"Totuttele kuitenkin ajatukseen että "minun ei tarvitse tehdä mitään". Sinussa tehdään jo kaikki tarvittava."
Minä: UGH!
Rakkaus: UGH!
Minä: Mitä haluaisit sanoa kehosta? Miten siihen tulee suhtautua? Tai miten Rakkaus siihen suhtautuu?
Rakkaus: Tarkoitukseni ei koskaan ollut kehollistua, mutta Minua ei pääse pakoon edes kehossa.
Koska valitsit kehollistua, saat myös sen rajoitteet mukanasi. Todellisuuden kautta kun katsoo kehoa, se ei ole mitään, mutta sieltä ajasta päin kun katsoo homma menee monimutkikkaammaksi.
Minä: Todellakin...tätä elämää kun on seurannut niin keho on saanut aikaan valtavan sokkelon jossa on triljoona erilaista uskomusta, myös kehosta....
Rakkaus: Kyllä. Kehossa itsessään näyttää olevan monenlaisia toimintoja joita pitää ylläpitää yleisten uskomusten seurauksena. Kehon projisoima ulkomaailma monimutkistuu hurjasti ympärilleen ja jos näissä kaikissa uskomuksissa aikoo olla jotenkin osallisena, hukkaa itsensä aika nopeasti. Tällä itsellä tarkoitan sitä yksinkertaista ja Ikuista Itseä.
Minä: Ensin keho syntyy itkun kanssa ja sitten ympärillä olevat ihmiset toivovat että tämä olisi terve koska dualismin maailmassa on mahdollista se toinenkin puoli. Jos lapsi syntyy terveenä, alkaa "taistelu" kuolemaa, sairauksia ja uhkaavaa ulkomaailmaa vastaan. Tämä monesti kehoa palvovien ihmisten mielissä unohtuu. On äärettömän pienestä kiinni se, että joku kohta leikkaa kiinni kehossa. Vaikkakin keho on uskomattoman upeakin luomus ja vaikka se kykenee uskomattomiinkin suorituksiin, ei keho ole juuri mitään todellisen Jumalan luoman rinnalla. Sen rinnalla näen kehon rajallisena pakopaikkana ikuisesta laajentumasta, joita me olimme ennen aikaa ja paikkaa.
En enää ikinä ajattele, että keho olisi jotakin täydellistä ja Jumalallista ja voin antaa mielelläni tästä esimerkkejä:
Keho pitää vaatettaa kylmyydeltä
Kehoa hävetään
Keho sairastuu
Keho vanhenee
Keho kuolee
Kehoa vertaillaan
Keho on heikko ja hauras
Keho vaatii toimiakseen ravintoa, vitamiineja ja unta
Kehon silmät tarvitsee silmälasit
Keho on aina erilainen (henki ei)
Keho on sidoksissa aikaan ja paikkaan
Keho on eri arvoinen mielessä
Keho palkitaan kauneusihanteiden mukaisesti
Kehon syntisyys ajattelu on edelleen vuosikymmenistä huolimatta aina mukana
Virukset, ja kaikki taudit ja luiden katkeilu ei kerro mitenkään kehon täydellisyydestä.
Kehon erittäin lyhyt ikä
Kehoa treenautetaan jotta se pysyisi kunnossa, jotta se palkitsisi kantajansa. Yleensä kehoa pitää ylläpitää pikkutarkasti, ei liikaa sitä eikä liikaa tätä, mutta kuitenkin pienellä tai isolla kärsimyksellä saa aikaan tuloksia. Kehoa viillellään, ruoskitaan, maalataan ja meikataan (jotta se kelpaisi), vaatetetaan kauniisti ja komesti. Kehoa lävistetään, treenautetaan huippu suorituksiin sekä muokataan mieleiseksi. Nykyajan trendi on se, että kehoa muokataan tietokoneella, koska se on paljon helpompaa. Virtuaalinen keho näyttää yleensä paremmalta kuin aito keho. Keholta vaaditaan paljon asioita. Kehoa piilotellaan ja sitä arvostelaan peilin edessä. Kehoa palvotaan ja korostetaan: näyttelijät, pop, rap, ja rock tähdet sekä muut julkkikset. Henkisyys ja uskonnollisuus on täysin kehollistettu. On buddha kuvat ja patsaat ja Jeesusta odotellaan vieläkin 2019 tulevaksi samassa kehossa jossa hänet on kuvitettu 2000 vuotta sitten. Jopa henget kehollistetaan enkeleiksi ja ties miksi. Monista eri rooleista olikin jo puhetta edellisessä keskustelussa.
Suvun/kehon jatkamisvietissä ulkoisella näöllä on erittäin suuri merkitys. Ihmiset haluavat aina näyttää hyvältä, oli se henkilökohtainen erillinen kauneusihanne sitten millainen tahansa. Ruoka, vaatteet, aatteet, sosialisointi, trendit, kehonkieli, kaikki suuntautuvat kehon maailmaan. Näemme vain kehoja. Valitsemme jopa "rakkautemme" sen mukaan miltä keho tai kehon eleet ja hajut, äänet tuntuvat ja näyttävät. Kehot orjuutetaan yhteiskunnan sääntöihin ja lakeihin ja sitä rankaistaan jos ei toimi kuin muut toimivat. Kehojen välillä on riitoja, sotia ja kehon koolla on väliä jos haluaa saada vallan tunnetta, rakkautta, kenties aiheuttaa pelkoa ja kunnioitusta ympärillään.
Kehojen välillä on hierarkia ja kaikki kehon maailmassa on jakautunut. Sormet, kädet, jalat, solut, hiukset jne. Erilliset kehot muistuttavat erillisyyden maailmasta, ei ykseydestä ja täydellisyydestä. Kaiken välillä on jako...ja se toinen puoli. Uudesti syntyminen tarkoittaa syntymistä henkeen ei uuteen kehoon kuten karman laissa tapahtuu. Keho sotii, tuhoaa ja tappaa. Täällä ajassa annetaan arvostusta ja kunniaa vain kehon saavutuksille. Oli ne sitten maallisia, henkisiä tai hengellisiä.
Tosin keho pystyy ihaniinkin suorituksiin ja pystyy jakamaan paljon Rakkautta ja hyviä tekoja.
Mitäs tähän sanoo Itse kehoton Maestro, Mr. love?!
Rakkaus: Annan sinulle nyt kehoituksen:
Heräämisesi jälkeen annat keholle uuden merkityksen. Neutraalin kehostumisesi jälkeen pidät kehoa kulkuvälineenäsi opettaen Rakkautta omalla tavallasi. Alat katsomaan kehon "läpi" Rakkauteen eli Ikuisuuteen. Näet vain, että keho on pienen hetken kulkupelisi. Enää et painota kehoasi Jumalaksi tai henkistä sitä ylikorostuneesti. Tiedät että matkaa kestää vain hetken Ikuisuuden keskellä.
Enää et pelaa itseäsi voittajaksi etkä korosta kehosi ylivoimaisuutta, sillä tiedät että vain hengessä on todellista voimaa. Siirryt kehouskovaisuudesta mielen voimaan. Alat oivaltamaan että Mieli on se, jossa on voima, neutraalin kehon sijasta. Annat keholle anteeksi, koska muistat että se ei voi mitenkään olla todellista. Alat erottamaan Pelon/ajan luoman maailman ja Rakkauden luoman Ikuisen maailman toisistaan. Kun ostat itsellesi uuden vaatteen, olet samoin tehnyt kehollesi syntyessäsi tänne. Valitsit itsellesi uuden kehon. Vaatteet ja kehot heitetään lopulta kuitenkin roskikseen tai kierrätykseen. Niin kauan kuin haluat olla trenditietoinen ja kuvittelet olevasi vaatteet itse, tulet "ostamaan" itsellesi uuden kuoren (eli kehon). Karma ja kehojen kiertokulku on vain ajatuksesi/uskomuksesi siitä mitä elämä on.
Kun oivaltaneet, Rakkauden muistaneet sanovat "kuolema ei ole", "olemme yksi" tai "ikuinen elämä". Tämä tarkoittaa kirjaimellisesti juuri tätä. Tähän loppuu tarinamaailma. "Taivasten valtakunta on sisäisesti meissä". Tämä on todellista tietoa maailman luoman tiedon sijasta. Valaistuminen tietää karmankierteen päättymistä. Ylösnousemista. Rakkauden täydellistä muistamista. Enää ei ole mitään väliä sillä, että heitetäänkö sinut ristille vai ei, koska sanot: "Antakaa heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät". Näin sanoo henkitietoinen näennäisille erillisille kehoille.
Minä: Miten tämä tapahtuu ihan tavallisessa arjessa vuonna 2019?
Rakkaus: Elät vain elämäsi loppuun. Ei muuta. Ulospäin olet kuten muutkin, mutta sisällä mielessäsi sinua ohjaa Rauha. Se että muistat Minut, sinun tulee vain muistaa että tämä näytös on jo ohi. Ohi siksi että aikaa ei ole. Tämä vain näyttää tapahtuvan. Katsot esityksen loppuun ja palaat Rakkauteen. Itseasiassa katselet näytöstä Minun kanssani, etkä enää koskaan ole yksin.
Minä: Jes, mutta vielä tätä samaa teemaa kyselisin, että tarviiko minun tehdä muodollisesti mitään muistaakseni sinut?
Rakkaus: Ei. Toki voit tehdä mitä mieleesi tulee, mutta sinun ei tarvitse. Mieti hetki sitä miten paljon ego haluaa tässä kohtaa tulla mukaan ajatteluusi. Egolla tuntuu olevan yliote siinäkin, että Rakkaus tarvitsisi ansaita fyysisten tekojen kautta. Koska uskot ajan maailmaan niin kovasti, tämä nukahtaminen on hyvin inhimillistä. Totuttele kuitenkin ajatukseen että "minun ei tarvitse tehdä mitään". Sinussa tehdään jo kaikki tarvittava.
Olet täysin viaton ja täydellinen Rakkaus jo ennenkuin sinuun ilmestyi se pieni ajatus, että sinun tarvitsisi tehdä tai olla jotain. Sinun ei todellakaan tarvitse ansaita Minun rakkauttani, jätä se ajan maailmaan ja tule luokseni ajattomuuteen lepäämään.
Voit toki antaa kehon toteuttaa omia juttujaan, mutta muista että Minä olen mielessäsi enkä ole poistunut sieltä koskaan. Nyt vain alat kuuntelemaan ääntäni. Ihan niinkuin näissä keskusteluissa on tapahtunut.
Minä: Ällistyn joka kerta siitä, miten äänesi on heti valmiina tässä ja nyt. Se on ollut aina Minussa, mutta nyt pitkällisen harjoituksen tuloksena kuulen äänesi selvästi. Ääni on Rakastava, anteeksiantava ja totuudellinen eikä se tule ajasta. Heti jos huomaan, että tulee ajallisuuteen viittamaa pohdintaa tiedän, että se on pieni minä joka puhuu. Jos ääni on selvä, kirkas, rauhallinen ja 100 % tuomitsematon, se olet Sinä. Ihan kuin en pääsisi siihen käsiksi, mutta silti se on tässä ja nyt, elävänä. Huikeeta mutta ei tunnu yhtään mystiseltä, ei mitenkään.
Rakkaus: Olen oikea mielesi. Minä olen jokaisessa. Elä vain omaa elämääsi. Huomaat, että se muuttuu helpommaksi ja kivemmaksi kun syyllisyys vähenee eikä enää tarvitse juosta Minua pakoon.
Älä sekoita minua muotoon, mutta katsele sitä Minun kanssani. Kun katselet sitä Minun kanssani, huomaat myös että tuomitsemisesi vähenee, kenties loppuu kokonaan. Kaikki ulkomaailmaan uskominen on omalla tavallaan tuomitsemista. Mielesi arvostelee huomaamattasi. Tule tietoiseksi siitä ja päästä irti. Minä en lisää harhojasi, Minussa ne vähenevät. Lopulta sinulle jää vain absoluuttinen Rakkaus, Ikuinen Rauha. Se on kotini, se on kotisi. Se on todellinen kotisi. Minussa ei tarvita kehoa ympärilleni, ei talon seiniä suojaamaan eikä autoja liikkumaan paikasta toiseen. Minä olen jo joka paikassa, täydellisenä. Näin seinät haihtuvat ja pääset lentämään vapauteen.
Minä: Kiitos tästä. Me olemme Rakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti