Google+ Followers

tiistai 18. maaliskuuta 2014

kehnoin guru kautta aikojen

KEHNOIN GURU KAUTTA AIKOJEN
Jeff Foster

Olen kaikkien aikojen huonoin guru. En pelkää myöntää sitä.
En ole koskaan käynyt Intiassa, enkä tunne vetoa mennä sinne lähiaikoina.
En väitä olevani herännyt, vapaa, eikä minua seurata palvoen.
Kukaan ei ”työskentele” minun vuokseni. Ei mitään ihailevia opetuslapsia. Ei ketään kyllä –miehiä tai kyllä –naisia.

Olen avoin palautteelle ja kritiikille. Otan kaiken vastaan. Kun hermostun, myönnän sen ja jatkan matkaa. Jos joku on eri mieltä kanssani tai kritikoi opetuksiani, en sano automaattisesti että ”tuo on sinun projektiotasi” tai että ”tuo on vain sinun egosi, joka puhuu” tai että ”sinä et ole vielä herännyt”. En koe minulla olevan mitään puolustettavaa. Totuus ei tarvitse puolustautumista.
Minulla ei ole gurua. En edusta mitään suuntausta. Olen aina tiennyt, että Totuus on sisimmässä. Olen aina taistellut ensikäden Totuuden puolesta.
Minulla ei ole mitään järjestelmää, eikä mitään erityistä tietä. Opetukseni on spontaania, ei se ole ”minun”.
En tee mitään lupauksia, että tämä opetus parantaisi sinut, korjaisi sinut, herättäisi sinut, tekisi sinusta rikkaan, jättäisi sinut pysyvään autuuden tilaan tai tekisi sinusta, herra paratkoon, mitenkään minun kaltaistani.
Minulla ei ole ashramia. Minulla on parta, muttei kovin pitkää.
En pukeudu valkoisiin vaatteisiin. Minulla on kyllä pari valkoista t-paitaa.
Minä kiroilen. Minä piereskelen. En ole yli-inhimillinen. Sydämeni rakastaa avautumista sepposen selälleen. Olen tuntenut sietämättömän kärsimyksen syvyydet. Olen kulkenut itsemurhan partaalla, maistanut toivottoman elämän makeutta, olen nähnyt myös kaikkein autuudellisimpien tilojen pysymättömyyden. Olen nähnyt kirkkaasti, ettei meidän inhimillisyytemme ja jumalallisuutemme voi olla kaksi eri asiaa ja että rakkaus – sellainen rakkaus joka selviää hengissä ristiinnaulitsemisesta – on ainoa asia joka todella on merkityksellistä.
Käytän vapaasti sanoja ”minä” ja ”minun”. Sanon ”minun kehoni” sen sijaan, että sanoisin ”keho joka minulla on”. Minulla ei ole mitään ongelmaa puhua menneisyydestä, tietäen että menneisyys on eräs tarina. Rakastan hiljaisuutta, mutta rakastan yhtälailla äänekästä. Tilassa jossa ei ole tarinoita, halajan kaikesta sydämestäni tarinoita.
Uskon että todellinen henkisyys on kaikille tarkoitettu. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa kultteihin. Näen että gurujen ja opetuslasten aikakausi on väistymässä, toisten kokemien ilmestysten aika on ohi ja on syntymässä uudenlainen, demokraattinen opettaja oppilas suhde. Me olemme opettajia ja me olemme oppilaita ja me kaikki olemme Yhden ilmentymiä.
En teeskentele olevani tekaistu persoona, en puhu tietyllä ”henkisellä” tavalla, en teeskentele tapaamisissa tai retriiteissä olevani jotakin sellaista joka en ole. En halua nähdä itseäni hyökkäämässä niitä vastaan, jotka ovat eri mieltä kanssani. En halua nähdä itseäni salaa kiljumassa kulissien takana vapaaehtoisille.
En virnistele äärettömän luottavaisena kaiken aikaa, en teeskentele olevani ”korkeuksissa” tai ”positiivinen” kaiken aikaa. Olemukseni halajaa sekä valoa että pimeyttä, sekä sanoinkuvaamatonta iloa että menetettyjen maailmojen surua. En usko ”koko ajan” olemiseen, enkä teeskentele sitä. Kuva ei merkitse mitään. Aitous on avain. Myös väärennetty inhimillisyys on väärennös. Myös se että ”minulla ei ole mitään kuvaa” on kuva, joka palaa poroksi.
En näe itseäni guruna, valaistuneena mystikkona, luontokappaleena, joka on mitenkään erilainen kuin sinä, niin paljon kehittyneempi kuin sinä, niin paljon pyhempänä kuin sinä.
Minulla ei ole voittoisaa karismaattista persoonallisuutta. Minä olen roska, joka kertoo tarinoita, kaskuja ja huvittavia satuja. En ole kiinnostunut saavuttamaan sinun ihailuasi tai hyväksyntääsi. Rakastan sitä kun sinä kävelet pois. Minä ihailen sinua sen takia. Rakastan sitä jos jäät. Kunnioitan pelottomuuttasi.
Tietenkin, rakastan todellakin puhumista Totuudesta.
Rakastan todella tämän Läsnäolon lahjan jakamista kanssasi.
Näen sinut erottamattomana siitä, mitä itse olen.
Olen lintu. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin laulaa ilosta ja sydänsurusta
ja lentää pois minne tahansa elämä minut viekin.

Kiitos tämän matkan jakamisesta kanssani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti