maanantai 24. maaliskuuta 2014

PÄIVÄN SANANEN: valeitsetunto

"Todellinen itsetunto kumpuaa syvältä sisimmästä. Se on viattomuutta, rakkautta, tasa-arvoisuutta, laajenemista ja luottamusta. Omanarvontuntomme ei riipu ulkoisista seikoista vaan syntyy sen myötä, että tunnistamme itsemme, ja lisääntyy sen myötä, miten paljon kunnioitamme toisia ihmisiä. Koska todellinen itsetunto on kuin sisäinen kaivo, josta ammennamme hyväksyntämme, arvostukseme ja henkisen ravintomme, se ei koskaan halua tahrata puhtauttaan etsimällä minkäänlaista erityslaatuisuutta itsensä ulkopuolelta. Se ymmärtää, että jos asetamme itsemme muiden yläpuolelle ja ajattelemme olevamme muita parempia, kartutamme vain omaa syyllisyydentuntoamme. Ego elää kätketystä syyllisyydestä ja se erottaa näin meidät muista, itsestämme ja Alkulähteestä tehden meistä riippuvaisempia sen tyhjistä lupauksista. Tämä varmistaa sellaisen riippuvuuskierteen jatkumisen, jossa janoamme "valeitsetuntoa", mutta siitä saamamme väliaikainen tyydytyksen tunne erottaakin meidät toisista yhä syvemmin. Kun olemme saavuttaneet sen, mitä ego kaipaa, meidät valtaa kummallinen tyhjyyden tunne, ja niimpä alamme taas etsiä tätä valeitsetuntoa jostakin muualta."

-Vie minut totuuteen-vapaaksi egosta




PÄIVÄN MUSIIKKI:


2 kommenttia:

  1. Hassua, että voidakseni saada hyvän itsetunnon on minun ensin nähtävä itseni jotenkin epäkelpona, vajavaisena - ja se tapahtuu hankkimalla riittävä määrä lannistavia lappusia/uskomuksia otsaansa joko omin avuin: olempa minä huono matematiikassa ja liikunnassa, tai toisten avulla: oletpa sinä huono matematiikassa ja liikunnassa (arvostelu tarttuu mieleeni vain jos päätökseni on olla samaa mieltä arvostelijan kanssa, olin sitten 2-, 12- tai 20-vuotias, ja joudun uusimaan tämän valintani olla huono joka ikinen päivä ja hetki). Sitten kun olen kerännyt muhevan määrän arvostelua, onkin sitten, hassua taas, aika tehdä vimmatusti töitä päästäkseni eroon minuuttani rajoittavista uskomuksista. Hikisen rutistuksen jälkeen minusta tuleekin hyvä matematiikassa ja liikunnassa - haa,sankaritarina! Nyt voin paistatella itsetuntoni päivänpaisteessa: näytimpäs itselleni ja kaikille! (Vaikka alunperinkin olin valmiiksi hyvä, riittävä, omanlaiseni ilmenemismuodon tasolla)
    Rakennettu itsetunto ei kuitenkaan ole aito: sitä pitää jatkuvasti kiillottaa ja etsiä uusia tapoja sen ylläpitämiseksi ja silti jokin yllättävä kokemus voi romahduttaa sen kokonaan.. Uudestaan entistä rankempiin töihin kohti uutta sankaritarinaa!
    Tai sitten..tulee oivallus..ja toinen oivallus, kolmas..ja makea nauru tajutessaan huiputtaneensa itseään kaikki nämä vuodet! Taas hankittu itsetunto romahtaa,mutta, hassua kyllä, jättäen jälkeensä epätoivon sijaan riemuitsevan,vapaan ja vahvan mielen.

    En kaipaa omia sankaritarinoitani, harvoin mainitsen niistä kenellekään mitään, ja mitä dramaattista minulle tänään tapahtuu, juttelen siitä pääasiassa vain oman sisäisen Oppaani kanssa; näin vaikka muodon tasolla kuinka hurjia juttuja ilmenisi elämässäni,eivät ne jää mieltäni painamaan.

    VastaaPoista
  2. Niimpä. Olkoonkin sankaritahansa mikä tahansa, se on kuitenkin jo nyt pelkkää tarinaa joka perustuu menneisyyteen. Nyt kaikki on jo uutta ja tuoretta! :-) Jos on vapaa tässä hetkessä, kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu.

    VastaaPoista