"Kuljen kaupoissa, joissa myydään mitä ihaninta musiikkia. Kun äänilevyt ovat alennusmyynnissä, liikkeet ovat täpötäynnä, mutta en koskaan kuule kenenkään kuuntelevan musiikkia. Siihen ei ole aikaa. Ihmiset kokevat syyllisyyttä, ei heillä ole aikaa nauttia elämästä. He tekevät liikaa työtä, ovat aina menossa. Jos todella nauttisitte elämästä ja aistien yksinkertaisista iloista, hämmästyisitte. Kehittäisitte itsellenne eläimen poikkeuksellisen itsekurin. Eläin ei koskaan syö liikaa. Jos se saa olla luonnollisessa ympäristössään, siitä ei koskaan tule ylipainoista. Se ei koskaan syö tai juo mitään epäterveellistä. Ette koskaan löydä tupakoivaa eläintä. Se harjoittaa aina ruumistaan niin paljon kuin on tarpeen. Katsokaa kissaa aamiaisensa jälkeen, katsokaa, miten se rentoutuu. Ja katsokaa miten se hyppää toimintaan, katsokaa sen jäsenten sulavuutta ja sen ruumiin elävyyttä. Me olemme kadottaneet sen. Olemme eksyneet mielemme sokkeloihin, ajatuksiimme, ihanteisiimme ja ties mihin. Olemme aina menossa. Lisäksi olemme saaneet sisäiset ristiriitamme, joita eläimillä ei ole. Tuomitsemme itsemme alinomaa ja saamme itsemme tuntemaan syyllisyyttä. Tiedätte kyllä, mistä puhun." Anthony De Mello
TERVE!!! Ensi yönä se sitten taas tapahtuu, yksi jonninjoutava asia. Yksi niistä turhanpäiväisistä asioista, joita minä "hörhönä" (valtaväestön mukaan) pidän oikeana ja todellisena hörhöilynä. Kellon siirtäminen kesä tai talviaikaan, huh huh. Minulla on ollut tapana noteerata joka kerta kellon siirtelyä kun se tapahtuu. Enkä aio tehdä poikkeusta tälläkään kertaa. Eilen juttelin ystävän kanssa ja hän kertoi että oli tavannut kadulla ihmisen, joka oli taivastellut kellojen siirtelyä. Hän oli tokaissut, että linnutkin menevät siitä sekaisin! Kun kuulin moisen väitteen, niin nauroin niin kovaa että tuli hiki..;-) Tässä sitä sitten ollaan, kun uskotaan aikaan noin voimakkaasti. Jos saanen kysyä, että miksi ihmeessä linnut menisivät yhtä sekaisin siitä, minkä ihminen on harhoissaan keksinyt? Ei linnuilla ole pesän seinällä kelloa, eikä ne lähde töihin kellon tai kalenterin orjuuttamana. Ne menevät luonnon mukana täysin tasapainossa ilman ongelmia. Näin kuuluisi alunperin ihmisenkin tehdä. On aamu, ilta ja yö. Jos nyt nekään tarvitsevat ylikorostunutta nimilappua vain ollakseen olemisen tilassa. Ymmärrän kyllä nippanappa, että kun lineaarinen aikajana on keksitty pilkkomaan ikuisuus, mutta se, että kelloja pitää siirrellä eteen ja taakse, ei tunnu kovinkaan järkevältä. Toisaalta sehän todistaa elävästi sen, että aikaa ei ole olemassakaan ja ainut joka sen antaa orjuuttaa itseään tässä universumissa, on homosapiens. Ajan mukana tulee mm. kuolemanpelko, vanhenemisen pelko, stressi ja armoton aikaa vastaan juokseminen. Kaikilla on kiire eikä kukaan tiedä edes omasta elämän tarkoituksesta yhtikäs mitään. Uneen vaipuminen näyttää olevan ainut tarkoitus jonka täällä voi/saa kokea... En nyt tässä sen enempää asian tiimoilta vääntele aikaa sanoiksi, sillä elänhän itsekin ajassa, mutta tiedän kuitenkin, että se mielen osa joka tarkkailee kaikkea on ajaton ja ikuinen. Minun ajatukseni eivät pysty tuhoamaan mitään todellista. Ajatukseni kykenee ainoastaan sanataiteeseen, joilla ei ole loppupelissä mitään merkitystä todellisuuden kanssa. Eipä tässäkään asiassa ole minulle oikeestaan mitään ongelmaa, koska vain aikaan sidotut asiat synnyttävät lisää ristiriitoja ja ongelmia. Minä en voi ikuisuudelle tai TÄLLE HETKELLE yhtään mitään, voin vain ainoastaan parantaa oloani ja kokemustani valitsemalla toisin, jos siihen on tarvetta. Hauskee kevättä ja kesän odotusta, täällä ajassa! No brobleemo! :-) PÄIVÄN MIETISKELY(jokaisen omille henkilökohtaisille oivalluksille): https://www.youtube.com/watch?v=xAmZII6hXZc#t=326
Poista leimat ja tunnukset elämästäsi " Yritä kuvailla itseäsi ilman että leimaat itseäsi miksikään. Kirjoita itsestäsi sivu tai pari mainitsematta ikääsi, sukupuoltasi, ammattiasi, titteliäsi, saavutuksiasi, omaisuuttasi, kokemuksiasi, sukuasi, tai maantieteellisiä faktoja. Aluksi tuntuu hyvin vaikealta kuvailla henkistä, muuttumatonta minäänsä, jota ei voi aistein havaita. Kun poistat leimat, näet itsesi näkymättömän osan." "Egon uskomusjärjestelmä on kuin unta. Nukkuessasi luulet unta todeksi, mutta kun heräät näet totuuden. Koko elämä on mielen heijastusta- unta unen sisällä. Kun tämän käsität, et hevin sorru etsimään olemassaolon arvoa aina vain isommista, paremmista ja kalliimmista hankinnoista. Taivas tulee maan päälle vasta sitten, kun ei ole enää tarvetta todistella omaa menestystään täyttämällä tietyt menestyksen mitat." "Tiedä että olet riittävä. Kun ego yrittää houkutella sinua pelkäämään, sano kovalla äänellä "minä riitän!" Ei sinun tarvitse olla mitään muuta kuin mikä sinä olet. "Minä riitän" on vakuutus, joka tarkoittaa että karkoitat pelot ja epäilykset ja valitset rakkauden." Wayne W. Dyer
"Todellinen itsetunto kumpuaa syvältä sisimmästä. Se on viattomuutta, rakkautta, tasa-arvoisuutta, laajenemista ja luottamusta. Omanarvontuntomme ei riipu ulkoisista seikoista vaan syntyy sen myötä, että tunnistamme itsemme, ja lisääntyy sen myötä, miten paljon kunnioitamme toisia ihmisiä. Koska todellinen itsetunto on kuin sisäinen kaivo, josta ammennamme hyväksyntämme, arvostukseme ja henkisen ravintomme, se ei koskaan halua tahrata puhtauttaan etsimällä minkäänlaista erityslaatuisuutta itsensä ulkopuolelta. Se ymmärtää, että jos asetamme itsemme muiden yläpuolelle ja ajattelemme olevamme muita parempia, kartutamme vain omaa syyllisyydentuntoamme. Ego elää kätketystä syyllisyydestä ja se erottaa näin meidät muista, itsestämme ja Alkulähteestä tehden meistä riippuvaisempia sen tyhjistä lupauksista. Tämä varmistaa sellaisen riippuvuuskierteen jatkumisen, jossa janoamme "valeitsetuntoa", mutta siitä saamamme väliaikainen tyydytyksen tunne erottaakin meidät toisista yhä syvemmin. Kun olemme saavuttaneet sen, mitä ego kaipaa, meidät valtaa kummallinen tyhjyyden tunne, ja niimpä alamme taas etsiä tätä valeitsetuntoa jostakin muualta."
"Ihmisen persoona on ajattelevan mielen ulottumattomissa. Monet teistä ovat luultavasti ylpeitä siitä, että teitä kutsutaan amerikkalaisiksi samoin kuin monet intialaiset olisivat ylpeitä, kun heitä kutsutaan intialaisiksi. Mutta mitä nimitykset "amerikkalainen" tai "intialainen" tarkoittavat? Ne perustuvat sopimukseen, ne eivät ole osa teidän olemustanne. Ne ovat pelkkiä nimilappuja. Niiden perusteella ei voi todella tuntea henkilöä. Käsite sivuuttaa tai jättää ottamatta huomioon jotakin äärettömän tärkeää, jotakin arvokasta, joka on olemassa konkreettisen ainutlaatuisena vain todellisuudessa. Suuri Krishnamurti ilmaisi tämän hyvin sanoessaan: "Sen päivän jälkeen, kun opetat lapselle linnun nimen, hän ei näe lintua enää koskaan." Miten totta se onkaan! Kun lapsi näkee ensimmäisen kerran tuon untuvaisen, elävän ja liikkuvan olion, sanotte hänelle "varpunen". Ja seuraavana päivänä lapsi näkee toisen samanlaisen untuvaisen, elävän, liikkuvan olion ja sanoo; " Varpusia, olen nähnyt niitä ennenkin. Olen kyllästynyt varpusiin." Kun ette katso asioita käsitteidenne läpi, ette kyllästy koskaan. Jokainen yksittäinen asia on ainutlaatuinen. Jokainen varpunen on samanlaisuuksista huolimatta erilainen kuin toinen. Samanlaisuudet ovat suuri apu, koska niiden avulla voimme muodostaa abstraktioita ja käsitteitä. Niistä on paljon hyötyä viestinnälle, kasvatukselle ja tieteelle. Mutta ne ovat myös hyvin harhaanjohtavia ja muodostavat suuren esteen tietyn, todellisen näkemiselle. Jos koette vain käsitteenne, ette koe todellisuutta, koska todellisuus on konkreettinen. Käsite auttaa lähestymään todellisuutta, mutta kun pääsette sinne asti, teidän on aistittava ja koettava se välittömästi." Anthony De Mello
" Minä olen elämässäni saanut kokea menestystä ja yltäkylläisyyttä, ja yksi salaisuuteni on se, että olen noudattanut käytännöllisesti katsoen joka päivä seuraavaa sääntöä: Jos muutat katsantotapaasi, niin asiat, joita katsot, muuttuvat. Tämä sääntö on pätenyt aina minun kohdallani. Sama totuus kuin tässä säännössä piilee myös kvanttifysiikassa, tieteenalassa, joka ei ole pelkästään oudompi kuin luulisi, vaan oudompi kuin voimme kuvitellakaan. On osoitettu, että atomiakin pienempien alkeishiukkasten tasolla hiukkasta voi muuttaa pelkästään sitä tarkkailemalla. Tapa, jolla tarkkailemme näitä äärettömän pieniä elämän rakennusaineita, määrää siis, mitä niistä lopulta tulee. Jos ulotamme tämän ajatuksen koskemaan yhä suurempia ja suurempia hiukkasia, niin että näemme lopulta itsemmekin hiukkasina, joista suuri, ihmiskunnaksi nimitetty kokonaisuus tai vieläkin suurempi -koko elämä- koostuu, ei ole kovin vaikea kuvitella, että tapa, jolla tarkkailemme maailmaa jossa elämme, vaikuttaa tähän maailmaan. On monesti sanottu, usein eri tavoin, että se mikä koskee mikrokosmosta, koskee myös makrokosmosta. Muista siis, kun jatkat lukemista, tätä pientä poikkeamistamme kvanttifysiikan maailmaan, jota voimme pitää oman elämämme metaforana. Tästä syystä se, koemmeko saavamme osaksemme menestystä, vaurautta ja yltäkylläisyyttä riippuu siitä, miten suhtaudumme itseemme, maailmaan ja ennen kaikkea pyrkimyksen kenttään, josta menestys ja yltäkylläisyys ovat lähtöisin. Pieni sääntöni, joka koskee katsantotavan muuttamista, on siten äärettömän vahva apukeino. Mieti ensin, miten sinä suhtaudut asioihin, ja vertaa sitä sitten pyrkimyksen hengen suhtautumistapaan." Wayne W. Dyer: pyrkimyksen voima
"Ajatteleva mieli ei voi käsittää todellisuutta, jumalaa, jumalallisuutta, totuutta, rakkautta. Tämän oivaltaminen ratkaisee niin monta ihmisten kysymystä, koska elämme alati siinä harhaluulossa, että tiedämme. Emme me tiedä. Emme voi tietää. Mitä Raamattu sitten on? Se on viittaus tai vihje, ei kuvaus. Kun vilpitön uskovainen luulee tietävänsä, hänen fanaattisuutensa aiheuttaa enemmän pahaa kuin kahdensadan roiston yritys. On kauhistuttavaa nähdä, miten vilpittömät uskovaiset tekevät siksi, että luulevat tietävänsä. Eikö maailma olisi ihana, jos kaikki sanoisivat: emme tiedä. Yksi erottava muuri olisi kaadettu. Eikö se olisi ihmeellistä?" " Tosi asiassa olette Jumalan ympäröimiä, mutta ette näe Jumalaa, koska luulette tietävänne Jumalasta jotakin. Viime kädessä näkemisenne esteenä on itse Jumalan käsite. Kadotatte Jumalan, koska luulette tietävänne. Tämä on uskonnon hirvittävä puoli. Evankeliumi kertoo, että uskovaiset ihmiset "tiesivät" ja niinpä he hankkiutuivat Jeesuksesta eroon. Korkein tieto Jumalasta on tuntea hänet salattuna. Maailmassa on aivan liian paljon puhetta Jumalasta. Maailma voi siitä jo pahoin. Maailmassa on liian vähän tietoisuutta, liian vähän rakkautta, liian vähän onnellisuutta, mutta parempi on, jos emme käytä noitakaan sanoja. Maailmassa on liian vähän harhaluulojen ja erheiden pois heittämistä, kiintymyksistä ja julmuudesta luopumista, liian vähän tietoisuutta. Siitä maailma kärsii, ei uskonnon puutteesta. Uskonnon tulisi tehdä meidät tietoisiksi, herättää meidät todellisuuteen. Katsokaa miten alas olemme vajonneet. Tulkaa minun maahani ja katsokaa, miten ihmiset tappavat toisiaan uskonnon tähden. Ja samanlaista näette tapahtuvan kaikkialla. "Ken tietää, ei puhu; ken puhuu, ei tiedä." Kaikki ilmestykset, olivat miten jumalallisia tahansa, ovat vain kuuta osoittava sormi. Kuten sanomme Idässä: "Kun viisas osoittaa kuuta, tyhmä näkee pelkän sormen." -Anthony De Mello; havahtuminen
" Ihmiseltä voidaan viedä kaikki muu paitsi hänen vapautensa valita oma suhtautumisensa tilanteeseen." -Viktor E. Frankl (natsien keskitysleiriltä selvinnyt itävaltalainen logoterapian kehittänyt psykoterapeutti)
"Minun näkökulmastani katsoen kaikki uskomukset ovat täyttä hölynpölyä. En kykene enää erottamaan, miten joku uskomus olisi toista parempi. Ne ovat kaikki samanlaisia, koska mikään niistä ei ole totta. Ihmiset, jotka lukevat tätä, katselevat kenties toisia ihmisiä, jotka lähettävät eläkesäästönsä jollekin televisiosaarnaajalle, ja ihmettelevät, miten joku voi olla niin hyväuskoinen, mutta minun asemastani katsoen KAIKKI ovat hyväuskoisia. En enää näe mitään eroa kahden eri ihmisen uskomusten välillä; en vain kykyne siihen enää. Ei ole mitään parempaa tai huonompaa uskomusta, todellisempaa tai epätodellisempaa. Ne ovat kaikki unimaailman ilmentymiä, joilla ei ole mitään todellisuusarvoa tai kestävyyttä unen ulkopuolella. En voi erottaa mitään muuta kuin tämän. Ja kuitenkin näyttää siltä kuin minulla olisi tällainen tehtävä huudella ihmisille täältä kuilun toiselta puolelta ja saada yhteys sellaisiin ihmisiin, jotka eivät näe tätä aukkoa välillämme tai jotka eivät usko sen olevan edes olemassa. Mutta näin juuri tapahtuu, aukko on repeämässä yhä suuremmaksi. Koko ajatuskin siitä, että roomalaiskatolinen kirkko olisi jotenkin parempi ja todempi ja arvokkaampi kuin joku itsemurhakultti, on hävinnyt minulta kokonaan. En enää kykyne tai edes osaa teeskennellä kykyneväni näkemään tällaisia eroja. Tiedän kyllä, että toisella on toista enemmän kannattajia, mutta ei se mitään merkitse. Minun kannaltani katsoen joku on joko heräämisen tiellä tai sitten ei. Kykenen erottamaan enää ainoastaan tämän. Ihminen joko kohtaa todellisuuden tai kieltää sen." -JED McKENNA
KEHNOIN GURU KAUTTA AIKOJEN Jeff Foster Olen kaikkien aikojen huonoin guru. En pelkää myöntää sitä. En ole koskaan käynyt Intiassa, enkä tunne vetoa mennä sinne lähiaikoina. En väitä olevani herännyt, vapaa, eikä minua seurata palvoen. Kukaan ei ”työskentele” minun vuokseni. Ei mitään ihailevia opetuslapsia. Ei ketään kyllä –miehiä tai kyllä –naisia.
Olen avoin palautteelle ja kritiikille. Otan kaiken vastaan. Kun
hermostun, myönnän sen ja jatkan matkaa. Jos joku on eri mieltä
kanssani tai kritikoi opetuksiani, en sano automaattisesti että ”tuo on
sinun projektiotasi” tai että ”tuo on vain sinun egosi, joka puhuu” tai
että ”sinä et ole vielä herännyt”. En koe minulla olevan mitään
puolustettavaa. Totuus ei tarvitse puolustautumista. Minulla ei
ole gurua. En edusta mitään suuntausta. Olen aina tiennyt, että Totuus
on sisimmässä. Olen aina taistellut ensikäden Totuuden puolesta. Minulla ei ole mitään järjestelmää, eikä mitään erityistä tietä. Opetukseni on spontaania, ei se ole ”minun”.
En tee mitään lupauksia, että tämä opetus parantaisi sinut, korjaisi
sinut, herättäisi sinut, tekisi sinusta rikkaan, jättäisi sinut pysyvään
autuuden tilaan tai tekisi sinusta, herra paratkoon, mitenkään minun
kaltaistani. Minulla ei ole ashramia. Minulla on parta, muttei kovin pitkää. En pukeudu valkoisiin vaatteisiin. Minulla on kyllä pari valkoista t-paitaa.
Minä kiroilen. Minä piereskelen. En ole yli-inhimillinen. Sydämeni
rakastaa avautumista sepposen selälleen. Olen tuntenut sietämättömän
kärsimyksen syvyydet. Olen kulkenut itsemurhan partaalla, maistanut
toivottoman elämän makeutta, olen nähnyt myös kaikkein autuudellisimpien
tilojen pysymättömyyden. Olen nähnyt kirkkaasti, ettei meidän
inhimillisyytemme ja jumalallisuutemme voi olla kaksi eri asiaa ja että
rakkaus – sellainen rakkaus joka selviää hengissä ristiinnaulitsemisesta
– on ainoa asia joka todella on merkityksellistä. Käytän
vapaasti sanoja ”minä” ja ”minun”. Sanon ”minun kehoni” sen sijaan,
että sanoisin ”keho joka minulla on”. Minulla ei ole mitään ongelmaa
puhua menneisyydestä, tietäen että menneisyys on eräs tarina. Rakastan
hiljaisuutta, mutta rakastan yhtälailla äänekästä. Tilassa jossa ei ole
tarinoita, halajan kaikesta sydämestäni tarinoita. Uskon että
todellinen henkisyys on kaikille tarkoitettu. Minulla ei ole mitään
mielenkiintoa kultteihin. Näen että gurujen ja opetuslasten aikakausi
on väistymässä, toisten kokemien ilmestysten aika on ohi ja on
syntymässä uudenlainen, demokraattinen opettaja oppilas suhde. Me
olemme opettajia ja me olemme oppilaita ja me kaikki olemme Yhden
ilmentymiä. En teeskentele olevani tekaistu persoona, en puhu
tietyllä ”henkisellä” tavalla, en teeskentele tapaamisissa tai
retriiteissä olevani jotakin sellaista joka en ole. En halua nähdä
itseäni hyökkäämässä niitä vastaan, jotka ovat eri mieltä kanssani. En
halua nähdä itseäni salaa kiljumassa kulissien takana vapaaehtoisille.
En virnistele äärettömän luottavaisena kaiken aikaa, en teeskentele
olevani ”korkeuksissa” tai ”positiivinen” kaiken aikaa. Olemukseni
halajaa sekä valoa että pimeyttä, sekä sanoinkuvaamatonta iloa että
menetettyjen maailmojen surua. En usko ”koko ajan” olemiseen, enkä
teeskentele sitä. Kuva ei merkitse mitään. Aitous on avain. Myös
väärennetty inhimillisyys on väärennös. Myös se että ”minulla ei ole
mitään kuvaa” on kuva, joka palaa poroksi. En näe itseäni guruna,
valaistuneena mystikkona, luontokappaleena, joka on mitenkään erilainen
kuin sinä, niin paljon kehittyneempi kuin sinä, niin paljon pyhempänä
kuin sinä. Minulla ei ole voittoisaa karismaattista
persoonallisuutta. Minä olen roska, joka kertoo tarinoita, kaskuja ja
huvittavia satuja. En ole kiinnostunut saavuttamaan sinun ihailuasi tai
hyväksyntääsi. Rakastan sitä kun sinä kävelet pois. Minä ihailen
sinua sen takia. Rakastan sitä jos jäät. Kunnioitan pelottomuuttasi. Tietenkin, rakastan todellakin puhumista Totuudesta. Rakastan todella tämän Läsnäolon lahjan jakamista kanssasi. Näen sinut erottamattomana siitä, mitä itse olen. Olen lintu. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin laulaa ilosta ja sydänsurusta ja lentää pois minne tahansa elämä minut viekin. Kiitos tämän matkan jakamisesta kanssani.
"Kuvajaisia ja mielen harhoja arvostetaan lujimpina totuuksina kun todellisuutta taas pidetään tarunomaisina. Jos ihmiset tarkkailisivat ainoastaan sitä, mikä on totta, eivätkä antaisi itsensä tulla harhautetuksi, elämä- verrattuna kaikkeen siihen mitä tiedämme- olisi kuin satu Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Jos arvostaisimme ainoastaan sitä, mikä on välttämätöntä ja oikeutettua, musiikki ja runous kaikuisivat kaikkialla. Kun olemme kiireettömiä ja viisaita, havaitsemme, että ainoastaan suuret ja arvokkaat asiat ovat millään tavoin pysyvästi ja todellisesti olemassa, että mitättömät pelot ja mitättömät mielihyvän aiheet ovat vain todellisuuden varjoja. Tämä on aina mieltä kohottavaa ja mahtavaa. Kun ihmiset sulkevat silmänsä ja torkkuvat ja antavat erilaisten näytösten hämätä itseään, he perustavat ja vakiinnuttavat kaikkialla itsellensä arjen rutiinit ja tavat, jotka ovat aina vain rakennettu mielen harhojen varaan. Lapset, jotka leikkivät elämää, kykenevät erottamaan sen todelliset lait ja suhteet paremmin kuin aikuiset, jotka eivät kykyne elämään elämäänsä arvokkaasti ja jotka kuitenkin kuvittelevat olevansa viisaampia johtuen kokemuksestaan- toisin sanoen epäonnistumisestaan." -JeD McKENNA, henkisesti epäkorrekti valaistuminen
Kun mieli on rauhassa maailmakin on rauhassa. Mikään ei ole todellista eikä mitään puutu. Et pidä kiinni todellisuudesta, et jää jumiin tyhjyyteen. Et ole pyhä etkä viisas, ainoastaan tavallinen kaveri, joka on saanut työnsä päätökseen.
Kuolema ei meitä pysty erottamaan, me yhdistymme ennen sitä. Syntymä ei ole meille todellista, ei kuolemakaan. Rakkaus on nyt, aina kun olen elänyt. Ikuisuuden karkulainen Rakkauden kerjäläinen Maapallon kansalainen Se on minä! Keinotekoiset katseet, tipattoman meren laineet, ei sieluani kastele. Olen siinä yhtä, missä mikään ei riitä. Ikuisuuden karkulainen Rakkauden kerjäläinen Maapallon kansalainen Se on minä! -Jake (runo tai biisi)
"Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme monella tavalla. Olemme riippuvaisia papista, lukkarista, talonpojasta, kupparista...Se on keskinäistä riippuvuutta. Hienoa! Tällä tavoin rakennamme yhteiskuntaa ja jaamme eri ihmisille erilaisia tehtäviä kaikkien hyvinvoinnin edistämiseksi toimiaksemme paremmin ja elääksemme tehokkaammin. Niin ainakin toivomme tapahtuvan. Mutta mitä merkitsee se, että olemme riippuvaisia toisista psykologisesti ja tunnepohjaisesti? Se tarkoittaa sitä, että riipumme kiinni toisissa ihmisissä oman onnellisuutemme tähden. Ajatelkaapa sitä. Sillä jos teette näin, olette seuraavaksi tietäen tai tietämättänne VAATIMASSA, että muiden ihmisten on edistettävä teidän onnellisuuttanne. Seuraava askel on pelko: menettämisen, vieraantumisen, hylätyksi tulemisen pelko ja toinen toistensa vahtiminen. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa. Siinä, missä on rakkautta, ei ole mitään vaatimuksia, odotuksia tai riippuvuutta. En vaadi teitä tekemään minua onnelliseksi; onnellisuuteni ei ole teistä kiinni. Jos jätätte minut, en vaivu itsesääliin. Nautin seurastanne tavattomasti, mutta en riipu teissä kiinni. Nautin seurastanne takertumatta teihin. Todellisuudessa en nauti teistä, vaan jostakin, joka on teitä että minua suurempi. Se on jotakin, jonka olen löytänyt: eräänlainen sinfonia, orkesteri joka soittaa teidän läsnäolossanne yhtä kappaletta, mutta kun lähdette, se ei lakkaa soittamasta. Kun tapaan toisen ihmisen, se soittaa toista kappaletta, joka myös on hyvin viihdyttävää. Ja kun olen yksin, se soittaa yhä. Orkesterilla on laaja ohjelmisto eikä se lakkaa koskaan soittamasta." Anthony De Mello
" Masennuksellanne ja onnen väristyksellänne ei ole mitään tekemistä onnen kanssa. Ne ovat heilurin liikettä. Jos etsitte potkua tai kohokohtia, valmistautukaa ottamaan vastaan myös masennus. Haluatteko huumeenne? Valmistautukaa krapulaan. Heiluri heilahtaa aina myös vastakkaiseen suuntaan." "Yksi harhaluulo on se, että te olette yhtä kuin kaikki toisten ihmisten tai teidän itse itseenne lyömät leimat. Ette ole, ette! Siispä teidän ei tarvitse takertua niihin. Sinä päivänä, kun joku sanoo minua neroksi ja otan sen tosissani, joudun vaikeuksiin. Voitteko ymmärtää miksi? Koska silloin alan jännittää. On elettävä odotuksen mukaisesti, neroutta on ylläpidettävä. Jokaisen luennon jälkeen minun täytyy saada selville: "Pidittekö luennosta? Vieläkö pidätte minua nerona?" Huomaatteko? Siksi leima on murskattava. Murskatkaa se ja olette vapaat! Älkää samaistuko noihin leimoihin. Ne ovat vain sitä, mitä joku muu luulee teidän olevan. Sillä tavoin hän koki teidät tuona hetkenä. Oletko oikeasti nero? Oletteko tyhmä? Oletteko mystikko? Oletteko hullu? Mitä väliä sillä todellakaan on? Edellyttäen, että olette jatkuvasti tietoisia ja elätte hetken kerrallaan. Miten ihanasti Raamattu kuvaileekaan tätä: " Katsokaa taivaan lintuja; eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon....Katsokaa kedon kukkia...eivät ne vaivaa eivätkä kehrää." Niin puhuu todellinen Mystikko, herännyt ihminen."
Toinen blogaus tälle päivälle. Tässä vielä eiliset improvisaatio jammailut paremmilla soundeilla. Ihan vaan annettiin musiikin tehdä taas itsensä. On hiihtoloman viimeinen päivä ja täytyy sanoa, että on ollut paras loma ikinä. On niin paljon tapahtunut hienoja asioita ja on saanut nähdä samalla viikolla 2 loistavaa bändiä. Carpe diem. Peace & Love <3
Tämän päivän kruunasi loistava palaute aamulla tekemästäni videosta, palaute tuli itse Amaranthen laulajalta...joten se video lähti samalla kiertämään vähän mualimaa...ja muutama kuva videon lisäksi...:-) Niinkin voi käydä kun tekee sydämellä asioita, pääasia että saa tehdä muita iloiseksi, fiilikset jakoon, ei tätä näytelmää kauaa kestä.... ;-) <3 <3
HELLhou, Let`s GO!!! Eilen kuuntelin lähes koko päivän musiikkia kotona. Tämän jälkeen tuli lähtö treenikselle soittelemaan ja lämmittelemään illan kohokohtaa, amaranthen keikkaa. Tänä aamuna heräsin virkeänä poikana jo viideltä noin viiden tunnin yöunien jälkeen. Nyt tämän koko hereilläolon ajan olen tuntikaupalla tehnyt videota eiliseltä keikkareissulta. On biisien talletusta koneelle, kuvien latailua, videon tekoa leikkauksineen jne. Samalla pitää katsella ja valita parhaita paloja ja poistella huonoimpia kuvia. Koko baletti tehdään kahdella eri videomakerilla. Minulla ei ole siis ollut hetkeäkään rauhaa enkä sitä tarvi. Olen virkeä ja energinen koska musiikki ja luovuus on minulle luonnollinen olotila. Rakastan musiikkia ja elämää, ei se sen kummempaa ole. Se tulee sydämestä <3. Eilisen illan avasi ruotsalainen lämppäribändi Smash into Pieces. Minulla ei ollut minkään valtakunnan odotuksia bändiä kohtaan, koska en ollut kuullut koko yhtyeestä. Keikkailmoituksesta bongasin, että kyseinen orkesteri tulee ruotsista. Silloin toivo heräsi. Olenhan siis tahtomatta ruotsalaisen musiikin suuri ystävä. Kuitenkin kun bändi asteli lavalle, niin ajattelin heti, että "aijaa taas tätä huutometallia kaljulla laulajalla, ei jaksa". No minuutin päästä kuitenkin huomasin ilokseni, että musiikki oli varsin laadukasta ja samalla aika kansainvälisenkin kuuloista. Loistavia melodioita ja laadukasta soittoa. Ei kovin persoonallista ainakaan noin livenä kuultuna, mutta hyvää silti. Täytyypä kuunnella paremmin vaikka tubesta. Saattaisi menestyä vielä tulevaisuudessakin?? Vierestä kuultua: " Tästä sais moni lämppäribändi ottaa opikseen, paras lämppäribändi mitä olen nähnyt! ".
Mutta sitten.... sain kun sainkin yhden miehen verran tilaa eturivistä ihan niinkuin ajattelinkin. Tämän jälkeen alkoi aika matelemaan hitaasti, koska odotus oli syrjäyttänyt täydellisen tämän hetken. Vessa hätäkin vaivasi, mutta päätin, että paikkaani en luovuta tässä tilanteessa, koska tykkään paljon kuvata. Kun bändi asteli lavalle, vessa hätä kaikkosi ja samalla aika katosi, olin vissiin valaistunut. Bändi oli tiukka ja jokainen biisi oli hitti. Kertosäkeistä ei ollut puutetta eikä kontrasteiltakaan vältytty, olihan bändissä kolme laulajaa, joista se yksi oli heistä kaikkein kaunein. Pitemmittä puheitta, kuvia ja videoo, Ladies and Gentlemen, AMARANTHE!!!!!!!!!!!!!!
Ja sitten se video!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
P.s Eilen oli taas niin hieno päivä, että jos kuolisin tänään, kuolisin onnellisena. SeOMORO!!! :-)