Keskustelu Rakkauden kanssa

Olen tykännyt ajatella, että en tiedä mitä Rakkaus on, mutta tiedän JOTAKIN siitä mitä se ei ainakaan ole. Herätessäni pienen meditaation aikana minulle nousi hassu ajatus siitä, että mitä jos kysynkin suoraan itse Rakkaudelta että mitä sinä olet. Olisi kovin hyödyllistä muistaa se mitä Rakkaus voisi olla. Hyvä lähtölaskenta päivälle. 
Voit lukea seuraavan keskustelun joko kanavointina tai pilke silmäkulmassa.

En tiedä tässä ja nyt vielä mitä se vastaa minulle, vaikka joku haju minulle siitä on. Egoni varmaan kiittelee jo tässä vaiheessa, koska se tietää jo valmiiksi, että hänen paikkansa on uhattuna. Egohan on vain muisti, muistot ja menneisyys.

Minä: No pidemmittä puheitta; "Hei Rakkaus oletko paikalla?"

Rakkaus: Aina ja ikuisesti.

Minä: No ei se aina tunnu siltä että olisit paikalla.

Rakkaus: No se vain tuntuu siltä että en ole paikalla. Tunne kuitenkin tulee ja menee. Minä en tule ja mene. Minä olen.

Minä: Olet siis aina paikalla? Missä olet silloin kun maa järisee, pommit tuhoaa ja ihmissuhteet karisee?

Rakkaus: Tässä ja Nyt, kaikessa, ikuisesti. Missä nyt maa järisee, pommit tuhoaa ja ihmisuhteet karisee?
Toki siellä uskomusten maailmassa voi siltä näyttää, koska olette valinneet elokuvan katsottavaksenne, mutta se kaikki tulee ja menee. Nautitte kovasti elokuvistakin missä on romantiikkaa, draamaa, jännitystä, juonen käänteitä ja ihmissuhde ongelmia. Katselette omaa elokuvaanne. Minä olen paikalla kun katselette elokuvaa ja myös silloin kun lähdette "elokuvateatterista". Jos muistat minut joka hetki, mielesi rauhoittuu ja Rakkaus palaa mieleesi. Olen siis aina paikalla vaikka kehossasi kasvaisi syöpä tai ystäväsi kuolisi dramaattisesti. Minä en voi kadota koska minua ei ole tehty ajasta, sen sijaan kuvitelmasi on.

Minä: Kiitos. Nyt taas hetken muistan sinut. Kohta kuitenkin egomieleni saattaa jutella muita juttuja. Onko se ok?

Rakkaus: On se ok. Sinulla on vapaus valita niin. Minä en kuitenkaan koskaan katoa.

Minä: Jee, ihanaa, mahtavaa.

Rakkaus: Jee, ihanaa, mahtavaa.

Minä: Älä matki apina!

Rakkaus: Vastasin vain kutsuusi apina!

Minä: Ai sinulla on huumorintajuakin?

Rakkaus: Huumori on muisto minusta siellä ajassa. Jos muistat välillä nauraa, muistat minut.

Minä: Ai, okei. ööö, miksi en koe sinua aina? Miksi valitsen toisinaan mielellisen kärsimyksen?

Rakkaus: Kuvitellun menneisyytesi takia. Kuvittelet että se mikä on ollut totta, olisi jotenkin totta nyt, vaikka tätäkin naputellessasi sitä ei todellisuudessa ole olemassa. Olet menneisyys uskovainen ja tämä uskomus kattaa kaikki uskomukset. Minä en ole uskomus. Minä olen kaikki. Egolle en ole mitään, mutta itselleni olen kaikki. MINÄ OLEN.

Minä: Vautsi, tämän jotenkin muistankin. Olenko oikeassa, että koska ego on vain kuvitelma menneisyydestä ja sinä olet kaiken "yläpuolella", ketään syyllisiä ei ole?

Rakkaus: Mihin tarvitset syyllisiä? Jätän sinut nyt hetkeksi miettimään asiaa.

Minä: (Mietin....)

Minä: En tarvitse mihinkään,  mutta silti oikeassa elämässä saatan nähdä ympärilläni syyllisiä. Saatan syyllistää itseäni pienistä ja isoista asioista. Joskus joku saattaa ärsyttää tai sisälläni nousee tunneryöppyjä. 
Hetken kysymyksesi vapautti minut vapaaksi. Se tuntui hyvältä. Sielullisesti muistin, että en todellakaan tarvitse mihinkään syyllisiä! Olen vapaa!

Rakkaus: Siksi kysyinkin että mihin tarvitset syyllisiä.

Minä: Tein just oivalluksen. Minusta tuntui äsken tyhmältä, urpolta ja hullulta jutella itseni kanssa, mutta samalla vastasit jo ennenkuin kerkesin naputella tähän, että kuka tai mikä tuntee tyhmää, urpoa ja hullua? No egohan se siinä. Menneisyys.

Rakkaus: Kuten huomaat, sinussa on ikäänkuin kaksi ääntä. Pelon ääni ja Rakkauden ääni. Kumpaa valitse kuunnella?

Minä: Tiesin kyllä.

Rakkaus: Niin tiedät menneisyytesi takia, mutta jos valitset minut joka hetki, olet yhtä Rakkaudessa, tietoisesti. Haluan kuitenkin sanoa, että vaikka valitsetkin pelon minun sijaan, en ole koskaan unohtanut sinua. Olen aina vierelläsi. Jokaisen näennäisesti erillisen sielun takana ykseydessä.

Minä: Mahtavaa. Olemmeko me erillisiä sieluja?

Rakkaus: Teistä katsottuna niin saattaa olla, mutta minusta katsottuna ei ole. Miten siinä missä ei ole aikaa, tilaa, menneisyyttä ja tarinaa voisi olla erillisyyttä? Ego on suuri huijari. Ego keksii tarinoita joiden pauloihin on helppo jäädä kiinni. Rakkaudessa ei ole erillisyyttä. Ego pirstaloi teidän kehoiksi ja hengellisisssä piireissä se pirstaloi teidät jopa sieluiksi. Pääasia että pysytte erillisinä. Egon käsikirjoitus on elää menneisyydestä käsin. Ego haluaa että kehitytte sieluina paremmiksi, ego haluaa että kehitytte kehoina paremmin. Mihin kehitystä tarvitsette, jos valitsette minut eli Rakkauden? Olet kotona jo. Jos muistat että olet JO täydellinen yhdessä kaiken kanssa, olet kotona minussa.

Minä: Mahtavaa, mikä taakka tippuu pois...huh...

Rakkaus: Mikä taakka?

Minä: Älä viisastele!

Rakkaus: Mutta mieti hetki asiaa...

Minä: Niin, tajusin just että taakkakin on vain osa egon käsikirjoitusta. Se taakka on just se koko homma. Ei siis ole edes mitään taakkaa ollutkaan! Mutta se tuntuu silti että se on...

Rakkaus: Totta, ei ole mitään takkaa ollutkaan, mutta heti halusit kuitenkin että se on. Olet hassu.

Minä: Etkö tajua Herra Rakkaus, että elän täällä inhimillisten ajallisten ihmisten maailmassa. Kyllä sieltä pumpulien ja sateenkaarien päästä on helppo huudella.

Rakkaus: Totta puhut täältä on helppo HUUDELLA!!!!

Minä: Olet ärsyttävä...toisaalta hauska.

Rakkaus: Sinäkin olet jo täällä, et vain aina muista sitä.

Minä: Hei, nyt on pakko päästä mun lempiaiheeseen eli parisuhteisiin! 
Miksi olen kärsinyt niissä niin paljon?!

Rakkaus: Koska uskot erillisyyteen. Tätä et ehkä halua kuulla, mutta kerron sen silti. Parisuhde siellä tarkoittaa sitä että yhdestä tulee kaksi. Kahdesta tulee joskus kolme ja niin edelleen.

Minä: Eli?

Rakkaus: Rakkaus kuvainnollisesti on vain yksi tai tarkemmin sanottuna nolla. Nollatila. Siellä ajan maailmassa tapahtuu pirstaloituminen ja teistä on moneksi ja homma menee monimutkaiseksi.

Minä: Hiton tylsää...ei seksiä, ei läheisyyttä ei mitään...?

Rakkaus: Huomaatko miten tartut heti mielikuviisi siitä mitä Rakkaus kuuluisi olla? Jos olet rehellinen niin tiedät että parisuhde tuo mukanaan myös kärsimyksen, koska se kuuluu ajan maailmaan. Montako romanttista paria tiedät joilla on aina asiat hyvin eikä eroa tule? Viimeistään kun nahkatakki (keho) heitetään narikkaan tulee ero. Kehoa ei voi henkistää, mutta kehoa voit käyttää minun eli Rakkauden välineenä.

Minä: Miksi haluan sitten niin kovasti parisuhdetta ja Rakkautta?

Rakkaus: Haluat muistaa minut. Haluat muistaa alkuperäsi, ikuisen ja todellisen Rakkauden.

Minä: Saanko silti haluta seksiä, läheisyyttä ja tulla näkyväksi?

Rakkaus: Tietysti. Miksi kieltäisin jotain? Sehän on vain ihanaa että haluat muistaa todellisuutesi. Seksi, läheisyys tai jokin muu kehollinen nautinto ei ole koskaan pysyvä olotila, mutta sen avulla voit muistaa  minut. Minut, joka on on sinun kanssasi joka hetki.

Minä: Upea juttu, kiitos.

Rakkaus: Ole hyvä, koska olet hyvä. Aina hyvä.

Minä:  Ihastus, Rakastuminen, onko se ok?

Rakkaus: Tietysti ok. Taidat jo muistaa senkin siellä ajan maailmassa, että se kaikki on tullut ja mennyt. Todellinen Rakkaus kuitenkin on aina pysyvää. Sinä ikäänkuin kannat minut mukanasi ihmisuhteesta toiseen. Et pääse minusta eroon koskaan, vaikka kuinka olet sitä yrittänyt unohduksen unessasi.

Minä: Minkälainen on hyvä ihmisuhde? (nami kyssäri!;-)

Rakkaus: Jokainen tapaamasi ihmissuhde on hyvä, muutenhan sitä ei tapahtuisi.

Minä: Eiku tarkoitin että millanen se on käytännössä?! Millainen on hyvä ihmisuhde?

Rakkaus: Jokainen ihmisuhde ajassa on nopeasti kotiin vievä jos annat anteeksi sen mitä hän EI TEHNYT.

Minä: Siis tehnyt syntiä?

Rakkaus: Niin jos näet Rakkauden hänessä, näet Rakkauden itsessäsi. Jos tuomitset ja näet hänen tehneen väärin, näet itsesi tehneen väärin. Te olette yhtä Rakkaudessa. Niin minä vastaan.
Ihmissuhteessa voi haluta unohtaa itsen tai muistaa itsen! Sinulla on valinnan mahdollisuus joka hetki. Rakkaus on armollista ja täydellistä. Toisen ihmisen silmissä pilkottaa Rakkaus.

Minä: Ymmärrän tuon, mutta jos minä kuvittelen olevani henkilö menneisyyden rakentama, en voi pohjimmiltaan oikeasti antaa anteeksi. Olen huomannut että aina kun lähelleni tulee joku, ensin tulee rauhan ja Rakkauden tunne, mutta heti menneisyys tulee väliin ja sanoo STOP! Tuntuu että tässä suhteessa on jotain vikaa ja ego haluaa ohjata ja ohjelmoida, jotta suhde pysyisi niinkuin minä haluisin.

Rakkaus: Hyvä, nyt olet rehellinen ja rehellisyys nopeutta polkuasi muistaa minut.
Minä Rakkaus sallin kaiken olla. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu jo ennen kuin "ongelma" siellä ajassa näytti tapahtuvan.
Parisuhde on hyvä mahdollisuus nähdä sinun omat ESTEESI Rakkauden tiedostamisen edessä.
Jos etsit vain romanttisia illallisia ja takkatulen äärellä karhun taljan päällä rakastelemisia, se ei vielä ole vienyt sinua lopullisesti rakkauden pysyvään olotilaan. Se kaikki ihana ajan maailmassa on toki kaunista muistutusta minusta, ja olen silloinkin kanssanne, mutta yhtä tärkeätä on oppia kohtaamaan kolikon toisen puolen, jotta ymmärtää että olen kanssanne myös silloin. Minussa voit antaa anteeksi kaiken kuvitellun. Ego ei koskaan anna täysin anteeksi, vaan haluaa hyötyä tilanteesta jotenkin. Ego pelaa ja puntaroi. Ego syyllistää ja etsii syyllisiä vimmatusti, koska tämä tietää että hän itse ei ole totta. Rakkaus vain ON.

Minä: Eli Parisuhde on itsensä todellista kohtaamista?

Rakkaus: Aina. On kuitenkin suureksi hyödyksi oivaltaa, että parisuhdetta voi käyttää egon vahvistamiseen tai sitten uskomusten karsimiseen ja karsiminen tuo sinut lähemmäs minua. Rakennatko mieluiten maailmasi omin päin minun tilalleni vai elätkö siellä ajan maailmassa muistaen minut? Jos lähdet minusta pois, se on toki valintasi, mutta sinua ei syytetä siitä harhautuneesta valinnastasi, koska Rakkaus ei koskaan syytä ketään tai mitään. Rakkaus vain vapauttaa, koska Rakkaus vain ON.

Minä: Onko parisuhteet siis aina hankalia?

Rakkaus: Ajan maailmassa kyllä mutta minussa ei. On mahdollisuus "hyvän unen" näkemiseen, mutta se tarkoittaa että olet edistynyt tuomitsemisen maailmasta anteeksi antavaan maailmaan.

Minä: Tylsä vastaus, haluan paremman vastauksen.

Rakkaus: Kuka haluaa? Kenelle tylsä? Rakkaudelle tylsä? Vai egolle? Minä voin käyttää sinua nyt jos antaudut minulle. Voit toki vastustaa minua jos haluat, mutta en jätä sinua koskaan. Vain ego voi tuntea tylsyyttä.

Minä: Oih, kiitos Rakkaus!

Rakkaus: Olemme hyvät.

Minä: Hih, "olemme hyvät"...Haluan silti tietää, että pitääkö mun olla yksin, jotta olisin onnellinen?

Rakkaus: Ihan sama minulle oletko yksin tai kaksin. Mutta sinulle on hyödyksi oivaltaa että jos olet yksin tai kaksin, et pakene todellista itseäsi ja niiden esteiden kohtaamista omien uskomustesi takia.

Minä: Eli se mikä tulee elämässä vastaan on hyödyksi kohdata, jos ja kun haluan muistaa sinut?

Rakkaus: Kohtaat aina omat uskomuksesi.

Minä: Ai vaikka näkisi mitä paskaa?

Rakkaus: Kyllä sinä jo muistat sen. Kohtaat aina omat uskomuksesi. Koet eläväsi uskomusten maailmassa. Se mikä heijastuu kolmiulotteiseksi, on vain projektorisi elokuva. Elokuva ei ole tehnyt sinun todellisuudellesi (Rakkaus) mitään pahaa, olet vain samaistunut siihen elokuvaasi. Ja nyt on tullut aika muistaa minut.

Minä: Kiitos! Haluan vielä tietää romantiikasta?

Rakkaus: Et sinä oikeasti halua tietää siitä mitään. Kuvittelet vain haluavasi. Sinä haluat muistaa minut. Todellisen Rakkauden. Romantiikka on vain kalpea aavistus siitä, mitä todellinen Romantiikka todellisen rakkauden kanssa on. Se on pysyvä tila jatkuvassa täydellisyydessä. Sinulla kun takkatulesta loppuu palavat puut, mökki viilenee ja Rakkaasi kertoo sinulle, että hän haluaakin jotain muuta kehoa, kokemuksesi ihanasta romantiikasta on ohi. Minä en kuitenkaan sinua jätä koskaan. Haluat siis todellisuudessa romantiikkaa minun kanssani. Ja se on ikuinen romanssi joka ei ole päättynyt koskaan.

Minä: Niin juu...mutku....

Rakkaus: Voit muistaa minut hänessä.

Minä: Miten?

Rakkaus: Siten että annat hänelle anteeksi sen mitä hän ei tehnyt.

Minä: Mutta eihän tuo ole mitenkään romanttista, mä haluan konkretiaa!

Rakkaus: Muista että konkretia ei vie sinulta muistoa minusta. Se mikä näyttää tapahtuvan, tapahtuu mutta minä olen kanssasi aina. Anteeksiannolla tarkoitan sitä, että vapautat itsesi harhoista ja muistat minut.

Minä: Nii eli erilliset kehot näkevät ensin toiset erilliset kehot, ovat yksinäisiä ja kokevat lisää erillisyyttä. Erillisyys lisää pelkoa, että minulle voi tehdä pahaa ja syyllisyys juontuu erillisyydestä ja siitä,että on tehnyt jotain väärin eikä ansaitse sinua eli Rakkautta?

Rakkaus: Suunta on oikea. Hyvä poika. Sinun maailmassasi olet poika, mutta täällä todellisuudessa olemme yhtä.
Katso miten paljon romanttiset ihmisuhteet aiheuttavat kärsimystä. Sinulla on kuvitelma siitä mikä on hyvä romanttinen suhde, takerrut siihen etkä antaudu minuun. Kaikki esteet meille on vain kuvitelmia, muistoja. Mikään lehtiartikkeli, elokuva tai kirja ei voi antaa sinulle minua, mutta se voi ohjata sinut tänne. Samoin on ihmisuhteiden kanssa. Näe Rakkauden heijastus niissä ja tiedä, että olen kanssasi aina. Et ole koskaan tehnyt mitään väärää. Ego sanoo että olet tehnyt, mutta minä sanon että et voi tehdä mitään väärää. Rakkaus ei koskaan tuomitse.

Minä: Saanko olla kuitenkin ihminen?

Rakkaus: No et tietenkään saa! No ei vaan. Tietenkin saat olla, olethan tehnyt sen valinnan jo ties kuinka monennen kerran. Kuitenkin ainut todellinen valinta on valita Rakkaus tässä hetkessä.
Ole ihminen ihan rauhassa. Tee ihmisten juttuja ja nauti niistä. Sitä kestää vain silmänräpäys ikuisuuden keskellä.  Kuten tässäkin keskustelussa tulee ilmi, on vain kaksi valintaa. Pelko tai Rakkaus. Ensin oivallat että on hengen maailma ja on kehon maailma ja sitten muistat että on vain hengen maailma, ja muu on vain näytöstä.
Ihmisenä oleminen ei tarkoita että tukahdutat tunteitasi tai inhimillisiä puoliasi. Nauti matkastasi, mutta muista että vain Rakkaus on totta.

Minä: Mitä on henkisyys?

Rakkaus: No ei oikein mitään. Se on just sitä mitä kuvittelet sen olevan.

Minä: Jaaha. Tylsää.

Rakkaus: Kenelle se on tylsää?

Minä: No egolle, pienelle mielelle.

Rakkaus: Bingo! Älä ala (jos et halua) olemaan henkinen, sillä olet sitä ollut aina. Jokainen on aina henkinen. Jos kuvittelet että minä (sinä) olen henkinen, mutta joku toinen ei ole, ajattelet olevasi erillinen. Vertailet ja uskot dualismin maailmaan. Ei ole erikseen henkisiä ihmisiä. Kyse on vain sen muistamisesta että olet Rakkaus itse. Jokainen on yhtä Rakkaudessa. Ainut henkinen polku on se, että alat haluta muistaa minut. Se polku voi tuntua toisinaan synkältä ja pahalta koska ego pistää vastaan.. Synkkyys ja paha on kuitenkin vain uskomuksiasi rakkauden edessä. Ja uskomuksethan on vain uskomuksia. Kun laitat valot pimeässä päälle, naps muistat mitä valo on. Sinä olet valo.
Ei ole tarvetta käyttäytyä kuin henkinen käyttäytyy, eikä ole tarvetta pukeutua kuin henkiset ihmiset pukeutuu. Rakkaus ei ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Toki voit hokea mantroja ja joogata itsesi hengiltä, mutta yhtä hyvin voit käydä vaikka kaljalla lähikuppilassasi ja kuunnella metallimusiikkia. Se on Rakkaudelle yhden tekevää. Olet Rakkaus jokatapauksessa,aina. Muodoista huolimatta. Rakkaus ei erottele eikä vertaile. Sinulla voi olla mieltymyksiä siellä ajassa, eikä ne tarvitse minkäänlaista tuomitsemista. Tee se minkä valitset tehdä, mutta kun alat kuunnella minun ääntäni, mielesi alkaa rauhoittumaan tai tarkemmin sanottuna mielesi ei niinkään rauhoitu. Jokin sinussa syvenee ja rauhoittuu, etkä enää linkitä todellista Rakkautta tekemiseen tai siihen miltä siellä ajassa näytät tai asiat näyttävät.

Minä: Oh miten tunnekaan nyt syvää rauhaa. Melkein itku tulee...miten kaunista anteeksianto voikaan olla! Kiitos Rakkaus! Kiitos! Mä saan olla sellainen kuin olen ja nyt muistan että olen aina Rakkaus joka tapauksessa. Huomasin äsken että aika oli pysähtynyt..ihan ku olisi kellon viisarit pysähtynyt!

Rakkaus: Minussa ei ole aikaa. Se johtui siitä että muistit minut. Anna kuitenkin ajan kulua siellä omia polkujaan. Aikaa ei minussa ole, mutta siellä se näyttää olevan. Päästä irti tästäkin kokemuksesta. Tai ole päästämättä. Siltikin minä vain olen, sinun kanssasi yhtä. Minä olen.

Minä: Huh, miten upea kokemus tämä oli. Kiitos.

Rakkaus: Hyvä tapa muistaa todellisuus. Yksi tapa antaa minulle Rakkaudelle ongelmat ja päästää irti. Sinun ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään. Teen kaiken puolestasi. Minä annan sinussa kaiken anteeksi ja vien sinut perille. Perille sinne missä jo olemme. Matkaton matka. Kuten olet joskus kuullut puhuttavan.

Minä: Juu, nyt kun minulla aika loppuu, tarkoittaako se sitä että on aika lopettaa tämä keskustelu?

Rakkaus: Ei meidän "keskustelu" lopu tähän. Minä olen aina mukanasi. Aika siellä tuntuu loppuvan, mutta Rakkaudessa ei ole aikaa. Rakkaus ON.

Minä: Kiitos muistutuksesta taas. Nyt minulla on syvä Rauha, mutta jotenkin minulla on tunne, että se menee kyllä ohi....byäää!

Rakkaus: Miten Rakkaus voi mennä ohi jos Rakkaus on kaikki? Kuvittelet vain Rakkauden menneen, mutta minä en mene koskaan pois. Olen aina luonasi. Rauha on hyvä sana kuvaamaan minua siellä ajassa.

Minä: Kiitos isosti!! Paljon ois kysyttävää ja ehkä kysynkin vielä tänään, mutta täällä ajassa lähden nyt töihin! Moikka Rakkaus!

Rakkaus: Ei ole tarvetta sanoa moikka, se kuuluu erillisyyteen. Me emme eroa koskaan. Me lähdemme nyt töihin yhdessä. Tulen sinun mukaasi, kuten aina ennenkin. Yritä muistaa se.

Minä: Voi hitto, niin tosiaan! Yritän! Huh mikä vastaus! Kiitos, me emme eroa edes työpäivän ajaksi ;-) haha

Rakkaus: Haha :-)


Sitten lähdin töihin kävellen ja olo oli todella erilainen, rauhallinen ja syvä. Melkeimpä testailin ajatuksien kanssa että vieläkö olen olemassa. Huomasin myös että keskustelu kävi vielä sujuvasti mielessäni. Kyselin asioita ja pam, samantien selkeä vastaus! Sitten egoani harmitti että en saanut niitä ylös. Päivä oli mukava ja pikkuhiljaa palauduin normaaliksi ;-)

Nyt vielä haluisin kysyä paria asiaa ja katson että saanko vastauksen yhtä selkeästi:

Minä: Moikka Rakkaus!

Rakkaus: Mitä minä sanoin siitä moikasta. Tässähän minä olen edelleen.

Minä: Heh

Rakkaus: Heh

Minä: Kotimatkalla mieleeni tuli kysyä ketodieetistä? Onko se ok? Olen nyt ollut vuoden alusta ketoruoka valiolla ja se tuntuu hyvältä. Eikö se ole kehoon uskomista?

Rakkaus: Onhan se kehoon uskomista mutta mitä sitten? Uskot siellä kuitenkin kaikenlaisiin uskomuksiin. Niin ei kuitenkaan tarvitse olla. Jos se ketodieetti tuo sinulle hyvän mielen, niin silloin saat muiston minusta, Rakkaudesta. Mieltymyksiä ei tule tukahduttaa tai kieltää. Älä kuitenkaan kuvittele että se keto on sinun lopullinen kotisi. Olet vain käymässä siellä ja katselet projektorisi kautta elokuvaasi. Hengessä ja ikuisuudessa ei tarvitse ketoilla. Siellä ajassa kuvittelet tarvitsevasi eri asioita, koska olet luonut ne ihan itse. Jos otat syyllisyyden pois syömisestäsi, niin se on sinulle eduksi. Syötkö pelosta vai syötkö Rakkaudesta? Kysy se itseltäsi.
Syö mitä syö mutta muista minut. Minä lähden mielelläni kanssasi vaikka ulos syömään.

Minä: Heh,. Ok. Kiitos....Hmmmm mitähän vielä kysyisin...? Just nyt ei tulekaan oikein mitään mieleen. Lopetan siis tähän, kiitos ja moik....

Rakkaus: ...ka. Olemme yhtä aina ja ikuisesti. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Nauti matkastasi poikani. Luota että olet just nyt oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja muista että olen luonasi joka hetki. Minä en jätä sinua koskaan.

Minä: Kiitos. Vielä tuli yksi kysymys mieleeni tosta, että et jätä minua koskaan. Minulla on voimakas hylätyksi tulemisen pelko olemassa. Mistä se johtuu? Lapsuudestani?

Rakkaus: Ei varsinaisesti lapsuudestasi. Myös lapsuudessasi tapahtunut hylätyksi tuleminen on vain symboli siitä, että luulet eronneesi minusta ja nyt pelkäät kuollaksesi, että tuomitsen jos ja kun tulet takaisin todelliseen kotiisi. Muistat alitajuisesti, että olet valinnut kuvitelmissasi lähteä luotani ja tunnet itsesi hylätyksi ajan maailmassa jossa syntymä ja kuolema vuorottelevat. Kun koet voimakkaan hylätyksi tulemisen, kuvittelet että olet ilman Rakkautta. Todellisuudessa minä en ole sinua hylännyt koskaan. Sinulla ei ole mitään hätää ja voisit hieman relata ihmisuhteissasikin. Jos muodot muuttuvat, minä en jätä sinua koskaan. Se olisi tärkeää muistaa. Relax. Kaikki on hyvin vaikkei se siltä aina tuntuisikaan.

Minä: Kiitos että muistutit. Moikka.

Rakkaus: Moikka.


T:Jake