Google+ Followers

torstai 25. joulukuuta 2014

Unelmien treffit tylsimyksen kanssa



Tylsä ihminen


Unelmien treffit olisi semmoinen jossa tapaisin rakkauden, vain rakkauden, en mitään muuta. Kun normaalisti länsimaalainen aivopesty mieli menee treffeille, niin se tuijottaa ensimmäiseksi ulkokuoreen, statukseen, rahapussiin, meriitteihin, ikään, tyyliin, silmiin, hiuksiin, historiaan, tulevaisuuden kuviin, ammattiin, harrastuksiin, facebook profiileihin...
Kehon "rakkaus" tahtoo hyötyä tilanteesta edes jotenkin. Se spekuloi ja mittailee ja vertailee. Egolla on jo ehkä suunnitelma, se haluaa ensin syömään ja sitten...tai ehkä se haluaa lapsen, perheen, uuden asunnon ja ja... Kuitenkin Rakkaus vain sanoisi "en minä ole kiinnostunut sinun menneisyydestäsi, minun on vain hyvä olla vierelläsi nyt. Riität sellaisena kuin olet, tässä ja nyt." Egon tunnistaa siitä, että aina kun ajattelet rakastavasi toista ihmistä, niin sitä ajatusta seuraa pelon ajatus esim. "mitä jos hän ei rakastakaan minua" tai "mitä minä tästä hyödyn tai menetän". (Huom: kyse ei ole ajatusten tukahduttamisesta vaan niiden havainnoimisesta itsessä).
Kun normaalisti mennään treffeillä leffaan, niin se on erittäin hyvä tapa katsoa muualle. Kun yleensä tavataan uusi ihminen, niin kaikki on vielä egon tasolla uutta ja useasti mystistä ja ihanaa. Luodaan oma mielikuva toisesta ja rakastutaan siihen omaan mielikuvaan. Ei edes haluta katsoa suoraan vaan katsotaan niitä omia odotuksia ja mielikuvia. Egolle on kuitenkin aika kova homma pitää yllä sitä alkuhuumassa rakennettua mielikuvaa ja se hajoaa ennenpitkää palasiksi. Tämä sama pätee myös kaikkiin uusiin asioihin, rahaan tai materiaan. Tämän jälkeen kyseenalaistetaan "rakkaus" siihen asiaan tai ihmiseen, joka piti olla ikuista, vaan ei mielikuvat koskaan ole ikuisia.
Rakkaus kuitenkin on paaaaaaaaljon yksinkertaisempaa. Se vain on ja hyväksyy tämän hetken sellaisena kuin se on. Rakkaus on kuin ilmaa, se ei näy mutta koko luomakunta elää siitä, tavalla tai toisella. Se on aina läsnä ihmisten kesken. Joskus ilma on ummehtunutta, joskus raikasta, mutta aina sitä pitää kuitenkin olla. Me hengitetään sitä, me eletään siitä. Ilma on kuin Jumala ja Rakkaus, kaikki siitä elää, mutta kukaan ei sitä näe. Se näkymätön voima pitää meitä hengissä, voi kaataa puita voimallaan, mutta silti se ei näy. Meillä saattaa olla oma ymmärrys, ajatus tai mielipide asiasta, mutta se ei muuta totuutta mihinkään.
En siis ole kiinnostunut sinun meriiteistäsi tai rintamerkeistäsi mutta läsnäolostasi, Rakkaudestasi kyllä olen. Siinä on hyvä olla. Se ei vaadi mitään.

Miksi ajattelen näin? Siksi koska minusta ei oikeestaan koskaan kukaan ole hyötynyt tietoisesti/pinnallisesti mitenkään, ehkäpä siksi olenkin sinkku? Olen hemmetin tylsä ihminen, olen todella tylsä ihminen egolle. Saatan olla myös pelottava (itselle kun alitajuiset demonit ilmestyvät), koska en vaadi mitään rakkauteni kautta ja pyrin antamaan ajallaan KAIKKI anteeksi jos tarvii. Egolle voi myös tulla tunne, että en tarvitse toista ihmistä. Olen tästäkin ollut hyvin tietoinen. Olemme kuitenkin olleet peilejä toisillemme ja siksi ihmissuhteet ovat yhtä tärkeitä. Toisessa ei ole koskaan ollut mitään vikaa, vaan olen aina kohdannut itseäni. Esteitä rakkauden edestä.
Olen siis tylsä ulkoisesti. Minulla ei ole ajokorttia, autoa, ei rahaa tuovaa ammattia, omaisuutta, rahaa, en osaa vaalia perinteitä, olen huono vanhempi eikä minulla ole koskaan ollut poltetta rakentaa kulisseja tai perhettä, en kuulu kirkkoon ja ajatukseni kulkevat lähes aina valtaväestön ulottumattomissa. En osaa juhlia synttäreitä, joulua ja uusivuosikin muistuttaa vaan pakolliselta ja pinnalliselta. Ystävänpäiväkin kerran vuodessa on minulle vain huono vitsi. Minulla ei ole halua opiskella mitään niistä vaihtoehdoista joita yhteiskunta tarjoaa eikä politiikka ole koskaan merkinnyt minulla mitään muuta kuin hierarkista lässytystä. En ole kiinnostunut oravanpyörästä enkä kollektiivisista uskomuksista. En jaksa kehuskella sillä, että aikaa ei ole, kun kaikki aika menee töissä eikä minua kiinnosta riidellä, tapella tai olla edes pahalla päällä.  Minua ei kiinnosta ostaa perjantai pulloa eikä pitää päässä hankkija lippistä. Menneisyyttä ei jaksa kantaa mukana. Urheilua en jaksa seurata jääkiekkoa enempää.
Minua ei kiinnosta kiihkoateistien "en usko ennenkö näen "ajatukset eikä kiihkouskovaisten "vain minun uskontoni vie taivaaseen" ajatukset. Voimakkaat kannanotot julkisissa lehdissä näyttävät vain asioilta, joilla ihmisten mielet pidetään liikkeessä, eikä sekään tosissaan kiinnosta. Teeveetä en ole katsonut yli 10 vuoteen eikä minulla ole edes ruokapöytää. Sänkykin on puuttunut aina siitä lähtien kun tajusin että patja riittää siihen että olen yön unessa. Vieraillekin jaan vain yhden teelusikan. Minä en jaksa mielyttää ketään tavalla joka ei tunnu omalta jutultani. En vain jaksa filmata tai puhua asioista jotka minua ei kiinnosta tai kosketa. Sukulaisten tapaaminen tai yleiset sosiaaliset tilanteet ovat yleensä aika "teatteria" ja perustuu kaavoihin. Olen tylsä ihminen. Nyt tänä joulunakin olen yksin, ihan niinkuin viime jouluna, yhtään lahjaa en ostanut enkä ensimmäistäkään joulukorttia lähettänyt. Koska se lahjominen tapahtuu vain jouluna eikä siksi kosketa minua mitenkään. Olen maailman tylsin ihminen, kertakaikkiaan. Tunnustan sen tässä avoimesti.
Ehkäpä joku nyt alkaa vertailemaan omia arvojaan minun näkemyksiini ja laittaa kapuloita rattaisiin, ihan sama minulle. Minua ei kiinnosta edes mitkään runsaus ajatukset, vaan nyt on ihan hyvin kaikki eikä tästä mitään puutu. Haluan olla tylsä.

Kuitenkin näen sinussa rakkauden ja viihdyn täällä oikein hyvin itseni kanssa. Olen kuitenkin huomannut että aika menettää merkityksensä ystävieni seurassa, viihdyn siinä flowssa vaikka ikuisesti. Se on oikea rakkauden tila. Kun tietää että minusta ei tehdä tarinaa eikä ketään arvostella negatiivisesti niin energiatasot vain kasvavat. Siitä pidän, se on silkkaa läsnäoloa ja iloa. Siinä tilassa saa puhua paskaa, parantaa maailmaa tai tehdä mitä vain, vaikkakin yleensä pelkkä oleminen riittää.



Vaikka olen läpeensä tylsä kansalainen yhteiskunnalle ja egon tason "rakkaudelle", niin on asioita joista pidän: 
Luominen; kirjoittaminen, musiikin soittaminen ja tekeminen kiinnostaa, kävely, musiikin kuuntelu ja hiljaisuus kiinnostaa. Yksinäisyys ja sivusta seuraaminen kiinnostaa. Hauskanpito on kivaa eikä sitäkään tarvitse ansaita. Sinun läsnäolosi on minulle kuin kultaa. Lasten hetkessä eläminen, tunteiden estoton näyttäminen sekä eläimien vilpitön välittäminen kiinnostaa. Luonto ja lumen narskunta kenkien alla kiinnostaa. Hyvän ja terveellisen ruuan tekeminen kiireettömästi kiinnostaa. Kesä ja pyöräilyä rakastan. Vapaus, tuomitsemattomuus ja REHELLINEN keskustelu kiinnostaa. Äänilevyjen plärääminen kiinnostaa, ihmisten katseleminen kaduilla kiinnostaa. Taide, kadut, maisemat, vesistöt, kauniit naiset ja komeat miehet kiinnostaa visuaalisesti (jokaisessa on jotain komeaa, ihan varmasti!). Kaikki mikä muistuttaa vapaudesta kiinnostaa. Uskonnoton Jumala ja vapauteen perustuva Rakkaus kiinnostaa. Kirpparit kiinnostaa. Kaikesta pienestä ja vaatimattomasta pidän. Kaikki keskustelut jotka uhmaavat egon puolustus järjestelmää, kiinnostaa. Kahvittelu ja raakasuklaa kiinnostaa, kiirettömyys kiinnostaa, lukeminen kiinnostaa, luonnonvoimat kiinnostaa, U-N-I-versumi kiinnostaa, terveys kiinnostaa, muutos kiinnostaa, matka jota teen itseeni, kiinnostaa. Madventures kiinnostaa, rock n roll kiinnostaa, tietynlainen terve eskapismi kiinnostaa (onhan koko elämä eskapismia, totuuden pakoa) Läsnäoleva rakkaus kiinnostaa. Yhteiset hetket kiinnostaa.




Haluan että ensin on läsnäolo ja vasta sitten kiinnostun ulkoisesti. On mukavaa olla pinnallinen kun tietää että syvällä sisimmässä on rauha ja rakkaus. On mukavaa olla härski tai lapsellinen kun tiedostaa oman herkkyytensä ja kauneutensa. On mukavaa hyötyä asioista kun tietää, että kaikki on pohjimmiltaan täydellistä. On mukavaa olla ego kun tiedostaa, että olen kaikkea muuta. On mukavaa keskustella päivän polttavista asioista jos tiedostan, että mielessä kaiken ohikiitävän takana on todellisuus. On mahtavaa antaa fiiliksiä kun tietää, että toinen ei jää niistä riippuvaiseksi. On mukava lahjoa kun toinen tietää että MINÄ en halua vastalahjaa. On mukavaa näyttää pimeät puolensa jos toinen tiedostaa oman valonsa. On mukavaa puhua itsestään kun tietää että todellisuudessa mitään "itseä" ei ole olemassakaan, keksitty juttu koko itse.



Hei elämä! Olen kuvitelmissa Jarkko, tylsä ihminen persoonassa. Sinä et hyödy minusta mitenkään enkä minä tarvitse sinulta mitään liikaa, jotain pientä vain -ajassa. Riittää että vain olet ja saan olla sinussa kokonainen. On mukavaa mennä kanssasi treffeille ja rakastua sinuun ikuisesti. Kiitos että olemme yhdessä yhtä, tässä ja nyt, kiitos että et tuomitse ja olet aina tasapainoinen ja rehellinen. Kiitos että annat minun olla semmoinen kuin olen. Kiitos että saan sinua rakastaa, kiitos että et ikinä minua jätä. Kiitos että aika oli sinun naamarisi ja ongelmani tulivat itsestäni, kiitos että olet ollut peilini tällä pienellä matkallani, jota todellisuudeksi luulin. Kiitos kiitos kiitos. Rakastan sinua sellaisena kuin olet ja ilmenet. Jos joskus kiukuttelen sinulle, niin se johtuu vain siitä, että ongelma oli minussa ja uskomuksissani sinua kohtaan. Kiitos. Minä... sinua vaan. <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti