Minä: Good Morning GOOD!
Rakkaus: GOOD Morning Good!
Minä: Are you ready?
Tämän aamuisessa meditaatiossani nousi kysymys nykyajan henkisyyden narsismista? Saatan katsoa omia uskomuksiani ja itseäni, mutta jos tarkasti katson, niin näen nykyajan henkisyydessä narsistisia piirteitä. On naurettavaa, miten kaikki pyörii vain oman napansa ympärillä. "Vain omaa itseä voi muuttaa", "ei ole ketään toista", "sielua tulee kehittää".
Jatkuvaa "itsensä" muuttamista. Voiko todellista minää edes muuttaa? Jos katson sitä henkisten oppisuuntien määrää, joka pyörii vain oman itsen kehityksen ympärillä, niin se näyttää hyvin narsistiselta pelleilyltä. Luetaan kuin hullut kirjoja ja tunnetaan sisäistä vajaavaisuutta joka osa alueella. Koko henkinen show on tullut täyttämään tuota tyhjiötä kuin tilauksesta! Yritetään täyttää itseä kaikella tuolla roskalla. Positiivinen placebo ilmiö aina pienen hetken verran, siihen asti kunnes taas löydetään uusi polku ja suuntaus, koska vanha ei tuonutkaan täydellistä onnellisuutta. Itsensä huijaamista! Ihan naurettavan ahistavaa ja pinnallista. Yhtä suurta huijausta!
Kaikkein korkeinkin henkinen opetus sisältää ajatuksen että MINÄ OLEN. Eikö narsisti sano juuri noin? Minä, eikä ketään muita? Enää ei tarvitse ajatella muita kuin itseään. Gurutkin nauttivat suosiostaan kun ne "muut" kuuntelevat kieli vyön alla universaaleja totuuksia ja tietysti siitäkin seuraa maksun aika. Retriitit ja kurssit maksavat hunajaa eikä tavallisella ihmisellä ole maksaa hetken kestävästä läsnäolosta. Meditaatiollakin on alku ja loppu. Niin on henkisyydelläkin. Bisnes kukoistaa. Money talks!
Minä en maksa henkisyydestä, uskonhan "köyhyystietoisuuteen". Olen siis epähenkinen ja egossa. Ja nyt vielä tuomitsevakin.
Kun puhutaan henkisestä kasvusta, niin mitä muuta se on kuin egon kasvua? Jos pieni minä haluaa tietää ja kehittyä, niin ihan sama hauta häntäkin odottaa. Ei- henkinen ja henkinen ihminen syö lopulta vain porkkanaa alhaalta päin. Olemme täysin samanveroiset jo heti syntymästämme alkaen. Se koko helvetin tarina joka alkaa syntymä itkun jälkeen, on just se joka meitä erottaa. Sillä ei ole väliä onko se suvunjatkamis tarina vai jokin hieno henkinen tarina. Yhtä tarinaa vain.
Enkelit, tarot, shamanismi, henkioppaat, reiki, regressio, intuitio ja mitä näitä nyt kaikkea kaupallista shaissea onkaan? Olen huomannut, että niin monta kuin on henkistä kulkijaa, niin monta pirstaloitunutta mielipidettä ja omakohtaista kokemusta joka vääristyy vuosien edetessä. Kaikki on kuitenkin vain yhtä pihalla (minäkin). Suojakuplat kun poksahtaa, on totuuden aika. Enkelikortit ja tarotkortit vievät vain näennäisesti kauemmaksi päänsisässä sen mikä o tässä ja nyt. Yhtä paljon todellista voimaa kuin mustapekka korteilla. Suojaudutaan henkisyyden kuplaan, jossa voi lillua rauhassa eikä tarvitse oikeasti kohdata todellista heikkoa itseä. Henkinen identiteetti koetaan jotenkin enemmän omaksi itseksi, kuin joku talonmies, kampaaja tai s-marketin myyjä. Kyse on vain oma kuvasta, ei muusta. Itse lillun kanssa nyt henkisessä kuplassa jutellen vain itseni kanssa ja siitäkin ihmiset tekevät omia tulkintojaan että kenen kanssa juttelen. "Henkinen narsisti" juttelemassa itsensä kanssa. Narsismin multihuipennus. Minä olen se. Siinä teille positiivareiden oppittuja sitaatteja koko rahalla. Laita tililleni 200 e, kiitos. Tästä hyvästä saat taivaspaikan.
Jos vähääkään on hereillä tälle koko showlle, niin ei voi olla näkemättä pirstaleita pirstaleiden perään. Uus henkisyyden ainut hyvä puoli on se, että enää ei uskontojen kaltaisesti sytytetä sotia eikä ennustajia ja noitia polteta roviolla. Tyylit on erit, mutta mieli toimii ajasta riippuen samoin. Kaikki sota on kuitenkin mielessä epävarmuutena, että olenkohan minä sittenkään oikeassa?
Henkinen sodankäynti on kova. Jos ihminen tietäisi tai muistaisi HETI tässä ja nyt oman todellisuutensa, koko helvetin egoroska heittettäisiin pois ja olisimme vain läsnäolossa ilman ensimmäistäkään henkistä ryhmää tai oppisuuntaa.
On naurettavaa, miten henkiset ihmiset pukeutuvat kuin henkiset ihmiset, puhuvat kauniisti, halaavat, menevät transsiin ja arvioivat jokaista valintaansa epävarmuudesta käsin. Kuitenkin tuomitsemisen ääni odottaa kaiken hienostelun taustalla (mitä ajattelet tästä nyt?). Välillä ollaan hengessä ja välillä ei, riippuu millä jalalla noustaan aamulla sängystä. Tärkeäksi koetaan vain se että, tuleeko se intuitiosta tai oppaalta. Kuitenkin aidot olemisen hetket hukkuvat analyysien ja satujen maailmaan. Intuitio johtaa meitä olla kohtaamatta erilaisia ihmisiä. Valikoimme seuramme ettei "huonot energiat" paljastaisi sitä mitä todella ajattelemme ympäristöstämme.
Kokemukseni mukaan fiilikset voivat muuttua hetki hetkellä, enkä todellakaan tiedä enkä ole koskaan tietänyt mikä valinta tulee intuitiosta ja mikä ei! Paska sanoa, mutta niin se vain on. Olen alkanut kyseenalaistamaan koko muotisanan "intuitio".
Riimut ja taikakivetkään eivät tiedä puolestani mihin menen tai mitä teen. Sama kuin Jumaloisi muinaishenkiä tai kivistä patsasta.
"Kuuntele sydäntäsi". Mitä vitun sydäntä? Se pumppaa vain hetken verta, tämän jälkeen tulee hetki jollain se ei pumppaa enää ollenkaan ja se hetki voi olla koska tahansa. Se "sydän" kertoo minulle vain sen, että olen vain tavallinen ihminen.
Yksi koko henkisyyden suurin huijaus on vetovoiman lain kaltainen huijaus! Hiton nerokas tapa saada ihminen tuntemaan syyllisyyttä ja köyhyyttä. Näitä upeita kirjoja hienoilla kansilla on myyty varmaan miljoonia, mutta veikkaan että vain murto-osa niiden lukijoista on saanut unelma elämänsä ja senkin säkällä ja hetkeksi. Runsaudessa porskuttavienkin elämässä on kuitenkin mukana dualismin laki ja oma pirstaloitunut mieli. Kaikkea tulkitaan oman hataran uskomuksen lävitse. Unelma elämänsä hetkittäin kokeva tulee kuopatuksi jokatapauksessa. Yksikään kirja ei voi kertoa miten kehossa ollaan kuolemattomia.Wayne W Dyerikin taisi kuolla syöpään...
Paskalla on käytävä ja nukkuminenkin on tärkeää vaikka lukisi kaikki Oshot, Tollet ja Diana Coopperit. Itseään ei pääse piiloon vaikka kaikki ulkoiset puitteet olisivat kunnossa. Yksi lempikirjoistani ikinä on Eckhart Tollen miljoonia myynyt "läsnäolon voima". Senkin kirjan sanoma on vain "elä tässä hetkessä". No olen elänyt tässä hetkessä aina, ilman sitä kirjaakin. Muuta hetkeä ei koskaan ole ollutkaan. On mahdoton juosta karkuun tätä hetkeä. Tarvitaanko siihenkin kirjoittaa kirja? Nerokasta rahastusta. Sori Tolle. Piti nyt olla raju.
Naiset lähestyvät henkisyyttä pehmeästi ja enkelimäisesti. Miehet usein JeD MacKennamaisesti ja rajusti. Katsomme vain omaa mielenmaisemaamme. Jokainen pohjimmiltaan haluaa tulla vain näkyväksi. Luomme vain tarinaamme jonka vangiksi lopulta jäämme-itse.
Kaikki kivisydämet ja merkit maailmassa on vain minun oman mielen tuotosta, eikä ne ole vienyt mua unelma elämääni. Ei mihinkään. Ei yhtään mihinkään. Olen sokeasti uskonut koko paskaan. Just nyt tuntuu siltä, että koko iok hommakin ja kaikki muutkin hörhöilyt on vain auttaneet mua unohtamaan ihan tavallisen arjen ja rohkeuden kohdata jokainen hetki ilman tulkintoja. 100 % rehellisyys on pilkottu osiin tulkintojen, arvioiden ja hienojen sitaattien taakse.
Kun katson nyt taakseni, näen vain henkisyyden sideharson paljaan ja tavallisen elämän edessä. Paska valinta. Todellinen oikea elämä on vain ajatuksien pilvilinnojen takana piilossa.
Henkisyyttä ei vittu esitetä eikä suoriteta, eikä se tuo mitään lisäarvoa todellisuuteen, päinvastoin. Mieli haluaa vain tekemistä! Mieli haluaa olla joku tai jotain! Mieli haluaa olla parempi ja aina vain parempi.
Egon (jos nyt sellainen edes on) mielipaikka on henkisyyden paisuttelu. Se rakastaa tietää, olla oikeassa ja rakentaa unelmalinnoja mielessään. Se antaa turvaa rikkinäiselle ja pelokkaalle mielelle. Sielu on täyttä potaskaa, silkkaa paskaa. Meillä ei ole mitään sielua. Ihan kuin joku kertoi että olen nimeni, en minä ole. Ja kun joku pappi kertoi joskus että olen sieluni, no en minä todellakaan ole, eikä mitään erillisiä sieluja heitetä helvettiin! Pelkkä sielu on lasten satu lapsille. Lapset tarvitsevat satuja. Kaikki henkiset ja paranormaalit kokemukset ovat vain aivojen tuottamaa unta eli illuusiota. Ehkä naurettavin satu on se, että sielun pitäisi jotenkin kehittyä! Haloo! Miksi sielun pitäisi kehittyä? Kaikki kehittyminen on täysin suhteellista pienen mielen jorinaa. Sielu ei kehity, koska sielua ei ole olemassakaan. Karmakin on vain syyllisyyttä potevien ihmisten projisoitu satu. Tai no, onhan joulupukkikin heille totta, jotka siihen uskovat mielessään. Sekin on vain tarina joka kerrotaan ensin ulkopuolelta. Uskotko tätä kaikkea paskaa? Satuja lapsille ja lapsenmielisille. Kuitenkin epävarmuus ja pelko siitä, että en olekaan oikeassa riipii alitajuntaani. No siihen on tietysti lääke: etsi uusi OPPI ja USKOMUS! Ja taas on kaikki hyvin, hetken...
Jos et muuta keksi, niin ole ainakin pelokas Jumalan edessä, sitä kautta saatat ansaita taivaspaikkasi.
Jos katson jonkin henkisen lehden kantta, niin se pirstaloituminen näkyy 5 sekunnissa. "Speltti, henkinen ruoka", "Armon kanssa Jumalan luokse", "Kehon ja mielen yhteistyössä", "Minimalistin yksinkertainen elämä", " Näin treenaat henkisyyttäsi", "Shamanismi polkuna.","Ihmeiden oppikurssin anteeksianto" jne. jne.
On vuodesta toiseen monenlaista henkisen kasvun professoria tietämässä mikä on hyväksi. Horoskoopit eivät vain tiedä tästä hetkestä mitään, ne vain kuvittelevat tietävänsä tulevaisuudesta (tulevaisuus=pelko). Kukaan ennustaja ei ole varoittanut tsunamista, eikä siitä mitä huomenna tulee tapahtumaan, paitsi sattumalta-jälkikäteen. Murhamysteeritkin pysyvä mysteereinä.
Voi kun tämä elämä on vaikeaa! Ja entistä vaikeammaksi sen tekee se, että ei kohdata ihan tavallista arkea. Se on just niin monimutkaista ja vaikeaa kun sen tekee vaikeaksi. On kuin olisi apteekissa etsimässä lääkettä ripuliin. Ensin ei meinaa löytää lääkettä tuhansien lääkkeiden seasta, mutta sitten kun löytää, on paskat jo housussa. Vaikka kuinka hammasta särkee, ei yksikään enkeli ole sitä parantanut. Kun minua ahistaa ja koen yksinäisyyttä, Jeesusta tai omaa rakasta ei ole missään. Ahistaa vain enemmän. Vittu miten paljon yksinäisiä ihmisiä täällä on, vaikka henkisyyttä korostetaan kaiken pelastajaksi. Rakastajia on vähän, mutta ottajia jonoiksi asti. Täytä MINUT! Mielestäni on hemmetin epäreilua että osa ihmisistä saa läheisyyttä ja seksiä mutta osa ei ehkä koskaan! Reilu maailma. Siitä on henkisyys ja reiluus kuule kaukana. Toiset pääsevät taivaaseen ja valaistumiseen, toisen jäävät kärsimään tuskissaan.
Sama on ruokajutuissa. Ikuista elämää etsiessä: "Näin syöt oikein.". Ruokakirjojen rivi on pitkä, ihan niinkuin henkiset kasvun oppaiden: Ei niitä pysty enää lukemaan. Kirjakaupat ja kirjastot on täynnä kirjoja kertomassa miten tyhjiä me koemme olevamme. Mikä muu saa tekemään taidetta tai kirjoittamaan kirjan kuin epävarmuuden kalvava sisäinen tunne. Tieto siitä, että tämä ei TODELLAKAAN riitä. Tarvitaan siis vielä YKSI kirja lisää tarinoiden maailmaa värittämään.
En ole tavannut vielä ensimmästäkään 100 % onnellista ihmistä. Mitä suurempi henkinen identiteetti, sitä suurempi epävarmuus ja henkinen tyhjiö on täytettävänä. Ihan niinkuin itselläni on ja ollut.
Mitä enemmän juttelen henkisten ihmisten kanssa, sitä enemmän on ongelmia, eikö sen kuuluisi olla toistepäin? Sori kaikille, itsellenikin. Olen samassa vitun veneessä. Ainii eihän henkisen ihmisen kuulu kiroilla, anteeksi siitäkin. Yritän seuraavalla kerralla antaa sinulle jotain hyvää ja kaunista, niin saan suosiota. Laitan meditaatio musaa soimaan, sähkölamput päälle ja hymäilen mantroja ennenkuin tulen tänne jotta SINÄ SAAT parempia energioita peittämään sen mikä tästä hetkestä jo puuttuu.
Sen TÄYDELLISEN henkisen kliimaksin sijaan olen tavannut paljon ihmisiä jotka haluavat tulla kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Tosin henkisyydessä sitä aukkoa ei voida täyttää. Kukaan ei halua ketään ihmistä elämäänsä sellaisena kuin tämä on, vaan sellaisena kuin toivoo hänen olevan! Jokainen haluaa pelata vain omaan pussiinsa ja paljon! Kaikki antaminen tarkistetaan ja tarkkaan: Kenelle ja mitä ja kuinka paljon? Mittaillaan ja vertaillaan. Petytään vain omiin odotuksiin toisesta. Analyyttinen homma on tehtävä ennenkuin voidaan kuunnella sitä hiton "intuitiota". Kukaan ei koskaan ole kuunnellut intuitiotaan ilman aivoitusta. Pelkällä sydämen äänellä ei täällä kulje kukaan. Sen voi laittaa testiin vaikka heti. Valaistuneita ei täällä ole. Kukaan ei kävele autotietä ylittäessä autojen läpi henkenä eikä moottorisahalla kutittelu tee ketään valaistuneeksi. Ämpärillinen käärmeitä saa varmaan Jeesuksen kaltaisen ihmisen tuntemaan keholta.
100 % Jaloja, empaattisia, ihania ja rakastavia ihmisiä ei ole olemassakaan. Paitsi maksusta. On vain hengellistä ja henkistä esitystä, jotta saadaan toinen vakuutuksi omasta upeudestaan. Guru vs. tavallinen ihminen. Viisas vs tavallinen duunari.
Minulla olisi täysin hyvä kaavio siihen miten saisin rakastavan puolison itselleni: Ensin pitäisi tsekata pukeutumiskoodi, tilisaldo, piirit ja lihakset. Sitten ITSEvarmuus, henkinen vahvuus, IKÄ, mielyttäminen ja onnellisuuden esittäminen. Minun kuuluisi olla vahva olkapää tilanteessa kuin tilanteessa, mutta omat heikkouteni tulisi jättää näyttämättä, varsinkin tutustumisen alkuvaiheilla. Heikkoutta ei sallita, koska se ei ole Henkisyyttä. Jos aikoo olla haluttu, tulee luottaa itseensä ihan vitusti. Liian hörhökään ei saa olla, sillä nainen tarvitsee miehen eikä marjanpoimijaa. Mustasukkaisuutta, epävarmuutta ja pelkoa ei tule tuntea, koska eihän henkiset ihmiset tunne niin! Tulee muuttaa vain itseään ja seistä lujasti sen asian edessä. Mitään negatiivisiä fiiliksiä ei tule tuntea, eikä saa tuntea mitään ärsytystä ketään kohtaan, sillä eihän henkiset ihmiset tunne niin! Sehän on täysin ala-arvosta! Parisuhde markkinat tarvitsevat komeita, kauniita ja rohkeita! Täydellisyyttä! Faceprofiilikin tulee olla täydellinen.
Se yhteinen "kemia" tulee olla heti täydellinen, muuten odottaa toiset treffit. Sielunkumppania etsitään ihan kuin sitä oikeaa henkistä polkua, kuitenkaan ikinä löytämättä. Jos säkällä löytyykin, niin itsensä kohtaaminen ei houkuttele ja laitetaan uusi kiertoon tai ajatellaan asiaa taloudellisesti.
Henkisen ihmisen kuuluu arvostaa itseä aina niin paljon, että epätäydellisyys ei kuulu siihen.
Hyvänä ihmisenä oleminen ei tarkoita sitä että ajattelee "Olen Jumala". Kuitenkin jokainen hetki on kohdattava kuin ihminen. Keho on maanvetovoiman alainen, se vanhenee, sairastelee, se tuntee, on väsynyt, on sekava, on erillinen, on hauska ja on ties mitä. Seksuaalinen energia johtaa meitä ja jos sen kieltää tulee ahdistusta ja tukoksia. Jokainen juoksee seksin perässä, jotta tuntisi itsensä halutuksi. Toki voi mennä nunnaluostariin tai tehdä selibaatti lupauksen, mutta sillekin tulee aina loppunsa.
Kyllä! Minä olen noi kaikki vielä vähän päälle! Ennenkuin yrität henkistää kaikkea tuota ja ennenkö pyörittelet sitä avaamaasi kolmatta silmää päässäsi, sanon sinulle sen, että olen helvetin paljon helpottavampaa olla epätäydellinen ja vajaa, kuin esittää zen mestaria tai onnellista naurujoogan vetäjää. Mä en halua olla edes IOK opettaja. Ei vaan kiinnosta. Kaikki mitä ikinä kuvittelitkaan minun olevan, jätä se.
Mä haluan valita olla epätäydellinen, lapsellinen, pelokas, jännittäjä, laiha, vanha, kipeä, huomion hakuinen, epätoivoinen, läheisyyttä kaipaava, eskapistinen, etäinen (introvertti), epärehellinen (koska en tiedä milloin olen rehellinen). Mä olen epäonnistunut kaikissa ihmissuhteissani alusta alkaen ja olen löytänyt oman narsistisen ja pimeän puoleni, eikä mua enää kiinnosta esittää mitään muuta. Kroppani reistailee ja hampaani odottaa pois lähtöä. Päälakeni alkaa kaljuuntua. Henkisyys ei ole vienyt minua mihinkään. Nukun toisinaan huonosti enkä jaksa miellyttää ellei minun ole pakko. Oikeestaan miellytän kaikkea ja koko ajan! KUVITTELIN että en niin tee. Mutta kyllä teen. Töissä miellytän, että muilla olisi hyvä olla, kaupassa käydessäni hymyilen ihmisille, jotta en kokisi hylätyksi tulemisen oloa. Virastoissa olen kohtelias. Ulkona en kulje alasti. Roolit päällä, koska niin minua on opetettu käyttäytymään!
Kun vituttaa, en näytä sitä kenellekään, koska ketään ei OIKEASTI kiinnosta. Jokainen vaalii omia tunteitaan, toisten tunteet olisivat liikaa. Minulla on haluni olla suosittu tekstieni ja kuvieni kautta. Minussa on ääretön kaipus rakkautta kohtaan, joka ei koskaan täyty. Yritän Rakastua epätoivoisesti ja olla 100 % hyväksytty, mutta kukaan ei halua rakkauttani eikä epätäydellisyyttäni. En minäkään haluisi minun rakkauttani ja siksi haluankin olla täydellinen ja ihana. Olen kuitenkin köyhä ja kitsas. Minä en kestä pitkään negatiivisuutta ja pelkään väsähtäväni suurissa porukoissa. Pelkään sairastuvani ja siksi syön tervellisesti. Minä vain vittu odotan ja odotan, että joku tulisi ja tekisi elämästäni täydellistä. En elä mitenkään, enkä ole koskaan elänyt KOSKAAN niin kuin olen opettanut! Tälläkin haen pohjimmiltaan vain huomiota ja hyväksyntää. Kun kaikki muu on kokeiltu, tämä pessimistisyys vielä puuttuu! Sisälläni lymyää negatiivinen puoli, vaikka minut tunnetaan iloisena ja positiivisena ihmisenä. Se on vain esitystä. Naamarit vaihtuu aina sen mukaan missä olen. Mieleni arvostelee jatkuvasti ihmisiä joten en suosittele tulemaan lähelleni. Haluan lukea lehdistä traagisia asioita, sillä se saa minut tuntemaan paremmaksi ihmiseksi, luulin että näin ei ole. Mutta kyllä niin vaan on. Olen utelias.
Minä en luota ihmisiin, en kehenkään enkä ole koskaan luottanutkaan. Minulle aivan vitun sama mitä minusta tämän jälkeen ajattelet. Ei kiinnosta. Olen erityisherkkä potenssiin sata, minulla on rikkinäinen ja helvetin yksinäinen menneisyys. Mieluiten olen itseni kanssa, vaikka olen kuvitellut tykkääväni ihmisten seurasta. Minä en ole oikeassa, en tässäkään asiassa joten älä sinäkään usko minua. Saatan nytkin valehdella, koska vain kuvittelen tämän kaiken.
Olen mieluummin epätäydellinen, vajaa ja kirjoitan kieliopillisesti väärin. On helpompaa olla tyhmä lukihärönen ja onneton kuin esittää jotain hyvää, täydellistä ja kaunista. Pelkään kuolemaa vaikkakin kirjoitan että kuolemaa ei ole. Tykkään shoppailusta vaikka henkiset ihmiset sanovat että se on turhaa ja epäkypsää. Yritän syödä terveellisesti koska minua pelottaa vitusti se, että sairastun enkä pärjää omilla voimillani. Haluan että minut nähdään! Haluan että minulla on helvetisti äänilevyjä, jotta tuntisin itseni onnelliseksi. Pelkään kaikkea huonoa tapahtuvaksi ja epäilen suuresti sitä, että kaikki on suurta kusetusta. Olen aika varma että ihmisuhde jututkin on lopulta vain heikkoja varten ja minä koen olevani heikko, mutta en vain saa sellaista enkä pystyisi siihenkään. En ole saavuttanut Pyhää henkeä enkä Jumalaa, valitan jos kuvittelit niin. Olen meditoinut aamuisin vain omaa egoani, jotta päivästä tulisi hyvä, jotta en kokisi ja kohtaisi negatiivisuutta ja epävarmuuttani. Omaa pimeää puoltani.
Päiväni kuluvat aina samalla kaavalla, enkä uskalla ottaa mitään riskejä. En uskalla mihinkään uusiin kokemuksiin ilman suurta tukea. Olen nihkeä kokeilemaan mitään uutta näkökulmaa ja tykkään katsella youtubesta kaikenlaista turhaa.. Pelkään vesivahinkoa, tulipaloa, käärmeitä, epäonnistumista ja korkeita paikkoja. Tunnen itseni ihmismassassa yksinäiseksi. Vetäydyn kuoreeni juuri silloin kun minun pitäisi osata antaa. Sisälläni varmaan kytee sisäinen masennus, jota yritän koristella henkisin viisauksin. Yksi suurin pelkoni on se, että unohdan avaimeni kotiin ja hellani levy unohtuu päälle. En osaa enkä halua lajitella roskiksia. En jaksa siivota kuin silloin kun joku tulee kylään. Osaan siis miellyttää ja tarpeeni näyttää hyvältä pohjautuu vain yksinäisyyteni pelkooni. En osaa lukea lautapelistä sääntöjä enkä ymmärrä mitä minulle sanotaan (poikkeuksia on).
