Rakkaus ohjaa kuitenkin!

Vaikka aika on illuusio ja vaikka todellisuuden kautta on vain ja ainoastaan ikuinen tämä hetki, niin silti uskon että minulla on satojen elämien "karma" odottamassa itseltäni anteeksiantoa, armoa ja vapautumista.

Kun parikyt vuotta sitten aloin kulkea henkistä polkua, aloin vahvistamaan henkistä egoa ja halusin olla hyvä ihminen muille (erillisyys). Halusin löytää totuuden, mutta elin vielä voimakkaasti vertailujen maailmassa. Hyvä ja huono. Hyvä ihminen ja huono ihminen. Minä vs. muut. Taivas ja helvetti jne.. 
Vertailu on vain omassa mielessäni. Loppupelissä tiedostan jollain tasolla, että muutkin on vain omassa mielessäni. Koko "karmakin" on vain omassa mielessäni.

Nyt monen käänteen ja väänteen jälkeen alkaa ymmärryksen snadi valo pilkottamaan.
Voin muuttaa vain omaa mieltäni. Kukaan toinen ei tule ja pelasta minua omalta peloltani ja syyllisyydeltäni. Toinen ihminen on kyllä hyvä peili nostamaan pelkoa ja syyllisyyttä itsessäni anteeksiannettavaksi, mutta kukaan ei tule ja täyttä minua omalla egollaan, tarinallaan. Se on huijausta. Egolaisen juoni. Jos joskus alan tarinoimaan jotain muuta, niin sano HEP! Tai sano vaikka HELP! ;-) 
Toki huijauskin on sallittua ja koska niin on tuntunut tapahtuvan, sen on kuulunut tapahtua. Tätä on Rakkaus. Sallimista. Anteeksiantoa.

Se kaikki satojen elämien kuvitelma on alitajunnassani, tietoisessa mielessäni. Jo pelkästään tämä elämä tuhansien kokemusten ohjaamana. Sen kaiken purkamiseen menee oma aikansa, joten todellinen henkinen polku saattaa toisinaan olla epämielyttävänkin tuntuista. Kun ei enää halua painaa pelkoa, epävarmuutta, ahdistusta ja syyllisyyttä takaisin kannen alle piiloon, se kaikki saa tulla valoon ja rakkauteen vapaasti. Helpommin sanottu kuin tehty. Miksi rakkauden tarvitsisi esittää jotain muuta? Miksi Rakkaus esittäisi pelkästään ihanaa, hyvää ja täydellistä, jos kerran Rakkaus on kaikki? Rakkaus sallii kaiken, epätäydellisyydenkin ja jos ei sallisi,  rakkaus olisi ehdollista, vain syyttelevä pelaaja. 
Kun luottaa, Rakkaus ohjaa, jos ei luota niin Rakkaus ohjaa kuitenkin. Simppeliä, mutta egolle niin kovin vaikea muistaa.

Vain ego pelaa, siirtelee nappuloita pelilaudalla, jotta totuuden valo ei läpäisisi kuvitelmien harmaata haarniskaa. Ego (pelko) haluaa että uni jatkuu, Rakkaus (totuus) haluaa että se muistetaan. Rakkaus haluaa että muistetaan olla se mikä me olemme, eli ITSE Rakkaus.

Olen tällä hetkellä sinkku, mutta omaan monia suhteita omassa menneisyyden tarinassani. Olen tietoinen osasta omista varjoistani. Tiedostan myös sen nyt, että elän suht turvallista ja rauhallista vaihetta elämässäni, kun intiimi ja läheinen ihmisuhde puuttuu. Nyt ei ärsytä mikään. En tiedä olenko onnistunut piilottelemaan itseni rakkaudelta vai onko minulla vain hengähdystauko? En tiedä mutta sen kuvittelen tietäväni, että jos ja kun sellainen suhde vielä joskus alkaa, niin egolainen alkaa hyppimään taas tasajalkaa. Miksi? Koska antaa sen hyppiä. Kun egon antaa hyppiä rauhassa, niin Rakkaus katsoo sitä tanssia/näytelmää rauhassa rauhan tilasta. Vaikka minulla ei juuri nyt ole läheistä ihmisuhdetta, olen päivittäin monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä joten anteeksiantoa ja rakkautta riittää ihan muutenkin. Kaikella on tarkoituksensa. Nyt on hyvä.

Tarkemmin ajateltuna minä en tiedä mikä minulle on parhaaksi. Enkä tiedä mitä rakkaus on, mutta tiedän jotain siitä mitä se ei ole. Voin vain luottaa että minua johdatetaan ja että kaikki on hyvin tässä hetkessä.

Minulle on muodostunut kuvitelma siitä että Rakkaus sallii jokaisen sanan joka suustani tulee, jokaisen menneisyyden pelottavan peikon joka möyrii tajuntani kannen alta, Rakkaus sallii erilaisuuden muotojen maailmassa. Rakkaus antaa AINA uuden mahdollisuuden valita anteeksianto ja syyttömyys. Tässä on tämän hetken SUURI armo ja vapaus.

Aistin että Rakkaus on meidän jokaisen yhteistä omaisuutta. Rakkaus ei vertaile, pelkää, puolustele, esitä tai juonittele, mutta Rakkaus sallii kaiken tapahtuvan koska MINÄ en oikeasti tiedä mikä kokemus on kenellekin hyväksi. Jokaisella kokemuksella on tärkeä opetus ja se opetus on Rakkauden muistaminen. Rakkauden muistaminen ei ole akateemista opiskelua tai kullan etsimistä sateenkaaren päästä, Rakkaus on meidän ikuinen todellisuutemme, tässä ja nyt. Rakkauden muistamiseen tarvitaan vain tämä ainutlaatuinen hetki. Menneisyydellä ei todellisuuden kautta ole mitään valtaa tähän pyhään hetkeen.

Päästin taas rajalliset intuitiiviset sanani jotta muistaisin, ja jotta muistaisit. 
Olen Rakkaus, olet Rakkaus.

Uskalla olla oma itsesi, minäkin yritän.

T:Jake