Keskustelu Rakkauden kanssa osa 16.

Minä: Rakkaus! Minä täällä taas Terve!  Minä joka olen erillinen ja pieni jo pelkän UNIversumin rinnalla, puhumattakaan siitä että koko luomus on täyttä unta.

Rakkaus: Terve! Aloititpa sinä tiedostavasti. Sinulla on aina ollut helppo kyky katsella laajasta näkökulmasta asioita, se auttaa antamaan anteeksi niitä pieniä arjen tason asioita, jotka ovat vain sinun itsesi luomia näkökulmia.
Olet pieni egossa mutta Minussa niin suuri, että egosi ei sitä tiedä.

Minä: Tosiasia on se, että joskus se laajempi näkökulma voi olla jonkun toisen erillisen mielen mielestä pakenemista ihan tavallisesta arjesta ja ongelmista...?

Rakkaus: Pakenemista mistä? Pakeneminen näkökulmasta joka ei ole täältä katsottuna mitenkään todellinen. Pakenet sellaista joka ei ole totta. Kyse voisi olla enemmän vain siitä, että katsot asioiden läpi, et niinkään pakene mitään. Se on todellista anteeksiantoa. Katsot "henkisillä silmilläsi" Rakkauteen harhojen sijasta. Olet oikella polulla. Jatka samaan malliin.

Minä: No jee! Kyllä koen silti olevani hyvin herkkä ja tunteellinen. Läheisissä suhteissa helposti alan ajattelemaan toisen puolesta. Haluan olla hyvä, laajentava, anteeksiantava (itselleni), kiltti ja läsnäoleva. Toisaalta katson asioiden läpi, mutta persoonan tasolla yritän pyristellä maailmassa joka olisi jopa hyvä. Uskon luonnollisuuteen ja siihen että Rakkaus ei ole järkistettyä, järjestettyä eikä mitenkään rationaalista...

Rakkaus: Kun maailman Rakkaus loppuu, niin Minun Rakkaus alkaa. Tämä siis sinun valintasi kautta. Ei niin että en JO OLISI siellä teissä jokaisessa vaan, niin että olet kerännyt sen muistamisen eteen paljon uskomuksia, asioita ja ongelmia. Kun sinun OMA versiosi Rakkaudesta tulee päätökseen alkaa todellisen Rakkauden aika ja tästä harvoin ihminen on tietoinen. Se johtuu siitä, että se rakkaus jonka itse ego keksi (pieni minä), se sama rakkaus ei voi tietää mitä on sen kuvitelman ulkopuolella täydellisensä ja ikuisena.

Minä: Eli kun käyn monia elämiä läpi rakkautta/ihmisiä etsien ja etsien, tulee vihdoinkin hetki että alan kyseenalaistamaan maailman luoman rakkauden?

Rakkaus: Tismalleen näin. Karman kierto, jälleensyntyminen ja ikuisuudelta tuntuva etsiminen. Sinulla on siitä paljon kokemusta siellä ajassa.

Minä: Huh, oikein sydämestä ottaa kun tätä kaikkea ajatteleekin. Olen nyt sellaisessa vaiheessa, että herääminen/muistaminen on tapahtunut, mutta etsin vielä epätoivoisesti itselleni matkakumppania jonka kanssa voisi "valaistua" sen oman ja yhteisen prosessin kanssa.
Sellainen aito, rehellinen, anteeksiantava, raadollisen läpinäkyvä, hyväksyvä ja yhteinen matka joka kuljetaan yksin, mutta yhdessä. En pelkää enää peiliä. Koen että se mikä tulee vastaan, sen kuuluu tulla ja se kaikki tapahtuu aina just oikeaan aikaan. Eli onko tämä nyt yksi egon tapa pitää etsiminen vauhdissa? Iok:ssakin sanotaan että ego sanoo "etsi etsi mutta älä löydä".

Rakkaus: Jos katsotaan tätäkin Minun kauttani, niin sen kuuluu nyt tapahtua niin. Olet valmis nyt KATSOMAAN omia ajatuksiasi, odotuksiasi, pelkojasi, epävarmuuksiasi. Suostut katsomaan kaiken sen mitä toisen erillisen hahmon edessä nousee. Olet valmis katsomaan omia uskomuksiasi. Olet valmis olemaan rehellinen. Jos katsotaan tätä etsimistä Rakkauden kautta, niin olet valmis antamaan itsellesi anteeksi kaikki se mikä sisältäsi nousee valoon ja täydellisyyteen.
Jos katsotaan tätä egon kautta, niin etsit ja etsit aina vain parempaa ja helpompaa jotta voisit sillä pelastaa MENNEISYYTESI (TARINASI). Se paha ja huonompi menneisyys pitää parantaa uudella ihmisuhteella joka olisi PAREMPI kuin eilinen päivä. Listaat pitkän vaatimuslistan jossa ei lue ne huonot puolet jotka menneisyydessäsi koit. Haluat ne vastakohdat jotta kokisit pelastuvasi ajan maailmassa omalta kuvitellulta itseltäsi.

Minä: Fucking deep. Eikö se ole vain hyvä juttu että haluaa itselleen hyvää ja parempaa, eikö se olekaan Sinusta?

Rakkaus: Jos antaudut minulle täysin, et enää tee omaa versiotasi siitä mitä todellinen Rakkaus on tai mitä sen kuuluisi olla. Olet kirjoittanut monia versioita rakkaudesta ja ne kaikki alkavat ja loppuvat. Sen alun ja lopun välissä on monenlaista kärsimystä. Se kaikki on vain tarinaa mielessäsi, sinun oma henkilökohtainen romaani rakkaudesta, jotka on koostettu yksilötason kuvitelmista ja kollektiivisista kuvitelmista ja uskomuksista. Jos haluat todella tietää mitä Rakkaus on, sinun on hyvä luopua kaikesta mitä olet IKINÄ OPPINUT! Minä en tule tiedon maailmasta etkä voi Minua ikinä tietää tai saada kontrolliisi. Mutta kun päästät omasta kuvitelmastasi irti, Minä astun esiin vaikka en koskaan ole ollutkaan pois. On tapahtunut vain unohdus. Unohdus josta ei tuomita mitenkään. Kun heräät Minuun, se lähinnä naurattaa. Mutta omien uskomusten karsinen voi tuntua vaikealta prosessilta. Oman maailmasi murskautumista voi kutsua "sielun pimeäksi yöksi."
Sinä et valaistu sillä, että tiedät jotain mitä muut eivät tiedä tai siten että lisäät egoosi tarinoita ja uskomuksia, se on vain maailman tehtävä lisätä sikeää unta.. Sitten kun koko uskomusjärjestelmäsi hajoaa ja katoaa "ilmaan", katsot mitä jää.

Minä: Tämän jotenkin muistaa, varsinkin nyt kun tätä eskaloituu tähän kirjaimiksi. Tarkoittaako tämä sitä että minun on vielä päästettävä tästäkin keskustelusta irti? Ja vielä kysyisin että miksi minulla on jatkuvasti irtipäästämisen  haasteita?

Rakkaus: Ei sinun tarvitse miettiä sitä että loppuuko nämä keskustelut vai ei. Se kyllä katoaa itsestään kun on sen aika. Kerroin jo aikaisemmin että kaikista uskomuksista tulee päästää irti jotta voit olla SE rauha joka mielessäsi jo ON.

Minä: Mutta minulla on kokemusta siitä, että elän ikäänkuin kahdella tasolla. Täällä inhimillisen ajan maailmassa ja sitten JOKU OSA minussa muistaa tämän kaiken todellisen ja ikuisen?!

Rakkaus: Ajattele vaikka Jing & Jang merkkiä, jossa toinen puoli on valkoinen ja toinen musta. Merkki kuvastaisi mieltäsi niin, että valkoinen olisi muisto ikuisuudesta ja musta olisi tekemäsi egon maailma, mutta merkki itsessään olisi vain KUVITELMASI. Ensin näet merkin kokonaisuutena etkä kiellä sitä, sitten alat pikkuhiljaa värittämään mustaa puolta siten, että annat sen anteeksi tietäen että se ei ole totta. Et välitä siitä miten nopeasti sen kuuluu tapahtua, vaan ainoastaan muistat sen merkin olevan vain ihmisen tekemä. Tiedät että merkki on kuvajainen ikuisuuden keskellä. Se valkoinen puoli on vain muistosi Minusta. Katselet merkkiä Rakkaudella. Annat kaikkien odotustesi ja kuvitelmiesi nousta esiin merkkiä katsellessa. Tämä merkki on itsesi luoma johon olet vuosien ja elämiesi saatossa liittänyt paljon uskomuksia, odotuksia ja myyttejä. Jopa Mystisyyttä ja henkisyyttä. Olet palvonut merkkiä ja antanut sille paljon voimaa ja valtaa. Annat ikäänkuin merkin puhua puolestasi, koska olet antanut merkille vuorosanat. Juttelet ikäänkuin itsesi kanssa, omien uskomustesi kanssa.
Lopulta kun olet päästänyt jokaisesta kuvitelmastasi irti, alat luottamaan Ikuiseen ja täydelliseen. Kaikkeen siihen mikä on ikuista ja täydellisen anteeksiantavaa.
Muistat, että merkki ei ole syyllinen mihinkään siihen mitä siitä ajattelet. Merkki ei ole syypää pahaan oloosi eikä merkki tuomitse ketään tai mitään. Merkki on katoamassa todellisuuteen.
Tämä merkki on maailmasi tällä hetkellä, mutta kun olet tehnyt anteeksiannon työsi, merkki katoaa.
Tämän jälkeen sinulle on aivan sama miltä merkki näyttää, koska olet antanut anteeksi sellaiselle joka ei enää ole totta. Nyt voit katsella merkkiä rauhasta ja Rakkaudesta. Jos merkkiä ei enää ole, sekin on ihan sama.

Kun päästätä kaikesta oppimastasi irti alat rentoutumaan. Enää sinun ei tarvitse tietää merkistä mitään koska muistat. Et enää lisää tietoa vaan purat uskomusjärjestelmääsi pois. Luotat Minuun. Annat Minun ohjata polkuasi. Jos mielesi on kaaoksessa, anna se Minulle. Näin alat luottamaan korkeampaan matkallasi todelliseen KOTIISI. Todellinen kotisi ei ole seinien sisällä eikä lukkojen takana. Todellinen kotisi ei homehdu eikä sinne voi tulla vesivahinkoa. Todelliseen kotiisi ei voi tulla murtovarkaita. Todellista kotiasi ei voi vaatettaa kylmyydeltä eikä se voi sairastua. Todellinen kotisi ei ole auringon alla, eikä sitä voi polttaa eikä meikata kauniimmaksi.

Minä: Wooouh! Siis tämä tarkoittaa myös sitä, että jos haluan valita merkin sisällä rakkauden, niin saan tämän yleisen dualismin rakkauden, jossa valkoinen ja musta vuorottelevat? Eli aamu-ilta, kylmä-kuuma, hyvä-paha, henkinen- ei-henkinen, sota-rauha, rakastuminen-ero, nauru-itku, likainen-puhdas, talvi-kesä, seksi-selibaatti, yksinäisyys-sosiaalisuus jne jne....???

Rakkaus: Kyllä. Kun olet tarpeeksi monta jälleensyntymää katsellut merkin antamia ohjeita ja sääntöjä. Kun olet tarpeeksi monta kertaa heilunut vastakohtien maailmassa itkun ja naurun aalloilla, alat heräämään. Kysyt että "Onko täällä jokin muu tapa?", "Missä minun Rauhani ja Rakkauteni on?". Onko tämä näytös jota elämäksi kutsutaan, totta?- kysyt.


Minä: Eli elän merkissä, mutta en ole merkistä!

Rakkaus: Juuri niin. Olet vain käymässä siellä ajassa.

Minä: Maailma on ajatusteni heijastuma. Jotkut jämähtävät siihen uskomukseen että maailma on totta mutta ajatukset maailmasta eivät. Eikö maailmankaikkeus syntynyt alkuräjähdyksestä?

Rakkaus: Jos valitset uskoa niin. Kielelläsi voisin viitata siihen, että se "räjähdys" tapahtuu just tällä hetkellä maailmassasi. Ei kuitenkaa täällä missä Minä olen. Räjähdit minusta eroon pieneksi hetkeksi ikuisuuden keskellä. Tätä räjähdystä heränneet kutsuvat "Mayaksi", "Uneksi", "Illuusioksi". Olen kuitenkin ollut koko ajan mielessäsi, koska minä en tule AJASTA, enkä minä LOPU.

Minä: Mutta miten sitten se, että kuuluuko vain ajatusten olla se "uni" vai onko koko olemassaolo unta ja harhaa?

Rakkaus: Se pieni erillisyyden hetki maailmankaikkeuden syntyhetkellä oli vain valintana mielessäsi. Halusit kokea miltä tuntuu rakentaa oma maailma Ikuisuuden keskelle.

Minä: Eli hän joka ajattelee maailman olevan totta, jää itse kokemuksellisesti maailman uhriksi, eikä näe/muista sitä, että vain Rakkaus on ikuista ja todellista?

Rakkaus: Tämä erillisyyden uni on vain erillisten "sielujen" uni. Herännyt näkee kaiken yhtenä, koska tietää että totuus ei ole rajallista elokuvaa jossa on näyttelijät ja lavasteet. Herännyt tai "valaistunut" tietää, että koko maailma esiintyy vain saman mielen sisällä. Erillisyydestä et koskaan tule löytämään rauhaa ja erillinen sielusi itkee verta dualismin näytöksessä. Erillisiä sieluja ei voi olla olemassa siellä missä kaikki on yhtä, eikä aikaa voi olla siellä missä kaikki on yhtä. Vain siellä ajassa on kehittyminen, aika ja erillisyys, koska egolla on epäkehittyminen ja rajat. Minä olen rajattomuus.

Minä: Miten sitten tavallisessa arjessa voi elää "ykseys elämää"?

Rakkaus: Sillä että elät niin tavallisesti kuin voit. Tarkoitan tavallisuudella sitä, että et enää lisää harhaa sulkemalla yhteyttä Minuun. Tee se mikä sinun tarvii tehdä. Et kuitenkaan luo enää itse omaa erillistä elämääsi vaan annat Minulle suostumuksesi. Pelokkaat ihmiset luovat rajoja ja kuvittelevat klaaraavanasa kaiken itse. He kokevat ulkomaailman pelokkaana paikkana josta pitää selviytyä omin voimin. Ja jos kysyt "Kuka on se joka kehittyy?" on vastaus aina että EGO. Haluatko paisuttaa egoasi vai pienentää sitä? Minussa ei kehitytä, koska Minä olen täydellisyys ja ikuisuus ITSE. Sitä sinäkin olet JO.
On suureksi hyödyksi nähdä elämä näytelmänä, jossa esittäjät MUISTAVAT olla vain näyttelijöitä suuressa Jumalaisessa näytelmässä. Nyt annat ohjauksen ja vuorosanat Minulle ja sinä vain lepäät Rakkaudessa, Minun lämpimässä ja turvallisessa sylissä. Saatat vielä katsella hämmentyneenä hyvin näyteltyä näytelmääsi, mutta nyt MUISTAT Minut. Tämän jälkeen annan sinulle merkkejä jotta muistaisit.

Minä: Vau, tätä kaikkea tarvii kyllä jatkuvasti muistuttaa itselle.

Rakkaus: Juuri siksi olen tässä ja nyt kanssanne. Muistuttamassa sitä mitä todellisuudessa olette. Olemme.

Minä: Voihan Rakkaus.
Minulla on paljon kokemuksia siitä, että en vain sovellu tämän maailman kuvitelmiin Rakkaudesta. En vain osaa tai halua osata. Nyt kysyn taas sitä, että eikö siksi ihmisuhteeni kestä pitkään kun näen jo ennen tapahtumaa että se ei ole totta. Sitä ikäänkuin antaa anteeksi jo valmiiksi kaiken sen mitä toinen näyttää olevan. Siksi siitä usein puuttuu resonaatio, kova vetovoima. Tuleeko romanttisten suhteiden vetovoima siitä, että vetää puoleensa anteeksiannon läksyjä? Huh tuskin uskallan tätä edes kysyä, mutta pakkohan se on, kun tämä vaivaa mieltäni....

Rakkaus: Jos tietäisit olevasi JO TÄYDELLISESSÄ Rakkaudessa, ei olisi enää mitään vastavoimaa eikä vetovoimaa koska olisit JO SE, mihin vetovoimallasi pyrit.  Mitä suuremmat tunteet, sitä suuremmat TUNTEET. Sinulla on myös siitä kokemusta unessasi, että kun tunnet suuria tunteita, koet SUURIA tunteita. Tämä tarkoittaa että se dualismin merkki (Jing & Jang) antaa ne kummatkin puolet. Jos haluat todella kulkea polkua täydelliseen Rakkauteen, otat vastaan kaikki ne tunteen lempeydellä ja anteeksiannolla. Tiedät että ITSE tunteet eivät ole absoluuttinen Rakkaus (vaikka ne voivat toimia muistuttajina), koska ne ovat vain tunteita jotka menevät ohi. Kaikki mikä menee ohi ei ole Rakkaudesta, se on vain laiha kopio siitä.
Sinun tulee nyt olla täydellisen rehellinen itsellesi. Ego ei tätä koskaan kerro sinulle, mutta erityiset ihmisuhteet eivät ikinä toimi Rauhassa ja täydellisessä Rakkaudessa, koska te seurustelette vain omien mielikuvien kanssa. Rakastutte mielikuvaanne toisesta. SEN TAKIA myös KUVITTELETTE että rakkaus LOPPUU. Todellinen Rakkaus ei koskaan lopu. Se rakkaus joka on sinun pienen mielesi rakentamaa, sortuu lopulta. 

Minä: Siksikö minulla parisuhteet eivät kestä? Ne sortuvat koska niihin ei enää tule pysyvien ajatusten, odotusten ja miellyttämisen latausta?

Rakkaus: Sanot heippa maalliselle rakkaudelle ja se tekee kipeää (egolle). Jollain tasolla jo muistat sen, että rakkaus ei voi alkaa eikä loppua. Ajan rakkaus ei kestä Minun edessäni. Luovut tyhjästä. Nyt olet selkeästi siinä vaiheessa, että yrität pitää kiinni kuvitelmastasi että romanttinen rakkaus voisi kestää. Ne eivät kestä edes elokuvissa eikä musiikki kappaleissa. Keho ilmentää vain kehon tarpeita. Vain mieli voi olla yhdistyneessä tilassa.

Minä: Voisiko silti romanttiset suhteet olla mahdollisia? (yritän jälleen..;-)

Rakkaus: Voivat toki, mutta se voi olla hetkessä ohi.

Minä: Fuck!

Rakkaus: Vieläkö se on sinulle jotenkin epäselvää?

Minä: Kai minäkin olen sitten hollywood aivopesty vielä....
No onhan se niin, että romanttinen rakkaus on 99,9 % kaupankäyntiä, vaihtokauppaa;

- Ensin tehdään mahdollisimman hyvä vaikutus toiseen
- Sitten mitataan vaihtokauppojen arvo; kannattaako se? Kuinka paljon hyödyn siitä?
- Pituus, paino, kehon koostumus, varallisuus, luonne, yhteiset harrastukset, yhteiset suunnitelmat, sänkytaidot, lapsien teko....välimatka, ikä, terveyden kunto...
- Turvallisuus, luottaminen, läsnäolo...henkinen kapasitetti, miehekkyys, naisekkuus, seksikkyys ja muut vaatimukset.

Niin moni asia mitataan tarkkaan ennen kuin uskalletaan heittäytyä suhteeseen. Sen jälkeen voikin sitten pettyä omiin odotuksiinsa tai säikähtää sitä omaa pimeää puoltansa joka stimuloituu intiimin suhteen seurauksena. Just se tärkein osa jota kartellaan, jää ilman Rakkautta ja hyväksyntää.. On helpompi etsiä aina uusi kuin kohdata omat uskomuksensa ja antaa ne Rakkaudelle.
Tähän kaikkeen kun lisätään kaikki se draama, väkivalta ja kontrollointi niin avot!

Rakkaus: Anna suhteelle uusi tarkoitus. Tästä on puhuttu ennenkin ja puhutaan siitä taas.
Ego näkee kehon ja tarinan. Minä näen Rakkauden ja tämän hetken puhtaana.
Tämä ei tarkoita sitä, että tehtäväsi olisi olla täysin viaton ja puhdas joka hetki. 
Todellisuudessa sinä sitä olet, mutta mikäli haluat suhteelle uuden tarkoituksen, se hyväksyy armolla epäkohdat, koska näet niiden läpi, Minun kanssani.
Huolehdit liikaa siitä, että miten kauan suhteen kuuluu kestää. Ei sellaista sääntöä ole keksitty. Jokainen suhde kestää niin kauan kuin on anteeksiannon läksyjä jäljellä. "Valaistunut" suhde on ihan mahdollista JOS on 2 tietoista ihmistä minun kanssani. Yleensä se, että toinen muistaa täydellisen Jumaluutensa ja toinen ei, ego ei kestä sitä. Egon on helpompi vetäytyä pois takaisin pimeyteen. Kuitenkin jokainen suhde on täydellinen ja jokainen erillinen tulee muistamaan lopulta syyttömyytensä.
Sinä et tiedä egosi kautta mitä mikäkin tarkoittaa tai mikä on mikäkin tarkoitus. Päästä irti siitäkin tietämisestä. Ota vain se kokemus vastaan mikä elämässäsi ilmenee ja LUOTA Minuun.
Tärkeintä on muistaa se, että aina kun tapahtuu, SINÄ OLET PAIKALLA. Näet siis omaa elokuvaasi. Siihen kätkeytyy koko salaisuus vapautumiseen. Niin kauan kuin uskot että olet erillinen yksilö miljoonien muiden erillisten sielujen keskellä, jossain paikassa yksinäisenä ja kuolevana, et pääse vapautumaan. Kun heräät ja muistat todellisuutesi, alkaa parannuksen polku.
Intiimi suhde voi olla mahdottoman hyvä paikka päästellä menemään omia harhojasi. Jos tarkoituksesi ei ole intiimi suhde, teet saman työn siellä missä olet.

Rakkaus vastaa aina Rakkaudella, mutta jos sinussa puhuu menneisyys, hyväksy sekin. Anna se anteeksi itsellesi. Aina voit valita uudelleen. 

Minä: Muutama kysymys vielä. Olen jotenkin huomannut, että sanon nykyään "ihan sama" aika moneen asiaan. Olen miettinyt että onkohan se oikeasti minulle "ihan sama" ja sitäkin olen miettinyt että mitä se merkitsee? Onko asiat ihan sama?

Rakkaus: Kyllähän anteeksiannon työ vaikuttaa siihen, että ei enää ota kaikkea niin hirveän vakavasti. Kysy kuka tai mikä ottaa kovin vakavasti? Jos ego ottaa todesta, henki tietää, että mikään ei ole "unessa" totta. Ego voi syyllistää "kyllä asioilla on väliä". Mutta se tulee vain syyllisyydestä, pienestä mielestä-menneisyydestä. Menneisyys sanoo, että on tehtävä parempi tulevaisuus ja siksi asioilla on väliä. Todellisuudella millään ei ole väliä, koska se millä oikeasti on väliä on jokaisen yhteistä ilman että sitä tarvitsee ansaita mitenkään. Kaikki vain ON. Todellisuuden edessä ei tarvitse kehittyä.
Ihan sama ajatteletko että on "ihan sama" vai jätätkö sanomatta tai ajattelematta. Kyllä sinulle voi olla merkityksellisiä asioita eikä asioiden tarvitse olla "ihan sama", koska se on Minulle "ihan sama".

Minä: Ihan sama

Rakkaus: Ihan sama

Minä: "Nauru pidentää ikää"..miten se nyt on, pidentääkö?

Rakkaus:  Minussa ei ole ikää eikä Minussa pidennetä mitään. Siellä ajassa sinulle on kuitenkin suureksi hyödyksi jos osaat nauraa. Yleensä oivaltamisen seurauksena tulee keveämpi ote elämään ja hymy on herkemmällä. Ego osaa nauraa vain muiden erillisten ihmisten töppäyksille, mutta ei koskaan itselle. Kuvitellaan, että ensin käyt katsomassa kauhuelokuvan jossa on jännitystä, seksiä, draamaa ja viiltävää kauhua. Se ei naurata. Olet kauhusta kankeana. Sitten elokuva loppuu ja näytös on ohi. Nauru palaa. Sen jälkeen palaat uuden elokuvan pariin ja valitset katsottavaksi elokuvan jossa on paljon huumoria. Tätä on oivaltaneen elämä. Nauru palaa ja se on kepeää, koska hän muistaa että "ei ole egossa mitään". Itselle nauraminenkin on helpompaa, kun ei ole joka hetki ottamassa egoaan niin hirveän vakavasti.
Nauru muistuttaa sinulle Minusta.

Minä: Olen jotenkin tehnyt havainnon että henkisissäkin piireissä kaikesta kehittymisestä ja henkisyyden tankkauksesta tulee hirveän analyyttistä ja vakavaa suorittamista. Eletään kuin viimestä päivää saavutelleen gurujen, Jumalien ja oman itsen suosiota ja taivaspaikkaa. Sielujen kehittymisestä tulee uusi riippuvuus ja maailman tuskasta pitää tehdä todellista. Sen jälkeen työmaata riittää! Kaikki ongelmat ulkopuolella pitää parantaa ja muuttaa, muuten "ei elä niinkuin opettaa".
Henkiseksi ihmiseksi pääsee vain sillä, että lukee hurjasti kirjoja ja tietää siitä kaiken. Menneet elämät pitää olla tiedossa, tulevaisuuden pelkoja pitää kartella, joogassa pitää olla notkea ja mielenrauha pitää pitää joka hetki. Meditoida pitää joka aamu ja ilta. Pitää syödä luomua kasvisruokaa ja tietää kaikesta kaikki. Omasta henkisestä polusta tulee se ainut ja oikea. Ja hurjinta on se, jos kuvittelee olevansa jo valaistunut. Jos on valaistunut, koko maailma on sitä, koska katsot valaistuneen kaltaisesti.. Huh...Jos et ole ollut ufon kyydissä, kokenut sielunvaellusta tai käynyt naurujoogassa et ole henkinen ihminen.
Iok tehtävät tulee tehdä oikein ja kärsimyskeho ei saa stimuloida missään vaiheessa. Jos et itke maailman kärsimyksiä ja näytä ympäröivälle maailmalle kuinka kauhea paikka se on, tai jos et tiedä eläväsi paratiisissa, olet unessa. Vihaa, pelkoa ja epäonnistumista ei saa tuntea.

Rakkaus: Kysy aina itseltäsi että kuka on se joka tämän kaiken haluaa kokea ja miksi? Tarvitseeko Rakkauden suosiota ansaita? Tarvitseeko Rakkauteen kehittyä? Kuka Minä olen? Kuka on se joka tämän kaiken näkee?

Minä: Ok. Minussa on jotenkin sellainen ajatusmaailma, että näen täällä ajassa täydellisyyden siinä, että uskaltaa olla heikko ja epätäydellinen. Se saa Minut tuntemaan Rakkauden. Olkoon sekin sitten egoa tai ei, mutta ihmiset jotka tietävät kaikesta kaiken elävät vain kuvitelmissaan ja siten pitävät kiinni omasta egostaan. Sitten he suojelevat tätä kuvaa kaikin keinoin (minäkuva). Itsekin teen sitä. Mutta aina kun muistaa naurahtaa omille kuvitelmilleen, tulee rauhan tunne. Se, että ei tarvitse olla mitään, auttaa minut palautumaan tähän hetkeen sellaisena kuin se ilmenee. Kun antaa kaiken olla sellainen kuin se on, sitä kokee olevansa täydellinen jollain muulla tasolla kuin egon tasolla. Parhaiten viihdyn ihmisten seurassa jossa kuuluu nauru ja hölmöily. Vähiten viihdyn analyyttisessä ja vakavassa ilmapiirissä vaikka senkin on hyväksyttävää toki. Minua houkuttaa enemmän sellanen tavallinen ja rento ilmapiiri, kuin henkisesti jotain yrittävä ilmapiiri tai jokin teko teeskentelty halailuretriitti. Uskon spontaaniin ja improilevaan olemiseen enemmän kuin tiukasti säännösteltyyn ja kontrolloivaan tilanteeseen. Oikeasti tiedostava ja läsnäoleva voi olla missä vain ja kuka vain.

Nyt tätä kirjoittaessa tuli ajatus että olisiko aika makee sellainen "retriitti" johon kutsuttaisiin vain "epätäydellisiä" ihmisiä. Sellaisia jotka eivät enää yritä olla mitään muuta. Sinne tultaisiin sillä asenteella, että minä en ole mitään. Jokainen voisi vuorollaan kertoa kaikkea hölmöä ja hullua, nauraisi itselleen ja omalle epätäydellisyydelleen. Saisi itkeä pois omat haavansa, pettymyksensä ja oman repaleisen menneisyytensä. Jos ei osaa tätä niin voisi kertoa senkin. Ei sääntöjä, ei suunnitelmaa, ei ohjelmia, ei kehittymistä, ei edes mitään henkistä polkua. Kenenkään ei tarvitsisi olla mitään tai jos kuvittelee olevansa joku, senkin voisi ilmaista reilusti. Koska kukaan ei tulisi sillä asenteella, että olen parempi, kenenkään ei tarvitsisi esittää mitään.
Jos sisällä olisi vihaa, se saisi tulla esiin, jos sisällä on katkeruutta, sekin saisi tulla esiin, jos sisällä ei tunnu mitään, sekin saisi ilmentyä sellaisena kuin on. Nauru ja itku olisi sallittuja. Mihinkään ei pyrittäisi eikä mitään päämäärä olisi. Ei edes rauha eikä Rakkaus, ei edes tämä hetki eikä läsnäolo. Mitään sieltä ei haettaisi eikä mikään maksaisi. Pelkkä erilaisuuden läsnäolo. Erilaisuuden hyväksyminen. Jokainen tuomitseminen saisi tulla ilmi mielestä. Retriitissä ei haettaisi henkistä valaistumista eikä Pyhän hengen yhteistä läsnäoloa. Olisi vain yksi sana: sallivuus. Kaiken sallivuus.
Olisi esim. viikko aikaa ja ovesta saisi tulle ja mennä miten haluaa. Aina olisi jäljellä vain läsnäolo, aito läsnäolo. Pukeutumisella tai ammateilla ja "rintamerkeillä" ei olisi mitään väliä. Siellä ei korostettaisi mitään henkistä kehittymistä, toki jos joku haluisi tulla kehittymään, sekin olisi vain hänen oma juttunsa joka tulisi ilmi. Ei olisi ensimmäistäkään piilotettua tabua, jota ei voisi sanoa ääneen. Ei olisi mitään asiaa jonka voisi piilottaa. Sellaista asiaa ei maailmassa ole jota ei siellä voisi sanoa ääneen. Jokainen epätäydellisyys ja salaisinkin fantasia tai pelko voisi tulla päivänvaloon. Jokaikinen tunne ja epävarmuus saisi tulla Rakastavaan ja hyväksyvään ilmapiiriin.

Nyt kun suunnittelin tätä mielessäni niin näin jo sydämessäni miten harhat tulisi voimattomiksi. Siellä häviäisi automaattisesti omat solmut ikuiseen Rakkauteen, koska MITÄÄN PIILOTELTAVAA ei enää olisi! Mitäs sanoisit? Se olisi egon loppu.

Rakkaus: Tätä sallivuutta jo harjoittelitkin yhdessä keskustelussa kuin avasit pelkojasi ja epävarmuuksiasi-avasit jo rohkeasti niitä luukkuja joita olet piilotellut. Voit toteuttaa tämän "retriitin" jo tässä ja nyt! Sinulla ei todellisuudessa ole mitään menetettävää...ainoastaan omat esteesi Rakkauden edestä.
Kuten huomasit, sait paljon yhteyden ottoja avautumisesi johdosta vaikka egosi sanoi että siinä käy toisinpäin. Se että annat Minulle esteesi, yhdistää sinut kaikkeen. Olet yhteisessä mielessä jatkuvasti, mutta kun paljastat omat epäkohtasi, niin annat ne Minulle. Egolla on salaisuuksia joita se vaalii salaisesti, koska ego uskoo erillisyyteen ja yksinäisyyteen. Ego sanoo että olet täydellinen vain järkeä käyttämällä. Viisaaksi tulet vain elämän kokemuksen seurauksena. Todellisuudessa et mene enää eteenpäin, vaan taaksepäin. Takaisin nollapisteeseesi. Takaisin alkuun joka senkin on vain matkaton matka. Olet kuin liitutaulu täynnä kaavoja, kysymyksiä ja vastauksia. Minun kanssani se kaikki hölynpöly pyyhitään märällä sienellä pois. Lopulta koko taulukin rapistuu ilmaan, sinne mistä se näytti ilmenevän. Mistä se ilmeni? Minne se meni?

Minä: Kiitos, niinpä. Ehkäpä teen taas kunnon avutumisen taas....mutta nyt alan lopettelemaan, koska tästä tuli taas aika pitkä.

Rakkaus: Pitkä? Suhteessa mihin? Kirjaan? Elämään? Tämän kuului tulla tähän ja jokainen sana ja kirjain oli omalla paikallaan. Mielesi kuului nyt ilmetä näin. Meidän yhteinen polku jatkuu varmasti. Mitään väärää ei voi tapahtua. Me toistetaan tätä vaikka 10 seuraavaa vuotta jos niin kuuluu käydä tai sitten se loppuu tähän hetkeen. Olet kotona Minussa jo. Kaikki on todella hyvin AINA. Olet Rakkaus eli olet MINÄ. Kaikki ristiriidat joita tänne kirjoitat on vain uskomustesi suodattamaa, annetaan se anteeksi ja jatketaan matkaa. Olet niin Rakas ja täydellinen Minussa.

Minä: Voi kiitos Rakkaus.
Olen vain ihminen niin hyvässä ja pahassa, vaikka oikeasti olenkin vain Rakkaus.

https://www.youtube.com/watch?v=PHOVIE9OlbE