Keskustelu Rakkauden kanssa osa 4.

Minä: Moicca Rakkaus!

Rakkaus: Moicca Rakkaus!

Minä: Ajattelin eilen illalla että enää minulla ei ole mitään kysyttävää ja nyt heti seuraavana aamuna tuli tunne että taas ois kysyttävää. Taas löydän itseni täältä. Tämä jotenkin selkiyttää ja rauhoittaa. Tuntuu jotenkin erilaisella mutta samanlaiselta. Vaikea selittää. Tuntuu jotenkin oikeasti tärkeältä.

Rakkaus: Minussa ei ole kysymyksiä koska minä olen. Olen kuitenkin tässä kanssasi koko ajan. Rakkaus on tässä ja nyt kanssasi. Vain ego kyselee koska ego tietää olevansa epävarma.

Minä: No niinpä niin...kuultu juttu...tiedän tuon, mutta en vain jaksa muistaa koko aikaa.

Rakkaus: Ajattele niin että vaikka et muistaisi minua koko aikaa, minä kuitenkin olen kanssasi.

Minä: Ihana vastaus.

Rakkaus: Minä olen ihana, sinä olet minä.

Minä: Minulle on noussut pelkoja siitä, että kun kirjoitan näitä että en ole johdonmukainen ja jotenkin munaan nää keskustelut...Mitä haluat sano siitä?

Rakkaus: Ehkä sinun pitää vain "munata" jotta voit vapautua pelostasi?

Minä: APUA! EIIIIIIIIIII! Halusin kuulla jotain muuta!

Rakkaus: Ei sinun tarvitse kantaa huolta moisesta. Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Ajattele että minä olen täysin ikuinen ja absoluuttinen ja sinä elät ajassa kuviteltuna rajallisena hahmona. Siellä voi epäonnistua jonkun toisen ihmisen näkökulmassa, mutta minussa et voi epäonnistua koskaan. Se on mahdotonta.
Vertailu tai pelko ei kuulu minun "maailmaani", se kuuluu vain egon maailmaan. Anna itsellesi anteeksi. Sinä riität.

Minä: Vautsi! I love you!

Rakkaus: I love you!

Minä: Haluan kysyä kehon vaivoista. Olen ajassa säilynyt aika hyvin ja olen ylpeäkin siitä miten terveenä olen saanut olla. Olen yrittänyt elää terveellisesti ja satsannut siihen aika paljon aikaa ja rahaakin. Huomaan kuitenkin joitakin pikkuvaivoja jotka pitävät minut pienessä huolestuneessa tilassa. Miksi näin? Miksi uskoni ei riitä 100 % terveyteen?

Rakkaus: Kun erillisyys näytti tapahtuvan, maailma pirstaloitui. Näyttää olevan erilaisia lajeja, kehoja, puita, isoista muodoista pieniin bakteereihin ja planeettoihin asti. Ikuinen tämä hetki pirstaloitiin aikaan ja aikakin tunteihin, minuutteihin, sekuntteihin jne. Näin taistelu ajan loppumista vastaan alkoi. Pirstaloituminen jatkui niin kauas valovuosien taakse, että elämän mysteeri pysyy mysteerinä. Ulkopuolinen maailmasi on erillisyyden maailma. Kehosikin näyttää olevan jatkuvassa muutoksen tilassa. Sinä suojelet sitä, sinä vaalit sitä ja kuitenkin näyttää siltä että kehosi on jotenkin epätäydellinen. Koet että sinun täytyy vaatettaa se, treenauttaa se, syöttää se, maalata se, nukuttaa se, liikuttaa sitä tai ihan miten vain. Tuntuu että kehon hengissä pitäminen on kovaa hommaa ja olet kasvanut siihen uskomukseen. Pidät sitä normaalina. Kun ystäväsi sairastuu ja kuolee ja kun hammastasi särkee tai auto ajaa päällesi, et vieläkään ihmettele että miksi esiintyy näin turvaton maailma. Pidät normaalina elää pelon maailmassa. Keho on aina pienessä pelossa että se tuhoutuu. Teet kaikkesi jotta se pysyisi hengissä. Pidät kehoasi todellisena mutta minua et huomaa sisälläsi. 
Minä tulen ikuisuudesta ja täydellisyydestä. Minussa ei ole kehoa, mutta minä voin olla kehossa. Minä en sairastele, synny enkä kuole. Sinulla saattaa olla sellainen uskomus.
On ihan ok ottaa lääkettä tai pitää kehosta hyvää huolta, koska se näyttää olevan kulkuvälineesi hetken. Olisi kuitenkin suureksi hyödyksi jos muistat minut, todellisuutesi. Minä en kuole koskaan.
Jos nostat kehosi minun yläpuolelle ja unohdat minut sairauden iskiessä, koet yksinäisyyttä ja pelkoa.
Se että ihmiset sairastelevat ja kuolevat, muistuttaa vain siitä, että muodon maailma ei ole Jumalan maailma. Ei mitenkään täydellinen. Hengessä olet täydellinen. Kehossa et ole. Jos haluat kärsimyksen loppumista, sinun tulee muistaa tämä; Voit toki henkistää kehon, mutta ristiriidat tulevat täyttämään mielesi. Sinulle jää vain kasa erilaisia kysymyksiä joihin on monia vastauksia. Kun mielesi saa vastauksen, syntyy siitä aina uusi kysymys ja näin totuus pysyy tavoitettamattomissa (tuntuu siltä). Minussa on vain yksi vastaus. Rakkaus.

