Google+ Followers

lauantai 22. maaliskuuta 2014

PÄIVÄN SANANEN: menestystä ja yltäkylläisyyttä

" Minä olen elämässäni saanut kokea menestystä ja yltäkylläisyyttä, ja yksi salaisuuteni on se, että olen noudattanut käytännöllisesti katsoen joka päivä seuraavaa sääntöä: Jos muutat katsantotapaasi, niin asiat, joita katsot, muuttuvat. Tämä sääntö on pätenyt aina minun kohdallani.
Sama totuus kuin tässä säännössä piilee myös kvanttifysiikassa, tieteenalassa, joka ei ole pelkästään oudompi kuin luulisi, vaan oudompi kuin voimme kuvitellakaan. On osoitettu, että atomiakin pienempien alkeishiukkasten tasolla hiukkasta voi muuttaa pelkästään sitä tarkkailemalla. Tapa, jolla tarkkailemme näitä äärettömän pieniä elämän rakennusaineita, määrää siis, mitä niistä lopulta tulee. Jos ulotamme tämän ajatuksen koskemaan yhä suurempia ja suurempia hiukkasia, niin että näemme lopulta itsemmekin hiukkasina, joista suuri, ihmiskunnaksi nimitetty kokonaisuus tai vieläkin suurempi -koko elämä- koostuu, ei ole kovin vaikea kuvitella, että tapa, jolla tarkkailemme maailmaa jossa elämme, vaikuttaa tähän maailmaan. On monesti sanottu, usein eri tavoin, että se mikä koskee mikrokosmosta, koskee myös makrokosmosta. Muista siis, kun jatkat lukemista, tätä pientä poikkeamistamme kvanttifysiikan maailmaan, jota voimme pitää oman elämämme metaforana.
Tästä syystä se, koemmeko saavamme osaksemme menestystä, vaurautta ja yltäkylläisyyttä riippuu siitä, miten suhtaudumme itseemme, maailmaan ja ennen kaikkea pyrkimyksen kenttään, josta menestys ja yltäkylläisyys ovat lähtöisin. Pieni sääntöni, joka koskee katsantotavan muuttamista, on siten äärettömän vahva apukeino. Mieti ensin, miten sinä suhtaudut asioihin, ja vertaa sitä sitten pyrkimyksen hengen suhtautumistapaan."

Wayne W. Dyer: pyrkimyksen voima




8 kommenttia:

  1. Oih, kuinka onnellisia he yhdessä ovatkaan!

    VastaaPoista
  2. Juu, toinen oikein sulaa onnesta!! Onneksi rakkaus on ikuista!

    VastaaPoista
  3. Heh, tai sitten toinen on jo niin syvällä kehoilluusionsa luovuttamisessa Rakkaudelle että haihtuu sen takia..Mutta Hän lupaa olla keskellämme aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosia sitten luin Dyeria, uudestaan ja uudestaan, niillä sivuilla ensi kertaa opin ajatteluni vaikuttavan siihen, mitä/miten koen (muistaakseni ensi kertaa myös törmäsin muutamiin kirjailijan lainauksiin Ihmeiden Oppikirjasta, luulin nimestä päätellen, että kyseessä oli joku keskiaikainen loitsukirja - myöhemmin tajusin, että se on ihan oikea saatavissa oleva kirja).
      Juuri ennen W.W.Dyeriin törmäämistä olin elämäntilanteessa, jossa minulle oli diagnosoitu vaikea depressio, ja psykologin vastaanotolla väittelin hänen kanssaan siitä, onko sairaus "oikea" vai - niinkuin omalla kohdalla väitin- "teeskennelty". Psykiatri luennoi minulle aivokemiasta jne. ja minä sanoin vastaan, että minun kohdallani kyse on jostain syvällisemmästä. Olin jo tehnyt havainnon mieleni valintakeskuksesta, ja minusta tuntui että tiukan paikan tullen valitsin reaktiokseni masennuksen, uupumuksen, ja siitä oli tullut tapa. En vain saanut oivallustani puettua selkeäksi ajatukseksi.Dyerin tekstit potkaisivat ratkaisevasti eteenpäin.
      Toki ensin käsitin, että kyse on simsalabim-jutusta: yhtäkkiä aukeaisi paratiisi: tarvitsee vain visioida mielessään asuttavansa punaista mummonmökkiä ja kastelevansa kehäkukkapenkkejä, ja välillä laskeskella satasten pinoa puutarhapöydän äärellä - ja yhtäkkiä kaikki toteutuukin!Haha!
      Mutta sen koommin en ole enää masennusta sairastanut, en aikaisemmalla tavoin: varsinkin nyt myöhemmin Iok:oppilaana en vastusta ainuttakaan ahdistavaa ajatusta.Ne tulevat, ja ne myös taatusti menevät, tai paremminkin haihtuvat, minussa ei ole enää tarttumapintaa niihin.Illuusio on paljastunut siksi mitä se on: valintatilanne.

      (Kun vuosia sitten olin viimeistä kertaa psykiatrin vastaanotolla, hän luki minulle epikriisiäni päätään pudistellen: "en olisi uskonut tämän valtavan muutoksen terveydessäsi olevan mahdollista, mutta kun nyt olen viime vuosien aikana omin silmin nähnyt sinun tarmokkaan halusi ottaa vastuun omasta itsestäsi ja nähnyt sen tuloksen..Saanko kertoa tästä kollegoilleni ja käyttää sinua esimerkkinä siinä, ettei koskaan pidä luovuttaa kenenkään kohdalla?" Sai luvan.)

      En ole vuosiin lukenut Wayne W. Dyeria, nyt kun lainasit hänen tekstiään blogiisi, innostuin ajatuksesta painua kirjastoon hakemaan kirjoja ja tsekkaamaan, mitä niistä nyt irti saan.Kiitos!

      Poista
  4. En vastusta lääkehoitoa vaikeassa masennuksessa, siitä voi olla monille ratkaiseva apu, mutta tarkoitin sitä, että kun potilas on ajattelultaan kypsä ottamaan vastuun omasta mielestään, voi ajattelussa asenteen muutos olla se paras parantaja.

    VastaaPoista
  5. Hienoa kuulla. Itselläni on herra Dyer kans tullut ja pelastanut elämäni. About 15 vuotta sitten olin eräällä työkkärin kurssilla ja juttelin tupakkapaikalla asioita joita olin pohtinut mielessäni. Yhtään henkistä kirjaa en ollut vielä lukenut. Eräs opiskelukaveri sanoi että sulla on aika saman tyyppiset ajatukset kuin Dyerilla ja Pealella. Ihmettelin että ketä ne on. Kaveri toi lainaan kirjan ja sen luettua menin kirjastoon lainaamaan lisää alan kirjoja. Lukeminen oli hidasta kuin etanan kävely. Olihan mulla myöhemmin todettu vaikea lukemisen ymmärtämis lukihärö. Ei haitannut, olinhan saanut ajatuksilleni kaverin. Dyer antoi uskoa ja voimaa ja "paransi" mieleni. Kaikki nämä vuodet olen tehnyt itseni kanssa tietoista työtä ja nykyään en enää edes tee varsinaisesti työtä, koska mikään ei ole totta. Iok auttoi minut lopullisesti uudelle matkalle josta paluuta ei enää ole. Totta, että mitään ahdistavia ajatuksiakaan ei tarvitse vastustaa. Kaikki liukuu ohitse kuin poutapilvet taivaalla. Nykyään opettelen hyväksymään kaiken mikä ilmenee ja harrastelen elämää ilman syyllisyyttä-näin ainakin olisi tarkoitus :-) Aina ei tunnu helpolta mutta samalla kaikki on helppoa. On harmi että niin monet eivät ole vielä oivaltaneet mielen voimaa...mielen joka ei ole omatekoinen vaan täydellinen.

    VastaaPoista
  6. Minusta on iokin lisäksi mukavaa lueskella välillä ihan tämmöistä arkikielellä kirjoitettua tekstiä. Muistaa mm. sen että negatiivinen maalailu on aika turhaa ja supistavaa..:-)

    VastaaPoista