAAN. Rakkaus vain ON. Ja sitä sinä todellakin OLET.
Minä: Eli sinun äänesi erottaa egon äänestä sillä että sinä et ikinä, koskaan, missään tilanteessa arvostele tai tuomitse. Jos minä itse jotenkin arvostelen näissä keskusteluissa, se tulee menneisyydestäni..?
Rakkaus: Se kaikki egon menneisyys joka puhuu, tapahtuu sekin Minun armossani. Olen aina toisessa ulottuvuudessa kuin sinun pienen mielesi uskomukset. Minussa lepää täydellinen vapaus. Sinä todellakin olet vapaa. Ajattele että kaikki intohimosi ja mieltymyksesi tapahtuu täydellisessä Rakkaudessa. Juuri tätä muistelet tässä ja nyt. Minä sallin sinun harhasikin, eikä sinua niistä lyödä ristille. Sinua ei odota helvetti koskaan eikä missään. Se on vain pienen mielen heijastus siitä, että pelkäät Minua.
Jos haluat tehdä ja valita kuten Minä teen, syyllisyytesi vähenee ja lopulta katoaa ajan mukana. Olet kuitenkin täällä JO NYT, joten voit rentoutua ja nauttia matkastasi ilman syyllisyyttä.
Minä: Hey Babe, aletaanko kuuntelemaan kasarimusaa?
Rakkaus: Olen mukanasi silloinkin. Kuuntele sitä kanssani ja nauti matkastasi.
Minä: Olet ihana, olet täydellinen Rakkaus, luottamus, rauha ja kaikki. Kiitos että olet ja kiitos että muistutat Itsestäsi. Olen kuitenkin vain ihminen vielä ja saatan hetken päästä unohtaa sinut, mutta anna senkin tapahtua Armossasi ja Rakkaudessasi. Aamen.
Rakkaus: Minä olen, Sinä olet, Me olemme.
Jumalan ikuinen Rauha olkoon kanssasi NYT.
Minä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti