Google+ Followers

tiistai 18. maaliskuuta 2014

PÄIVÄN SANANEN: unimaailman ilmentymiä

"Minun näkökulmastani katsoen kaikki uskomukset ovat täyttä hölynpölyä. En kykene enää erottamaan, miten joku uskomus olisi toista parempi. Ne ovat kaikki samanlaisia, koska mikään niistä ei ole totta. Ihmiset, jotka lukevat tätä, katselevat kenties toisia ihmisiä, jotka lähettävät eläkesäästönsä jollekin televisiosaarnaajalle, ja ihmettelevät, miten joku voi olla niin hyväuskoinen, mutta minun asemastani katsoen KAIKKI ovat hyväuskoisia. En enää näe mitään eroa kahden eri ihmisen uskomusten välillä; en vain kykyne siihen enää. Ei ole mitään parempaa tai huonompaa uskomusta, todellisempaa tai epätodellisempaa. Ne ovat kaikki unimaailman ilmentymiä, joilla ei ole mitään todellisuusarvoa tai kestävyyttä unen ulkopuolella. En voi erottaa mitään muuta kuin tämän. Ja kuitenkin näyttää siltä kuin minulla olisi tällainen tehtävä huudella ihmisille täältä kuilun toiselta puolelta ja saada yhteys sellaisiin ihmisiin, jotka eivät näe tätä aukkoa välillämme tai jotka eivät usko sen olevan edes olemassa. Mutta näin juuri tapahtuu, aukko on repeämässä yhä suuremmaksi. Koko ajatuskin siitä, että roomalaiskatolinen kirkko olisi jotenkin parempi ja todempi ja arvokkaampi kuin joku itsemurhakultti, on hävinnyt minulta kokonaan. En enää kykyne tai edes osaa teeskennellä kykyneväni näkemään tällaisia eroja. Tiedän kyllä, että toisella on toista enemmän kannattajia, mutta ei se mitään merkitse. Minun kannaltani katsoen joku on joko heräämisen tiellä tai sitten ei. Kykenen erottamaan enää ainoastaan tämän. Ihminen joko kohtaa todellisuuden tai kieltää sen." 
-JED McKENNA



PÄIVÄN MUSIIKKI:

9 kommenttia:

  1. Ei enää vuohiin ja lampaisiin erottelua.Ei enää säpsähtelyä kun katusaarnaaja ottaa hihasta kertoakseen pelastussanomaansa; sama kaipaus erillisyyden harhasta luopumiseen minun ihmisilläni.

    Mieltymyksiä riittää, mikään niistä ei toistaan pyhempää. Joku saattaa mieltää tietynlaisen musiikin hartaammaksi toista, minä myös: katselin netistä Moojin videoita ja korviani särki taustan"intialaistyyppisen" musiikin(?) vongunta niin paljon että laitoin sen sijasta kuulumaan Turmiön Kätilöitä - johan alkoi tuntua hartaalta,kyllä oli "valaistuminen" tosi lähellä!

    VastaaPoista
  2. Hah!! Juuri noin!!! Metallia kehiin. Kaikki on yhtä harhaa mutta mieltymyksiä saa olla, koska sekään ei ole väärin!! ;-)

    VastaaPoista
  3. Aistin tässä Jedissä ja tuossa seuraavan blogisi Jeffissä aikamoista tuomitsemista, joka mulla kyllä tökkäsee heti ja kovaa. Myönnän kyllä itse tuomitsevani vielä, vaikka en haluaisikaan, mutta "valaistuneen" tai "opettajan" ei kyllä olisi aiheellista sitä harrastaa. Nokkelan Nauriin mainitsema Mooji esimerkiksi ei tuomitse mitään uskontoja eikä suuntauksia vaan tuo totuutta esiin mahdollisimman suoraan ja yksinkertaisella tavalla.

    VastaaPoista
  4. Itse en löytänyt tuomitsemista lainatuista teksteistä, mutta ehkä en välitäkään huomata sellaista jos sitä onkin; tutkistelen tekstin sisältämää "ideaa", siitä opin eniten.
    Kiitos Minnalle että laitoit minut miettimään asioita; koemme ne niin monelta eri kantilta.

    VastaaPoista
  5. Nyt minä aistin pientä tuomitsemista(hetken-pienen;-), mutta se johtuu vain siitä, että emme vielä elä dualistisuuden ja tuomitsemisen "ulkopuolella" kuten esim. Jed elää. "En enää näe mitään eroa kahden eri ihmisen uskomusten välillä; en vain kykyne siihen enää. Ei ole mitään parempaa tai huonompaa uskomusta, todellisempaa tai epätodellisempaa." ;-)
    Erillisyyden kuvitelman ihanuus on vielä siinä, että voimme peilata omaa sisäistä maailmaamme toisista näennäisistä "sieluista". Olemme kuitenkin yksi mieli, one love (näin ainakin ajoittain kuvittelen:-)

    VastaaPoista
  6. Oikeassa olemisen tarve kun lopulta katoaa, olemme onnellisia ja työ on saatettu loppuun.:-)

    VastaaPoista
  7. Itseäni nykyään kiehtoo suora ja kaunistelematon puhe/kirjoitus. Semmoinen joka repii omat uskomukset pois (ego). Minä en halua enää pelkkiä kauniita sanoja tai henkisiä valkoisia helyjä tai vaatteita. Yli 15 vuotta kun lukee ja seuraa henkisiä suuntauksia, niin jossain vaiheessa tulee kyllästyminen ja tunne, että enää en jaksa odottaa yksisarvisia tai meditaation tuomaa valaistumista.Tähän ei liity minkäänlaista tuomitsemista, koska on henkisyyskin ihan hauskaa "rock n rollia", viihdettä joka ei ole mitään muuta kuin sitä minkä merkityksen itse antaa. Kaikki vain ON. :-) Toki Moojinkin tapa ilmaista asia on hyvä ja sopii joihinkin tilanteisiin oikein hyvin. Jeff oli just kuin omista ajatuksistani. Saa olla ihminen ja ajatella kuin ihminen, ei tarvitse kehossa olla yhtään henkinen tai muiden egojen yläpuolella. Ihan tavallinen ihminen joka alkaa muistamaan oman Jumalallisuutensa. Ymmärrykseni mukaan ego ei ole sama kuin täydellinen henki, joten kehoa ei voi henkistää mutta näiden välille voi avata tietoisuutta, sitä todellisuutta joka on aina ollut yhtä rakkaudessa. Me olemme ihmisiä kehossa mutta hengessä yhtä. Olemme siis näyttelijöitä hetken, pienen hetken ikuisuudessa, jossa ei aikaa ja paikkaa ole. Nyt minä näyttelen Jarkkoa joka kuvittelee vastaavansa totuuden pohjalta. Minä en kuitenkaan tiedä mistään mitään, mutta olen hyväksynyt sen kehossani. T: puhuva pää

    VastaaPoista
  8. Ja minä näyttelen höhlän blogin höhlää lukijaa, kiva rooli, jota käytän sen aikaa kun huvittaa.Enkä ihan taatusti tiedä mistään mitään.Nyt lähden tsekkaamaan, mitä tämä mistään mitään tietämätön jukeboxi tänään soittaa.

    VastaaPoista
  9. Aika höhlä meno, kevyt höhlä etukeno. Mitämissämilloin?

    VastaaPoista