Keskustelu Rakkauden kanssa osa 3.

Minä: Hei taas Rakkauspakkaus!

Rakkaus: Hei Rakkauspakkaus!

Minä: Nyt menen suoraan asiaan. Miksi minusta toisinaan tuntuu siltä että en ole edennyt henkisellä tielläni pätkääkään? Tuntuu että junnaan samoissa kysymyksissä, tunteissa ja peloissa?

Rakkaus: Ajattele tätä: Kuvittele mielessäsi yötaivas jossa on kaksi tähteä. Ne olivat siellä elämäsi alussa. Elämäsi alkuvaiheessa et niitä vielä huomioinut mitenkään. Jossain vaiheessa elämääsi aloit miettimään että mitä ne tähdet siellä tekevät, mikä merkitys niillä on. Sitten halusit tähtiä lisää koska 2 tähteä on aika vähän jos niitä voisi olla enemmänkin. Jossain vaiheessa elämääsi mietit tarkoitusta ja jopa suutuit niille tähdille, koska tähdet tuntuivat olevan syyllisiä olemassaoloosi. Kirjoitit tähdistä kirjan ja kirjoitit tähdistä toisenkin kirjan. Sitten yritit rakentaa raketin ja matkustaa tähtiin, epäonnistuit ja tunsit valtavaa pettymystä epäonnistumisestasi. Ajattelit että jos tiedät tähdistä kaiken ja pääset paikan päälle tähtien luokse, ongelmasi olisi ohitse. Sinä saisit siitä jopa kunniaa. Sinusta tuli tähti friikki, tähtitieteilijä, tähti fani ja tähti riippuvainen. Tähti kiinnostaa sinua koska se on niin kaukana ja siihen liittyy niin paljon tarinoita ja mystisiä kertomuksia. Jossain vaiheessa teit tähdestä jopa Jumalasi. Palvoit tähtiä ja teit niistä uskontosi. Olit oikeassa tähtien suhteen ja olit valmis puolustelemaan kantaasi tähdistä. Sitten syttyi sota. Tähtien sota. Tästä tarinasta tuli oikein tanssii tähtien kanssa.

Kun olit monta ihmiselämää ulkoistanut tähdet kaukana itsestäsi, jostain hiljaisuudesta, ikuisuudesta, Rakkaudesta tuli hiljainen tieto, että "mitä jos ne tähdet eivät olekaan ulkopuolellasi vaan mielessäsi?". Vastustit ajatusta tiukasti, koska olit niin kauan uskonut siihen että olet pirstaloinut maailmankaikkeuden ulkopuolellesi. Henkistit maailmankaikkeuden, henkisyyden ja taistelit jopa niitä vastaan. Halusit etsiä syyllisiä ulkopuoleltasi ja yritit muuttaa niitä ulkopuolellasi. Sinulla oli suuri halu palvoa tähtiä ja etsiä sieltä totuutta. Olit mielummin oikeassa kuin onnellinen.

Sitten heräsit unestasi. Heräsit ja tajusit nähneesi vain pelkkää unta. Se uni nauratti sinua. Et enää voinut uskoa siihen uneen. Tiesit olevasi jotain paljon suurempaa. Tiesit olevasi jotain mikä ei koskaan syty eikä sammu, kuten tähdet tekee. Jos kuvitellaan että olisit matkustanut raketilla tähtiin, pettymys olisi voinut olla suuri, sillä tähti olikin sammunut jo miljardi vuotta sitten. Siellä ei ollut enää mitään. Tähden valo vain hämäsi sinua koska tähden valo näkyi maa planeetalla. Tähti oli kuitenkin sammunut jo aikapäiviä sitten. Älä sis tavoittele onnea ulkopuoleltasi. Tähteä ei kannata henkistää. Ne tähdet ovat sinussa! Sinä olet tähti. Sinä tanssit tähtien kanssa! Sinussa on koko taivaan valtakunta!

Tuossa oli sinun näennäinen henkinen polkusi. Et etene mihinkään, sinä vain ja ainoastaan heräät unestasi! Heräät Minuun, Rakkauteen. Olen kanssasi forever.

Minä: Huh huh, ihan mahtavaa! Minulla heräsi kysymys! Miksen saa tutkia tähtiä tai jopa matkustaa tähtiin???

Rakkaus: Sanoinko minä että sinä et saa mennä tähtiin, en sanonut. Tee se mikä sinun "täytyy" tehdä, mutta älä etsi ulkopuoleltasi totuutta. Totuus on sinussa itsessäsi.

Minä: (sanaton)

Rakkaus: Kulje polkusi mutta kun tulet kotiin, oivallat että mitään EI TARVITSE tehdä.

Minä: Mutta olenhan minä tehnyt ihmeiden oppikurssin tehtävätkin uskollisesti!! Mitäs siihen sanot POJU!?

Rakkaus: Sinun kuului tehdä ne,  mutta niin ei ole välttämätöntä.

Minä: Kiitos ihan hitosti että kerrot tuon vasta nyt...pläääh!

Rakkaus: Tehtävien teko kuului uneesi koska janosit totuutta. Ihmeiden Oppikurssikaan ei ole totuus. Se on vain sormi joka osoittaa kuuta (rakkaus) ja kuu on sisälläsi. Iok ei ole varsinaisesti oppikirja nimestä huolimatta. Se on Rakkauden muistamisen kirja.

Minä: Jokaisella on siis oma polkunsa? Eikö sekin ole erillisyyttä??!

Rakkaus: On toki, mutta se on erillisyyden hyötykäyttöä ymmärtää että sinä olet jo Rakkaus

Minä: Eli joku meditoi, joku on kristinuskoinen, joku buddhalainen jne. Se on ok?

Rakkaus: Tietysti se on ok. Sinun tehtäväsi ei ole yrittää tietää mikä on ainut oikea polku. Päästä moisesta irti ja luota omaan polkuusi. Jokaisella näennäisesti erillisellä mielellä on oma tapansa muistaa minut. Muistutan sinua vielä siitä, että jos vertailet ja arvostelet toisen polkua, vahvistat vain erillisyyttä mielessäsi. Ei ole sinun tehtäväsi tietää mikä on kenellekin hyväksi. Minä tiedän koska me olemme Rakkaus. Rakkaus ei koskaan vertaile.

Minä: Aa okei..sinä siis viisaana miehenä tiedät mutta minä en...

Rakkaus: Minä olen (sinä ja minä olen).

Minä: Nyt muuten lyön tiskiin sen kysmyksen johon kukaan ei ole kyennyt vastaamaan, MIKSI HITOSSA TÄMÄ KOKO UNI TAPAHTUU? (Buaahahahahaha). Nyt saan kiinni sut siitä että et ole Rakkaus! Miksi sallit kaiken paskan tapahtuvaksi?

Rakkaus: Heh, olet ihana.

Minä: ? Alat näköjään heti pakenemaan vastuuta, huomaatko?

Rakkaus: Tämä kysymys ja vastuun pakeneminen tapahtuu juuri nyt missä?

Minä: No minussa...

Rakkaus: Aivan, bingo! Miksi pakenet? Miksi epäilet minua?

Minä: Vastaa jo kuin mies, äläkä ole marjanpoimija!

Rakkaus: Mitä vikaa marjanpoimijassa on?

Minä: Hei lopeta! (tiktakin melodialla)

Rakkaus: Ok. Vastaan sinulle. Muistatko kun kerroin että näet vain untasi? Se tarkoittaa sitä, että tätä ei todellakaan tapahtunut. Tämäkin keskustelu on yhtä tyhjän kanssa, egollesi. On kovin suureksi hyödyksi jos luotat Rakkauteen tässä hetkessä, etkä pähkäile päätäsi hulluuden partaalle. Toki niin saat tehdä. Minun ääneni on kuitenkin hiljainen ja täydellinen. Sinun äänesi on ristiriitainen ja pelokas. Minun ääni on ikuinen ja sinun äänesi loppuu hautajaisiin. Yhdessä pääsemme kotiin. Kotiin jossa JO OLEMME. Kaikki on hyvin.
Kun laitat silmäsi kiinni missä maailma on silloin? Jos pieksamäen metsissä kävelee muurahainen ja et tiedä sitä, niin käveleekö siellä muurahainen?

Minä: Kävelee koska juuri kerroit sen. Ja varsinkin kun Herra Yliherra sen sanoo, niin sitten vasta käveleekin muurahainen ja helvetin iso sellainen! Haha!

Rakkaus: Olit ovela. Kerroinko sinulle että siellä kävelee iso muurahainen? Minun kannaltani kyse ei ole siitä, että käveleekö muurahainen piaksamäen metsässä vai ei, vaan kyse on siitä että koko tarinaa ei koskaan tapahtunut. Samaistuit vain siihen tarinaan ja saatoit unohtaa minut.
Jos muurahainen kävelee silmiesi edessä, siinä kävelee Rakkaus. Rakkaus joka on sinussa itsessäsi. Muurahainen on luomasi liike. Sinä olet siinä hetkessä muurahainen. Rakkaudessa ei ole aikaa eikä tilaa vaikkakin se kaikki näytelmä näyttää tapahtuvan. Tämän enempää sinun ei tarvitse tietää.

Minä: En tiedä vastasitko kysymykseeni, nyt tuntuu jotenkin sekavalta...

Rakkaus: Sekavaksi se mene heti kun ulkoistat minut ja yrität saada minut kiinni. Sinä olet jo Rakkaus. Mitään kiinni otettavaa ei ole. Pieni mieli saattaa olla toisinaan hieman sekava.

Minä: Eli minä saan olla sotkuinen mieli, väsynyt, pelokas, onneton, masentunut, epävarma....

Rakkaus: Voi tietysti Rakas. Enhän minä olisi Rakkaus jos kieltäisn sinussa kaiken tuon. Minun sylissäni saat kipuilla, saat juosta minua karkuun vaikka 1000 seuraavaa elämää. Minä kuljen mukanasi. On suureksi hyödyksi jos muistat minut. Jos tunnet epävarmuutta tai jotain muuta epämielyttäväksi luokiteltua tunnetta, se ei vie minua pois sinusta. Se on vain valintanasi. Minä olen totta.

Minä: Senkö takia minulla on kova tarve tulla hyväksytyksi omana itsenäni?

Rakkaus: Kyllä. Koska olet muistanut minut, etsit epätoivoisesti ihmistä joka vois antaa sinulle minut. Et vain huomaa että olen sinussa jo! Keho ei sinua pelasta, koska mitään pelastettavaa ei ole. MINÄ olen JO sinussa, jokaisessa sinussa (minussa)!

Minä: Miksi minulla on niin kova usko että löydän vielä ihmisen johon luottaa? Ja voiko ihmiseen koskaan luottaa?

Rakkaus: Jos luotat minuun ensin, luotat ihmiseen. Mutta jos luotat ensin ihmiseen, unohdat minut. (Ihminen= keho).

Minä: Huh miten upeasti sanottu. En ole koskaan ajatellut noin ytimekkäästi.
Enkö siis ole luottanut sinuun, koska kaikki ihmissuhteeni on aiheuttanut minulle kärsimystä?

Rakkaus: Et koko aikaa, mutta se onkin inhimillistä siellä ajassa. Rakkaudessa ja ajattomuudessa ei koskaan voi kärsiä. Rakkaus sallii (ei edes tiedä) kärsimyksen näytelmän tapahtuvaksi. Kärsimys on vain minun unohtamista. Ei muuta.

Minä: Nyt muistan kysyä seuraavaa: Miksi Ihmissuhteet aina alkavat hienosti ja ihanasti, mutta päättyvät eroon ja itkuun? Miksi ego tulee lähes kellon tarkasti mukaan jokaiseen suhteeseen?

Rakkaus: Ego tarjoilee aina vain menneisyyden ja jos rakennat menneisyyden palikoista Rakkautta, palikka kasa kaatuu, koska kaikki mikä on tehty menneisyyden tehtaassa ei ole ikuista.
Esim. Jos olet kokenut ihmisuhteen jossa on pettymystä ja petturuutta, haluat uuden ihmisuhteen jossa niitä ei enää ole. Kuljetat kuitenkin muistoja ja uskomuksiasi erillisyydestä  mukanasi. Yrität täyttää tarinaasi uudella ihastuksellasi. Haluat kaikkea muuta kuin sen edellisen kaltaisen suhteen! Mistä tämä halu tulee? No se tulee epätäydellisyyteen uskomisesta. Haluat täyttää epätäydellisyyttä ja pelkäät vanhan toistuvan. Kerrot itsellesi tarinaa, menneisyyden tarinaa. Rakkaus kuitenkin on aina tässä ja nyt. Kun tiputat tarinan pois, sinulle jää aina vain täydellisyys. Olen kanssasi. Jokaisessa suhteessa tai ilman suhdetta.

Minä: Eli?

Rakkaus: Ihastut omaan mielikuvaasti toisesta ja usein se mielikuva on uusi paremmalta tuntuva ihmisuhde. Alitajuntasi saattaa kuitenkin kuljettaa sinut uusiin haasteisiin, koska uskomukset ovat niin syvällä. On suureksi hyödyksi jos ajattelet että se mitä ajattelet Rakkaastasi, ajattelet itsestäsi. Tämän takia todellinen anteeksianto auttaa muistamaan että olet Rakkaus itse.
Et voi vaatia kumppaniltasi mitään koska silloin vaatisit sitä itseltäsi. Jos haluat muiston minusta, niin katso peiliäsi anteeksiantavin silmin. Jos näet todellisen itsesi hänessä saatat yhtyä häneen ilman tarinaa. Usein kuitenkin näyttää käyvän niin, että hengailet pelkän tarinan kanssa, yrität muuttaa tarinaa, yrität hallita tarinaa ja pelkäät tarinan muutoksia. Se näyttää aiheuttavan sinulle kärsimystä. Kärsimyskin on vain tarina. Tarina itse kärsii. Minä olen tarinan takana.

Minä: Aika tylsää..ei mitään tapahtumia, Rakkauden kuuluu olla elävää!

Rakkaus: Juuri niin. Se olkoon sitten valintanasi.

Minä: ??

Rakkaus: Sitä saa mitä tilaa. Tänne oli tilattu elävää Rakkautta...

Minä: Heh heh, ei naurata.

Rakkaus: Anna elävän Rakkaudenkin tapahtua Todellisen Rakkauden sisällä, mutta muista sinun ei tarvitse osata Rakastaa. Sinä olet jo Rakkaus!  Rakkaus on maailman yksinkertaisin asia, vaikka egosi yrittää monimutkistaa sitä kaikin eri tavoin! (erillisyyden unessasi).

Minä: Minusta tuntuu monesti että haluisin heittää henkisyyden viitan huit helevettiin enkä kertakaikkiaan enää halua olla minkäänsortin henkinen opettaja! Ei kiinnosta ottaa vastuuta eikä huvita olla viisas...Ei huvita päteä vaikka tykkäänkin jakaa asioita. Haluan olla tavallinen tyyppi joka vain nauttii elämästään.

Rakkaus: Ok.

Minä: Mitä ok? Eikö sulla ole muuta sanottavaa?

Rakkaus: Heitä sitten henkisyyden viitta pois. En minä vaadi sinulta yhtään mitään. Itse vaadit itseltäsi jotain jos vaadit. Kuka ikinä onkin siellä ajassa keksinyt, että henkisen ihmisen kuuluisi näyttää gurulta ja hänen pitäisi käyttäytyä kuin guru?

Minä: Minua ei ole oikeestaan koskaan kiinnostanut henkiset messut eikä retriitit eikä positiivisen ajattelun ryhmät. Tosin ei mua huvita niitä tuomitakaaan. Jokaiselle jotain. Mua kiinnostais mennä mieluiten tuska festareille kuuntelemaan kovaäänistä musiikkia, jossa tulenlieskat nuolevat naamaani ja jossa ylösalas käännetyt ristit raapivat selkääni! Haluan nähdä synkkyyden ja tuntea pahuuden sielussani! Heil satan! T: 666

Rakkaus: Voi Rakas lapseni, Sinä nyt niin kovasti haluat huomiotani. On ihanaa että pyydät minut Rakastamaan sinua. Olet suloinen ja niin viaton. Hauskoja mielikuvia varmasti sinun mielessäsi ja tulen niin mielelläni sinun kanssasi tuskafestareille. Pusipusi. Terveisin: Rakkautesi

Minä: Fuck off!

Rakkaus: Olet ihan tosissasi yrittänyt rakentaa koko universumin kokoiset tuska festarit rinnalleni siinä onnistumatta. Olen kanssasi aina. Luuletko tosissasi että kun kävelisimme tuskafestareille, niin jäisin lippuluukulle ja sinä jatkaisit matkaa aitojen sisäpuolelle? Älä edelleenkään usko muotoihin vaan nauti niistä. Eihän mikään ole sinulle sen parempi paikka nähdä Rakkaus kuin tuska festarit! Jos menet nunnaluostariin tulen sinnekin kanssasi. Meditaatiokeskus ei ole ainut paikka maailmassa jossa olen "käynyt". Minä olen siellä missä sinä olet. Aina ja ikuisesti. Vain erillisyys ja vertailu auttaa sinut unohtamaan hetkeksi minut. Siellä sydän missä olet.

Minä: Saan siis olla se mikä olen täällä ajassa.

Rakkaus: Edellenkin lapseni.

Minä: Kiitos

Rakkaus: Kiitos itsellesi, siellä minä olen.

Minä:  Vielä kysyn että onko parisuhteessa mahdollisuus olla onnellinen?

Rakkaus: Tietysti on. Usein kuitenkaan se ei riitä sinulle. Tahdot valita nähdä enemmän. Haluat riutua, kärsiä ja kokea tuskaa. Monesti sinulle ei riitä että tämä tässä riittää. Haluat "Rakkaastasi" syyllisen sille, että itse et koe minua todelliseksi. Minä kuitenkin olen jo sinussa, teissä ja kaikessa koska kaikki on mielessä. Parisuhteesi tarkoitus on poistaa niitä uskomuksiasi minun edestä, siksi parisuhteet aiheuttavat paljon kärsimystä. Parisuhteen voi joko haluta unohtaakseen tai muistaakseen. Jos haluat muistaa, parisuhde saa aivan uuden ulottuvuuden! Huonot päivät ja huonot tunteet eivät enää ole huono asia tai karteltava asia, vaan asia joka vie sinut lähemmäs minua. Tosin olen jo tässä. Muista minut!

Minä: Minulle on tullut pakkomielle että löytäisin ihmisen johon luottaa ja jossa olisi turvallisuutta, mitä sanot tästä?

Rakkaus: Huomaan sinussa paljon epävarmuutta ja se on ok. Luota minuun niin saat kaiken tuon.

Minä: Ainii, kiitos Rakkaus.

Rakkaus: Kiitos Rakkaus.

Minä: Miten muuten voit huomata minussa epävarmuutta, eihän Rakkaus näe epäkohtia, Hei HALOOO, onks valoo??!!

Rakkaus: Kuvittelet koko homman. Jätä kuvitteluun samaistuminen nyt ja tässä. Jäät Rakkauteen ja täydellisyyteen. Minä autan sinua jotta muistaisit olla Rakkaus itse. Mitään ei tarvita mutta silti kaikki tämä näyttää tapahtuvan. Aina on ok. Rakkaus ON. Minä olen.

Minä: Hei haluan linkittää tähän erään lukijan kysymykset, mitä sanot näihin?

"Onko kuitenkin niin, että kun luottaa rakkauteen, ei välttämättä tarvitse enää miettiä kärsinyttä egoaan? Usko,toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus, se sanotaan kirkossakin kun pari vihitään ikuiseen rakkauteen, rakkauden ympäröimänä. Aiheuttaako ego sen, että ei enää usko siihen rakkauteen vaan alkaa etsiä rakkautta muualta? Onko se rakkaus kuitenkin meissä jokaisessa koko ajan valmiina?"

Rakkaus: Juuri noin. Tämä on juuri se sama viesti, mistä on ollut puhetta näissäkin keskusteluissa. Luota Minuun. Miksi kärsinnyttä egoa tarvitsisi miettiä enää tässä hetkessä? Se kärsimyskin oli vain hetken tapahtuma jota ei enää ole. Kuitenkin ymmärrän ihmisen inhimillisen puolen ja sen että tajunnastasi saattaa nousta pintaan menneisyyden haamuja. Sitä varten MINÄ olen paikalla. Anna ne MINULLE. Se on minun tehtäväni, jotta sinä saat vain muistella minua, Rakkautta.
Minä sanon että kirkossa voisi vihkiä ikuista Rakkautta vaikka niin että sanotaan; "Olet täysin vapaa ja viaton. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Sinä saat olla se mikä olet ja me olemme se."
Ego on sana jota käytetään Jumalan eli ikuisen Rakkauden vastakohtana (erehdys). Kyllä ego on se joka ei usko enää Rakkauteen. Tosin ihmisuhde Rakkaus ei ikinä ole ikuista, mutta sen sisällä ikuisuus kyllä on (Todellinen Rakkaus). Rakkaus meissä jokaisessa on niin totta kuin jokin voi totta olla.

Minä: Mitä sanot tuosta Rakkauden etsimisestä muualta?

Rakkaus: Olet tehnyt sitä ajassa paljon ja vähän päälle. Ole tietoinen. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tässä tapauksessa tarkoitetaan ihmisuhteissa tapahtuvia "Etsin uuden ja paremman" ja se on vain yksi peli jotta liike tapahtuisi. "Etsi etsi mutta älä löydä" on mantra jota ego hokee loputtomalta tuntuvan ajan. Koska maailma rakennettiin mahdollisimman monimutkaiseksi, sieltä on hauskempaa ja haasteellisempaa etsiä onnea. Elämä on kuin labyrintti josta on mukava tehdä löytöjä ja etsiä ulospääsytie. Mieli pidetään touhukkaana, jotta se ei muistaisi Minua. Oivaltanut/herännyt pelaa pelinsä loppuun vaikka muistaa totuuden. Siksi tasoja ei tule sekoittaa.
Kuten jo aiemmin sanoin; etsit Rakkautta joka nurkan takaa, koska halusi löytää ikuinen onni on muistissasi. Valitettavasti kuitenkin hiekalle rakennettu talo ei pidä myrskyä. Minussa olet hiekka, kallio ja myrsky. Olet ikuisuus ja loppumaton Rakkaus.
Toki voit etsiä aina paremman ihmisuhteen, mutta vastaasi kävelee aina uskomuksesi. Haluatko vaihtaa aina uuteen vai kohdata esteesi Rakkauden edestä? On täysin sallittua sekin, että vaihdat kumppaniasi kuin sukkia, mutta Rakkauden muistamiseen tarvitaan vain halukkuus NÄHDÄ. Uusi kumppanisi ei pelasta sinua menneisyydeltäsi, mutta näyttää uskomuksesi.
Muistutan myös sen, että kaikella on tarkoituksensa joten on turha päätään vaivata kysymyksillä että teinkö oikein vai väärin. Eteesi annetaan aina OIKEA ihminen jotta oivaltaisit jotain.

Minä: Kiitos tuosta taas. Kerropas se että miksi ei voisi oivaltaa hetkessä? Miksi pitää kuitenkin tehdä hommia, kärsiä ja pyöriä paskassa ennen valaistumista? Miksi "sielun pitkä yö?"

Rakkaus: Sinulla on kaikki voima käytössäsi heti kun päästät omista uskomuksistasi irti. Ego sanoo heti: MINÄ! MINUN TAHTONI! MINÄ TIEDÄN miten tämän kuuluu mennä!
"Sielun pitkä yö" ei ole muuta kuin omat uskomuksesi jotka kohtaat. Rehellisesti haluat katsoa mitä paskaa sisältäsi näyttää nousevan tietoisuuteesi. Se on rohkea teko, jos ottaa täyden vastuun itsestään. Oikeestaan ego on se, joka ei usko että olet JO VALAISTUNUT! Juuri sinä siinä joka luet tätä olet jo kotona Rakkaudessa.

Minä: Ai Hitler oli valaistunut? Varo sanojasi puupää!

Rakkaus: Haluat siis vielä tuomita? Halusit luoda elämääsi juuri nyt Hitlerin ja kaikki ne kauheudet jotka kuvittelit hänen tehneen. Sait siirrettyä syyllisyytesi, epävarmutesi ja pelkosi jonnekin kauas menneisyyteen, jotta tuntisit itsesi paremmaksi ihmiseksi (tämä tapahtuu juuri nyt). Ota vastuu tuomitsemisestasi, anna se minulle ja nauttikaa yhdessä vapaudesta ja viattomuudesta. Rakkaus valitaan AINA tässä hetkessä.
Hitler on sinussa todentuntuisena jos ajattelet hänen tehneen syntiä, jota ei voi koskaan antaa anteeksi.
Muista että Hitler hahmona halusi vain hyvää kansalleen, mutta hänen tarinansa puolsi sen puolesta että egopäissään muutti maailmaa toisen näköiseksi. Aikamoinen näytelmä eikö?
Tarkoitus ei ole hyväksyä hirmu tekoja, mutta antaa anteeksi sen mitä ei todellisuudessa edes tapahtunut. Tajua tämä syvemmällä tasolla ja vapautat itsesi.

Minä: Paras tapa on tulla uusia Hitlereitä on se, että haluaa nähdä ympäröivän maailman epäkohtana ja syyllisenä omaan pahaan olooni?

Rakkaus: Eli muuta vain oma mielesi taajuudelle Rakkaus siten, että annat anteeksi minussa, niin uusia Hitlereitä ei enää tule.

Minä: Huh nyt täytyy taas lopetella, käsi ihan puhki ja mieli tyhjä.

Rakkaus: Olen täällä tässä ja nyt heti kun tarvitset minua, minä en väsy koskaan. Olen sinun todellisuutesi. Olemme Rakkaus.

Minä: Vielä sellainen kyssäri, että mistä minä tiedän että olet oikeasti Rakkaus?

Rakkaus: Et sinä tiedäkään. Eikä sillä ole niin väliäkään. Väliä on vain sillä, että muistat aina vain enemmän oman todellisuutesi.
Tässä ei ole mitään mystistä. Mystistä on enemmänkin kaikki muu mitä maailmasi tarjoaa. Rakkaus on maailman aidoin, yksinkertaisin ja normaalein asia. Se on sinun todellisuutesi. Se on kaikki.

Minä: Nonni! Muuttuuko sinun viestisi vielä?

Rakkaus: Rakkaus ei muutu koskaan. Rakkaus on aina sama, mutta meidän välinen kommunikaatio on riippuvainen sinun ymmärryksesi tasosta.

Minä: Jeah! Pidä lippu korkealla!

Rakkaus: Ei sitä tarvitse pitää, se pysyy pitämättäkin. Minä olen se. Sinä olet se.

Minä: Minua käskettiin kysymään sinulta nöyryydestä! Mitä haluat sanoa siitä?
 1) Mitä on nöyryys? 2) Miksi nöyryyttä tarvitaan? Tarvitaanko sitä?

Rakkaus: Minä Rakkaus en tarvitse nöyryyttä ja kun muistat minut täydellisesti, ei ole enää ketään joka olla nöyrä. Erilliselle mielelle on hyödyksi olla terveesti nöyrä. Egon nöyryys on sitä, että ajattelee "anteeksi että olen olemassa, voi minua surkimusta" ja tämä aiheuttaa dualismin maailmassa tapahtuvan hyvä/paha kierteen. Ego on nöyrä vain pienentääkseen ja suurentaakseen itseään ja muita näennäisesti kulkevia kehoja.
Todellinen nöyryys on sitä, että oivaltaa jotain pientä itseään suurempaa. Rakkaus tekee nöyräksi eikä enää nosta omaa erillistä minäänsä muiden erillisten mielien yläpuolelle. Sanon että koko Rakkaus on pelkkää nöyryyttä suhteessa siihen mitä maailma edustaa. Nöyryys vapauttaa eriarvoisuuden. Jos lähtee havahtumisen polulle, ennemmin tai myöhemmin joutuu nöyrtymään suuren Rakkauden edessä, jotta lopullinen yhtyminen voisi tapahtua. Älä säikähdä, ei sinun tarvitse rakentamaasi identiteettiäsi hetkessä "menettää". Nöyryyttä on myös se, että uskaltaa kohdata itsessä olevia pelkoja ja epävarmuuksia. Uskaltaa olla heikko kehossa ja vahva hengessä. Tietää että jokainen on yhtä Rakkaudessa. Jokaisen uskomuksen kuoriminen egon sipulista on jonkin sortin nöyryyttä. Sinun ei tarvitse kuitenkaan mennä nöyryyden luokse, vaan anna nöyryyden tulla sinun luoksesi. Kun kerran kutsut, se riittää. Nöyryyttä on se, että luottaa että sinussa tehdään kaikki tarvittava! Ego on puuttumassa kaikkeen jatkuvasti. Sinun tulee vain luottaa Minuun. Ja vaikka et luotakaan niin muistun mieleesi kuitenkin.
Sinun ei tarvitse olla muiden uskomuksille nöyrä, mutta on eduksi jos olet todelliselle Rakkaudelle nöyrä eli siinä mielessä nöyryyttä tarvitaan. Ajan maailmassa sattuu ja tapahtuu mutta Minussa sinä olet kotona.

Anna anteeksi. Mikä voisi olla enemmän nöyryyttä kuin se, että päästää irti omista kuvitelmistaan? Sinä totta todellakin olet niin SUURI, niin valtavan SUURI Rakkaus, että lopulta nöyryyskin hukkuu siihen Rakkauden valtamereen.
Me olemme yksi ja sama Rakkaus.

Minä: Kun tajuaa miten suuri tämä elämä jo unena on, ja tajuan sen, että en voi itse muuta kuin poistaa omia henkilökohtaisia esteitä rakkauden edestä, se tekee nöyräksi. Sekin että en oikeestaan edes tiedä mitä Rakkaus on, tekee nöyräksi. Enkä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu..sekin tekee nöyräksi. Ja se, että opettelen antamaan ohjat suuremman haltuun, sekin vaatii nöyryyttä. Haluan vain oppia antamaan anteeksi kaiken sen mikä tapahtuu. Oppiläksyt jatkuu...olen vain oppilas. Yksi huomio jossa olen joutunut nöyrtymään, on se että huomaan jatkuvasti tulevan uusia anteeksiannon läksyjä. Käytännön kautta opin parhaiten..tai niin ainakin kuvittelen...Kiitos ja moikka!