Minä: Eli? Voisitko vastata hieman yksinkertaisemmin. Eikö rakkaus tee niin eikä läpätä romaania? Hä??

Rakkaus: Voimme toki yhtyä minuun tietoisesti. Kun sanat loppuvat minä alan todellakin puhumaan. Olet nyt kuitenkin päättänyt ottaa selvää minusta tällä tavalla. Kunnioitan sitä. Minä olen koko ajan käytettävissäsi.

Minä: Eli meteli, puhe ja erillisyyden maailmakaan ei vie sinua pois minulta?

Rakkaus: Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. En ole ajan maailmasta, mutta ilmenen ajan maailmassa.

Minä: Niin joo. Haluisitko muuten ennustaa minulle jotain? ;-)

Rakkaus: Ennustaa ajassa? Miksi ennustaisin sinulle lisää harhaa? Jos haluat muistaa minut niin ennustamisella ei ole mitään merkitystä. Juuri kerroin sinulle että en ole ajasta. Vain ego haluaa tietää. Ennustaminen tulee pohjimmiltaan pelosta. Ego pelkää itsensä puolesta ja siksi uskoo aikaan. Tulevaisuuden tietäminen on kontrolloimista, yritys tietää jotta tulisi turvallinen olo. Minussa ei tarvitse tietää. Minä olen NYT ja TÄSSÄ. Riittääkö se sinulle? Vai tahdotko tietää jotain muuta?

Minä: Siis onko ennustaminenkin egon juttu?

Rakkaus: Tämä asia ei kaipaa tuomitsemista. Ennustamisesta saattaa olla jollekin hyödyksi, mutta jos haluat totuuden, sillä ei ole mitään merkitystä. Olen yrittänyt sanoa sinulle, että menneisyys ei ole totta. Nyt viestitän että tulevaisuuskaan ei ole. Sinä valitset tulevaisuuden kuvitelmat nyt. Mutta todellisuudessa ei mitää tulevaisuutta edes ole. Suuri harha. Valitse tässä hetkessä Rakkaus, sillä aina on nyt. Tästä hetkestä löytyy neulansilmä jonka läpi kun pääset, näet ikuisuuden hengen silmilläsi. Taivaan valtakunta on meissä jokaisessa. Ääneni kuulet vain tässä ja nyt. Tätä on egon vaikea ymmärtää, mutta ymmärtämättömyydellä ei ole totuudessa mitään merkitystä. Todellinen tieto ei ole sama tieto kuin siellä ajassa on. Siellä kerätään tietoa, mutta jos haluat "tietää" totuuden, päästä irti kaikesta minkä tiedät! Egon suunnitelma on mennä ja kehittyä eteenpäin, mutta minut muistaaksesi menetkin "taaksepäin". Sitä ego ei muista koskaan kertoa. Tässä on karman ja (erillisen )sielunvaelluksen päättyminen ja todellinen kotisi.

Minä: Eikö tämäkin ole kehittymistä?

Rakkaus: Ei ole tarvetta kehittyä. Vain ego haluaa kehittyä. Tosin koet tarvitsevasi ensin kehittymisen, jotta oivallat että alkulähteeseen palaaminen onkin kaiken purkamista.
Rakkaus ei ole tuolla jossain, Rakkaus on tässä ja nyt, mutta sen muistaaksesi tarvitset uskomustesi purkamisen. Minä en ole uskomus.

Minä: Taas löydän keskustelemasta tästä asiasta. Taitaa olla tärkeä asia?

Rakkaus: Sinun tärkein tehtäväsi.

Minä: Oho.

Rakkaus: Jes.

Minä: Onko tämä  kirjoittaminen sinun vahvistamista?

Rakkaus: Ei minua tarvitse vahvistaa. Olenhan kaikki. Sinä koet kuitenkin tarvitsevasi muistaa minut. Ja tässä minä olen. Haluamme olla yhtä.

Minä: Juu, kiitos. Osaatko muuten suositella jotain henkisiä opettajia?

Rakkaus: Jokainen on sinun henkinen opettajasi. Minussa ei ole suosikkeja. Katsot aina peiliisi ajan maailmassa.

Minä: Eli minun kannattaa katsoa henkiseen guruun päin,  koska olen niin viisas? ;-). Onko minun hyväksi hakeutua korkavärähteisten ihmisten pariin?

Rakkaus: Minussa ei ole korkeavärähteisyyttä eikä matalavärähteisyyttä. Tätä et ehkä halunnut kuulla. Miten absoluuttinen ja täydellinen olis enemmän tai vähemmän? Rakkaus on ajattomuudesta. Siellä ajassa on vähemmän, enemmän ja mittarit sille. Ego on se mittari jolla tuijotat hypnoosissa ympärillesi ja mittailet värähtelyitä. Se pohjautuu tuomitsemiseen.

Minä: Siis sinä sanot että minun ei kannata hakeutua positiivisten ihmisten pariin? Luulin että Rakkaus on korkeata energiaa? Nyt ollaan herkällä alueella. Älä nyt munaa tätä Herra yliherra!!!

Rakkaus: Minä opetan vain totuutta eikä totuuteen mahdu enemmän ja vähemmän. Paljastan tämän nyt lukijoillesi; sinä kyllä tiesit sen, esität vain tietämätöntä.

Minä: Sinähän sanoit että ei kannata tietää! Eikö sitäpaitsi Rakkaus ole lempeä, eikä noin tiukka ja mustanvalkoinen? Ei ole reilua sanoa että hyvä energia ei ole Rakkauden energiaa! FUCK!

Rakkaus: Minä olen Rakkaus ja sinä kutsut minua. Nyt saat muiston minusta. Jätä kaikki muu, niin muistat. Minulla ei ole dualismin luonne, minulla on Jumalan "luonne".

Minä: Miksi sitten jotkut hakeutuvat kaltaistensa seuraan? Esim. Ihmeiden Oppikurssia opiskelevat keskenään?

Rakkaus: Sitten kuuluu käydä niin. Rakkaus kuitenkin katsoo jokaista rakkauden itsensä kautta. Siellä ajassa saatat tarvita tietynlaisen tilanteen, jotta muistaisit minut, mutta mitään tilannetta et voi juosta loputtomasti karkuun. Se mikä näyttää tapahtuvan, tapahtuu. Sinua kyllä ohjataan. Se on nöyryttä ja vie sinut vapauteen. Tapahtumalla ei ole mitään väliä, mutta sillä mitä ajattelet siitä, sillä on sinun itsesi kannalta.  Sinä olet juuri oikeaan aikaan juuri siellä missä olet. Katsot uskomuksiasi. Jos "joudut" tilanteeseen joka ei sinua mielytä, olet saanut maailman suurimman lahjan! Juuri silloin saat suuren mahdollisuuden katsoa omia uskomuksiasi.

Minä: Eli ihmisuhteissakin vaikeat suhteet ovat arvokkaampia??!

Rakkaus: Jokainen suhde on peilisi. Minun näkökulmasta on mahtava mahdollisuus. Rakkauden näkökulmasta jokainen suhde ja tilanne on mahdollisuus karsimaan egon sipulia. Jos suhteesi on muuttunut valaistuneiksi, parisuhteille ei ole enää tarvetta. Parisuhteetkin on vain hyviä polkuja muistaa todellisuutesi. Ego on maalannut suhteet romanttisiksi saduiksi jossa ratsastetaan valkoisella yksisarvisella taivaanrannan taakse. Minussa se kuitenkin on mahdollista jos uskaltaa olla itselleen rehellinen ja päästää irti sen kuvitelman mitä suhteen kuulusi antaa ajassa.

Minä: Jankutan tätä taas. Miksi intiimi ihmissuhde ei voi olla kaunista? Miksi sen pitää näyttää esteet rakkauden edessä?

Rakkaus: Jos oikeasti haluat totuuden, sinun on kohdattava ensin ei totuus. Kyse on vain kohtaamisesta, ei samaistumisesta. Siinä on kvanttianteeksiannon kauneus.
Egovetoisen ihmisuhteen tarkoitus on haluta vain kaikki se KUVITELTU hyvä toisesta, jotta voisi itse olla täydempi. Jokainen joka on kokenut rakastumisen, leipääntymisen ja lopuksi vihan ja katkeruuden, tietää että kukaan ei ole täyttänyt ketään koskaan. Se mikä tarvitsee täyttää tulee epätäydellisyydestä. Se jättää lopulta vain tyhjän olon. On eduksi muistaa että olet täydellinen minussa JO NYT.
Mutta jos aloitat radikaalin rehellisyyden nimissä itsesi katsomisen peilistä, saat anteeksiannon mahdollisuuden ja se auttaa sinua muistamaan se kuka todella olet! Näin parisuhteestakin tulee "pyhä ihmisuhde". Se voi tuntua vaikealta, mutta auttaa muistamaan Rakkauden. Haasteet saavat uuden tarkoituksen. Rakkaus mielessä, vesi kielessä.

Minä: Tattista. Helpommin sanottu kuin tehty. Heti kun särähtää tunteet ja pettymykset pintaan, tekisi mieli juosta helvetin kauas. Omaa paskaa on vaikea nähdä ja kohdata. Helpompaa on nähdä mitä pahaa toinen on tehnyt minulle! Se vapauttaa minut paskasta!

Rakkaus: Egon stragedia. Toinen on syyllinen siihen että et ole onnellinen, toinen on syyllinen siihen mitä ei todellisuudessa edes tapahtunut..

Minä: Vituttaa huomata miten ego on kaikessa ja aina.

Rakkaus: Anna vitutus nousta. Minussa ei egoa ole ja sinä olet minä. Juuri tuo on minun muistamista. Muistat että vain minä olen totta. Jos näet egon ympärilläsi, olet nostanut pimeyden valoon, mikäli viet homman loppuun asti.

Minä: Miten loppuun asti?

Rakkaus: Huomaamalla että tuomitset harhaa. Hakemalla syyllisiä ulkopuoleltasi. Anna se kaikki minulle. Egosi ei koskaan ole antanut anteeksi mitään, mutta minussa anteeksiananettavaa ei ole. Joko nyt ymmärrät/muistat?

Minä: Hetkittäin...

Rakkaus: Hyvä.

Minä: Minä koen eläväni aina jonkin sortin odotuksissa...En vain kykene olamaan absoluuttinen Rakkaus. Sori vaan. En pysty. Piste.

Rakkaus: Rakas, ei sinun tarvitsekaan osata olla absoluuttinen Rakkaus. Olet täydellinen Rakkaus ilman yrittämistäkin. Valjastit juuri tärkeän pointin. 

Minä: Oho, katos,niin joo...?

Rakkaus: Minulle ei tarvitse uhrata mitään.

Minä: Niinpä tietysti! Upeeta! Mahtavaa!

Rakkaus: Kaikki on siis hyvin jatkuvalla syötöllä. Olemme yksi ja sama Rakkaus.

Minä: I love you..tai siin me olemme se. Vähän kevyempi kysymys. Mistä musiikista sä pidät?

Rakkaus: Kaikesta. Jos katson silmiesi ja korviesi kautta, koen vain elämän monimuotoisuuden eikä se kaipaa enää arvostelua. Tässä piilee viesti sinulle. Minä en tarvitse musiiikkia, sillä olen musiikki itse.

Minä: Ethän sinä ole erillisyys, et voi olla musiikki itse?

Rakkaus: Tässä piilee viesti sinulle, erilliselle mielelle. Mieti sitä hetki.

Minä: Eli minulla on mahdollisuus katsoa joko Rakkauden tai pelon kautta? Vanha juttu jo, beibi. Keksi uusia.

Rakkaus: Minä en ole ego. Antaa egon keksiä uusia juttuja. Minä olen.

Minä: Minä olen, minä olen..oletko joku narsisti, hä?

Rakkaus: Narsismi ei ole mitään muuta kuin eräs pirstaloitumisen muoto. Puhuinkin jo pirtsaloitumisesta. Itse ego on narsisti, koska kuvittelee olevansa erillinen täydellisyydestä. Erillisyydessä on aina minä Vs. sinä. Minussa olemme yhtä eikä siten pirtaloitumista pääse tapahtumaan. Erillisyydessä voi unohtaa oman todellisen itsensä-hetkeksi. Anna narsistille anteeksi, hän ei sitä oikeasti ole. Koko näennäinen ongelma olikin vain mielessäsi.

Minä: Eli olen tietyllä tapaa narsisti?

Rakkaus: Älä rakastu tarinaan joka on sepitetty sinulle (sepitit itsellesi). Tietyllä tapaa kyllä, koska uskoit olevasi erillinen muista ja korostit itsesi. Todellisuutesi on Rakkaus, ykseys. Jos annat anteeksi narsisminkin, tuot tänne Minuun ystäväsikin. Kaikki tapahtuu mielessä. Narsismi on vain ajatus. Kvanttianteeksianto on paras lääke myös narsismiin.

Minä: Okei. Yksi tärkeä kysymys taas! Samoilla teemoilla mennään. Olen tehnyt havainnon että minulla on monesti juuri henkisten ihmisten kanssa suurimmat haasteet, mistä tämä kertoo?! Luulin että henkisten ihmisten kanssa olisi yhteinen ymmärrys ja enkelimäinen harmonia?

Rakkaus: Muistatko mitä sinulle kerroin. Henkisiä ihmisiä ei ole olemassakaan (tai jokainen on sitä). Kaikki henkisyys mitä voisi olla, on jo sinussa! Älä uskoudu vertailujen maailmaan. Jos rakastut omiin odotuksiisi toisesta, joudut ennenpitkää törmäyskurssille omien uskomustesi kanssa.
Erillinen henkisyys on monesti voimakkaasti egovetoista ja siitä voisi puhua henkisenä materialismina. Tankataan tietoa, henkisiä kokemuksia ja harrastetaan monenlaisia henkisiä asioita. Yksi pakenemisen keino. Henkisyydessä monesti ollaan mieluummin oikeassa kuin onnellisia. Luodaan oma henkinen kupla jonka sisällä lillutaan, kunnes kupla puhkeaa. On niin helppoa puhua näistä asioista, mutta käytännössä joutuu aina katsomaan peiliinsä. Toisessa ihmisessä voit joko kadottaa tai löytää itsesi. Todellinen henkisyys on silkkaa käytäntöä, vaikka kaikki tapahtuukin mielessäsi. Koko maailmasi on mielessäsi. Henkisyys on aina valinta. Rakkauden ja anteeksiannon valinta. Jossain vaiheessa huomaat, että olet tehnyt ympyrän joka on sulkeutunut. Ympyrä ei lopu koskaan, se on absoluuttinen.
Sinä saat ilmentää siellä ajassa mitä tahdot, eikä syntiä tai tuomitsemista ole. Rakkaus kuitenkin VAIN ON. Se riittää.

Minä: Kerro minulle miksi minulla on häiritsevä asioiden pysyvyyden halu? Jos minulla on hauskaa niin haluan että se vain kestäisi ja kestäisi. Kaikki irtipäästäminen on minulle aika hankalaa vaikka olenkin esittänyt olevani hyvä päästämään irti. Pelkään kuollakseni hyvien asioiden loppumista...ja pelkään kuitenkin pahojen asioiden tapahtumista.

Rakkaus: Tässä on kuvailtuna hetki jolloin maailma pirstaloitui mielessäsi. Muistat sen miten hämmennyit kun tajusit että kaikki täällä onkin Jumalan valtakunnan vastaista. Ensin halusit egon jumalan Rakkauden Jumalan tilalle, ja sitten tuli pelko että ette enää kelpaa Jumalalle. Sinun Rakkauden ikäväsi on suuri. Halusi muistaa Jumala on suuri. Itket joka kerta kun huomaat että et löydä Minua sieltä ajan muodoista. Petyt kerta toisensa jälkeen siellä ajan maailmassa kun haluamasi erillinen asia ei tuonutkaan ikuista ja pysyvää Rakkautta sinne. Mutta ei hätää, tule sinä tänne siten, että vain muistat Minut. Olen tässä kanssasi. Kun muodot pettävät, minä olen tässä lohduttamassa. Olen Rakkaus joka ei koskaan jätä sinua. Luota minuun . Olet niin Rakas ja täydellinen. Sinulla ei ole mitään hätää. Olemme yhtä Rakkaudessa. Ikuisuudessa. Ajattele että me vain laajenemme ikuisesti, niin se voi auttaa sinua heikolla hetkelläsi. Veljesikin on vain auttamassa sinua, näyttämässä uskomuksesi. Tämä on todellisen sankarin tie. Te tulette tänne yhdessä. Te olette jo täällä. Katselette vain jotain pelon näytelmäänne, joka onkin jo loppunut ennen kuin alkoikaan! Rakkaus vain ON.

Minä: (herkistyminen ja kiitollisuus)

Rakkaus: Hyvä että herkistyminen eikä henkistyminen, se on todellista käytäntöä. Kaikkella on kuitenkin tarkoituksensa. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu! Siinä vasta ilosanoma!