Ymmärrän kaikki yleensä väärin ja sotken ymmärryksen kenttääni ihan itse. Silloinkin kun ymmärtäisin, en vain tahdo ymmärtää. Toinen silmäni on melkein sokea, eikä minulla ole edes ajokorttia.
Kaikki intiimit ihmisuhteeni mä pilaan sillä, että alan ilmaisemaan tunteitani mukamas aidosti. Annan epävarman ja vajaan kuvan itsestäsi. En osaa ottaa apua vastaan, koska esitän vahvaa ihmistä. En osaa myös antaa mitään, vaikka olen sepittänyt itselleni että annan kaiken Rakkaudesta. En osaa erottaa egon ääntä enkä Pyhän hengen ääntä ja jos vaikka osaisin, niin epäilisin sitä kuitenkin. Mä tykkäisin olla kännissä, mutta pelkään krapulaa niin paljon, että en uskalla edes ryypätä. Minusta on tullut tylsä ja yksinäinen. Työni pitää minua nippanappa kasassa, sieltäkin haluan toisinaan kelloa katsellen takaisin kotiin. Minulla on netti riippuvuus. Avaan heti koneen kun pääsen kotiin ja saatan istua kotona koneella koko illan parempaa oloa odottaen.. Pelkään sotaa ja riitoja. Minä haaveilen kuitenkin paremmasta tulevaisuudesta, vaikka en uskokaan sellaiseen uskomukseen. Maailma on ollut aina sotaisa ja ristiriitainen.
Pyörin vain henkistä ympyrää, enkä halua edes harrastaa mitään. Vuosia kestänyt valaistumisen etsintäni on jättänyt jäljelle vain harmaan menneisyyden..Bänditoimintakin on loppunut eikä minusta enää taida käsirasitusten takia siihenkään olla. Viimeisetkin kaverit on jäänyt elämästäni. Ei omaa rakasta, ei rahaa, ei Jumalaa, ei kavereita eikä unelmia tulevaisuudesta. Pelkkää harmaata massaa. Juoksemassakaan en enää käy. Sählytkin on jäänyt. Odotan yksityisviestejä tulevalta kumppaniltani, mutta niitä ei vain näy. Odotan eturauhas syöpää ja kuolemaa.
Tällainen minä olen: en ole mitään. Elämä on kusettanut minua, henkisyyteni on kusettanut minua ja jokainen tapaamani ihminen ei ole antanut minulle mitään...koska minä en ole antanut heille mitään.
Rakkaus: Kiitos. Minä olen koskettanut sinua. Alat avautumaan, alat rohkaistumaan ja jollain tasolla jo MUISTAT että tuo mikään ei ole totta. Uskallat avata sen, mikä on vain pisteenä ikuisuuden keskellä. Vain ego samaistuu tarinaansa niin paljon, että ei osaa päästää siitä irti. Jos sinulla on tuomitsemisen ajatus, vapauta itsesi antamalla anteeksi ITSELLESI. Sillä mikä on kaikenkattavaa, ei voi olla vastakohtaa.
Samalla alat erottamaan pienen mielen tarinat MINUSTA. Rakkaus valaisee kaikki kuvitelmasi siitä, mitä kuvittelet olevasi. Tuo kaikki oli vain ajatusharso Minun edessäni.
Mitä luulet mitä ajatuksesi päässä on?
Kaikki tuo mitä sepität itsestäsi on täysin ulottumattomissa sieltä missä minä ja sinä olemme yhtä.
Tuon kaiken kuvittelemasi ja verbaalisen taidon näytteen takana on Rakkaus suurena ja puhtaana. Siellä on veljesikin. Siellä olemme yhtä.
Tarinat ei meitä erota, eikä maailma ole koskaan meitä erottanut. Minun Rakkaudessani alat vapautumaan.
Anna kaiken tulla, mitään hävittävää tai hävettävää ei ole. Egosi tarinat eivät ole koskaan hävittäneet minua sinussa.
Minussa saat olla sellainen kuin kuvittelet olevasi. Anna nousta varjosi valoon. Anna veljesikin tehdä samoin. Olet 100 % Rakkaus.
Sisälläsi voi olla kuviteltua kipua, ja menneisyytesi voi tuntua murskaavan sinut, mutta miten Minut voi murskata tässä ja nyt? Sinä olet Minä. Me olemme Rakkaus.
Voit kertoa tarinoita itsestäsi, hyökätä minua vastaan ja voit hyökätä veljeäsi ja hänen ajatuksiaan vastaan, mutta sanon sinulle "valitse vielä kerran". Näe hänessä Minut.
Sinun avautumisessasi näkyy Rakkauden pyyntö ja minä vastaan.
Siellä ajassa olen kanssasi. Olet kerennyt keräämään näennäisiä tarinoita mieleesi joita nyt annat Minulle.
Ajan muokkaamassa hahmossa on monet eri puolet ja on nöyryyttä nähdä se. Sinä et ole sielläkään erossa ykseydestä etkä ole hyvä ihminen niin että toiset eivät sitä ole. Älä harhaudu ajattelemaan että loistat kuin enkeli muiden ollessa paholaisia, eikä kyse ole egon kehittämisestä, vaan mielesi putsaamisesta Rakkauden tiedostamisen tieltä.
Olette niin paljon enemmän kuin tarinanne jota sepitätte. Antakaa tarinan tulla ja antakaa tarinan mennä. Olet Rakas ja täydellinen, veljesikin on sitä. Olette yhdessä. Olemme yhdessä.
Minä: Kiitos taas VILPITTÖMÄSTÄ ja PYYTEETTÖMÄSTÄ Rakkaudestasi. On helpottavaa ajatella, että Sinun Rakkautesi on minussa aina vain vahvistuen. Sinun äänesi on "vahvempi". No tuo purkaukseni vaan kuului tulla eikä minulla ole siitä lähtien vaivannut mikään. Hetken luulin että tämä on tarinamaailma, jonka sadut ovat totta... Nyt taas MUISTAN Sinut! On helpottavaa avata ja päästää menemään ja ymmärtää, että mikään noista ei ole totta Sinussa eikä todellisessa Minussa. Olen kuitenkin nöyrä sille ajatukselle, että me JOKAINEN ajattelemme ja tunnemme. Tunnemme syyllisyyttä ja pelkoa sekä olemme epävarmoja kun se hetki ilmenee. Halusin avata ton rehellisesti ja avoimesti, koska haluan ihmisten (uskon vielä erillisyyteen siis...) näkevän että on hyvä osata hyväksyä kaikki puolet itsessään, vaikka olisikin "henkisellä polulla" (no, jokainen on).
On hyvä antaa Rakkautta ja hyväksyntää varjominällekin jotta voi Rakastaa aidommin. En tiedä enkä ole varma teenkö oikein joidenkin ihanien rakkauden opettajien mielestä, mutta itselleni tämä tuntuu juuri nyt oikealta ja vapauttavalta. Ilman näitä Rakkauden kanssa keskusteluja tuskin sitä olisin uskaltanut tehdä. Nyt tuntuu että Rakkaus on kanssani, ei hylkää eikä jätä, ei tuomitse vaikka ajattelisin mitä. En halua esittää kenellekään mitään ja jos sitä tässäkin nyt teen, sen aika on vielä tulla "valoon".
Annan anteeksi itselleni.
Minä en todellakaan ole yksin eikä mikään varjo voi minua erillistää täydellisestä Rakkaudesta. Tapauksessani kyse ei ole negatiivisuuden kasvattamisesta vaan ja ainoastaan sen kaiken tuomisesta Rakkauden valoon. Mikä tai kuka ikinä voi syrjäyttää sen mitä todellisuudessa olen? Mitään piiloteltavaa ei todellisuudessa ole. Tämä näytös on jo ohi, ennenkö kerkeän sitä edes muistelemaan. Rakkaudessa olemme täysin samanvertaiset. Siitäkin huolimatta että tämä ihmiselämä on tarinamaailma.
Rakkaus: Mitään piiloteltavaa ei todellisuudessa ole.
Minä: Kiitos Rakkaus. Jään sun viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti