Minä: Moi! Arvaappas kuka täällä taas häiriköi?
Rakkaus: No Rakkaushan siellä, koska Rakkaus täällä.
Minä: No kiitos että näet minussa Rakkauden. Koen tarvitsevani kuulla sen just nyt tässä hetkessä.
Rakkaus: No mikäs siellä ajan maailmassa nyt häiriköi sinun rauhaasi?
Minä: Viime keskustelujemme jälkeen minulla oli syvä rauha. Nyt taas olen ajan maailman vietävänä. Miksi hitossa haluan katsella erillisyyden maailmaa, joka antaa aina minulle vain tyhjän olon?
Rakkaus: Et toisinaan halua kuunnella minun ääntäni, haluat valita sen sijaan kuunnella pelkästään omaa ääntäsi. Kuvasi ulkomaailmasta houkuttelee sinua. Minä olen jo sinussa, ei sinun tarvitse etsiä minua ulkopuoleltasi. Hyvä, katsellaan niitä yhdessä.
Minä: Ärsyttävä vastaus. Helppo sanoa henkenä kun ei ole fyysisyyden haluja eikä tarvetta hellyydelle. Minulla on, koska kuvittelen olevani keho. Tähän sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, en edes odota mitään.
Rakkaus: Hengitä ihan rauhassa, olen tässä kanssasi. Kiitos että saan olla tässä ja kuunnella huolesi. Ne eivät ole Minussa totta, mutta sinussa ne tuntuvat juuri nyt todelta. Nyt ei ole tarvetta tukahduttaa murheitasi. Haluatko avata lisää?
Minä: Tää hiton yksinäisyys ja halu olla ihmisen lähellä...(kyyneleet tulee..) Aina saa olla yksin vaikka tietää, että olisi jakaa Rakkautta vaikka koko maailmalle, yhdestä ihmisestä puhumattakaan. Sen asian tajuaminen, että en ole koskaan osannut Rakastaa niin kuin maailma odottaa, mutta olen mielessäni ja sydämessäni Rakastanut lujaa omalla tavallani. Tajuan paljon asioita itsestäni just tässä ja nyt. Olen ihan älyttömän tumpelo parisuhde asioissa jos edes pääsen sinne asti. Vaadin asioita joita ei voi vaatia ja tuskastun omaan riittämättömyyteni eteen. Itsevarmuuteni ja heikkouteni vuorottelevat, intohimoni ja vapauteni vuorottelevat, enkä tiedä mitä olen ja mikä on kenenkin hyväksi. Minulla on ihan älyttömän suuri sydän, mutta en saa sitä auki ilman tuskaa ja jos suljen sen kaikki katoaa ympäriltäni. Anteeksi tämä sekainen sotku.
Minulla on suuri halu heittäytyä Rakkauteen ja minulla on suuri halu aukaista kaikki vitun esteet joka solusta Rakkauden tiedostamisen tieltä, mutta minulta puuttuu läheinen LUOTETTAVA peili.
Minusta tuntuu, että minulla on kaikkea jatkuvasti, olen pienestä tyytyväinen. Saan kiksit niin linnun laulusta aamun bulletproof kahviin asti, mutta koen että pääse jakamaan omaa todellista Rakkauttani rehellisessä ja aidossa suhteessa.
Koen olevani ihan väärällä planeetalla just nyt(kin). On ihan helvetin väärin, että juttelen mielikuvitushahmon kanssa eikä sekään voi olla lopullista. Sekin ajatus tekee kipeää. Tästäkin on päästettävä irti.
Rakkaus: Anna tulla vaan...Olen tässä. Rakastan sinua.
Minä: Missä? En näe ketään...?
Rakkaus: Sinussa, niin lähellä että et tahdo nähdä. Lähelle on pitkä matka. Egosi/kuvitelmasi ei näe Minua selkeästi, ainaostaan omien kuvitelmiensa läpi.
Minä: Tarviin oikean ihmisen just nyt, en mitään virtuaali tyyppejä enkä mielikuvitus Rakkauksia.
Rakkaus: Katsotaan ihan rauhassa tätä sinun tilaasi nyt. Nyt olemme käytännössä tässä hetkessä. Minä olen saanut sinut auki. Kuuluu prosessiin. Menneisyytesi puhuu nyt, kuunnellaan yhdessä mitä sillä on sanottavana.. Ei mene aikaakaan kun taas näet Minut. Luulet tietäväsi juuri nyt mitä tarvitset. Et näe sitä, että juuri tämän kuuluukin tapahtua juuri nyt.
Haluatko kertoa huolistasi lisää?
Minä: Minua tällä hetkellä vituttaa kaikki tunne asiat. Paljon sellaisia joita en viitsi tässä mainita, mutta kaikki ne jotka koen itsessäni voin sanoa ihan suoraan.
Ylimielisyyteni ajattelee, että olen jokin Rakkauden ylitaikuri, mutta käytäntö kertoo sen, että aina ja ikuisesti revin itseni rakkaudesta pois. Minulla on vitusti ehtoja rakkauden edessä vaikka esitänkin, että minulla ei ole niitä. Luotan ihmisiin aina siihen asti kunnes en luota. Haluan esimerkillisesti olla rehellinen, mutta se solmii umpisolmuja kireämmäksi. En jaksa miellyttää yhtään ketään, joten aina jään yksin. Minusta ei kukaan hyödy mitään maallisesti. Kovalla työllä harjoittelemani läsnäolo menee hukkaan kun olen ja möllötän koneeni edessä. Pelkään kaikkea ja koko ajan, jännitän ja olen hiton lapsellinen. Hukutan itseni viihteeseen. Tilailen levyjä täyttääkseni henkisen tyhjiöni. Pohdin syvällisiä, vaikka pelkkä arki riittäisi. En näe missään mitään järkeä. Maailma on hullu ja perustuu sekavuuteen. Suurin unelmani olisi vain päästä sanomaan jollekin "Minä Rakastan sinua", tahtoisin silittää ja olla hyvä. Ja eniten mua oksettaa se, että kaikki ihmiset eivät saa Rakkautta vaikka he tarvitsisivat sitä. Tässä näin alkuunsa.
Rakkaus: Mikään ei ole sitä miltä näyttää, eikä mikään tule sieltä mistä luulet sen tulevan. Olisi suureksi hyödyksi juuri nyt hyväksyä ne sinun kuvittelemasi varjot. Rehellisyytesi on todella tärkeä asia ja siksi olet tässä juuri nyt. Minuun voit kaataa paskalastisi ja minä Rakastan sinua vieläkin enemmän, kuin koskaan ikinä keksitkään ajatella. Olet tärkeässä murroksessa juuri nyt. Rakkauden valo on päässyt sisääsi ja siksi itket. Jos näkisit kuten Minä näen, riemastuisit ja kokisit syvää rauhaa.
Minä: Minua ärsyttää se, että mieleni on tarttunut pakkomielteisesti asioihin joita haluan tapahtuvaksi. Minua ärsyttää ihmisten välinen pelaaminen. Vaikka kuinka olisi mahkuja ilmentää rakkautta, ego haluaa vain rikkoa ja tuhota. Ja ihmiset eivät näe sitä kaikkea. He katselevat mieluumin oman egonsa läpi, kuten itse teen. Katson omien uskomusteni läpi paratiisiin, joka näyttää helvetiltä. Koko henkisyys on vain faceklikkauksia ja oman egon pönkittämistä omilla viisauksillaan. Ei täällä tarvitsisi tietää yhtikäs mitään. Spekulaation ja kelaamisen sijaan pelkkä aito läsnäolo ja rakastaminen riittäisi. Se että olisi hyväksynnän ilmapiiri. Jokaisella tulisi oikeus tulla näkyväksi.
Olen jo vuosia ihmetellyt sitä, että miksi minun Rakkauttani ei nähdä? Ja samalla ihmettelen sitä, miksi en osaa ilmentää sitä niin että se nähtäisiin?
Rakkaus: Jos päästät jokaisesta mielikuvastasi, vaatimuksestasi ja odotuksestasi nyt irti, niin mitä sinulle jää?
Minä: En minä tiedä.
Rakkaus: Jos päästät siitäkin irti että et tiedä?
Minä: Tyhjyys
Rakkaus: Sinulle jää Rauha. Annan Rauhassasi ilmetä kaikki tuo sekassotku. Rakkaus hyväksyy sekasotkun. Minussa saa ilmetä. Kun pöly haihtuu, näet Minut taas kirkkaasti.
Minä: Tuntuu kuin minun tajuntani toistaisi samoja kaavoja ikuisesti. Samat lukot, samat ongelmat. Mikään ei muutu.
Rakkaus: Sinähän sen sanoit. "Tuntuu kuin..". Aivan, se vain tuntuu siltä. Se kaikki saa ilmetä ja tuntua.
Minä: Hmmm, onhan se naurettavaa, että tunne menee ohi, tämäkin...
Rakkaus: Ja vain Rauha jää.
Minä: Haluatko kuulla minulta lisäpaskaa. Spessukamaa?
Rakkaus: Kerro vain, luuletko että en kestäisi sitä?
Minä: No tais mennä ohi jo...olisi niin kiva vähän valittaa vielä.
Rakkaus: Sen takia valitat koska haluat valittaa. Hyvä niin.
Minä: Jaaha. Tuota en osta. No ainakin voin valittaa, sitä että käsi aivan soosina ja olkapää. Tämä sinun kanssa kirjoittelu rasittaa mun fysiikkaa, vaikka mieli lepää. Jing & Jang. Pakko lopetella: Kiitos että jaksoit kuunnella. Tämäkin jo helpotti.
Rakkaus: Kiitos että olet. Rakastan sinua. Me olemme Rakkaus.
Seuraava aamu:
Minä: Huomenta! Kahvikuppi, aamu ja heti välittömästi olen täällä. Huomaan, että juuri aamut on minulle sitä aikaa että saan yhteyden sinuun parhaiten ja aamumeditaatiossa saan huikeita oivalluksia!
Rakkaus: Huomenta Rakkaus! Taisit nukkua hyvin?
Minä: Näin unta hylätyksi tulemisesta ja siitä kuinka revin itseni aina erilleen kaikesta. Aika huikeita, tarkkoja mutta surullisia unia. Taisi eilinen emootio jäädä päälle...? Ja nyt katselin vain uskomuksiani.
Rakkaus: Kaikki on hyvin. On mahdotonta repiä itseään Minusta pois. Kaikki tapahtuu Rakkaudessa. Näet vain UNTA erillisyydestä. Luukkusi ovat auki ja se johtuu rehellisyydestäsi. Et halua pitää luukkujasi kiinni. Piilotettu ajatuksesi itsestäsi heijastuvat maailmaan joka ei ole tosi. Vain Rakkaus on totta.
Minä: Mielenkiintoista. Kerro ihmeessä lisää...juuri tätä puhuit minulle meditaatiossa. Nyt haluan "kanavoida" sen tähän. Kuulostaa aidolta.
Rakkaus: Sinulle on suureksi hyödyksi se, että ajattelet seuraavaa:
Jokaisessa erillisessä ihmisessä on KAIKKI samat piilotetut ja avatut ovensa. Toiset ovat kiinni ja toiset ovat auki. Olisi suurta ylimielisyyttä ajatella, että minä olen puhdas pulmunen ja sinä et ole. Vain ego vertailee erillisyydessä keskenään, jotta tuntisi itsensä paremmaksi kuin toinen. Tästä johtuu projisointi; tuomitseminen. Oman syyllisyyden ja pelon näkeminen ulkopuolella, mutta ei itsessä. Tämä itse joka on puhdas verrattuna muuhun maailmaan pitää oman salaisuutensa piilossa. Näin todellista harppausta Jumalaan ei pääse syntymään. Vaikka Minusta katsottuna olemmekin kaikki yhtä Rakkaudessa, samassa Mielessä, tämän muistamiseen tarvitsemme yhteistyötä.
Minä: Sanot että: "Olisi suurta ylimielisyyttä ajatella, että minä olen puhdas pulmunen ja sinä et ole." Mutta etkö juuri sinä ole tuollainen? Ajattelet olevasi siellä täydellisyydessä ja minä täällä epätäydellisyydessä. Olet siis Dualismin Jumala?!
Rakkaus: Hyvä, olet nokkela. Kuten olen sinulle sanonut muutamaan kertaan: todellisuudessa olemme vain Rakkaus ja olen Rakkauden ääni enkä minä ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Muistutan sinua täydellisyydestä ja autan samalla sinua muistamaan mitkä ovat sinun esteesi nähdä tämä Rakkaus. Tämän takia opetan sinulle, että on vain kaksi valintaa. Rakkaus ja pelko.
Minä: Eli:
Rakkaus: Paraneminen lähtee siitä, että et enää näe ympärilläsi pahuutta ja et sulje omia pahuutesi luukkuja sisälläsi. Sinun mielessäsi on niin monta luukkua kiinni jota näet ympärilläsi. Rakkauden kanssa katsoessa niitä, olet kotona Minussa ja aina viaton ja vapaa. Mitä Rakkaus ei kestäisi katsoa?
Minä: What the Fuck?!
Rakkaus: Vaikka koetkin olevasi kiltti, rehellinen, aito ja jopa onnellinen, minä autan sinua katsomaan eri puolet. Olet kuitenkin maailmasi luoja. Egosi on mestari luoja piilottamaan ne puolet itsessäsi, joita et halua katsoa Minun kanssani. Se miksi koet esim. henkisten ihmisten kanssa niin paljon emotionaalista harmia, johtuu siitä, että ne aukaisevat luukkujasi sisältäsi. Se on Rakkauden tehtävä.
Ihminen joka kuvittelee olevansa parempi kuin toinen, ei muista että olette yhtä muodonkin tasolla.
Egon tehtävä on erillistää, tuomita ja nostaa itsensä ylemmäksi tai alemmaksi. Niin monet KUVITTELEVAT olevansa hyviä henkisiä ihmisiä, mutta se on vain ajatus eikä todellista rehellisyyttä omia tunteitaan kohtaan ole edes alkanut. Polku minuun usein koetaan kivuliaaksi, koska luukut alkavat aukeamaan heti kun Rakkaus koskettaa. Kipu on aina ohimenevää, koska se ei ole todellista.
Minä: Pitääkö Rakkauden olla kivuliasta? Eikö tuo nyt ole ihan egon itsensä kertomaa?
Rakkaus: Periaatteessa onkin egon kertomaa, nyt vain katsot sitä MINUN kanssani täältä Rakkaudesta. Eli annat anteeksi kaikelle sille mitä ikinä kuvittelit itsestäsi.
Minä: Vautsi! Hieno vastaus!
Rakkaus: Jos olet valmis katsomaan jokaista pimeää nurkkaasi avoimesti, niin huomaat miten valaisen sen rakkaudellani. Jokaisen pimeän nurkan ja raskaan oven takana varjo vapauttaa sinut muistamaan minut. Anteeksianto on juuri tätä. Anteeksianto ITSELLE. Nyt ymmärrät mitä sillä tarkoitetaan kun sanotaan, että anteeksianto on pohjimmiltaan anteeksiantoa itselle. Jos haluat pidentää Minun muistamistasi siellä ajassa, niin pidä ihmeessä luukut kiinni. Esitä hyvää ja täydellistä henkisen polun kulkijaa. Tämä rooli tulee ennenpitkää kuitenkin käymään raskaaksi, koska se on vain rooli. Jos olet AVOIN jokaiselle kohtaamallesi tunteelle, katsot sitä Minun kanssani, olet aito eikä mitään tarvitse piilottaa. Se vapauttaa huimasti "energiaasi" olla juuri sellainen kuin olet. Olet kokonainen, et vain osa siitä.
Minä: Kuulostaapa hyvältä, mutta vaikealta ja pelottavaltakin!
Rakkaus: Tottakai pelottavalta, sillä ego haluaa niiden huonoksi koettujen puolien pysyvän piilossa. Rakkaus pelottaa. Ego tietää että niitä pimeitä nurkkia on olemassa, joten siksi niidenkin katsominen pelottaa.
Minä: Jollain tasolla olen alkanut hyväksymään tuota pelottavaa filosofiaasi...Olen yrittänyt viestiä muutamalla ihmiselle polullani, sitä että Rakkauteni kuvaan kuuluu jokainen tunne ja jokainen epävarmuus ja jokainen kiukku. Miksi sitten en saa peiliä jonka kanssa katsoa SINÄ (Rakkaus) vierellämme?
Rakkaus: Ihanaa että olet laittanut jalan luukun väliin. Vaikka olet esittänyt halukkuutesi asiaa kohtaan, olet pelännyt niiden asioiden katsomista itse-katso tätä. Toinen äänesi sanoo että "kaikki on hyvin, eikä mitään tehtävää enää ole. Kaikki on valmista ja pelkkää Rakkautta". Kuitenkin kohtaamassasi ihmisen kanssa luukkusi kansi on samantien auki ja te kummatkin säikähdätte, laitatte luukun kiinni ja pysytte omassa turvallisessa tilassanne. On rohkeaa ja Rakastavaa katsoa itseään suoraan.
Olet huomannut että kun olet yksin, egosi voi häiriköidä sillä että "olen yksin, eikä kukaan välitä" ja kun olet seurassa sinua saattaa alkaa ärsyttämään jokin asia, varsinkin jos kyse on intiimistä suhteesta.
Sen kaiken kuuluukin tulla päivänvaloon, se on Minun tehtäväni siellä, olla kanssasi katsomassa niitä Rakkaudella.
Mieti tätä tarkkaan: Jos toisin sinulle tavaan maan päälle, olisitte siellä jo! Jos olisin tuonut taivaan sinne maan päälle ei ensimmäistäkään sotaa, sairautta, sydänsurua, merten saastuttamista, raiskausta tai tsunamia tapahtuisi. Mutta jos nostat rehellisyytesi tasoa yhden pykälän ja avaat silmäsi sepposen selälleen, näet että en ole taivasta tuonut sinne, vaan sinun tehtävä on LUOPUA USKOMUKSISTASI ja katsoa niitä Minun kanssani. Tämän uskomusten harson takana taivas ilmestyy sinulle. Kaikki mikä ikinä vaikeuttaa sinua Rakkauden ikuisessa olemisessa on vain uskomuksesi ja pelkosi, menneisyytesi kahleet "alitajunnassasi". Nyt on aika katsoa niitä ja lopettaa henkisen ihmisen näytteleminen. Aukaise ovet sitä mukaan, kun tulee tilaisuus. Katso suoraan.
Minä: Nyt on varmaan kauniita naisia jonoksi asti...
Rakkaus: Älä mieti sitä. Minä olen sinun kanssasi. Sinun elämääsi tulee jokainen ihminen juuri oikealla hetkellä.
Minä: Tiedostan sen, että jos esittäisin hyvää ja ihanaa ihmistä ja jos mielistelisin edes pikkusen, niin olisin varmasti pitkässä suhteessa. Mutta kun en vain hitto pysty. Feikkaaminen tuntuu ajan hukkaamiselta.
Ehkä mun pitäisi pelata enemmän omaan pusiiin olemalla mukava sekä huomioonottavainen, varsinkin alussa?
Rakkaus: Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Jatka vain rehellisyyden polkuasi, niin vedät rehellisyyttä puoleesi. Jos olet nyt rehellinen tässä hetkessä, huomaat että koet syvää Rakkautta enemmän kuin koskaan ennen. Tämä johtuu siitä, että olet enemmän läsnä itsessäsi jokaiselle puolelle. Töitä vielä on.
Minä: Sanonko seuraavalla treffikerralla: "Hey peipi, avataanko luukkuja, katsotaan mitä paskaa siellä vielä on? En ole ainoastaan mukava mies!"
Rakkaus: Kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että sitä mukaan kun asioita nousee tietoisuuteen, ne annetaan anteeksi. Ei nosteta asioita/ongelmia todellisemmaksi, kuin mitä ne ovat. Ei ole tarvetta paisutteluun. Voit tehdä anteeksiannon mielessäsi ja jos kumppanisi on tarpeeksi turvallinen, voit sanoa sen ääneen. Tärkein pointti on se, että teet tämän työn kanssani. Minä en jätä sinua, Minä en hylkää sinua enkä Minä tuomitse sinua niistä. Olet todellakin tärkeä Minulle. En pelästy sinun uskomuksistasi. Näen mielikuviesi läpi Ikuisuuteen, Ikuiseen Rakkauteen jota me olemme yhdessä.
Minä: Henkisyys voi olla siis pakopaikka omille tunteille ja pimeille puolille. Ego voi sanoa että "seuraa minua, annan vain pelkkää hyvää" ja sitten ihmetellään kun sisäinen masennus ja tuska napsahtaa pinnalle. Mistä tuo kaikki oikein tuli? Enkö olekaan kuvittelemani absoluuttinen Rakkaus?
Rakkaus: On helppoa esittää hetken aikaa mitä roolia tahansa, mutta sinäinen ilottomuus on olemassa varjona mukana. Rakkaudessa ei jää mitään epäselväksi. Se katsoo kaikkeen, koska se on Rakkaus joka katsoo. Rakkaus ei pelkää katsoa. Rakkauden ei tarvitse olla katsomatta johonkin tiettyyn suuntaan. Rakkaus valaisee kaiken. Sano Rakkaudelle "Näytä minulle kaikki mitä olen piilotellut".
Kun paska olo nousee pintaan, anna sen ilmentyä. Se ei ole todellista Minussa eikä se tapa sinua.
Kun uusi ovi aukeaa ja näyttää pimeältä, tiedä että katson sitä kanssasi. Voin taata, että se kannattaa, sillä sitä kautta löydät vapauden itsessäsi.
Minä: Kuinka paljon onkin ihmisillä sisäistä tuskaa joka näkyy kärsimyskehon stimuloitumisena. Kauppajono ei liiku, jos auto törttöilee edessäsi, jos odotuksiisi ei vastata, jos otat alkoholia liikaa, jos joku mokaa ja sinä koet kärsiväsi siitä, jos näet menneisyydessäsi tuskaa, otat etäisyyttä tunteisiisi ja näet väärintekoja, jos eroaa rakastamastaan ihmisestä, jos läheinen kuolee "liian aikaisin" ja paljon muita esimerkkejä. Joku pienenpieni "väärä" sana voi lopettaa ihmisuhteen tai laukaista jopa sodan. Elämme veitsenterällä. Oikeuslaitokselle on aina käyttöä täällä ajassa.
Rakkaus: Katso tätä tarkkaan: Monimuotoisuuden maailmassa on monet muodot esiintyä tuska ja se on levittäytynyt ovelasti lineaariselle aikajanalle. Egon hämäystä on se, että et näe kokonaisuutta. Jokaisen kärsimyskeho stimuloituu, mutta näyttää tapahtuvan eri aikaan. Joten kun toisella on hyvin asiat tämä tuntee paremmuutta suhteessa häneen jolla on jokin kärsimys tai pelon tunne. Nämä roolit vaihtevat paikkaa niin ovelasti, että luulet olevasi jotenkin parempi ihminen. Todellinen nöyryys lähtee siitä, että tajuat että olette yhtä. Et ole yhtään sen parempi ihminen kuin kukaan ikinä maan päällä kävellyt ihminen: Sinussa on Mozart, Hitler, Jeesus, Putin, ja Elvis. Sinä olet se, sinussa on piilevänä kaikki samat asiat. Jokainen on tehnyt "virheitä". Kun aukaiset luukut näet ne. Kuten sanoin tämä erillisyyden uni on levittäytynyt lineaariselle aikajanalle niin ovelasti, että näet vain vertailujen maailman. On niin helppo tuomita se toisessa, mikä on itsessäsi. Kun teet sovinnon omien varjojesi ja Valaistumisesi kanssa, olet vapaa Rakkaudessa. Rakkaus läpäisee kaiken, se ei jätä kiveäkään kääntämättä.
Minä: "Valaistuminen" ei ole siis yksisarvisella ratsastamista prinssin tai prinsessan kanssa ilta-aurinkoon kaiken ollessa aina täydellistä, vaan se on jokaisen hetken täydellistä kohtaamista sellaisenaan kuin se ilmenee? Siihen voi kuulua mikä tahansa tunne tai ajatus, kuvitelma tai minkälaisen ongelman kohtaaminen tahansa. Valaistuminen on täydellistä anteeksiantoa sille mitä ei TODELLISUUDESSA edes tapahtunut. Jos toisena hetkenä olet valaistunut ja toisen hetkenä et, se on vain kuvitelmaa jolle pitää antaa Rakkaudessa anteeksi.
Rakkaus: Hyvä. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että teet tämän kaiken itsessäsi, etkä vaadi toista ihmistä tekemään niinkuin teet itse. 100 % vastuunotto ITSESTÄ. Pohjimmiltaan ei ole kuin 1 ITSE.
Sitoudu Minuun. Minä en jätä sinua koskaan, koska muuta ei jää kuin se, että olemme yksi ja sama. Kaikki se erillisyyden näky mikä sinua siellä ajassa kohtaa, anna se minulle. Vastoinkäymisistäkin voi tulla sinulle "sielunruokaa". Alat oikein kahmia kohtaamista omien uskomustesi kanssa, koska tiedät että jokainen huoli ja murhe vie sinut lähemmäksi täydellistä mielenrauhaa. Nyt ei enää tarvitse juosta karkuun varjoaan, koska ne seuraavat sinua kuitenkin. Katso niitä Minun kanssani Rakkaudessa niin ne muuttuvat neutraaleiksi. Rakkaus on juuri tätä, täydellistä hyväksymistä asiat sellaisenaan kuin ne ilmenevät! Enää ei tavitse pakoilla. Olet Rakkauden mestari olemalla vain se joka todella OLET. Näin alat rentoutumaan ja luottamaan Minuun.
Minä: Kiitos että olet. Nyt oli niin syvää ja hyvää asiaa että on hyvä lopettaa tältä päivältä. Nyt on rauhallinen ja hyvä mieli. Kiitos että olet tässä ja nyt.
Rakkaus: Kiitos että olet tässä ja nyt. Olemme se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti