Keskustelu Rakkauden kanssa osa 13.

Minä: Heips!

Rakkaus: Heips! Miten siellä aika hurisee?

Minä: Aika hurisee eteenpäin omalla painollaan.

Rakkaus: Aika ei mene eteenpäin, olet vain kuvitellut niin.

Minä: Ainiin...itse kysyit että miten aika hurisee, uskoit siis itsekin aikaan! ;-)

Rakkaus: Sinun kokemuksessa näyttää olevan aika. Täällä ei ole. Rakkaudessa ei ole aikaa.

Minä: Mutta ajassa voi olla Rakkaus..?

Rakkaus: Olenhan Minä tässä ja nyt, mutta se mistä tulen on ajaton. En edes tule mistään, vaan MINÄ OLEN. Rakkaus todellakin on ikuista. Tekemäsi aika ei sitä ole.

Minä: Onko sitten ihmissuhteekin harhaa, koska ne alkavat ja loppuvat? Rakkaus on monesti riippuvainen ajasta....

Rakkaus: On Minun tasoni ja sitten Sinun tasosi, vaikka tasotkin ovat lopulta totuudessa harhaa, joten älä takerru siihen. Muistamisen kannalta on kuitenkin hyödyksi tässä hetkessä.
Minun tasoltani katsottuna yhtä ihmistä rakastaen ja toisen unohtaen on ajasta tehty "rakkaus". Se "rakkaus" ikäänkuin loppuu jo heti siinä tilanteessa jossa se alkaa. Rakkaus on ikuista eikä ajallista.
Jos ajattelet että voit sulkea rakkautesi omistukseesi ja jättää rakkauden ulkopuolelle toiset ihmiset, erehdyt Rakkauden suhteen.
Ensin omistat toisen ihmisen henkilökohtaiselle rakkaudellesi, sitten hänestä voi tulla jopa vastustajasi.
Rakkautesi haalistuu ja jopa katoaa kokonaan. Sellainen Rakkaus ei ollut totta totta alussakaan. Se oli vain "rakkautta" joka perustui mielikuviin joita yritettiin epätoivoisesti yhteen liittää. Ajatukset ovat pohjimmiltaan vain mielikuvia jotka hajoavat ajassa.
Jos pysähdyt miettimään kokonaisuutta, ja sitä miten rakkautesi on ollut aina vähän epäonnistunut todellisen ja ikuisen Rakkauden keskellä, niin ymmärrät että ajasta rakennettu rakkaus on hieman vinksallaan. Ajassa rakennettuun rakkauteen kuuluu ristiriita.
Jos koet että toinen ihminen ei tuonutkaan sinulle TARVITSEMAASI rakkautta, jätät hänet ja etsit uuden joka voisi täyttää tarpeesi ja vajaaavaisuutesi. Näin kierre jatkuu. Etsit toista puolikasta koska kuvittelet että olet vain toinen puoli. Se on egon hämäystä. Todellisuudessa olet JO kokonainen.
Ego vain haluaa kuiskutella korvaasi: "etsi etsi mutta älä löydä" koska egon mielestä olet epätäydellinen keho, et henki. Rakkaus näkee meidän yhteisen mielen. Se on todellisuutemme. Rakkaus ei ole niin pientä, että naapurisi saa siihen oikeudet, mutta sinä jäät siitä ilman.
Voiko todella olla mahdollista että rakkaus tuomitsee, arvostelee ja kilpailee? Noin kuitenkin käy suhteissasi. Rakastamastasi ihmisestä tulee projisointisi kohde. Sokea rakkaus on sitä, että etsit vielä ajan maailmasta rakkautta. mutta et näe TODELLISTA KOKONAISTA RAKKAUTTA joka tulee ikuisuudesta.

Minä: Mutta miten sitten voin nähdä toisessa Sinut, ikuisen Rakkauden?

Rakkaus: Harvoin näet sen heti. Ihmisuhteillesi annetaan uusi tarkoitus. Koska olet unohtanut Rakkauden ajassa, alat käyttämään aikaa "hyödyksesi".
Nyt et enää näekään ongelmaasi ulkopuolella estämästä muistoa Rakkaudesta. Huomaat että kaikki esteet ovatkin minussa itsessäni piilottamassa minut totuudelta. Katsot omia uskomuksiasi ja tukahdetettuja tunteistasi, pelkojasi sekä epävarmuuksiasi Minun kanssani, et siis yksin vaan Minun kanssani.
SE toinen ikuinen Rakkaus on vain peilisi näyttämään mikä sinussa tarvitsee vielä parannusta. Ihmisuhteiden laatua ei enää mitatata sillä että kuinka paljon ULKOPUOLELTA näyttää tulevan rakkautta ja hyvää, vaan sillä että kiitollisena näet veljesi apuna polulla ikuiseen Rakkauteen.
Ego käyttää eripuraa hajottaakseen ja syyllistämiseen, mutta Minä käytän sitä parantamiseen ja yhdistämiseen. Kun annat ongelmasi Minulle, annat anteeksi Minussa etkä egossa.
Egon anteeksianto jää vielä aikaan, ei siksi paranna mieltä. Ego antaa anteeksi sen MIKÄ ON väärin TEHTY (eli syyllisyys ja synti). Minä annan anteeksi aina vain sen, mitä ei KOSKAAN EDES tapahtunut. Ikuisessa Rakkaudessa ei ole syntiä eikä menneisyyttä. Siksi olet vapaa ja täysin anteeksiannettu. Veljesikin on.
Kun näet peilisi syyttömänä, näet itsesi syyttömänä.

Minä: Kerro lisää käytännöstä?

Rakkaus: Kun katsot karttaa, se voi ohjata sinut perille, mutta et näe siellä aitoa vettä, eläimiä etkä kauniita maisemia. Näet vain kartan. Sama on nyt tässä, näet vain mielessäsi kartan, joka ohjaa sinut Minun luokseni. Oikea tehtävä tapahtuu käytännössä Rakkauden valintana pelon sijaan.
Käytännössä kohtaat aina vain omat uskomuksesi Rakkauden edestä. Otat täyden vastuun siitä mitä peilistäsi ajattelet. Ego on ovela unohtamaan sen, että VAIN SINÄ KATSOT. Aina kun jotain sattuuu, olet paikalla! Olet siis aina paikalla kun mielesi arvostelee, pelkää tai yrittää pitää asiat kontrollissaan. Jos annat Minulle asiat jotka tarvitsevat anteeksiantoa ITSESSÄSI, alat rentoutumaan ja pelastat veljesikin Minulle.
Ego haluaa nähdä ulkopuolellaan parannettavaa. Ulkopuoli on kuitenkin egon projisoima ajan ulottuvuus, joka on niin hävyttömän pieni piste ikuisuuden keskellä, että sitä ei edes tapahtunut. Nyt alat hahmottomaan miten suuri OLET.
Ihmisuhteesi on pelastajasi, ole kiitollinen siitä. Hän opastaa sinut Minun luokseni tänne ikuisuuteen.

Käytännössä annat kaiken nousta sisältäsi tukahduttamatta niitä. Ole täysin rehellinen itsellesi. Katsot siellä ajassa lähes aina toista ihmistä oman menneisyytesi läpi, ellet sitten muista Minua täällä Ikuisuudessa jossa olemme jokainen YHTÄ. Ego näkee erillisyyden ja pelkää sekä kokee uhkana toiset kehot (muodot). Ego voi käyttää jopa henkisyyttä erillisyyden vahvistamiseen näkemällä ongelmat aina ulkopuolellaan koskaan muistamatta Minua. Ajassa voi nopeuttaa mielen parannusta sillä, että alkaa käyttämään aikaa Minun hyväkseni sinussa. Kun parannat oman mielesi, parannat kaiken muunkin.
Miksi? Koska kaikki on sinussa ja ympäröivä unen maailma on vain unen maailma. Tämä on erillisyyden lopun alkua. Et voi koskaan todella oivaltaa totuutta, jos ajattelet olevasi erillinen hahmo, jonka tarkoitus on ensin parantaa miljardi ihmistä itsesi ulkopuolella. Egon ihmisuhde on sellainen, että valitsee uuden ihmisen parantaaksesi menneisyydessäsi tapahtuneet epäkohdat.
Ensin ihastut ja teet hyvän vaikutuksen ja sitten alat vaatimaan toiselta itsesi täyttämistä (menneisyys). Se on vain peliä eikä se ole Rakkautta. Se on jo pienenkin ajatuksenkin tasolla täysin mahdoton tehtävä ja liian suuri taakka jättää toiselle keholle ja itsellesi. Rakkaus ei koskaan tuomitse, vaan vapauttaa ja antaa anteeksi sen mitä ei koskaan tapahtunut.
Jos näet itsesi täysin viattomana ja vapaana tässä hetkessä, Minä katson häntä. Puhdas ja Pyhä hetki on sitä, että näet Minussa hänet. Olette kumpikin yksi Minussa. Ikuinen ja viaton Rakkaus.

Minä: Miten pääsen käsiksi todelliseen Rakkauteen? Ihan niinkuin aikuisen oikeasti. Entä Mieli valjastetaan ja paljastetaan Sinun käyttöösi? Minähän tunnistan itsessäni sellaista että ikäänkuin omistaisin ajatukseni ja salaisuuteni...

Rakkaus: Nyt päästään itse asiaan. Olet pelosta ympäröinyt itsesi uskomuksilla, menneisyydellä ja mielikuvilla siitä miten koet itsesi. Egon käsikirjoituksen kuuluu erillisyys ja siihen uskominen. Jos tarkastelet 100 % rehellisesti tätä asiaa, niin kysy että "mitä salaisuuksia ja kuvitelmia sinulla voisi todella olla Minussa?". Mihin tarvitset salaisuuksia ja erillisyyden ajatuksiasi? Tämä on egolle erittäin pelottava ajatus, koska identiteetin yksi kulmakivistä on se, mitä ajattelet itsestäsi ja varjelet niitä tarkkaan. Saatat esittää tiettyjä uskomuksiasi ääneen vahvistaaksesi kuvaa johon olet rakastunut. Jokainen luja uskomus itsestä on myös hyvä ase vertailuille, jotta peli jatkuisi ja projisoinnin uni jatkuisi. Kaikkien uskomusten takana on pelko kohdata Rakkaus ja Rajattomuus. Saatat kysyä että "miksi minun pitäisi vapauttaa ajatuksia, jotka eivät ole edes todellisia?" mutta juuri niiden salailulla on niiden kuviteltu voima mielessäsi. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kaikki pitäisi päästä puhumaan tai kirjoittamaan kerralla eikä kyse ole asioiden suuresta painottamisesta, mutta kysy kuka piilottelee ja mitä piilottelee ja miksi piilottelee? Saatat havaita suoran köyden keskellä solmukohtia joita on vaikea aluksi nähdä. Ne solmut ovat egon tekemiä pieniä salaisuuksia joita ei haluta nähdä.
Rehellisyyden ensiaskeleet.
Sinulla on kokemuksia arjessasi siitä, että kun jokin asia vaivaa tai saa ylisuuret mittasuhteet mielessäsi ja kun kirjoitat Minun kanssani, keskustelet luotettavan ystäväsi kanssa, niin teet havainnon asian voiman katoamisesta mielessäsi. Oli kyse mistä vain vaalimastasi ajatuksesta, niin sen voima haalenee ja katoaa kun se nostetaan piilosta esille. Saatat huomata että jännittämäsi asia katoaakin kun itse tilanne on tässä hetkessä, se ei enää olekaan ajatusharha mielesi keskellä. Miten avoin olet päästämään salaisuutesi Rakkauteen, sitä lähemmäksi pääset rauhan tilaa. Olet tästä asiasta mitä mieltä tahansa, tiedät käytännössäkin että asioiden läpikatsominen vapauttaa sinut pienen mielen kahleista. Kuka uskoo pienuuteen? Masennus lähtee siitä, että olet pienen mielesi vankina, vaikka todellisuudessa kaikkea ympäröi täydellinen Rakkaus, mielessäsi.

Minä: Onko siis kaikesta puhuttava jotta siitä vapautuu? Entä onko kaikki fiilikset sallittuja puhua? Eihän toinen ihminen ole aina valmis sellaiseen?

Rakkaus: Sinulle kyllä annetaan mahdollisuus sellaiseen jos pyydät. Tilanteen mukaan. Olet kohdallasi alkanut jo tuulettamaan fiiliksiäsi avoimesti. Olet tehnyt sitä pikkuhiljaa edeten. Oletko siis nyt menettänyt mitään?

Minä: No en todellakaan! Viime tuuletus oli aika pelottavaa, koska se oli aika tuomitseva, negatiivinen ja täysin päinvastainen kirjoitus mitä yleensä henkiset ihmiset kirjoittavat. Ajattelin että hemmetti soikoon, menkööt kaikki lukijat ja ajatelkoon kukin mitä haluaa. Tälläisiä ajatuksia mielessäni on vielä toisinaan ja varsinkin siinä hetkessä oli. Se oli sinun ansiotasi, ilman Sinun läsnäoloasi olisin jättänyt sen tekemättä. Ja mitä vielä. Linkkasin kirjoituksen vain yhdelle sivulle ja vastaanotto oli tyrmäävän mahtavaa ja uskomatonta! Ihmiset kirjoittelivat tarinoitaan ja antoivat inspiraatiota. He huomaisvat että "en olekaan yksin tässä" ja niin huomasin minäkin! Rehellisyys ja avoimuus olisi tässä ajassa just se parantava lääke, jota erilliset mielemme tarvitsisivat. Mielen painetut tuskan ajatukset ja uskomukset valoon.Tässä yksi palaute joka oli mielestäni hauska ja tulin siitä hyvälle tuulelle:

"Aivan saatanan vitun kova juttu toi sun tuuletus! Tuli ihan sellainen olo et pitäs päästä ehdottomasti itekin sylkeen pihalle kaikkee paskaa ihan samantien! Ihan mahtavaa!!!! Kii-tos

Hyvin suurella todennäköisyydellä vietän tämän vapaan viikonloppuni puhdistavissa merkeissä! Jollain lailla Nyt on tarve sille. Eikä ihan pienikään."

Haha :-)

Rakkaus:  Juuri noin Minä vaikutan. Nostamme yhdessä kaiken turhan pois muistamisesi edestä. Kaikki se mitä ikinä olet uskonut itsestäsi on Minussa pois. Jo pelkästään että motiivisi nostaa esteet Minun edestäni pois, saa ensin egosi vapisemaan, mutta tunnet tämän jälkeen, että mitään ei tapahtunutkaan. Sillä erotuksella että rauhan tila lisääntyy mielessäsi. Mieli alkaa MUISTAMAAN sen, että mikä on todellista ja mikä ei.

Miksi Rakkauden tarvitsisi piilotella ja omistaa pelkojaan tai tarinaansa? Mihin suojamuureja tarvitaan? Kaikki tapahtuu tässä hetkessä täysin viattomana ja vapaana. Tässä hetkessä millään tarinalla ei ole mitään todellista valtaa. Todellinen Sinä olet todellinen Minä, eikä mielessä ole mitään tarinoita ristiinnaulitsemassa meitä, ellet valitse niin. Älä Rakastu tarinaan maailmastasi, vaan ole siinä läsnä puhtaana ja vaittomana, sillä sitä sinä todellakin olet.

Minä: Mutta jos sinä todellakin olet absoluuttinen Rakkaus, niin tarvitseeko tässä alkaa tarinoimaan jos kerran tarinat eivät ole totta?

Rakkaus: Sinä itse loit tarina maailman joten nyt on aika purkaa se.

Minä: Nii joo...mutta eihän ole mitään purettavaa, koska vain rakkaus on totta???!

Rakkaus: Egon käsikirjoitus on ohittaa kaikki se mitä hän itse piilottelee. On totta, että et luovu mistään koska mitään ei ole tapahtunut. Mutta jos koskaan koet erillisyyttä, puolustelet itseäsi suhteessa toisiin ja jos hyökkäät tai vaalit vahvasti mielipiteitäsi ja tunnet kenties olevasi oikeassa, niin silloin vahvistat erillisyyttäsi mielessäsi. Onko siis Rakkaudessa erillisyyttä? Olisinko Minä niin pieni kuin sinä kuvittelit Minun olevan? Tarkoittaako se sitä, että olen sellainen kuin ajattelit Minun olevan? Minä olen sinussa tietoisesti vasta silloin, kun päästät kahleistasi irti ja vapautat odotuksesi, erillisyytesi, mielipiteesi, kuvitelmasi, menneisyytesi ja tulevaisuutesi Minulle. Vasta silloin todellakin luotat elämääsi etkä elä pienessä mielikuvitus rakkaudessa. Maailman suurinkin ateisti ja pieneen itseen uskoja laittaa kätensä ristiin kun tulee tosipaikka. Hänen muistissaan on edelleen ajatus: "mitä jos en olekaan yksin?". Jumalan muisto on meissä jokaisessa. Pohjimmiltaan erillisyyden ajatus ei ole mitään. Sinussa ollaan ja sinussa Rakastetaan. Voit tiettyyn pisteeseen asti kuvitella ohjaavasi elämääsi, mutta lopulta huomaat että en voi vaikuttaa maailman synergioihin eikä mikään tässä näytöksessä ole hallinassasi. Voit hetken luoda unelma elämäsi mutta todellisuuden luonne on toisenlainen. Se on kaiken kuvitellun unen takana nollapisteenä. Luotko vielä kuinka monta elämää? Toki saat sen tehdä, mutta odotan sinua kotiin heti kun kyllästyt elämän ja karman kiertoihin.

Minä: Huh...Jotenkin tajusin tässä että en luovu yhtään mistään, vaikka kertoisin mitä itsestäni. Kun tiedostan Rakkauden kaiken takana niin mitään menetettävää ei enää ole. Paitsi omista rauhattomista ajatuksista pääseee irti. Mitä voi jäädä piiloon jos antaa sen kaiken pois? Tämä tarvii kuitenkin hurjaa määrää luottamusta Sinuun. Ego saaa pelon valtaan jo pelkästää asiaa miettimällä KÄYTÄNNÖSSÄ.

Rakkaus: Rakkaus katsoo sinua lempeästi tuomitsematta sinua omista tarinoistasi huolimatta. Rakkaus ei usko tarinoihisi. Sinä uskot niihin itse ja haluatko saada toisetkin uskomaan niihin tarinoihin? Haluatko, että teidän välille syntyy vankilan kehikot? Haluattteko oikeasti paeta Rakkaudelta vai vankilasta?

Minä: Niinpä...huh on kyllä haastava aihe, mutta tiedostan jollain tasolla että puhut täysin totta.

Rakkaus: Minä en jää tarinoiden vangiksi, vaikka ensin halusitkin kuvittella niin. Jättäisinkö Minä yhtään kiveä kääntämättä.? Mitä salattavaa Rakkaudella on? Onko Rakkaudella yksityisiä ajatuksia vai olenko Minä yhteinen ja ISO AJATUS?

En tullut kertomaan sinulle sitä, että sinun on pakko tehdä näin, mutta mikäli haluat tuntea Minut, egosi tarinat eivät yllä luokseni. Mieti tätä hetki. 
Jos et vielä pysty avaamaan varjopuoltasi ja tiedostamattomia ja tietoisia pelkojasi, niin muista Minut niin, että olen siitäkin huolimatta kanssasi. Minä "voitan" varjosi, koska tulen sieltä missä varjoja ei ole. Niin tulet sinäkin. Valon ja varjon leikki kuuluu ajan maailmaan, dualistisuuteen. Minä en tule sieltä, mutta voit muistaa Meidät tässä ja nyt.

Minä: Mitä muuten luulet että minkälainen "henkisyys" on hyväksi minulle?

Rakkaus: Sellainen että luotat Minuun. Annat dualismin pelata pelinsä loppuun rauhassa. Sinun ei tarvitse puuttua kaikkeen, eikä sinun tarvitse tietää. Ristiriitojen maailmassa jokaista kysymystä seuraa useampi vastaus. Mielesi menee näistä vain hämmennyksiin ja se kysyy heti sen jälkeen uuden kysymyksen? Minun olemassaolo on vain muistamista ei minkään asian lisäämistä. Egon suunnitelma on olla enemmän ajassa, Minun suunnitelmani on VAIN OLLA meissä jokaisessa JO nyt.

Minä: Jos mieleni menee hämmennyksiin, niin minähän kyselen sinulta lisää?! Haha!

Rakkaus: Minun vastaus ei tule maailmastasi vaan täältä missä kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Jos saat armon, rakkauden ja hyväksynnän vastauksen, saat oikean vastauksen. Se auttaa sinua muistamaan Minut itsessäsi. Jumala ei tiedä ajasta mitään siksi olet vapaa Jumalan tuomiosta ja helvetin pelosta. Kun palaat Jumalaan, et edes muista olleesi ajassa. Olet yhtä Rakkaudessa ja ikuisuudessa täynnä täydellistä rauhaa. Pienikin muisto tästä autaa sinua rauhoittumaan siellä ajassa ja siksi minä olen tässä ja nyt. Jotkut erilliset mielet saattavat odottaa Jeesuksen uutta tulemista, mutta olen tullut jo... ja nyt on aika ottaa Jeesus/Rakkaus/Jumala/Rauha ILOLLA VASTAAN!
Ilolla vastaanotamme ikuisen Rakkauden! Helvetin tuli on sammunut eikä totuus pala tulessa.

Minä: "Helvetin tuli on sammunut eikä totuus pala tulessa." Vau, tosta saisi hyvän hevibiisin...;-)

Rakkaus: Jos inspiraatio vie sinne asti niin tee. Jos muistat Minut niin se riittää. Jos et muista Minua, sekin riittää, sillä Minä olen kuitenkin sinussa.

Minä: Kiitos Rakkaus!
Kerro vielä mitä Rakkaus on täällä ajassa?

Rakkaus:  Se on sitä että valitset katsoa kanssani. Teorian lukemisesta ei ole sinulle mitään hyötyä, jos valitset katsoa menneisyytesi läpi tulevaisuuteen. Rakkaudella katsominen on sitä, että saat vielä kerran uuden valinnan. Jos et osaa tai halua katsoa Minun kanssani, niin odotan sinua.
Jos koet epäonnistuneesi, voit valita katsoa epäonnistumistasi uudelleen Minun kanssani. Tämä tapahtuu AINA tässä hetkessä, ei milloinkaan missään muualla. Olen tässä ja NYT.
Jos erehdyt tuomitsemaan ulkopuolista maailmaasi, tarkkaile valintaasi. Se on kutsu itsessään. Minä olen heti kanssasi koska muistat Minut.
Jos jokin asia nostaa syyllisyytesi pintaan, anna se Minulle, niin parannan sinut. Rakkaus parantaa, ego syyllistää ja pelottelee.
Jos haluat katsoa projektorisi kautta "elokuvaasi" ja samaistua siihen lujasti, niin toisessa tässä hetkessä muistat Minut kuitenkin. Mitään hätää ei ole. Muistat vain sen, että olen sinussa jo nyt.

Tarkkaile mielesi toimintaa. Katso miten helposti se arvostelee, jopa tuomitsee (ja pysähdy miettimään kuka tarkkailee tätä?). 
Mielesi valikoi ja karttelee tilanteita. Se analysoi, puolustelee kantaansa ja katso sen suurta halua tietää.
Tämä ei ole Minusta lähtöisin ja juuri siinä onkin kaiken kärsimyksen vapautus. Anna mielesi tehdä armossa ja Rakkaudessa työnsä loppuun ja muista, että vain Rakkaus on todellista. Minä en tullut sinua tuomitsemaan mistään. Rakkaus ei koskaan tuomitse. Rakkauden tehtävä on vain Rakastaa. Kaikki se uskomus tämän ikuisen Rakkauden leikin edessä on vain tekemääsi kuvitelmaa.
Siksi painotan kahta valintaa niin paljon, jotta opit erottamaan ne toisistaan. Maailmassasi näyttää olevan kaaos, koska erillisyys ei tiedä mikä on Rakkautta ja mikä ei. Rakkaus sekoitetaan tekemiseen ja muotoon ja tämä hämmentää mieltä lisää. Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Mielesi on niin suuri, että egomielesi ei sitä koskaan voi ymmärtää. Ego ja Rakkaus ei ole sama asia. Ei voi samaan aikaan pelätä ja olla Rakkaus, edes kokemuksellisesti. Toki olen kaiken takana tai kaiken edessä, mutta hatarat mielikuvat siinä eivät ole todellisia.

Jos olisin muoto, niin sinulle ei jäisi valinnan vapautta, jäisit maailman uhriksi.  Unesi sankariksi joka ei koskaan vapautunut.
Koska olen mielesi sisältö, saat kaiken voiman ja valinnan valita uudelleen Minussa. Saat kaiken voiman katsoa kanssani ja saat kaiken Rakkauden käyttöösi!
Koska olemme yhteinen Mieli, yhteinen Rakkauden kieli, saamme niin suuren voiman, että harhat hukkuvat Rakkauden valtamereen. Rakkaus on jokainen hetki VALITA. Minun ääneni on sinussa ja siksi sinä olet vihdoinkin vapaa lentämään vapauteen. Maailmasi illuusio ei voi sinua vangita. Elokuvissa tulee aina loppu, mutta Minussa ei loppua ole eikä tule.
Anna anteeksi kaikelle sille mitä koskaan, missään ja ikinä tapahtunut!
Näe esteesi Minun edessäni suurena mahdollisuutena NÄHDÄ. Kun veljesi NÄYTTÄÄ nostavan pimeät uskomuksesi esiin, ole kiitollinen siitä, että sait mahdollisuuden taas nostaa Minulle varjojasi. Minä otan ne kaikki Rakkaudella vastaan. Lahjoita minulle kärsimyksesi kuvitelma. Minussa se muuttuu 100% Rakkaudeksi ja täydelliseksi viattomuudeksi. Jokainen planeetalla koskaan kävellyt erillinen mieli on TOTUUDESSA täysin viaton! Muista viattomuutesi, koska et ole erillinen etkä ole eksynyt. Näit vain hetken pahaa unta erillisyydestä, joka on jo nyt ohi. Sinulle jää valinta muistella erillisyyttä tai sitten muistaa Rakkaus.

Minä: Ei lisättävää. Kiitos taas armosta, hyväksynnästä ja läsnäolostasi. Sanat eivät riitä kertomaan sitä, mikä todellakin ON.