lauantai 27. joulukuuta 2014

Lepää rauhassa isä

Sain sairaalasta aamulla puhelinsoiton. Sairaanhoitaja kertoi, että isä on nukkunut pois rauhallisesti aamulla kello 6:40. Taisin herätä samaan aikaan. Nyt on tuskat ohi ja maallinen vaellus ainakin hetkeksi hänen kohdaltaan ohi. Olen helpottunut isäni puolesta ja tiedostan sen että kaikki on hyvin. Kuolema ei ole todellista kuin keholle. Olemme yhtä ikuisuudessa. 
Kiitos isä että opetit osaltasi minulle paljon. Kiitos että jaksoit sinnikkyydelläsi näyttää mm. miten selvitään isosta selkäleikkauksesta ja siitä miten lopuksi taistellaan tappavaa syöpää vastaan niin, että et valittanut sanallakaan kärsimyksestäsi kenellekään. Et olisi edes hoitoon halunnut, mutta jäit kiinni kohtauksien takia. Näen sinussa itseni. Kun pari viikkoa sitten kysyin isältä, että miten menee, niin hän vastasi "ihan hyvin". Näin kuitenkin isän silmistä tuskan keskeltä lempeyden, rauhan sekä lähestyvän kehollisen kuoleman. 

Kiitos että annoit monenmonta anteeksiannon oppiläksyä elämäsi aikana ja kiitos että annoit minulle tämän elämän. Sinun ansiostasi olen kasvanut vahvaksi. Sinun ansiostasi en ole osannut olla riippuvainen edes omista vanhemmistani. Ansiostasi olen itsenäinen ja omilla aivoilla ajatteleva. Ansiostasi en ole myöskään hukkunut materialistiseen maailmaan, koska et sitä elämäntyylilläsi opettanut. Ansiostasi lopetin pakoilun itseäni vastaan. Kiitos että opetit etäisesti, että rakkaus ei ole aikaan ja paikkaan sidonnaisia, vaan voimme olla yhdessä tälläkin hetkellä, ihan niinkuin ennen syntymääni. Kunnioitan isä polkuasi suuresti, sillä se oli kuin kristuksen polku täynnä kärsimystä. Mikäli minulta kysyttäisiin, niin avaisin sinulle taivaan portit ja antaisin jokaisen tekosi anteeksi joka ei sopinut omaan tarinaani, ja niin mielessäni teenkin, sillä onhan meillä jokaisella kannettavana oma ristimme. Kuolema ei voi koskaan erottaa sitä mikä on oikeasti todellista. Kun minunkin tarinasta aika jättää, niin silloinkaan ei meidän yhteinen Isämme meitä jätä. Rakkaus ei jätä meitä koskaan, ei koskaan. 
Ei turhaan sinua valittu isäkseni.

Minusta tuntuu että vasta nyt kun kehomme ei muistuta meitä erillisyydestä, voi alitajuntanikin ymmärtää että rakkaus ei kuole koskaan. Vaalin tästäkin eteenpäin vain hyviä ajatuksia sinusta ja kun kävelen kadulla tai metsässä niin näen sinut kaikessa. Viimeinen meidän välinen tapaaminen on kaunis kantaa mielessäni. En unohda koskaan sitä syövän kuihduttamaa kehon halaamista sekä sitä ison käden heikkoa käden puristusta. Olkoon Jumala ja enkelit kanssasi isä. Rakastan sinua, ikuisesti.




https://www.youtube.com/watch?v=JTycF-XdDME




"Sinun pyhä ihmissuhteesi, jota Jumala Itse rakastaa, on itsesi ja veljesi väliin asettamasi kehon ulottumattomissa, se kylpee kultaisessa valossa, joka sille loistaa ikuisuuteen laajenevasta, kirkkaasta ja loputtomasta kehästä. Miten rauhassa se lepääkään- ajassa ja kuitenkin sen tuolla puolen, kuolemattomana ja kuitenkin maailmassa. Miten suuri siinä oleva voima onkaan." -iok

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti