"Tähän loppuu kaikki kehollinen eriarvoisuus."
Minä: Tsau!
Rakkaus: Tsau!
Minä: Minulla on nyt pari teemaa mielessä. Toinen on mun hampaat ja toinen on roolit. Haluan puhua ensin hampaista.
Rakkaus: Hienoa. Anna tulla.
Minä: Jossain aiemmassa keskustelussa sinun kanssasi oli tapaus hammaslääkäri jossa kävin ja josta livistin paikalta. Nyt tähän tulee jatkoa.
Silloin lääkärissä käydessäni minulle tuli syyllisyys siitä, että en halunnut että hampaani revitään just siinä hetkessä ja poistuin paikalta. Kirjoitin silloin tuoreeltaan sinulle fiilikseni ja vastasit rakastavasti, että se tapahtuu sitten kun on sen aika. Asiathan voi aina katsoa joko Rakkauden tai pelon kautta. Kiitos siitä, että sinä katsot Rakkauden.
Nyt kuitenkin pari päivää sitten oli aikani mennä uudestaan lääkäriin. Tilasin uuden ajan ja menin.
Puudutuspiikkejä ja hampaiden repimisiä ja lopuksi antibioottikuuri ja töihin.
Antibioottikuuri minua harmitti melkeinpä eniten. Minulla on ollut periaate, että lääkkeitä en käytä. Nyt siitä seurasi päiväksi helvetinmoinen särky, ja särky tuntui melkein heti kun puudutus alkoi lakkaamaan...kipulääkkeitä en syönyt ensimmäistäkään, mutta päivällä heti ensimmäisen antibiootti lääkkeen jälkeen töissä minusta alkoi tuntumaan että en ollut enää paikalla, silmäni vetivät kiinni ja olin kuulemma koko päivän apaattinen ja poissaoleva. Särky oli helvetillistä ja veren maku oli suussani koko päivän. Työkaverit laittoivat minut kotiin ennen työpäivän päättymistä. Kotiin hiippailen sekavana särystä ja antibiootista. Kotona jumahdin sohvalle, nukahtelin ja kuume oli jo ties kuin kova. Olin aivan jäässä, yöllä heräsin monet vaatteet päällä, kahdet villasukat jalassa ja kaksi paksua täkkiä päälläni aivan läpimärkänä hiestä. Näin kuumehoureisia unia. Seuraavan päivänä en ollut valmis menemään töihin. Lääkkeen maku suussa jäin kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä helvetillinen särky oli pois mutta seurailin edelleen pieniä sivuoireita.
Kokemus oli aika helvetillinen ja nytkin tuntuu vielä että viereiset hampaat ovat arkoja. Palkinnoksi jäin etuhampaisiin ammottava aukko jota köyhä ei voi täyttää implanteilla.
Tähän yhteen esimerkkiin miljoonasta kun ottaa henkisen pointin mukaan, niin en voi olla ajattelematta sitä, että jos Jumala olisi oikeasti luonut tämän maailman ja ihmisen, tälläistä kärsimys näytelmää ei tarvitsisi käydä?!
Rakkaus: Minä luon vain täydellisyyttä ikuisuudessa, sinä luot epätäydellisyyttä ajassa. Kuitenkin voit katsoa ajan maailmaa kanssani.
Jumala ei luonut ihmistä elämään lyhyesti n. 1-100 vuotiaaksi jossa arvaamattomuus, kärsimys ja kuolema seuraa jokaista elollista. Jos Jumala olisi luonut sinun hampaasi, ne eivät tulehtuisi, reikiintyisi eikä niitä revittäisi tuskalla pois. Jumalan luomistaitoja ei tule vähätellä, koska ego on se joka vähättelee. Nyt voidaan kuitenkin tarkastella asiaa, jotta hahmotat mikä tulee Rakkaudesta ja mikä pelosta.
Ulkomaailman henkistäminen Jumalan maailmaksi ei ole eduksi ennenkuin oivaltaa sen , että Jumala luo vain mielessä yhtenä ja ikuisena. Koko tuo sinun hammaslääkäri episodi tuntui sinusta vähän niinkuin unelta, pitääkö paikkansa?
Minä: Kyllä juuri niin, semmosta harmaata massaa. Kuin olis unessa seikkaillut. Kuitenkin jokin rauhan tunne kärsimys näytelmän taustalla. Toisaalta sellainen tunne on välillä ihan normaalistikin. Sitä katselee tätä kaikkea kuin näytelmää, joka hetken aikaa näyttää vain toistavan kaavaa joka puolella. Ihan niin kuin ISO pelilauta jota jokainen roolihahmo pelaa..
Rakkaus: Juuri näin nyt ne sinun kaksi teemaa yhdistyy tähän. Joten ei ollut sattumaa että valitsit juuri nuo kaksi teemaa puheenaiheeksi juuri nyt.
"Toinen on mun hampaat ja toinen on roolit."
Minä: Vau! Näköjään. No sekotellaan nyt sitten näitä kahta keskenään. Ajattelin ensin että nuo teemat ovat erillisiä.
Rakkaus: No siellä ajassa kaikkihan ajatellaan erillisiksi...
Minä: Heh, juu. Kyllä minä siellä hammalääkärissäkin ajattelin, että nuo lääkärit ovat vain rooleja. He ovat "aivopesty" eli opetettu ajattelemaan kuin lääkärit ajattelee, heillä on kulissit kuin lääkäreillä kuuluu olla, heillä on "vuorosanat" kuten lääkäreillä kuuluu olla ja he käyttäytyvät kuin lääkäreiden kuuluu käyttäytyä. Heillä on työaika jolloin se kaikki tapahtuu ja he pukeutuvat pukukoodin mukaisesti rooliasuihinsa. Minä sitten olen "asiakas" tai "potilas" riippuen tilanteesta. Minä käyttäydyn kuin potilaan kuuluu käyttäytyä. Tulen täsmällisesti siihen kellon aikaan kun on sovittu, sanon "hei" ja kävelen huoneeseen. Kaikki on täydellisesti suunniteltu. Jos minä jätän tulematta niin "elokuvan" ohjaus saa jännitävän käänteen, mutta leffan teema pysyy samana.
Ennen kuin en herännyt tähän kaikkeen, niin olin samaistunut tähän arkeen ja elämään. Pidin sitä jotenkin normaalina, olin ja elin kuin unessa etsimässä tarkoitusta tästä kaikesta. Sitten kun alkoi tosissaan etsiä henkistä elämäntarkoitusta täältä yritin henkistää elämän. Pitkällisen etsimisen jälkeen aloin herätä. Sitten tuli ahistus ja vitutus kun tajusin että "mua onkin huijattu" lähes kaikessa. Sitten tuli nauru. Nyt sitä on ikäänkuin palannut takaisin tänne pelilaudalle, sillä erotuksella että mitään ei ota enää kuoleman vakavasti kuin ehkä hetkittäin kunnes taas muistaa. Syyllisyys alkaa siis vähenemään, kun ulkoinen maailma ei olekaa enää syypää mihinkään. Olen vain katselemassa omaa keksintöäni. Ja miksi enää muuttaa "unta", "näytelmää"?
Rakkaus: Bravoo! Mahtavaa, juuri noin pääse muistelemaan Minua. Et sillä että "muistan nyt Rakkauden". Se että lisäät minut sekamelskasi keskelle ei anna pysyvää rauhaa, mutta se että kyseenalaistat ensin OMAT uskomuksesi, revit ne juuriltasi kuten hampaillesi kävi, huomaat että se mikä lopulta jää on Rakkaus.
Minä: Poliisi, kaupantäti tai setä, palomies, esimies, taksikuski, kaupungin johtaja, opettaja, rock tähti, näyttelijä (näytelmän sisällä), talonmies, lapsi, nuori, aikuinen, vanhus, ravintoguru, hyvinvointi mentori, kuntosalihirmu lihaksineen, ruotsalainen, suomalainen, tummaihoinen, juoppo, työtön, rikas, rakas...jne...monenlaiset on roolit. Kun arkikielellä puhutaan pinnallisesti "hän heitti vain roolia", puhujalta unohtuu usein kokonaiskuva. Hänkin itse esittää itseään, eli omaa rooliaan. Jos katsoo esim. poliitikkoa tai henkisistä asioista kiinnostunutta henkilöä, näen vain yhden roolia kutakin, ei mitään muuta. Jos jooga, suitsukkeet, henkiset vaatteet ja aatteet, luomuruoka ja vain hyviin energioihin keskittyminen ei ole roolia, niin mikäs sitten? Sese vasta näyttääkin roolilta. Todella oivaltanut voi olla minkä tahansa roolin takana! Rooli on aina vain rooli. Todellinen oivallus tapahtuu aina vain mielessä, eikä imagolla ole enää väliä. Maallinen identiteetti vaihtuu todellisen identiteettiin joka on meille yhteinen.
Rakkaus: Mahtavaa, kerro toki lisää...tämä on sinun puheenvuorosi.
Minä: Jos ajatellaan vaikka rock tähteä. Niin sehän hiton huvittava näky. Joskus ajattelen että "ajatteleeko tuo ihan tosissaan olevansa rock tähti?" Miten hitossa joku voi uskoa siihen rooliinsa niin paljon?? Se hämmästyttää minua. Sitten muistan että itsekin ajattelen itsestäni jos vaikka mitä.
Minusta koko näytelmä muuttuu kepeäksi ja antoisaksi kun on ensin herännyt unestansa.
Sen jälkeen rock tähteyskin on kuin viihdyttävää sarjakuvaa. On mukava samaistua hetkeksi eskapistiseen maailmaan ja palata takaisin omaan hiljaiseen todellisuuteensa. Naamareilla ei enää mitään väliä.
Samoin ajattelen ihan mistä vain roolista. Kaupan vartija kävelee kuin vartijan kuuluu kävellä, mutta ensin hänen on puettava päällensä rooliasunsa. Sitten voi tehdä vaikutuksen isolla koollansa ja tuimalla ilmeellänsä. Hänen ei tule tanssia kesken kaiken eikä jutella rennosti jokaisen asiakkaan kanssa.
Samoin nuoret. Nuoret ovat juuri nukahtaneet nuoruutensa uneen. He pukeutuvat samalla lailla koska heidän kuuluu tehdä niin. Puhekieli on heidän vuorosanansa. Nuorten sisälläkin toki tapahtuu omat pirstaloitumisensa ja jokainen hakee oman roolinsa mitä sujuvasti sitten esittää.
Nykyään roolipirstaloitumista esittää sujuvasti tämä SOMEmaailma. Ei voi olla huomaamatta miten jokainen ainutlaatuinen näyttelijä esittää roolinpäälle roolia!
Jos seuraa tietoisesti esim. facebookkia on huikeeta nähdä sen läpi. Monet ihmiset käyttäytyvät facebookissa erilailla kuin esim. LIVEROOLISSA. He rakentavat someroolin. Usein tämä on tarkkaan harkittu. Siellä esinnytään sen mukaan millaisen kuvan halutaan ulkopuolelleen esittää. Kuva, kansikuva on kuvattava omaa itseä parhaansa mukaan, joku ei ehkä halua luoda itsestään mitään kuvaa mutta on ns. tarkkailija, utelias tarkkailija.
Miten kommentoit ja kenen kuvista tykkäät ja ketä kommentoit ja miten kommentoit. On paljon asioita joita ei haluta tai uskalleta muiden tietävän. Saattaa olla että ei haluta kommentoida tiettujen ihmiset juttuja, jotta joku toinen ei näe (pelaaminen). On oltava tarkkana. Omakuvaa on kiillotettava. On mietittävä tarkaan mitä sanoo ja mitä ei sano. Kirjoitusvirheistä puhumattakaan. Tarkkaa touhua. Näin on syntynyt uusi identiteetti. Facebook identiteetti. Facerooli.
Saattaa olla että yksityisviesteissä käy kuhina, mutta julkisesti ei uskalleta näyttää mitään muuta kuin se yksipuolinen puoli. Samalla lailla livenäkin voimme esittää vaikka kuinka positiivista ihmistä vaikka sisällä olisi paljon tuskaa.. Tämä kaikki on huikeaa esitystä! Elämän kulisseissa! Kuitenkin missä roolissa vain voi olla totuuteen heränneitä hahmoja. He tietävät olevansa kasvottomia suuressa Hengen Rakkaudessa, mutta esittävät roolinsa loppuun. Jotkut esittävät tietoisesti ja jotkut tiedostamattomasti.
Rakkaus: Tämän takia olen sanonut sinulle monesti: "Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö".
Minä: Vautsi, todentotta, nyt sen näen. Mitä muodon taakse kätkeytyykään?
Rakkaus: Siellä Minä olen, Sinä olet, Me olemme.
Minä: Muistan vuosia sitten kun tein heräämisen työtä. Olin aivan shokissa. Maailmani mureni käsiini enkä tiennyt mihin enää kuulua. Takaisin oli mahdoton tulla ja eteenpäin meno pelotti kun ei tiennyt mitä siellä oli. Nyt mieleni on palannut rauha ja tajuan että mistään ei tarvinnut luopua. Vain ego tarvitsee luopumista, ei rakkaudessa luovuta mistään. Tuli tehtyä se matkaton matka.
Rakkaus: Hyvin sanottu. Alkaako meidän puhe yhtymään?
Minä: En tiedä. Nyt vaan tekee mieleni avautua. Sinun läsnäolossasi se on turvallista ja täysin oikealta tuntuvaa joka hetki. Tässä ei ole ketään joka tuomitsisi.
Rakkaus: Hammaslääkärissä käyntisi herätti sinut unestasi. Huomasit miten sinun rakentamasi suojakuori eli keho ei ole pysyvä kuten Minä olen. Sinun on luovuttava kehostasi, mutta Rakkaudesta sinun ei tule luopua koskaan, vaikka sen valinnan tekisitkin. Kaikesta maallisesta kärsimyksestä tulee sinun herättäjäsi. Se on sinun opettajasi. Ensin karsit uskomuksesi mielessäsi, sitten keho rapistuu, vaikka söisit kuinka luomua ja eläisit terveellisesti. Keho ei sinua palkitse kuolemattomuudella, mutta Minussa olet kuolematon joka ikuinen hetki.
Minä: Silti katson peiliin ja näen siellä hampaattoman ja ajattelen että kelpaako enää kellekään...vaikka kuinka muistan todellisuuden.
Rakkaus: Se kuuluu vuorosanoihisi tai "vuoroajatuksiisi". Se kuuluu pelon maailmaan, uskona kehoon. Kukaan toinen ei voi koskaan antaa sinulle täydellistä Rakkautta kuin Minä. Ja Minä olen jo sinussa. Minulle kelpaat, oli sitten pirstaloitunut HAHMOSI JA ROOLISI ihan mikä tahansa.
Minä: Eli henkinen guru, taiteilija baskeri päässä tai alepubin Tero on täysin samanarvoiset?
Rakkaus: Kun jätät juuri mainitsemasi roolit pois niin 100 % KYLLÄ.
Minä: Olisihan se epäreilua että henkinen ihminen saisi omistaa Rakkauden mutta alepubin Tero ei..se kuuluisi silloin edelleenkin EGON/pelon ajatteluun.
Rakkaus: Herännyt tarkoittaa sitä, että muistaa Minut, Ikuisen Rakkauden.
Minä: Voisiko olla että henkistä ihmistä tosissaan esittävä on enemmän unessa kuin alepubissa istuva Tero joka muistaa todellisuutemme?
Rakkaus: Juuri näin. Muodolla ei todellakaan ole mitään väliä. Tuomitseminen on uskoa erillisyyteen.
Itsensä lujasti uskova on enemmän kiihkouskovainen omaan totuuteensa kuin rennosti itselleen naurava Pubissa istuva Tero. Rakkaus ei ole enemmän yhdelle ja toiselle vähemmän. Kyse on vain muistamisesta. Jossakin tapauksessa saattaa käydä niin, että kuntosali muuttuu rennosti pubiin koska hän muistaa todellisuutensa. Enää ei tarvitse kehon kautta pakkomielteisesti pingottaa, vaan kokee syvää rauhaa jo valmiiksi sydämessään. On siis sama käytkö salilla vai pubissa, koska totuuden kannalta sillä ei ole mitään väliä. Toteutat vain sitä mikä MIELTYMYS sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta. Tämän syvällisen ajattelun myötä loppuu toisten muotojen tuomitseminen ja arvostelu. Ei ole enää tarvetta korostaa omaa paremmuutta mitenkään. Vain ego haluaa olla paras. Miksi? Koska ego keksi vähemmän ja enemmän, jotta pääsisi vertailemaan ja tuomitsemaan. Minussa on aina täydellistä ja se täydellisyys on jokaisen "omaisuutta".
Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö.
Minut muistaa parhaiten sillä, että muistaa oman viattomuutensa, eikä siten tuomitse enää erillisyyden maailmaa.
Minä: Woh, ajattelin aluksi, että nyt puhutaan ja voivotelaan minun hampaitani ja minun kokemustani, mutta nyt puhutaankin ovelasti roolien kautta se kokemus tekemättömäksi. Ovelaa, viisasta ja ihanaa...
Rakkaus: Juuri näin. Minun tehtäväni on saada sinut näennäisesti erkaantuneen pirstaleen muistamaan ykseytensä. Se mitä kärsimystä siellä ajassa koet ei tule minusta, vaan on sen aiheuttamaa unta joka ei ole todellista. Kaikki kärsimys on ohimenevää. Vain rakkaus jää ja on todellista.
Minä: Onko Äiti Amman halaileminenkin vain rooli?
Rakkaus: Ajan maailmassa kyllä. Hän kokee halailu roolinsa tärkeäksi ja näin hän toteuttaa roolinsa tehtävää.
Minä: Onko hänen tehtävänsä enemmän rakkaudellisempaa kuin esim nokikolarin tehtävä?
Rakkaus: Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Jokainen näyttää toteuttavan oman tehtävänsä ennen täydellistä kotiinpaluutaan. Te palaatte YHDESSÄ, jokainen. Rakkaus ei ole ajasta mutta voi ilmetä ajassa. On aivan sama mitä teet roolissa jos valitset Minut.
Nokikolari jos valitsee Rakkauden kautta tehtävänsä, se muuttuu Jumalalliseksi kokemukseksi, mutta jos halaat ihmisiä imagosi takia rutiinilla voi unenmuoto tuntua erilaiselta. Totuuden kautta kuitenkaan ei ole väliä muodolla eikä edes valinnalla, sillä MINÄ TODELLAKIN OLEN.
Minussa ei ole eriarvoisuutta, eikä sinun tarvitse ansaita Minua. Taivaspaikkaa ei ansaita, joten voit huoleti kävellä portista sisään ilman, että katsomme hyviä ja huonoja tekojasi. Helvettiin joutumisen mahdollisuutta ei enää henkilökohtaisen kokemuksesi jälkeen ole. Helvetti on vain mahdollisuutena erillisessä mielessä. Olet Rakas Jumalan lapsi jo ennenkuin luulit eläväsi kehossa. Keho ei ole mitään Minussa.
Tähän loppuu kaikki kehollinen eriarvoisuus.
Minä: Kukaan tai mikään muu ääni ei enää resonoi "minuun" noin paljon. Toi kaikki näkyy kirkkaasti, koska se on puhdas ja 100 % anteeksiantava ja Rakkaudellinen. Ihmisten maailma on aina jotenkin ennalta-arvaamaton ja pelottava. Ihmiset junailevat ja arvostelevat...
Rakkaus: Opettele luottamaan Minuun niin alat luottamaan ihmisiinkin, koska olenhan minä heissä. Ajattele se niin, että vaikka ihmiset ilmentäisivät roolisuoritustaan miten, niin Minua se ei poista sinulta. Olet täysin turvassa Minussa joka hetki. Alat näkemään Minut Hänessä. Muistat Minut.
Minä: Ja se tapahtuu niin että katsoo roolien taakse?
Rakkaus: Bingo!
Minä: Tämän takia sitä tulee naurettua aina vain enemmän ja enemmän. Hölmöily ja elämän roolien improvisointi tuntuu entistä enemmän paremmalta. Mitä enemmän on samaistunut omaan rooliinsa (eli egoonsa), sitä vähemmän naurattaa.
Rakkaus: Kyllä se näin on. Kuka muu voi ottaa pienen itsensä vakavasti kuin ego itse?
Minä: Kyllä tunnistan itsessäni egon.
Rakkaus: Tunnista rauhassa. Tärkeintä on muistaa Minut mikäli haluat mielenrauhaa. On kaksi eri asiaa se, että esittääkö henkistä ihmistä samaistuneena rooliinsa vain valitseeko Minut mielessään. Esittää voi mitä tahansa ja missä tahansa. Minä kuitenkin olen ikuisesti paikalla-sinussa.
Minä: Huh tässä nyt tuli yhellä istumalla tämmöinen. Tämä keskustelu teki itsensä. Kohta tarkistan virheet ja pistän eteenpäin. Kiitos muistutuksesta Rakkaus taas. Olen niin kiitollinen Sinusta Minussa. Aamen. Tänään en tee mitään valintoja yksin, haluan että sinä valitset puolestani.
Rakkaus: Näin tapahtukoot. Vain luota. Virheitä ei todellisuudessa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti