Google+ Followers

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi vaihtuu, minä en



Näin se vuosi taas mennä holkotti nenäni edestä kovalla vauhdilla, hyvä että mukana pysyin. Jos minulta kysytään tai siis egoltani kysytään, niin kulunut vuosi oli aika rankkaa aikaa.
Paradoksaalista kyllä, mutta mitä enemmän on ulkoisia ärsykkeitä, sitä enemmän tunnen että myös sisäinen rauhani lisääntyy. Joskus tuntuu siltä kun mielessäni käytäisiin lopun ajan taisteluja. Hengen ja egon välillä. Ei ole uusi tunne. 
Kuluneena vuotena en jaksanut keksiä pyörää uudelleen, olen antanut vuoden vain mennä ja näyttäytyä sellaisena kuin se näyttäytyy. Olen harjoittanut anteeksiantoa parhaani mukaan ja katsonut mitä tapahtuu kun ei yritä väkisin tehdä siitä parempaa kuin se onkaan. Itseään ja muita ei jaksa miellyttää tai muuttaa, mä haluan että kaikki olisi mahdollisimman aitoa. En tiedä onko se sitä koskaan, mutta ainakin kuvittelen niin. Ei jaksa taistella ketään vastaan, ei edes itseä.

En nyt jaksa puuttua niihin asioihin, jotka eivät menneet ihan niin kuin strömsöössä, mutta sanotaan nyt että töissä on ollut mukavaa ja on saanut olla suht terveenä, hammasremonttia ja syysloman flunssaa lukuunottamatta. Hyviäkin hetkiä on toki paljon, mutta toisinaan tuntuu elämän tarkoitus jotenkin tyhjältä, melkeimpä ihan hullulta. Eihän täällä ole mitään järkeä. Se johtuu varmaan siitä, että kaikessa on liikaa pelkkää "järkeä". Tunne ihmiselle ja hetkessä eläjälle liian vaativaa.
Tämän vuoden kruunasi isän syöpä johon hän menehtyi viime lauantaina. Koska olen hänen ainut lapsensa, niin saan kunnian hoitaa loput häneen liittyvät asiat, joten tällä hetkellä ei ole kauheesti fiilistä juhlia uusia vuosia, se tuntuisi liian pinnalliselta ja tyhjältä. Joulukin meni yksin, joten tämä joululoma on ollut mustin ikinä. Ei siksi että olin yksin, vaan isän syövän takia. Jos olen ennen miettinyt paljon elämäntarkoitusta, niin tällä hetkellä se vasta onkin tapetilla. Olen kuitenkin vain nyt. Se riittää. Onneksi.

Ulkona on vesikeli. Uutta vuotta kohti. Uuden sivun avaamista tämä vuosi tietää, vanha huuhtoutuu pois uuden tieltä. Vanhan on sulattava pois jotta uusi voi tulla. Tulkoon 2015 ja 2015 tuli. Tulkoon rakkaus ja rakkaus tuli.

Tältä näytti äsken ulkona kun vilasin ikkunasta
...ja tältä näytti äsken allekirjoittanut...pieni hymy pimeyden keskellä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti