Nuorta ennakkoluulotonta energiaa, vähemmän tarinaa menneisyydessä ja siksi enemmän tietoista zeniä tässä hetkessä. Kun vastustaja iskee juuri ennen pelin loppua tasoihin, niin sitä ei voi antaa pelolle sijaa. On pysyttävä tässä hetkessä. Siinä pitää olla 100 % läsnä tekemiselleen. Ei voi ajatella, että nyt me hävitään miljoonien katsojien edessä. Psykologinen puoli on oltava jokaisella kunnossa. Siinä ei voi antaa yhtään mahdollisuutta egolle eli menneisyydelle. Ei voi elää liikaa tulevaisuudessakaan, sillä vastustaja saattaa olla enemmän hetkessä ja napsauttaa kiekon reppuun. Pettymyksestä on osattava päästää irti ja jatkaa peliä. Ihan niinkuin elämässä yleensä. Mitä nopeammin annat anteeksi ja päästät irti, sitä vapaampi olet ja saat parempia juttuja näytelmääsi jatkossa, jo tässä hetkessä.
Kuten aina kaikessa, niin myös tätä peliä katsoessa näin sen syvällisesti.
Näin myös sen dualistisen maailman peilikuvan kahtiajaosta jossa toinen puoli on "musta" ja toinen "valkoinen". Toinen itkee kun toinen nauraa.
En niinkään enää jahtaa henkisesti kultaa, vaan pidän itse matkasta. Siitä matkasta joka jatkuu myös ennen peliä ja pelin jälkeen, tuli häviö tai ei. Voi olla zenisti halukas voittamaan, mutta häviö ei hajoita maailmaa, kokonaisuutta. Häviökin on osa tärkeää matkaa. Käytännön tasollakin seuraavat pelit on edessä jo hetken päästä. Sellaista elämä on. Matkustamista itseen ja matka jatkuu. Välillä juhlitaan ja välillä synkistellään, mutta rakkaus ON ja näytelmä jatkuu.
Jos pelistä olisi tullut häviö, niin olisi alkanut valtava kollektiivinen ja yksilötason tarinointi siitä, mitä olisi pitänyt tehdä oikein. Kaikki kuitenkin tapahtui nyt näin ja peli oli meidän puolella. Joukkue teki parhaansa ja se riitti voittoon. Nyt on kultajuhlan aika. Vuoden päästä voikin olla toisin.
Kaikki todellinen tapahtuu tässä hetkessä ja se päässä tapahtuva loputon spekulointi on vain pelkkää tarinaa. Tuloksetkin tapahtuvat nyt. Se tulos tehdään aina tässä hetkessä, yhdessä.
On upeaa, että nuoret pelaajat näyttävät tunteensa, sekin on upea merkki siitä, että tärkein matka tehdään itseen eikä ulkopuolelle.
Yli 2 miljoonaa suomalaista seurasi peliä ja on selvä, että suomalaiset tarvitsevat onnistumisia ja nyt saatiin sellainen (vaikkakin sen teki joukkue). Ei pidä kuitenkin jäädä liikaa menneisyyteen tai alkaa pitää itseään parhaana egossa koko lopun elämää, olemmehan me ihmisiä, samaa luuta ja verta ja hengessä yhtä, jota sama rakkaus kannattelee. Voittaminen on pohjimmiltaan pelkkää mielenharhaa. Yksi laukaus sinne tai tänne ja tilanne olisi toisin. Dualismin maailmassa jokaista voittoa kohtaa jonkinlainen häviö. Eihän voittoa voisi olla olemassakaan ilman tappiota. Onhan se havaittavissa jo samassa hetkessä. Kumpaakaan ei olisi edes keksitty ilman toista. Pohjimmiltaan olemme kaikki voittajia tapahtumista huolimatta. Tässä hetkessä.
Mutta näin arkisesti ajateltuna on nyt mahtavaa olla iloinen kaikkien niiden puolesta joille kulta merkitsee paljon enemmän. Tämä maallinen vaellus on hauskaa näytelmää ja sitä on kivaa seurata vierestä.
Jääkiekko on varsin upea laji. Siinä et voi alkaa sooloilemaan vaan on oltava hengessä yhtä, pelattava tiimissä, joukkueena. On otettava huomioon se pelikaveri, on osattava luopua juuri oikeaan aikaan omasta halusta yrittää tehdä maali. On opeteltava päästämään irti menneisyydestä ja kasattava itsensä. On osattava myös hävitä tiimissä, on osattava pitää se tärkein eli oma pää kunnossa. Tärkeintä on henkinen puoli.
Peli oli hyvä osoitus siitäkin, miten kaikki tapahtuu mielen tasolla. Joukkue pelaa fyysisesti tuolla jossain ja silti penkkiurheilijat kokevat voittavansa, omassa päässään, eli "mielessä". Kaikki tapahtuvat mielessä.
Me kuljemme täällä yhdessä myös siellä kentän ulkopuolella, mutta kaikki lähtee omasta mielestä. Näistä hetkistä voimme oppia paljon.
Paljon onnea voitosta!!! Rauhaa, iloa ja rakkautta suomen kansa! Juhlitaan NYT!!
Tämä poika jatkaa matkaansa kotiin...
T: Jake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti