Keskustelu Rakkauden kanssa osa 2.

Hassua, olin tulossa kirjoittamaan jotain muuta, mutta nyt tulikin tunne että haluan kirjoittaa taas Rakkaudelle, koska se oli niin mukavaa ja tuntuu niin oikealta. En taaskan tiedä mitä kysyn mutta napsin kysymykset heti kun niitä tulee mieleeni. Antaa mennä!

Minä: Heippa Rakkaus!

Rakkaus: Heippa Rakkaus!

Minä: Viime kerran jälkeen kaikki tuntui niin selkeältä, mutta nyt jotenkin mieleni on hetkittäin taas jotenkin "sekaisin", se ei saa otetta totuudesta, mitä tapahtui?

Rakkaus: Ei mitään. Tässä mä olen edelleenkin. Ei luomasi mieli kykene koskaan ymmärtämään mikä totuus on, joten päästä ymmärtämisen halustasi irti. Kaikki on hyvin. Vaikka lakkaat uskomasta totuuteen, totuus ei katoa mihinkään. Vanha sanontanne on että "totuus ei pala tulessa". Miten totuus voisi edes muuttua?

Minä: Ainii...kiitos.

Rakkaus: Jotkut ajattelevat että jokaisella on oma henkilökohtainen totuus, mutta se on egon keksimää, koska jokaisen erillisen mielen erilainen totuus kuuluu vain erillisyyden maailmaan. On vain yksi totuus ja se voi egoa ärsyttää koska egoa kiinnostaa vain erilaisuus. Egoa ei kiinnosta yhteenliittyminen, vaikka se on ainut todellinen asia joka tapahtuu.

Minä: Olet varsinainen totuuden torvi!

Rakkaus: Sinä olet pelkkä torvi!

Minä: Haha

Rakkaus: Haha

Minä: No mutta miten sitten täällä on kuitenkin erilaisia totuuksia ja polkuja?

Rakkaus: Minä olen teille/meille jokaiselle aina sama Rakkaus.

Minä: Niin...

Rakkaus: Ajan maailmassa NÄYTTÄÄ olevan erilaisia uskomuksia ja polkuja, mutta minä olen.

Minä: Onko se Jees?

Rakkaus: On.

Minä: Mutta se ei tunnu jeessiltä???

Rakkaus: Sekin on jeessiä

Minä: No eihän ole jeessiä senkin totuuden torvi!!

Rakkaus: Jees jees.

Minä: Sano nyt jotain totuudellisempaa! Kerro vaikka mitä miksi uskomukset eivät tunnu selkeiltä kuin ehkä vähän aikaa?

Rakkaus: Siitä yksinkertaisesta syystä että ne eivät ole koko totuus. Kaikki se mikä kestää hetken ja menee ohi ei ole totuus, mutta se näyttää ilmenevän totuuden keskellä. Minä kuitenkin OLEN.

Minä: Eli on loppupelissä ihan sama mitä näyttää tapahtuvan?

Rakkaus: Kyllä koska se vain näyttää tapahtuvan.

Minä: Tästä tulikin mieleeni että miten se nyt on, onko maailma paha vai hyvä vai jotain muuta?

Rakkaus: Teidän luoma maailma on paha ja hyvä ja jotain muuta.

Minä: Aiku kiva.

Rakkaus: Ei aina.

Minä: Näsäviisastelija.

Rakkaus: On kovin suureksi hyödyksi jos et sekoita tasoja keskenään. Valaistuneen/oivaltaneen ei enää tarvitse yrittää olla hyvä tai täydellinen. Ajan maailmassa tarvitsee olla jotain tai pyrkiä olemaan jotain. Ajan maailmassa yritetään tehdä parempi ajan maailma. Jos yrität olla parempi, vertailet sen sellaiseen joka ei ole niin hyvä. Kuka vertailee? En ainakaan minä.

Minä: Haha jäit kiinni! Vertailit juuri. Käytit juuri sanoja ajan maailma vs. ei ajan maailma. Eihän Rakkaus puhu dualistisesti! Hahaa! Olet hahaa ukko!

Rakkaus: Puhun sinun kielelläsi jotta pääsisit sutjakkaasti takaisin kotiin, meidän yhteiseen kotiin. Toki olet jo täällä, sinun todellisuutesi on jo meidän yhteisessä kodissa. Usko erillisyyteen vielä näyttää hidastavan sen muistamista.

Minä: Puhut siis "minun" tasollani??

Rakkaus: No en sinun tasollasi. En egon tasolla, mutta sinä ikäänkuin alat muistamaan totuutta kun rima on korkeimmalla. Valitset ääneni.

Minä: Ahaa...

Rakkaus: "Käyn" hetken luonasi jotta voisimme palata kotiin ja olla yhtä.

Minä: Vautsi..olen Rakastunut!

Rakkaus: Et ole rakastunut. Olet Rakkaus itse. Sinun ja Rakkauden välillä ei ole aikaa eikä tilaa. Olet Rakkauden kanssa yhtä. Olemme yksi.

Minä: Kuvittelen kuitenkin vielä olevani ihminen, erillinen ihminen joka syö ja nukkuu hengissä pysymisen takia...? Täällä on triljoona asiaa mitkä pitää ottaa huomioon jotta ei henki lähde! Edes autotietä ylittäessä en voi vain luottaa intuitioon, on oltava käytännöllinen ja järkevä?? Miten tasapainon pitäminen voi ollakin niin monimutkaista?

Rakkaus: Siellä saattaa näyttää siltä, että kaikki on monimutkaista. Kun alat luottamaan minuun niin saatat huomata että autotien ylitys ei vie minua pois. Alat luottamaan minuun. Sinä et ylitä autotietä ikuisesti. Minä olen ikuisuus.

Minä: Olen aina vähän yllättynyt vastauksistasi...

Rakkaus: Ole vain ihan rauhassa. Sekin on täysin sallittua.

Minä: Onko muuten kaikki täysin sallittua?

Rakkaus: Muuta vaihtoehtoa ei lopulta jää.

Minä: Voi hitto!

Rakkaus: Olisit siis vielä halunnut tuomita jotain?

Minä: No voi hittojen hitto! Juuen.

Rakkaus: Tuomitse vain, mutta muista sekään ei kestä ikuisesti. Minä olen ikuisesti.

Minä: On epää, että sinä saat olla ikuinen, mutta minä en ole!

Rakkaus: Mikä ihmeen minä? Kyllä sinun todellisuus on minun todellisuus. Olemme ikuiset yhdessä. Kuviteltu minä ei sitä ole. Mutta se minä onkin vain kuvitelma.

Minä: Thanks. Nyt minulle nousi valtava paine siitä että olen vastuussa hänestä joka lukee näitä sinun vastauksiasi...

Rakkaus: Anna paineen nousta. Sallin kaikki asiat jotka näyttävät nousevan sillä Rakkaus sallii asiat jotka tulevat ja menevät. Sinä et ole se. Sinä olet ikuisesti minä. Hänkin on minä. Älä Rakkautta pelkää.
Ei ole sinun vastuullasi se mitä joku toinen ajattelee. Erillisyyden maailmassa ymmärretään totuus eri "tietoisuuden" tasolla, vaikka kenelläkään ei ole erillisenä totuutta. Joku ei ehkä tajua tästä mitään, joku pitää sitä huuhaana. Joku ymmärtää sen osittain. Joku muista samantien minut.
Jokainen keho katselee omaa uskomusjärjestelmäänsä aina siihen astui kunnes ON totuus itse. Olette totuus itse jo nyt, mutta pieni mieli saattaa vielä epäröidä. Puhun sinulle nyt suoraan koska haluat oivaltaa totuuden 24/h. Puhun sinullekin jatkuvasti, mutta et aina halua kuulla. Joten et ole mitenkään sen enempää Jeesus kuin muutkaan erilliseltä näyttävät hahmot. Olette yhtä minussa.


Minä:  No voi hitto! Enkö olekaan viisaampi kuin joku toinen?

Rakkaus: Joku toinen? Saatat tehdä ehkä fiksumman Rakkauden valinnan jossain ajan kohdassa, mutta et ole piiruakaan toista ylempänä. Oikeaa ja väärää ei totuuden kannalta ole. Jos ajassa tapahtui pienen pieni erehdys, niin se ei tarkoita että totuus olisi palanut tulessa. Tee vain oma työsi ja oivallat että ketään muuta ei koskaan ollutkaan. Se on vertailujen loppu. Vain menneisyys vertailee.

Minä: Työ? Täytyykö Rakkaudessa tehdä työtä?!!!!!!!!!!

Rakkaus: Ei rakkauden takia tarvitse tehdä työtä, mutta itsesi takia on suuri hyöty.

Minä: What? Itseni takia? Olenko sittenkin erossa sinusta? Ristiriita!

Rakkaus: Minä olen. Sinä kuvittelet että et ole. Anna kuvitelmasi minulle, minä annan ne puolestasi anteeksi. Relax Baby! Lopulta on vain Rakkaus.

Minä: Miten ne kuvitelmat annan sinulle? 

Rakkaus: Ajattelemalla siten että mitään ei ole tapahtunut todellisuudessa. Kyse on harhojen anteeksiannosta. Saatat hyötyä siitä että ajattelet minut sinussa. Olet täysin turvassa joka hetki. Me olemme yhtä.

Minä: Huomaan paljon henkisissäkin ihmisissä paljon tuomitsemista. Mitä sanot siihen?

Rakkaus: Ensiksikin; etkö muista että henkisiä ihmisiä ei ole, ellei jokainen ole sitä. Ja toiseksi; tehtäväsi ei ole tarkkailla muiden kulkemista takaisin alkulähteeseen. Tehtäväsi on valita vain omassa mielesssäsi Rakkaus. Muista, muita ei pohjimmiltaan edes ole. On yksi eikä sitä ole ego pirstaloinut kuin kuvitelmissasi, jos se on valintanasi. Se että ajattelee olevansa henkisempi kuin joku toinen on vain hentoinen egon ääni. Minä en puhu niin koskaan.
On kuitenkin normaalia että heräämisen alkuvaiheilla näkee paljon epäkohtia ympäröivässä maailmassa, pitää hampain ja kynsin kiinni omien vanhempien, poliitikkojen, oman "rakkaan" ja tai kenen vaan väärinteoista, mutta tämä vaihe menee ohitse. Kuuluu heräämisen prosesssiin.

Minä: Miksi ihmiset sotivat ja projisoivat jatkuvalla syötöllä ympäröivää maailmaa? En vain tajua...

Rakkaus: Koska et luota minuun. Erillinen mieli pelkää ja on hämmentynyt. Ei hätää, sillä se on vain Rakkauden pyyntö.

Minä: Ainii...Eli kukaan ei oikeasti halua pahaa kenellekään?

Rakkaus: Ei. Se vain saattaa näyttää siltä. Olet siis täysin syytön. Hänkin on. Olet Rakas. Näytelmäsi ei ole totta. Minä olen. Muistatko mitä juuri sinulle sanoin? Pohjimmiltaan ei ole muita, on vain yksi ja sekin ajatus jätetään pois koska sitä ei tarvita.

Minä: Kiitos hitosti,huh 

Rakkaus: Kiitos hitosti,huh

Minä:  Mitä sanot siihen jos ihmisellä on jokin riippuvuus?

Rakkaus: Olet riippuvainen elämästäsi ja ne pienet riippuvuudet ovat vain symboleja sille. Kun vien vastauksen syvemmälle, huomaat että olet riippuvainen siitä, että haluat takaisin kotiin, Rakkauteen.
Koska koit kadottaneesi Jumalan, aloit etsimään maailmastasi minua. 
Kiersit maapallon ympäri, kävit kuussa, rakensit miljoona maantietä, vedit monenlaista huumetta, kävit suosiosi huipulla, meditoit vuorilla, joogasit mestariksi asti, valloitit maita, voitit urheilukisoja, keräsit rahaa, olit mallina, julkkiksena, lauloit kuin Elvis, luit kaikki henkiset kirjat, etsit gurua ja sait maailman parasta seksiä, joit itsesi hengiltä ja aloitit kaiken uudestaan. Kaiken tämän jälkeenkin yritit vielä jos vaikka mitä, mutta Ikuista Rakkautta ei tuntunut löytyvän. Miksi?
Älä tuomitse riippuvuutta. Itse asia ei ole ongelman syy, vaan se on erillinen mielesi. Maailma on vain seuraus uskomuksistasi ja mielesi on mahtava työkalu tulla takaisin kotiin. Anna se minun käyttööni ja ota sinä vaan rennosti.

Minä: Tiedän jo ton. Silti ihmettelen halukkuuttani ostella musiikkilevyjä, saada hyväksyntää, joitakin kokemuksia ja hyvää fiilistä?

Rakkaus: Juuri kerroin sinulle sen että haluat vain kotiin Rakkauteen. Sinä tiedät sen jo. Olet niin Rakas.

Minä: Sinä vastaat minulle noin ihanasti ja silti itse soimaan itseäni toisinaan..?

Rakkaus: Ajattele se niin päin että pidät hauskaa samalla kun palaat kotiin minuun? Voimme mennä yhdessä levykauppaan tai vaikka ottaa punaviiniä jos siltä tuntuu. Kun muistat, että olen kanssasi kaikessa, mielesi rauhoittuu ja syyllisyytesi ei murskaa sinua. Sillä ei todellakaan ole väliä mitä suuhusi pistät, mutta sillä on hieman väliä mitä sieltä ulos päästät (oikeasti ei silläkään). Jos päästät ulos suustasi asioita muistellesasi samalla minua, ei syyllisyys johda sinua. Rakkaus ei koskaan satuta.
Rentoudu tässäkin asiassa. Olet täysin viaton ja Rakas.

Minä: ISO kiitos Rakkaus!

Rakkaus: Harrastuksesi siellä ajassa on vain pelkkiä mieltymyksiä. Ego saa mistä vain ongelman aikaiseksi, vaikka siitä että istuu yksin tyynyn päällä.

Minä: No siellä se vasta saakin..Nim. kokemusta omaava

Rakkaus: Niin. Älä henkistä tavaroita, muotoja äläkä kehoja. Ne ovat vain muotoja, ei muuta. Olet jo huomannut että mielenkiintosi on vähentynyt moneen asiaan tässä vuosien varrella. Sisältö on muotoa tärkeämpi. Tee ja nauti, osta levyjä ja suutele paljon, mutta älä turhaan kanna syyllisyyttä, sitä et tarvitse mihinkään!

Minä: Haha, no olipa yllättävä vastaus...haha! "Suutele paljon"...

Rakkaus: Tykkäät suutelusta. Muistat siinä minut. Se on tapasi muistaa. Ne kauniit asiat joita pidät kauniina, on muisto minusta, Rakkaudesta. Matkasi ei kuitenkaan kaipaa samaistumista mutta nauti elämästäsi tässä hetkessä.

Minä: Ei minulla ole ketä suudella, luo minulle sellainen keho!!?

Rakkaus: Minä luon Rakkaudessa, suutele Rakkautta. Voit toki suudella kehoakin, mutta suutele Rakkautta. Rakkauden suudelma kestää ikuisuuden, kehon suudelma hetken.

Minä: Wohhhhh!

Rakkaus: Oliko sinulla vielä jotain kysyttävää, lähden kohta kauppaan..

Minä: Haha, Rakkaus menee kauppaan ostamaan maitoa.haha!

Rakkaus: Miksei menisi? Jos haluat maitoa, menemme ostamaan sitä yhdessä.

Minä: Hah!
No kai tähän on hyvä lopettaa...;-) 

Rakkaus: Mikään todellinen ei koskaan lopu.

Minä: Paitsi maito..mutta totuus löytyykin kaurapuurosta! 

Rakkaus: Ethän sinä syö kaurapuuroa, poju! Olet ketoruokavaliolla.

Minä:  Hmmm..olitpa hauska! Se oli vitsi...Hmmmm ehkä haluisin vielä kysyä jotain vakavampaa, ettei mun uskottavuus kärsi? 

Rakkaus:  Mikä ihmeen uskottavuus? Haluatko varjella sellaistakin harhaa itsessäsi? Päästä irti moisesta kuvitelmasta. Minussa ei ole uskottavuuden tarpeita eikä Rakkaus koskaan kärsi.
Jos ajattelet rakentaa tällä keinolla itsellesi henkisen identiteetin, olet käsittänyt väärin. Tässä puhuu meidän yhteinen Rakkaus eikä kenenkään yksityinen ja ainut ääni. Täällä me jo olemme ja olet tuonut muutkin mukanasi.


Minä: Kiitos, eiköhän tämä ollut tässä tältä osin, kiitos paljon Rakkaus! 

Rakkaus: Kiitos "itsellesi". Muista että Rakkaus ei tuomitse. Muista myös että ilman sinua ei rakkautta olisi. Sinä olet se! 


Jotenkin jäi sellainen tunne että näiden keskustelujen jälkeen oivallan jotain hyvin tärkeää. Yksi asia on se, että muistan Rakkauden äänen meissä jokaisessa. Toinen asia on se, että hämmästyn miten helposti vastaukset tulevat. Niitä ei mitenkään mieti, vaan ne ovat tässä ja nyt. Meissä todellakin on kaksi ääntä. Menneisyyden ääni ja Rakkauden ääni. Rakkauden ääni lopulta kattaa kaiken.
On upeaa kirjoittaa ja havaita väärä ääni oikeasta ja muistaa että vain yksi ääni on totta. Onko se minun ääni? En tiedä, mutta luulen että se ääni vain voimistuu mitä enemmän sitä kuuntelee.
Lopulta näilläkään keskusteluilla ei ole mitään merkitystä, koska jäljelle jää vain "Sinä olet se!", "Minä olen se!".

Hauskaa kevään jatkoa kaikille! Pilkettä silmäkulmaan, ei tää ole niin hiton vakavaa!

T:Jake